Search

Vertaisarvioitu.

Tietojärjestelmien kehittämistyön lähtökohtana tulee olla vahva ymmärrys käyttäjien tarpeista, tehtävistä sekä toimintaympäristöstä. Lisäksi suunnitteluratkaisuja tulee arvioida käyttäjien kanssa kehittämisprosessin aikana ja käyttöönoton jälkeen. Vaikka kansallisesti kohdennetaan runsaasti resursseja tietojärjestelmäpalveluiden kehittämiseen, sosiaalialalta tutkimusta aiheesta löytyy niukasti. Sosiaalialan ammattilaisten kokemuksia asiakastietojärjestelmien kehittämistyöstä kartoitettiin osana keväällä 2019 toteutettua valtakunnallisesta käyttäjäkokemuskyselyä. Kysymyksissä käsiteltiin kokemuksia yhteistyöstä tietojärjestelmätoimittajan kanssa, osallistumisesta kehittämistyöhön ja osallistumistavoista tietojärjestelmien kehitykseen. Tuloksia tarkasteltiin asiakastietojärjestelmän tuotemerkeittäin. Puolet vastaajista ei ollut osallistunut lainkaan kehittämistyöhön, mutta vain 19% ei ollut halukkaita osallistumaan ollenkaan. Suosituimmat osallistumistavat olivat ongelmien raportointi järjestelmien kehittämisen vastuuhenkilölle ja oman työn esittely kehittäjille; sen sijaan tietojärjestelmätoimittajien yleisimmin käyttämät tavat eli palautteen kirjaaminen verkkosivustolle tai sähköpostiin eivät olleet käyttäjien mieleen. Suurin osa tiesi, miten ongelmatilanteista ja kehitysehdotuksista raportoidaan. Sosiaalialan ammattilaiset ovat kiinnostuneita osallistumaan kehittämistyöhön, mutta he eivät ole tyytyväisiä mahdollisuuksiin ja tapoihin osallistua käyttämiensä järjestelmien kehittämiseen. Järjestelmätoimittajien ja käyttäjien väliltä puuttuvat sopivat toimintatavat. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin vastaavissa lääkäreille ja sairaanhoitajille tehdyissä tutkimuksissa. On myös mahdollista, että organisaatiot eivät hyödynnä innokasta kehittäjäpotentiaalia. Kehittäjien tulee jalkautua kentälle ja organisaatioiden palkata tietojärjestelmäkehityksestä vastaavia ammattilaisia tulkeiksi järjestelmätoimittajan ja käyttäjien välille. Sosiaalialan ammattilaisten näkökulma on huomioitava vahvemmin järjestelmäkehityksessä, jotta tietojärjestelmät saadaan onnistuneesti tukemaan sote-yhteistyötä tulevaisuudessa., Information systems development should be based on a strong understanding of users and their needs, tasks and context of use. Moreover, the systems should be evaluated with users during the development process and after deployment. Although nationally a lot of resources are used on the development of IT systems, research into the topic is scarce from the perspective of social care. Social care professionals’ experiences on the development of client information systems in Finland were collected as part of a nationwide survey on their user experiences in spring 2019. The questions focused on experiences of collaboration with the IT system vendor, participation in the development and the ways of participation. The results were analysed by each client information system brand. Half of the respondents had not participated in the development, however only 19% were not willing to participate at all. The most preferred ways of participation were reporting problems to a person responsible for system development and presenting their own work to software developers. On the other hand, the most used way of IT system vendors, collecting feedback on webforms or via email, were not preferred by users. Most respondents knew how to report problems and development suggestions. Social care professionals are interested in participating in development work; however, they are not satisfied with the possibilities and ways of participating in the development of the used IT system. There is a lack of appropriate practices for collaboration between system vendors and users. Our results were similar to studies conducted on physicians and nurses. It is possible that client organisations are not utilizing the enthusiasm for development among users. Developers should get exposure to the work in the field and organisations should hire professionals responsible for development of IT systems to act as interpreters between system vendors and users. For IT systems to support collaboration between health and social care successfully, it is required that also the perspective of social care professionals is considered.

Vertaisarvioitu. • Lääkkeet voivat aiheuttaa välittömiä tai viiveellä tulevia yliherkkyysreaktioita. • Akuutissa vaiheessa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota vaikeiden iho-oireiden hälytysmerkkeihin, koska niihin liittyy huono ennuste. • Allergologisissa selvittelyissä korostuu huolellinen anamneesi, jossa potilaskertomusmerkinnät ja valokuvat ihoreaktiosta ovat keskeisiä. • Selvittelyt ovat tarpeen, mikäli reaktio on ollut vaikea, potilaalta on kielletty hänelle tärkeä lääke tai kiellossa on useampia lääkkeitä, mikä voi vaikeuttaa potilaan jatkohoitoa.

