Search

Epätarkkaa vokaaliartikulaatiota pidetään yhtenä Parkinsonin taudin ensimmäisistä oireista ja sen tutkimiseen on kehitetty erilaisia akustisia mittareita. Tässä pilottitutkimuksessa Parkinsonin tautia sairastavien (n=35) vokaaliartikulaatiota tarkasteltiin vokaaliartikulaatioindeksillä (VAI), jonka tiedetään olevan tämän hetken tarkin ja luotettavin mittari puheen ymmärrettävyyden akustiseen tarkasteluun vieraissa kielissä. Tutkimuksemme perusteella VAI erotti ryhmätasolla Parkinsonin tautia sairastavat suomenkieliset puhujat neurologisesti terveistä puhujista (n=35). Vaikka tutkimusryhmien keskimääräinen ikä erosi toisistaan tilastollisesti merkitsevästi, voi tutkimuksen tuloksia hyödyntää jatkossa erilaisissa tutkimusasetelmissa. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää tarkastella erilaisten taustamuuttujien, kuten iän, väsyvyyden, koulutuksen ja murrealueen vaikutusta VAI-arvoihin.

PROSHADE on Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) vuosille 2021–2026 rahoittama hanke ja osa STN:n LITERACY-ohjelmaa. Hankkeessa tutkitaan ja etsitään monitieteellisesti ratkaisuja tiedon kriittiselle käytölle yhteiskunnassa. PROSHADE tutkii talous- ja vaikuttavuustiedon käyttöä, jaetun päätöksenteon käytäntöjä terveydenhuollossa sekä potilaan tuottaman tiedon hyödyntämistä terveydenhuollon ammattilaisen ja potilaan välisessä päätöksenteossa. Hankkeessa on neljä työpakettia (WP). Tässä esittelyssä kuvataan sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan, neurologian ja sosiaalipsykologian tieteenaloja yhdistävän työpaketin 3 (WP3) tutkimusta tiedon lukutaidosta, kansalaisen ja potilaiden osallisuudesta terveydenhuollossa. Potilaan osallisuus ilmenee käytännössä potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen välisessä hoitoa koskevassa jaetussa päätöksenteossa. Potilaan osallisuuden vahvistamisella tavoitellaan muun muassa hoidon onnistumista, vahvempaa hoitoon sitoutumista ja hoitotyytyväisyyttä. Potilaan terveystiedon lukutaidolla (taito tunnistaa, etsiä, arvioida ja tuottaa terveyteen liittyvää tietoa) on merkitystä jaetussa päätöksenteossa. Potilaan tuottama tieto esimerkiksi mahdollistaa potilaan arvojen ja näkemysten huomioimisen paremmin osana hoitoa koskevaa jaettua päätöksentekoa. Tutkimustietoa tarvitaan selvittämään, kuinka jaettua päätöksentekoa ja potilaan ääntä saataisiin vahvistettua terveydenhuollon kohtaamisissa., The PROSHADE project is funded by the Strategic Research Council of the Academy of Finland for 2021–2026. The project is part of LITERACY program, where interdisciplinary solutions are researched and searched on critical information usage of individuals and organizations. In PROSHADE the focus of research is on decision-making and utilization of information in healthcare. PROSHADE consists of four work packages (WP). This presentation focuses on work package 3 (WP3), which researches health information literacy and the participation of patients in shared decision-making in healthcare. Increasing patient's participation according to earlier studies leads for example to better treatment success, patient satisfaction and stronger commitment to treatment. Patient’s health literacy (the ability to identify, search, evaluate, and generate health-related data) plays a central role in shared decision-making. Patient generated data enables patient’s values and preferences to be taken into account better as part of shared decision-making. However, research is required to further strengthen shared decision making in interactions in healthcare.

Tutkimme Suomessa asuvien ikääntyvien venäjänkielisten ylirajaista terveyspalvelujen käyttöä ja käytön syitä. Analysoimme vuonna 2019 kerättyä CHARM-kyselyaineistoa ja syvennämme tuloksia haastatteluaineiston temaattisen analyysin avulla. Lähes 30 prosenttia yli 50-vuotiaista Suomessa asuvista venäjänkielisistä oli käynyt kyselyä edeltävän vuoden aikana Suomen ulkopuolella lääkärissä. Ulkomailla lääkärissä käynti oli yleisempää naisilla, työttömillä, korkeasti koulutetuilla sekä vastaajilla, joiden kotitalouden nettotulot olivat yli 2 500 euroa kuukaudessa. Kansalaisuus jossain muussa maassa kuin Suomessa lisäsi käytön todennäköisyyttä ja pidempi asumisaika Suomessa puolestaan vähensi sitä. Eläminen kroonisen sairauden kanssa sekä täyttämätön hoidontarve olivat yhteydessä ylirajaiseen palveluiden käyttöön. Kyselyaineistossa tärkeimmiksi syiksi palveluiden ylirajaiselle käytölle nousivat halvempi hinta, nopeampi hoitoon pääsy ja omankieliset palvelut. Haastatteluaineistossa esiintyivät nämä samat syyt, mutta esiin nousivat myös koetut pettymykset suomalaisessa terveydenhuollossa. Tulokset osoittavat, että ikääntyvät venäjänkieliset kohtaavat monenlaisia esteitä hoitoon pääsylle ja toimivalle hoidolle Suomessa. Sivuutetuksi tulemisen kokemukset ja väärinymmärrykset voivat johtaa avun hakemiseen Suomen ulkopuolelta. Terveyspalvelujen laatua ja saavutettavuutta tulisi kehittää vastaamaan moninaistuvan ikääntyvän väestön tarpeita. In this article, we examine the transnational use of health services and the reasons given for their use by older Russian-speaking migrants living in Finland. We analyse the CHARM survey data collected in 2019, and elaborate the results with thematic analysis of the interview data. Almost 30 per cent of Russian-speakers over the age of 50 living in Finland had seen a doctor outside Finland in the year before the survey. Visiting a doctor abroad was more common among women, the unemployed, the highly educated and respondents with a net household income of more than 2,500 euros per month. Having citizenship in a country other than Finland increased the likelihood of use and having a longer period of residence in Finland reduced it. People living with a chronic illness and those who had an unmet need for care used more health services abroad. In the survey data, the main reasons for the cross-border use of services were cheaper prices, faster access to treatment and the delivery of services in one’s own language. These same reasons appeared in the interview material, but the interviewees also mentioned perceived disappointments with Finnish health care. The results show that older Russian-speakers face a variety of barriers to accessing and navigating care in Finland. Experiences of misunderstanding and of being ignored can lead to seeking help from outside Finland. The quality and accessibility of health services should be developed to meet the needs of a diversifying ageing population.

