Search

Suomessa syntyy vuosittain noin 200 uutta selkäydinvammaa tapaturman seurauksena. Näistä lähes 60 prosenttia osuu kaularangan alueelle. Nielemisvaikeus on vähän tunnettu ja tutkittu kaulaydinvamman jälkiseuraus. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka moni kaulaydinvammapotilas koki muutoksia nielemistoiminnossaan vammautumisen jälkeen ja muuttuiko kokemus vuoden seurantajakson aikana. Lisäksi tutkimme, onko itsearvion ja objektiivisen instrumentaalisen arvion tuloksilla yhteyttä keskenään. Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2013–2016 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Tutkimukseen osallistui 37 tapaturmaperäisen kaulaydinvamman saanutta potilasta, joista suurin osa oli miehiä (87 %) ja yleisin vammamekanismi oli kaatuminen (76 %). Aineisto koostuu kuntoutumisen alkuvaiheessa tehdyn instrumentaalinen nielemisarvion tuloksista sekä tutkittavien kahden kuukauden, puolen vuoden ja vuoden kuluttua vammautumisesta täyttämien nielemistoimintoa koskevien itsearviointikyselyjen tuloksista. Tutkittavista lähes puolet koki muutoksia nielemistoiminnossaan kaksi kuukautta (44 %), puoli vuotta (49 %) ja vielä vuosi (47 %) vammautumisensa jälkeen. Nielemistoiminnon muutosta kuvaavien oireiden kokemisessa ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta vuoden seurannan aikana. Akuuttivaiheessa tehdyn nielemistoiminnon instrumentaalisen arvion perusteella penetroijiksi tai aspiroijiksi luokitellut tutkittavat raportoivat itsearviointikyselyssä tilastollisesti merkitsevästi enemmän oireita vuoden kuluttua vammautumisesta kuin ei-penetroijat tai -aspiroijat. Tutkittavista 15 prosenttia koki yskimistä joskus nielemisen aikana tai sen jälkeen vielä vuoden kuluttua vammautumisesta. Abstract Personal experiences of changes in swallowing function in patients with traumatic cervical spinal cord injuries:a one-year follow-up study About 200 new traumatic spinal cord injuries occur in Finland every year. Of them, almost 60 percent are cervical spinal cord injuries. The aim of this study was to examine how many subjects experienced changes in swallowing function and whether the subjects’ self-assessment of swallowing function changed during the one-year follow-up period. In addition, we studied whether the results of self-assessment and instrumental assessment were associated with each other. The data collection was carried out in 2013–2016 at the Tampere University Hospital. A total of 37 patients participated in the study, the majority of whom were men (87%), and the most common injury mechanism was falls (76%). The data consisted of the results of instrumental swallowing evaluation at the early stage of recovery, and answers to self-assessment questionnaires at two months, six months and one year after the injury. Almost half of the subjects experienced changes in their swallowing function two months (44%), half a year (49%) and one year (47%) after their injury. There was no statistically significant change in the experience of changes in swallowing function during the one-year follow-up. Subjects classified as penetrator / aspirators based on the instrumental swallowing assessment reported statistically significantly more symptoms in the self-assessment questionnaire one year after injury than non-penetrator / aspirators. 15% of subjects still experienced coughing sometimes during or after swallowing one year after the injury. Keywords: dysphagia, self-assessment, self-assessment questionnaire, traumatic spinal cord injury, cervical spine

publishedVersion

publishedVersion

Background and hypothesis Psychotic disorders have been associated with not being in education, employment, and training (NEET). There is a lack of knowledge on the importance of risk markers for NEET among people with psychotic disorders and what rehabilitation they receive. Study design We based our research on the register-based 1987 Finnish Birth Cohort study, which included all live births in Finland during that year. The study cohort were 288 people who had been diagnosed with psychotic disorders during 2004–2007, when they were 16–20 year old, and 55 883 who had not. We looked at the national register data for those subjects in 2008–2015, when they were 20–28 year old, and compared any associations between sociodemographic factors and NEET status. Study results NEET for more than 5 year affected 2.2% of those without psychosis, 35.8% of those with any nonaffective psychotic disorder, and 57.0% of those with schizophrenia or schizoaffective disorders. Family-related risk factors were weaker predictors of long-term NEET in subjects with psychotic disorders than other cohort members. Having a psychotic disorder plus long-term NEET was associated with not applying for upper secondary education, not finishing upper secondary education, parents receiving welfare benefits, being diagnosed with schizophrenia or schizoaffective disorders and being hospitalized for psychosis. Only 24.3% with psychotic disorders had participated in vocational rehabilitation. Conclusions A diagnosis of psychosis in adolescence is independently associated with serious long term functional disability. Among those with psychotic disorders, educational problems are markers for adverse labor market outcomes. Despite this, vocational rehabilitation is seldom provided.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla mielenterveyspotilaiden ja heidän läheistensä osallisuuden edistämistä akuuttipsykiatrian osastoilla ammattilaisten näkökulmasta. Tutkimusaineisto kerättiin fokusryhmä-haastatteluin joulukuun 2016 ja maaliskuun 2017 välisenä aikana. Haastatteluihin osallistui neljän sairaanhoitopiirin akuuttipsykiatrian osastojen moniammatillisten työryhmien jäseniä (n=17). Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Ammattilaiset tuottivat runsaasti osallisuutta edistäviä konkreettisia menetelmiä. Potilaan osallisuutta voidaan edistää menetelmillä, jotka liittyvät potilaan kuulemiseen, vastuun antamiseen ja yhteistyössä toimimiseen hänen hoitoonsa liittyen sekä menetelmillä, jotka edistävät potilaan osallistumista osaston toiminnan kehittämiseen. Läheisten kuulemiseen ja läheisille tiedon antamiseen liittyvillä menetelmillä voidaan edistää heidän osallisuuttaan. Tuloksena löytyneitä konkreettisia menetelmiä voidaan hyödyntää potilaiden ja läheisten osallisuutta tukevan käytännönläheisen toimintamallin kehittämiseen. Toimintamallin järjestelmällinen toimeenpano edistäisi potilaiden ja läheisten osallisuutta ja tukisi siten potilaiden itsemääräämisoikeuden toteutumista ja yleistä recovery-ajattelua akuuttipsykiatrian osastoilla.