Vertaisarvioitu. Ravinnon proteiinin aiheuttama enterokoliitti (FPIES) on ei-IgE-välitteinen ruoka-ainereaktio, jonka tarkka mekanismi on vielä tuntematon. Kyseessä on tavallisesti yhden ruoka-aineen laukaisema runsasta oksentelua, ripulointia ja kalpeutta aiheuttava reaktio, joka alkaa muutaman tunnin kuluessa altistumisesta. Oireet alkavat tyypillisesti alle vuoden iässä. Vakavissa tapauksissa reaktio voi johtaa vaikeaan nestetasapainon häiriöön tai tajuttomuuteen. Oireet voidaan estää tarkalla välttämisruokavaliolla. Oksentelun aiheuttamaa kuivumista voidaan hillitä nesteytyksellä ja pahoinvointia lievittää pahoinvointilääke ondansetronilla. Oireet ohittuvat itsestään alle vuorokaudessa. Diagnoosi varmistetaan avoimella valvotulla ruoka-ainealtistuksella. FPIES-enterokoliitin ennuste on hyvä, oireet tyypillisesti ohittuvat ja välttämisruokavalio päästään purkamaan kolmen vuoden ikään mennessä.

Vertaisarvioitu. • Uniapnean, obesiteetti-hypoventilaatio-oireyhtymän (OHS), astman ja keuhkoahtaumataudin liitännäissairauksissa lihavuus on yksi merkittävimmistä riskitekijöistä. • Uniapnea- ja OHS-potilaiden hoidossa painonhallinnan tulee aina olla keskeinen osa hoitoa. • Lihavuus lisää hengitysoireilua, huonontaa astmatasapainoa sekä lisää pahenemisvaiheita astma- ja keuhkoahtaumapotilailla. • Laihduttaminen parantaa keuhkoahtaumapotilaiden elämänlaatua.

Vertaisarvioitu. • Ihokoepalan tutkimus on kustannustehokas ja informatiivinen, mutta sen virhemahdollisuudet tulee tunnistaa. • Ottokohdan valinnalla on suuri vaikutus diagnostiseen osuvuuteen, ja siksi on hyvä muodostaa etukäteen työdiagnoosi. • Tulkintavirheitä pystytään estämään lähetteen hyvillä esitiedoilla ja ottamalla leesiosta valokuva. • Koepalavastaus tulee aina suhteuttaa kliiniseen kuvaan.

Vertaisarvioitu. • Systeemisiä sieni-infektioita esiintyy erityisesti vaikeasti sairailla ja syvästi immuunipuutteisilla potilailla. • Tavallisimmat infektioita aiheuttavat sienet jaetaan hiiva- ja rihmasieniin. Lisäksi on joukko dimorfisia sieniä, jotka voivat kasvaa sekä hiiva- että rihmamaisena ympäristön kasvuolosuhteiden mukaan. • Candida-, Aspergillus-, Pneumocystis- ja Cryptococcus-lajit ovat yleisiä syvien sieni-infektioiden aiheuttajia maailmassa. • Suomessa Candida-lajit ovat merkittävimpiä systeemisten sieni-infektioiden aiheuttajia.

Vertaisarvioitu. COVID-19-infektioiden estämiseen kehitetyt adenovirusvektorirokotteet aiheuttavat erittäin harvinaisena haittavaikutuksena vaikeita hyytymishäiriöitä, joissa kehittyy verihiutaleita aktivoivia vasta-aineita. Tilan kansainvälinen nimitys on vaccine-induced immune thrombotic thrombocytopenia (VITT) tai tromboottinen trombosytopeeninen oireyhtymä (TTS), jolle ominaisia ovat trombosytopenia, positiiviset verihiutaletekijä 4 (PF4) -hepariinivasta-aineet ilman hepariinin käyttöä sekä valtimo- ja laskimotukokset. Hyytymishäiriön nopea diagnosointi on tärkeää, sillä tilaan liittyy jopa 40 %:n kuolleisuus. Hoidon kulmakivet ovat antikoagulaatio muilla kuin hepariinivalmisteilla ja suonensisäisen immunoglobuliinin antaminen trombosyyttiaktivaatiota aiheuttavien vasta-aineiden syrjäyttämiseksi.

