Search

Elinikäisen politiikan kehittämisen kaaressa tarve läpi elämän jatkuvaan oppimiseen tunnistetaan ja tunnustetaan. Yhteiskunnan kovenevassa eetoksessa ei kuitenkaan pidä alistua siihen, että ihminen redusoidaan kykypääomakoneeksi palvelemaan kilpailukykyä.

Helmikuussa 2022 Venäjä aloitti laajamittaiset sotatoimet Ukrainassa, minkä seurauksena Euroopan unioni on asettanut Venäjälle useita taloudellisia pakotteita. Sodan, pakotteiden ja Venäjän vastatoimien seurauksena energian hinnat ovat nousseet Euroopassa poikkeuksellisen korkealle tasolle. Venäjä on vastannut Euroopan unionin asettamiin pakotteisiin esimerkiksi katkaisemalla kaasutoimituksia EU-maihin horjuttaen Euroopan energiaturvallisuutta. Hyökkäyssodan vaikutukset näkyvät energian lisäksi myös muiden tuotteiden, kuten elintarvikkeiden hinnannousuna, mikä osuu erityisesti heikossa asemassa oleviin kotitalouksiin. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien ja europarlamentaarikoiden käymää EU-tason energiapoliittista keskustelua Ukrainan sodan aiheuttamassa poikkeuksellisessa tilanteessa. Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 Euroopassa havahduttiin voimakkaan energian tuontiriippuvuuden aiheuttamiin ongelmiin ja Euroopan komission oli vastattava pikaisesti muuttuneeseen tilanteeseen. Tutkielma keskittyy komission esittelemästä energiapolitiikan muutoksia käsittelevästä REPowerEU-suunnitelmasta käytyyn keskusteluun poliittisten ryhmien verkkosivuilla ja Euroopan parlamentissa. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu EU:n energia- ja ilmastopolitiikan tutkimuksesta, europuoluetutkimuksesta ja Euroopan parlamentin toimintaan liittyvästä tieteellisestä kirjallisuudesta. Teoriaosuudessa käsitellään myös Euroopan unionin jäsenmaiden kansallisia erityispiirteitä ja sitä, kuinka kansallisen edun tavoittelu voi näkyä Euroopan parlamentissa käytävissä keskusteluissa. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi, joka toteutettiin teorian ja aineistojen pohjalta laaditun koodausrungon avulla. Tutkielman tarkoitus on selvittää, kuinka Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien ideologiset taustat tulevat esiin REPowerEU-keskustelussa ja kuinka voimakkaasti siinä näkyy jäsenmaiden kansallisten etujen tavoittelu. Tutkielman tulokset osoittavat, että ryhmien ideologiset piirteet näkyivät voimakkaammin Euroopan parlamentissa käydyssä keskustelussa kuin poliittisten ryhmien laatimissa dokumenteissa. Pienemmillä poliittisilla ryhmillä kuten vasemmistolla ja ID-ryhmällä ideologiset taustat näkyivät suurempia ryhmiä voimakkaammin. Jäsenmaiden etujen tavoittelu jäi vähäiseksi molemmissa tutkielman aineistoissa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ja toive yhteiseurooppalaisesta solidaarisuudesta korostui.

Tässä tutkielmassa käsitellään Euroopan komission ennallistamisasetuksesta käytyä julkista keskustelua. Julkisen keskustelun näyttämönä toimivat Helsingin Sanomissa julkaistut mielipidekirjoitukset ja niiden kommentit. Tavoitteena tutkielmassa on selvittää, minkälaisia oikeuttamisen tapoja keskustelussa ennallistamisasetuksesta käytettiin, ja minkälaisia eroja ennallistamisasetusta kannattaneiden ja vastustaneiden väliltä löytyi. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Luc Boltanskin ja Laurent Thévenot’n kehittämä oikeuttamisteoria. Oikeuttamisteorian lähtökohtana on rakenteellisen ylhäältä päin havainnoivan sijaan tarkoitus ratkoa ja havainnoida pieniä ja suuria ihmistenvälisiä konflikteja tutkimuskohteen tasolta. Teorian ytimessä ovat oikeuttamiset maailmat. Maailmat ovat arvojen tuottamia tilannekohtaisia sosiaalisia järjestyksiä, joihin perustelut pohjataan julkisuudessa tapahtuvissa kiistoissa. Oikeuttamisen maailmoja voi periaatteessa olla rajattomasti, mutta tässä tutkielmassa hyödynnetään laajasti käytettyä kahdeksan maailman luokittelua. Tässä tutkimuksessa käytettyjä oikeuttamisen maailmoja ovat: teollisuuden maailma, kansalaisuuden maailma, maineen maailma, inspiraation maailma, kodin maailma, markkinoiden maailma, ekologian maailma sekä projektien maailma. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksista, sekä kirjoitusten kommenttipalstoille tulleista kommenteista. Sanomalehdillä on edelleen merkittävä asema julkisen keskustelun näyttämönä: jopa 95 prosenttia suomalaisista lukee sanoma- tai aikakauslehteä viikoittain. Tästä syystä myös Suomen suurin päivälehti, Helsingin Sanomat, voidaan nähdä merkittävänä julkisen keskustelun alustana. Analysoin aineistoa julkisen oikeuttamisen analyysin avulla. Tämä laadullinen metodi on kehitetty suomalaisten Eeva Luhtakallion sekä Tuomas Ylä-Anttilan toimesta juuri oikeuttamisteorian kautta tapahtuvaan julkisen keskustelun analysointiin. Tutkimuksen analyysin tuloksena löytyneistä oikeuttamisen maailmoista suosituin oli teollisuuden maailma, jossa arvokkaina asioina näyttäytyvät esimerkiksi tieteen tekeminen sekä tehokkuus. Teollisuuden maailman lisäksi suosittuja tapoja oikeuttaa vaade löytyi ekologian ja markkinoiden maailmasta. Tulos selittyy ainakin kompleksisella keskustelunaiheella, jossa teollisuuden maailmaan kuuluvaan tieteeseen vedottiin paljon ja mielipidekirjoituksista valtaosa oli asiantuntijoiden laatimia. Lisäksi tulosta selittää metsätalouden historiallinen asema suomessa sekä median nostama ennallistamisasetuksen hinta. Ekologian maailman oikeuttamista suosi sen sijaan aiheen liittyminen vahvasti tässä oikeuttamisen maailmassa arvokkaan luonnonsuojelun teemoihin.

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää Euroopan unionin toimielinten arvojen näkymistä suomalaisessa lukiokoulutuksessa. Tarkemmin sanottuna tutkin Euroopan unionin parlamentin päätöslauselmien sekä neuvoston suositusten ja neuvoston päätelmien suositusosioita. Suositusosioissa unionin jäsenmaille on esitetty erilaisia koulutukseen liittyviä suosituksia. Kyseiset asiakirjat suosituksineen ovat ilmestyneet 8.9.2015-26.11.2018. Tutkin, minkälaisia arvoja suositusosioista nousee esille. Lisäksi selvitin, miten kyseisistä dokumenteista esiin nousseet arvot näkyvät suomalaisessa Lukion opetussuunnitelman perusteiden 2019 yhteisessä osassa. Tutkielman menetelmänä on käytetty deduktiivista sisällönanalyysiä. Tämän metodin avulla pystyin hyödyntämään tutkielmani teorioita eli eurooppalaistumista, Euroopan unionin arvoja ja niiden muotoutumista sekä Euroopan unionin valtaa koulutuspolitiikassa. Lisäksi metodi auttoi vastaamaan tutkimuskysymyksiin kategorisoinnin avulla. Kategorisoinnin kautta dokumenteista pystyi erottamaan erilaisia arvoja ja liittämään samaa arvoa sisältävät virkkeet ja lauseet saman otsikon alle. Näin sain dokumenteista selville sen, mitä arvoja niistä nousi eniten esille. Tutkielmani lopputulos oli se, että Euroopan parlamentin päätöslauselmien suositusosioista nousivat eniten esille sukupuolten tasa-arvo, oppijakeskeinen oppiminen sekä ihmisarvo ja ihmisoikeudet. Neuvoston dokumenttien suositusosioista nousivat puolestaan esille tasa-arvo, oppijakeskeinen oppiminen sekä kielellisen ja kulttuurillisen monimuotoisuuden tukeminen ja edistäminen. Kyseisten arvojen esiintyminen ja esiin nouseminen dokumenteista ei tullut yllätyksenä, sillä kyseiset arvot ovat yleismaailmallisia. Lisäksi melkein kaikki edellä mainitut arvot ovat nähtävillä erilaisissa Euroopan unioniin liitettävissä sopimuksissa ja dokumenteissa. Lukion opetussuunnitelman perusteiden 2019 yhteisestä osasta nousivat myös esille kaikki Euroopan unionin toimielinten dokumenteissa esiintyneet arvot. Eniten opetussuunnitelmassa painotettiin kielellisen ja kulttuurillisen monimuotoisuuden edistämistä, mutta muillekin arvoille annettiin opetussuunnitelmassa paljon näkyvyyttä. Osalle arvoista oli omistettu kokonaisia omia kappaleita opetussuunnitelman yhteisestä osasta. Tutkielman lopputuloksena oli se, että Lukion opetussuunnitelman perusteiden 2019 yhteisessä osassa nousivat esille samat arvot kuin Euroopan unionin toimielinten esittämissä suositusosioissa. Tutkielman perusteella ei voida kuitenkaan sanoa sitä, että opetussuunnitelmassa nähtävät arvot ovat lähtöisin Euroopan unionin toimielimistä. Opetussuunnitelman laatineen työryhmän muistioiden perusteella vuoden 2019 opetussuunnitelmasta on havaittavissa samoja piirteitä ja arvoja kuin Lukion opetussuunnitelman perusteista 2015. Lisäksi muistioista löytyi viittauksia kestävän kehityksen ohjelmaan (Agenda 2030). Euroopan unionin toimielinten vaikutuksesta opetussuunnitelman sisältöön ei ole työryhmän muistioissa mitään mainintaan, vaikka asiakirjoista oli havaittavissa samoja arvoja.

Oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen on Euroopan unionin (EU) perus­arvo ja jäsenyyden keskeinen ehto. Periaatteella on tärkeä merkitys kansalais­ten perusoikeuksien toteutumiselle ja sujuvalle oikeudelliselle yhteistyölle sekä EU:n uskottavuudelle arvojen puolustajana. Viime vuosina oikeusvaltio­ periaate on kokenut takaiskuja useissa jäsenmaissa ja on puhuttu jopa laajem­masta oikeusvaltion kriisistä. Tilanne on edellyttänyt EU:lta toimia yhteisen arvoperustan suojaamiseksi. Tässä artikkelissa tarkastelen EU:n instituu­tioiden oikeusvaltioperiaatteen puolustustoimia toimijakohtaisella analyysilla sekä arvioin näiden toimien mahdollisuuksia vastata haastamiseen. Lähestyn oikeusvaltioperiaatekiistaa normien haastamista käsittelevän kirjallisuuden valossa. Kirjallisuudessa EU:n instituutiot tulkitaan aiempaa selkeämmin yhteisten normien ja arvojen puolustajina eriasteisia horjutuspyrkimyksiä vastaan. Artikkeli tuo esiin oikeusvaltioperiaatekeskustelun politisoituneen luonteen ja vaikeudet periaatteen puolustamisessa. Tuloksien valossa yli­ kansallinen arvojen puolustaminen on vahvistunut, mutta teema säilyy jä­ senmaille ja instituutioille vaikeana. Viime vuosien kehitys antaa kuitenkin toivoa yhteisen ymmärryksen ja tehokkaampien välineiden löytymisestä oi­keusvaltioperiaatteen puolustamiseksi., Respect for the rule of law is a core value of the European Union (EU). The rule of law has relevance for the realisation of fundamental rights of EU citizens and in the juridical co-operation inside the Union. It is also an essential element in EU foreign policy action. The rule of law principle has recently faced serious setbacks in many EU member states and the situation has been portrayed as a rule of law crisis. In this article, I will focus on different mechanisms for the defence of the rule of law by EU institutions. I will also discuss the legitimacy of these acts. The article demonstrates the political nature of the rule of law concept and its consequences for defence efforts. In the theoretical part, I study the concept from the constructivist perspective of norm contestation. As the article shows, supranational defence of the rule of law principle is a very sensitive issue for the member states and it demands adoption of delicate means. The developments in recent years raises hopes for finding common ground and appropriate measures to defend the principle at the EU level.

Artikkelissa kuvataan, kuinka Suomessa ja Ruotsissa ilmaistut poliittiset perusteet osallistua EU:n pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön (PRY) pohjautuvat kansalliseen vaikutusvaltaan. Empiirinen aineisto koostuu poliittisista asiakirjoista ja täysistuntokeskusteluista vuosina 2016–2019. Analyyttisenä apuvälineenä artikkelissa käytetään eurooppalaistumisteorian käsitteitä kansallisesta vaikuttamisesta, mukautumisesta ja identiteetin uudelleenrakentumisesta. Suomessa hallitus esittää PRY:n pohjautuvan Suomen osaltaan alullepanemaan yhteistyöhön ja Ruotsissa taas halutaan päästä vaikuttamaan yhteistyöhön alusta pitäen. Yhteistyöhön osallistumisen (harvalukuiset) vastustajat puolestaan käyttävät erilaisia keskustelun tasoja: Suomessa kriitikot ovat esittäneet PRY:n olevan osa liittovaltiokehitystä, ja Ruotsissa uhkana on nähty maan sotilaallisen liittoutumattomuuden rapautuminen. Varsinaisen politiikan sisällössä mailla ei diskurssieroista huolimatta ole kuitenkaan huomattavia eroavaisuuksia, vaan molemmat maat osallistuvat PRY-projekteihin aktiivisesti., The article discusses how Swedish and Finnish politicians discuss deepening defence cooperation in the European Union, in particular the Permanent Structured Cooperation (PESCO) in defence. The empirical material consists of political documents and parliamentary debates from 2016 to 2019 and includes white papers, reports, parliamentary debates, government proposals and letters concerning Permanent Structured Cooperation. The analytical tool utilized in the articles is based on Europeanization theory and its concepts of national projection, national adaptation and identity reconstruction. The Finnish and Swedish politicians justify the participation in PESCO by referring to influence: Finnish politicians depict PESCO as based on a partly Finnish initiative of strengthening defence cooperation. Those (few) opposing PESCO, in turn, utilize different levels of discourse: the Finnish opponents describes PESCO as part of federalist development, whereas the Swedish criticism regard the potential disruption of the Swedish military non-alignment as a threat. The policies of the countries, however, remain similar.

