Search

Yksityisten sosiaalipalvelujen määrä Suomessa on kasvanut voimakkaasti viime vuosikymmeninä ja hoivayritykset ovat tulleet huomattavaksi osaksi sekä paikallista että valtakunnallista hyvinvointipalvelujärjestelmää. Tutkimuksessa otetaan osaa tähän ajankohtaiseen keskusteluun hoivapalveluiden yksityistämisestä sekä hoiva-alan ammattilaisten työurien luonteen muutoksista. Samalla kun hoivaa muokataan työmarkkinoilla yhteismitalliseksi, tehostetuksi, tilatuksi, paloitelluksi ja kulutetuksi tuotteeksi, se on käytännössä arkista, konkreettista, ruumiillista kohtaamista ja sukupuolittunutta työtä. Tutkimuksessa tarkastellaan mitä ja miten yksityisiä sosiaalipalveluja tuottavat naisyrittäjät kertovat työstään omaelämäkerrallisissa kirjoituksissaan. Kiinnostuksen keskiössä on yhtäältä edellä kuvattu ristiriita hoiva- ja markkinalogiikoiden välillä ja toisaalta keinot noiden logiikoiden yhdistämiseen hoivayrittäjän työssä. Tutkimuksessa selvitetään miten hoivayrittäjät jäsentävät ja sovittavat yhteen hoivaan ja yrittäjyyteen liittyviä kulttuurisia käsityksiä ja odotuksia sekä minkälaisia sukupuoleen ja yhteiskuntaluokkaan liittyviä merkityksiä hoivaa ja yrittäjyyttä koskevat odotukset ilmentävät. Analyysi kohdistuu näin ollen paitsi yksilöllisiin merkityksenantoihin myös sukupuoleen ja yhteiskuntaluokkaan kytkeytyviin kulttuurisiin odotuksiin ja kerronnallisiin resursseihin. Tulosten perusteella hoivayrittäjyys näyttäytyy moneen suuntaan ulottuvien vastakohtaisten ja toisiaan hylkivien elementtien kenttänä. Analyysissa tuodaan esille kuinka hoivan ja yrittäjyyden yhdistelmä esitetään kirjoituksissa ymmärrettävänä ja hyväksyttävänä nojaamalla hoiva-alan ammatilliseen pysyvyyteen, hoivan feminiinisyyteen, luonnollisuuteen ja yrittäjyyden vierauteen. Hoivayrittäjät suhteuttavat ammatillista itseään yhtäältä hoivaan palkkatyönä ja toisaalta yrittäjyyteen liitettyyn keskiluokkaiseen maskuliinisuuteen sekä kasvuhakuisuutta painottaviin odotuksiin. Hoivayrittäjien kokemuksia värittää moniin suuntiin vetävät osin ristiriitaisia odotuksia sisältävät toimijaroolit. He ovat taloudellisen vastuun kantavia yrittäjiä, mutta yhtä aikaa myös kunnan ostopalvelusopimusten turvin toimivia alihankkijoita. He ovat työnantajia, jotka ovat myös työntekijöidensä kollegoita osallistuessaan käytännön työhön työntekijöidensä rinnalla. Tutkimus nojaa käynnissä olevaan siirtymään suomalaisesta hyvinvointivaltiosta kohti uusliberalistista kilpailuyhteiskuntaa. Tulokset osoittavat kuinka uusliberalististen ihanteiden mukainen hoivan ja feminiinisyyksien tuotteistaminen laadukkaan hoivan nimissä tunnistetaan ja hyödynnetään. Tulokset tuovat esiin myös hoivayrittäjien pyrkimyksen palkkatyömäisen yrittäjyyskäsityksen omaksumiseen ja korostamiseen. Tutkimustuloksissa on nähtävissä viitteitä yrittäjyyden ja palkkatyön rajojen hämärtymisestä. Tämän kehityksen voi olettaa vaikuttavan hoivatyöhön ja sen jakautuviin ammatillisiin asemiin tulevaisuudessa. Tutkimusaineisto koostuu 33:sta ympäri Suomea vanhusten sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumis- ja hoivapalveluja, kotipalveluja ja – sairaanhoitoa, lasten päivähoitoa sekä lasten ja nuorten ammatillista perhehoitoa tarjoavien naisyrittäjien yrittäjyyselämäkerroista. Aineiston analyysi perustuu kertomuksen tutkimuksen perinteisiin yhdistäen sosiaalitieteiden ja kirjallisuudentutkimuksen lähestymistapoja. This is a study