Perhosharrastaja hakeutui päivystykseen selkävaivojen pahennuttua ja oikean suupielen alettua roikkua.

Koronaepidemia vyöryessä Suomeen kevättalvella 2020 tarvittiin yhteinen epidemian hallinnan työkalu. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä tuotettu ohjelmisto¬palvelu Haavi on nopeuttanut tartunnanjäljitystä ja yhtenäistänyt toimintatavat kunnissa.

Koronaviruksen leviäminen vanhustenosastolla voi johtaa vakaviin seurauksiin, jos rokotuskattavuudessa on puutteita. Sekä potilaiden että henkilökunnan rokotuksista on tärkeää huolehtia.

Vertaisarvioitu. English summary. • Vaikean atooppisen ekseeman tehokas hoito on tärkeää, koska sairauteen liittyy merkittävää elämänlaadun sekä työ- ja toimintakyvyn heikkenemistä. • Hoito etenee paikallishoitojen ja valohoitojen kautta systeemilääkkeisiin, joita ovat perinteiset ¬immuunisalpaajat sekä uudet biologiset lääkkeet ja JAK:n estäjät. • IL-4-reseptorivasta-aine dupilumabi, IL-13-vasta-aine tralokinumabi sekä JAK:n estäjät barisitinibi ja ¬upadasitinibi ovat uusia vaikean atooppisen ekseeman hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. • Kun vaikea atooppinen ekseema ei reagoi asianmukaisesti toteutettuun paikallishoitoon, ¬potilas tulee lähettää erikoislääkärille systeemihoidon arvioon.

Vertaisarvioitu. English summary. • COVID-19-tauti aiheuttaa osalle potilaista eri elinjärjestelmissä jälkioireita, jotka selittyvät todennäköisesti usealla mekanismilla. • Arpeuttavia keuhkomuutoksia voi jäädä vaikean keuhkokuumeen jälkeen. Neurologiset elinkomplikaatiot ovat harvinaisia, ja ne liittyvät pääasiassa vakavaan tautimuotoon. • Jälkioireiden voi odottaa kuormittavan terveydenhuoltoa merkittävästi tulevina vuosina, ja hoidon ¬tarpeeseen tulee varautua. • Vaikka yksittäisiä vaikuttaviksi osoitettuja hoitomuotoja ei ole, pitkään oireilevat potilaat ¬todennäköisesti hyötyvät moniammatillisesta tuesta, kuntoutuksesta, seurannasta, jatkuvasta ¬hoitosuhteesta ja oireita lievittävistä hoitomuodoista.

Anafylaksian tärkeimmät laukaisijat ovat lasten osalta ruoka-aineet ja aikuisten osalta lääkkeet sekä ruoka. Suomessa 2-3 ihmistä kuolee vuosittain anafylaksiaan. He ovat lähinnä aikuisia, joiden anafylaksian laukaisevat lääkkeet tai pistiäiset. Lasten pähkinäanafylaksiat ovat lisääntyneet voimakkaasti viime vuosina. Molekyyliallergologiset diagnostiset menetelmät ja altistustutkimuksista kertynyt tieto reaktioon vaadittavasta proteiinimäärästä auttavat anafylaksiariskin arvioinnissa. Lääkeanafylaksioiden selvittämisessä tulisi huomioida valmisteiden apuaineet kuten povidoni ja makrogolit. Lääkeanafylaksiat eivät aina ole IgE-välitteisiä, ja niiden selvittely on vaikeampaa - uusien menetelmien tarve on ilmeinen. publishedVersion

Vertaisarvioitu. English summary. • Neuroborrelioosin yleisimmät oireet ja löydökset ovat kivulias meningoradikuliitti, ¬kasvohermohalvaus ja lymfosytaarinen meningiitti. • Oireisto ilmaantuu yleensä muutaman viikon kuluessa infektion alusta. • Diagnostiikka perustuu kliinisen kuvan lisäksi seerumin borreliavasta-aineisiin sekä ¬aivo-selkäydinneste¬löydöksiin. • Neuroborrelioosi voidaan hoitaa 2–4 viikon doksisykliinihoidolla suun kautta tai 2–3 viikon ¬suonensisäisellä keftriaksonihoidolla.