Ikääntyneiden kaltoinkohtelu ja heidän hoitonsa laiminlyöminen on globaali ongelma, joka on huolestuttavasti lisääntynyt viime vuosina. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sairaalan ulkopuolisen ensihoidon työntekijöiden kokemuksia ikääntyneiden kaltoinkohtelun ilmenemisestä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa kaltoinkohdeltujen ikääntyneiden hoitotyön kehittämiseksi. Tutkimusaineisto kerättiin Webropol-kyselynä yhden sairaanhoitopiirin ensihoitajilta sekä Suomen Ensihoitoalan Liiton kautta Suomessa toimivilta ensihoitoalan ammattilaisilta 1.11.2019–29.2.2020. Tutkimuskyselyyn osallistui 200 henkilöä. Kvalitatiivinen tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä ja kvantitatiivinen tutkimusaineisto SPSS for Windows 22 -ohjelmalla. Yli puolet (56 %) vastaajista oli kohdannut melko tai erittäin paljon ikääntyneiden kaltoinkohtelua ensihoitotehtävien yhteydessä. Ikääntyneiden kaltoinkohtelu ilmenee tutkimustulosten mukaan monimuotoisena. Ensihoitajien tunnistama ikääntyneiden kaltoinkohtelu on psykososiaalista, fyysistä, taloudellista ja teknologista. Lisäksi se ilmenee laiminlyönteinä perustarpeiden ja asumisolosuhteiden huomioimisessa sekä voinnin seuraamisessa ja sairauksien hoidossa. Kaltoinkohtelijana tai hoidon ja huolenpidon laiminlyöjänä on joko iäkkään ihmisen läheinen, usein omaishoitaja tai muu perheenjäsen, tai kotihoidon tai kotisairaanhoidon ammattilainen. Experiences of elder abuse in out-of-hospital emergency care Elder abuse and neglect are a global problem, which has increased alarmingly in recent years. The purpose of this study was to describe out-of-hospital emergency care providers’ experiences of elder abuse identification and forms of abuse, and the aim was to produce knowledge that can be used to develop care services for abused older people. The research data were generated between 1 January 2019 and 29 February 2020 with emergency care providers of one hospital district and with members of the Finnish Association of Paramedics and A & E Nursing Professionals across Finland using the Webropol survey tool. The study involved 200 participants. Qualitative data were analysed by inductive content analysis, while quantitative data were analysed using SPSS for Windows 22. More than half (56%) of the emergency care providers had encountered rather much or very much elder abuse in the context of emergency responses. According to the results, they had witnessed various forms of elder abuse. The abuse identified by the emergency care providers included psychosocial, physical, economic, and technological abuse. In addition, it involved neglecting the older people’s basic needs, and failing to attend to their living conditions, to observe their condition, and to care for their illnesses. The abuse and neglect of care and nursing needs was carried out by either persons close to the old person, often a family caregiver or other family member, or by home care or home nursing professionals.

publishedVersion

Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä teknologioista on tullut yhä useammalle kansalaiselle arkipäiväistä toimintaa. Kansalaisten valmiudet, kuten osaaminen, taidot, asenteet mukaan lukien luottamus ja motivaatio, määrittävät heidän kykyään hyödyntää hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä teknologioita, kuten erilaisia digitaalisia terveyspalveluja. Suuri osa kansalaisista on kokenut hankaluuksia digitaalisten terveyspalveluiden käytössä. On tärkeää ymmärtää kuinka kansalaiset pystyvät hyödyntämään terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä teknologioita ja edelleen, kuinka esimerkiksi digitaalisten palveluiden saavutettavuutta voidaan parantaa luomalla palveluista tarpeita vastaavia. Tähän tarpeeseen vastaa 13 osa-aluetta ja 65 väittämää sisältävä Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien teknologioiden käyttövalmiuksien moniulotteinen mittari (The Multidimensional Readiness and Enablement Index for Health Technology, READHY). Mittari on kansainvälisesti validoitu ja käytetty. Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata READHY-FIN käännösprosessin vaiheet ja suomenkielisen mittarin osa-alueet. Mittarin käännöstyö ja validointi eteni kyselyn oikeuksia hallinnoivan Swinburnen yliopiston ohjeistuksen mukaisesti. Siihen kuului kolme vaihetta: 1) kielellinen ja kulttuurinen käännöstyö, 2) kognitiiviset haastattelut ja 3) psykometrinen testaus, joiden eteneminen kuvataan tässä artikkelissa. READHY-FIN -mittari koostuu viidestä osa-alueesta: 1) Käyttäjän ja teknologian vuorovaikutus, 2) Kokemus teknologian käytöstä, 3) Käyttäjän ominaisuudet, 4) Sosiaalinen ympäristö ja 5) Terveydentilan ja tunnereaktioiden hallinta. Kukin osa-alue jakaantuu 2–4 osioon ja kussakin osiossa on 4–6 väittämää, joiden vastausasteikkona on neljäportainen Likert-asteikko. READHY-FIN -mittarin osiot näyttävät vastaavan alkuperäisen mittarin osioita ja osiot näyttävät pääsääntöisesti yhtenäisiltä. Yhteenvetona voidaan todeta, että READHY-FIN on sisällöllisesti merkityksellinen mittari, jolla mitataan ja edistetään valmiutta teknologian käyttöön eri potilasryhmissä teknologian tyypistä riippumatta., The digital healthcare services have become everyday activities for more and more citizens. The capabilities of citizens, such as knowledge, skills, attitudes, including trust and motivation, will determine their ability to exploit health technologies such as various digital health services. However, a large number of citizens have experienced difficulties in using digital health services. It is important to understand how citizens can make use of digital health services and how to improve the accessibility of digital services by creating services that meet their needs. This requirement is met by The Multidimensional Readiness and Enablement Index for Health Technology (READHY), which includes 13 domains with a total of 65 items. The questionnaire is internationally validated and used. The purpose of this study is to describe the READHY-FIN translation process and the structure of the Finnish questionnaire. The translation and cultural adaptation process of the READHY followed the instructions of the University of Swinburne, which administers the survey rights. It consisted of three phases: 1) linguistic and cultural translation work, 2) cognitive interviews and 3) psychometric testing. The READHY-FIN questionnaire consists of five dimensions: 1) The intersection between users and technologies, 2) Users’ experience of systems, 3) Users’ attributes, 4) Social context and 5) The individuals’ capabilities to handle their condition and emotional response. Each dimension is divided into 2-4 domains and the domain contain 4-6 statements with a Likert-type response scale from 1 to 4. The structure of the READHY-FIN appears to correspond to the domains of the original measurement tool and the domains appear to be generally reliable. As a conclusion, READHY-FIN is a meaningful questionnaire to measure and enable the readiness to use health technology in different patient groups regardless of the type of technology.