Lectio praecursoria: Johanna Turunen's contemporary cultural studies dissertation “Unlearning narratives of privilege: A decolonial reading of the European Heritage Label” was examined at the University of Jyväskylä on the 24th September 2021. The opponent was Dr. Jasper Chalcraft (European University Institute) and the custos was Associate Professor Tuuli Lähdesmäki (University of Jyväskylä)., Lectio praecursoria: Johanna Turunens avhandling i samtida kulturstudier “Unlearning narratives of privilege: A decolonial reading of the European Heritage Label” examinerad vid Jyväskylä Universitet 24.9.2021. Motståndaren var Dr. Jasper Chalcraft (European University Institute) och custos var professori Tuuli Lähdesmäki (Jyväskylä Universitet)., Lectio praecursoria: Johanna Turusen nykykulttuurin väitös “Unlearning narratives of privilege: A decolonial reading of the European Heritage Label” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 24.9.2021. Vastaväittäjänä toimi Dr. Jasper Chalcraft (European University Institute) ja kustoksena professori Tuuli Lähdesmäki (Jyväskylän yliopisto).

Tutkielmani tutkimuskohteena on koronaelvytyspaketiksikin kutsuttua Euroopan unionin elpymisväline Next Generation EU:ta koskeva uutisointi Suomen mediassa. Toteutan tutkielman käyttäen kehysanalyysimenetelmää, jonka avulla selvitän, millaisella tavalla aineistoni mediat kehystävät elpymisvälinettä ja millaisia moraalisia arvostuksia ne esittävät aiheeseen liittyen. Aineistona toimivat Suomen suurimman päivälehden, Helsingin Sanomien, toiseksi luetuimman iltapäivälehden Iltalehden, sekä verorahoitteisen Ylen verkkosivuilta löytyvät artikkelit, jotka käsittelevät elpymisvälinettä aikavälillä 1.7.2020-29.6.2021. Kun Suomessa pidettiin kansanäänestys Euroopan unioniin liittymisestä vuonna 1995, kannatti suuri osa suomalaisista sanomalehdistä avoimesti jäsenyyttä. Myöhemmin EU-politiikka ja siitä käyty julkinen keskustelu oli pitkälti epäpolitisoitunutta, konsensushakuista ja integraatiomyönteistä. EU-kritiikillä ei ollut vakavasti otettavaa puoluepoliittista purkautumiskanavaa ennen kuin Perussuomalaiset nousivat merkittäväksi tekijäksi puoluekentällä eurokriisin politisoitua EU-kysymyksen.Kehykset toimivat mediassa valikoinnin ja poissulkemisen välineinä. Kehystämällä asia ympäröidään joillakin asioilla ja toisaalta samalla vaietaan muista. Näin ollen saman asian voi esittää hyvin erilaisessa valossa ilman, että asiaa varsinaisesti vääristellään. Mielenkiintoni kohdistui paitsi siihen, millä tavalla Helsingin Sanomat, Iltalehti ja Yle kehystävät elpymisvälinettä, myös siihen, nouseeko medioiden välille näkyviin eroja. Toteutin kehysanalyysin induktiivisesti, jolloin kehykset nousevat aineistosta itsestään esille, eikä niitä määritellä etukäteen.Tutkielmani tulosten perusteella konsensuksen aika mediassa on päättynyt. Helsingin Sanomat ja Iltalehti käyttivät paljon samoja kehyksiä, jotka painottivat erityisesti talousnäkökulmia, mutta esittivät pääosin erilaisia moraalisia arvostuksia. Myös muutosta ja laillisuutta koskevat näkökulmat olivat keskeisiä. Yle taas pidättäytyi moraalisista arvostuksista ja käsitteli aihepiiriä lähinnä neutraaleista näkökulmista, sekä tiedettyihin tosiasioihin tai vakiintuneisiin selitysmalleihin perustuen. Ylen uutisoinnissa painottui erityisesti koronanäkökulma, jossa elpymisväline liitetään osaksi COVID-19 -pandemian hoitoa.

Vuosien 2008−2014 Euroopan finanssi- ja talouskriisi nosti esille kysymyksiä yritysten yhteiskunnallisesta roolista. Tämä tutkimus tarkastelee Euroopan unionin oikeudellisia kriisitoimenpiteitä ja niiden vaikutuksia yrityksiin. Tutkimus pyrkii luomaan kokonaiskuvaa yrityksistä oikeushenkilöinä ja yritysten yhteiskunnallisesta roolista tarkastelemalla kriisiaikana tapahtuneita muutoksia. Eurooppalaisesta yhtiöoikeudellisesta tutkimuksesta puuttuu teoreettinen malli yrityksistä oikeushenkilöinä, malli, joka tunnistaisi yritysten vallan laajuuden ja sen rajat. Tämä tutkimus tarjoaa alustavan mallin yritysten oikeushenkilöllisyydestä jatkokeskustelua ja -kehitystä varten. Tavoitteena on kehittää EU-oikeuteen soveltuva malli yrityksistä oikeushenkilöinä, analysoida kriisitoimenpiteiden oikeudellisia vaikutuksia yritysten näkökulmasta, ja tunnistaa keskeiset yritysten oikeudellisen vallan määrittelyn kannalta keskeiset muuttujat. Tutkimus kehittää hybridimallin yritysten oikeushenkilöllisyydestä. Hybridimalli yhdistää kolmea aiemmin kirjallisuudessa käytettyö mallia. Tutkiakseen yritysten oikeudellista valtaa, oikeussuhteita ja niissä tapahtuneita muutoksia, tutkimus esittelee myös revisioidun version Hohfeldin typologiasta. Revisioitu typologia tunnistaa esimerkiksi horisontaalisten sopimussuhteiden kolmitahoiden luonteen, jossa valtio viime kädessä turvaa sopimusvelvoitteiden noudattamisen. Tutkimus tunnistaa yksityisten oikeushenkilöiden ja erityisesti yritysten oikeudellisen vallan perusteet systematisoimalla EU:n primaarioikeutta ja yleisiä oikeusperiaatteita. Tutkimus argumentoi, että tunnistamalla yritykset autonomiseksi oikeushenkilöiksi, luodaan oikeushenkilöllisyyden ylijäämä. Yritysten oikeudellinen valta rajautuu niihin vapauksiin ja oikeuksiin joita se tarvitsee yhteiskunnallisen tarkoituksensa toteuttamiseksi. Sen vapauksiin ja oikeuksiin autonomisena oikeushenkilönä voidaan puuttua teoriassa missä määrin tahansa EU:n tavoitteiden edistämiseksi, yleisen edun turvaamiseksi tai luonnollisten henkilöiden perusoikeuksien suojelemiseksi. Tutkimus analysoi havaintoja soveltaen revisioitua typologiaa tuottaen seitsemän eri oikeuksien kategoriaa, sekä kolme oikeudellisten velvoitteiden lähdettä. Tämän jälkeen tutkimus muotoilee ensin yksityisten oikeushenkilöiden oikeudellisen hallinnan yleiset oikeusperiaatteet ja sen jälkeen yritysten oikeudellisen hallinnan yleiset periaatteet. Se tunnistaa Euroopan unioin peruskirjoihin kirjoitetut staattiset ja dynaamiset periaatteet sekä niiden merkityksen yritysten oikeudellisessa hallinnalla, erityisesti Euroopan kilpailullisen sosiaalisen markkinatalouden periaatteiden keskeisen roolin. Tätä hallintaa hahmotellaan tarkastelemalla oikeudellisia kriisitoimenpiteitä. Tutkimus tarkastelee vuosien 2008–2014 aikana sekä alkuvuonna 2015 omaksuttuja oikeudellisia toimenpiteitä, lakiesityksiä ja lakeja, sekä niiden taustatöitä. Toimenpiteiden analysointi osoittaa, miten finanssi- ja pankkisektorin toiminnan turvaamiseksi omaksuttiin normeja ja niitä tukevia sanktioita. Samanaikaisesti, kriisin sosiaalisiin vaikutuksiin vastattiin pääasiassa markkinoiden tai markkinoiden kaltaisten mekanismien avulla. Näiden mekanismien kehittämiseksi omaksuttiin sääntelyä joka pyrki vahvistamaan liiketoiminnan läpinäkyvyyttä, heikompien osapuolien suojaa ja kilpailua. Toimenpiteiden tavoitteena oli varmistaa talouden toipuminen ja talouskasvu, sekä turvata julkisten varojen tehokas käyttö ja taloudellinen vakaus. Suurin osa muutoksista yritysten oikeudellisessa asemassa onkin johdettavissa muutoksista ulkoisissa muuttujissa, kuten taloudellisen tilanteen muutoksesta ja sen vaikutuksista yritystoiminnan tuottamiin yhteiskunnallisiin hyötyihin ja haittoihin. Lakien esitöissä ulkojuridisia muuttujia on tarkasteltu yksityiskohtaisesti ja lainsäädännön kustannuksia ja hyötyjä punnittu tarkkaan. Juridisten muuttujien tarkastelu on pääosin pinnallisempaa. Keskusteluluvussa tarkastellaan lähemmin EU-oikeuden dynaamista luonnetta, ja kytketään siinä havaitut heilurimaiset liikkeet Euroopan unionin toimenkuvaan ja tehtävään. Keskusteluluvussa tunnistetaan myös EU-lainsäätäjän ja tuomioistuimen paikoin hyvin erilaiset lähestymistavat joiden arvioidaan vaikuttavan kielteisesti oikeusjärjestelmän selkeyteen, yhtenäisyyteen ja johdonmukaisuuteen. Tutkimuksen ollessa teoreettisesti painottunut, se ei tuota suosituksia tilanteen ratkaisemiseksi. Tutkimuksen tuottama oikeudellinen terminologia mahdollistaa kuitenkin keskustelun käymisen siten, että peruskäsitteistä on olemassa yhteisymmärrys. The financial and economic crisis of 2008−2014 raised many questions about the role of corporations in European society. This research studies the European Union’s response to the crisis and its impact on the legal powers and legal relations of corporate entities. It seeks to increase our understanding of the nature of corporations as legal entities and the development of their societal role during the crisis period. A model of corporate legal personhood recognising the extent and limits of corporate legal power has been lacking from the current EU legal debate. The research aims to elucidate the role and powers of corporations as legal entities and provide preliminary models for further discussion and development. The research formulates a hybrid model of corporate legal personhood. The hybrid model combines artificial, aggregate and real entity models. For the study of corporate legal relations, the research introduces a reviewed Hohfeldian typology of legal powers and legal relations. The typology reviewed recognises the trilateral nature of all formal relations recognised by the State, providing a more accurate description of also contractual relations between private law entities. The research systematises EU primary legislation and general principles. It systematises the legal powers of private law entities in general and corporate entities in particular in the framework of the European Union’s primary legislation. It then analyses the legal powers applying the reviewed Hohfeldian typology. The systematisation produces yields seven categories of legal rights and liberties and three sources of legal duties recognised by the EU. It is argued that statutory legislation recognising the corporate entity as an autonomous entity adds a surplus of legal personhood. The liberties and rights of CEs are limited to those necessary for their economic function in society. The research then recognised key principles of legal governance of private law entities generally and corporate entities in particular. Together with the systematisation of corporate legal powers, these principles constitute the four principles of legal governance of CEs. The liberties and rights of CEs can be intervened to any efficient measures to achieve Union objectives or to protect general interests recognised by the Union or promote fundamental non-market liberties and rights of natural persons. To recognise the key variables that determine the legal status of corporate entities, the research studies the impact of crisis measures on the legal powers and legal relations of corporate entities. It covers relevant regulatory measures adopted between 2008 and 2014 and early 2015. The analysis of these measures demonstrates that ensuring the proper functioning of the financial and banking sector required entailed establishing a robust regulatory framework. At the same time, responses to the social challenges posed and perpetuated by the crisis were pursued primarily through markets or market-like mechanisms. To enhance the proper functioning of these mechanisms, the EU adopted regulation enhancing corporate transparency, protecting weaker contractual parties, and aiming at more efficient enforcement of competition. According to the research, the key objectives of the measures adopted were to ensure economic recovery and growth in the prevailing conditions while also ensuring efficient use of pubic resources and financial sustainability. The majority of changes in corporate legal power are traceable to changes in extrajudicial variables, such as changed economic conditions and their impact on the costs and benefits created by business activities. In contrast to judicial factors, extrajudicial variables have been carefully assessed and balanced, highlighting their significance in determining the legal powers and legal relations of corporate entities. The discussion recognises the dynamic nature of EU law. It connects this regulatory pendulum with the nature and function of the European Union as an intergovernmental organisation, aiming to create added value for Europeans. The discussion also recognises differences in approaches when comparing the EU legislator and the Court of Justice of the European Union. While the research at hand cannot solve policy issues, it provides a common terminology for future discussion.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan Euroopan unionin ilmastopolitiikan integroitumista kahden Suomen maakunnan, Uudenmaan ja Etelä-Pohjanmaan, energiapolitiikkoihin. Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan komission vuonna 2016 julkaiseman Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille -ilmastopaketin keskeisten painopisteiden ja tavoitteiden politiikkaintegraatiota alueellisen tason strategiadokumentteihin. Keskiössä on ilmastopolitiikkaintegraation käsite, millä viitataan ilmastoasioiden jatkuvasti kunnianhimoisempaan huomioimiseen muilla politiikkasektoreilla ja eri hallinnon tasoilla. Tutkielman tarkoituksena on muodostaa käsitys siitä, onnistutaanko alueellisella tasolla huomioimaan EU-tason ilmasto- ja energiatavoitteet kattavasti sekä mitkä taustatekijät vaikuttavat siihen, että integraatio on tapahtunut kyseisellä tavalla maakunnan kontekstissa. Työn tutkimusintressi juontuu EU:n kunnianhimoisista tavoitteista toimia kansainvälisenä ilmastojohtajana, ilmastonmuutoksen hillinnän vaatimien toimien kiireellisyydestä sekä näiden kansainvälisen tason tavoitteiden yhteensovittamisesta alemmalle poliittiselle tasolle. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii historiallisen institutionalismin teoria, joka korostaa instituutioiden ja politiikkapolkujen historiallista luonnetta sekä niiden taipumusta polkuriippuvaisuuteen, jossa aiemmat päätökset määrittävät myös tulevaisuuden toimia. Teoria keskittyy tyypillisesti jatkuvuuden selittämiseen, mutta kykenee selittämään myös muutosta kriittisten haarautumiskohtien ja polkujen luomisen käsitteillä. Teorian avulla pystytään selittämään maakuntien ilmasto- ja energiapolitiikan kehitystä havaitsemalla polkuriippuvuuksia sekä muutoksia politiikan suunnassa ja siten pyrkimyksiä uusien politiikkapolkujen luomiseen. Tutkielman aineistona hyödynnetään maakuntien uusimpia maakuntaohjelmia vuosille 2022–2025 sekä niiden viimeisimpiä ilmasto- ja energiapolitiikkaa käsitteleviä strategiadokumentteja. Aineistoa tarkastellaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmää hyödyntäen. Ilmastopolitiikkaintegraation tasossa havaittiin eroavaisuuksia maakuntien välillä. Aineiston perusteella Uusimaa näyttäytyy ilmasto- ja energiapolitiikan suhteen edelläkävijänä, kun taas Etelä-Pohjanmaalla ilmastokysymysten integroituminen energiapolitiikkaan vaikuttaisi olevan hitaampaa. Molemmissa maakunnissa energiajärjestelmän uudistamiseen vaikuttaa erilaiset institutionaaliset, teknis-taloudelliset ja poliittiset polkuriippuvuudet sekä tiettyjen politiikkojen lukkiutuminen. Siitä huolimatta ilmastokysymykset ovat saaneet aiempaa suuremman jalansijan energiasektorilla ja maakuntien strategisessa suunnittelussa, ja integraation tasossa on havaittavissa edistystä. Uudenmaan ilmasto- ja energiapolitiikassa näyttäisi olleen kriittinen haarautumiskohta 2020-luvun taitteessa, jolloin asenteet ovat muuttuneet kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa suosivaan suuntaan. Aineiston ja aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella integraation tasoon vaikuttaviksi tekijöiksi tunnistettiin etenkin alueen taloudelliset ja tiedolliset resurssit sekä sosiaalinen pääoma. Myös alueelliset erityispiirteet ympäristöllisten ja sosioekonomisten ominaisuuksien sekä talouden rakenteen suhteen selittävät energiajärjestelmän luonnetta ja nykyisen energiapolitiikan suuntaa. Tutkielman keskeinen havainto on, että ilmastopolitiikan integroitumisessa alueellisen tason politiikkoihin on eroavaisuuksia eri alueiden välillä ja alueen resursseilla sekä institutionaalisella ympäristöllä on vaikutusta kehityksen suuntaan.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia eurooppalaista kansalaisaloitejärjestelmää Minority Safepack -aloitteen kautta. Kyseinen aloite pyrki parantamaan kielellisten ja kansallisten vähemmistöjen asemaa Euroopan unionissa. Aloite piti alun perin sisällään 11 erilaista ehdotusta, joista loppujen lopuksi yhdeksän hyväksyttiin rekisteröitäväksi. Ehdotukset käsittelivät laajasti eri teemoja, liittyen muun muassa rakennerahastoihin ja tekijänoikeuksiin. Tutkielmassa on tarkoitus perehtyä siihen, kuinka aloitteen tarpeellisuutta on pyritty perustelemaan aloitteen kotisivuilla ja parlamentin julkisessa kuulemisessa. Aloitteen kotisivuilla materiaalina on erilaiset videot sekä sivuilta löytyvät havainnollistavat tarinat liittyen aloitteen tekemiin ehdotuksiin. Tutkielman toisena, ylemmän tason tutkimuskysymyksessä tarkastellaan eurooppalaista kansalaisaloitejärjestelmää tämän aloitteen kautta. Tarkoituksena on selvittää, pitävätkö tutkimuskirjallisuudessa esitetyt argumentit ja huomiot paikkaansa tämän aloitteen kohdalla. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan myös komission vastausta aloitteeseen. Tutkielma on tapaustutkimus ja tutkimusmenetelminä on käytetty laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä. Tutkielman aineisto on kerätty aloitteen kotisivuilta saatavasta materiaalista sekä parlamentin julkisesta kuulemisesta. Näistä poimittuja argumentteja on kategorisoitu teemoittain. Tarkoituksena on selvittää, mihin asioihin aloitteen kannattajat vetoavat puolustaessaan aloitteen tarpeellisuutta. Tutkielman jälkimmäiseen tutkimuskysymykseen vastatessa puolestaan tarkastellaan ensimmäisen tutkimuskysymyksen aineiston lisäksi myös tutkimuskirjallisuudessa esitettyjä huomioita Minority Safepack -aloitteen kautta. Tarkoituksena on selvittää, pitävätkö nämä argumentit tämän kyseisen aloitteen kohdalla paikkaansa. Tutkielman tulokset ovat seuraavat. Minority Safepack -aloitetta puolustavista argumenteista nousi kolme pääteemaa esiin: yksilöiden ja yhteisöjen etu, kielen ja kulttuurin merkitys sekä arvoihin vetoaminen. Nämä kategoriat jakautuivat kukin vielä neljään alakategoriaa, ja osa näistä kategorioista oli keskenään hyvinkin lähellä toisiaan. Kuitenkin kolme ylätason kategoriaa oli selkeästi erotettavissa toisistaan. Aloitteen tarpeellisuutta perusteltiin siis usean eri näkökulman kautta. Aloite sai kannatusta myös parlamentissa, mutta komissio kuitenkin päätti olla viemättä aloitteen ehdotuksia eteenpäin. Aloitteen kautta eurooppalaisesta kansalaisaloitejärjestelmästä sai suurimmaksi osaksi sellaisen kuvan, mitä tutkimuskirjallisuus esitti. Aloitteen takana on suuri vakiintunut kansalaisjärjestö ja aloitetta voidaan pitää osallistavan demokratian välineenä. Toisaalta tämä on hieman ristiriidassa sen kanssa, että komissio ei kuitenkaan vienyt aloitetta eteenpäin. Vastoin tutkimuskirjallisuutta, aloite ei ollut uusien toimijoiden tekemä eikä se myöskään varsinaisesti tuonut unionille uutta agendaa