publishedVersion

Vertaisarvioitu. Infektiivinen endokardiitti on harvinainen mutta vakava sairaus, joka tulee muistaa selviteltäessä epäselvää kuumeilua, bakteremiaa, embolisaatiota taikka uutta sydämen sivuääntä tai vajaatoimintaa. Riskitekijäkirjon muutosten myötä Staphylococcus aureuksen ja myös enterokokkien merkitys endokardiitin aiheuttajina on korostunut. Sydämen kaikukuvaus on endokardiittidiagnostiikan keskeinen kuvantamismenetelmä. Fluorideoksiglukoosi-positroniemissiotomografia-tietokonetomografia (18FDG-PET-TT) on hyödyllinen tekoläppäendokardiittia ja sydämen TT paravalvulaarikomplikaatioita epäiltäessä. Veriviljelyt muodostavat endokardiitin mikrobiologisen diagnostiikan perustan, jota läppäviljelyt ja -PCR-tutkimukset sekä serologia täydentävät. Asianmukaisen mikrobilääkehoidon lisäksi on oleellista tunnistaa leikkaushoitoa vaativat tapaukset ja tarvittaessa edetä turhaan viivyttelemättä riittävän radikaaliin leikkaukseen. Endokardiitin ehkäisyssä tulisi toimenpideprofylaksin lisäksi panostaa laajemminkin hoitoon liittyvien bakteremioiden estoon ja kannustaa riskiryhmiin kuuluvia huolelliseen ihon ja hampaiden hoitoon.

Vertaisarvioitu. Susacin oireyhtymä on harvinainen endoteelin tulehdussairaus, joka ilmenee erityisesti kolmessa sijainnissa: verkkokalvon, sisäkorvan ja aivojen pikkuvaltimoissa. Sen ajatellaan olevan autoimmuunisairaus, jossa epätarkoituksenmukainen tulehdusreaktio kohdistuu pienten valtimoiden endoteeliin, aiheuttaa verenkiertohäiriöitä ja eksudaattia valtimon ympärille sekä siten kohde-elimen toimintahäiriöitä (näkökenttäpuutokset ja valonvälähdykset, kuulon heikkeneminen). Diagnoosi perustuu keskeisesti verkkokalvon kuvantamislöydöksiin. Lisätukea diagnoosille voidaan saada aivojen magneettikuvauksesta ja mahdollisen sisäkorvaperäisen kuulon heikkenemisen osoittamisesta. Näyttöön perustuvia hoitosuosituksia ei ole, mutta immuunijärjestelmää hillitsevällä ja antitromboottisella lääkityksellä voidaan vaikuttaa taudinkulkuun. Hoitoa tulisi tehostaa nopeasti, mikäli runsaita aivomuutoksia ilmenee.

Vertaisarvioitu. Kuvaamme erittäin laaja-alaiseen kalsifylaksiaan sairastuneen potilaan, jonka hoitotulos voitiin vuoden hoitojakson jälkeen kuitenkin katsoa onnistuneeksi. Kalsifylaksia on harvinainen ja huonoennusteinen yleissairaus. Tyypilliseen tapaan potilaammekin oikean diagnoosin varmistaminen oli vaativaa ja vei aikaa. Hoidossa onnistumisessa korostui uskallus luottaa kliiniseen arvioon ja löydöksiin, jotta tehokkaan hoidon aloitus ei tarpeettomasti viivästynyt. Hoidossa tarvittiin useiden eri erikoisalojen erityisosaamista. Moniammatillisen haavatiimin toiminta oli tehokasta ja häivytti klinikoiden välisiä raja-aitoja.

Vertaisarvioitu. Näin hoidan. Nenän suolavesihuuhtelu on edullinen tukihoito moneen nenä- ja sivuontelosairauteen, etenkin allergiseen nuhaan ja pitkäaikaiseen rinosinuiittiin. Huuhtelun tehon oletetaan perustuvan mekaanisen puhdistukseen ja ärsyttävien tekijöiden poistamiseen limakalvoilta sekä parempaan paikallislääkkeen, esimerkiksi glukokortikoidin, imeytymiseen. Huuhtelussa kannattaa käyttää isotonista liuosta. Mahdolliset haitat voivat liittyä puutteelliseen hygieniaan ja käyttötekniikkaan sekä liian ahkeraan huuhteluun, joka voi kuivattaa limakalvoja ja poistaa limakalvon suojatekijöitä. Vaikka näyttö huuhtelun tehosta äkillisten tulehduksien yhteydessä on puutteellista, huuhtelua voitaneen käyttää myös tavallisen flunssan tai COVID-19-infektion aikana, kunhan huuhteluvälineen ja ympäristön puhdistuksesta huolehditaan.

