Search

Drawing on Sara Ahmed’s observation that the one who files a complaint ultimately becomes perceived as the problem, this article exposes the processes of silencing that occur within academia—particularly regarding issues of diversity, racism, and equality, while also exploring how un‐silencing can occur in such a context. Despite committing to diversity and equality, academic institutions and their decision‐making mechanisms are still largely led by white middle‐class individuals with little understanding of intersectional inequalities, thus (re)producing mechanisms that silence those who experience discrimination and inequality. I apply methods such as autoethnography and interpretive textual analysis to challenge dominant (diversity) narratives that perpetuate silencing. Based on memory notes and (in)formal correspondence, the article describes the long process of silencing after an initial experience of discrimination to reveal common institutional patterns and how complainants feel trapped in a labyrinth and consequently forced to “give up.”

The article focuses on the changed dynamics of family life due to the first wave of Covid-19—starting in the spring of 2020—and the consequent longstanding social lockdown in the fall of 2020. We employ the concept of “forced nuclearisation” to describe the process that required a rapid reorganisation of otherwise self-evident and established social patterns and relationships, above all new adjustments of care relations both inside and outside the private sphere. The focus is on new demands in the intertwined spheres of work, school, and family obligations, especially because the private sphere has been assigned several additional functions, otherwise carried out by educational and daycare institutions. Based on an extensive dataset from a quantitative exploratory online survey conducted in two time periods, first in April 2020 and then in October 2020, this article discusses, from a comparative perspective and with a focus on gender inequalities, the main changes in practices and everyday routines such as shopping, housework, childcare, work obligations, and caring for other family members. The research aimed to identify the most obvious distinctions in family scenarios and, in particular, to point to the main social inequalities and potentially vulnerable groups within the population, who faced the forced and unexpected nuclearisation of everyday life.

This paper examined the concept of negotiation and types of negotiation, namely distributive and integrative. It pondered on why people fail to keep to negotiation rules. Thomas Hobbes state of nature and Machiavelli’s concept of the human relationship used to explain this phenomenon. Furthermore, the article argues that this disposition is a consequence of people’s perception of negotiation as a game where one party’s gain is the other party’s loss. The significance of game theory in the negotiation is therefore emphasised. Personality factors were considered important in the negotiation process. The impact of the big-five personality on the negotiation situation was highlighted. Unethical practices could make the negotiation process difficult, thereby affecting the quality of decision reached during negotiation. The study concludes by suggesting some ways of succeeding in negotiation.

Understanding migrants' lived experiences are integral to explorations of lifestyle migration. Examining mobility experiences over the entire life course enables insight into decision-making processes, how lifestyle migration may link to childhood experiences, as well as to life stage and tourism-related mobilities. Capturing the rich detail of migration(s) as lived experience, thus requires specialised research design that not only charts migration trajectories, but also synthesises the various components of migrants' mobile lives over their life course. The papers presented as part of this thesis draw from an innovative research design. Participants recalled their lived experiences over their life course using narratives, visual imagery and virtual visitation. One part of the method drew from in-depth biographical interview data with international and domestic migrants to Maroochy in Queensland, Australia. During the interviews, each participant narrated their residential moves over their life course. Our experiential journeys navigated multiple homes and places, lived and left as a migration biography. In positioning the places lived and left as important to the most recent migration decisions to move to Maroochy, I also reflected on my own migration biography - from Maroochy - and the influence of my situated knowledge. The visual and virtual components of the research method provided a platform to advance the use of geospatial technologies in presenting migrants' experiences. Using Google Earth satellite imagery, participants' migration narratives proceeded alongside their visitation of past residences, and their accompanying place-based stories. I recorded this synchronous combination of oral narrative with visual journey using audio and screen-capture software, and created mapped migration biographies combining the transcribed narratives and satellite imagery. I discuss the difficulties and opportunities for using geospatial technologies to represent migrants

The paper describes the process of security sector reform in Guatemala with reference to the efforts to implement community-based policing practices. The results point to the difficulties of shaking-off public understandings of security honed during the armed conflict and underscore the efforts of a still young police institution to position itself in a democratic context. The study posits that community-oriented policing strategies open opportunities to forward police reform in the high-violence, low-trust, weak-institutions, and post-conflict context of Guatemala. The argument is supported by field data gathered in indigenous territories in the Western Highlands, where traditional forms of social organization persist, and in metropolitan Villa Canales municipality, an urban, high-violence site of research.

Poverty continuously lays a breeding ground for capitalist orientations and perceptions of the concept in itself and “justifies” the adoption of foreign-based solutions with little or no affiliation to local and socio-cultural contexts. Meanwhile, the contextualizations surrounding the poverty debate in development aid and intervention seemingly underpin the assertion that development aid is problematic in itself given binary tensions surrounding indigenous knowledge and western science as post-modern development discourse. This paper succinctly explores the orientations of poverty within the development aid conundrum and discusses dichotomies between indigenous knowledge and western science in defining development processes in developing countries and Sub Saharan Africa. It seeks to underscore the socio economic, cultural and politically constructed “representations” of poverty by discussing theoretical standpoints to question development aid agencies’ interventions in the Global South, and the impending changes in local and community relationships as a result. The paper concludes that while anthropologists’ role within this development and knowledge debate is pivotal, it is imperative for development aid to go beyond mere economic and measurement led framings of poverty, to affix a more salient perspective of culture and local knowledge systems that will shape the understanding of poverty and guide concurrent interventions.

How do we develop organizational wisdom? The literature highlighted three themes of wisdom: values guide wise action; knowledge is required, but insufficient; wisdom is action-oriented, requiring acts of power. Focusing, therefore, on the constructs of values, rationality, and power, I applied a phronetic research approach, including a narrative analysis of texts and interviews, to an embedded, single case study of the development of the Seniors Program within a Canadian health authority. Phronetic research seeks to develop value-rationality and argues that wisdom is doing the ethically practical in a social context. Thus, I used the values of the Canada Health Act as a litmus for wise action and assessed whether individuals acted consistently with those values and, if not, why. Results demonstrated that values guided episodic uses of power. Values interacted in complex ways, and even when different stakeholders shared prime values, differences in instrumental values and operating timeframes led to resistance. Groups exercised power and made appeals to areas where values overlapped to overcome resistance. Program developers used rationality to determine how the program would operate. Different stakeholder groups, however, relied on different forms of rationality, and the rationalities that dominated were the ones supported by prevailing power structures. Groups that blended different rationalities discovered that bringing multiple rationalities into dialogue resulted in creative problem-solving. Rationality was also the means through which individuals reified power. It gave the means and structure that translated will into action. This study demonstrated that organizational wisdom required individuals capable of managing the complex interplay of values, rationality, and power within their organization. These individuals were led by values that aligned with the organization’s, possessed keen insight into the values different stakeholder groups pursued, and negotiated, 2019-06

The ancient family of Quechua languages of the South American Andes is in a precarioussituation, not because of numbers of speakers as such, but because of impediments tointergenerational transfer. This thesis, in two parts, is both reflexive and active. Itendeavours to understand the history and context of the current ‘fading’ language, andthen it studies and adopts strategies, in local and international contexts, that attempt tomaintain and revitalise Quechua. As part of the research study, I visited three globallocations: Cusco, Paris and New York, in order to investigate how people use a range ofstrategies to grow the Quechua language. The research draws on sociolinguistics,ethnographic methods and a range of other disciplines. This thesis is presented in two parts,a documentary film and a written thesis.As a Peruvian whose knowledge of her Quechua language and heritage was blocked by wellmeaningparents who saw Spanish as the road to success, I embody the intergenerationalproblem this thesis tackles. As a documentary filmmaker, I sought to mobilise my skills inthe production of a film as the creative part of this thesis. The making of the film across thethree locations was intimately tied to the ongoing research in theory, method and practice.Inviting people (Quechua teachers, artists, media practitioners) to participate in the film andrespond to it enabled them to become allies in the objective of this research: thepromotion of Quechua as an attractive, interesting and vital language for futuregenerations.

Natural scenes vary considerably — for instance beaches, forests, and canyons do not share obvious perceptual similarities. However, across natural scenes a common distribution of amplitude variations exists across both spatial and temporal scales called the 1/fα amplitude spectrum (α ≈ 0.6 — 1.6). This property is also considered to underlie the scale-invariant, fractal properties of natural scenes. Preferential tuning toward natural 1/fα spectra has been well documented using psychophysics in the spatial domain, however it has not been thoroughly characterised at the cortical level. It is also currently unknown whether the tuning observed in the spatial domain extends to the temporal domain. To address these gaps, we first used fMRI to measure BOLD responses across a wide range of α values (0.25, 0.75. 1.25, 1.75, 2.25) to fully characterise the tuning of early visual cortex (V1, V2, V3) toward the spatial 1/fα amplitude spectrum. For this, greyscale noise stimuli were presented across low and high contrast levels in the absence and presence of attention (Chapter 2). All visual areas exhibited an inverted U-shape response profile peaking for the most natural α in our set — 1.25 — irrespective of contrast or attention. We subsequently investigated whether BOLD responses were driven by the natural distribution of luminance intensities or the fractal structure contained in our stimuli (Chapter 3 & 4). For this, we used the original greyscale stimuli to create thresholded and edge extracted variants containing the same fractal structure but vastly different luminance intensity distributions. The same pattern of BOLD responses was observed across both thresholded and edge variants — an inverted U-shape peaking at 1.25 — suggesting that early visual cortex is primarily tuned to natural fractal structure. The tuning toward the temporal 1/fα amplitude spectrum was subsequently investigated using a range of greyscale noise movies varying in their spatial (0.25, 1.25, 2.25)

Este texto elabora un análisis metodológico y político de lo que implica pensar el discurso de los movimientos sociales en Colombia como lugar para comprender el conflicto político (en su pluralidad y heterogeneidad). Ello implica comenzar por una reflexión sobre lo que está juego en la política del lenguaje en la coyuntura histórica de lo que se ha dado en llamar la posverdad. Ante el reto de esta coyuntura, se propone la perspectiva de una ontología de lo político de corte posestructuralista como vía para articular otros modos de comprender y ejercitar la veracidad y la responsabilidad en las prácticas del lenguaje. Siguiendo una relectura de la polémica dirigida por Habermas en contra de Foucault, y luego una interpretación de la lectura de Marx elaborada por Derrida, se propone una figura de la promesa, inseparable de la historicidad del lenguaje, como clave para pensar otros modos de la veracidad y la responsabilidad ético-política (más allá de las figuras metafísicas de la verdad como adecuación entre lenguaje y realidad, y de la ética como soberanía de un sujeto transparente ante sí sobre los efectos de sus palabras y acciones). Es desde esta otra figura de la promesa como configuradora de lo político, que se define la necesidad de una práctica teórico-filosófica del pensar-con las formas de enunciación (y de agencia) de los movimientos y colectivos populares., This article develops a methodological and philosophical analysis regarding some implications of approaching the discursive production of social movements in Colombia as a distinctive place for thinking political conflict (in its plurality and heterogeneity). This requires an initial reflection on what is at stake in relation to the politics of language in the historical juncture of what has been called the post-truth era. Facing the challenges of this juncture, the article proposes the perspective of a political ontology derived from post-structuralism as a way for conceiving of and practicing other forms of truthfulness and responsibility in our practices of language. Revisiting the polemics addressed by Habermas against Foucault, and following some threads of Derrida’s reading of Marx’s thought, the article proposes another ethical and political figure of the promise, inseparable from the historicity of language, as a key to start thinking other modalities of truthfulness and of ethico-political responsibility (beyond the metaphysical figures of truth as correspondence between language and reality, and of ethics as the sovereignty over its words and deeds of a self-transparent subject). It is from this other figure of the promise as constitutive of the space and the time of the political, that the field for a theoretical and philosophical practice delineates itself: that of a distinctive thinking-with the forms of political enunciation and agency performed by social movements and popular collectives.

The politics of performance. Socialist agitation in the country side of central Finland in 1906–1908 The study examines oral agitation by the Finnish Social Democratic Party in the eastern electoral district of Vaasa before and after the first parliamentary elections. Research on political speeches is rather scarce, partly due to the fact that there are no recordings and only few manuscripts for these have survived. Agitation has usually been examined as a means to spread political viewpoints among the populace, and its success has been determined according to votes cast in elections. In this study agitation and events where this was performed are referenced through a performance theory viewpoint as bodily interaction. The performance is viewed as a lens, through which history, culture, and political and social reality manifests itself. The sources for this study include newspapers, oral history, historical documents and prose. These have been examined in relation to central issues within performance theory, namely identity, social roles and the possibilities of individuals. The study shows that socialist agitation was varied both in form and content. The nature of the performance was dictated by the audience. The performance of agitation borrowed from other types of performance of the era. The agitators made use of Christian rhetoric and their motives drew from the ideals of enlightenment. The central message of agitation, putting into words the class based society and class differences, could be made visible via performance. The agitator attempted to find conflict with the “bourgeoisie”, thus creating a clash between different social classes and a feeling of togetherness within their own. A key objective of agitation was creating a conscious working class identity based on the actions of an inner circle of actors. The study offers new perspectives into political action and the creation of political identity in a rural environment as part of the modernization proce, Esityksen politiikka. Sosialistinen agitaatio keskisuomalaisella maaseudulla 1906–1908 Tutkimus käsittelee Suomen sosialidemokraattisen puolueen piiriorganisaation järjestämää suullista agitaatiotoimintaa Vaasan läänin itäisen vaalipiirin alueella ennen ja jälkeen ensimmäisten eduskuntavaalien. Vuosisadan alun poliittista puhetta on tutkittu suhteellisen vähän, osittain sen vuoksi, että ääniteaineistoja ei ole ja puhekäsikirjoituksiakin on säilynyt hyvin rajallisesti. Yleensä agitaatiota on tarkasteltu välineenä levittää poliittisia näkemyksiä kansan keskuuteen ja sen tuloksia on mitattu esimerkiksi äänestysosuuksilla. Tutkimuksessa agitaatiota ja agitaatiotilaisuuksia tarkastellaan esitysteoreettisesta näkökulmasta kehollisena vuorovaikutuksena. Esitystä käytetään linssinä, jonka läpi historiaa ja kulttuuria sekä poliittista ja sosiaalista todellisuutta katsotaan. Lähdeaineisto koostuu sanomalehtiaineistoista, muistitiedosta ja asiakirja-aineistoista sekä kaunokirjallisesta aineistosta. Aineistoa on luettu suhteessa esitysteorian kannalta olennaisiin, esimerkiksi identiteettiin, sosiaalisiin rooleihin ja yksilöiden toimintamahdollisuuksiin liittyviin, kysymyksiin. Tutkimus osoittaa, että sosialistinen agitaatio oli monitahoista niin muodoiltaan kuin sisällöiltään. Esityksen luonteeseen vaikutti eniten paikalla ollut yleisö ominaisuuksillaan. Agitaatioesitys lainasi esityksellisiä keinojaan muista tutkimusajankohdan suullisista esityksistä. Agitaattorit hyödynsivät kristillistä retoriikkaa ja heidän motiivinsa kumpusivat usein kansanvalistuksellisista ihanteista. Agitaation merkittävä sanoma, luokkayhteiskunnan ja luokkaeron sanoittaminen, voitiin tehdä näkyväksi esityksellisin keinoin. Agitaattori pyrki tietoisesti sanaharkkaan ”porvarillisten” kanssa, jolloin konfliktin kautta tuotettiin sekä vastakkainasettelua sosiaalisten ryhmien kesken että joukkovoiman tuntoa. Agitaation merkittävä tarkoitus olikin luoda kuulijoilleen itsetietoisen työläisen identiteettiä, jo