Aineettomien oikeuksien (Intellectual Property Rights, IPR) instituutioiden kuten patentti- ja tavaramerkkijärjestelmien kehityksellä on erityinen rooli tutkimus- ja kehitysinvestointien (T&K), innovaatiotoiminnan sekä teknologisen kehityksen määrän ja suunnan määrittäjinä. Tässä artikkelissa keskitytään IPR-instituutioihin teknologisen kehityksen määrittäjinä ja tarkastellaan ilmiötä suomalaisesta näkökulmasta. Pitkällä aikavälillä aineettoman omaisuuden ja sen suojaamisen merkitys taloudessa, yritysten liiketoiminnassa ja innovaatiotuottojen saamisessa on kasvanut, samalla kun kansallisia ja kansainvälisiä IPR-järjestelmiä on kehitetty ja yhdenmukaistettu. IPR-instituutioiden kehityksen pitkä linja Euroopan unionin sisämarkkinalla on polkuriippuvainen nojaten kasvavaan määrään maiden välisiä kansainvälisiä sopimuksia. T&K-investointien määrän ohella on syytä kiinnittää huomiota T&K-investointien laatuun ja allokaatioon, joihin IPR-instituutiot muiden instituutioiden ohella sekä subjektiiviset uskomukset pelisäännöistä ohjaavat yritysten ja muiden päätöksentekijöiden valintoja niin Suomessa, Euroopassa kuin kansainvälisestikin. Sekä Suomen uusi kansallinen IPR-strategia että EU:n aineettoman omaisuuden (IP) toimintasuunnitelma korostavat IPR-osaamisen tärkeää merkitystä. Oletettavasti nimenomaan IPR-koulutuksella ja -osaamisen kasvulla tulisi olla vaikutusta T&K-investoinneista saataviin tuottoihin ja siten myös teknologisen kehityksen suuntaan. Tästä syystä myös Suomessa olisi syytä analysoida systemaattisemmin kansallisten T&K-investointien, IPR-osaamisen ja innovaatiotuottojen välisiä yhteyksiä. peerReviewed

In its political discourse, the European Union balances Christian heritage, the secularization of European societies, liberal values and Europe’s culturally and religiously diverse contemporary reality. This article explores how the European Union narrates the story of Europe and the role of Christianity in this narrative. This exploration is based on two qualitative case studies focusing on key heritage and history initiatives of the European Commission and the European Parliament: the European Heritage Label and the House of European History. The article argues that issues related to Christianity become easier to handle for the European Union when they are dealt with as memory, tradition and cultural heritage – and thus linked to the history of Europe.

Tutkielmassa keskiössä on Euroopan unionin ilmastodiplomatian strategian muutosta ja uuden strategian toteuttamista erityisesti moninkertaisen bilateralismin keinoin. EU on merkittävä kansainvälisen ilmastopolitiikan toimija, joka pyrkii sekä oman globaalin roolinsa säilyttämiseen ja tavoitteidensa saavuttamiseen myös monenkeskisellä tasolla. Maailmanpolitiikan muutokset, kuten voimapolitiikan nousu, trendi bilateraalisten suhteitten vahvistumisesta monenkeskisen yhteistyön kustannuksella sekä populismin, autoritäärisyyden ja protektionismin kaltaisten arvojen nousu ovat ristiriidassa EU:n tavoitteiden ja perusarvojen kanssa uhaten sen globaalia roolia kansainvälisessä järjestelmässä. Tämän takia EU:n täytyy myös kehittää omaa strategiaansa ja toimintatapojaan sekä etsimään keinoja vahvistaa rooliaan: yksi keskeisiä väyliä tälle on toimia kansainvälisen ilmastojohtajan roolissa, jossa EU on perinteisesti pystynyt yhtenäisenä toimimaan kunnianhimoisesti ja painokkaasti. Moninkertainen bilateralismi on keskeinen käsite tutkielmassa, joka kuvaa uutta ilmastodiplomatian strategian keinoa, jonka avulla keskeisten bilateraalisten kumppanuuksien avulla pyritään edistämään myös monenkeskisen tason tavoitteita ja yhteistyötä. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: Millaisia rooleja EU:lle ja Intialle rakentuu aineistossa ilmastodiplomatian toimijoina? Miten roolit heijastavat Euroopan unionin ilmastodiplomatian strategian muutosta monnikertaisen bilateralismin kontekstissa? Näitten kysymysten avulla pyritään selvittämään, kuinka EU:n strategian muutos näkyy aineistossa ja kahdenvälisessä ilmastodiplomatian suhteessa Intian kanssa. Rooleja etsitään aineistona toimivista EU:n ja Intian yhteisistä julkilausumista, strategiapapereista sekä EU:n omasta Intia-strategian tiekarttadokumentista. Aineistoa täydentävät lisäksi Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan kommentit huippukokousten jälkeen, joka vahvistaa tutkimuksen näkökulmaa juuri EU:n toimijuuden tutkimisessa. EU:n toimijuus kansainvälisen politiikan parissa on pitkään tutkittu aihe, joka tarjoaa kehyksen EU:n ulkoisen toiminnan tutkimiselle. Sen syventämistä selittämään unionin toiminnan laajentumisen lisäksi myös sitä, miten unionin toiminta kehittyy sen eri ulkoisen toiminnan osa alueilla, tarjoaa mahdollisuuden kehittää teoriaa. Tätä tukevan rooliteorian avulla voidaan löytää toimijoihin kohdistuvia rooliodotuksia, -suorituksia sekä -ristiriitoja, jotka auttavat tutkimuskysymyksiin vastaamisessa. Tutkimustulokset osoittavat, että ulkoinen mahdollisuus kumppanuuden syventämiseen Intian kanssa vaikuttaa auenneen EU:lle Intian ollessa avoimempi kansainvälisen ilmastotoimijan roolinsa kasvattamiselle. EU on onnistunut siirtymään strategiassaan joustavampaan, käytännönläheisempään sekä kumppaninsa ominaispiirteet paremmin huomioon ottavaan suuntaan ja kykenee aiempaa paremmin strategiseen kokonaiskuvan tarkasteluun ulkoisessa toiminnassaan myös ilmastodiplomatian parissa. EU:n keskeisiä esille tulevia rooleja ovat ilmastojohtajan, arvojensa edistäjän, monenkeskisen yhteistyön puolustajan sekä esimerkin näyttäjän roolit. Intialle taas keskeistä aineistossa on esille nouseva rooliristiriita nousevan vallan vastuiden ja kehittyvän valtion tuen tarpeiden välillä.