Psykososiaalisen tuen tutkimusta tarvitaan lapsiperheiden auttamiseksi mahdollisimman varhain. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa, mitä lapsiperheiden psykososiaalinen tuki on suomalaisessa kontekstissa ja miten tutkimus on ilmiötä tarkastellut lapsiperheiden psykososiaalisen tuen hoito- ja asiakastyön käytännöissä. Integratiivisen katsauksen aineistohaku toteutettiin CINAHL Complete (Ebsco), Social Services Abstracts (ProQuest), PsycINFO ja Medic tietokannoista ja manuaalisesti Julkari-sivustolta. Haku rajattiin vuosiin 2014–18. Lapsiperhe rajattiin tarkoittamaan yhden tai kahden vanhemman ja lapsen tai lapsien kokonaisuutta raskausajasta aina lapsen 12 vuoden ikään. Katsaukseen sisällytettiin 39 tutkimusta. Aineiston laatua arvioitiin käyttämällä Joanna Briggs -arviointivälineitä ja aineisto analysointiin sisältölähtöisesti luokittelemalla. Lapsiperheiden psykososiaalisen tuen hoito- ja asiakastyön käytännöt kuvataan kolmen pääkategorian kautta: osallisuuden ja voimavarojen tuki (sisältäen vanhemmuuden tuki, parisuhteen tuki, vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tuki, toiminnallisuuden vahvistaminen, kouluympäristöjen kehittäminen), oikea-aikainen tuki ja huolen tunnistaminen (sisältäen puheeksi ottaminen, valmentava työote, yhteistyön rakentaminen), ja tieto muutoksen tukena (sisältäen oikea-aikainen tieto ymmärryksen edistämiseksi, digitaaliset interventiot lapsiperheille). Nykyisin psykososiaalisen tuen käsitettä käytetään harvoin lapsiperheiden tutkimuksissa. Kun sen rinnalla käytetään monia rinnakkaiskäsitteitä, ilmiökenttä pirstaloituu. Psykososiaalisen tuen käsitteen selkeyttäminen tieteellisessä keskustelussa voi tukea psykososiaalisen tuen käytäntöjen kehittämistä ja korostaa niiden tärkeyttä kaikessa sosiaali-, terveys-, ja kasvatusalan työssä. Psykososiaalinen tuki auttaa universaalisti ja kattavasti kaikkia lapsiperheitä, myös riskiryhmiä. Ennaltaehkäisevänä käytäntönä psykososiaalinen tuki edellyttää oikea-aikaisuutta ja ammatillista osaamista erityisesti vuorovaikutustaidoissa.

Laihuushäiriöön liittyy usein autismikirjolle tyypillisiä piirteitä, eli vaikeuksia sosiaalisessa tiedonkäsittelyssä ja vuorovaikutuksessa, joustamatonta ja kaavamaista käyttäytymistä sekä aistitiedon käsittelyn poikkeavuuksia. Osa laihuushäiriötä sairastavista täyttää autismikirjon häiriön diagnostiset kriteerit, ja heillä syömishäiriöoireiden taustalla vaikuttavat autismikirjon piirteet. Lisäksi joillain autismikirjon piirteet mahdollisesti korostuvat akuutin laihuushäiriön aikana. Autismikirjon piirteet liittyvät laihuushäiriön heikompaan ennusteeseen ja lisäävät häiriön pitkittymisen riskiä. Laihuushäiriötä sairastavat autismikirjolla olevat henkilöt eivät mahdollisesti hyödy riittävästi laihuushäiriön tämänhetkisistä hoitomenetelmistä, ja hoitokäytäntöjä tulisikin muokata niin, että heitä hoidettaessa autismikirjon piirteet huomioitaisiin nykyistä paremmin.

Vertaisarvioitu. Psykoosilääkkeet lievittävät skitsofrenian psykoosioireita ja vähentävät relapsiriskiä. Psykoosilääkityksen pitkäaikaiskäytön hyöty-haittasuhde skitsofrenian hoidossa on osin tuntematon. Etenkin suurten psykoosilääkeannosten pitkäaikaiskäyttö voi altistaa metabolisille, neurologisille, kognitiivisille ja psykologisille haitoille. Psykoosilääkehoidon haittoja voidaan minimoida systemaattisella lääkehoidon ohjauksella, jossa lääkehoito suunnitellaan ja toteutetaan moniammatillisessa yhteistyössä potilaan ja hänen läheistensä kanssa. Lääkehoidon ohjaus voi auttaa käyttämään pienintä vaikuttavaa hoitoannosta sekä parantaa hoitoon sitoutumista ja hoidon tuloksellisuutta. Skitsofrenian psykoosilääkehoidon ohjauskäytäntöjen toteutus edellyttää eri ammattiryhmien kouluttamista, psykoosilääkehoidosta vastaavaa tiimiä ja organisaatiorajat ylittävää moniammatillista työpari- ja verkostotyötä.