The thesis explores African small arms control practices and how these have emerged and changed over time. The thesis traces the origin of small arms control practices in Africa by using a historical narrative methodology. It then categorizes and interprets the findings using a critical theory, historical-relationalism , and identifies five different small arms control practices embedded in different historical periods: the pre-colonial, the imperial, the colonial, the decolonial and the neoliberal governance system. These systems are described, compared and situated in their historical contexts. The neoliberal governance system is specifically explored through an in-depth case study of the Nairobi Protocol. The Nairobi Protocol is an intergovernmental convention adopted by states in East and Central Africa to address proliferation of small arms and light weapons. Based on the institutional design and implementation record of the Nairobi Protocol, as well as evidence of simultaneous ongoing militarism in member states, the author draws conclusions about neoliberal governance as small arms control practice. She finds that neoliberal governance of small arms is associated with technical-, administrative- and legal reforms, aimed at protecting state and market interests, by, for example, enhancing controls of weapon flows not sanctioned by the state, while enabling state sanctioned proliferation., Kunskap och forskning om vapenkontroll i Afrika har tidigare varit mycket begränsad. Populärkultur har skapat en bild av Afrika som översvämmat av AK47:or och andra likande vapen. När FN försökte återupprätta internationella avtal om skjutvapen på 1990-talet, användes väpnade konflikter i Afrika ofta som exempel för varför sådana ansträngningar behövdes. Sedan dess har en rad olika åtgärder antagits, inte minst av afrikanska länder. I östra-, centrala-, södra och västra Afrika har grupper av stater gemensamt antagit rättsligt bindande konventioner för ökad kontroll av skjutvapen på nationell och regional nivå. Dessa regionala vapenkontrollsåtgärder är mer långtgående än i de flesta andra regioner i världen. Avhandlingen försöker förklara uppkomsten av de afrikanska skjutvapenkontrollsavtalen, samt hur de skiljer sig från tidigare vapenkontrollpraxis i Afrika. Avhandlingen försöker även att analysera resultaten av de regionala avtalen, med hjälp av en fallstudie om Nairobiprotokollet. Med hjälp av historisk berättningsanalys och genom att använda kritiskteori identifierar författaren fem olika system för kontroll av skjutvapen inbäddade i olika historiska perioder.

This dissertation examines the deeply hidden metaphysical presuppositions from traditional philosophy of language that are built into the theoretical construct history-as-fiction. This construct is Hayden White s main contribution to the linguistic turn in the study of history-writing, or historiography, and is framed here from roughly the early 1970s to the early 2000s. History-as-fiction posits the figural nature of historical consciousness in terms of the master tropes of rhetoric (i.e., metaphor, metonymy, synecdoche, and irony). This figural analysis, which White developed on the basis of Giambattista Vico s 18th-century metaphor (tropic) theory of language, hypothesizes the unconscious linguistic strategies as structuring elements in historians writings. White is unaware, however, that this tropic theory unmakes history-as-fiction by sidelining the very framework it was meant to fulfill. Classical literary theory, which White employed as his framework in developing his tropic analysis, emerged from structural linguistics as developed in the early 20th century by linguist Ferdinand de Saussure. Saussure s key principle of language is the arbitrariness of the binary linguistic sign (i.e., the random pairing of the sound of a word with its meaning). This binary arbitrariness separated mind from body and was the cornerstone upon which Saussure constructed the science of modern linguistics as a system of linguistic value. By contrast, Vico s key principle of language was the necessary dependence of language on the human body acting in the world. The strategy of this thesis is to separate White s figural, tropological (Vichian) analysis from his (post)structuralist (Saussurean) framework, within which he analyzed history-as-fiction. From my methodological standpoint of autopoietic enactive embodiment (AE), I examine tropology and (post)structuralism within their own philosophical contexts and logics. My examination reveals a hidden tension between the two principles, Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan käsitystä historiasta fiktiona ( history-as-fiction ) teoreettisena konstruktiona ja tuohon käsitykseen sisäänrakentuneita, perinteisestä kielifilosofiasta peräisin olevia metafyysisiä piilo-oletuksia. Kyseinen historiakäsitys on Hayden Whiten keskeisin kontribuutio historiankirjoituksen eli historiografian lingvistiseen käänteeseen, joka rajataan tässä ulottuvaksi 1970-luvun alusta 2000-luvun alkuun. Ajatus historiasta fiktiona perustuu oletukseen historiallisen tietoisuuden figuratiivisuudesta, jota kuvaavat retoriikan perustroopit eli metafora, metonymia, synekdokee ja ironia. Figuratiivisessa analyysissään White nojaa Giambattista Vicon 1800-luvulla kehittämään tropologiseen kieliteoriaan ja olettaa alitajuisten kielellisten strategioiden konstruoivan historiankirjoitusta. Whitelta on jäänyt kuitenkin huomaamatta, että tropologia vie pohjan historia fiktiona -konstruktiolta ja ajaa samalla itse teoriasuuntauksen ohi, jota tropologian oli tarkoitus täydentää. Tropologisen analyysinsä viitekehyksenä White käyttää (klassista) kirjallisuusteoriaa, joka puolestaan perustuu kielitieteilijä Ferdinand de Saussuren 1900-luvun alussa kehittämään strukturalistiseen kieliteoriaan. Saussuren keskeinen kielellinen periaate on binaarisen eli kaksijakoisen kielellisen merkin arbitraarisuus (toisin sanoen sanan äänikuvan yhteys sanan merkitykseen on sattumanvarainen). Käsitys merkin binaarisuudesta ja arbitraarisuudesta erottaa mielen ruumiista; tästä käsityksestä Saussure kehitti modernin kielitieteen ajatuksen kielestä kielellisten arvojen järjestelmänä. Vicon keskeinen kielellinen periaate puolestaan perustuu käsitykseen kielen sidoksisuudesta maailmassa liikkuvan ja toimivan ihmisen ruumiiseen. Väitöstutkimuksen strategiana on erottaa Whiten figuratiivinen, tropologinen (vicolainen) teoria (jälki)strukturalistisesta (saussurelaisesta) viitekehyksestä, jossa White analysoi historiaa fiktiona. Metodologisena tarkastelunäkökulmana Whiten

Yritysten valta maailmanpolitiikassa, globaalihallinnassa ja globaalissa poliittisessa taloudessa on kysymys, joka on saanut osakseen merkittävästi tutkimusmielenkiintoa viime vuosikymmeninä. Samaan aikaan liiketaloustieteen tutkimuksen puolella on kiinnitetty kattavasti huomiota yritysten yhteiskuntavastuun tutkimukseen. Viime aikoina yritysvastuun tutkimus on laajentunut myös yhteiskuntatieteiden alueelle. Ilmiöstä mielenkiintoisen tekee se, että kyse ei ole yksinomaan akateemisesta keskustelusta, sillä yritysvastuusta käydään paljon keskustelua myös yritysten sisällä. Yritysvastuuta ja ei-taloudellisia indikaattoreita painottava regulaatio on tulossa myös poliittisen päätöksenteon areenalle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on luoda tuore näkökulma globaalin poliittisen talouden ja globaalihallinnan tutkimuskenttään ja lisätä tieteenalan ymmärrystä yritysvastuusta ilmiönä. Tutkimuksen aiheena on yritysvastuu, sen nousu globaalipolitiikan puheenaiheeksi ja etenkin yritysvastuun ilmeneminen Yhdistyneiden kansakuntien Global Compact -yritysvastuualoitteessa. Tutkimuksen varsinaisena tutkimuskysymyksenä on, millaisia ajattelutapoja, merkitysten ketjuja ja mahdollisia ristiriitoja Global Compact -yritysvastuualoitteen keskeiset dokumentit pitävät sisällään. Toisena tutkimuskysymyksenä on, millaista ajattelutapaa globaalihallinnasta ja julkisen ja yksityisen vallan suhteesta yritysvastuualoitteen analysoidut dokumentit heijastelevat. Tutkimuksen lähtökohta on konstruktivistinen: tutkimus hyväksyy konstruktivismin epistemologiset reunaehdot ja pitää niitä mielekkäinä työkaluina tutkimuskysymyksiin vastaamisessa. Tutkimuksen analyysivaihetta ohjaa Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen kehittämä jälkistrukturalistinen diskurssiteoria. Diskurssiteoreettisesti ajateltuna se, mitä käsityksiä, ajattelutapoja, merkityksiä ja argumentteja yritysvastuun määritelmän alle sidotaan, on jatkuvan kamppailun kohteena. Tutkimuksen aineisto koostuu YK:n Global Compact -aloitteen strategiapape

Tutkielmassa tarkastellaan millaisia merkityksiä Helsingin kaupungissa työskentelevät sosiaalialan ammattilaiset antavat pitkäaikaisasunnottomuudelle, millaisia tulkintoja he tuottavat pitkäaikaisasunnottomista asiakkaista ja heidän elämäntilanteistaan ja mitkä tekijät vaikuttavat pitkäaikaisasunnottomien sosiaalityön toimivuuteen Helsingissä. Tavoitteena on tuoda näkyviksi pitkäaikaisasunnottomien elämäntilanteita sekä heidän kanssaan työskentelevien sosiaalialan ammattilaisten kokemuksia pitkäaikaisasunnottomien parissa tehtävän sosiaalityön toimivuudesta. Teoreettinen viitekehys nojautuu sosiaalitieteelliseen tutkimukseen yksilön vastuun korostumisesta yhteiskunnallisessa keskustelussa, poiskäännyttämisestä poliittisena käytäntönä ja palvelujärjestelmän aktiivisena toimintana sekä rakenteellisen sosiaalityön merkityksestä huono-osaisten asianajajana. Tutkielma on laadullinen tutkimus. Syksyllä 2014 teemahaastatteluilla kerätty aineisto muodostuu yhdeksästä haastattelusta. Aineiston analysoinnissa on käytetty teemoittelua ja sisällönanalyysiä. Pitkäaikaisasunnottomuus määrittyy moniulotteisena ilmiönä ja muuttuvana liikkeellä olevana prosessina. Asunnottomuuden pitkittyminen määrittää oleellisimmin pitkäaikaisasunnottomuutta, tuen tarvetta ei kaikilla asiakkailla välttämättä ole. Osa asiakkaista asuu pysyvämmin ulkona. Yhteiskunnan rakenteelliset tekijät, kuten kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute nähdään Helsingissä ensisijaisena syynä pitkäaikaisasunnottomuuteen. Pitkäaikaisasunnottomien sosiaalityön toimivuuteen liittyvät tekijät kytkeytyvät yksilötasolla asiakkaan kohtaamiseen, jossa yksilön vastuun ja yhteiskunnan huolenpitovastuun välisiä rajoja määritellään. Asiakkaan vastuun korostaminen voi johtaa palvelujärjestelmässä rakentuviin poiskäännyttämisen kynnyksiin. Sosiaalityön toimivuuteen vaikuttavat myös asunnottomille kohdennetut palvelut ja toimintakäytännöt palvelujärjestelmässä. Etenkin työhön ovat vaikuttaneet pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiso

This study focuses on aspects of change in German strategic culture, i.e. on the changes in ways of thinking about and pursuing security and defence policy and the views on the questions of peace, war and the use of military force, in particular after the end of the Cold War. The overarching aim of the study is to provide a novel reading on German strategic culture, and this has been done by shifting the focus of research on strategic culture from the study of continuity to the study of change. This enables us to tell better stories about strategic cultures both in terms of how internal and external challenges leading to questions about the continuity of strategic cultural patterns and how strategic culture is shaped by the social and political reality of the strategic actors. The first main contribution of the study is to question the mantra of continuity that has been the primary object of study in the existing strategic culture research. This mantra has ultimately led to a rather stale and static state of affairs in terms of the contributions that strategic culture research is able to make in the field of International Relations. Instead, the study argues for a research agenda that identifies the nature, mechanisms and outcomes of strategic cultural change. The study achieves this by critically assessing the existing accounts of strategic cultural change and creating an analytical framework that stresses both the processes and outcomes of strategic cultural change. This framework is informed by critical realist metatheory since it enables us to move ahead of the epistemological impasse of the existing studies by focusing on the ontological aspects of strategic culture. This framework identifies the experience of warfare as the primary mechanism of change in strategic cultures. The second key contribution of the study is to apply this analytical framework in the study of German strategic culture. The empirical case studies cover the German strategic cultural track, From Guilt to Responsibility and Beyond? käsittelee muutoksen teemaa Saksan strategisessa kulttuurissa kylmän sodan jälkeen. Tutkimus kattaa Saksan strategisen kulttuurin kehitysvaiheet aina toisen maailmansodan päättymisestä nykyisiin konflikteihin Euroopassa ja Lähi-Idässä. Tutkimus tarjoaa uuden näkökulman strategisen kulttuurin muutoksen tutkimiseen kyseenalaistamalla strategisen kulttuurin tutkimuksessa yleisesti hyväksytyn ajatuksen kulttuurin jatkuvuudesta. Lisäksi tutkimuksessa viritetään uudenlainen analyyttinen viitekehys strategisen kulttuurin tutkimiseen. Tämä kehys pohjautuu teoreettisen näkökulman fokusoimiseen kriittisen realismin painottamiin ontologisiin kysymyksiin epistemologisten kysymysten sijaan. Ehdotettu analyyttinen viitekehys painottaa sitä, että strategisen kulttuurin muutosta on tutkittava sekä poliittisten lopputulemien että yhteiskunnallisten ja poliittisten prosessien kautta. Siten varmistutaan siitä, että strategisen kulttuurin tutkiminen ei palvele ainoastaan teoreettisia lähtökohtia vaan pyrkii ottamaan huomioon myös yhteiskunnallisen todellisuuden moninaisuuden ja sen ilmentymät. Tutkimuksesta nouseva pääargumentti on se, että strategisen kulttuurin tutkimuksessa pitää kiinnittää huomiota ideationaalisen/normatiivisen rakenteen ohella sekä strategisen kulttuurin syvärakenteeseen, eli niihin sosio-kognitiviisiin prosesseihin, jotka ovat osa strategisen kulttuurin perustaa, että strategisen kulttuurin käytäntöihin, jotka ilmenevät esimerkiksi strategisen toiminnan institutionalisoituneina muotoina. Tutkimus tarjoaa uuden Saksan strategisen kulttuurin muutosta selittävän mallin, joka pohjautuu muutoksen ensisijaisen kausaalisen mekanismin korostamiseen. Tämä mekanismi on 'sodan kokemus', jota ei kuitenkaan voi redusoida uuspositivistiseen ajatukseen kokemuksesta. Tutkimuksessa esitetäänkin, että tämä kokemus on havaittavissa nimenomaan sosio-kognitiviisen tason muutoksina. Saksan strategisen kulttuurin tapauksessa tämä on usein tarkoi