This report presents approaches and guidance for the DNSH assessment of projects in the Finnish recovery and resilience plan and other projects possibly requiring a DNSH assessment. Member States must provide a Do No Significant Harm (DNSH) assessment for each of the measures in their recovery and resilience plan. No action included in a recovery and resilience plan should cause significant harm to any of the six environmental objectives: 1. climate change mitigation 2. climate change adaptation 3. sustainable use and protection of water and marine resources 4. transition to a circular economy 5. prevention and control of air, water and soil pollution 6. protection and restoration of biodiversity and ecosystems. The Finnish Environment Institute, Syke, has developed guidance and methodologies for the DNSH assessment of funding applications under the Finnish program for sustainable growth. The developed methods and approaches are designed particularly for investment projects as well as research, development and innovation projects. To a large extent, the developed methodology can also be applied in the DNSH assessment of other types of projects. Users of the developed assessment methods are the bodies responsible for funding programs, especially, Business Finland, Academy of Finland, Ministry of the Environment, Ministry of Employment and the Economy, Centres for Economic Development, Transport and the Environment and those organizations applying for funding. Ei merkittävää haittaa -periaatteen (DNSH) soveltaminen Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman hankkeissa Tämä raportti esittelee lähestymistavan ja ohjeita DNSH-arviointiin Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman hankkeissa ja mahdollisissa muissa DNSH-arviointeja edellyttävissä hankkeissa. Euroopan unionin jäsenmaiden on laadittava jokaiselle elpymis- ja palautumissuunnitelman toimenpiteelle elvytystoimista mahdollisesti aiheutuvan haitan määrittelemiseksi ns. DNSH-arviointi (Do No Significant Harm). Elpymis- ja palautumissuunnitelmaan liittyy kestävän kasvun investointi- ja rahoitusohjelmia. DNSH-arvioinnissa rahoitusohjelmien vastuutahojen on varmistettava, että jokainen elpymis- ja palautumistukivälineestä rahoitettava hanke on DNSH-periaatteen mukainen kaikkien kuuden ympäristötavoitteen osalta: 1. ilmastonmuutoksen hillintä 2. ilmastonmuutokseen sopeutuminen 3. vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu 4. siirtyminen kiertotalouteen 5. ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen 6. biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen. Suomen ympäristökeskus on kehittänyt DNSH-arviointien ohjeistusta ja arviointien toteutuskaavioita erilaisten kestävän kasvun investointi- ja rahoitusohjelmista rahoitettavien hankehakujen tueksi ja taustamateriaaliksi rahoitusohjelmien vastuutahoille. Arviointimenetelmien kehittämisessä on kiinnitetty huomiota erityisesti Suomen kestävän kasvun ohjelmassa tunnistettuihin teollisuuden investointihankkeisiin sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeisiin. Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman hankkeiden lisäksi kehitettyjä arviointimenetelmiä voidaan soveltaen käyttää myös muissa DNSH-arviointeja edellyttävissä hankkeissa. Kehitettävien arviointimenetelmien käyttäjiä ovat rahoitusohjelmien vastuutahot, ensisijaisesti Business Finland, Suomen Akatemia, ympäristöministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö, ELY-keskukset sekä rahoitushakuja tekevien hankkeiden vastuutahot.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Espanjan itsehallinnollisen alueen, Melillan siirtolaispolitiikkaa. Tutkielma tarkastelee siirtolaisuutta biopolitiikan näkökulmasta keskittyen siihen, millaisia ihmisten elämää edistäviä tai estäviä hallinnallisia mekanismeja siirtolaisiin kohdistetaan Melillassa. Pääasiallisena tutkimuskysymyksenä tutkitaan sitä, millaisia biopoliittisia ilmiöitä Melillan siirtolaisuutta koskevissa käytännöissä ja niistä käytävässä keskustelussa ilmenee. Tähän kysymykseen liittyy myös se, miten näitä käytäntöjä oikeutetaan. Alakysymyksenä tutkielmassa on se, millaisena hallinnallisuuden ja ihmisoikeuksien välinen suhde näyttäytyy Melillaa koskevassa aineistossa. Tutkielmassa tarkastellaan laajasti sitä, millaisilla erilaisilla diskursiivisilla ja toiminnallisilla mekanismeilla siirtolaisuuteen Melillassa tartutaan. Aineiston ja käytännön tapahtumien yhdistämisen kautta hahmotetaankin kokonaisuudessaan sitä, miten ja millaisiksi siirtolaisuuden kohdistuvat biopoliittiset ilmiöt Melillassa muodostuvat. Tutkielman teoreettinen tausta on poikkitieteellisen, kriittisen biopolitiikan kentällä. Biopolitiikan teoria pohjautuu Michel Foucault’n tutkimuksiin siitä, millaisilla tavoilla ihmisten elämää hallitaan. Siirtolaisuutta koskevia käytäntöjä ja diskursseja lähestytään Foucault’n tekemän jaottelun mukaisesti jakaen hallinnan keinovalikoiman elämää edistäviin ja estäviin puoliin. Myöhempi kriittinen biopolitiikka on keskittynyt erityisesti elämää estäviin puoliin. Tutkielmassa käytetään Foucault’n tutkimusten ohella laajasti tätä kriittistä ulottuvuutta ja erityisesti sen italialaista suuntausta, joka on soveltanut biopolitiikan käsitteitä konkreettisiin käytännön tapahtumiin siirtolaisuuden kentällä. Biopoliittisessa teoriassa nostetaan esille valtion jatkuva pyrkimys suojella omaa väestöään ja aluettaan ulkopuolisilta uhilta erilaisilla erontekoja tuottavilla mekanismeilla. Tämän ulottuvuuden kautta teoriapohja kytkee tutkielman myös laajempaan valtiofilosofiseen keskusteluun. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta osasta. Sanomalehtiaineistona käytetään The Guardianin, Der Spiegelin ja El Paisin Melillaa koskevaa uutisointia vuosilta 2000–2021. Näiden ohella aineistossa tarkastellaan Euroopan unionin komission Agenda on Migration -raporttia vuodelta 2015 sekä sen jälkiraporttia vuodelta 2019. Lisäksi aineistoon kuuluu kaksi Melillan siirtolaisuutta käsittelevää kansalaisjärjestöjen raporttia. Tutkimuskysymyksiin vastataan analysoimalla aineistoa laadullisen sisällönanalyysin menetelmillä. Aineistoa lähestytään biopolitiikan näkökulmasta kiinnittäen huomio siihen, millaiset erilaiset elämää edistävät tai estävät hallinnalliset piirteet aineistossa korostuvat. Analyysista käy ilmi, että EU-komission ja sanomalehtien aineistomateriaaleissa korostuu hallinnallisuuden merkitys suhteessa ihmisoikeuksien toteutumiseen. Tässä hallinnallisuuden hegemonisessa diskurssissa nousevat alueellisen turvallisuuden takaamiseen keskittymisen ohella esille eronteon politiikan mekanismit, joiden kautta globaalista Etelästä tulevia siirtolaisia asetetaan diskursiivisella tasolla potentiaaliseksi uhaksi hallinnoitavan alueen sisäiselle väestölle ja sen hyvinvoinnille. Yhdistettäessä aineistoanalyysit käytännön tapahtumiin tutkielmassa osoitetaan, että aineistossa havaittujen diskursiivisten mekanismien kautta pyritään luomaan biopoliittista hallintamentaliteettia, jolla perustellaan ja tehdään moraalisesti oikeutetuiksi erilaiset käytännöt ja voimankäyttö, joilla siirtolaisia estetään saapumasta Melillaan. Lisäksi tutkielmassa osoitetaan, kuinka Melillan siirtolaisiin kohdistetut hallinnoinnin mekanismit leviävät koko alueelliseen tilaan kohdistuen myös muihin valtaväestön ja sen normien ulkopuolelle asetettuihin ihmisiin. Melillan siirtolaisuutta koskevat biopoliittiset ilmiöt ovat tutkielman perusteella hallinnan mekanismeja, joilla pyritään diskursiivisella tasolla luomaan ja käytännön toimissa toteuttamaan eronteon politiikkaa, jonka pyrkimyksenä on ylläpitää rajasuvereniteettia. Analyysin pohjalta tutkielmassa osoitetaan myös, että Melillassa toteutettavat biopoliittiset mekanismit vaikutuksineen nostavat esiin valtion rajasuvereniteetin ja universaalien ihmisoikeuksien toteutumisen välillä olevan ristiriidan. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa, kun pyritään ymmärtämään siirtolaiskeskusteluun liittyviä ristiriitaisia diskursseja ja toimintamalleja erityisesti EU:n rajoilla. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää tarkasteltaessa laajemmin ihmisiin suunnattuja eriarvoistavia kontrollin mekanismeja. Samalla tutkielmassa kehitellyt biopoliittiset työkalut mahdollistavat siirtolaispolitiikan konfliktien ja empiirisen tutkimuksen yhdistämisen valtiofilosofisen teorian ydinkysymyksiin rajasuvereniteetista ja ihmisoikeuksista.

Euroopan unionin (EU) vuonna 2016 julkaisema globaalistrategia merkitsi suunnanmuutosta EU:n yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa (YTPP). Globaalistrategiaa seurasi joukko uusia puolustusaloitteita, joista kenties merkittävimpinä on pidetty pysyvää rakenteellista yhteistyötä (PRY) sekä Euroopan puolustusrahastoa (EDF). Kehitys on huomattavaa, sillä YTPP:tä on perinteisesti pidetty vahvasti hallitustenvälisenä osa-alueena, jossa integraation eteneminen on ollut hidasta, ja jonka tulokset ovat jääneet varsin vaatimattomiksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa EU:n tiivistynyttä puolustusyhteistyötä lähestytään yhden Euroopan integraatiotutkimuksen merkittävimmän valtavirtateorian, Andrew Moravcsikin liberaalin hallitustenvälisyyden teorian, kautta. Liberaali hallitustenvälisyyden teoria näkee integraation valtiokeskeisenä prosessina, jossa valtiot pyrkivät edistämään omia kansallisia intressejään hallitustenvälisissä neuvotteluissa. Nämä intressit vastaavat ensisijaisesti kotimaisten ryhmittymien taloudellisia intressejä. Valtiot delegoivat valtaa ylikansallisille instituutioille lähinnä varmistaakseen, että yhteisesti sovittuja sitoumuksia noudatetaan tai vähentääkseen transaktiokustannuksia. Tutkielman tavoitteena on analysoida liberaalin hallitustenvälisyyden teorian tarjoamia selitysmalleja PRY:n ja EDF:n käynnistämiselle sekä tunnistaa mahdollisia puutteita teorian selitysvoimassa. Tutkimuskysymyksiä ovat: ”Miten liberaali hallitustenvälisyyden teoria selittää PRY:n ja EDF:n käynnistämistä?” sekä ”Mitä aukkoja teorian selitysvoimassa voidaan havaita?”. PRY:tä ja EDF:ää lähestytään etenkin kahden vaikutusvaltaisen EU:n jäsenmaan, Ranskan ja Saksan, näkökulmasta. Ranskaa ja Saksaa on pidetty unionin puolustusintegraation moottoreina, ja mailla on nähty olevan keskeinen rooli etenkin PRY:n käynnistämisessä. PRY:n ja EDF:n käynnistämistä tarkastellaan kolmen tekijän kautta, jotka muodostavat liberaalin hallitustenvälisyyden teorian perustan. Kyseiset tekijät ovat valtioiden preferenssit, hallitustenväliset neuvottelut sekä instituutioille annettu rooli aloitteiden käynnistämisessä ja hallinnoimisessa. Analyysissä hyödynnetään tapaustutkimuksen sekä teorialähtöisen sisällönanalyysin tarjoamia välineitä. Aineisto muodostuu EU:n, Ranskan ja Saksan virallisista asiakirjoista, EDF:ää ja PRY:tä koskevista julkaisuista, Moravcsikin keskeisestä tuotannosta sekä osin aikaisemmasta tutkimuskirjallisuudesta. Tutkielman johtopäätöksissä esitetään, että liberaali hallitustenvälisyyden teoria vaatii päivittämistä. Se vaikuttaa soveltuvan hyvin taloudellisen integraation analysointiin, mutta ei tarjoa riittäviä välineitä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tarkastelulle. Analyysi osoittaa, että PRY:n ja EDF:n käynnistämisen taustalla on havaittavissa sekä taloudellisia että geopoliittisia preferenssejä. Liberaalin hallitustenvälisyyden teorian argumentit vaikuttavat pitävän paikkansa hallitustenvälisten neuvottelujen kohdalla, mutta koska YTPP-neuvotteluja käydään suljettujen ovien takana, tutkijalla ei ole pääsyä aineistoon, jota teorian laaja-alaisempi arviointi vaatisi. PRY:n hallitustenvälisyyteen pohjautuva institutionaalinen valinta vastaa pitkälti liberaalin hallitustenvälisyyden teorian olettamuksia instituutioiden roolista integraatiossa. Sen sijaan Euroopan komission keskeinen rooli EDF:n käynnistämisessä, hallinnoinnissa ja toimeenpanossa haastaa koko hallitustenvälistä tutkimusperinnettä sekä osoittaa, ettei puolustusintegraatiota tapahdu enää täysin jäsenmaiden ehdoilla. Jatkotutkimuskohteiksi esitetään muun muassa eurooppalaisten puolustusalan yritysten PRY:tä ja EDF:ää koskevien intressien ja kokemusten tarkastelua sekä Euroopan komission ja Euroopan parlamentin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kohdistuvan vaikuttamisen yksityiskohtaisempaa analysointia.