of entrepreneurial care services in Finland, guided by an interest in foregrounding the societal and cultural context in which care entrepreneurs are operating through their personal accounts. The ongoing reconstruction of the Finnish social service structure forms the background of this study. The study therefore addresses private care providers’ narrated and experienced cultural expectations and positions in the conflicting context of care and market logics. In particular, this is a narrative study situated in the fields of social psychology, gender studies and social policy. The intertwining theoretical and methodological framework is based on cognitive narratology. Moreover, narratives are understood as performances, and as comments on the expected and ordinary. The empirical material in this study consists of 33 written narratives collected by written request from care entrepreneurs who provide different kinds of social service around Finland. This study analyses how care entrepreneurs perform, make, do and comment on care, entrepreneurship, gender and class when they write about their lives. To be more precise, the study explores the narrative means deployed when the writers combine care and entrepreneurship. As well as the evident individual meanings and experiences attached to care entrepreneurship, this study also examines the ongoing negotiation and reproduction of cultural expectations, and their gendered and classed nature, on the basis of the narrative resources embedded in the narrative environments around this issue. The narrative analysis illustrates the narrative resources used for reconciliation and accommodation of care and entrepreneurship, in the hope to become understood and accepted as entrepreneurs in care work. The writers draw contrasts between private and public care in terms of quality, but the study also shows that the opportunity to draw on alternative or “new” openings in the narrative environments shapes the writers’ experiences and their ways of telling about themselves, as do the unfamiliarity of entrepreneurship and the non-institutionalised status of care entrepreneurs. Overall, the study is a contribution to discussions of neoliberal ideals and the feminisation of work. The study indicates that although the abstracted narrative environments in question reject the middle-class and masculine entrepreneurial ideal because it is in contradiction with the values and traditions of care work, at the same time they are open to the neoliberal ideals of self-branding, the commodification of services, and the blurring of the line between waged work and entrepreneurship. Neoliberal ideals are deployed, however, only when they accentuate a good quality of care based on femininities. In addition, the study addresses the current and future vocational positions of care workers – who are predominantly women – in a field that has become more diverse.