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun avohuollon nopean puuttumisen perhetyön eli Nopsa-työn asiakkaiksi ohjautuneiden 12–17-vuotiaiden nuorten ja heidän perheidensä taustatietoja, elämäntilannetta ja lastensuojelun asiakkuutta ennen perhetyön asiakkaaksi ohjautumista, perhetyön aikana sekä perhetyön asiakkuuden jälkeen. Tutkielman taustalla on lastensuojelun asiakasmäärien lisääntyminen sekä erityisesti nuoruusikäisiin kohdistuneiden kodin ulkopuolisten sijoitusten määrän kasvu 2000-luvulla. Tutkielma kuvaa erästä lastensuojelun avohuollon intensiivityön muotoa. Lastensuojelun avohuollon intensiivityöhön ohjautuu nuori, jonka tilanteessa esillä on huostaanoton ja kodin ulkopuolisen sijoituksen mahdollisuus. Tutkielman teoreettisen taustan muodostaa nuoruuteen, lastensuojeluun sekä perhetyön tarkoituksiin ja työmuotoihin liittyvät tutkimukset. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ensinnäkin, millaisia taustatekijöitä nopean puuttumisen työskentelyn piiriin ohjautuneiden nuorten elämässä oli. Toiseksi tavoitteena oli selvittää, millaisia yhteneväisiä taustatekijöitä nopean puuttumisen työskentelyn piiriin ohjautuneiden nuorten elämäntilanteissa oli. Kolmanneksi tavoitteena oli saada käsitys siitä, millainen nuorten tilanne lastensuojelun asiakkaana on nopean puuttumisen työskentelyn aikana, työskentelyn päättyessä ja seuranta-ajan jälkeen. Tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivinen. Tutkimuksen aineistona on Helsingin kaupungin Nopsa-työssä kertynyt tilastoaineisto, joka sisältää asiakkaista kootut tilastot vuodesta 2008 vuoteen 2013 asti. Tilastoaineisto käsittää yhteensä 399 12–17-vuotiaan nuoren taustatekijöitä, elämäntilannetta ja asiakkuutta kuvaavat tiedot. Tutkimuksessa tutkimuskysymyksiin vastataan sekä koko aineiston osalta ensimmäistä tutkimuskysymystä koskien että valitun otoksen osalta kaikkia tutkimuskysymyksiä koskien. Valittu otos sisälsi vuonna 2012 ja 2013 Nopsa-työhön ohjautuneet nuoret, joita oli yhteensä 169 nuorta. Tilastoain

This doctoral dissertation explores how populist radical right politicians in Finland and Sweden use political blogs for the purpose of nationalist political communication and persuasion. The study builds upon research that has highlighted the growing importance of social media in the transmission of radical right, nationalist and anti-immigration political discourse, and to the central role of these media in the gradual normalisation of such discourse. Moreover, the study acknowledges the potential indicated by previous research of political blogs to function as tools for voter persuasion and mobilisation. The study aims to contribute with insights on how social psychological dynamics such as self-presentation, identity-constructions, discursive divisions between ingroups and outgroups , strategies of persuasion, and appeals to emotions and nostalgic memories are involved in these processes. The dissertation examines blog-entries by members of the populist radical right parties the Finns Party (Perussuomalaiset) in Finland and the Sweden Democrats (Sverigedemokraterna) in Sweden during 2007-2015. The bloggers who are the focus of the study represent, first, the parties extreme anti-immigration factions, comprised first and foremost of white men (Studies I and IV); second, the parties women s leagues (Study II); and third, politicians with immigrant or other ethnic minority background who have chosen to join a populist radical right party (Study III). The critical discursive and rhetorical psychological study explores the nationalist political blog discourse at three levels: it investigates the arguments it contains; by what verbal, visual and digital means these arguments are presented in order to seem convincing; and what implications these formulations might have in a social and political sense. In so doing, the study approaches the political blog-discourse as part and parcel of its broader argumentative context. This dissertation contributes to social psychologi, Tässä väitöskirjassa tarkastellaan suomalaisten ja ruotsalaisten oikeistopopulististen poliitikoiden kansallismielisiä ja äänestäjien suostutteluun pyrkiviä poliittisia blogikirjoituksia. Väitöskirjan lähtökohtana on aiempi tutkimus, jonka mukaan sosiaalinen media blogit mukaan lukien ovat yhä tärkeämpi väline äärioikeistolaisen, kansallismielisen ja muukalaisvastaisen poliittisen diskurssin levittämiselle ja tällaisen puheen vähittäiselle yhteiskunnalliselle normalisoitumiselle. Tutkimus lähestyy poliittisia blogeja äänestäjien suostuttelun ja mobilisoinnin välineinä. Tutkimuksen tavoitteena on valottaa sosiaalipsykologisten ilmiöiden kuten identiteettikategorioiden rakentumista ja käyttöä, sisä-ulkoryhmäjakoja, ja jaettuihin käsityksiin, tunteisiin ja nostalgisiin muistoihin pohjaavia suostuttelukeinoja osaa äänestäjien suostuttelussa ja mobilisoinnissa. Tutkimuksessa analysoidaan Perussuomalaisten ja Ruotsidemokraattien jäsenten blogikirjoituksia ajanjaksolla 2007-2015. Tutkimuksen keskiössä olevat poliitikot edustavat puolueiden muukalaisvastaisia siipiä (Osatutkimus I ja IV), naisjärjestöjä (Osatutkimus II) ja Ruotsidemokraattien maahanmuuttotaustaisia tai etniseen vähemmistöön kuuluvia poliitikkoja (Osatutkimus III). Kriittisen diskursiivisen ja retorisen psykologian lähestymistapoja hyödyntäen tutkimus lähestyy poliittista diskurssia osana sen argumentatiivista ympäristöä. Näin ollen tutkimus tarkastelee kansallismielistä poliittista blogidiskurssia kolmella tasolla: sisällön (1), retorisen sekä verbaalisen, digitaalisen, visuaalisen että viestinnällisen muodon (2), sekä mahdollisten sosiaalisten ja poliittisten seuraamusten (3) tasoilla. Tutkimus edistää kansallismielisen poliittisen viestinnän ja suostuttelun sosiaalipsykologista tutkimusta kolmella tavalla. Ensinnäkin, se valottaa kansallismielisten puolueiden äänten monimuotoisuutta tarkastelemalla valkoisten miesten lisäksi oikeistopopulistisiin puolueisiin kuuluvien naisten ja maahanmuuttajien sekä etni, I denna doktorsavhandling undersöks hur högerpopulistiska politiker i Finland och Sverige använder politiska bloggar för att nå ut till potentiella väljare med nationalistiska budskap. Avhandlingen bygger på tidigare forskning som påvisat sociala mediers betydelse för spridningen och den gradvisa normaliseringen av högerextremistisk, nationalistisk och invandringsfientlig politisk diskurs, samt bloggars funktion som verktyg för övertalning och mobilisering av väljare. Avhandlingen söker bidra med insikter om hur socialpsykologiska fenomen såsom identitetskonstruktioner och deras användning, uppdelningar i in- och utgrupper, samt övertalningsstrategier som vädjar till känslor, nostalgiska minnen och ”sunt förnuft” är inbegripna i övertalningen och mobiliseringen av väljare. I avhandlingen undersöks Sannfinländarnas och Sverigedemokraternas medlemmars bloggtexter mellan åren 2007 och 2015. Politikerna vars diskurs undersöks tillhör, för det första, medlemmar av respektive partiers invandringsfientliga falanger (Studier I och IV); för det andra, partiernas kvinnoförbund (Studie II); och för det tredje, Sverigedemokrater som har invandrarbakgrund eller tillhör en etnisk minoritet (Studie III). Dessa olika politikers bloggdiskurs undersöks ur ett kritiskt diskursivt och retoriskt psykologiskt perspektiv, vilket betyder att forskningen tar i beaktande det bredare argumentativa sammanhang i vilket bloggtexterna ingår. Utifrån detta perspektiv undersöks bloggdiskursen på tre nivåer: på en innehållsmässig nivå, på en retorisk nivå – där såväl verbala, (audio-)visuella, digitala som kommunikativa element beaktas – och slutligen på en samhällelig nivå, i syfte att beakta bloggdiskursens potentiella sociala och politiska följder. Avhandlingen bidrar till socialpsykologisk forskning i nationalistisk politisk kommunikation på tre centrala sätt. För det första, genom att utforska såväl vita mäns, kvinnors som invandrares och etniska minoritetsmedlemmars högerpopulistiska och natio

This study is devoted to technology transfer from the West (primarily from Finland) to the Soviet forestry industry during a period of rapid modernization under the rule of Nikita Khrushchev during the 1950s and 1960s. Under Khrushchev, the USSR sought to catch up and overtake America . However, in the post-war period the Soviet Union suffered from a dearth of technology and expertise, and technology transfer from more developed foreign industries became a crucial aspect of modernization. Despite geopolitical competition and a vast ideological divide, Khrushchev aimed to transfer updated Western technologies to the USSR in different forms and practices. The Soviet Union established scientific-technical connections with several countries. The main source of modern technologies and machinery needed for paper and pulp production in particular was neutral Finland, which could be considered as a window to Western technological achievements for the Soviet Union. Exemplifying unique relations of West and East in the Cold War, Finland sold many techniques and provided expertise within the framework of scientific-technical cooperation. This dissertation examines the role that technology transfer from the other side of the Iron Curtain played in Soviet modernization from 1955 to 1964. How did technical cooperation with a Western country develop in the context of the Cold War? How and in what forms did Soviet institutions and engineers transfer technologies? How did they deal with more advanced machinery and new expertise? How did they apply the new technologies and how did Soviet domestic research develop? Did these technologies help renew machinery, launch new production and enhance the development of the industry, as expected? If not, why? And, in general, did these foreign technologies lead to technological modernization? In answering these questions, the dissertation sometimes refers to previous periods in order to trace continuities and change. Examining a vast collectio, Tämä väitöskirja tarkastelee teknologian siirtoa länsimaista (erityisesti Suomesta) Neuvostoliiton metsäteollisuuteen Nikita Hru t ovin modernisaatiopolitiikan kaudella 1950- ja 1960-luvuilla. Ajanjakso on merkittävä osa Neuvostoliiton modernisaation historiaa, sillä aikakautta leimasivat erilaiset suunnitelmat ja pyrkimykset saavuttaa ja ohittaa Amerikka . Toisen maailmasodan jälkeen Neuvostoliitto oli länsimaisia kilpailijoitaan jäljessä teknillisessä osaamisessa sekä uusien ja edistyneiden tekniikoiden kehittämisessä. Siksi teknologian siirtoa kehittyneistä talouksista pidettiin tärkeänä keinona Neuvostoliiton vanhakantaisen metsäteollisuuden uudistamisessa. Lännen ja idän kilpailusta ja ideologisesta vastakkainasettelusta huolimatta Hru t ovin politiikka pyrki tuomaan maahan länsimaisia teknologioita eri muodoissaan. Vaikka Neuvostoliitto solmi sopimuksia tieteellis-teknillisestä yhteistyöstä eri valtioiden kanssa, oli sellu- ja paperiteollisuudessa modernin teknologian päälähteenä puolueeton Suomi, joka oli Neuvostoliitolle ikkuna lännen teknologiaan. Myydessään Neuvostoliitolle suuren määrän tekniikoita clearing-kaupalla ja tarjotessaan asiantuntijuutta tieteellis-teknologiseen yhteistyöhön puitteissa Suomi oli ainutkertainen esimerkki kylmän sodan itä-länsisuhteista. Väitöskirjassa tutkitaan, mikä merkitys teknologian siirolla rautaesiripun yli oli Neuvostoliiton metsäteollisuuden modernisaatiossa vuosina 1955 1964. Miten teknillinen yhteistyö Neuvostoliiton ja länsimaan välillä oli organisoitu kylmän sodan kontekstissa? Millä tavoin ja missä muodoissa neuvostoliittolaiset instituutiot ja insinöörit tuottivat maahan uusia teknologioita? Miten pidemmälle kehitettyjä koneistoja ja uudenlaista asiantuntijuutta otettiin käyttöön? Miten moderneja teknologioita kyettiin hyödyntämään Neuvostoliiton olosuhteissa, ja miten kansallinen tutkimus Neuvostoliitossa kehittyi? Auttoivatko maahan tuodut teknologiat uudistamaan koneistoja, käynnistämään uutta tuotantoa ja kehi

The research focus is a specific case study analysis of collective violence in the North of England, in particular West and South Yorkshire. There are three cases: the Bradford Riots June 9-11th, 1995, The Battle of Orgreave, June 18th, 1984 and a violent encounter between Leeds United and Manchester United fans at Elland Road on October 11th, 1975. The cases are set within the dynamic of violence mutation revealed in both their specific genres and in the fusion of violence that draws together the cases and manifestations of violence in the region throughout the period covered. The unique challenges of violence research are addressed and a triangulation methodology was employed drawing upon extensive newspaper sources, official reports, secondary sources and a limited sample of supporting interviews to garner an insight into the events. Fundamental problems of definition were broached, highlighting the difficulties of undertaking a multidisciplinary study of violence. This was compounded by different disciplines seeing the phenomenon through their own restrictive lens, resulting in divergent and contradictory conceptualisations of violence. This necessitated the formulation of a conceptual framework - violent conflictual contention, to obviate some of the weaknesses in violence definition. Inculcated within the framework were thematic strands of grievance and identity formation set within the contentious repertoire of non-institutional actors leading up to and emanating from the cases themselves. Primary attention was devoted to the non-institutional actors, although recognition was made of the role played by the police in all the cases. Yet irrespective of the level of social control employed by the police, and all three cases exhibited differing crowd control strategies, they nonetheless could not prevent the outbreak of violence and may have in fact have inadvertently exacerbated an increased recourse to violence. A grievance framework was proposed in which sudde, Tutkimuskohteena on tapaustutkimusanalyysi joukkoväkivallasta Pohjois-Englannissa, erityisesti Länsi- ja Etelä-Yorkshiressa. Tapauksia on kolme: Bradfordin mellakat 9. 11.6.1995, Orgreaven taistelu 18.6.1984 ja jalkapalloseurojen Leeds United ja Manchester United fanien keskinäinen väkivaltainen yhteenotto edellisen kotistadionilla Elland Roadilla 11.10.1975. Tapaukset asetetaan väkivallan muutoksen dynamiikkaan siten, kuin ne esittäytyvät sekä erityisissä väkivallan lajityypeissä että tarkasteltaessa niitä väkivaltakokonaisuuksina, joihin vedetään yhteen sekä nämä tapaukset että väkivallan ilmentymät kyseisellä seudulla koko tarkastelun alaisena aikana. Työssä käsitellään väkivallantutkimuksen ainutlaatuisia haasteita. Metodisesti triangulatiivinen tutkimus hyödyntää laaja-alaisia sanomalehtilähteitä, virallisia raportteja, toissijaisia lähteitä ja rajallista otosta käsittelyä tukevia haastatteluja, joista kootaan käsitystä tapahtuneesta. Puheeksi otetaan perustavanlaatuiset määrittelyongelmat ja korostetaan monitieteisen väkivaltatutkimuksen tekemisen vaikeuksia. Haasteellisuutta lisää se, että eri tieteenaloilla ilmiötä tarkastellaan tieteenalan omasta, rajoittuneesta katsantokannasta, mistä tuloksena on eriävyyttä ja ristiriitaisuutta väkivallan käsitteellistämistavoissa. Tämän vuoksi on muotoiltu käsitteellinen viitekehys, väkivaltainen konfliktinen kiista, jotta on voitu karsia pois heikkouksia väkivallan määrittelystä. Viitekehyksen puitteissa täsmennetään temaattiset epäkohta- ja identiteetinmuodostustekijät asetettuina tapauksiin johtaneeseen ja tapauksista itsestään alkunsa saaneeseen keinovalikoimaan, joka ei-institutionaalisilla toimijoilla oli kiistatilanteissa käytössä. Päähuomio kohdennetaan ei-institutionaalisiin toimijoihin, vaikkakin poliisin rooli tunnustetaan kussakin tapauksessa. Poliisin käyttämästä sosiaalisen kontrollin tasosta ja kussakin kolmessa tapauksessa käytetyistä erilaisista joukkojenhallintastrategioista huolimatta ei väkivallan pur