publishedVersion Non

publishedVersion Non

publishedVersion Non

Public opinion is deeply divided over natural therapies, also known as complementary or alternative medicine (CAM) or as traditional therapies. In the past decade there have been calls in Finland both for restrictive legislation and for steps to facilitate access to CAM. Public debate has tended mostly to highlight the absence of scientific evidence and the potential risks of alternative therapies. This study used the methods of content analysis to investigate what people’s motivations for and accounts of the perceived benefits of CAM use tell us about CAM-culture, that is a part of a broader health culture in Finland. The data consisted of 5,366 written responses to a questionnaire item concerning the relief people found in natural therapies and remedies. The question was included as part of a CAM survey open between from 8.10.2022 to 15.12.2021 on the Ministry of Justice website Otakantaa.fi. The results confirm earlier findings about the perceived benefits of natural therapies and the support they can offer in the face of lifestyle changes. Respondents’ motivations for the use of natural therapies and their accounts of their perceived benefits are captured in three discourses: justifications based on perceived, pragmatic everyday benefits, dissatisfaction in services provided by public healthcare and the holistic approach of CAM. The motivations cited by users of natural therapies speak for the multimodality of our health culture. Our data show that users take a more positive view of natural therapies than the dominant lines of public commentary, which often refer to their potential hazards and adverse effects. Although CAM remain surrounded by controversy and fall in the margins of the official healthcare system, within the CAM-culture therapies hold a firm and highly valued place alongside conventional health services. Our results shed light on users’ views on the social controversies around CAM and add to our understanding of the depth and diversity of health culture. publishedVersion

Finland aims to be a pioneer in digitalization by reforming the processes of public services and digitalizing services. In healthcare, the introduction of digital transaction services is aimed at bettering health care services and cost benefits. The use of digital transaction services in recent years has increased, but the realization of digitalization is still low. One of the challenges in increasing the use of digital transaction services is the non-renewable state of the care processes.In order to improve digital services in Southern Ostrobothnia, this study aimed to find out how healthcare processes are taken into account in the development of digital services in Southern Ostrobothnia. In order to achieve this goal, studies were performed to find out what kind of digital services are being used and developed in healthcare, the prevalence of these digital services, how the consortium of e-services and health care processes is being developed, how the development of e-services is being carried out, and what the effects of the Covid-19 pandemic are on e-services in healthcare.The basis of the study is described in a literature review, in which information was sought on digital health services in the Nordic countries. Information on the consideration of health care processes in the development of digital transaction services was collected from interviews with health care and information management professionals.There are several different electronic transaction services in healthcare, which need to be developed for the possibility of a smoother transaction experience. In deploying digital services, care processes will be modified, but these processes are not being redesigned to ensure that the benefits of the digital services can be achieved. It was desired that the development of digital transaction services would be advanced and to include process planning more firmly in the development process. There are good preconditions for formulating electronic transaction services and processes into a unified whole. In the future, it will be important to define the benefit of goals for digital services and to craft a strategy to achieve them. The benefits of digital transaction services materialize when defined processes are digitalized in such a way that they are part of working practices and citizens' transactions. publishedVersion

Muistisairautta sairastavien ikääntyneiden kotona asuminen onnistuu usein omaishoitajien avulla, mutta tukea tarvitaan myös sosiaali- ja terveyspalveluista. Aina kaikki eivät kuitenkaan saa riittävää apua ja tukea. Niin muistisairautta sairastavat ihmiset kuin omaishoitajatkin voivat kärsiä avun riittämättömyydestä. Tässä artikkelissa tutkimme, millaista tukea muistisairaat ja heidän puolisonsa kaipaavat ja millaisia kokemuksia heillä on avun riittämättömyydestä. Tutkimuksemme mukaan muistisairautta sairastavien ikääntyneiden ja omaishoitajien kohtaama avun riittämättömyys liittyy sekä palvelujärjestelmään ja erilaisiin tukimuotoihin että henkisen tuen tarpeisiin. Muistisairautta sairastavat ja heidän omaishoitajansa eivät niinkään kohtaa tilanteita, joissa he eivät saisi lainkaan tarvitsemaansa apua, mutta saatu apu ei aina vastaa tarpeita tai se on liian vähäistä. Omaishoitajat myös paikkaavat palvelujärjestelmän puutteita ottamalla vastuun puolisonsa hoivasta tilan-teissa, joissa julkiset palvelut ovat riittämättömiä tai niitä ei ole saatavilla. Kotona asumisen tueksi tarvittava apu on riittämätöntä useammin omaishoitajien kuin heidän muistisairautta sairastavien puolisoidensa kannalta. Usein tämä tarkoittaa sitä, että omaishoitajat kantavat vastuuta hoivasta oman jaksamisensa kustannuksella. peerReviewed

Henkirikoksiin liittyy usein omaisten vakava kriisi sekä trauma. Henkirikoksen uhrin kuolemaan liittyvät luonnottomuuden, epäoikeudenmukaisuuden ja tarkoituksettomuuden kokemukset sekä menetykseen liittyvä väkivalta voimistavat omaisten surua sekä siihen liittyviä kielteisiä tunteita. Tässä tutkimuksessa kuvataan henkirikoksen omaisten kokemia kielteisiä elämänmuutoksia. Aineisto kerättiin elektronisen kyselyn avulla, johon vastasi 29 henkirikoksen uhrin omaista. Tutkimuksen aineisto analysoitiin induktiivisen sisällön analyysin avulla. Tulosten perusteella henkirikosten uhrien omaiset kokivat useita kielteisiä elämänmuutoksia, jotka kohdistuivat joko heihin itseensä, sosiaalisiin suhteisiin ja yhteiskuntaan tai tulevaisuuteen. Osallistujat kuvasivat aggression lisääntymistä, vireystilan huonontumista, luonteenpiirteiden muuttumista ja sairastumista itseen kohdistuvina muutoksina. Sosiaalisiin suhteisiin ja yhteiskuntaan kohdistuvat muutokset sisälsivät epäsosiaaliseksi muuttumisen, ihmissuhteiden kärsimisen sekä luottamuksen puutteen lisääntymisen. Tulevaisuuteen kohdistuvia muutoksia kuvattiin elämän kuormittumisena, sen mielekkyyden vähenemisenä sekä tulevaisuuden toivottomuuden lisääntymisenä. Henkirikoskuoleman omaisille aiheuttamat kielteiset elämämuutokset ovat monitahoisia sekä kokonaisvaltaisia. Nämä elämänmuutokset tulisi huomioida omaisille suunnatuissa tukitoimissa. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää työikäisiin sureviin kielteisten seurausten ennaltaehkäisemiseksi.