Vertaisarvioitu. Hengitysteiden limakalvolla muodostuu normaalitilanteessa tulehdusvasteita muun muassa viruksia, alkueläimiä, bakteereja ja sieniä vastaan. Kun tulehduksen aiheuttaja saadaan poistettua, tulehdusvaste sammuu. Astmassa ja pitkittyneessä polypoottisessa sivuontelotulehduksessa tulehdus on krooninen, ja sen oletetaan syntyvän geneettisen alttiuden ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. Suurimmalla osalla potilaista tulehdus on tyypin 2 sytokiinien välittämä, ja siihen liittyvät interleukiinit (IL) 4, 5 ja 13. Tyypin 2 sytokiinien välittämä tulehdus johtaa eosinofiliaan ja immunoglobuliini E (IgE) -vasteisiin, ja se voi hoitamattomana johtaa hengitysteiden pysyviin rakenteellisiin ja toiminnallisiin muutoksiin. Biologisessa hoidossa käytetyt monoklonaaliset vasta-aineet estävät näitä tyypin 2 sytokiinien välittämiä tulehdusvasteita, vähentävät hengitysteiden tulehdusta ja parantavat sen hallintaa.

Vertaisarvioitu. Suomalaisissa sairaaloissa kefalosporiinien ja muiden beetalaktaamimikrobilääkkeiden käyttö on penisilliineihin verrattuna 1,4-kertaista ja huomattavasti yleisempää kuin useimmissa muissa EU- tai EEA-maissa. Laajakirjoisten mikrobilääkkeiden käyttö voi lisätä resistenttien mikrobikantojen ja Clostridioides difficile -infektioiden ilmaantuvuutta. HUS:n Penisilliinit kunniaan -kampanjalla pyritään lisäämään perus- ja stafylokokkipenisilliinien käyttöä sekä aloitus- että kohdennusmikrobilääkkeinä. Empiirisen hoidon aiheita ovat potilaiden, joilla on vähän riskitekijöitä, avohoitokeuhkokuumeet, ruusut ja akuutit haavainfektiot erityisesti raajojen ja ylävartalon alueella. Penisilliinit ovat tehokkaita täsmämikrobilääkkeitä erityisesti Staphylococcus aureuksen, streptokokkien ja pneumokokkien aiheuttamiin infektioihin. Esittelemme myös perus- ja stafylokokkipenisilliinin jatkuvan annostelun kotisairaalassa elastomeerisen pumpun avulla. Lisäksi kannustamme epätyypillisten penisilliiniallergioiden sekä yli kymmenen vuotta sitten ilmaantuneiden ihoreaktioiden uudelleenarviointiin ja testaamiseen.

Vertaisarvioitu. Virtsarakkosyöpä on tavallisin virtsateiden syöpätauti. Useimmiten se rajoittuu välimuotoisen uroteelin alaiseen tyvikalvoon. Ei-lihasinvasiivisen virtsarakkosyövän höyläysleikkauksen jälkeisen uusiutumisen ja etenemisen estoon käytetään yleisesti Bacillus Calmette-Guérin (BCG) -huuhteluita. BCG sisältää eläviä, heikennettyjä naudan tuberkuloosibakteereja (Mycobacterium bovis), ja sen teho perustuu immuunijärjestelmän aktivoitumiseen. Huuhteluhoito on yleisesti hyvin siedetty, mutta siihen voi liittyä sekä paikallisia että systeemisiä haittavaikutuksia. Selvitimme Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sairaaloissa vuosina 2008-2019 todetut huuhteluhoidon jälkeiset BCG-infektiotapaukset. Esittelemme kahdentoista potilaan sarjan, josta käyvät ilmi infektioiden monimuotoisuus, hoitovaihtoehdot ja ennuste.

Vertaisarvioitu. Peniksen alueen iho-oireita voivat aiheuttaa infektiot, tulehdukselliset ihosairaudet ja harvemmin neoplasiat. Infektioiden erotusdiagnostiikassa käytetään bakteeri-, virus- ja sieniviljelytutkimuksia. Peniksen ihosairauksien yhteydessä oireita on usein myös muilla ihoalueilla, mutta valkojäkälä ja plasmasolubalaniitti esiintyvät lähes yksinomaan sukuelinten alueella. Kudosnäyte tulee ottaa tapauksissa, joissa diagnoosi on epäselvä, hoitovaste on puutteellinen tai on herännyt epäily pahanlaatuisesta ihomuutoksesta. Erilaisten infektioiden hoito kohdennetaan etiologian mukaisesti. Ihosairauksien ensisijainen hoito on usein paikallinen glukokortikoidivoide, jonka vahvuus ja hoidon pituus vaihtelevat sairauden mukaan. Sukuelinten aluetta ärsyttävät tekijät kuten hautuminen, tiheät saippuapesut ja turhat paikallishoitovalmisteet tulisi saneerata.