Nuoruusiän kehitysvaiheeseen liittyy mielenterveyden häiriöiden ja itsetuhoisen oireilun yleistyminen. Päihdekokeilut alkavat usein nuoruusiässä. Päihdeongelmat ovat sitä todennäköisempiä, mitä aikaisemmin kokeilut alkavat. Päihteiden käyttö voi laukaista mielenterveyshäiriön, ja toisaalta mielenterveyden häiriö voi edeltää päihteiden käyttöä. Impulsiivisuus ja elämyshakuisuus lisäävät yhdessä mielenterveyden häiriöiden, kuormittavien elämäntilanteiden ja päihteiden käytön kanssa itsetuhoisen käytöksen riskiä. Kannabiksen käytöllä, kuten muillakin huumeilla, on merkitsevä yhteys itsetuhoisuuteen.

Vertaisarvioitu. • Parkinsonin tautiin liittyy laaja-alaisia vaurioita keskushermostossa sekä autonomisessa ja enteerisessä hermostossa. • Taudin taustalla on alfasynukleiinin poikkeava laskostuminen ja aggregaatio. • Ummetus kuuluu taudin varhaisimpiin oireisiin. Se voi ilmaantua vuosia ennen motorisia oireita. • Osalla potilaista taudin patogeneesi saattaa saada alkunsa suolistossa ja levitä sieltä kohti keskushermostoa. • Ylemmän ruoansulatuskanavan toiminnalla on merkitystä levodopan imeytymiselle.

Vertaisarvioitu. • Psykiatriset sairaudet aiheuttavat eniten työkyvyttömyyttä ja ovat tavallisia pitkäaikaistyöttömillä. • Psyykkiset oireet ja psykiatriset sairaudet on tunnistettava varhain hoidon ja työkyvyn tuen käynnistämiseksi. Sopivassa työssä jatkaminen ja työllistyminen tukevat mielenterveyttä. • Työkyvyn tukemiseksi arvioidaan sairauden aiheuttamia rajoitteita, jäljellä olevaa työkykyä, ennustetta ja kuntoutusmahdollisuuksia. • Arviossa huomioidaan objektiivinen ja subjektiivinen toimintakyky, diagnoosit, voimavarat ja toimintaympäristö. Laadun varmistamiseksi esitetään tarkistuslista.

Vertaisarvioitu. Näin tutkin. Päihteiden käyttö voi vaikuttaa nuoren psyykkisen ja fyysisen terveyden lisäksi tulevaisuudensuunnitelmiin, kuten ajokortin saamiseen, varusmiespalveluun tai opiskelupaikkaan. Nuoren kohtaamisessa ja päihteiden käytön selvittelyssä tärkeää on neutraali, kiinnostunut ja holhoamaton asenne. Anamneesi on käytön arvioinnin sekä päihdediagnostiikan kulmakivi. Haastattelussa ja tilanteen kartoituksessa kannattaa käyttää tukena erilaisia strukturoituja päihdekyselyjä. Laboratoriotutkimuksilla voi täydentää anamneesin tietoja. Päihteiden käytön lisäksi selvitetään muut nuoren elämän osa-alueet, päihteiltä suojaavat tekijät, riskit ja voimavarat sekä muu psyykkinen oireisto. Päihteiden käyttöä tutkittaessa myös motivoidaan nuorta käytön, seurausten ja syiden ajankohtaiseen tarkasteluun ja tarvittaessa hoitoon. Hoitojärjestelmän kehittämisessä on panostettava yhtenäisiin hoitokäytäntöihin sekä nuorten motivoimiseen ja sitouttamiseen hoitoon.

60-vuotias mies tuli psykiatrian poliklinikan lääkärin vastaanotolle vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen jatkoarviota varten. publishedVersion

Tasapaino- ja kävelyvaikeudet ovat yksi yleisimmistä neurologin vastaanotolle hakeutumisen syistä. Näiden oireiden taustalta voi löytyä esimerkiksi pikkuaivojen, ääreishermoston tai sisäkorvan tasapainoelimen vikaa. Kun toimintahäiriötä on samanaikaisesti useammassa kolmesta edellä mainitusta järjestelmästä, voi kyseessä olla CANVAS (cerebellar ataxia, neuropathy, vestibular areflexia syndrome). Noin kahdelle kolmasosalle CANVAS-potilaista kehittyy kroonista yskää ja kolmasosalla se on taudin ensimmäinen oire. Geenivirhe löydettiin vuonna 2019, ja sen jälkeen CANVAS on osoittautunut merkittäväksi perinnöllisen ataksian aiheuttajaksi eurooppalaisessa väestössä. Kuvaamme potilastapauksen, joka havainnollistaa CANVAS-oireyhtymän kliinisen tunnistamisen haasteita. publishedVersion

Vertaisarvioitu. Traumaperäisen stressihäiriön (post-traumatic stress disorder, PTSD) diagnosointi ja hoitokäytännöt ovat melko vakiintuneet, joskin tehokkaampia hoitoja tarvitaan lisää ja psykoterapeuttisia erityisinterventioita on rajallisesti saatavana. ICD-11:n kuvaaman monimuotoisen PTSD:n osalta altistus ja psyykkiset oireet ovat laaja-alaisempia ja erotusdiagnostiikka vaativampaa. Psyykkinen traumatausta on päivystysyksiköissä ja psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa usein esiin tuleva asia. Psykososiaalisen tuen järjestäminen ja aktiivinen seuranta ovat ensisijaisia interventioita, jos psyykkisiä oireita ei ole tai ne ovat lieviä. On tärkeää kysyä uniongelmista ja hoitaa niitä samanaikaisesti. Vaikeat ja pitkittyvät traumaperäiset häiriöt hoidetaan erikoissairaanhoidon ohjauksessa tai erikoissairaanhoidossa.