Gerontologian professori emeritus Eino Heikkinen kuoli kotonaan Helsingissä jouluaaton aattona 2022. Hän oli suomalaisen nykygerontologian tienraivaaja, jonka näkemyksellisyys ja rohkeat avaukset vaikuttivat suuresti ikääntymistutkimuksen kehitykseen ja instituutioihin. nonPeerReviewed

Suomessa toimii 11 biopankkia, jotka jaetaan valtakunnallisiin ja alueellisiin biopankkeihin. Nämä biopankit ovat sairaanhoitopiirien, yliopistojen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Veripalvelun sekä Terveystalon yhteydessä. Valtakunnalliset biopankit keräävät näytteensä koko Suomesta. Alueelliset biopankit keräävät näytteensä sairaanhoitopiirien alueelta. Biopankit ovat kehittyneet nopeasti. Ne ovat yhdenmukaistaneet ja kehittäneet väestöaineistojen näyte- ja tietohallintaa. Biopankkitutkimuksen tavoitteenaon terveyden ylläpitäminen, sairauksien hoito sekä ennaltaehkäisy. Biopankkitutkimus lisääntyy geenilääketieteen ja digitalisoitumisen myötä. Samaan aikaan tämän nopean kehittymisen myötä kasvaa tarve eri toimijoiden saumattomalle yhteistyölle. Lisäksi tutkijoiden osaamisen kehittyminen erityisesti lupaprosessissa on tärkeä. Kuitenkin käytännön kokemukset ovat osoittaneet tutkijoiden ja tutkimusryhmien haasteet biopankkitutkimus-prosesseissa.

Tässä tutkimuksessa selvitetään parisuhteettomien miesten ja naisten onnellisuuteen yhteydessä olevia tekijöitä ja tarkastellaan, kuinka onnellisuus kytkeytyy intiimisuhteisiin, yksinäisyyden kokemukseen, liikunnallisuuteen, alkoholin käyttöön, uskonnollisuuteen, terveyteen ja sosioekonomiseen asemaan. Aineistona käytetään FINSEX-kyselyn parisuhteettomien vastauksia (N=944) ja menetelmänä binääristä logistista regressioanalyysiä sekä ristiintaulukointia. Kysymme, eroavatko parisuhteettomat miehet ja naiset toisistaan onnellisuuden ja onnellisuuteen yhteydessä olevien tekijöiden suhteen. Tulokset osoittavat, että parisuhteettomat naiset ovat keskimäärin parisuhteettomia miehiä onnellisempia. Miehet raportoivat naisia useammin, että kumppanin löytäminen sitä kaivattaessa on vaikeaa. Parisuhteettomien naisten onnellisuus on vahvasti yhteydessä vähäiseen koettuun yksinäisyyteen. Parisuhteettomien miesten onnellisuutta puolestaan ennustavat voimakkaimmin vähäiset psykosomaattiset oireet ja liikunnallisuus.

Näkö- ja kuulovaikeudet ovat yhteydessä heikentyneeseen toimintakykyyn, mutta vanhoista vanhimmilla tätä yhteyttä ei ole juuri tutkittu. Tässä monimenetelmätutkimuksessa tarkastellaan 1) näkö- ja kuulovaikeuksien sekä molempien aistivaikeuksien yleisyyttä 90 vuotta täyttäneillä, 2) aistivaikeuksien yhteyttä liikkumiskykyyn ja itsearvioituun toimintakykyyn sekä 3) 90 vuotta täyttäneiden kokemuksia aistivaikeuksien merkityksestä arjessaan. Tutkimusaineisto koostui vuoden 2018 Tervaskannot 90+ -kyselytutkimuksen määrällisestä (N=1 878) ja laadullisesta (N=63) aineistosta. Aistivaikeuksien yhteyttä liikkumiskykyyn ja itsearvioituun toimintakykyyn analysoitiin multinomiaalisella regressioanalyysilla. Laadullinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Näkövaikeuksia raportoi 20 prosenttia, kuulovaikeuksia 15 prosenttia ja vaikeuksia molemmissa aisteissa 12 prosenttia tutkittavista. Aistivaikeuksia kokevilla oli heikompi liikkumiskyky, ja he arvioivat toimintakykynsä heikommaksi kuin he, joilla ei ollut aistivaikeuksia. Tutkittavien kokemukset aistivaikeuksista kiteytyivät hankaluuksiin yhteydenpidossa, mielekkäässä tekemisessä, päivittäisissä toiminnoissa ja liikkumisessa. Aistivaikeuksien kanssa arki kuvattiin myös sujuvaksi, esimerkiksi kompensaatiokeinojen ansiosta. Aistivaikeudet ovat yleisiä yli 90-vuotiailla ja hankaloittavat arjen toimintoja. Apuvälineillä voidaan tukea kommunikaatiota ja kotona asumista ja siten vaikuttaa elämänlaatuun erityisesti, jos molemmat aistit ovat heikentyneet.

Arkikuntoutus on yksi kotikuntoutuksen muodoista. Kartoittavan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on määritellä arkikuntoutuksen ominaispiirteet. Järjestelmällisesti toteutetun kirjallisuushaun aineisto kerättiin kuudesta tietokannasta vuosilta 2007–2018. Mukaan otettiin eri menetelmin toteutettuja tutkimuksia. Katsaukseen valitut artikkelit (n=13) kartoitettiin kuvailevan synteesin avulla. Arkikuntoutuksen tavoitteet liittyivät asiakkaan toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseen, asiakkaan terveyttä edistävien ja sairauksia ehkäisevien taitojen kehittymiseen sekä asiakkaan osallisuuden ja aktiivisuuden tukemiseen. Arkikuntoutuksen keinoina hyödynnettiin yksilöllistä arkikuntoutusjakson toteutusta, asiakkaan voimaantumisen tukemista, asiakkaan toiminnan mahdollistamista sekä käytettäviä harjoitteita. Käytännössä arkikuntoutuksessa hyödynnetään COPM- tai TARGET-arviointimenetelmiä, fyysistä toimintakykyä tukevia harjoitteita, päivittäisten toimien toistamista, toiminnan ja ympäristön muokkaamista sekä asiakkaan voimaannuttamista. Arkikuntoutuksen organisoinnissa ilmeni työnjakoon, johtamiseen ja kestoon liittyviä ominaispiirteitä, ja arkikuntoutuksen kohderyhmä määriteltiin iän, diagnoosin, toimintakyvyn sekä palvelujen käytön perusteella. Arkikuntoutuksen ominaispiirteiden määrittely sujuvoittaa viestintää ja tukee yhteisen ymmärryksen saavuttamista Suomessa kotikuntoutusmenetelmistä puhuttaessa. publishedVersion