The article emphasizes the significance of EU studies for political thought and concepts. It deals with the seemingly technical topic of the membership of cabinet ministers in parliament. This practice arose in eighteenth-century Westminster and has been discussed since the mid-nineteenth century, Walter Bagehot's and Max Weber's writings being landmarks. When the European Parliamentary Assembly in 1960 interpreted the Treaty of Rome, it took the view, by a narrow margin, that membership of the Parliament was incompatible with membership of the Commission. The debate on the compatibility of dual membership could have been a way to promote the parliamentarization of the EU. peerReviewed

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan EU:n ulkoisen energiapolitiikan ongelmanmäärittelyn muovautumista vuosien 1993–2021 aikana. Tutkimuksessa tarkastellaan Euroopan komission ja Eurooppa-neuvoston tuottamista politiikkadokumenteista nousevia käsityksiä ulkoisen energiapolitiikan keskeisistä haasteista. Tutkielman tarkoituksena on politiikkaongelmien kehystämisen avulla tutkia EU:n ulkoisen energiapolitiikan ongelmanmääritelmissä tapahtunutta siirtymää. Työn keskeinen tutkimusintressi kumpuaa EU:n statuksesta kansainvälisesti merkittävänä ilmastotoimijana, joka on kuitenkin samalla yksi merkittävimmistä fossiilisten energiaresurssien tuojista. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu diskursiivisesta institutionalismista kumpuavasta käsityksestä politiikkaparadigmoista ja ajatusten merkityksestä politiikkaprosessien taustalla. Ajatuskokonaisuuksia rakentavilla kehyksillä on keskeinen rooli siinä, mitkä politiikkaongelmat saavat eniten huomiota ja missä määrin eri asiakysymykset kerryttävät taakseen painoarvoa. Tutkielmassa hyödynnetään tulkinta- ja toimintakehysten tarkastelusta ja politiikkaparadigmojen yhdistelmästä rakennettua synteesiä EU:n ulkoisen energiapolitiikan taustalla vaikuttavien paradigmojen ja niissä tapahtuneiden muutosten hahmotteluun. Kehysanalyysiä hyödyntämällä aineistosta oli mahdollista hahmottaa kolme aineistoa läpileikkaavaa ulkoisen energiapolitiikan politiikkaongelmaa, joita olivat energiavarmuus; energiamarkkinoiden globalisaatio; sekä energian ja ympäristön suhteeseen liittyvä haaste. Näitä asiakysymyksiä kehystettiin erilaisia paradigmoja heijastelevien realistisen energiakehyksen; markkinaliberalistisen energiakehyksen; ympäristönäkökulmaa heijastelevan energiakehyksen; sekä teknologisen optimismia kuvaavan kehyksen keinoin. Tutkielman keskeinen havainto oli, että aineistoista tunnistettujen politiikkaongelmien priorisoinnissa on tapahtunut siirtymää. Toinen keskeinen havainto oli se, että politiikkaongelmaa määrittelevä tulkintakehys sekä siihen ratkaisuja tarjoava toimintakehys olivat usein toisistaan erilaisia. Ulkoisen energiapolitiikan painopisteissä tapahtuneiden muutosten perusteella voidaan todeta että unionin ulkoisen energiapolitiikan ongelmanmäärittelyssä on meneillään käänne. Aineiston alkuosassa ulkoisen energiapolitiikan tärkeimpänä ongelmana nähtiin energiariippuvuudesta kumpuava tarve energiavarmuuden saavuttamiselle kaikin mahdollisin keinoin, kun taas aineiston loppuosassa ulkoisen energiapolitiikan kärjeksi nostetaan erityisesti vihreän siirtymän edistäminen ja energian kestävyys, sekä energia- ja ilmastodiplomatian yhteenkytkentä. Ulkoisessa energiapolitiikassa voidaan esittää olevan meneillään uudenlaisen paradigman rakentuminen, jossa energian kestävyys on noussut yhdeksi ulkoisen energiapolitiikan tärkeimmistä kysymyksistä ja jossa energian toimitusvarmuuden määritelmä on murroksessa.

The political and economic crises of the recent decades as well as the new changes brought on by globalization and digitalization have contributed to exacerbate social inequalities and injustice and revealed different social realities in Europe. The EU increasingly deals with social issues in its cultural and heritage policy. In this article, we explore the construction of this social dimension and advance the concept of 'social Europe' by exploring its cultural aspect based on our analysis of a recent EU heritage action, the European Heritage Label. In this action, the narrations of the European past and the attempts to foster common cultural heritage in Europe function as building blocks to create Europe as an intertwined cultural and social entity and to socialize a new generation of European citizens. We scrutinize the European Heritage Label and its notion of heritage from two perspectives. First, we analyse how the selection reports of these heritage sites construct a notion of social Europe. Second, we examine how visitors to these sites construct social Europe in their qualitative interviews. Key elements in this construction are narratives related to various values, mobility, and diversity.

The European Union (EU) has been criticised for a lack of imageries and sites of memory that nation-states have traditionally utilised in their identity-building. The EU, along with other actors, has responded to this iconographic deficit with memory and heritage initiatives and branding campaigns. This article explores how this deficit is dealt with in the European Quarter in Brussels by enlivening it through cultural regeneration and creating narratives that link Europe’s and the EU’s past with the present. The article utilises hermeneutic phenomenological approach combining observation and interpretation of diverse place-making practices, such as monuments, memorials, public artworks, history plaques, and naming of administration buildings, with close reading of the EU’s marketing and promotional material. It examines how a feeling of belonging to Europe and the EU is advanced in the Quarter and how it is sought to be turned into a European collective place. The article indicates how the Quarter’s politics of belonging ignores various layers of meanings related to its history and present. The Quarter’s invitation to belong is selective as its narratives focus on male actors and ignore colonial references and today’s multi-ethnic reality in the neighbourhood. peerReviewed

During past decades, the EU has responded to a variety of ‘crises’ by promoting a common cultural heritage to advance European identity and belonging. This article analyses identity politics conducted in the framework of the EU’s flagship heritage action, the European Heritage Label. I borrow from ‘banal nationalism’ to scrutinise the usage of ‘we’ and ‘us’ in the promotional videos of the European Heritage Label sites as subject positions offered for identification in this heritage discourse. Analysis shows that the subject positions are constituted by an emphasis on the national level, preservation of the past for future generations and the key role of experts in the process of heritage. Although the heritage agents talk about Europe (representation) they do not identify with that as ‘us’. By making the lack of ‘banal Europeanness’ in the videos visible the article shows the ambiguities of European identity politics. peerReviewed

Champions of Brexit have employed a large arsenal of arguments to boost their case for a Britain better off on its own, freed from its current European entanglements. All kinds of supposed ills have been linked to the country’s EU membership in British public debates over the years, ranging from petty bureaucratic absurdities, such as directives regarding crooked bananas, to heavy-handed rulings on higher matters of domestic and foreign policy. Lamentations about continental meddling have been accompanied by grand, nostalgic visions of an unfettered future Great Britain, ready to return to its proper, independent role on the global stage once it manages to cast off the shackles imposed by Brussels. Although these types of considerations undoubtedly contributed to the outcome of the British EU membership referendum of June 2016, arguably the main factor behind the narrow victory of the Brexiteers lay somewhere else: in fears of incoming migrants and dreams of simple solutions that would keep them out. peerReviewed

Eurooppalainen ohjausjakso on EU:n talous- ja eurokriisin myötä kiristetyn talouspoliittisen ohjauksen keskeinen työkalu, joka on lisännyt EU-instituutioiden mahdollisuuksia puuttua jäsenmaiden talous- ja sosiaalipolitiikkaan. Ohjausjaksoa on kritisoitu talouskurin ja työehtoja heikentävien rakenneuudistusten priorisoinnista, sosiaalisten tavoitteiden alistamisesta taloutta koskeville tavoitteille sekä byrokraattisista ja teknokraattisista prosesseista, joissa demokraattisesti valituilla instituutioilla ja poliittisella keskustelulla on vain pieni rooli. Artikkelin tavoitteena on analysoida, miten ja millaisten mekanismien välityksellä eurooppalainen ohjausjakso vaikuttaa kansalliseen politiikkaan ja hallinnan prosesseihin Suomessa. Artikkeli kysyy, mihin suuntaan ohjausjakso on ohjannut Suomen talous- ja sosiaalipolitiikkaa, millaisia valtahierarkioita ohjausjakson kansallisiin prosesseihin liittyy ja mitkä ovat eri toimijoiden mahdollisuudet vaikuttaa Suomelle annettujen suositusten sisältöön. Analyysi perustuu ohjausjaksoon liittyvään asiakirja-aineistoon ja ohjausjakson keskeisten toimijoiden haastatteluihin., As the key tool of the EU’s post-crisis economic governance, the European Semester has increased the EU-institutions’ possibilities to surveil and interfere in national economic and social policies. The European Semester has been criticized for budget discipline and neoliberal reforms, the subsuming of social goals to economic priorities and rationales as well as for technocratic processes, where democratic institutions and political debate matter little. This article analyzes how and through what mechanisms the European Semester influences policies and policy-making in Finland. It asks in what direction the Semester guides Finnish economic and social policies, what kind of power hierarchies shape the Semester’s processes and what possibilities do different actors have to influence policy recommendations. The analysis is based on the Semester’s documentary material and semi-structured interviews of the Semester’s key actors.

Tammikuun 21. päivänä vuonna 2020 Italian hallitus julisti koronavirukseen liittyvän hätätilan ja kielsi kaikki lennot Italiasta Kiinaan ja Kiinasta Italiaan. Covid-19-viruksen levitessä muut Euroopan unionin (EU) jäsenmaat seurasivat Italian esimerkkiä, julistivat nopeasti hätätiloja ja ottivat käyttöön rajoitus- ja eristystoimia. Suomessa valtioneuvosto julisti poikkeusolot 16. maaliskuuta, jonka jälkeen alkoi reilun 2 kuukauden mittainen sulkutila. Valtioiden lisäksi EU vastasi koronakriisiin monialaisesti. EU-maat sopivat yhteisvelasta ja elvyttämisestä. Komissio jätti budjettisäännöt huomioimatta. Euroopan keskuspankki (EKP) laajensi rahapoliittisia tukitoimiaan huomattavasti. Käyn puheenvuorossani läpi Euroopan vastaukset koronakriisiin sekä pohdin laajemmin, miten koronakriisi vaikuttaa unionin talouspolitiikkaan kriisin jälkeen. Euroopan unioni valitsi hyvin toisenlaisen tien kuin 2010-luvun eurokriisissä, mikä voi viestiä unionin laajemmasta talouspoliittisesta suunnanmuutoksesta.

Macroalgae-based products are increasing in demand also in Europe. In the European Union, each category of macroalgae-based products is regulated separately. We discuss EU legislation, including the law on medicinal products, foods including food supplements and food additives, feed and feed additives, cosmetics, packaging materials, fertilizers and biostimulants, as well as biofuels. Product safety and consumer protection are the priorities with any new products. Macroalgae products can be sold as traditional herbal medicines. The novel food regulation applies to macroalgae foods that have not previously been used as food, and organic macroalgae are a specific regulatory category. The maximum levels of heavy metals may be a barrier for macroalgae foods, feeds, and fertilizers. Getting health claims approved for foods based on macroalgae is demanding. In addition to the rules on products, the macroalgae business is strongly impacted by the elements of the general regulatory environment such as agricultural/aquacultural subsidies, maritime spatial planning and aquaculture licensing, public procurement criteria, tax schemes, and trade agreements.

The EU still has a democratic deficit and its legitimacy is strongly questioned. This reveals the importance of citizenship and participation in the context of the challenges the EU faces today. The article contributes to the current discussions on the shifting frameworks of participation and citizenship through empirical research into the EU’s participatory governance. It asks how participation is framed in terms of scale and how these scalar framings are used to formulate citizenship in selected projects funded by the EU programmes on citizenship and culture. This microlevel analysis yields new insights into the politics of scale in the EU’s multilevel participatory governance. Frame analysis of the texts produced in these EU projects indicates how the combination of European and local scales is articulated to shape and regulate participation, citizenship and the EU as a community. The article therefore introduces a new concept, Euro-local scale, to make sense of this rehierarchisation of scales in the EU’s participatory governance.