MS-taudin esiintyvyys lisääntyy maailmanlaajuisesti, ja tauti on yleistynyt Suomessakin tasaisesti 1960-luvulta lähtien. Potilaiden eliniän pidentyminen selittää osin esiintyvyyden lisääntymistä, mutta myös taudin ilmaantuvuuden lisääntymisestä Suomessa on havaintoja 30 viime vuoden ajalta. Tätä selittää taudin aiempaa varhaisempi toteaminen diagnostiikan kehittymisen myötä. Myös lääkehoitojen kehitys on korostanut varhaisen diagnoosin merkitystä. Muiden Pohjoismaiden tavoin MS-taudin riski on Suomessa suuri, mutta tutkimusten mukaan sairaus on aina ollut yleisempi Suomen länsi- ja lounaisosissa kuin muualla Suomessa. Esiintyvyyden alueelliset erot liittyvät mahdollisesti eroihin ympäristö- ja perinnöllisyystekijöissä sekä väestörakenteessa, ja niiden tarkempi tutkiminen saattaisi edistää tautimekanismien tuntemusta. publishedVersion

Vertaisarvioitu. Paraneoplastiset neurologiset sairaudet johtuvat syövän aiheuttamasta immunologisesta prosessista. Mikä tahansa hermoston osa saattaa vaurioitua. Diagnoosi ei yleensä ole vaikea, jos potilaalla on paraneoplastiselle sairaudelle tyypillinen oirekuva ja kliinikko osaa epäillä sairautta. On tärkeää päästä nopeaan diagnoosiin, koska hoitamattomana sairaus aiheuttaa usein pysyvän neurologisen vaurion. Osa potilaista hyötyy immunosuppressiivisista tai immunomodulatorisista hoidoista. Olemassa oleva syöpäsairaus on kuitenkin jatkuvan immunogeenisuuden lähde, ja sen toteaminen ja hoitaminen voivat lopettaa neurologisen oirekuvan etenemisen. Jos oireiston takana olevaa syöpäsairautta ei löydetä eikä hoideta, neurologinen oireisto yleensä etenee ja saattaa johtaa potilaan menehtymiseen ennen syöpäsairauden toteamista.

Ensimmäisen kahden elinvuoden aikana unen laadussa tapahtuu moninaisia muutoksia. Viimeistään 2-3 kuukauden iässä pisimmät unijaksot alkavat sijoittua yöhön ja päiväunet vähenevät. Noin puolen vuoden ikään mennessä nukahtamisviive lyhenee alle 30 minuuttiin, mikä heijastelee vuorokausirytmin kypsymistä. Lyhyet yöheräämiset ovat yleisiä koko ensimmäisen ikävuoden ajan ja vähenevät vasta toisella ikävuodella itsesäätelyn kehityksen myötä. Pitkittynyt yövalvominen on epätyypillistä kaikissa ikäryhmissä. Pienten lasten uniongelmat ovat yleisiä. Erilaiset ulkoiset tekijät, kuten somaattiset sairaudet, perheen vuorokausirytmi, valaistusolosuhteet ja iltarutiinit, vanhemmuus sekä muutokset kasvuympäristössä vaikuttavat helposti lapsen nukkumiseen. Hoitosuunnitelmaa laadittaessa tulisikin ensimmäisenä kiinnittää huomiota unenhuoltoon jo ennen kuin varsinaisia interventioita suunnitellaan. publishedVersion

Miten sinä hoitaisit. 60-vuotiaalle miehelle varattiin lääkärin vastaanotto psykiatrian poliklinikalle vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen jatkoarviota varten.

Myönteinen työkulttuuri on luonut Seinäjoen keskussairaalan psykiatrian yksiköstä vetovoimaisen työpaikan. publishedVersion

publishedVersion

Vertaisarvioitu. • Keskeinen oire essentiaalisessa vapinassa on yläraajojen molemminpuolinen aktiovapina. Myös muiden alueiden vapinaa voi esiintyä. • Oirekuvaan saattaa liittyä lieväasteisina myös muita neurologisia oireita, kuten lepovapinaa, kognitiivisia ongelmia, ataksiaa ja tasapainon vaikeuksia. • Muut kuin motoriset oireet, kuten mieliala- ja muistioireet, ovat myös tavallisia, ja ne vaikuttavat merkittävästi elämänlaatuun. • Lääkehoidosta hyötyy noin puolet potilaista. Vaikeassa sairaudessa on harkittava syväaivostimulaatiota.