Tämä artikkeli tarkastelee synnytinelinten poliittista taloutta tukeutuen feministisen poliittisen talouden kirjallisuuteen ja terveystaloustieteelliseen tutkimukseen inkontinenssin kustannuksista. Artikkeli analysoi biologisen uusintamisen aiheuttamaa psykofyysistä rapautumista (depletion through biological reproduction, DBR) raskauden ja synnytyksen aiheuttaman inkontinenssin kontekstissa ja tarkastelee sen vaikutuksia yksilön elämään ja julkiseen talouteen. Talouden uusintaminen on riippuvainen vaginoista, ja taloudella on näin ollen aina biologiset, vaginaaliset rajansa. Se, mitä näillä rajoilla tapahtuu, on poliittinen kysymys. Vaginat eivät ole vain talouden käyttöesineitä ja uusintamisen instrumentteja. Niiden hyvinvointi ja pahoinvointi ovat intiimissä yhteydessä paitsi vaginallisten ihmisten hyvinvointiin myös julkisen talouden kestokykyyn. On poliittis-taloudellisesti tärkeää kysyä: Miten talouden vaginaalisista rajapinnoista huolehditaan julkisessa taloudessa – kenen ehdoilla ja kustannuksella? Artikkelin tavoitteena on ohjata hoivan poliittisen talouden analyysiä näiden kysymysten äärelle, samalla kun se tarkastelee raskauden ja synnytyksen aiheuttaman inkontinenssin talousvaikutuksia Suomessa.

Tietojärjestelmien kehittämistyön lähtökohtana tulee olla vahva ymmärrys käyttäjien tarpeista, tehtävistä sekä toimintaympäristöstä. Lisäksi suunnitteluratkaisuja tulee arvioida käyttäjien kanssa kehittämisprosessin aikana ja käyttöönoton jälkeen. Vaikka kansallisesti kohdennetaan runsaasti resursseja tietojärjestelmäpalveluiden kehittämiseen, sosiaalialalta tutkimusta aiheesta löytyy niukasti. Sosiaalialan ammattilaisten kokemuksia asiakastietojärjestelmien kehittämistyöstä kartoitettiin osana keväällä 2019 toteutettua valtakunnallisesta käyttäjäkokemuskyselyä. Kysymyksissä käsiteltiin kokemuksia yhteistyöstä tietojärjestelmätoimittajan kanssa, osallistumisesta kehittämistyöhön ja osallistumistavoista tietojärjestelmien kehitykseen. Tuloksia tarkasteltiin asiakastietojärjestelmän tuotemerkeittäin. Puolet vastaajista ei ollut osallistunut lainkaan kehittämistyöhön, mutta vain 19% ei ollut halukkaita osallistumaan ollenkaan. Suosituimmat osallistumistavat olivat ongelmien raportointi järjestelmien kehittämisen vastuuhenkilölle ja oman työn esittely kehittäjille; sen sijaan tietojärjestelmätoimittajien yleisimmin käyttämät tavat eli palautteen kirjaaminen verkkosivustolle tai sähköpostiin eivät olleet käyttäjien mieleen. Suurin osa tiesi, miten ongelmatilanteista ja kehitysehdotuksista raportoidaan. Sosiaalialan ammattilaiset ovat kiinnostuneita osallistumaan kehittämistyöhön, mutta he eivät ole tyytyväisiä mahdollisuuksiin ja tapoihin osallistua käyttämiensä järjestelmien kehittämiseen. Järjestelmätoimittajien ja käyttäjien väliltä puuttuvat sopivat toimintatavat. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin vastaavissa lääkäreille ja sairaanhoitajille tehdyissä tutkimuksissa. On myös mahdollista, että organisaatiot eivät hyödynnä innokasta kehittäjäpotentiaalia. Kehittäjien tulee jalkautua kentälle ja organisaatioiden palkata tietojärjestelmäkehityksestä vastaavia ammattilaisia tulkeiksi järjestelmätoimittajan ja käyttäjien välille. Sosiaalialan ammattilaisten näkökulma on huomioitava vahvemmin järjestelmäkehityksessä, jotta tietojärjestelmät saadaan onnistuneesti tukemaan sote-yhteistyötä tulevaisuudessa., Information systems development should be based on a strong understanding of users and their needs, tasks and context of use. Moreover, the systems should be evaluated with users during the development process and after deployment. Although nationally a lot of resources are used on the development of IT systems, research into the topic is scarce from the perspective of social care. Social care professionals’ experiences on the development of client information systems in Finland were collected as part of a nationwide survey on their user experiences in spring 2019. The questions focused on experiences of collaboration with the IT system vendor, participation in the development and the ways of participation. The results were analysed by each client information system brand. Half of the respondents had not participated in the development, however only 19% were not willing to participate at all. The most preferred ways of participation were reporting problems to a person responsible for system development and presenting their own work to software developers. On the other hand, the most used way of IT system vendors, collecting feedback on webforms or via email, were not preferred by users. Most respondents knew how to report problems and development suggestions. Social care professionals are interested in participating in development work; however, they are not satisfied with the possibilities and ways of participating in the development of the used IT system. There is a lack of appropriate practices for collaboration between system vendors and users. Our results were similar to studies conducted on physicians and nurses. It is possible that client organisations are not utilizing the enthusiasm for development among users. Developers should get exposure to the work in the field and organisations should hire professionals responsible for development of IT systems to act as interpreters between system vendors and users. For IT systems to support collaboration between health and social care successfully, it is required that also the perspective of social care professionals is considered.

Tutkimme ammattilaisten näkemyksiä lasten ja perheiden palvelutarpeiden arviointiin liittyvän moniammatillisen yhteistyön ja tiedonvaihdon tilasta vuonna 2018 ja niissä vuoden 2019 aikana tapahtuneista muutoksista. Yksilöhaastatteluista (n=21) ja kokoustallenteista (n=5) koostuva aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysilla. Yhteistyössä ja tiedonvaihdossa on edelleen havaittavissa samoja pulmakohtia, joita osoitettiin olevan myös vuotta aiemmin: työnjako oman perustyön ja moniammatillisuutta edellyttävän työskentelyn välillä, rakenteellinen ja käytännöllinen johtaminen, tiedon puutteet ja varaukselliset ennakkoasenteet. Kuitenkin päämäärätietoinen rakenteiden ja toiminnan tapojen kehittäminen näytti saavan aikaan positiivisia muutoksia. Moniammatillisen yhteistyön ja tiedonvaihdon toimivuuden koettiin olevan yhteydessä siihen tehtävään, mitä niillä kulloinkin toteutettiin. Erityisesti kompleksiset lastensuojeluasiat haastavat lapsi- ja perhepalveluiden ammattilaisia. Heidän tietopohjaansa ja tiedon jakamisen käytäntöihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata raskaana olevien uudelleensynnyttäjien toiveita ammattilaisilta synnytyspelon lieventämiseksi. Tutkimuspyyntö esitettiin raskaus- ja synnytysaiheisissa suljetuissa Facebookin ryhmissä ja keskustelufoorumeilla. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä lomakkeella, joka sisälsi taustamuuttujakysymyksiä ja avokysymyksen synnytyspelon lieventämiseen toivotusta tuesta ja keinoista. Tutkimukseen osallistui 98 uudelleensynnyttäjää. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Uudelleensynnyttäjät toivoivat ammattilaisilta kunnioittavaa kohtaamista, ohjausta eri aiheista omien tarpeiden mukaisesti, neuvolasta asiantuntevaa raskauden hoitoa, perusteellista hoitoa erikoissairaanhoidossa aiemman huonon kokemuksen vuoksi ja päätösvaltaa omaan synnytykseen liittyvästä hoidosta. Uudelleensynnyttäjien esittämien toiveiden perusteella voidaan todeta, että synnytyspelon hoidossa on kehittämisen varaa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ammattilaisten on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota pelkopotilaiden kohtaamiseen ja hoidon yksilöllisyyteen. Hoitamattomalla pelolla voi olla vakavia seurauksia, joten on perusteltua kehittää synnytyspelon hoitoa ja järjestää raskaana olevia hoitaville ammattilaisille synnytyspelon täydennyskoulutusta osaamisen varmistamiseksi.