Tutkimukseni käsittelee lastensuojelun julkisuuskuvaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden käsityksissä ja kertomuksissa. Tutkimukseni tavoitteena on saada sosiaalityöntekijöiden tieto lastensuojelun julkisuuskuvasta näkyviin ja korostaa tutkittavia tiedon tuottajina. Tutkimuksessa sosiaalityöntekijät tuottavat tieteellistä tietoa ilmiöstä, jota ei ole paljon tutkittu. Tutkimuksen alussa esitellään lastensuojelun, julkisuuden ja julkisuuskuvan sekä eettisen ristiriidan käsitteitä aiempien tutkimusten avulla. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys koostuu julkisuuskuvan ja eettisten ristiriitojen erilaisista käsitteistä ja teorioista. Aineistona on viiden lastensuojelun sosiaalityöntekijän kertomukset kirjoituspyynnön perusteella. Keräsin aineiston eri-ikäisiltä sosiaalityöntekijöiltä. Narratiivinen tutkimus mahdollisti kertomukset, joissa sosiaalityöntekijät jakavat omia ajatuksiaan ja mielipiteitään tutkittavasta ilmiöstä. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät tuottivat kertomuksia omista näkökulmistaan käsin. Sosiaalityöntekijöiden tieto nostaa ja avaa uusia näkemyksiä lastensuojelun ja julkisuuden välisestä suhteesta. Lastensuojelun julkisuuskuva osoittautui kertomuksissa negatiiviseksi. Sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta lastensuojelun julkisuuskuvaan liittyy epäeettisyys, journalistien vääränlaiseksi koettu käytös ja käsitys lastensuojelusta sekä julkisuuden viihteellistyminen. Lastensuojelua koskeneet uutiset näyttäytyvät tutkittavien kertomuksissa ongelmallisina tuottaen eettisiä ristiriitoja. Vastauksena julkisuuskuvan negatiivisuuteen ja eettisiin ristiriitoihin tutkittavat näkivät oman aktiivisen roolin lisäämisen julkisuudessa ja yhteistyön journalistien kanssa. Tutkittavien näkökulmasta lastensuojelun julkisuuskuvaa voidaan tulevaisuudessa parantaa ja kehittää.

Tutkielmassa tarkastellaan lapsen sijoitusta ja sen jälkeistä kotiutumista huostaanoton kokeneiden vanhempien kertomana. Kiinnostuksen kohteena on, minkälaisia merkityksiä vanhemmat antavat kertomuksissaan vanhemmuudelle, lapsen toiminnalle ja lapsen ja vanhemman suhteelle aikaulottuvuudella ennen sijoitusta, sijoituksen aikana, sijoituksen jälkeen ja tulevaisuudessa. Tutkimus on saanut alkunsa havainnosta, että lastensuojelun tutkimuksessa tarvitaan lisää tietoa huostassapidon lopettamisesta ja sijaishuollossa tehtävästä lastensuojelun sosiaalityöstä. Tavoitteena on lisätä laitossijoituksiin ja kotiutumiseen liittyvää tutkimustietoa ja tuoda esiin merkityksiä, joita vanhemmat antavat kertomuksissaan lapsen huostaanotolle ja kotiutumiselle. Tutkimus on toteutettu aineistolähtöisesti. Metodologisena kehyksenä käytetään laadullista tutkimusperinnettä, narratiivista tiedonmuodostusta ja sosiaalista konstruktionismia. Tutkimuseettinen pohdinta on keskeisellä sijalla tutkimuksessa. Tutkielmaan haastateltiin seitsemän sijoituksen sosiaalityön asiakkuudessa olevaa lasten vanhempaa. Haastattelut toteutettiin kerronnallistemaattisen haastattelun menetelmällä. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin narratiivista ja temaattista analyysia. Sijoitusta edeltäneessä tilanteessa kuvataan lapsen tai nuoren ongelmien kasautumista ja pahenemista. Vanhemmat kuvaavat keinottomuuden ja riittämättömyyden kokemuksiaan lapsen tilanteen muuttamisessa. Huostaanotto nähdään viimesijaisena toimenpiteenä lapsen tai nuoren tilanteeseen puuttumiseksi. Huostaanottoa kuvataan raskaana kokemuksena, johon liittyy pettymyksen, huonommuuden ja syyllisyyden kokemuksia vanhemmuudessa. Huostaanottoa helpottavaksi tekijäksi mainitaan tieto sijoituksen väliaikaisuudesta ja tavoite lapsen kotiutumisesta. Sijoituksella katsotaan olevan sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Osa vanhemmista mainitsi sijoituksen myönteisenä vaikutuksena lapsen tai nuoren käytöksellä oireilun rauhoittumisen, päihteiden

Tiivistelmä Yksikkötyökustannukset ovat olleet laajalti esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa, myös maailmanlaajuisesti. Teknisesti yksikkötyökustannukset lasketaan hyvin yksinkertaisella yhtälöllä jakamalla työvoimakustannukset tuotannolla. Huomattavaa erimielisyyttä esiintyy kuitenkin siitä, kuinka hyvä mittari yksikkötyökustannukset on esimerkiksi kansantalouden tai toimialan kilpailukyvyn arvioimiseen. Yksiselitteistä vastausta yksikkötyökustannusten relevanttiuteen maan tai toimialan tasolla ei ole, mutta ainakin on syytä pitää mielessä tarkastelun rajoitteet. On myös eri asia tarkastella reaalisia ja nimellisiä yksikkötyökustannuksia, joista ensin mainitussa jakajana käytetään käypähintaista tuotosta, kun taas jälkimmäisessä määrällistä, kuten esimerkiksi metrit tai kappaleet. Samoin on laita tarkasteltaessa yritysten tai kansantalouden aggregoitua kehitystä. Tutkielmassa Suomen teollisuuden yksikkötyökustannukset on laskettu yrityskohtaisesta paneeliaineistosta. Tämän lisäksi on arvioitu yritysrakenteen ja yrityksen sisäisen muutoksen vaikutusta niihin, sekä pyritty arvioimaan yritysten voittomarginaalia, vertaamalla yritysten rajakustannusten ja lopputuotteiden hintojen kehitystä toisiinsa. Rajakustannusten arviointi on edellyttää toimialakohtaisen tuotantofunktion estimointia, jossa on käytetty hyväksi erinäisiä mikroekonometrisiä menetelmiä. Saadut tulokset kertovat yksikkötyökustannusten kasvaneen noin kahden prosentin vuosivauhtia vuosien 2007 ja 2016 välillä. Kehitys on tarkasteluperiodin aikana ollut hyvin epätasaista. Yksikkötyökustannusten kasvettua, ensin voimakkaasti laman aiheuttaman tuotannon supistumisen takia, minkä jälkeen ne laskivat jonkin verran seuraavina vuosina. Tämän jälkeen kehitys tasaantui. Yritysten sisäinen ja rakenteellinen muutos jakaantui siten, että suurin osa vaihtelusta neljännesten välillä oli yritysten sisäisten muutosten aiheuttamaa, kun taas rakenne muutos tämän tutkielman aineiston perusteella näytti kasvattaneen yksi, Unit labor costs have been a widely discussed topic in Finland as well as all around the world. Technically unit labor costs are calculated by a simple ratio of labor costs and output. There is a large divergency of opinion about how consistent measurement unit labor costs are for competitiveness of an economy or an industry, for example. There is no unambiguous answer how to measure cost competitiveness of a country or an industry and one should keep in mind what the unit labor costs do not measure. Also, it is two different cases to observe nominal or real unit labor costs. In the former denominator is in units of measurements, like meters or units, and in the latter is deflated by current prices. Also there is a difference in observation of development within the firms versus on the aggregate level. In the thesis the unit labor costs of Finnish industrial production are calculated from the firm specific micro data. Also, the part of the structural change and development within firms by decompositions is estimated based on microdata. Furthermore, markup of the firms is estimated by comparing price development to marginal costs of the firms, to this end there are estimated an industry specific production function, by using some micro econometric methods like fixed effects – regression. According to the results obtained the unit labor costs have increased by about two per cents in annual growth rates between 2007 and 2016. There has been lot of fluctuation in the development, especially in the beginning of the observation period. The unit labor costs increased a lot because of drop of the production caused by recession. During the following two years they decreased a little bit. After that the development has been steadier. The decomposition into the structural and within firms effect tells that the major part of the fluctuation were driven by the changes within the firms, when the structural effect was the driver of the moderate but steady increase and bei

Den så kallade Mieli-planen fungerade som det ledande policydokumentet för insatserna till personer med psykisk ohälsa och missbruk under tidsperioden 2009-2015. I föreliggande avhandling granskas planen och genom detta den aktuella mentalvårdspolicyn. Utgående från styrningsteorier, så som de diskuteras av Mitchell Dean, Nikolas Rose och Peter Miller, iakttas den styrningsmentalitet som planens utformning och implementering utgått ifrån, och särskilt vilken syn på brukaren som framträder. Materialet utgörs av 8 informantintervjuer med personer som varit med i den arbetsgrupp som formulerade planen respektive i den styrgrupp som översåg implementeringen. Dessutom har den ursprungliga Mieli-planen från år 2009, styrgruppens mellanrapport från år 2012, samt slututvärderingen från år 2016 fungerat som bakgrund för analysen. Analysen har genomförts med hjälp av innehållsanalys som inspirerats av ett diskursanalytiskt angreppssätt. Mieli-planens utformning verkar utgå från en styrningsmentalitet där brukaren placeras i centrum. Den rationalitet mentaliteten utgår ifrån är att organisationsgränser, stela strukturer och en brist på helhetsbild har utgjort ett problem i relation till ställningen för personer med psykisk ohälsa och missbruk, tillsammans med bristande brukarinflytande i serviceutformningen. Utgående från detta argumenterar informanterna för integration av mentalvård och missbrukarvård, socialvård och hälsovård, mer lättillgänglig vård och bättre planerade servicehelheter, samt ökad delaktighet genom brukarexpertis. Följaktligen blir integration och brukarexpertis de teknologier som tillämpas. Olika brukargruppers handlingsutrymme framstår dock utgå från olika principer och implementeras genom olika teknologier. Informanterna betonar generell och integrerad service tillsammans med insatser på primärvårdsnivå, samtidigt som de betonar brukarexpertisen roll i att stärka brukarens ställning. Dessa teknologier framstår dock vara ämnade främst för mindre utsatta gr

In countries highly dependent on their mineral resource sectors, the failure to diversify industrial activity is sometimes characterized as a resource curse. Several factors which are known to be harmful for economic development, such as a lower level of education and poor governance, have been shown to be present in resource-dependent countries. It is not clear, however, whether a resource curse is merely the natural outcome of organizing an economy around its resource sector based on a country s factor endowments. If the resource industry does not need a particularly well educated labor force or a highly developed legal system, it is not surprising that those areas do not develop in countries with a large resource sector. This thesis focuses on unraveling the link between the resource curse and finance. All three articles take a different approach to the same question: does finance play a role in enhancing the resource curse? The first article, using cross-country panel data, presents evidence that domestic bank lending to the private sector is less common and the use of market-based finance more common in resource-dependent countries than in their resource-poor counterparts. That could create an environment difficult for small firms or emerging industries, which are known to rely on domestic bank lending. The second article enters more deeply into the reasons behind this first finding and, using firm-level data, presents evidence that resource firms use less debt and debt of longer maturity than other non-financial firms. Similarly, firms in other sectors in resource-dependent countries have less debt than firms with similar characteristics in other countries. The results suggest that resource firms have demand for a certain type of finance, which could steer the supply of financial services in resource-dependent countries. The third article shows empirical evidence that an oil price collapse adversely affects leverage of not only resource firms but also other fi, Monissa raaka-ainevaroiltaan rikkaissa maissa talouden on havaittu kehittyvän muita maita heikommin ja tätä ilmiötä kutsutaan usein raaka-ainekiroukseksi. Muun muassa alhainen koulutustaso sekä heikko hallinto ovat tekijöitä, jotka näyttävät esiintyvän tyypillisesti yhdessä suurten raaka-ainevarojen kanssa. Mikäli kaivannaisteollisuus ei tarvitse korkeasti koulutettua työvoimaa tai kehittynyttä lainsäädäntöä, ei ole yllättävää että ne yhteiskunnan alueet eivät raaka-aineriippuvaisissa maissa kehity. Raaka-ainekirouksen onkin havaittu toimivan osittain talouden instituutioiden kautta. Tämä väitöskirja keskittyy tutkimaan raaka-aineriippuvuuden ja rahoitussektorin yhteyttä, sillä myös rahoitussektori voi olla raaka-aineista riippuvaisissa maissa erilainen kuin muissa maissa. Kaikki kolme osatyötä lähestyvät eri kulmista samaa kysymystä: ruokkiiko rahoitussektorin toiminta raaka-ainekirousta? Ensimmäisessä osatyössä esitetään, että raaka-aineista riippuvaisissa maissa on muita maita pienempi pankkisektori ja markkinaehtoisen rahoituksen käyttäminen on yleisempää. Tällainen ympäristö voi heikentää pienten ja nuorten yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta, sillä ne ovat tyypillisesti riippuvaisia kotimaisista pankeista. Toisessa osatyössä pureudutaan ensimmäisessä löydetyn ilmiön syihin käyttämällä yritysten tilinpäätöstietoja 70 eri maasta. Aineiston avulla osoitetaan, että raaka-aineyritykset ovat vähemmän velkaantuneita ja niiden lainojen laina-aika on pidempi kuin muilla yrityksillä. Kun rajataan tarkastelu raaka-aineriippuvaisiin maihin, havaitaan, että myös muiden alojen yritykset käyttävät vähemmän lainarahaa mikäli ne sijaitsevat raaka-aineistaan riippuvaisissa maissa. Tulos viittaa siihen, että suuri raaka-ainesektori voi vaikuttaa myös muiden alojen yritysten pääomarakenteeseen. Kolmannessa osatyössä osoitetaan, että öljyn hinnan romahdus vähentää raaka-aineista riippuvaisissa maissa sekä raaka-aineyhtiöiden että muiden yritysten velkaantuneisuutta, kun mui