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Euroopan unionin elinikäisen oppimisen mittaamiseen tarkoitetun AES-kyselytutkimuksen tuottamaa elinikäistä oppimista ja elinikäistä oppijuutta. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaista elinikäisen oppimisen todellisuutta kyselytutkimuksella tuotetaan ja miten elinikäinen oppiminen muutetaan mitattavaan muotoon. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten AES-kyselytutkimuksen tuottamisessa tehtyjä valintoja perustellaan. Tutkimusaineistona käytetään ensimmäistä, vuoden 2007 AES-kyselytutkimusta sekä viittä sen tuottamista käsittelevää asiakirjaa. Tutkimuksessa aineistoa analysoidaan dokumenttietnografian keinoin, jolloin tarkastelun kohteena on se, miten asiakirjoja tuotetaan ja millaista todellisuutta ne tuottavat. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu etenkin kvantifioinnin teoriasta, joka on ohjannut paitsi aineiston lukutapaa ja analyysiä, mutta myös koko tutkimustehtävän muodostumista. Tutkimustehtävä perustuu kvantifioinnin tarjoamalle näkökulmalle, jonka mukaan menetelmäkäytännöt ovat performatiivisia eli ne tuottavat todellisuutta. Kvantifioinnin teoria on siis ohjannut tutkimustehtävän muodostumista, minkä lisäksi se on muilla tavoin tukenut aineiston lukemista ja analyysiä. Teoreettinen viitekehys muodostuu kvantifioinnin teorian lisäksi aiemman kirjallisuuden tuottamasta ymmärryksestä Euroopan unionin elinikäisen oppimisen diskursseista. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten AES-kyselytutkimuksella tuotettu elinikäinen oppiminen on suhteessa Euroopan unionin elinikäisen oppimisen diskursseihin. Näitä vertaamalla selvitetään, tukevatko tutkimusaineistolla saavutetut johtopäätökset aiemmin tutkittua. Tutkimuksessa teoreettinen viitekehys on ohjannut aineiston analyysiä. Teoreettisen viitekehyksen lisäksi tutkimuksessa käsitellään tutkimusaineiston historiallista ja yhteiskunnallista kontekstia. Tutkimuksessa tarkastellaan elinikäisen oppimisen käsitteen historiaa Euroopan unionissa sekä etenkin Lissabonin strategian merkitystä Euroopan unionin elinikäisen oppimisen politiikan kehitykselle. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan Euroopan unionin pehmeää vallankäyttöä sekä Avoimen koordinaation menetelmää. Tutkimusaineiston historiallisen ja yhteiskunnallisen kontekstin avaaminen on tärkeää etenkin tutkimuksen menetelmän kannalta. Aineiston analyysistä käy ilmi, että AES-kyselytutkimus on tehty yksilökeskeiseksi tutkimukseksi, jossa tietoa kerätään ihmisiltä itseltään. Tutkimuksen mukaan AES-kyselytutkimuksessa mitataan Euroopan unionin työikäiseksi mielletyn väestön osallistumista oppimis- ja kouluttautumistoimintaan. AES-kyselytutkimuksessa oppijuutta mitataan formaalin, non-formaalin ja informaalin oppimisen kautta. Tutkimuksessa käy ilmi, että kyselytutkimuksen tuloksia käytetään luokittelemaan vastaajia joko oppijan tai ei-oppijan ryhmiin. Tutkimuksen mukaan AES-kyselytutkimuksella tuotetaan elinikäistä oppimista, joka korostaa etenkin aikuisten jatkuvaa oppimista ja kouluttautumista. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että AES korostaa yksilön vastuuta ja velvollisuutta oppijuudesta, eli osaamistason ylläpitämisestä. Yksilön vastuu kiinnittyy myös laajempiin, koko yhteiskuntaa koskeviin teemoihin, kuten työllisyysasteen nostoon ja kilpailukyvyn ylläpitämiseen. Tutkimuksessa käy ilmi, että AES-kyselytutkimuksessa elinikäinen oppiminen liitetään etenkin työllisyyspolitiikkaan, sillä jatkuvan oppimisen ja kouluttautumisen katsotaan ylläpitävän yksilön työllistettävyyttä. Tutkimuksen johtopäätöksissä tutkimustulokset yhdistetään vielä laajempaan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen kontekstiin, etenkin uusliberalistiseen talouspolitiikkaan sekä edukalisaatioon. Lisäksi tutkimuksen johtopäätöksissä käy ilmi, että kyselytutkimuksen tuottama elinikäinen oppiminen on linjassa Euroopan unionin diskurssien kanssa. Tutkimus avaa jatkotutkimuskohteita, joissa AES-kyselytutkimusta tarkastellaan erilaisesta aineistosta käsin tai vaihtoehtoisesti tutustutaan kyselytutkimuksessa tapahtuneeseen kehitykseen.

To support legitimate European Union (EU) biodiversity policy development, there is a growing momentum to engage society in these policy processes and build meaningful and inclusive dialogue between science, policy, and society in policy deliberation. So far, engagement efforts have been made to encourage citizen participation in knowledge production via, for example, citizen science. At EU level means to encourage public participation have included a variety of online mechanisms for spreading information and promoting public deliberation. Despite these developments, the involvement of the general public in policy-making at the EU level has been rather inconsistent to date. In this article, we evaluate online science cafés as potential means to encourage dialogue between science, policy, and society; we ask what elements in their design and implementation are essential for inclusive dialogue between science, policy, and society. Our findings emphasise iterative dialogue when approaching multi-scalar challenges. This has important implications for developing legitimate participation across Europe.

Emeritusprofessori Kari Palonen avaa Max Webein yhteyttä Euroopan Unioniin. Koska Weber kuoli espanjantautiin kesäkuussa 1920, hänellä ei kuitenkaan voinut olla mitään käsitystä Euroopan unionista, sellaisena kuin me sen tunnemme. Palonen lähestyykin Euroopan Unionia Weberin ajatusten kautta, joissa esimerkiksi ymmärretään toteutuneita mahdollisuuksia vertaamalla niitä toteutumattomiin. Palonen ei myöskään ole ainoa Weber-tutkija, joka on pohtinut Weberin suhdetta Euroopan integraatioon. Artikkeli on revisioitu versio Jyväskylän yliopiston politiikan opiskelijain ainejärjestötapaamisessa 5.10. 2019 pidetystä esityksestä.

This article is a thought experiment. It constructs ideal types of political representation in the sense of Max Weber. Inspired by Quentin Skinner and others, the aim is to give a rhetorical turn to contemporary debates on representation. The core idea is to claim an ‘elective affinity’ (Wahlverwandschaft, as Weber says following Goethe) between forms of representation and rhetorical genres of their justification. The four ideal types of political representation are designated as plebiscitary, diplomatic, advocatory, and parliamentary, corresponding to the epideictic, negotiating, forensic, and deliberative genres of rhetoric as the respective ways to plausibly appeal to the audience. I discuss historical approximations of each type of representation and apply the combination of representation and rhetorical genres to the understanding of the European Union’s unconventional system of ‘separation of powers’. I conclude with supporting parliamentary representation, based on dissensus and debate, with complements from other types.

Artikkelissa esitellään kysymyksiä, jotka liittyvätkielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden tuetun vapaaehtoisen paluun konseptiin. Paluun ja jälleenkotoutumisen tukeminen on laajassa mittakaavassa Euroopan maille uutta ja juontaa osin juurensa hallitsemattoman muuttoliikkeen huippuvuoteen 2015. Artikkelissa pyritään tuomaan näkyviin,millaista tietoa tarvitaan lisää, jotta tuetunvapaaehtoisen paluun ja jälleenkotoutumisen ongelmakohtia voidaan ratkoa realistisesti ja onnistuneesti. Pelkästään paluu-termi voi johtaa harhaan; henkilöt eivät aina voi tai halua palata sinne, mistä lähtivät. Paluun tukemiseen liittyviä kysymyksiä ovat muun muassa tarjottavan tuen laatu ja määrä sekä se, missä määrin tukea tulisi tarjota palaajalle itselleen ja missä määrin yhteisölle, johon tämä palaa. Myös palaamisen vapaaehtoisuuden jäsentäminen on tärkeää, jos halutaan ymmärtää palaajan motiiveja ja tarpeita. Paluuta tukemalla halutaan varmistaa henkilön onnistunut taloudellinen ja sosiaalinen jälleenkotoutuminen lähtömaahan.

Travelling is today an important aspect of the European political agenda-setting of both individual actors and institutions. The paradigms of car and air travel are contested in terms of climate change; I continue the contestation from the perspective of political liberty. Three paradigms of personal travel – by car, by flight and by train – are confronted with two concepts of liberty: the freedom from interference versus the freedom from dependence. Three ideal types of travel – travelling to, travelling away and travelling around – are judged from the perspective of the two freedoms. Train travel by Interrail is a political innovation that links the freedom of movement to the freedom from dependence on the national states. The EU could offer, with systematic and coherent pro-railway support, travellers’ freedom from dependence, and I suggest some simple pro-railway measures and steps towards parliamentarisation of travel politics. The conceptual point of the article is that freedom of movement can also be regarded as a part of freedom from dependence. In the Postscript I dispute the closing of borders under the corona lockdown and speculate how to retain the freedom of train travel under the condition of keeping the necessary distance from others. peerReviewed

Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin ja Ukrainan välisiä suhteita normatiivisen vallan näkökulmasta. Päätutkimuskysymyksenä on, millaisena EU:n normatiivinen valta näyttäytyy unionin Ukraina-politiikassa. Toisena tutkimuskysymyksenä pyritään selvittämään, onko EU:n politiikka muuttunut Ukrainan kriisin myötä ja jos on, niin millä tavoin. EU pitää itseään normatiivisena toimijana ja demokraattisten arvojen puolustajana, ja siksi on kiinnostavaa tutkia, onko unionin periaatteiden ja käytännön politiikan välillä ristiriitaa. Lisäksi on olemassa joitakin viitteitä siihen suuntaan, että EU:n prioriteeteissa olisi tapahtunut muutoksia Ukrainan konfliktin ja eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän muutoksen seurauksena. Tutkimuksen teoreettisena pohjana on käsitys EU:sta normatiivisena valtana. Normatiivinen valta ymmärretään tutkielmassa ideaalityyppinä, jonka viisi ominaisuutta ovat normatiivinen identiteetti, normatiiviset intressit, normatiivinen toiminta, normatiiviset vaikutuskeinot sekä normatiiviset saavutukset. Ideaalityyppiä ei nimensä mukaisesti todellisuudessa ole olemassa, vaan tarkoituksena on verrata EU:ta ideaalityyppiin ja tutkia, mitä normatiivisen vallan ominaisuuksia sillä on. EU:n Ukraina-politiikka on osa vuonna 2009 käynnistettyä itäinen kumppanuus -aloitetta, minkä vuoksi tutkielma rajautuu ajallisesti vuosiin 2009–2019. Aineisto koostuu Euroopan komission julkaisemista Ukrainan kehitystä koskevista raporteista sekä EU:n ulkoasioiden korkean edustajan ja laajentumisesta vastaavan komissaarin puheista ja lausunnoista. Tutkimusmenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineistosta tehdyt havainnot osoittavat, että vaikkei EU ole täydellinen normatiivinen valta, sillä on useita normatiivisen vallan piirteitä. Arvot vaikuttavat olevan EU:n ja Ukrainan suhteiden keskiössä, mutta unionilla on myös talouteen ja turvallisuuteen liittyviä omia intressejä. EU tyypillisesti noudattaa kansainvälisiä normeja, ja sen käyttämät vaikutuskeinot ovat pääosin normatiivisia. Saavutusten normatiivisuus voidaan osittain kyseenalaistaa. Vastauksena toiseen tutkimuskysymykseen aineistosta ei löytynyt tukea sille oletukselle, että EU:n politiikka Ukrainaa kohtaan olisi muuttunut oleellisella tavalla Ukrainan kriisin myötä.

Tämän pro gradu -tutkielman kohteena on teknologiapuheen avulla tuotetut omakuvat. Tutkielmassa oletetaan, että keskustelu tulevaisuuden teknologioista ja toivottavista tulevaisuudenkuvista kommunikoi myös laajempia merkityksiä puhujan identiteetistä. Samalla teknologiapuheella ajetaan omia intressejä. Tutkielmassa analysoidaan ja lopuksi verrataan keskenään kahta tapausta: teknologiaan liittyviä EU-komissaarien puheita ja China Daily -sanomalehden pääkirjoituksia tammikuusta 2018 tammikuuhun 2020. Aineistosta tunnistetaan kehyksiä, joiden avulla Euroopan unioni ja Kiina jäsentävät teknologista muutosta sekä omaa paikkaansa siinä. Teoreettisesti tutkielma yhdistää aineksia kansainvälisen politiikan ja STS-tutkimussuunnan sosiaalisista konstruktivismeista. Teoriapohja on luonteeltaan eklektinen, koska teknologia ilmiönä on niin laaja, että sen tarkastelu onnistuu paremmin eri tutkimusparadigmojen analyysityökaluja yhdistämällä. Laajemman kontekstin tutkielmalle muodostaa katsaus teknologiseen muutokseen ilmiönä, EU:n normatiiviseen valtaan ja Kiinan rauhanomaisuuden diskurssiin. Tutkielman menetelmänä toimii kehysanalyysi. Sen avulla Kiinan nähdään käyttävän teknologiapuheessaan neljää kehystä: ”Kiina globaalien normien puolustajana”, ”Kiina altavastaajana”, ”Kiina tulevaisuuteen suuntautuneena” ja ”Kiina rauhanomaisena johtajana”. Näiden kehysten avulla Kiinan katsotaan puolustavan teknologiselle nousulleen suotuisia olosuhteita, tuottavan sille oikeutusta ja vakuuttavan muita toimijoita rauhanomaisuudestaan. EU:n osalta kehyksiä tunnistetaan kaksi: ”EU kansalaisen puolella” ja ”EU kilpailupaineessa”. Näillä kehyksillä EU luo itsestään kuvaa ainoana toimijana, joka voi muuttuvassa maailmassa suojella yksilöä, ja toisaalta niillä rohkaistaan EU:n jäsenmaita tiiviimpään yhteistyöhön yhdessä ja samanmielisten maiden kanssa. Vertailun tulokset osoittavat, että molemmat toimijat haluavat päästä johtamaan teknologista muutosta ja määrittämään sen normit. Kiina lähestyy johtoasemaansa itsestäänselvyytenä, kun taas EU tunnistaa heikomman kilpailuasemansa verrattuna Kiinaan ja Yhdysvaltoihin. Niinpä EU luo itselleen arvoihin perustuvaa teknologiajohtajan omakuvaa. Kiina sen sijaan tyytyy vakuuttamaan muita toimijoita siitä, ettei sen teknologista nousua tarvitse pelätä. Molemmat suhtautuvat teknologian mahdollisuuksiin avoimesti, mutta EU:n katsotaan tasapainottavan teknologisen muutoksen hyötyjä ja haittoja Kiinaa enemmän.