Vertaisarvioitu. JOHDANTO : Suomessa edellytetään lisääntymiskyvyttömyyttä juridisen sukupuolen korjauksen edellytyksenä. Sukupuolenkorjaushoidot vaikuttavat lisääntymiskykyyn estävästi tai heikentävästi. Sukupuolivähemmistöjen halusta vanhemmuuteen tiedetään vähän. AINEISTO JA MENETELMÄT : Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikassa Hyksissä tai Taysissa 1.4.2016-31.10.2017 käyneiden täysi-ikäisten henkilöiden toiveita vanhemmuudesta tutkittiin kyselytutkimuksella. TULOKSET : Vastanneiden 103 henkilön keski-ikä oli 26 vuotta, ja heistä 8 %:lla oli lapsia. Suurin osa oli saanut hormonihoitoja ja 9 %:n sukusoluja oli talletettu. Valtaosa kertoi, että ei enää voi tai ei tiedä, voiko tulla biologisesti vanhemmaksi. Haluttomuus vanhemmuuteen liittyi noin puolella koettuun ristiriitaan oman sukupuoli-identiteetin ja raskauden välillä, mutta osan halukkuus vanhemmuuteen oli lisääntynyt hoitojen myötä. PÄÄTELMÄT : Sukupuolenkorjaushoitojen toteuttaminen ajoittuu ikään, jolloin vanhemmuus ei välttämättä ole ajankohtaista. Identiteetin liittäminen lisääntymiskykyyn ilman oikeutta tallettaa sukusoluja osana julkista terveydenhuoltoa on ongelmallista. Vaikutukset hedelmällisyyteen tulee huomioida osana korjaushoitoja.

Syövän aiheuttama paraneoplastinen neurologinen sairaus saattaa johtaa potilaan kuolemaan jopa ennen syöpäsairauden toteamista. Kuvaamme tässä kaksi potilasta, joilla todettiin vasta-ainepositiivinen limbinen enkefaliitti. Molemmat menehtyivät tautiin. Ensimmäisen potilaan kasvain löytyi vasta ruumiinavauksessa, ja toisen potilaan merkittävä neurologinen oireisto johti kuolemaan, vaikka syöpäsairaus aluksi vaikuttikin parantuneelta. publishedVersion

Vertaisarvioitu. Suomessa aivoinfarktin akuuttihoito on maailmanluokkaa. Hyvin laajasta iskeemisestä vauriosta ja vaikeista motorisista oireista kärsivien potilaiden määrä on trombin poiston ansiosta vähentynyt. Neurologiseen kuntoutukseen tulee yhä enemmän potilaita, joiden oirekuva painottuu kognitiivisiin puutoksiin. Nuorten aivoverenkiertohäiriöstä (AVH) kärsivien määrä on lisääntynyt. Kuntoutuminen työkykyiseksi voi olla realistinen tavoite. Sairastuneilla voi olla ongelmia stressin säätelyssä, uni- ja vireystilan häiriöitä sekä liikkumattomuutta, usein jo ennen AVH:ta. Nämä toimintakykyyn vaikuttavat tekijät tulee huomioida kuntoutuksessa. Ne lisäävät komplikaatioriskiä ja heikentävät potilaan mahdollisuuksia kuntoutua. Liikunnallisella kuntoutuksella voidaan vaikuttaa suotuisasti edellä mainittuihin tekijöihin, joten sen tulisi sisältyä jokaisen AVH-potilaan kuntoutukseen. Neurologinen kuntoutus tulisi nähdä mahdollisuutena kuntouttaa potilasta kokonaisvaltaisesti. Näin voidaan myös ehkäistä stressin, unettomuuden ja vähäisen fyysisen aktiivisuuden aiheuttamia muita sairauksia.

Vertaisarvioitu. Kiertäjä- eli vagushermon stimulaatio (VNS) on ollut käytössä vaikean epilepsian liitännäishoitona 25 vuoden ajan. Hyväksytyt käyttöaiheet laajenivat aluksi vaikean masennuksen hoitoon ja kajoamattoman VNS-hoitomuodon kehittämisen myötä sarjoittaisen päänsäryn sekä migreenikohtausten hoitoon. VNS:ää käytetään nykyisin yli 100 000 vaikeaa epilepsiaa sairastavan potilaan hoidossa. Käyttö muihin aiheisiin on toistaiseksi jäänyt melko vähäiseksi sekä teknisten haasteiden että osin vaikutuksen ja näytönasteen heikkouden takia. VNS on toistaiseksi otettu käyttöön sellaisten sairauksien hoidossa, joiden hoitovaste oletettavasti perustuu keskushermostovaikutuksiin. Vagushermo välittää kuitenkin myös tulehdusreaktiota hillitseviä signaaleja keskushermostosta kohde-elimiin. Hyvin erilaisista syistä aiheutuvien sairauksien VNS-hoitoa tutkitaan aktiivisesti, sillä hoidolla on useita mahdollisia vaikutustapoja.

Hankkeessa selvitettiin mielentilatutkimusten vähenemisen syitä ja seurauksia, alentuneesti syyntakeisten hoidon toteutumista vankilassa sekä psykiatrisista syistä keskeytettyjen vankeusrangaistuksen määriä. Aikaisempia havaintoja vahvistaen mielentilatutkimusten määrä vaikuttaa laskeneen sen seurauksena, että alentunut syyntakeisuus -kategorian käyttö on supistunut marginaaliseksi. Tutkimusten määrään näyttävät vaikuttaneen myös oikeudenkäymiskaareen vuonna 2006 tehty muutos sekä henkirikosten määrän väheneminen. Alentuneen syyntakeisuuden kategoria puolestaan on vähentynyt lääketieteellisissä diagnoosikäytännöissä ja persoonallisuushäiriöiden arvioinneissa tapahtuneiden muutosten takia. Syyntakeisuussäännösten soveltamiskäytäntöä kiristivät myös korkeimman oikeuden ennakkoratkaisut etenkin 2000-luvulla.Alentuneesti syyntakeisiksi katsotut henkilöt vaikuttivat hyötyvän mielentilatutkimuksesta. Alentunutta syyntakeisuutta ei kuitenkaan tunnisteta erityisen kohtelun syyksi vankilassa, mutta ryhmän rangaistusajan suunnitelmissa terveydellisiä tavoitteita huomioitiin. Heillä oli myös muita vankeja enemmän terveyteen liittyviä käyntejä vankilan ulkopuolella. Alentuneesti syyntakeisten tarpeenmukainen hoito tulee turvata vankilassa sekä lisätä keinoja hoitoon sitouttamiseksi. Vankeusrangaistuksia on keskeytetty lisääntyvästi psykiatrisen tahdosta riippumattoman hoidon tarpeen vuoksi.