Miesten yleisimmän syövän, eturauhassyövän, seulonta ei tällä hetkellä ole osa suomalaista seulontaohjelmaa. Seulonnan laajentamisesta käydään kuitenkin kiivasta keskustelua monessa maassa. Seulonta perustuu verikokeella mitattavaan PSA-arvoon, joka voi indikoida lisätestauksen tarvetta, mutta ei suoraan kerro syövän olemassaolosta. PSA-testituloksilla on kuitenkin lääketieteellinen merkitys diagnosointivaiheessa, hoitojen aikana ja niiden päätyttyä. Terveydenhuollon ammattilaisten lisäksi tuloksilla on oma merkityksensä syöpää sairastavien miesten arjessa, jossa he pyrkivät ennakoimaan sairauden puhkeamista, seuraamaan sen etenemistä ja arvioimaan hoitovastetta. Tässä tutkimuksessa kysymme: 1) Millaisia merkityksiä PSA-testitulokset saavat miesten sairauskertomuksissa? ja 2) Millä tavalla nämä merkitykset vaihtelevat sairauden eri vaiheissa? Aineistomme koostuu eturauhassyövän sairastaneiden miesten yksilöhaastatteluista (n=34). Analyysissä lähestymme haastattelukertomuksia narratiivisen lähestymistavan kautta ja tarkastelemme PSA-arvoille annettuja merkityksiä sekä testitulosten nivoutumista osaksi sairauden ajallista kulkua. Testituloksilla oli odotetusti merkittävä asema omassa kehossa tapahtuvien muutosten seuraamisessa. Tulosten seuraaminen loi kontrollin tunnetta, mutta saattoi myös aiheuttaa epävarmuutta ja ahdistusta. Tuloksia tulkitessaan miesten täytyi myös pohtia, millaiset muutokset olivat ’normaaleja’ ja mitkä puolestaan kertoivat sairauden etenemisestä tai hoitojen toimivuudesta. Testituloksilla oli merkitystä myös miesten välisessä vuorovaikutuksessa niin yhteenkuuluvuuden luojana kuin erottavana tekijänä. Lisäksi PSA-testauksessa käyminen ja omien testiarvojen tuntemus näyttäytyivät vastuullisena terveyskäyttäytymisenä. Tutkimuksen kautta pyrimme laajentamaan keskustelua seulonnoista ja niiden kautta saatavasta numeerisesta tiedosta nostamalla esiin maallikkonäkemyksiä ja tulkintoja. Tulosten pohjalta nousee esiin tarve tukea miehiä testituloksiin liittyvien epävarmuuksien käsittelyssä sekä huomioida kuinka seulontakäytännöillä on myös sosiaalisia ja moraalisia ulottuvuuksia lääketieteellisten ja taloudellisten ulottuvuuksien lisäksi.

Psykososiaalisen tuen tutkimusta tarvitaan lapsiperheiden auttamiseksi mahdollisimman varhain. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa, mitä lapsiperheiden psykososiaalinen tuki on suomalaisessa kontekstissa ja miten tutkimus on ilmiötä tarkastellut lapsiperheiden psykososiaalisen tuen hoito- ja asiakastyön käytännöissä. Integratiivisen katsauksen aineistohaku toteutettiin CINAHL Complete (Ebsco), Social Services Abstracts (ProQuest), PsycINFO ja Medic tietokannoista ja manuaalisesti Julkari-sivustolta. Haku rajattiin vuosiin 2014–18. Lapsiperhe rajattiin tarkoittamaan yhden tai kahden vanhemman ja lapsen tai lapsien kokonaisuutta raskausajasta aina lapsen 12 vuoden ikään. Katsaukseen sisällytettiin 39 tutkimusta. Aineiston laatua arvioitiin käyttämällä Joanna Briggs -arviointivälineitä ja aineisto analysointiin sisältölähtöisesti luokittelemalla. Lapsiperheiden psykososiaalisen tuen hoito- ja asiakastyön käytännöt kuvataan kolmen pääkategorian kautta: osallisuuden ja voimavarojen tuki (sisältäen vanhemmuuden tuki, parisuhteen tuki, vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tuki, toiminnallisuuden vahvistaminen, kouluympäristöjen kehittäminen), oikea-aikainen tuki ja huolen tunnistaminen (sisältäen puheeksi ottaminen, valmentava työote, yhteistyön rakentaminen), ja tieto muutoksen tukena (sisältäen oikea-aikainen tieto ymmärryksen edistämiseksi, digitaaliset interventiot lapsiperheille). Nykyisin psykososiaalisen tuen käsitettä käytetään harvoin lapsiperheiden tutkimuksissa. Kun sen rinnalla käytetään monia rinnakkaiskäsitteitä, ilmiökenttä pirstaloituu. Psykososiaalisen tuen käsitteen selkeyttäminen tieteellisessä keskustelussa voi tukea psykososiaalisen tuen käytäntöjen kehittämistä ja korostaa niiden tärkeyttä kaikessa sosiaali-, terveys-, ja kasvatusalan työssä. Psykososiaalinen tuki auttaa universaalisti ja kattavasti kaikkia lapsiperheitä, myös riskiryhmiä. Ennaltaehkäisevänä käytäntönä psykososiaalinen tuki edellyttää oikea-aikaisuutta ja ammatillista osaamista erityisesti vuorovaikutustaidoissa.