The European Union (EU) is the most advanced regional political and economic entity in the world. Since the Maastricht Treaty in 1992, the EU has gained increasing power in enacting new legislation in Europe, and has become a key player in international and trade relations. The EU as a supranational polity comprises different types of organizations that daily employ communication as a strategic means to establish relationships with different publics. This chapter presents and discusses the context, the actions, and the challenges faced by the EU in communicating to and with its diverse publics. Particularly, it shows how public relations and communication activities have played a key role in fostering mutual and beneficial relationships between the EU institutions and nation-states, their citizens, and other key publics, as well as international relations between the EU and non-EU countries. It offers insights and reflections on the EU and its global public relations efforts by showing the complexity of conceptualizing, developing, and implementing strategic communications in a multicultural environment. peerReviewed

This dissertation studies political agency, which shapes automated border control (ABC) policies and the ensuing border control practices in the European Union (EU). In the articles of which the dissertation is composed, we research the subjective orientation of parliamentarians and stakeholders involved in the decisionmaking processes on the technologization and digitalization of border control. The motivation for the research initially came from the European Commission’s push to harmonize and automate border control in the Schengen area of free mobility. Essentially, the Commission has been advocating for harmonized, electronic, automated border control gates, which use sensitive biometric identifiers, such as fingerprints recorded on the electronic passport to speed up border control for the masses and allow for the border control officials to concentrate on ‘high-risk’ travellers. Automated border control is a part of a wider trend where societal surveillance has shifted from a physical process at the border to a complex information technology driven data governance and surveillance apparatus. The EU is a prime example of an actor pushing for an assessment of the ‘risks’ travellers pose before they travel utilizing a large amount of passenger data. Large registers of people’s personal information, ranging from dietary restrictions to iris scans are now used and shared to determine the risks, and for several reasons, this warrants critical scrutiny. For instance, it is tempting for multi-function institutions such as governments to subsequently use data of registers for purposes other than those for what it was collected. In the EU it is now envisioned that e.g. national law enforcement agencies would have access to border control data to solve crimes classified as serious and to combat terrorism. The potential ‘function creeps’ may become dangerous, e.g. for any kinds of minorities, political opponents of governments etc. since societal conditions change over time but the data remains on record. The aim of the first two articles of the dissertation is to understand what kind of automated border control devices and practices are politically acceptable to the participants acting as decision-makers and experts in EU Member States. We study Finnish decision-makers’ subjective orientation in our first iteration and compare those of four EU Member States in the second one. This is a novel line of enquiry given the lack so far of studies at the level of Member States. Existing literature has overall been quite theoretical and not empirically, especially experimentally rich. The novelty value is also tied to the fact that these policies and technologies are somewhat new and have thus not yet been studied in detail from the societal and political point of view. In the third article, we also establish another new avenue of research: we research how people with disabilities should be taken into account when designing technologically reinforced border control systems in the EU. Furthermore – as a leap towards the more abstract and broader issue of how International Relations (IR) should research subjective agency – the fourth article argues for the potential in combining a recent IR venture in ontology, namely Alexander Wendt’s (2015) quantum social ontology with the main methodology applied in the thesis, Q methodology. The thesis is empirically driven, and the first three articles report the results of our empirical work carried out with Q methodology, a questionnaire and interviews. The work is critical of ‘armchair research’, which the research concerning (European) border control often is, although it recognizes the important ethical arguments of IR’s critical security studies. The interest in empirical work is reiterated in the fourth article, which presents ideas on how to operationalise Wendt’s ontological notions with the help of Q methodology in (future) empirical social scientific work. The heuristic background of the dissertation is in ‘practice-oriented’ IR. This includes commitments to pragmatism and practice theory, but also criticism of those theory traditions, since research making use of them paradoxically does not often progress beyond the level of theoretical constructs and theoretical feuds within IR. The dissertation finds three distinct factors or view types on ABC in both the first and second articles. The latter are more significant, since the first article is a ‘pilot iteration’ for Finnish participants, while the second compares political views in Finland, Romania, Spain and the United Kingdom. Article II finds that the views on ABC are tied to the political affiliation rather than e.g. the nationality of the participants. Participants espousing the first view were politically oriented to the (centre) left and were worried about the potential erosion of civil liberties, the lack of due process and the disadvantages of technocracy in the context of ABC. Participants supporting the second view came from (centre) right political parties and welcomed technologically enforced border control with its risk profiling approach as an increase in security and efficacy. The third view was supported by Eurosceptic (far) right parties and used the core strategies of populist argumentation. Its supporters were concerned about increasing immigration and demanded that border control be organized nationally. The third article finds that a universal design concept in (ABC) technology development should be adopted both from the standpoint of equal rights and usability, and thus also the efficacy of the technology. It also finds that accessibility of people with disabilities is feasible from the technological, economic and operational points of view, especially if this accessibility requirement is made in the tenders of ABC technology and vulnerable groups such as people with disabilities are involved in the design processes. Finally, the fourth research article finds that there is ample potential for combining Q methodology and the quantum social ontology in future work on subjective agency in IR, which is regrettably an understudied area of IR, as the concepts ‘international’ and ‘politics’ would not exist without human agency. The compatibility of the methodology and the views on ontology – whether the quantum view is indeed taken as an ontology, an analogy or a heuristic – stems from their shared principles as regards measuring states of mind and states of matter, their rejection of rational choice and their belief in creative potential in agency. Tämä kokoomaväitöskirja tutkii poliittista toimijuutta, joka muovaa automatisoituun rajatarkastukseen liittyvää politiikkaa ja siitä seuraavia poliittisia käytäntöjä Euroopan unionissa (EU). Väitöskirja koostuu artikkeleista, joissa tutkimme kansanedustajien ja valiokuntatyössä kuultujen asiantuntijoiden subjektiivista suhtautumista rajavalvonnan teknologisointiin ja digitalisointiin. Euroopan komissio on ajanut rajavalvonnan automatisointia ja yhdenmukaistamista vapaan liikkuvuuden Schengen-alueella, mikä motivoi tutkimaan aihetta. Komissio argumentoi yhdenmukaisten, sähköisten, automaattisten rajanvalvontajärjestelmien puolesta. Näissä järjestelmissä käytetään arkaluonteisia biometrisiä tunnisteita, kuten sormenjälkiä, jotka on tallennettu sähköisen passin siruun. Niiden tarkoituksena on nopeuttaa suurten matkustajamäärien rajatarkastusta ja samalla keskittää rajavalvojien huomio ”vaarallisiin” matkustajiin. Automaattinen rajavalvonta on osa suurempaa yhteiskunnallista kehityskulkua, jossa valvonta muuttuu fyysisestä prosessista yhä monimutkaisemmaksi tietoteknologian avulla toimivaksi, henkilötietoja suuressa määrin hyödyntäväksi valvontakoneistoksi. EU:n rajavalvonta ilmentää hyvin tällaista toimintatapaa: se pyrkii arvioimaan matkustajien mahdollista vaarallisuutta ennen kuin he matkustavat keräämällä ja analysoimalla suuria määriä matkustajien henkilökohtaisia tietoja. Riskiarvioita johdetaan tietorekistereistä, joihin on tallennettu tietoja ruokavalioista iiriskuviin. Tätä tarvitsee tarkastella kriittisesti – monen alan toimijoita, kuten valtioita, saattaa esimerkiksi myöhemmin houkuttaa käyttää tietoja muuhun tarkoitukseen, kuin mihin ne on alun perin kerätty. EU:ssa kaavaillaan parhaillaan, että esimerkiksi kansalliset poliisivoimat saisivat pääsyn rajanylityksen sormenjälkitietokantoihin ratkaistakseen vakaviksi määriteltyjä rikoksia ja torjuakseen terrorismia. Kun tietojen käyttöä laajennetaan tällä tavalla, se voi koitua vaaraksi esimerkiksi vähemmistöille tai valtaapitävien vastustajille, sillä yhteiskuntien olosuhteet muuttuvat, mutta henkilötiedot pysyvät rekistereissä. Väitöskirjan kaksi ensimmäistä artikkelia selvittävät, millaisia rajavalvontaautomaattien ja rajavalvonnan toimintatapojen tulisi olla, jotta ne nauttisivat poliittista kannatusta. Tutkimme ensimmäisessä artikkelissa suomalaisten poliitikkojen ja valiokuntatyöskentelyssä kuultujen asiantuntijoiden näkemyksiä aiheesta. Toisessa vertailemme neljän EU-maan vastaavien toimijoiden näkemyksiä. Aihetta ei ole tutkittu aiemmin jäsenvaltioiden näkökulmasta. Aiempi tutkimus on myös usein jäänyt melko teoreettiseksi, ja siksi tutkimme käytäntöjä empiirisesti ja kokeellisesti. Väitöskirjan uutuusarvoa lisää se, että tämä politiikanala ja politiikkaa toimeenpanevat teknologiat ovat jokseenkin uusia eikä niitä ole vielä tutkittu kattavasti yhteiskunnallisesta ja poliittisesta näkökulmasta. Kolmannessa artikkelissa luodaan niin ikään uutta tietoa: tutkimme sitä, millaisin tavoin vammaiset henkilöt pitäisi ottaa huomioon, kun teknologisia rajanvalvontajärjestelmiä kehitetään EU:ssa. Neljännessä artikkelissa taas käsitellään laajempaa ja abstraktimpaa kysymystä siitä, miten kansainvälisen politiikan tieteenalalla tulisi tutkia (poliittista) subjektiivista toimijuutta ylipäätään. Siinä yhdistetään tuore kansainvälisen politiikan ontologiahanke, Alexander Wendtin (2015) kvanttilainen todellisuuskäsitys ja väitöskirjan muissa artikkeleissa käytetty tutkimusmenetelmä, Q-metodologia. Väitöskirja painottuu empiiriseen, kokeelliseen tutkimukseen. Sen kolme ensimmäistä artikkelia raportoivat Q-metodologialla, kyselytutkimuksella ja haastatteluilla keräämämme aineiston analyysiä. Työssä suhtaudutaan kriittisesti ”nojatuolitutkimukseen”, jota (EU:n) rajavalvonnan tutkimus usein on. Silti siinä tunnustetaan aiemman kriittisen turvallisuustutkimuksen tärkeät eettiset argumentit ja teoreettiset löydökset. Kiinnostus empiiriseen tutkimukseen toistuu myös neljännessä artikkelissa, joka esittää ajatuksia siitä, miten Wendtin ontologisia käsitteitä voitaisiin tuoda empiirisen tutkimuksen tasolle Q-metodologian avulla tulevaisuuden yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Väitöskirjan heuristinen tausta-ajatus on käytäntöihin suuntautuvassa kansainvälisen politiikan tutkimuksessa. Tähän sisältyy sitoumuksia tiedontuotantoon kansainvälisen politiikan pragmatismin ja käytäntöteorian tavoin. Työssä kuitenkin myös kritisoidaan näitä tutkimusperinteitä, sillä niitä hyödyntävä tutkimus jää paradoksaalisesti usein käytäntöjen teorisoimisen ja kansainvälisen politiikan sisäisten teoriakamppailujen tasolle pääsemättä varsinaiseen käytäntöjen tutkimukseen. Tutkimuksen tuloksina kahdessa ensimmäisessä artikkelissa ovat kolme erilaista katsantokantaa siitä, miten automaattista rajavalvontaa tulisi kehittää. Jälkimmäisen artikkelin tulokset ovat merkittävämpiä, sillä ensimmäinen on esitutkimus suomalaisille osallistujille, kun taas toinen vertailee poliittisia näkökantoja Espanjassa, Iso-Britanniassa, Romaniassa ja Suomessa. Toisen artikkelin loksista ilmenee, että poliittisten toimijoiden mielipiteet ovat riippuvaisia heidän puoluepoliittisesta katsomuksestaan eivätkä esimerkiksi kansallisuudesta. Ensimmäisen näkökannan (keskusta-)vasemmistolaisia kannattajia huolestuttivat mahdollinen kansalaisten perusoikeuksien loukkaaminen, oikeusturvan rikkominen ja teknokraattisten toimintatapojen haitat rajavalvonnassa. Toista näkökulmaa puolustivat (keskusta-)oikeistolaiset poliitikot, joiden mielestä teknologialla toimeenpantu rajavalvonta riskiprofilointeineen parantaa turvallisuutta ja rajavalvonnan tehokkuutta. Kolmatta näkemystä kannattivat euroskeptiset (ääri-)oikeistolaiset poliitikot. Näkemys perustuu populistisille argumentaatiotavoille, ja sen kannattajat olivat huolissaan maahanmuuton lisääntymisestä ja vaativat, että rajavalvonta-asiat järjestettäisiin kansallisella tasolla. Kolmannen artikkelin tulokset puhuvat esteettömän suunnittelun puolesta rajavalvontateknologian kehittämisessä. Esteetön suunnittelutapa parantaisi matkustajien tasavertaisuutta ja samalla myös järjestelmien helppokäyttöisyyttä ja tehokkuutta. Esteettömyys olisi helposti toteutettavissa teknologiselta ja taloudelliselta kannalta. Artikkeli suosittaa, että vammaisten matkustajien esteetöntä pääsyä automaattiseen rajatarkastukseen tulisi vaatia, kun teknologiaa tilataan, ja haavoittuvaiset ryhmät, kuten vammaiset henkilöt, tulisi ottaa osaksi suunnitteluprosessia. Neljännen artikkelin tulokset osoittavat, että Q-metodologian ja kvanttilaisen todellisuuskäsityksen yhdistäminen hyödyttäisi kansainvälisen politiikan subjektiivisen toimijuuden tutkimusta. Tällaista tutkimusta on tehty valitettavan vähän kansainvälisen politiikan alalla, vaikka käsitteitä ”kansainvälinen” ja ”politiikka” ei olisi olemassa ilman ihmisen toimijuutta. Metodologian ja kvanttiontologian yhteensopivuus – käytettiin sitä sitten todella todellisuuskäsityksenä, analogiana tai heuristiikkana – juontaa juurensa niiden yhtenevistä periaatteista koskien esimerkiksi mielen ja materian tilojen mittaamista ja siitä, että ne hylkäävät rationaalisen valinnan teorian ja uskovat toimijuuden luovuuteen.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin (EU) rajojen roolin ja ihmisten liikkuvuuden välisen suhteen diskursiivista rakentumista EU:n virallisessa diskurssissa 2010-luvulla. Rajoista ja rajojen ylittämisestä on tullut yhä polttavampi poliittinen kysymys ympäri maailmaa ja kuluneen vuosikymmenen aikana ei ole voinutkaan välttyä huomaamasta, että EU on ollut julkisen keskustelun ytimessä ihmisten liikkuvuuden ja rajojen suhteesta keskusteltaessa. Tätä taustaa vasten on mielekästä kysyä, onko EU:n tapa puhua rajoista ja niiden suhteesta ihmisten liikkuvuuteen muuttunut näiden vuosien aikana. Päätutkimuskysymys on: Miten EU on merkityksellistänyt rajojensa roolia ihmisten liikkuvuuden kontekstissa vuosina 2010–2019? Osakysymykset ovat: Miten rajan roolin merkityksellistämisen tavat ovat muuttuneet tarkasteluajanjakson aikana? Miten ne suhteutuvat toisiinsa? Millaisia seurauksia tällä mahdollisesti on? Tutkielman teoreettinen tausta on poikkitieteellisen rajatutkimuksen kentällä. Tutkimuskysymystä lähestytään rajan ja ihmisten liikkuvuuden välisen suhteen kautta: liikkuvuus tarkoittaa ihmisille eri asioita, ja siksi sitä ei nykymaailmassa voi jäsentää puhtaasti avoimuuden ja sulkeutuneisuuden kautta, vaan kyse on ennemminkin siitä, millainen suhde näillä on. Tätä suhdetta lähestytään rajan käsitteen kautta. Raja ymmärretään ennen kaikkea kahden reunaehdon kautta. Nämä pohjautuvat Etienne Balibarin näkemykseen rajan monimerkityksisestä luonteesta: rajaa lähestytään liikkuvuuden hallinnan paikkana ja polyseemisenä. Balibarin huomioiden ohella toinen keskeinen rajan käsitteen jäsennystapa on rajan ymmärtäminen rajaamisena. Rajan tarkastelemisen analyyttinen fokus siirretään tällä tavalla rajasta annettuna käsitteenä kohti aktiivisempaa näkemystä rajasta rajaamisena. Näin korostetaan rajan muuttuvaa luonnetta sosiaalisen konstruktionismin tarjoamien näkökulmien kautta ilman, että rajat nähdään annettuina tutkimuskohteina tai pysyvinä linjoina. Tutkimusaineisto koostuu José Manuel Barroson toisen komission (2010–2014) sisäasioista vastanneen komissaarin Cecilia Malmströmin sekä Jean-Claude Junckerin komission (2014–2019) muuttoliikkeestä, sisäasioista ja kansalaisuudesta vastanneen komissaarin Dimitris Avramopouloksen puheista vuosilta 2010–2019. Tutkimuskysymyksiin vastataan analysoimalla tutkimusaineistoa diskurssianalyyttisilla työkaluilla. Aineistoa lähestytään diskurssin käsitteen avulla. Näin on mahdollista kohdistaa huomio siihen, miten rajan roolia tuotetaan aineistossa, millaisia merkityksiä rajalle annetaan sekä mitä tämä tarkoittaa ihmisten liikkuvuuden näkökulmasta. Tutkimusaineistosta erottuu viisi rajan diskurssia, jotka painottuvat aineistossa ajallisesti eri tavoin: tehostamisdiskurssi, turvallisuusdiskurssi, oikeusdiskurssi, humanitaarinen diskurssi ja hyötydiskurssi. Diskurssien pohjalta aineisto voidaan jakaa kolmeen aikakauteen: ennen vuotta 2015, vuodet 2015–2018 ja vuodesta 2018 eteenpäin. Analyysista käy ilmi, että EU:n painopiste rajojensa roolin merkityksellistämisessä ihmisten liikkuvuuden kontekstissa on muuttunut merkittävästi vuosien 2010 ja 2019 välillä. Tarkasteluajanjakson alkuvaiheessa painopiste oli rajan roolissa edistää ylirajaista liikkuvuutta, varmistaa rajaa ylittävien ihmisten oikeuksien toteutuminen sekä tarjota kansainvälistä suojelua sitä tarvitseville. Tarkasteluajanjakson loppupuolella painopiste oli muuttunut kohti rajan roolia EU:n sisäisen turvallisuuden ylläpitäjänä. Lisäksi rajasta tuli valikoivampi suhteessa liikkuvuuden edistämiseen ja kansainvälisen suojelun tarjoamiseen. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että EU on merkityksellistänyt rajojensa roolia ristiriitaisesti sekä, että rajan rooli näyttäytyy erilaisena näkökulmasta ja yksilöstä riippuen. Tähän kytkeytyvät kysymykset siitä, kuka nähdään turvallisuusuhkana, kuka on haluttu tulija sekä kenellä on oikeus jäädä EU:hun tai saada suojelua. Näin keskeiseksi nousee kysymys siitä, kenen liikkuvuutta ja miten EU rajojensa kautta edistää – ja kenen ei. Tämä näkökulma korostaa rajaa diskursiivisten valtakamppailujen kohteena. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää jatkossa, kun pyritään ymmärtämään EU:n muuttoliikekeskustelun eri näkökulmia ja EU:n virallisen diskurssin ja empiiristen rajaamisen käytäntöjen välistä suhdetta. Lisäksi tutkielma lisää ymmärrystä siitä, millä tavoin EU itse konstruoi rooliaan ja haasteitaan globaalina toimijana rajojensa toiminnan ja tavoitteiden kautta. Näin tutkielma kontribuoi laajempaan ajankohtaiseen keskusteluun rajatutkimuksen ja liikkuvuuden tutkimuksen rajapinnoilla.