Psykiatrisia avohoidon palveluita on digitalisoitu aktiivisesti jo ennen koronavirusepidemiaa, mutta varsinkin epidemian käynnistymisen jälkeen etäasioinnin merkitys on kasvanut. Tämän poikkileikkaustutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka koronaepidemia on vaikuttanut psykiatristen avohoitokäyntien toteutusmuotoon ja kuvailla psykiatristen erikoissairaanhoidon palveluiden johtajien kokemuksia etäasioimisesta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää psykiatristen avohoitopalveluiden arvioinnissa sekä kehittämisessä sekä jatkotutkimuksessa. Kyselyaineisto kerättiin osana COVID-19 tilannekuvaseurantaa sähköisellä kyselylomakkeella koronaepidemian käynnistymisen jälkeen toukokuussa 2020. Kyselyssä oli sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi 39 aikuispsykiatrian, nuorisopsykiatrian ja lasten psykiatrian toimialojen esimiestä ja johtajaa 19 eri sairaanhoitopiiristä. Kvantitatiiviset kysymykset avohoitokäyntien toteutusmuotojen määrästä raportoitiin prosenttiosuuksina ja avointen kysymysten vastaukset analysointiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tulosten perusteella etäasioinnin suhteellinen osuus kaikista asiointitavoista kasvoi voimakkaasti koronaepidemian käynnistymisen jälkeen. Psykiatrisista avohoitokäynneistä toteutettiin puhelimitse tai etäyhteydellä tammikuussa 9% ja toukokuussa 48% (39 prosenttiyksikön kasvu). Etäasiointia haastoivat välineiden riittämättömyys ja toimimattomat ohjelmat, asiakkaiden puuttuvat laitteet, yhteydet ja tilat, etäasioinnin soveltumattomuus kaikkeen toimintaan, ammattihenkilöiden ja asiakkaiden negatiivinen asennoituminen, riittämätön osaaminen etäasioinnin käyttöön ja organisatoriset ongelmat. Etäasiointia edistivät asiakkaiden ja ammattihenkilöiden myönteinen asenne ja ilmapiiri, koronaepidemian aiheuttama tarve etäasioinnille, etäasioinnin soveltuvuus ja tuttuus psykiatrisissa avohoitopalveluissa, asiakkaiden aikaisempi tuntemus, pitkät välimatkat, toimivat etäverkostot ja ajansäästö, toimiva tekniikka, ohjelmistot ja välineet sekä riittävä tuki. Etäasiointi on mahdollistanut epidemiatilanteessa psykiatristen avohoitopalveluiden tarjoamisen niille asiakkaille, joille etäasiointi soveltuu ja jotka kykenevät etäasiointiin. Etäasioinnin merkitys koronaepidemian aikana on ollut tärkeä, mutta etäasioinnin lisäksi on tärkeää innovoida ratkaisuja, kuinka psykiatrisia avohoitopalveluita voitaisiin toteuttaa niille asiakkaille, joille etäasiointi ei syystä tai toisesta sovellu., Psychiatric outpatient care has been actively digitalized even before the COVID-19 outbreak. However, COVID-19 has increased the adoption of digital and remote health services. The aim of this cross-sectional study was to examine whether COVID-19 has impacted on the form of psychiatric outpatient services and describe psychiatric healthcare leaders’ experiences of digital and remote services. The results of this study can be used to evaluate and develop psychiatric outpatient services and to facilitate further research. The data was collected through an online survey after the COVID-19 outbreak in May 2020. The questionnaire contained structured and open-ended questions. A total of 39 adult psychiatric, youth psychiatric and pediatric psychiatric service leaders answered the survey from 19 different health care districts. Quantitative questions about the forms of psychiatric outpatient services were reported using percentages, whereas open-ended questions were analyzed using inductive content analysis. The results showed that the relative amount of digital and remote services increased after the COVID-19 outbreak. Of the psychiatric outpatient visits, 9 % were conducted using phone or remote access in January and 48 % in May (rose by 39 percentage units). The challenges for using remote services were related to the lack of IT equipment and inoperative programs, customers’ lack of devices, connections and room, remote services’ unsuitability for all operations, negative attitude of professionals and customers, insufficient IT knowledge, and organizational problems. The supporters of remote service usage were related to customers’ and professionals’ positive attitude and atmosphere, the necessity for the remote services caused by the COVID-19, suitability and familiarity of remote services in psychiatry, familiarity of the customers, long distances, well-functioning remote networks and time savings, functional technology, programs and devices, and sufficient support. Digital and remote services have enabled psychiatric outpatient services to those patients for whom they are suitable and who can use them. The importance of digital and remote services in the era of COVID-19 epidemic has been important, but it is important to innovate other solutions to those patients who are not able to use digital or remote services for any reason.