Yksityisten sosiaali- ja hyvinvointipalvelujen syntyminen osaksi palvelujentarjontaa on ollut seurausta 1990-luvun taloudellisen laman aiheuttamista muutoksista hyvinvointiyhteiskunnassamme. Näiden muutosten seurauksena julkisen palveluntuotannon rinnalle on syntynyt vaihtoehtoisia palveluntuotannon muotoja, joista hoivayrittäjyys on yksi. Yleisten yhteiskunnallisten muutosten lisäksi lainsäädännölliset uudistukset, lisääntyneet palvelutarpeet ja asiakkaiden vaatimustason nousu ovat edesauttaneet yksityisen palveluntuotannon yleistymistä osaksi suomalaista hyvinvointipalvelujen tarjontaa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisia yksityisiä sosiaali- ja hyvinvointipalveluja tuottavia hoivayrittäjiä, ja tutkimus oli luonteeltaan empiirinen. Tutkimuksen aineisto koostui kuuden pirkanmaalaisen naisyrittäjän omaelämäkerroista, jotka kerättiin narratiivisen haastattelun keinoin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää minkälaisia kertomuksia hoivayrittäjät tuottivat yrittäjyydestään. Pyrkimyksenä oli myös aikaisemmin yrittäjillä tehtyihin tutkimuksiin nojautuen hahmotella yleistä kuvaa yrittäjyydestä ja yrittäjästä, ja verrata tätä hoivayrittäjien tuottamiin kertomuksiin. Tutkimusaineiston analysoinnissa sovellettiin narratiivista näkökulmaa. Narratiivisen lähestymistavan avulla aineistosta erotettiin hoivayrittäjyyttä kuvaavat selviytymistarinat, itsenäistymistarinat ja itsensä löytämisen tarinat. Analysoinnissa käytettiin apuna myös retorista lukutapaa kuvaamaan niitä yrittäjäksi ryhtymisen perusteluja, joita kertomuksissa käytettiin. Suhteessa yleiseen käsitykseen yrittäjyydestä erotettiin hoivayrittäjien kertomuksista kolme yrittäjyyskuvaa: yrittäjyys työnä ja elantona, yrittäjyys ihanteena ja kurjuutena sekä yrittäjyys vaihtoehtona ja ammattina. Näissä yrittäjyyskuvissa vaihtelivat toimeentulon, hoivaetiikan sekä ammatillisen kehittymisen ja identiteetin painotukset hoivayrittäjyyttä kuvailtaessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli osoittaa yleisen yrittäjyyskäsitteen riittämättömyys kattamaan yrittäjyyttä hoiva-alalla. Pyrkimyksenä oli myös lisätä tietämystä hoivayrittäjyydestä yrittäjien näkökulmasta, sillä aihetta on tutkittu tästä näkökulmasta käsin vasta jonkin verran. Avainsanat: hoivayrittäjyys, palvelupluralismi, individualistinen ja relationistinen yrittäjyyskuva, naisyrittäjyys, omaelämäkerta, narratiivisuus, ydinretoriikka 1. Johdanto 1 2. Tutkimuksen taustaa 3 2.1 Hoivayrittäjyyden synty ja asema 3 2.2 Hoivayrittäjyyden kansainvälinen vertailu 10 3. Yrittäjyyden tarkastelun tapoja ja mahdollisuuksia 13 3.1 Yrittäjyyden individualistinen tausta 14 3.2 Yrittäjyyskuvan relationistinen täydennys 16 3.3 Yhteiskunnallinen yrittäjyyspuhunta ja toimijoiden puhe 17 3.4 Yrittäjyyskuvan maskuliinisuus ja feminiininen hoivayrittäjyys 21 3.5 Naisten kerronnan tapoja 26 3.6 Kerronnan konstruoiva luonne 29 4. Tutkimuskysymykset 31 5. Tutkimuksen suorittaminen 32 5.1 Narratiivinen haastattelu aineistonkeruumenetelmänä 32 5.2 Haastateltavien hankinta ja tutkijan positiot 35 5.3 Haastateltujen naisyrittäjien esittely 40 6. Yrittäjyyselämäkertojen analysointi 43 6.1 Kertomusten rakenne ja tarinatyypit 43 6.2 Juonentaminen ja ydinretoriikka 45 7. Naisyrittäjien tarinatyypit 47 7.1 Hannelen ja Seijan selviytymistarinat 48 7.1.1 ”Et sehän on mitä polkua lähtee menemään” 49 7.1.2 Yrittäjyys työnä ja elantona 52 7.1.3 Itsenäisyys ja elämä omissa käsissä 54 7.2 Pirjon ja Marjan itsenäistymistarinat 56 7.2.1 ”Sitä alko niinku huomaa, et tätä hommaa vois kyllä tehdä itsekkin” 56 7.2.2 Yrittäjyys ihanteena ja kurjuutena 59 7.2.3 Vapautuminen kahleista 63 7.3 Outin ja Terhin itsensä löytämisen tarinat 64 7.3.1 ”Hyppäys niinku teoriasta käytäntöön” 64 7.3.2 Yrittäjyys vaihtoehtona ja ammattina 67 7.3.3 Mahdollisuudet ja valinnan vapaus 71 7.4 Yhteenvetoa 72 8. Johtopäätöksiä 73 9. Lopuksi 86 Lähteet 91