Projektimuotoinen, eri alojen asiantuntijat yhteen saattava tiimityö on joustavuudessaan tehokas työnteon malli monimutkaistuvassa maailmassa. Myös rakennusalalla suurhankkeiden menestyksekkään läpiviemisen on todettu edellyttävän toimijoilta laaja-alaista yhteistyötä. Yhteistyötä ja laatua pyritään rakennusalalla lisäämään eri organisaatiot ja osaamisalueet yhdistävien yhteistoiminnallisten projektimallien avulla. Näitä projekteja suunnittelevat ja koordinoivat asiantuntijatiimit, joiden avoin ja luottamuksellinen vuorovaikutus on hankkeiden onnistumisen kannalta ratkaisevaa. Tämä pro gradu -työ tukee rakennusalan RAIN-kehityshankkeen hankekohtaisen integraatiokyvykkyyden edellytysten selvitystavoitetta. Työn käytännöllisenä tavoitteena on ollut tiimien yhteistyökykyisyyttä edistävien tekijöiden esiin nostaminen. Työssä tarkastellaan hybridi- ja allianssihankkeen asiantuntijatiimien jäsenten kokemuksia yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta sekä verrataan niitä viestinnän ja sosiaalipsykologian alojen tutkimustietoon. Näkökulmina yhteistyökyvykkyyteen käytetään tiimitoiminnan mahdollistavan ja oppimista edistävän vastuullisen ja dialogisen työyhteisöviestinnän (Juholin, Åberg & Aula 2015) sekä yhteistyötä monesti haittaavien työilmapiirin ja -kulttuurin käsitteitä. Tietoa hankkeiden viestinnästä, vuorovaikutuksesta ja ilmapiiristä tarjoaa kahdeksan teemahaastattelun avulla kerätty aineisto. Työn keskeisin tulos on, että asiantuntijatiimien yhteistyökykyisyys muodostuu organisaatiorakenteiden ja toimintatapojen, tiimissä toimivien asiantuntijoiden osaamisen sekä organisaation ilmapiirin ja kulttuurin yhdistelmästä. Erityisesti riittävä tietämys ja ymmärrys viestinnästä sekä yhteistyökykyisyyden ohella yhteistyöhalukkuus havaittiin toimijoiden yhteistyötä edistäviksi tekijöiksi. Avoimeen vuorovaikutukseen rohkaisevan ilmapiirin aikaansaamista haittasivat eniten asiantuntijatoiminnan päätöksentekokeskeinen sekä projektin aikataulua ja tuloksellisuutta uhkaavia tekijöitä v

Tässä tutkimuksessa tarkastelen poroelinkeinon ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sitä miten tieto vaikuttaa illmastonmuutoksen ymmärtämiseen ja sitä kautta siihen sopeutumiseen. Tutkielmassani kestävät käytännöt korostuvat kun esimerkiksi maankäyttöä suunnitellaan ilmastonmuutoksen kontekstissa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että ilmastonmuutos uhkaa varsinkin pohjoisia alueita. Lisäksi poroelinkeinon sopeutumismahdollisuudet ovat riippuvaisia monesta muuttujasta. Poroelinkeino sopeutuu ilmastonmuutokseen, jos se on mahdollisimman häiriöttömässä tilassa, mutta sen sopeutumista hankaloittavat muun muassa suurpedot ja muu maankäyttö. Keräsin tutkimusaineistoni haastatteluista, työpajatyöskentelystä ja Poroparlamentista. Aloitin haastattelut helmikuussa 2016 ja haastattelin yhteensä 10 henkilöä. Haastattelin Tunturi-Lapin ympäristöhallintaan osallistuvien organisaatioiden edustajia. Haastateltavia oli Ympäristöministeriöstä, Maa- ja metsätalousministeriöstä Paliskuntain yhdistyksestä ja Saamelaiskäräjiltä. Aineistoa on kertynyt lisäksi työpajakeskusteluista ja Poroparlamentin esitelmistä. Tarkastelen tutkimuksessani, miten tärkeää on toisten toimijoiden ymmärtäminen kestävän toiminnan takaamiseksi. Eri toimijat kohtaavat samojakin uhkia aina kuitenkin itsenäisinä systeemeinä, mutta systeemien vaikuttaessa toinen toisiinsa, olisi ymmärrettävä näitä eri tapoja kohdata esimerkiksi muutoksia ympäristössä. Siksi maankäytön suunnittelussa tiedon merkitys korostuu alueella, jossa maankäytölle on toisistaan poikkeavia intressejä. Kysynkin, miten eri organisaatioiden edustajat puhuvat kestävyydestä ilmastonmuutoksen kontekstissa. Tiedon epävarmuus ja ajan merkitys korostuvat ympäristöpäätöksenteossa Lapissa. Tutkimuksessani päädytään johtopäätökseen, että erilaisilla tiedoilla on merkitystä ilmastonmuutoksen ymmärtämisessä. Ilmastonmuutos näyttäytyy tietojen yhdistämisen mahdollistajana. Luonnon merkitys Lapille on olennainen osa lappilaista imagoa. Luonnon merkitys lappilai

Suomesta Kanadaan muutti vuosina 1945-1960 noin 17 000 siirtolaista, mikä joukko oli osa viimeistä Pohjois-Amerikkaan suuntautuvaa suurta muuttoliikettä. Vuoden 1951 väestönlaskennassa suomalaisten määrä oli 43 745, ja vuoteen 1961 mennessä määränsä nousi 59 436:een. 1960-luvulle tultaessa Suomesta Kanadaan suuntautunut siirtolaisuus väheni merkittävästi. Aiemmassa tutkimuksessa on selvitetty suomalaisten siirtolaiseksi lähtöpäätöksen syitä, heidän sopeutumistaan Kanadaan sekä paluumuuttoa Suomeen erilaisten kotimaahan liittyvien työntötekijöiden ja kohdemaahan liittyvien vetotekijöiden valossa. Omassa työssäni tarkastelen sitä, kuinka Kanadan siirtolaisuuspolitiikka vaikutti suomalaisten osalta maahantulon kontrolliin, pysyvään oleskeluun ja kansalaisuuteen. Kanadan siirtolaispolitiikalla oli voimakas ohjaava vaikutus suomalaisyhteisön kehitykseen, ja suomalaisten siirtolaisuus korreloi vahvasti vastaavan aikakauden yleisiä siirtolaisuustilastoja. Kanadan valtio omaksui toisen maailmansodan jälkeen aiempaa suuremman roolin myös erilaisissa siirtolaisten sopeutumiseen liittyvissä tekijöissä, kuten paikallisen kielen oppimisessa, toimeentulon turvaamisessa ja kansalaisuuden hankkimisen edistämisessä. Kanadan vuonna 1947 hyväksymän kansalaisuuslain myötä Kanadalla oli oma, Britanniasta erillinen kansalaisuus, mikä mahdollisti identiteettipolitiikan harjoittamisen Kanadan kansalaisuuden puitteissa. Eri etnisten ryhmien ja ryhmittymien merkittävä rooli sopeutumisessa tunnustettiin viranomaisten taholta, ja Kanadassa etsittiin uusia lähestymistapoja vastaamaan yhä heterogeenisemmäksi muuttuvan yhteiskunnan tarpeita. Myös etnisten ryhmien haluun säilyttää omia kulttuuripiirteitä suhtauduttiin aiempaa myönteisemmin, mikäli nämä piirteet eivät olleet ristiriidassa kanadalaisen yhteiskunnan arvojen kanssa. Suomalaisyhteisön kehitykseen vaikutti voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen saapuneiden siirtolaisten oikeistolainen ajatusmaailma, missä taustalla oli muun muassa si

Den här avhandlingen berör ungdomars sociala interaktion när de är föremål för insatser på en ungdomsverkstad; resurscentret Föregångarna i Vasa. Där kan man få stöd i bland annat arbetsökning, karriärträning och studier såväl som livshantering. Målet med deras verksamhet är att hjälpa deltagare till varaktiga lösningar i form av arbete, studier eller annat som stöder individens välmående och process framåt. Man vill därtill också stöda ungas delaktighet i samhället. Syftet med den här forskningen har utgående från det här varit att studera samspelet mellan unga som deltar i verksamheten. Målsättningen har varit att bland annat förstå de ungas upplevelser av den sociala växelverkan, både i fråga om betydelse generellt och specifikt gällande välmående. Studiens forskningsfrågor är: 1. Hur ter sig den sociala interaktionen på ungdomsverkstaden? Vilket socialt samspel utvecklas på ungdomsverkstaden? 2. Upplever de unga att det sociala samspelet med övriga deltagare på ungdomsverkstaden påverkar deras situation generellt och specifikt vad gäller deras välmående? 3. Hur resonerar personalen kring det sociala samspelet och dess betydelse på ungdomsverkstaden? Studien har en kvalitativ ansats med önskan om att grundligt förstå det studerade fenomenet. Av det följer en triangulering med två datainsamlingsmetoder: deltagande observation och intervjuer. Under en period på fem dagar gjordes sålunda deltagande observationer samt elva intervjuer. Materialet utgörs på så sätt av observationsanteckningar såväl som intervjuer med dels personal, dels deltagare. Detta tillvägagångssätt upplevdes givande och gav möjlighet till delad kunskapsproduktion, det vill säga att flera perspektiv togs med i studien. Materialet har analyserats med hjälp av tematisk innehållsanalys. De teoretiska utgångspunkterna som inverkat på studiens utformning, datainsamling och analys är teorier om individualisering i samhället, människobehandlande organisationer, social interaktion och socialt stöd såväl s

Finländsk television har under senaste år upplevt en enorm ökning av inhemska reality-tv-program samtidigt som media allt mer konsumeras mångmedialt. De flesta program förses således med en officiell programhashtag som antagandevis ska ge ett mervärde till tittarupplevelsen och generera diskussion bland tittarna. Den här pro gradu-avhandlingen kombinerar dessa två aktuella aspekter i en granskning av hur den specifika reality-tv-serien Iholla:s officiella programhashtag används av konsument och producent. Frågan är om #Iholla blir mer än enbart ett informativt tillägg i twittrandet eller marknadsföring för producenten. Analysen har gjorts på #Iholla tweetar som samlats in kring seriens tredje säsong (1.8.2014 – 20.11.2015) och som metod har en kvalitativ textanalys samt en mindre, kompletterande, kvantitativ granskning använts. Analysen grundar sig Wohn och Na:s (2011) uses- och gratifications teori som utgår från en kedje-effekt av tv-tittande och twittrande. Dessutom grundar sig diskussionen på tidigare forskning om fenomenet social tv, det vill säga simultant tv-tittande och twittrande samt Nikunens (2005) tankar kring trendfanbeteende. Forskningen utgår från att #Iholla-twittrarna är en liten specifik grupp av Iholla-publiken samtidigt som studien är induktiv och öppen för olika typer av aktiv och publik. Min analys kunde likt tidigare forskning inom området påvisa att Twitter används som bakgrundskanal till reality-tv-serien Iholla och att det trots det lilla antalet aktiva twittrare i Finland skapas en betydelsefull diskussion och tittargemenskap som förlänger tittarupplevelsen. Fallstudien fokuserade specifikt på #Iholla men kunde också påvisa tendenser av ett bredare mönster hos twittrarna att använda sig av officiella programhashtagar som en del av tittarupplevelsen. #Iholla blev dels en modern tv-soffa och dels ett forum för kortvarigt men intensivt fanbeteende. Dessutom kunden diskussionen kring trendfans utvecklas genom att se social tv som en möjlighet

Whenever a common goal requires coordinated action of a team, leadership facilitates the endeavor. Historically, men have held most of the leadership positions, and up to date, women are still a minority in top‐level business positions. Using the turnaround game in controlled laboratory experiments and varying treatment conditions, we investigate whether men and women are equally effective leaders. The first chapter reviews research from three different perspectives: coordination games in economic laboratory experiments and their real‐world implications, gender studies in relation to leadership and ongoing trends, and studies of the democracy effect related to leader effectiveness and gender equality. The second chapter shows with a basic experiment using the weak‐link game that men and women are equally effective leaders, no matter if gender is revealed or not. The third chapter considers communication styles of leaders and finds that despite the different paths in communication, men and women are equally effective leaders. The fourth chapter varies the selection process and presents a replication of the democracy effect on leader effectiveness in a laboratory experiment using the turnaround game as studied earlier by Brandts et al. (2015). The fifth chapter finds that women are elected at a similar rate than men and elected women are marginally less effective leaders than elected men, although the gender difference disappears with repeated interaction. The broad conclusion is that organizations can benefit from both employee participation in choosing group leaders and reconsidering gender imbalance in top‐level positions., Kun talousyksiköillä on yhteinen päämäärä, joka edellyttää koordinaatiota, johtajuudella on keskeinen rooli. Historiallisesti suurin osa johtajista on ollut miehiä, ja naisilla on nykyäänkin vain murto‐osa johtopaikoista liike‐elämässä. Tässä työssä käytämme behavioraalisen taloustieteen menetelmiä kontrolloiduissa kokeissa, joiden tavoite on tutkia johtamiseen liittyviä tehokkuuseroja miesten ja naisten välillä. Työn ensimmäisessä kappaleessa luodaan katsaus alan kirjallisuuteen eri näkökulmista. Käymme läpi kokeellisia tuloksia taloustieteellisesti kiinnostavista koordinaatiopeleistä ja tulosten implikaatioista, sukupuolinäkökulmasta tehtyjä johtajuustutkimuksia sekä tutkimusta siitä, miten niin sanottu demokratiavaikutus näkyy johtamisen tehokkuudessa ja sukupuolten tasa‐arvossa. Työn toisen kappaleen päätulos on, että sukupuolten välillä ei ole tehokkuuseroja johtamisessa riippumatta siitä, onko johtajan sukupuoli tiedossa vai ei. Kolmannessa kappaleessa tutkitaan johtajien erilaisia kommunikaatiotapoja. Sen päätulos on, että vaikka miehet ja naiset eroavat kommunikaatiotapojen suhteen, tämä ei johda eroihin tehokkuudessa. Neljännessä kappaleessa tarkastellaan erilaisia tapoja valita johtaja ja replikoidaan tuloksia demokratiavaikutuksen merkityksestä johtamisen tehokkuuteen. Viidennessä kappaleessa havaitaan, että naiset ja miehet valitaan kokeellisissa tilanteissa yhtä usein johtajiksi. Valitut miehet ovat marginaalisesti tehokkaampia johtajia, mutta tämä vaikutus häviää toistetuissa tilanteissa. Johtopäätöksenä voidaan esittää, että organisaatiot voivat hyötyä, jos työntekijät osallistuvat ryhmän johtajien valintaan. Sama pätee, kun organisaatiot pohtivat johdon sukupuolijakaumaan.