Maahanmuutto on lisääntyvä ilmiö niin Euroopassa ylipäätään kuin Suomessakin. Tämä kuvaileva katsaus vetää yhteen suomalaista ja kansainvälistä kirjallisuutta maahanmuuttajien mielenterveyspalvelujen käytöstä sekä eroja selittävistä taustatekijöistä. Maahanmuuttoon liittyy monia riskitekijöitä, jotka altistavat mielenterveydenongelmille, kuten ero lähiomaisista, kielelliset ja kulttuuriset muurit sekä mahdolliset traumaattiset tapahtumat lähtömaassa. Joillain maahanmuuttajaryhmillä, etenkin pakolaisilla, onkin havaittu kohonnut riski mielialahäiriöihin ja psykooseihin. Tästä huolimatta maahanmuuttajat käyttävät keskimäärin vähemmän mielenterveyspalveluita kuin kantaväestöt, vaikka tuloksissa onkin havaittu eroja lähtömaan, tulomaan, maahanmuuton syyn ja palvelun tyypin suhteen. Syitä vähäisemmäksi jäävän käytön taustalla saattavat olla vähäisempi tieto siitä, mitä mielenterveysongelmat ovat, millaista hoitoa niihin on tarjolla, miten mielenterveyspalvelujen piiriin hakeudutaan, mielenterveydenhäiriöihin liittyvä stigma, vaihtoehtoisten hoitomenetelmien puoleen kääntyminen, sekä kielelliset ja kulttuuriset muurit. Erojen vähentämiseksi on tärkeää sekä välittää tietoa maahanmuuttajille että tarjota terveydenhuollon työntekijöille välineitä kohdata eri kulttuureista tulevia.

publishedVersion Non

Teema : neuroimmunologia.

Vertaisarvioitu. Susacin oireyhtymä on harvinainen endoteelin tulehdussairaus, joka ilmenee erityisesti kolmessa sijainnissa: verkkokalvon, sisäkorvan ja aivojen pikkuvaltimoissa. Sen ajatellaan olevan autoimmuunisairaus, jossa epätarkoituksenmukainen tulehdusreaktio kohdistuu pienten valtimoiden endoteeliin, aiheuttaa verenkiertohäiriöitä ja eksudaattia valtimon ympärille sekä siten kohde-elimen toimintahäiriöitä (näkökenttäpuutokset ja valonvälähdykset, kuulon heikkeneminen). Diagnoosi perustuu keskeisesti verkkokalvon kuvantamislöydöksiin. Lisätukea diagnoosille voidaan saada aivojen magneettikuvauksesta ja mahdollisen sisäkorvaperäisen kuulon heikkenemisen osoittamisesta. Näyttöön perustuvia hoitosuosituksia ei ole, mutta immuunijärjestelmää hillitsevällä ja antitromboottisella lääkityksellä voidaan vaikuttaa taudinkulkuun. Hoitoa tulisi tehostaa nopeasti, mikäli runsaita aivomuutoksia ilmenee.

Vertaisarvioitu. Kohortti- ja rekisteritutkimuksilla on merkittävä rooli mielenterveyshäiriöiden riskitekijöiden, ennusteen ja hoidon selvittämisessä. Pohjois-Suomen syntymäkohortissa 1966 (Kohortti 66) on tutkittu vuodesta 1990 alkaen mielenterveyshäiriöitä, erityisesti skitsofreniaa ja myös masennusta. Tulosten mukaan skitsofreniaa ennustavat useat varhaiset raskauteen, synnytykseen ja kehitykseen liittyvät tekijät. Skitsofreniaan liittyy muutoksia aivojen rakenteessa ja kognitiivisessa suorituskyvyssä sekä somaattisen terveyden ongelmia. Ennuste on usein epätyydyttävä. Masennuksen osalta on löydetty riskitekijöitä lapsuudesta aikuisuuteen sekä suurentunut somaattisen oheissairastavuuden riski. Kohortissa 66 on tutkittu myös muun muassa persoonallisuushäiriöitä, somatisaatio-oireita, alkoholinkäyttöä ja temperamenttipiirteitä. Tutkimustulokset ovat lisänneet tietoa psykiatristen häiriöiden riskitekijöistä, taudinkulusta ja hoidosta.

Vertaisarvioitu. English summary. · Lasten ja nuorten migreenin esiintyvyys ja ilmaantuvuus ovat lisääntyneet. · Perusterveydenhuollossa on tärkeää selvittää migreenin taustasyitä ja esiintymistä. · Migreenin diagnostiikassa tarvitaan lääkärin tutkimuksen lisäksi harvoin muita tutkimuksia. · Lapsen ja nuoren on tärkeä saada tietoa päänsäryn hoito- ja itsehoitokeinoista. · Estolääkitys voidaan aloittaa perusterveydenhuollossa, mikäli migreenikohtaukset ovat viikoittaisia.

