Search

Tutkielma tarkastelee Hannu Raittilan romaania Canal Grande (2001) rakenteellisen ironian näkökulmasta. Rakenteellisuudella tarkoitetaan ironiaa, joka läpäisee teoksen kaikki kerrokset aina yksittäisistä motiiveista sen keskeisiin teemoihin. Ironian rakenteellisuus ei tarkoita koko teoksen kattavaa leikittelyä sanojen todellisilla merkityksillä, vaan kysymys on ironisesta asennoitumisesta sanojen taustalla. Siitä, mikä on jätetty sanomatta. Romaani voi käsitellä vakavia aiheita ja tarkoittaa kirjaimellisesti kaiken mitä esittääkin, mutta silti suhtautua siihen ironisesti. Rakenteellisen ironian tulkitsemisessa korostuu tulkitsijan kompetenssi. Lukijalta se voi edellyttää esimerkiksi kirjallisuushistorian ja kirjallisuuden yleisten konventioiden hyvää tuntemista. Myös kontekstien merkitys korostuu. Canal Granden kohdalla teoksen ilmestymisajankohta on yksi tärkeä kontekstuaalinen tekijä. Romaanin ilmestymisvuonna (2001) Suomi oli ollut Euroopan unionin jäsen vasta kuusi vuotta. Canal Grandessa EU:n ja venetsialaisten monikansallinen byrokratia ja valtapeli asettuvat jyrkkään törmäyskurssiin romaanin suomalaisinsinöörin kanssa. Rakenteellisen ironian kannalta keskeiseen asemaan nousevatkin kulttuuriset erot ja niiden stereotypiat, joita romaanissa kärjistetään aina naurettavuuteen asti. Kohdeteoksessani kertojat ja henkilöhahmot sekä ironisoivat että ironisoituvat. Heidät on kyllästetty kansallisilla ja ammatillisilla stereotypioilla. He ovat siis helposti tunnistettavia ja liioiteltuja. Tarkastelen myös romaanin keskeistä kertojaa suhteessa insinööriproosan -käsitteeseen, josta on kirjoitettu usein Raittilan teosten kritiikeissä. Luen raittilalaisen insinööriproosan pikemminkin sen parodiaksi ja näin myös keskeiseksi osaksi teoksen rakenteellista ironiaa. Canal Grande rakentaa mutta myös purkaa luomaansa todellisuusilluusiota. Tämä tapahtuu viittauksilla sekä toisiin fiktiivisiin teoksiin että romaaniin itseensä. Näin intertekstuaalisuus ja metafiktiivisyys ovat keinoja tuottaa tekstiin ironista itsereflektiota. Intertekstuaalisuudella viitataan tekstienvälisiin suhteisiin. Canal Grande viittaa suoraan ja epäsuorasti lukuisiin kaunokirjallisiin teoksiin ja elokuviin. Samalla se asettuu ilkikuriseen vuoropuheluun 1900-luvun länsimaisen modernismin ja suomalaisten klassikoiden kanssa. Metafiktiolla tarkoitetaan kaunokirjallisuuden itsereflektiota, kun teksti viittaa oman rakentumisensa tapoihin fiktiivisenä teoksena. Tällainen itsereflektio on usein luonteeltaan tarkoituksellisen näkyvää ja ironista. Canal Grandessa jo romaanin tapahtumapaikkaa, Venetsiaa, voi pitää yhtenä osoituksena romaanin itsereflektiosta. Venetsia on yksi käytetyimmistä ja kuluneimmista tapahtumapaikoista taiteen historiassa. ”Kuolema Venetsiassa” on muutakin kuin Thomas Mannin novelli (1912). Se on kerronnallinen klisee. Canal Grande on tästä asetelmasta täysin tietoinen ja hyödyntää sitä itsekin. Kaupungin ja sinne sijoittuvan taiteen historia on osa romaanin intertekstuaalista ja metafiktiivistä leikkiä. Reflektoimalla itseensä ja toisiin teoksiin Canal Grande pitää esillä ajatusta koko Venetsiasta eräänlaisena fiktiivisenä tapahtumapaikkana. Tutkimus korostaa yhtäältä lukijan asemaa ironian tulkitsijana. Toisaalta yhteisöissä jaettuja käsityksiä ironiasta. Ironia ei ole kontekstistaan riippumatonta, universaalia ja jakamatonta. Tullakseen tulkituksi ironia edellyttää diskursiivisia yhteisöjä (Hutcheon 1995). Romaanissa vahvasti edustetut kansallisuuteen, kulttuuriin, ammattiin ja sukupuoleen liittyvät stereotypiat edellyttävät lukijalta niiden tunnistamista. Näin lukija voi jakaa saman diskursiivisen yhteisön, vaikka ei ehkä jakaisikaan teoksen esittämää ihmiskuvaa sellaisenaan. Toisaalta tutkimus kiinnittyy myös vahvasti klassisen narratologian viitekehykseen. Wayne C. Boothin (1961) lanseeraama sisäistekijän (implied author) käsite on edelleen hyödyllinen työkalu ironian tutkimuksessa. Samoin Gérard Genetten teoria fokalisaatiosta. Tuon myös esille, mitä mahdollisuuksia kerronnassa käytetty puheen epäsuora esitys antaa kaunokirjalliselle ironialle. Aivan keskeisessä asemassa romaanin itseironiaa on kuitenkin metafiktio, sillä kaikki keskeiset ironian tuottamisen keinot ovat yhteydessä myös romaanin keinoihin viitata itseensä kaunokirjallisena teoksena.

[SPA] El límite entre la tierra y el agua presenta múltiples configuraciones en la laguna de Venecia, como respuesta a las necesidades dictadas por los usos y la ubicación. El artículo identifica algunas de estas conformaciones en diferentes áreas de la laguna, cerca del continente, en las bocas de los puertos, a lo largo del río menor o en el Gran Canal. hasta analizar algunas respuestas dadas por la arquitectura contemporánea sobre este tema. [ITA] Il limite tra terra e acqua assume molteplici conformazioni nella laguna di Venezia in risposta a esigenze dettate dagli usi e dalle collocazioni. L'articolo individua alcune di tali conformazioni in diversi ambiti lagunari, in prossimita della terraferma. delle bocche di porto, lungo i rii minori o sul Canal Grande, fino ad analizzare alcune risposte date dall'architettura contemporanea aquesto tema. [ENG] The boundary between land and water assumes multiple conformations in the Venetian Lagoon as response to needs caused by uses and locations. The article identifies some of these conformations in different lagoon areas, near the mainland, the entries of the harbour, along the minor canals or the Grand Canal; finally it analyzes some responses given by contemporary architecture to this topic.

The present paper is aimed at the analysis of flow and pollutant dispersion in a portion of the Canal Grande (Grand Canal) in Venice (Italy) by means of both Computational Fluid Dynamics (CFD) FLUENT simulations and wind tunnel experiments performed at the University of Gävle (Sweden). For this application, Canal Grande can be viewed as a sort of street canyon where the bottom surface is water and bus boat emissions are the major source of pollution. Numerical investigations were made to assess the effect of the water surface on air flow and pollutant concentrations in the atmosphere. One of the challenges has been to deal with the interface between two immiscible fluids which requires ad-hoc treatment of the wall in terms of the numerical scheme adopted and the grid definition which needs to be much finer than in typical numerical airflow simulations in urban street canyons. Preliminary results have shown that the presence of water at the bottom of the street canyon modifies airflow and turbulence structure with direct consequences on concentration distribution within the domain.