Vertaisarvioitu. Tulehduksellisia reumasairauksia sairastavat potilaat sairastuvat ja kuolevat muuta väestöä useammin sydän- ja verisuonitauteihin. Riski on lisääntynyt erityisesti nivelreumaa ja systeemistä lupus erythematosusta (SLE) sairastavilla potilailla, mutta se on myös jonkin verran lisääntynyt spondylartriittien, esimerkiksi selkärankareuman ja nivelpsoriaasin, sekä kihdin yhteydessä. Nivelreumapotilaan riski on verrattavissa diabetespotilaan riskiin. Sydän- ja verisuonitautiriskin taustalla vaikuttaa yleisten riskitekijöiden (tupakointi, dyslipidemia, verenpainetauti, diabetes ja insuliiniresistenssi, ylipaino, vähäinen liikunta ja parodontiitti) lisäksi myös krooninen tulehdus, ja yhdessä nämä johtavat ateroskleroosiin kiihtymiseen. Tulehdus pyritään kardiovaskulaaririskin vähentämiseksi hoitamaan tehokkaasti, tavoitteena on pysyvä remissio. Yksinään tulehduksen hoito ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös tehokasta puuttumista yleisiin riskitekijöihin.

Vertaisarvioitu. English summary • Bronkioliitti on viruksen aiheuttama pienten hengitysteiden tulehdussairaus, joka johtaa ensimmäiseen uloshengitysvaikeuskohtaukseen tiukan määritelmän mukaisesti alle 6 kuukauden ikäisellä ja laajan määritelmän mukaisesti alle 2-vuotiaalla lapsella. • RSV-bronkioliitti ja ”rinovirus-atopiavinkuna” ovat erilaiset sairaudet, joiden riskitekijät, patogeneesi, taudinkulku, hoito ja ennuste eroavat toisistaan.

To the Editor— Coronavirus disease 2019 (COVID-19) is a significant occupational threat for healthcare workers (HCWs).1 The high number of infected HCWs has been explained with occupational exposure to severe acute respiratory coronavirus virus 2 (SARS-CoV-2). Hospitals have implemented infection control measures including proper personal protective equipment (PPE), universal masking in hospitals, and safety distance between coworkers to reduce the transmission.2,3 However, studies of HCW exposure to COVID-19 outside the workplace have not been published. Non

Ajankohtaista lääkärin käsikirjasta. Artikkelin täydellinen versio on luettavissa Lääkärin tieto¬kannoista. Terveysportista: www.terveysportti.fi

Vertaisarvioitu. English summary • Ruoka-allergia ilmenee toistuvasti samaan ruokaan liittyvänä iho-, limakalvo-, hengitystie- tai suolisto-oireiluna. • Pelkän suolisto-oireen syy on useammin muu kuin allergia. • Koivun siitepölyallergiaan liittyvät lievät suun limakalvo-oireet hedelmistä, juureksista, palkokasveista ja pähkinöistä ovat tavallisimmat aikuisten ruoka-allergiat. • Pähkinä-, maapähkinä-, äyriäis- ja kala-allergia jatkuvat lapsuudesta aikuisuuteen tai alkavat aikuisena ja voivat aiheuttaa vaikeita oireita. • Maito- muna- ja vilja-allergia ovat lapsuuden allergioita, joista suuri osa paranee ennen aikuisuutta

Vertaisarvioitu. English summary • Tippurin hoito perustuu ensisijaisesti tippurikannan herkkyysmääritykseen. • Jos tietoa herkkyydestä ei ole käytettävissä, potilaalle annetaan keftriaksoni- ja atsitromysiinilääkitys. • Suomesta ei ole eristetty yhtään keftriaksonille resistenttiä tippurikantaa vuosina 2008–18, mutta ne ovat suhteellisen yleisiä varsinkin Aasiassa. • Maailmalla on raportoitu molemmille ensilinjan lääkkeille eli keftriaksonille ja atsitromysiinille resistenttien tippurikantojen aiheuttamia infektioita ja hoitojen epäonnistumisia.