Yksinhuoltaja elävät suuressa köyhyysriskissä. Vuonna 2013 yksinhuoltajakotitalouksien köyhyysriski oli 20 prosenttia, kun pariskuntien, joilla oli lapsia, köyhyysaste oli seitsemän prosenttia. Yksinhuoltajien ja lapsiperheiden köyhyyttä selittää muun muassa ansiotulojen väheneminen, tulonsiirtoihin tehdyt heikennykset ja verotuksessa tehdyt muutokset. Yksinhuoltajien ansiotulojen väheneminen liittyy työllistymisvaikeuksiin, työmarkkinoiden epävakaisuuteen sekä ongelmiin työn ja perheen yhteensovittamisessa, mitkä ovat lisänneet määräaikaisten ja/tai osa-aikaisten töiden tekijöiden määrää. Nyky-yhteiskunnassa kotitalouksien pärjääminen perustuu pitkälti kahden ihmisen palkkatulojen varaan, mikä tekee yksinhuoltajien pärjäämisestä vaikeaa. Työttömyys ja köyhyys ovat ongelmia, jotka vaikuttavat koko perheeseen ja vaarana on ylisukupolvisen huono-osaisuuden periytyminen. Työtä tehden tulevaa kohden -projekti toteutettiin vuosina 2005-2007. Projekti oli ESR-projekti. Projekti syntyi huolesta yksinhuoltajaäitien suuresta työttömyydestä ja köyhyydestä sekä niiden vaikutuksesta koko perheeseen. Projektissa yhdistettiin vertaisryhmätoiminta, perhetyö sekä työelämään/koulutukseen ohjaaminen ja tukeminen. Tavoitteena oli yksinhuoltajaäitien voimaantuminen koko perhe huomioiden. Tavoitteena oli myös osallistujien elämänhallinnan ja itsetunnon parantaminen ja sosiaalisten tukiverkostojen luominen/vahvistaminen. Tavoitteena oli myös katkaista ja ehkäistä kielteistä mallia, jossa yhteiskunnan tukien varassa elämistä pidetään normaalina. Tässä tutkimuksessa minua kiinnosti Työtä tehden tulevaa kohden -projektiin osallistuneiden äitien kokemukset työttömyyden ja kotihoidontuen aikaisesta köyhyydestä, työn ja perheen yhteensovittamisesta sekä projektiin osallistumisesta. Tutkimuksen aineiston muodosti kolme ryhmäkeskustelua ja kaksi yksilöhaastattelua. Tutkimukseen osallistui 13 yksinhuoltajaäitiä. Aineisto analysoitiin väljästi fenomenologiseen aineistolähtöiseen menetelmään perust

Ihmiskunnan uusiutuvien luonnonvarojen kulutus on yli 40-vuoden ajan ollut ekologisesti kestämätöntä. Tämä ympäristön resurssien ylikulutus on aiheuttanut merkittäviä muutoksia planeetan ekosysteemille, sillä tutkijoiden mukaan se on keskeisin biodiversiteetin heikkenemisen ja ilmaston lämpenemisen syy. Tutkielman tavoite on selvittää, onko taloudellinen kasvu ratkaisu luonnonvarojen kestämättömän kulutuksen ongelmaan, kuten jotkut taloustieteilijät ovat esittäneet. Tutkimuskysymystä tarkastellaan ympäristötaloudellisen Kuznets-käyrän näkökulmasta (lyh. YTKK), joka esittää, että ympäristönlaadun ja taloudellisen elintason välinen riippuvuus noudattaa käänteistä U-käyrää. Teorian mukaan talouden vaurastuessa ympäristönlaatu ensin heikkenee, mutta elintason noustessa riittävästi, talouskasvusta seuraa positiivisia ulkoisvaikutuksia, jotka mahdollistavat ympäristön tilan elpymisen. Tutkielmassa ympäristönlaatua mitataan valtioiden henkeä kohti lasketulla ja totaalilla ekologisella jalanjäljellä. Totaali ekologinen jalanjälki on valtion henkeä kohti lasketun ekologisen jalanjäljen ja asukasluvun tulo. Taloudellista hyvinvointia tutkielmassa mitataan henkeä kohti lasketulla nimellisellä bruttokansantuotteella. Tutkielman aineistona toimiin Global Footprint Network -organisaation laatima National Footprint Accounts -tilasto, joka sisältää 167 valtion ekologiset jalanjäljet vuonna 2011. Bruttokansantuotetta koskevat tilastot ovat sen sijaan peräisin Maailmanpankilta. YTKK-hypoteesia tutkitaan työssä pienimmän neliösumman menetelmällä. Lisäksi kvadraattisen funktion selitysastetta ja tilastollista merkitsevyyttä verrataan lineaarisen ja kolmannen asteen mallin testauksessa saatuihin tuloksiin. Tutkielmassa käytetyt menetelmät ja otos ovat lähes yhdenmukaiset erään aiemman tutkimuksen kanssa, joka koskee valtioiden vuoden 2001 ekologisia jalanjälkiä. Tutkimuksen toistaminen kymmenen vuotta uudemmalla datalla tekee mahdolliseksi selvittää, kuinka pysyviä tutkimuksen tulokset

Tutkielma käsittelee Sakari Tuomiojan puolipoliittisen toimitusministeristön käynnistämää MiG-15-hävittäjien hankintaa Neuvostoliitosta vuonna 1954. Hanke oli ulkopoliittisena avauksena ennen kuulumaton, kuten presidentti Paasikivi päiväkirjassaan manasi siitä kuultuaan. Hankkeesta oli päätetty hallituksen pienessä sisäpiirissä pääministeri Tuomiojan, puolustusministeri Päiviö Hetemäen ja kauppa- ja teollisuusministeri Teuvo Auran kesken. Siitä ei ollut kerrottu etukäteen presidentille, puolustusvoimien johdolle eikä edes hallituksen ulkoministerille Ralf Törngrenille. Siinä missä kaluston ostaminen Neuvostoliitosta oli myöhemmin 1960-luvulla yleinen käytäntö, oli se 1950-luvun puolivälissä kaikkea muuta. Lisäksi aloitteen tekijänä oli sotien jälkeen oikeistolaisin hallitus. Ministereinä oli tunnettuja johtohahmoja porvaripuolueista. Erikoista oli sekin, että uusi ulkopoliittinen avaus tehtiin vasta eduskuntavaalien jälkeen, kun seuraavaa hallitusta oltiin jo muodostamassa. Tutkielmassa rekonstruoidaan hävittäjähankkeen koko elinkaari. Lisäksi pohditaan, miksi hankkeeseen ryhdyttiin, miksi hanke kaatui ja mitä siitä seurasi. Lähdeaineisto koostuu pääasiassa arkistolähteistä ja tutkimuskirjallisuudesta. Aiempi tutkimuskirjallisuus on hävittäjähankkeen osalta kuitenkin hajanaista ja keskenään ristiriitaista. Aihetta on kirjallisuudessa lähinnä ohimennen sivuttu, eikä siitä ole olemassa perusteellista tutkimusta. Tutkimusaiheen historiallinen viitekehys liittyy Stalinin kuoleman jälkeiseen kansainvälisen politiikan suojasäähän, Suomen sisä-, ulko-, kauppa- ja puolustuspolitiikkaan sekä ilmavoimien kalustohankintoihin 1950-luvulla. Tutkielman pääasiallinen metodi on lähdekritiikki. Tutkielma osoittaa, että MiG-15-hankkeen taustalla oli ensisijaisesti tarve parantaa ilmavoimien huonoa kalustotilannetta, joka nähtiin yhtenä Suomen puolustuksen pahimmista puutteista. Sen lisäksi hankinnan käynnistämiseen vaikutti idänkaupan tasapainottamisen tarve, sekä mahdollisesti pyrki

Child labor is still a topical question regardless of many years' battle against it. In this thesis I will consider the connection between schooling decisions and child labor prevalence. The underlying question of this thesis is why the prevalence of children's absence from primary education varies across regions of similar poverty. The model in this thesis considers the community attitudes and norms as a factor behind the time allocation decision. The three ways for a child to spend his or her time are school, work and idleness, or in most cases, some combination of these. As we will find out, schooling and working do go hand in hand, but it is also shown that measures to increase schooling do not necessarily decrease working. Many school attending children still continue to work. In this thesis I will introduce briefly an interesting view on why child labor still occurs and that it’s not necessarily always harmful for the child and the family. Policies of education supply and demand are presented as ways to increase schooling propensity. On the supply side the instruments are for example school accessibility, eg. building a school in the community. On the demand side there are different kinds of transfers, which are discussed in theory and there is also an empirical example.

Tämän pro gradu -työn tutkimuskohteena on suomalaiset lukion oppikirjatekstit 1980 -luvulla sekä yhdysvaltalaisen kasvatustieteilijä Larry J. Shaw:n aloittama keskustelu peruskoulun historian oppikirjojen suomettuneisuudesta 1970- ja 1980 -luvun taitteessa. Tutkielman tavoitteena on analysoida millaisin perustein ainedidaktisessa keskustelussa peruskoulun oppikirjoja syytettiin suomettumisesta sekä näkyykö vastaavaa suomettumista myös tutkimuksen kohteena olevan aikakauden lukion oppikirjoissa. Jo kylmän sodan aikana nousi yleiseen keskusteluun suomalaisen yhteiskunnan suomettuminen. Avaamalla keskustelun, hän siirsi syytökset myös historian oppikirjateksteihin. Suomalaiset ainedidaktikot syyllistivät yhdysvaltalaista kasvatustieteilijää puutteellisesta historiatietoisuudesta ja heikosti käytetyistä menetelmistä. Syytöksistä huolimatta keskustelussa ei voitu välttää sitä tosiasiaa, että oppikirjoissa oli nähtävissä Neuvostoliitto-myönteistä historiankirjoitusta. Kansallinen keskustelu johti myös eduskuntakyselyyn. Keskustelu noteerattiin myös kansainvälisesti. Esimerkiksi Times Educational Supplement kirjoitti, suomalaisen keskustelun jo hiipuessa, oman näkemyksensä Shaw:n artikkelista. Suomalainen erikoisuus, länsisuuntautunut yhteiskunta, mutta itään kallellaan oleva poliittinen elämä, näyttäytyi varsinkin ulkomaisessa keskustelussa. Suomettuminen tuntui olevan suomalaisille kirosana ja länsimaille hieman kyseenalainen, mutta todellinen ilmiö. Tässä tutkielmassa on tarkasteltu myös kolmea lukion historian oppikirjasarjaa, jotka olivat käytössä 1980 –luvun alkupuolella. Oppikirja-analyysin taustalla on Shaw:n artikkelissa esittelemää historian ”herkkien kohtien” jaottelua, jossa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain näkökulmasta on valittu molemmista seitsemän vaikeaa historian tapahtumaa, joiden käsittelyä on vertailtu. Tapahtumien kuvailun lisäksi, mielenkiintoiseksi osoittautui sellaiset aiheet, joista ei oltu kirjoitettu kirjoissa juurikaan tai käsittelystä puuttui ko

This doctoral dissertation explores the provision of financial aid and time transfers (care, childcare and practical help) by Finnish baby boomers (born 1945 - 1950) to their elderly parents and adult children. The research questions are: Do baby boomers provide more help to their adult children than elderly parents? How are the opportunities and needs associated with the help given by baby boomers to their elderly parents and adult children? How do the baby boomers reason their support to elderly parents and adult children? To answer these questions, the study utilizes three datasets: theme interview data and two nationally representative postal questionnaires which were all collected from Finnish baby boomers as a part of General transmissions in Finland project. The dissertation consists of four articles and a summary chapter. Articles I and II explore the direction of intergenerational support provided by baby boomers who are in the position of a middle generation. Article I shows that the financial aid given by baby boomers is directed almost entirely to adult children while only a few supports their parents financially. According to article II, baby boomers are also more likely to offer childcare help to their adult children (i.e. grandparental care) than care to their own elderly parents. However, baby boomers provide more practical help to their parents than children. Article III investigates how opportunities and needs are associated with the intergenerational time transfers. According to the results, care and practical help to elderly parents are primarily associated with the parents needs for support. In contrast, the childcare as well as practical help to adult children are positively associated, along with the needs, more widely with the baby boomers opportunities to help. Respectively, according to article I the opportunities and needs are related in the same way to the financial aid provided to adult children. Article IV explores how baby boomers reas, Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vuosina 1945 - 1950 syntyneiden suomalaisten suurten ikäluokkien vanhemmilleen sekä aikuisille lapsilleen antamaa taloudellista tukea ja ajallista apua (hoiva-, lastenhoito- ja käytännön apu). Tutkimuksessa kysytään: Antavatko suuret ikäluokat enemmän apua aikuisille lapsilleen kuin iäkkäille vanhemmilleen? Miten auttamismahdollisuudet ja avuntarpeet ovat yhteydessä suurten ikäluokkien aikuisille lapsilleen ja iäkkäille vanhemmilleen antamaan apuun? Kuinka suuret ikäluokat perustelevat aikuisille lapsilleen ja iäkkäille vanhemmilleen antamaansa apua? Aineistona käytetään kahta suurilta ikäluokilta kerättyä kansallisesti edustavaa postikyselyaineistoa. Kolmantena aineistona hyödynnetään suurille ikäluokille tehtyjä teemahaastatteluita. Tutkimus koostuu neljästä itsenäisestä artikkelista ja yhteenvetoluvusta. Suurten ikäluokkien antaman avun suuntaa tutkitaan artikkeleissa I ja II. Artikkeli I osoittaa, että välisukupolven asemassa olevien suurten ikäluokkien antama taloudellinen tuki kohdistuu perhesukupolvien välillä lähes yksinomaan lapsille. Artikkelissa II selviää, että välisukupolvi antaa myös lastenhoitoapua todennäköisemmin lapsilleen kuin hoiva-apua vanhemmilleen. Käytännön apua suurten ikäluokkien edustajat antavat hieman todennäköisemmin vanhemmilleen kuin lapsilleen. Artikkelissa III tarkastellaan suurten ikäluokkien vanhemmilleen sekä lapsilleen antamaan hoiva- ja käytännön apuun yhteydessä olevia tekijöitä. Tulosten mukaan avuntarpeet ovat positiivisesti yhteydessä sekä vanhemmille että lapsille tarjottuun apuun, mutta paremmat auttamismahdollisuudet ennustavat suurempia panostuksia lähinnä omien lasten suuntaan. Artikkelin I perusteella avuntarpeet ja auttamismahdollisuudet ovat vastaavalla tavalla yhteydessä myös taloudellisen tuen antamiseen aikuisille lapsille. Artikkelissa IV tarkastellaan kuinka välisukupolven tilanteessa olevat suurten ikäluokkien henkilöt perustelevat vanhemmilleen ja lapsilleen antamaansa apua.

