Search

Vanajanselällä, Vesijärvellä ja Pääjärvellä tutkittiin kuhan kalastuksen ohjauksen vaikutuksia kuhakantaan, kuhan saaliskalakantoihin ja muiden petokalojen runsauteen vuosina 2010-2012. Kalastuskyselyillä arvioitiin pyydysten käyttöä ja kuhasaalista sekä kalastajien mielipiteitä kuhan alamitasta ja verkkojen solmuvälirajoituksista. Lisäksi tutkittiin kuhien selviämistä vapautuksen jälkeen. Laajan standardiverkkoaineiston perusteella vertailtiin kuhakan-tojen rakennetta Suomessa ja Ruotsissa. Kuhakannat vaihtelevat vuosiluokkien voimakkuuden vaihdellessa, minkä vuoksi kalastuksen ohjauksen vaiku-tusten arvioinnissa tarvitaan usean vuoden seurantaa. Solmuvälisäätelyn vaikutuksia on seurattu pisimpään Vesi-järvellä. Kuhasaaliit ovat nousseet säätelyä edeltävistä vuosista samalle tasolle kuin perinteikkäällä kuhajärvellä Vanajanselällä. Rehevillä Vesijärvellä ja Vanajanselällä kuha kasvaa nopeasti ja kuhanaaraat ovat nykyisillä säädöksillä kalastet-tavissa jo 1-2 vuotta ennen kutukypsymistään. Kalastus on tehokasta, eikä kalastuksen ohjaus täytä ekologisen kestävyyden vaatimusta. Kuhasaaliiden arvo luultavasti paranisi, mikäli alamitta nostettaisiin näillä järvillä 45-50 cm. Suurempi pyyntikoko voisi vähentää saaliiden vaihtelua ja helpottaa sosiaalisen kestävyyden saavuttamista. Pääjärvellä karuhkona humusjärvenä kuha kasvaa hitaammin, saavuttaen 45 cm alamitan vasta sukukypsytty-ään. Alamitta yhdessä 50 mm solmuvälirajoituksen kanssa on Pääjärvellä johtanut vapakalastussaaliin kasvuun, verkkokuhasaaliin pysyessä ennallaan. Toisaalta Pääjärven kuhakanta on ravintovaroihinsa nähden tiheä ja kuhien kasvunopeus on hidastunut. Kuhakannan kokojakauma on muuttunut oletettua hitaammin hitaan kasvun vuoksi. Yli 37 cm alamittaa kuhalle kannatti enemmistö kalastajista. Verkkokalastajat suosivat alamitta-solmuväli-yhdistelmiä, joilla kuhat rekrytoituvat verkkopyyntiin heti alamitan saavutettuaan. Vapakalastajat taas toivovat, että verkkopyynti alkaisi vasta reilusti mitan täyttävistä kaloista. Verkkokoekalastusvertailun perusteella Suomen järvissä on paljon alle 40 cm kuhia ja ruotsalaisissa järvissä puolestaan paljon yli 40 cm kuhia. Ruotsin koekalastusaineistossa melko tavanomaiset yli 60 cm kuhat puuttuvat Suomen aineistosta lähes kokonaan. Ruotsissa verkkopyynti on rajoitetumpaa ja vähäisempää kuin Suomessa, kuhan alamitat ovat korkeampia ja vapakalastukselle on usein asetettu saaliskiintiö. Suomalainen kalastus pitää kuhakannat pienistä kaloista koostuvina, mutta ei näytä useimmiten uhkaavan kuhan lisääntymistä. Tutkimustulokset ovat käytettävissä kuhan kalastuksen ohjauspäätöksiin. Kalastus kohdistuu usein liian nuoriin ja pieniin yksilöihin. Kuhan kasvunopeus vaihtelee järvittäin, joten tietoa kuhakannasta tarvitaan ennen kalastuk-sen ohjauksen muutoksia. Kuha on usein kalastuksen ohjauksen avainlaji. Ohjauspäätöksille pitää saada kaikkien kalastajaryhmien tuki, eli varmistaa kalastuksen sosiaalinen kestävyys.