Vertaisarvioitu Lymphogranuloma venereum (LGV) on Chlamydia trachomatiksen genotyyppien L1–L3 aiheuttama seksitauti. Se voi aiheuttaa nivusimusolmukkeiden kivuliaan tulehduksen lisäksi akuutin proktiitin eli peräsuolitulehduksen. LGV-proktiitti voi muistuttaa kliiniseltä kuvaltaan ja histologiselta löydökseltään tulehduksellista suolisto¬sairautta (IBD). Kuvaamme kolme potilastapausta, joissa kaikissa pitkittyneen peräsuolivaivan taustalta löytyi lymphogranuloma venereum.

Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatiolle on asetettu paljon odotuksia niin palveluiden laadun, saavutettavuuden kuin tehokkuuden osalta. Asiakas- ja potilastietojärjestelmiltä odotetaan paljon tavoitteiden saavuttamiseksi. Asiakastietojärjestelmät ovat laajasti käytössä sosiaalialalla, mutta niiden käyttöä työvälineenä ja niiden avulla saavutettuja hyötyjä on tutkittu ammattilaisten näkökulmasta vain vähän. Keväällä 2019 kartoitettiin ensimmäistä kertaa valtakunnallisesti sosiaalialan ammattilaisten käyttäjäkokemuksia asiakastietojärjestelmistä. Tässä artikkelissa kuvataan kyselytutkimuksen toteutus ja tulokset eniten käytettyjen tuotemerkkien osalta. Tutkimus toimii pilottina vuonna 2020 toteutettavalle sosiaalialan ammattilaisten käyttäjäkokemuskyselylle, joka on osa valtakunnallista Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien seurannan ja arvioinnin hanketta (STePS 3.0). Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2019 sähköisellä kyselyllä, joka pohjautui lääkäreille ja hoitajille aiemmin toteutettuihin käyttäjäkokemuskyselyihin. Sosiaalialan kyselyn teemoina olivat tekninen toimivuus, käytettävyys, tuki asiakastapauksen hahmottamiselle ja oman työn hallinnalle, yhteistyö ja tiedonkulku sekä järjestelmien hyödyt ja haitat. Aineisto koostui 1145 eri tehtävässä ja toimintaympäristössä toimivan sosiaalialan ammattilaisen vastauksista. Tätä artikkelia varten aineistosta on analysoitu vastaajien eniten käyttämien asiakastietojärjestelmien tuotemerkkien osalta joukko edustavia väittämiä kyselyn eri teema-alueista. Kaikkien asiakastietojärjestelmien kouluarvosanojen keskiarvo oli 6,7. Asiakastietojärjestelmiä pidettiin teknisesti vakaina ja toimivina, mutta arviot tiedonkulussa ja monialaisen yhteistyön tuessa, asiakkuuksien hallinnassa ja asiakkaasta saatavan kokonaiskuvan hahmottamisessa tietojärjestelmissä olivat varsin kriittisiä. Käyttäjien kokemuksia tutkimalla on mahdollista saada arvokasta tietoa asiakastietojärjestelmien kehittämisen ja suunnittelun tueksi. Jatkotutkimuksen aiheena on yksityiskohtaisempia ja fokusoidumpia analyysejä laajasta kyselytutkimusaineistosta muun muassa eri vastaajajoukkojen osalta., Digitalization of social and health care comes with many expectations regarding the quality of services, accessibility and efficiency. Central tools are client and patient information systems. Client information systems are widely used in social services, but little research on their use and benefits from the professionals’ perspective has been conducted. Social care professionals’ user experiences on client information systems were collected nationwide in Finland in spring 2019 for the first time. This article describes the implementation of the survey and results for the most used systems. This study acts as a pilot study for a similar survey in year 2020 included in a nationwide project to monitor and evaluate social and health care information systems in Finland (STePS 3.0). The data was collected in spring 2019 through an electronic questionnaire that was based on previous user experience surveys on physicians and nurses. The themes of the survey were technical functioning, usability, support for perceiving the client case as a whole and managing own work, collaboration and flow of information, as well as the benefits and disadvantages of the systems. The data includes responses from 1145 professionals working in different roles and environments in social services. For this article, a set of representative statements from each theme were analyzed for the most used client information systems among respondents. The mean of the grade point averages for all client information systems was 6.7. The systems were considered to be technically stable and functional, but evaluations of collaboration and the flow of information, time management, and perceiving the client’s network in the systems were quite critical. Valuable information to support the development and design of client information systems can be gained by studying users’ experiences. Further studies will include more detailed and focused analyzes of this extensive survey data, for example, on different groups of respondents.