Esko Riepula, Jukka Kultalahti ja Teuvo Pohjolainen (toim.), Kenellä valta valtiossa: Kuninkaiden ja säätyjen vallasta kansan valtaan, Perustuslakiemme pitkä kaari. Tampere: Vastapaino, 2019, 400 s.

Kun yrittää löytää tieteellisiä julkaisuja, joissa Euroopan unionin toiminnan ajateltuja aikajänteitä systemaattisesti analysoitaisiin, tehtävä osoittautuu yllättävän haasteelliseksi. Saattaa jopa olla, ettei sellaisia analyyseja ole tehty, maailmallakaan. Ymmärtääksemme unionin toiminnan perusteita aikaulottuvuuden pohdinta olisi kuitenkin erinomaisen oleellista – sellaiset pitkän tähtäimen monisyiset ongelmat kuin ilmastokriisi ja muuttovirtapaine tietysti vain korostavat tätä tarvetta. Alle kirjattu on vielä teeman suhteen alustavaa ajattelua, mutta ehkä se kuitenkin jo nostaa muutaman oleellisen seikan esiin siitä, kuinka pitkäjänteisenä meidän tulee EU:ta ajatella, kuinka se mahdollisesti tässä suhteessa eroaa valtiollisista toimijoista ja kuinka unionin tällä ulottuvuudella kenties pitäisi jatkossa vahvistua.

Antti Ronkainen ja Juri Mykkänen, Vapiseva Eurooppa - Mitä seuraa eurooppalaisen politiikan kaaoksesta? Tampere: Vastapaino, 2019, 244 s.

Erilaiset osallistavat käytännöt ovat yhä yleisempiä hallinnon eri tasoilla. Euroopan unionissa osallistumista pyritään lisäämään muun muassa ohjelmilla, joilla rahoitetaan kansalaisten yhteistoimintaa eri aloilla. Rahoitusta jaetaan hakemusten perusteella hankkeille, joilla kansalaisia halutaan osallistaa EU:n toimintaan ja joita koordinoivat tyypillisesti kuntien tai kansalaisjärjestöjen työntekijät. Sellaisina hankkeet ovat osa EU:n osallistavaa hallintaa. Tässä artikkelissa kysytään, miltä EU:n osallistava hallinta näyttää ruohonjuuritasolla opiskelijoiden taidetoimintaa järjestävässä European Citizen Campus-hankkeessa (ECC), jolle myönnettiin tukea EU:n Kulttuuri-ohjelmasta vuosina 2013–2015. Osallistumisesta keskustellaan usein abstraktisti, mutta tämä artikkeli täydentää keskustelua empiirisellä tutkimuksella, joka kohdistuu siihen, miten EU-ohjelmaa toimeenpannaan paikallistasolla ja miten osallistujat kokevat sen. Analysoin etnografisella tutkimuksella sitä, millaisena osallistuminen näyttäytyy EU:n osallistavassa hallinnassa ja mitä merkityksiä osallistujat antavat kansalaisuudelle hankkeen teemana. Osallistujien haastattelujen perusteella ECC-hankkeen pääelementit olivat taide, osallistuja itse, muut osallistujat ja Eurooppa. Etnografinen tutkimus toi esiin sekä yhtäläisyyksiä että merkittäviä eroja osallistujien käsitysten ja hankkeen virallisissa teksteissä sekä Kulttuuri-ohjelmaa koskevissa asiakirjoissa esitettyjen käsitysten välillä. Analyysin valossa EU-hanke näyttäytyi politiikan ja demokratian tilana vain rajatusti. Se edusti pikemminkin hallinnallisuutta, joka pyrki vahvistamaan osallistujien yhteenkuuluvuutta Euroopan unioniin. Hankeosallistuminen oli enemmän nimellistä näennäisosallistumista kuin kansalaislähtöistä muutoksia tavoittelevaa poliittista toimintaa., Art and encountering. Participants’ experiences in the participatory governance of the EU Participatory practices are increasingly common. The European Union seeks to promote participation through programmes that fund citizens’ activities in different fields. These projects aiming at involving citizens in the EU activities are part of the EU’s participatory governance. This article asks how does the EU’s participatory governance look like at the grass roots level, in the framework of one project. The analysis focuses on European Citizen Campus (ECC), a project organizing students’ artistic activity, funded through the EU’s Culture programme in 2013-2015. While participation is often discussed in an abstract way, this article complements the discussion with an ethnographic microanalysis, investigating how an EU programme is implemented at the local level and how do participants experience it. It examines how participation appears in the EU’s participatory governance and what meanings participants give to citizenship, the main theme of the project. Ethnographic research indicates both continuities and significant differences between participants’ conceptions and the conceptions expressed in the official texts of the project and in the policy documents regarding the Culture programme. The EU project is perceived as a space for politics and democracy only in a limited way. Instead, participation meant governmentality aiming at strengthening participants’ belonging to the EU.

Euroopan unionin yhdentymiskehitys on pysähtynyt ja hajottavat voimat vahvistuneet. Brexit uhkaa lännessä, itäiset jäsenmaat Itävallalla ja Italialla täydennettynä ovat tekemässä maahanmuuttopolitiikassa irtiottoa unionin länsisiivestä. Rahaliitto on osoittautumassa vuosisadan virheeksi: euron tuottamat hyvinvoinnin menetykset ovat kasvamassa.

European cultural heritage is discussed with affective rhetoric in current European Union (EU) policy discourse. How does affect contribute to the meaning-making of a European cultural heritage and how are the workings of affect used by the EU to promote certain meanings of heritage and effect thereupon? The analysis focuses on recent promotional videos of sites awarded with the European Heritage Label by the EU. In the videos, affective textual, visual, audible, and narrative tropes intertwine with the tropes of EU policy rhetoric, increasing its capacity to impact and ‘move’ the receivers. The ethos of a European cultural heritage in the videos is based on a paradox: the history of the several sites is in various ways intertwined with extreme agony, violence, hatred, oppression, and injustice. However, the stories of the sites in the videos turn their legacy into a positive ethos of conquering these negative extremes and cherishing their positive opposites: freedom, justice, solidarity, and peace. The affectivity of the videos prepares the receivers to adopt their political aim: support for the EU and European integration. The analysis indicates how affect has a key role in producing an impression of the irrefutability and choicelessness of EU politics. peerReviewed