I denna pro gradu avhandling granskas flyktingkrisen år 2015 och dess inverkan på den nordiska flyktingpolitiken från en konceptuell synvinkel. Mera specifikt ligger avhandlingens tyngdpunkt på en granskning av debatterna och argumenten i de nordiska parlamenten under en tidsperiod mellan 2014 och 2015. Syftet med denna tyngdpunkt är värderingen av argumentationen och dess förändringar så att man kan dra slutsatser om ifall ett konceptuellt skifte har ägt rum i det hegemoniska tankesättet på grund av flyktingkrisen. Som teoretiskt tillvägagångssätt har denna avhandling använt Quentin Skinners iakttagelser om hur konceptuella förändringar kan ses via en granskning av argumentationen och dess kontext då man talar om ett visst ämne. I praktiken betyder detta att avhandlingens fokus har legat på identifieringen av de olika tankesätten inom flyktingpolitiken samt argumenten och de retoriska medel som utnyttjats via de olika tankesätten. Då denna teoretiska referens tillämpades på flyktingpolitikdiskursen i de nordiska parlamenten kan man dra följande slutsatser om den hegemoniska diskursen före flyktingkrisen år 2015. Alla nordiska länder följer en restriktiv multikulturalistisk flyktingpolitik där den humana restriktiva tolkningen var den allmännaste (Norge och Finland), medan Danmark representerade en strängare tolkning av restriktiviteten och Sverige en mera human linje än de andra länderna. Flyktingkrisen påverkade denna hegemoniska konstellation så att en intern förändring mot den strängare varianten av restriktivitet ägde rum i det hegemoniska tankesättet. Det här är på grund av att Danmarks restriktiva tolkning fick sällskap av Finland och Norge då man talar om den mest allmänna tolkningen i parlamenten. Sveriges tolkning ändrades också till den humana restriktiva varianten på grund av flyktingkrisen. Således kan man konstatera att ingen konceptuell förändring har ägt rum då man talar om själva hegemoniska tankesättet även om det har gått igenom en mindre förändri

Tämän pro gradu-tutkielman tutkimuskohteena on sosiaalinen vuorovaikutus kaupungissa, jossa informaatioteknologia on integroitunut osaksi fyysistä ympäristöä. Ennen älypuhelimia ihmisiä on kohdattu joko kasvotusten tai internetin välityksellä. GPS-teknologian ja älypuhelinsovellusten nopea kehittyminen on tehnyt ihmisten fyysisen kohtaamisen mahdolliseksi digitaalista ympäristöä hyödyntäen. Uudet tavat olla vuorovaikutuksessa sekä muiden ihmisten että ympäristön kanssa ovat tulleet luonnolliseksi osaksi todellisuudenkokemusta. Kaupunkitilasta on muodostunut fyysisen ja digitaalisen todellisuuden hybridi, jossa ihmisiä kohdataan uusin tavoin. Tavoitteena on selvittää, millaista sosiaalisuutta tällaisessa hybridikaupungissa rakentuu. Kasvoittain tapahtuva ja digitaalinen vuorovaikutus muodostavat yhdentymän, jonka puitteissa tuntemattomien kohtaaminen tapahtuu. Vuorovaikutuksen perinteiset ja digitaaliset käytännöt kohtaavat ensi kertaa tutkitun teknologian myötä muodostaen hybridin, jossa molemmat ehdollistavat toisensa. Teoreettisessa katsauksessa käsitellään tämän hybridin taustaa. Osiossa käydään läpi teknologian kehityksen historiaa ihmisen mekaanisista jatkeista tietokoneiksi sekä sosiaalisen murrosta digitaalisten vuorovaikutusteknologioiden kehityksen myötä. Lisäksi tehdään katsaus lokaatioperustaisten pelien sekä internetpohjaisten seuranhakupalveluiden tutkimukseen. Tutkimuskysymys on: Millaista on sosiaalinen vuorovaikutus Grindrissä? Grindr on miehistä kiinnostuneille miehille suunnattu geososiaalista paikannusta hyödyntävä älypuhelimissa toimiva seuranhakupalvelu. Aineistonkeruun aikaan se oli myös ainoa suurta suosiota saavuttanut paikannusta hyödyntävä seuranhakusovellus. Aineisto koostuu kolmestatoista Berliinissä tehdystä haastattelusta, jotka on kerätty vuoden 2014 aikana. Haastateltavat on rekrytoitu sovelluksen välityksellä. Aineistonkeruumenetelmänä on teemahaastattelu ja -analyysimenetelmänä teemoittelu. Kaikki haastattelut olivat 40–120 minuutti

Namibialainen yhteiskunta on ollut murroksessa maan itsenäistymisestä vuonna 1990 saakka. Apartheid-historia on kuitenkin jättänyt jälkensä nyky-yhteiskuntaan. Luokkaerot ovat suurimpien joukossa koko maailmassa, ja ne kietoutuvat yhä nykyäänkin rotujen ja heimojen väliseen epätasa-arvoon. Huolimatta siitä, että kaikenlainen syrjintä on maassa jyrkästi kielletty, ennakkoluulot eivät ole kadonneet. Lisäksi sukupuoliroolit ovat suuressa muutoksessa ja naiset kohtaavat erilaisia, ristiriitaisiakin odotuksia. Tässä kontekstissa tutkimukseni pyrkii ymmärtämään identiteettien muodostumisprosessia kunnollisuuden käsitteen kautta. Pro gradu -tutkielmani tarkastelee sitä, miten Katuturan mustalla asuinalueella Windhoekissa asuvat ja työskentelevät nuoret naissairaanhoitajat mieltävät oman kunnollisuutensa. Identiteetin monivivahteisuuden havainnollistamiseksi tutkin kunnollisuutta intersektionaalisesta näkökulmasta; miten sosioekonominen luokka, rotu, heimo, sukupuoli ja sairaanhoitajuus yhdessä rakentavat käsitystä kunnioitettavasta ja säädyllisestä ihmisestä. Niin ikään tutkielma pyrkii ymmärtämään, miten perinteiset ja modernit sukupuoliroolit vaikuttavat vallitseviin naisihanteisiin. Lisäksi valotan, miten sosioekonomista ylivaltaa, perinteisiä sukupuolirooleja ja etnisyyteen tai rotuun perustuvia ennakkoluuloja vastustetaan ja uusinnetaan kunnollisuuteen vedoten. Suhteessa omaan keskiluokkaiseen asemaansa sairaanhoitajat havainnollistivat kunnollisuuttaan jakamalla ’moraalittomat toiset’ kahteen ryhmään: itseään varakkaampiin ja köyhempiin. Valkoisia ja enemmistöheimon edustajia, Owamboja, syytettiin syrjinnästä. Sen sijaan alemmat yhteiskuntaluokat stigmatisoitiin laiskoina ja väkivaltaisina rikollisina, jotka eivät ansainneet parempaa sosioekonomista asemaa. On kuitenkin mainittava, että osa sairaanhoitajista myös samastui huonompiosaisiin antamalla ymmärtää, että yhteiskunnalliset rakenteet vaikeuttivat luokkanousua. Yhteiskunnallinen luokka linkittyi niin ikään nais, Namibia has gone through great changes since its independence in 1990. The new constitution illegalized the apartheid rule and racial discrimination, but the history has left its marks on the contemporary society. The class inequalities are one the biggest in the world, and they still intertwine with the racial and tribal memberships. Although any kind of discrimination is strictly forbidden in the society, the prejudices still remain. Furthermore, the gender roles are in transition and women encounter multiple, sometimes conflicting expectations. In this context, the thesis studies multidimensional identity from the perspective of decency. More specifically, it explores how decency is conceived among black female nurses of Katutura township in Windhoek. The study investigates how the racial, tribal, gender, class and professional identities intersect and contribute to the perceptions of a ‘decent person’. The study also discovers how young women try to answer simultaneously to the traditional and modern female ideals. Lastly, the thesis illustrates how the class dominance, traditional gender roles and the ethnic and racial prejudices are resisted and reproduced through the perceptions on decency. In terms of class-related decency was demonstrated by diving the ‘indecent them’ to the upper and lower classes. The whites and the majority tribe of Owambos were accused of being discriminatory and having better opportunities in life. The lower classes were instead stigmatized as lazy and immoral individuals, who did not deserve the higher socio-economic positions. Thus, both the better and worse-off were claimed being less respectable than the interviewed nurses, who represented the middle class. However, the interviewees also identified with the lower class and admitted that the societal structures hindered their class mobility. To summarize, they simultaneously maintained and resisted the class dominance. Class also had a strong link to the female respectability. On th

Keväällä 2015 voimaan tulleen uudistetun sosiaalihuoltolain yksi keskeinen painopistealue on sosiaalisen kuntoutuksen palvelujen kehittäminen ja lisääminen erityisesti nuorten osallisuuden takaamiseksi. Nuorten sosiaalisella kuntoutuksella pyritään edistämään vuoden 2013 alussa voimaan tulleen nuorisotakuun toteutumista eli nuorten sijoittumista ja sitoutumista työhön, työkokeiluun, työpajatoimintaan, opiskeluun tai kuntoutukseen. Nuorten sosiaalisen kuntoutuksen palvelujen tuottajina järjestöillä ja muilla kolmannen sektorin toimijoilla on merkittävä rooli. Tämän pro gradu -tutkielman aineisto on kerätty yhteistyössä kolmatta sektoria edustavan lukijärjestön kanssa, joka tuottaa uuden sosiaalihuoltolain määrittelyä vastaavia nuorten sosiaalisen kuntoutuksen palveluja erityisesti oppimisessaan ja opiskelussaan haasteita kohdanneille. Tutkimuksessa tarkastellaan itsenäistymisvaiheessa olevien nuorten erilaisten oppijoiden oppimisen haasteita sekä arjenhallintaa sosiaalisen toimintakyvyn ja sosiaalisen kuntoutuksen viitekehyksessä. Tutkimuksessa kysytään, mikä merkitys oppimiseen liittyvillä haasteilla on nuorten sosiaaliselle toimintakyvylle sekä millaista tukea he tarvitsevat ja miten sosiaalinen kuntoutus auttaa arjessa selviytymisessä. Tässä sosiaaliseen konstruktivismiin nojautuvassa kvalitatiivisessa tutkimuksessa haastateltiin kahdeksaa itsenäistymisvaiheessa olevaa erilaista oppijaa, jotka osallistuivat tutkimukseen täysi-ikäisinä omalla suostumuksellaan. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Haastatteluaineistoa täydennettiin osallistuvan havainnoinnin keinoin kerätyllä aineistolla. Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Haastatteluaineiston analyysissa edettiin tiiviistä lukemisesta tietokoneavusteiseen koodaamiseen haastattelurungon teemojen ohjaamana. Alkuvaiheen koodauksen jälkeen aineistoa tiivistettiin ja koodeja yhdistettiin tutkimuksen viitekehyksen sekä tutkimuskysymysten oh

This doctoral dissertation study analyzed changes in the division of labor between the main societal institutions that handle substance-abuse-related harm, the changes in substance-abuse problems among prisoners that occurred between 1985 and 2006, as well as current prison practices in the assessment and treatment of these problems. The study materials included registers from the social and health authorities, the police and the prisons, along with nationally representative medical studies - Finnish Prisoner Health investigations conducted in 1985, 1992 and 2006. The study shows that substance-abuse-related harm handled within institutions increasingly became a matter for the prison rather than the social-welfare institutions between 1985 and 2006. The number of prisoners with substance-abuse problems in Finnish prisons grew substantially between 1985 and 2006. Addiction to both alcohol and drugs increased. Drug dependence increased to a higher degree and drugs have heavily supplemented alcohol among prisoners. Substance abuse is currently seen as a risk factor that should be tackled in prison in order to reduce reoffending. The study further investigated the degree to which substance-abuse problems are recognized in prisons, comparing the prisoner s sentence plans and risk and need assessments to the independent prisoner health study of 2006. Furthermore the study analyzed interventions given to prisoners whose sentence plans or risk and needs assessments recognized problems related to intoxicant abuse, focusing on prisoners released in 2011 (N=3798). The study shows that longer sentences allow more thorough recognition of problems and leave time for interventions, whereas short sentences seem to warrant both less thorough recognition of problems and fewer interventions. This is a cause for concern given the prominent link between substance abuse and repeat offending among prisoners who receive short sentences. The study suggest that efforts should be made to noti, Tutkimuksessa analysoitiin sosiaali- ja terveydenhuollon, poliisin ja vankilan välisen työnjaon muutosta vuosina 1985 2006 tarkasteltaessa päihteiden käytöstä johtuvien haittojen käsittelyä laitoksissa sekä vankien päihdeongelmien muutosta samalla ajanjaksolla. Lisäksi analysoitiin vankilan nykyisiä käytäntöjä päihdeongelmien arvioinnissa ja käsittelyssä vuosina 2006 ja 2011. Aineistoina käytettiin sosiaali- ja terveydenhuollon, vankilan ja poliisin rekistereitä yhdistettynä vuosina 1985, 1992 ja 2006 suoritettuihin lääketieteellisiin otantatutkimuksiin suomalaisten vankien terveydestä. Viranomaisten välinen työnjako päihteisiin liittyvien laitosvuorokausien käsittelyssä muuttui vuosien 1985 ja 2006 välillä. Ennen Suomen 1990-luvulle ajoittuvaa talouslamaa huomattavaa oli kuntouttavan päihdehuollon osuuden lisääntyminen ja laman jälkeen päihdeongelmaisten vankien suhteellisesti korkea määrä. Vankien päihteiden käyttö lisääntyi oleellisesti samalla ajanjaksolla. Sekä alkoholiriippuvuus että huumeriippuvuus lisääntyi, mutta huumeriippuvuus huomattavasti enemmän. Nykyajattelun mukaan vangin päihdeongelma on kriminogeeninen riskitekijä, johon olisi pyrittävä puuttumaan vankeusaikana rikosuusimistodennäköisyyden alentamiselle. Tutkimuksessa selvitettiin missä määrin vankien päihdeongelmat havaitaan vankiloiden rangaistusajan suunnitelmissa ja riski- ja tarvearvioissa, vertaamalla niitä 510 vangin osalta heille vuonna 2006 riippumattomassa terveystutkimuksessa tehtyihin diagnooseihin. Lisäksi analysoitiin missä määrin ne vangit, joiden kohdalla vankilassa todettiin päihdeongelma, johon vankeusaikana tulisi vaikuttaa, saivat tukea ongelman käsittelyyn analysoimalla vuonna 2011 vapautuneiden vankien otosta (N=3798). Lyhytaikaisvangit ovat tutkimuksen mukaan huomattavan huonossa asemassa sekä tarkasteltaessa vankilalaitoksen todennäköisyyttä havaita heidän päihdeongelmiaan että ongelmiin puuttumisen todennäköisyyttä. Tämä on ongelmallista, mm. koska tiedetään päihdeongelmien