Haastateltavana Anna Maija Saukkonen.

publishedVersion

Vertaisarvioitu. Vaikeahoitoisen migreenin estohoidon uusin lääkeryhmä ovat monoklonaaliset vasta-aineet. Näiden biologisten estolääkkeiden vaikutus migreenissä perustuu trigeminovaskulaarisessa järjestelmässä vapautuvan kalsitoniinigeeniin liittyvän peptidin (CGRP) estoon (fremanetsumabi, galkanetsumabi, eptinetsumabi) tai sen reseptorin aktivoitumisen estoon (erenumabi). Valmisteet ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Ne ovat hyvin siedettyjä, eikä merkittäviä vasta-aiheita tai yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa ole todettu. Valmisteiden Kelan erityiskorvattavuuden perusteena on päänsäryn hoitoon perehtyneen lääkärin lausunto, jossa osoitetaan taajaan esiintyvät migreenikohtaukset ja hoitokokeilu vähintään kahdella eri estolääkeryhmän valmisteella. Jatkokorvattavuuden perusteena on migreenitaajuuden puolittuminen. Migreenin biologisten estolääkkeiden pitkäaikaiskäytöstä saadaan tarpeellista kokemusta ja lisätutkimustietoa lähivuosina.

Vertaisarvioitu. Teema : neuroimmunologia. MS-taudin diagnoosi pyritään varmentamaan jo ensioireiden jälkeen, jotta hoito päästään aloittamaan aikaisin. Diagnoosin on oltava täsmällinen, koska virhediagnoosi kuormittaa potilasta ja terveydenhuoltoa, ja sen perusteella aloitettu hoito voi huonontaa tilannetta. Keskeistä MS-taudin tunnistamisessa on luottaa anamneesin ja kliinisen tutkimuksen merkitykseen ja peilata näitä magneettikuvauksen ja aivo-selkäydinnestenäytteen tulehduksellisiin löydöksiin. Tyypillinen aaltomaisen MS-taudin oirejakso on toispuolinen näköhermotulehdus, aivorunko-oireisto tai osittainen selkäydinoireyhtymä. Oirejakso tulee tunneissa tai päivissä voimistuen, esiintyy jatkuvana ja lievittyy muutamissa viikoissa. Aaltomaisen MS-taudin erotusdiagnostiikassa tärkeitä ovat muut autoimmuunisairaudet, tulehdukset, syöpäsairaudet sekä geneettiset sairaudet. Suoraan etenevän MS-taudin tyyppioire puolestaan on etenevä kävelyvaikeus, jonka tutkimuksissa etsitään tulehduksellisen demyelinoivan sairauden piirteitä ja suljetaan pois erityisesti selkäydinsairauksia.

Teema : oikeuspsykiatria. Vertaisarvioitu. Niin julkisuuden henkilöt, yksityiset kansalaiset kuin instituutiotkin saattavat kohdata huolta herättäviä väkivaltauhkauksia. Etenkin verkossa uhkaukset lisääntyvät. Kaikki uhkailijat eivät muodosta kohteelle tosiasiallista uhkaa, mutta on tärkeää tunnistaa ne tilanteet, joissa uhka on todellinen, jotta voidaan ryhtyä toimenpiteisiin väkivallan riskin toteutumisen pienentämiseksi. Uhkaukset voivat olla impulsiivisia ja välittömiä tai suunnitelmallisia. Väkivallalla uhkaaminen on yhdistetty persoonallisuushäiriöihin, etenkin antisosiaaliseen, narsistiseen, paranoidiseen ja epävakaaseen persoonallisuuteen. Erityisesti psykopaattiset persoonallisuuspiirteet liittyvät suunnitelmalliseen kohdennettuun väkivaltaan. Uhkaus saattaa itsessään olla rikos ja koskea suunnitteilla olevaa vakavaa väkivaltarikosta, jonka tietoon saadessaan terveydenhuollon toimijallakin saattaa olla ilmoitusvelvollisuus poliisille.

Teema : neuroimmunologia.

Nykyisen tutkimusnäytön valossa päihde¬häiriöisen henkilön ADHD:n tutkiminen ja ¬hoitaminen on suositeltavaa. Yksilöllisesti ¬suunnitellusta lääkehoidosta on tutkimusten perusteella enemmän hyötyä kuin haittaa.

publishedVersion

Vertaisarvioitu. English summary. • Kehitystason mukaiset lyhytpsykoterapiat ovat nuorten ahdistuneisuushäiriöiden ja depression hoidossa keskeisiä perustasolle sovellettavissa olevia interventioita. • Perustasolla lievien ahdistuneisuushäiriöiden hoitoon soveltuvat noin 10 käyntikerran kognitiivisen ¬käyttäytymisterapiaan (KKT) pohjautuvat ohjelmat, esimerkiksi Cool Kids. • Lievän depression hoidoksi perustasolle käyttökelpoisia ovat esimerkiksi 6–12 kerran KKT, ¬interpersoonallinen terapia IPT-N ja sen lyhytversiot IPC-N tai BIPT-A. • Interventiot sisältävät psykoedukaatiota, taitoharjoittelua ja oireita ylläpitävän välttämis- tai ¬eristäytymiskäyttäytymisen purkua. • Suomessa on aloitettu IPC-N:n ja Cool Kidsin levittäminen perustasolle.

• Traumaperäinen stressihäiriö on väestössä tavallinen ja usein pitkittyvä häiriö. • MDMA-avusteinen psykoterapia sisältää kolme valmistelevaa terapiatapaamista, kaksi tai kolme MDMA-avusteista terapiaistuntoa sekä kuusi tai yhdeksän hoitokokemusta integroivaa terapiatapaamista. • Lupaavien alustavien tulosten perusteella Yhdysvaltojen FDA on jouduttanut etenemistä III tutkimusfaasiin. • Arvio hoitomuodon tehosta tarkentunee jo lähiaikoina kansainvälisten monikeskustutkimusten valmistuessa. publishedVersion