Vertaisarvioitu. English summary.

Vertaisarvioitu. English summary HIV-tartuntoja voidaan ehkäistä erittäin tehokkaasti tenofoviiridisoproksiilin ja emtrisitabiinin yhdistelmähoidolla. Tätä altistusta edeltävää estohoitoa kutsutaan prepiksi (pre-exposure prophylaxis). Prep-hoito tarjoaa mahdollisuuden tavoittaa suuren tartuntariskin henkilöitä terveydenhuollon seurantaan. Prep-hoitoon kuuluu HIV-infektion ja muiden seksitautien säännöllinen testaus vähintään kolmen kuukauden välein. Prepin vakavat haittavaikutukset ovat harvinaisia. Prep ei näytä lisäävän HIVin lääkeresistenssiä, kunhan HIV-tartunta on varmuudella suljettu pois ennen hoidon aloittamista. Prep ei suojaa muilta seksitaudeilta, joten kondomin käyttöä suositellaan prepin ohessa. Oikein suunnattu prep-hoito on rinnakkaisvalmisteiden tultua markkinoille terveydenhuollon kustannuksia säästävää toimintaa. THL on antanut prep-hoidosta vuonna 2019 valtakunnallisen suosituksen, ja prep on lisääntyvästi käytössä infektiosairauksien ja sukupuolitautien poliklinikoissa.

Pilottiprojektin tulokset laaturekisterien toiminnan organisoimisesta kannustavat ¬jatkamaan työtä moniammatillisesti ja pitkäjänteisesti. Kansallinen koordinaatio on välttämätöntä laatu- ja vaikuttavuustiedon vertailukelpoisuuden ja hyödyntämisen varmistamiseksi.

Vertaisarvioitu. English abstract. • C. difficile -infektion tärkeimmät hoitovaihtoehdot ovat vankomysiini ja fidaksomisiini. Metronidatsolia tulee nykysuositusten mukaan käyttää vain nuorehkojen potilaiden lievien tai kohtalaisen lievien infek¬tioiden hoidossa. • Suurin riski infektion uusimiseen on iäkkäillä ja/tai immunosuprimoiduilla potilailla. Heillä voidaan käyttää standardihoidon rinnalla uusimisriskiä vähentämään betslotoksumabi-infuusiota (monoklonaalinen toksiini B:n vasta-aine). • Ulosteensiirto on tehokkain hoitokeino. Sitä suositellaan harkittavaksi jo kolmannen perättäisen infektion yhteydessä.

Vertaisarvioitu. English summary. Teema : kesänumero Ekseemat ovat yleisimpiä ihosairauksiamme. Niitä yhdistävät samankaltainen histologia ja iholla näkyvä ihottuma. Kutina on keskeinen oire. Taudit erotetaan toisistaan pääosin kliinisin perustein, mikä vaikeuttaa diagnosointia ja hoitoa. Ensisijainen hoito on riittävän vahva ja tarpeeksi pitkä glukokortikoidivoidekuuri. Hoitovaihtoehdoksi sopivat myös kalsineuriininestäjävoiteet. Osassa ekseemoista on tarpeen kiinnittää huomiota niitä pahentaviin tai aiheuttaviin tekijöihin. Potilaan asianmukainen ohjattu omahoito on oleellista. Se perustuu hoidon tehostamiseen pahenemisvaiheissa ja tarvittaessa ylläpitohoitoon. Potilaan on tärkeää ymmärtää, että taudinkulku ja hoitovaste voivat vaihdella ja että lääkehoito perustuu yleensä oireiden hoitoon.

Kansainvälinen yhteistyö erittäin tarttuviin infektioihin varautumisessa on tiivistynyt.

Vertaisarvioitu. Teema : krooninen haava. English summary. Epätyypilliset haavat ovat merkittävä haavatyyppi, johon haavaklinikoiden aineistoissa jopa 10-20 % kroonisista haavoista lukeutuu. Epätyypilliseen haavaan viittaavia tunnusmerkkejä ovat haavan epätyypillinen ulkonäkö tai sijainti, huomattava kipu haavan kokoon nähden, poikkeava hypergranulaatio tai pigmentaatio ja huono hoitovaste. Kliinisen kuvan ja histologisen löydöksen lisäksi diagnosoinnissa tulee huomioida epätyypillisten haavojen liitännäissairaudet. Hoito määräytyy diagnoosin mukaan. Monen epätyypillisen haavaan diagnoosi viivästyy, mikä heikentää potilaan ja haavan paranemisennustetta.