This dissertation is aimed at clarifying the concept of moral responsibility within Anglophone, analytic ethics broadly defined, as well as looking at the concept of character to inquire about its role embedded within these theories. In this work, it is claimed that considerations of character matter when moral responsibility is assessed. Two families of theories of moral responsibility are compared with each other starting with Peter F. Strawson s'sentimentalist theory, originated in his influential article Freedom and Resentment (Strawson, 1962) and followed by work of others including R. Jay Wallace (1994). Scholarship on Aristotle's theory provides the basis for a similar framework of responsibility for action (NE III.1). Other aspects of Aristotle's work provide additional depth to his concept of moral responsibility however. Character differs greatly in emphasis in Aristotle's theory from that of Strawson. It is claimed here that character is an essential part of human agency, and is thus a defining factor for actions taken. It is also claimed since that character is not a precise concept, taking it fully into account presents a formidable challenge to all theories attempting to explain responsibility exhaustively. In Strawson's case, the further claim is made that what is traditionally discussed in terms of character is rephrased in terms of pleas and special conditions, which amount together into excuses instead. One common concept that both of these doctrines utilize is blame. Blame (usually accompanied with praise) is identified as a crucial component of responsibility by a majority of thinkers writing on the subject, and this reasoning is followed here as well. An aporetic conclusion supporting critical sources is reached in terms of a common understanding of moral responsibility in Part I. The Aristotelian notion of character and the Strawsonian notion of excuse will be re-visited as examples of blame mitigation within the context of these theories in th, Väitöskirjani tarkoituksena on selventää moraalisen vastuun käsitettä englanninkielisen analyyttisen etiikan laajasti ymmärretyssä kontekstissa. Tämän lisäksi väitöskirjassa tarkastellaan luonteen käsitteen roolia edellistä koskevissa teorioissa. Väitän, että luonteella on vaikutusta moraalisen vastuun määräytymisessä. Teoksessa vertaillaan kahta moraalisen vastuun määritelmän sisältävää teoriakokonaisuutta: Ensiksi Peter F. Strawsonin sentimentalistista teoriaa, joka on lähtöisin hänen vaikutusvaltaisesta artikkelistaan "Freedom and Resentment" (Strawson, 1962) sekä hänen seuraajiensa ml. R. Jay Wallacen (1994) teoksista. Toiseksi nykyajan Aristoteles-tutkimus tarjoaa pohjan vaihtoehtoiselle käsitykselle vastuusta teosta (Nikomakhoksen etiikka III.1). Muut Aristoteleen klassikkotekstin kohdat antavat lisäsyvyyttä moraalisen vastuun käsitteelle verrattuna uudempiin teorioihin. Luonteen merkitys korostuu Aristoteleella suuresti Strawsoniin verrattuna. Väitän, että luonne kuuluu ihmisyyteen olennaisena osana, ja että se on sellaisenaan otettava huomioon tekoja arvioitaessa. Kuitenkaan, koska luonne ei ole tarkka käsite, sen vaikutuksen kattava selittäminen on haasteellista kaikille vastuun määritelmää tavoitteleville tahoille. Tämän vuoksi paluu antiikin käsityksiin on mahdotonta. Strawsonin tapauksessa väitän edelleen, että se asiasisältö, mihin perinteisesti on viitattu luonteen keinoin, on tulkittu uudelleen pyyntöjen (pleas) ja erikoisehtojen (special conditions) muodossa, jotka on nykykeskustelussa tapana yhdistää selitysten (excuse) alle. Yhdistävänä tekijänä molemmat teoriakokonaisuudet käyttävät moitteen (blame) käsitettä. Moite, yleensä yhdessä kiitoksen kanssa, muodostavat yleisesti hyväksytyn käsiteparin moraalisen vastuun keskeisenä osana. Tätä käsitystä seuraan myös väitöskirjassani. Ensimmäisen osan päätteeksi päädyn aporeettiseen lopputulemaan jonkin tietyn moraalisen vastuun käsitteen yleistettävyyden suhteen. Seuraan tässä kriitikoiden, kuten Bernard

This thesis studies binary time series models and their applications in empirical macroeconomics and finance. In addition to previously suggested models, new dynamic extensions are proposed to the static probit model commonly used in the previous literature. In particular, we are interested in probit models with an autoregressive model structure. In Chapter 2, the main objective is to compare the predictive performance of the static and dynamic probit models in forecasting the U.S. and German business cycle recession periods. Financial variables, such as interest rates and stock market returns, are used as predictive variables. The empirical results suggest that the recession periods are predictable and dynamic probit models, especially models with the autoregressive structure, outperform the static model. Chapter 3 proposes a Lagrange Multiplier (LM) test for the usefulness of the autoregressive structure of the probit model. The finite sample properties of the LM test are considered with simulation experiments. Results indicate that the two alternative LM test statistics have reasonable size and power in large samples. In small samples, a parametric bootstrap method is suggested to obtain approximately correct size. In Chapter 4, the predictive power of dynamic probit models in predicting the direction of stock market returns are examined. The novel idea is to use recession forecast (see Chapter 2) as a predictor of the stock return sign. The evidence suggests that the signs of the U.S. excess stock returns over the risk-free return are predictable both in and out of sample. The new "error correction" probit model yields the best forecasts and it also outperforms other predictive models, such as ARMAX models, in terms of statistical and economic goodness-of-fit measures. Chapter 5 generalizes the analysis of univariate models considered in Chapters 2 4 to the case of a bivariate model. A new bivariate autoregressive probit model is applied to predict the current s, Tässä väitöskirjassa tarkastellaan binääristen eli kaksiarvoisten vastemuuttujien aikasarjamalleja ja niiden käyttökelpoisuutta soveltavassa makrotaloustieteellisessä ja rahoituksen tutkimuksessa. Väitöskirjan keskeisenä tavoitteena on tutkia ja esittää uusia dynaamisia probit-malleja, jotka ovat aiemmassa tutkimuksessa käytetyn staattisen mallin laajennuksia. Erityinen huomio kohdistuu ns. autoregressiivisen rakenteen sisältävien probit-mallien tutkimukseen. Luvussa 2 dynaamisia probit-malleja hyödynnetään talouden suhdannevaiheen eli taantuman ja "normaalin" taloudellisen kasvun vaiheen ennustamisessa. Yhdysvaltojen ja Saksan suhdannevaiheita pyritään ennustamaan rahoitustaloudellisia muuttujia, kuten korkoja ja osakemarkkinatuottoja, hyödyntäen. Tulosten perusteella taantumajaksot ovat ennustettavissa ja dynaamisilla malleilla saadaan staattisiin malleihin nähden tarkempia ennusteita. Luvussa 3 johdetaan Lagrangen kertojatestiin (LM-testiin) perustuva testi autoregressiivisen rakenteen käyttökelpoisuudelle probit-malleissa. LM-testin ja sen kahden vaihtoehtoisen testisuureen pienotosominaisuuksia tutkitaan simulointikokein. Testisuureiden koko- ja voimakkuusominaisuudet osoittavat testin olevan käyttökelpoinen suurissa otoksissa. Pienissä otoksissa ns. parametriseen bootstrap-menetelmään perustuvien kriittisten arvojen käyttämisellä päädytään asymptoottisen jakauman kriittisiin arvoihin nähden parempiin tuloksiin. Luvussa 4 tarkastellaan osakemarkkinatuottojen nousun ja laskun ennustamista. Dynaamisten probit-mallien vertailun lisäksi päähuomio kohdistuu luvussa 2 muodostettujen taantumaennusteiden hyödyntämiseen ennustemalleissa. Tulosten valossa Yhdysvaltojen osakemarkkinatuottojen suunta on ennustettavissa erityisesti uutta ns. virheenkorjausrakenteeseen perustuvaa probit-mallia käytettäessä. Tämä malli tuottaa myös tarkempia suuntaennusteita kilpaileviin mallityyppeihin, kuten ARMAX-malleihin, verrattuna. Luvussa 5 esitetään luvuissa 2 - 4 tarkasteltujen yksi

Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan kansanedustajien puhetapoja osallistavasta sosiaaliturvasta ja sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta heidän omilla verkkosivuillaan tai verkkolehtien kolumneina elokuun 2013 ja joulukuun 2014 välisenä aikana julkaistujen mielipidekirjoitusten valossa. Elokuussa 2013 sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko esitti mediassa, että vastikkeettomasta sosiaaliturvasta pitäisi päästä eroon. Tuen saajan olisi pakko osallistua yhteiskunnan toimintaan. Risikko täsmensi ehdotustaan toteamalla, että tavoitteena on pitää pitkäaikaistyöttömät aktiivisina, kunnes työpaikkoja alkaa syntyä. Samaan aikaan Rauman sosiaali- ja terveysjohtaja Antti Parpo esitti ajatuksen “osallistavasta sosiaaliturvasta”, jonka tavoitteena olisi mm. kannustaa pitkäaikaistyöttömiä sosiaaliturvalta työhön ja ehkäistä syrjäytymistä. Osallistumisesta palkittaisiin taloudellisesti ja kieltäytymisestä seuraisi etuuksien leikkaus. Ajatus osallistavasta sosiaaliturvasta ja sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta saivat aikaan vilkkaan keskustelun, johon myös kansanedustajat ottivat osaa eri medioissa. Vuoden 2013 lopussa sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän pohtimaan osallistavan sosiaaliturvan sisältöä. Työryhmän raportti valmistui maaliskuussa 2015. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kansanedustajien keskustelua ennen työryhmän raportin valmistumista, jolloin osallistavan sosiaaliturvan sisältö eikä toteuttamismallit olleet vielä selkiytyneet. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa menetelmänä on aineistolähtöinen diskurssianalyysi. Tutkimusaineisto käsittää 24 kansanedustajien mielipidekirjoitusta. Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esille diskursseja, joita poliittisessa keskustelussa osallistavasta sosiaaliturvasta ja sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta rakentuu. Kansanedustajien kirjoituksista näkyy, että osallistavan sosiaaliturvan käsite on jäsentymätön ja sosiaaliturvan vastikkeellisuuttakin tulkitaan eri tavoin. Keskusteluun nostetaan useita sosiaaliturvaa

Tutkielmassa tarkastellaan Bolivian Cochabamban kunnallisen vesihuoltoyhtiön yksityistämisestä seurannutta väkivaltaista konfliktia vuosina 1999-2000. Tarkoituksena on selvittää ennen kaikkea konfliktiin ja sen väkivaltaistumiseen johtanut mutta myös siitä laajemmin seurannut yhteiskunnallinen kausaliteetti. Koska uusliberalistinen talouspolitiikka oli konfliktiin johtaneille ja siitä seuranneille tapahtumille olennainen konteksti, tutkielmassa on laaja aikarajaus bolivialaisen uusliberalismin käsittelyyn 1985-2009 sekä fokusoitu aikarajaus konfliktin käsittelyyn 1999-2000. Taloudellisen rakennesopeutusohjelman ja valtio-omisteisten yritysten laajan yksityistämisen jälkeen Bolivian hallitus pyrki ratkaisemaan Cochabamban krooniset vesiongelmat yksityisen sektorin osallistumisella. Ratkaisuun liittyi merkittävästi Maailmanpankin painostus. Ainoan tarjouksen kunnan vesihuollon toimilupasopimuksesta esitti pitkälti ulkomaisessa sopimuksessa ollut Aguas del Tunari. Toimilupasopimuksen allekirjoittamisen syyskuussa 1999 ja uuden vesilain säätämisen lokakuussa 1999 jälkeen hajanaiset sosiaaliset liikkeet perustivat kattojärjestökseen La Coordinadora departamental de defensa del agua y de la vidan. Protestoinnista huolimatta veden hintaa korotettiin tuntuvasti, mikä laukaisi vastakkainasettelun tammikuussa 2000. Konflikti väkivaltaistui helmikuun alussa. Tätä seuranneet neuvottelut epäonnistuivat, ja Cochabamba luisui kaaokseen huhtikuussa, jolloin hallitus määräsi kansallisen poikkeustilan. Turvallisuudestaan huolestuneen Aguas del Tunarin poistuttua maasta hallitus hyväksyi uuden vesilain, mikä toi muodollisen päätöksen konfliktille. Hallituksella ja protestiliikkeellä oli vastakkaiset muttei yhteensovittamattomat näkemykset veden yhteiskunnallisesta luonteesta. Poikkeavat käsitykset veden problematiikasta tai sosioekonomiset olosuhteet ilman toimijuutta eivät kuitenkaan selitä väkivaltaa. Tutkielmassa analysoidaan konfliktiosapuolten toimijuutta ns. Kööpenhaminan kouluk

Rauhan- ja konfliktintutkimuksen alaan sijoittuvan tutkielman tavoitteena on vastata kysymykseen, miten tilaa hallitaan ja sen kautta palestiinalaissiviilien elämää kontrolloidaan Länsirannan Jordanjoen laaksossa. Siinä analysoidaan toistaiseksi vähän tukittua, noin kolmasosan Länsirannasta kattavaa Jordanjoen laakson aluetta sekä siellä elävien beduiinien liikkumista ja sen rajoittamista. Laaksosta on hetkellä yli 90 % palestiinalaisten ulottumattomissa erilaisten liikkumista ja tilaa kontrolloivien mekanismien vuoksi. Tutkimalla palestiinalaissiviilien liikkumisen rajoittamista erityisesti beduiinien kautta, joiden paimentolaisuuteen perustuva elämäntapa vaatii liikkumista laidunmaiden perässä vuodenaikojen mukaan, päästään käsiksi siihen monimutkaiseen prosessiin, jolla Israel hallitsee tilaa ja fragmentoi Länsirannan aluetta. Tutkielma on kuvaileva tapaustutkimus, jonka tutkimusmateriaalina ovat vuonna 2013 suoritetut teemahaastattelut beduiinien miehitys- ja tilaongelmista sekä YK-järjestöjen raportit sekä kartat alueelta. Liikkumisen rajoittaminen ja sen kontrollointi määritellään Johan Galtungin väkivaltaisen rakenteen käsitteen kautta. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu Galtungin lisäksi territoriaalisuuden käsitteelle sekä David Torpeyn ajatukselle siitä, että valtioita voidaan pitää legitiimin väkivallan lisäksi myös liikkeen monopoleina. Tätä täydentävät Fréderick Grosin ja Hagar Kotefin tilaa ja sen hallintaa käsittelevät teoriat sekä Michel Foucault’n hallinnallisuuden analyysi. Teoreettisen viitekehyksen pohjalle on rakennettu kaksi hypoteesia. Ensimmäisen mukaan palestiinalaissiviilejä marginalisoidaan turvallisuuden nimissä ja tätä marginalisaatiota tuotetaan kontrolloimalla liikkumista. Tämä näyttää pitävän paikkansa beduiinien kohdalla. Erityisesti alueen jako A-, B- ja C-alueisiin, konkreettiset esteet teillä sekä maastossa ja maan hamuaminen siirtokunnin, armeijan aluein ja luonnonpuistoin kaventaa heidän elintilaansa huomattavasti. Beduiinit