publishedVersion

Muistisairauksiin usein liittyvät kognitiiviset ja persoonallisuuden muutokset sekä itseilmaisun vaikeudet saattavat ilmetä käyttäytymisen muutoksina. Puoliso ja muut läheiset kohtaavat nämä muutokset ensimmäisinä. Laadullisessa tutkimuksessamme selvitimme, millaisissa tilanteissa muistisairauden aiheuttamia ongelmallisina ja kielteisinä koettuja käyttäytymisen muutoksia ilmaantuu, ja miten ne vaikuttavat parisuhteen vastavuoroisuuteen. Käyttäytymisen muutoksista käytetään termiä ’käytösoireet’. Aineiston analyysissä hyödynsimme sosiaalisen vaihdon teoriaa. Käyttäytymisen muutokset tulivat puheeksi vain niissä haastatteluissa, joissa muistisairautta sairastava puoliso oli aviomies. Vaikka puoliso-omaishoitajat osasivat odottaa puolison käyttäytymisen muuttuvan sairauden myötä, muutokset tulivat yllätyksenä. Käytösoireet liittyivät tilanteisiin, joissa puoliso-omaishoitaja neuvoi, ohjasi tai rajoitti muistisairaan puolisonsa arkirutiineissa toimimista, sekä tilanteissa, joissa muistisairautta sairastava joutui kohtaamaan sairautensa. Sosiaalisen vaihdon teorian mukainen vastavuoroisuus ei toteudu parisuhteessa, jossa toisella puolisoista on etenevään muistisairauteen liittyviä ongelmalliseksi koettuja käytösoireita. Puoliso-omaishoitaja joutuu taiteilemaan arjessa välttyäkseen konfliktitilanteilta, eikä muistisairas puoliso välttämättä tunnista näitä tilanteita. Usein pitkään parisuhteeseen liittyvät vahvat tunnesiteet saavat jatkamaan yhteistä elämää. Behavioural changes caused by dementia and the reciprocity of a couplehood Usually, the spouse is the first to face the cognitive and personality changes associated with their partner´s dementia, which may manifest as behavioural changes. In this qualitative study, we examined in which situations disruptive behavioural symptoms caused by dementia appear and how they affect the reciprocity of spouses. The theory of social exchange was used to interpret the data. Disruptive symptoms were mentioned only in interviews of couples in which the spouse with dementia was the husband. Although the spousal carers expected that their partner’s behaviour might change with the illness, the behavioural symptoms came as a surprise. Behavioural symptoms appeared in situations where the partner with dementia tried to control the activities of their spousal carer, when the spousal carer had to advise and guide the partner´s daily routines, or limit what the partner with dementia was doing. Behavioural changes also appeared when the partner with dementia had to face his own illness. The theory of social exchange emphasizes reciprocity as the basis of an intimate relationship. When one of the spouses had dementia that causes disruptive behavioural changes, reciprocity was not possible. The spousal carer has to come up with various strategies to cope with daily life and avoid conflicts. These situations and efforts may not be recognized at all by the person with dementia. The strong emotional ties associated with a long-term intimate relationship make the spousal carers stay in the relationship.

publishedVersion

publishedVersion

publishedVersion

Vanhuus ei rakennu ainoastaan eletyn elämän pohjalle, vaan yhtä lailla lähestyvä kuolema määrittää vanhuutta omanlaisenaan elämänvaiheena. Kuolemaan suhtautumista vanhuudessa on tutkittu paljon ja kuolemaan asennoitumisessa on havaittu olevan tiettyjä perusmalleja, kuten kuoleman kieltäminen tai sen hyväksyminen. Tässä artikkelissa eläkeikäisten ihmisten kuolemaan valmistautumista tutkitaan toimijuuden viitekehyksestä käsin. Analysoimme tutkimusaineistona olleet vanhuuseläkkeellä olevien ihmisten haastattelut (n=36) laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Havaitsimme aineistossa sekä käytännöllistä että psyykkistä kuolematoimijuutta: kuolemaan valmistauduttiin niin konkreettisin toimin kuin ottamalla omaa kuolemaa haltuun. Kuoleman haltuun ottaminen tapahtui ajattelemalla sitä sekä tunnetyöskentelyn avulla. Lisäksi tavoitimme eutanasiakeskustelun ympärille rakentuvaa poliittista kuolematoimijuutta. Empiirisen tutkimuksemme perusteella esitämme, että kuolema ei ole vain jotakin väistämätöntä, vaan kuoleman läheisyys tarjoaa myös mahdollisuuksia vahvistaa omaa toimijuuttaan monella tasolla.

publishedVersion

Lääkäriliitto suositti vuonna 2001 kaikkien erikoisalojen koulutuksen laadun arvioimista, ja vuonna 2011 suositus päivitettiin arviointikehikoksi. Kokosimme lääketieteen erikoisalojen julkaisut erikoistumiskoulutuksen koulutuspaikka-auditoinneista ja taulukoimme raportoidut hyvät käytännöt. Erikoistumiskoulutuksen auditointia on tehnyt ja julkaissut 11 erikoisalaa 50:stä. Hammaslääketieteen viideltä erikoisalalta ei ole julkaisuja. Auditointien yhteydessä raportoidut hyvät käytännöt ja kehittämiskohteet hyödyttävät muitakin erikoisaloja.

publishedVersion

publishedVersion

publishedVersion

Luotettavin arvio hoidon tehosta saadaan meta-analyysistä, joka perustuu satunnaistettuihin hoitokokeisiin. ? Päätetapahtumanäytön tulisi olla potilaalle merkityksellistä, kuten ennalta- ehkäisevässä hoidossa vähenemä sairastavuudessa tai kuolleisuudessa, eikä pelkkä muutos tapahtumien riskiä kuvaavissa korvikemuuttujissa. ? Absoluuttisena vaikutuksena mitattuna ennaltaehkäisevästä hoidosta hyötyy todennäköisemmin suuremman kuin pienemmän sairastumisriskin potilas. publishedVersion

Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä, johon sairastutaan yleensä vanhemmalla iällä. Monet elävät vanhalla iällä syöpähoitojen aiheuttamien sivuvaikutusten kanssa. Aiemmin on osoitettu, että ikä voi olla resurssi vakavan sairauden yhteydessä. Esimerkiksi sopeutumisen on todettu olevan helpompaa vanhemmille miehille. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten yli 65-vuotiaat eturauhassyöpäpotilaat tulkitsevat ikääntymistä ja ikää osana syövän sairastamista ja millaisiin asioihin ikä resurssina liittyy eturauhassyöpää sairastavilla miehillä. Aineisto koostui 35 yksilöhaastattelusta, jotka analysoitiin diskurssianalyysilla. Miehet asemoivat itsensä voimakkaasti ikämiehen positioon, josta käsin he kuvasivat syöpää pienenä vaivana, eivät henkeä uhkaavana sairautena. Positio oli mahdollista ottaa käyttöön kronologisesta iästä riippumatta. Ikämiehen positio auttoi tulkitsemaan eturauhassyöpää arkisena asiana ja hoitojen tuomia sivuvaikutuksia normaaleina ikääntymiseen liittyvinä muutoksina. Tutkimus vahvistaa aiemmissa tutkimuksissa esiin nostettua havaintoa siitä, että ikä toimii merkittävänä resurssina jäsennettäessä ikämiehen elämää ja arkea eturauhassyövän kanssa. “It just belongs to this age” – interpretations of ageing as part of living with prostate cancer Prostate cancer is the most common cancer in men. However, it rarely leads to death and thus many people spend their older years with cancer or treatment side-effects. Prior studies have illustrated that age can be a resource in the face of serious illness. For example, adaptation has been found to be easier for older men. This article examines how prostate cancer patients over the age of 65 interpret aging as part of living with cancer; and with what things age as a resource is associated. The data consists of 35 individual interviews, which were analyzed using discourse analysis. The men positioned themselves strongly as elderly men regardless of their chronological age. The position of an elderly man allowed them to describe cancer as a small ailment rather than a life-threatening illness. The study confirms that age can be a significant resource for living with prostate cancer.

publishedVersion

publishedVersion

publishedVersion Non

Osaamisperustaiseen erikoislääkärikoulutukseen kuuluu erikoistuvan osaamisen järjestelmällinen arvio. Koska koulutuksen tavoitteena on tuottaa osaava ja potilasturvallisesti työskentelevä erikoislääkäri, tulisi osan arvioinnistakin tapahtua tarkkailemalla erikoistuvan lääkärin päivittäistä työskentelyä käyttäen apuna erilaisia strukturoituja arviointimenetelmiä. Tarkimpaan arviointitulokseen päästään, kun eri arviointimenetelmiä käytetään säännöllisesti ja monipuolisesti. Rakenteinen, säännöllisesti toistuva arviointi luo tarkan kuvan osaamisesta, varmistaa osaltaan potilasturvallisen hoidon toteutumista ja tarjoaa erikoistuville lääkäreille tärkeää palautetta kehittymisensä tueksi. publishedVersion

publishedVersion

publishedVersion

Vertaisarvioitu. • Asiakas- eli potilaskokemus laajentaa huomiota potilashoidon kliinisistä toimenpiteistä laaja-alaisempaan, potilaan koko hoitopolun aikana rakentuvaan kokemukseen. • Hyvä potilaskokemus on yhteydessä parempaan hoidon laatuun, turvalliseen ja tehokkaaseen hoitoon sekä nopeampaan toipumiseen. • Potilaskokemuksen kehittäminen edellyttää mittaamista, tulosten analysointia ja niiden pohjalta toteutettuja muutoksia toiminnassa. • Tavoitteena ei ole potilaskokemuksen maksimointi, vaan sen optimointi, jotta rajallisilla resursseilla pystytään tuottamaan mahdollisimman paljon terveyttä.

Liikunnallisesti aktiivinen elämäntapa ylläpitää tehokkaasti ikääntyneiden terveyttä ja toimintakykyä. Liikunnan harrastamiseen vaikuttavat kuitenkin monet yksilölliset tekijät, jotka tulisi huomioida kannustettaessa ikääntyneitä henkilöitä liikkumaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaiset liikkumisen kannustimet ovat yhteydessä aktiiviseen liikunnan harrastamiseen ikääntyneillä ihmisillä, joilla riski muistisairauteen sairastumiseen on kohonnut. Tämä poikkileikkaustutkimus on osa laajempaa FINGER-tutkimusta (Finnish Geriatric Intervention Study to Prevent Cognitive Impairment and Disability), johon osallistui 1 260 keski-iältään 69-vuotiasta henkilöä. Tutkittavien fyysistä aktiivisuutta ja liikkumisen kannustimia kartoitettiin kyselylomakkeen avulla. Liikkumisen kannustimien ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä tarkasteltiin logistisella regressioanalyysillä. Tutkimuksessa havaittiin, että liikunnan kokeminen hauskaksi, sairauden vuoksi lisätty liikunta, liikunnan myönteinen vaikutus terveydentilaan ja mielialaan sekä ystävien tapaaminen liikunnan parissa lisäsivät todennäköisyyttä kuulua liikuntaa aktiivisesti harrastavien ryhmään. Myös tiedotusvälineistä saatu tieto lisäsi liikunnan harrastamisen todennäköisyyttä. Tutkimuksen tulokset osoittivatkin, että erityisesti muistisairauksien riskiryhmään kuuluville ikääntyneille henkilöille on tärkeää antaa oikeaa tietoa liikunnan hyödyistä, ohjata mielekkääksi koettujen liikuntaharrastusten pariin sekä kannustaa sosiaalisen aktiivisuuden lisäämiseen liikunnan keinoin. Motivational factors associated with physical activity engagement among older adults Physical activity is an effective way to promote the health of older adults. However, several individual factors may affect motivation to engage in physical activity. The purpose of this study was to investigate which motivational factors are associated with high levels of physical activity among older people. The study is part of a larger FINGER study, which includes 1260 people with a mean age of 69 years. Physical activity and motivational factors were assessed using questionnaires and the associations were analyzed with multivariate logistic regression models. The results showed that persons who perceived physical activity as fun, who wanted to maintain physical and mental health, and who met other people when engaging in physical activity were more physically active. The results indicate that it is important to provide information about the benefits of physical activity, to support engaging activities that are perceived joyful, and to provide possibilities to be socially active.

Successful diabetes management requires functional collaboration between health care professionals and diabetic patients, which is accomplished through the process of interaction. However, the relationships between diabetes management, collaboration, and professional–patient interaction and the significance of professional–patient interaction for the collaboration process have not been studied extensively in the context of type 2 diabetes care. This communication science study aimed to describe the experiences of type 2 diabetic patients to show how professional–patient interaction facilitates and impedes diabetes management–related collaboration. Patients’ (N = 41) perspectives were studied qualitatively by examining their experiences (N=63) with doctors and nurses that they found to facilitate or impede diabetes management. Data were collected using an open survey and semi-structured interviews during the years 2014 and 2015. The research data were combined at the analysis phase and were analyzed using qualitative content analysis. The critical incident technique was applied in conducting the study. Professional–patient interaction both facilitated and impeded diabetes management–related collaboration, especially in three sub-areas: the sharing of information, showing and receiving social support, and defining the collaboration-related roles. Through these sub-areas, professional–patient interaction was related both to the planning of diabetes management and its implementation. A central element to the facilitating and impeding significance of professional-patient interaction was found to be whether professionals and diabetic patients managed to build a common interaction style. The results of this study can be utilized to update the quality criteria for diabetes care and, therefore, to evaluate and develop diabetes management–related collaboration. publishedVersion