Search

Artikkelissa tarkastellaan suomalaisten arvoja ja arvomuutosta Schwartzin arvomallin valossa ja koetetaan löytää uusia tapoja mitata yhteiseksi koettuja (kansallis)arvoja. Edustavilla otoksilla tehtyjen sana-assosiaatiotestin, autostereotypiatutkimusten sekä historiatietoisuutta koskevan tutkimuksen pohjalta kansallisarvoihin luettiin protestanttiset arvot (koulutus, tasa-arvo, työ, rehellisyys), luontoarvot (yhteys luontoon, oma rauha, luonnonsuojelu, luonnon kauneus) sekä turvallisuusarvo maanpuolustus. Muut arvot muodostuivat yhteisiksi arvoiksi jo kansallista identiteettiä rakennettaessa 1800-luvulla, maanpuolustus vasta 1939-40. Erityisesti analysoitiin yksilöllisten arvojen ja kansallisarvojen vuorovaikutusta muutoksen selittämisessä, aineistoina aikuisia edustavat Puohiniemen neljä valtakunnallista otosta 1995-2015 ja HY:n sosiaalipsykologian yksikön neljä otosta Pyhtäältä 1975-2007. Hypoteesi, että kansallisarvot vahvistuvat epävarmoiksi koetuissa oloissa, sai tukea molemmista aineistoista, kun kansallisarvoihin kuuluva tasa-arvo tuli tärkeämmäksi 2000-luvun alkuvuosina, vastoin Schwartzin mallin oletuksia. Itseohjautuvuusarvojen ja turvallisuusarvojen samanaikainen vahvistuminen 2010-luvulla ei myöskään sovi vallitseviin teorioihin, mutta olisi selitettävissä yksilöllisten ja kansallisarvojen vuorovaikutuksen avulla. Kirjallisuuden tarkastelusta johdettiin myöhempää tutkimusta varten oletus, että kansallinen identiteetti voi vaihdella reflektiivisyydeltään ja suomalainen identiteetti saattaisi sijoittua reflektiivisyysasteikon yläpäähän, mitä selittäisi koulutus yhteisenä arvona sekä Suomen virallinen kaksikielisyys.

Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimuksen 50-vuotiailla tutkittavilla (n = 206–224) tarkasteltiin henkisyysarvon ja perimmäisten kysymysten pohtimisen (PKP) yhteyksiä Schwartzin (2012) mallin 14 arvoon. Lisäksi selvitettiin henkisyysarvon, PKP:n ja henkisen hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä. Keskistettyihin arvoihin perustuvien tulosten mukaan henkisyysarvo korreloi negatiivisesti virikkeellisyyden, vallan, suoriutumisen ja hedonismin kanssa. Toisaalta henkisyysarvo kytkeytyi positiivisesti huolenpitoon, luotettavuuteen ja yhteiskunnalliseen huolenpitoon. Henkisyys oli ainoa arvo, joka oli yhteydessä kolmeen PKP:n osatekijään (oman elämän pohdiskelu, uskonnolliset kysymykset ja viisaus) ja yhteydet säilyivät, kun muiden arvojen vaikutus kontrolloitiin. Sitä vastoin henkisyysarvo ei ollut yhteydessä mihinkään henkisen hyvinvoinnin kolmesta osa-alueesta (psykologinen, sosiaalinen ja emotionaalinen hyvinvointi). Kuoleman ajatteleminen oli negatiivisesti ja viisaus positiivisesti yhteydessä yleiseen henkiseen hyvinvointiin, ja kaikki PKP:n osatekijät olivat yhteydessä joihinkin henkisen hyvinvoinnin osa-alueisiin.

Kirsti Lagerspetz: Naisten aggressio. Tammi, Helsinki 1998, 314 s. sid.

This study examined the values of education and the teaching aims of the education policy concerning Finnish basic education. In Finland, political decision-makers and civil servants are responsible for education policy. The most important documents governing basic education are the Basic Education Act, the Basic Education Decree, the Government Decree on the General National Objectives and Distribution of Lesson Hours in Basic Education, the National Core Curriculum for Basic Education, the Government Programme, and the Development Plan for Education and Research. These documents, formulated during the research time period, composed one part of the research data. Many national and international actors strive to influence the objectives and definitions of education policy. In Finland, the most influential actors are the Confederation of Finnish Industries EK (earlier the Union of Industries and Employers TT), the Central Organisation of Finnish Trade Unions SAK, the Finnish Confederation of Salaried Employees STTK, the Trade Union of Education in Finland OAJ, and the Association of Finnish Local and Regional Authorities. The political target programmes and reports of these actors concerning basic education were included in the research data. One of the most influential international actors is the European Union, whose political target programmes concerning basic education, as well as reports of the administration of the Evangelical Lutheran Church of Finland concerning basic education, were also included in the research data. The research method used was content analysis. With this method, all education and teaching aims concerning basic education presented in the research data were classified according to the value types of the value theory of Shalom Schwartz (1992). On the basis of the analysis, models were designed describing the relations of the values. These models enabled examining how the objectives were divided between different value types and value dimensions. The values in the data were illustrated with specific value maps that enabled comparing values and observing changes in them. Furthermore, the values in the data were compared with the values in different periods of society and education policy, and with the values prevalent among Finnish people. Over the long term values have shifted in Finnish society towards the strengthening of individualistic values and the weakening of collectivistic values. The ideological basis for this shift has been liberalism. Neoliberalism, which strongly emphasizes individualistic values and targets a market-led society, has been seen to have achieved a firm foothold in education policy and in society as a whole, determining their goals and methods. One of the objectives of this study was to examine how the values in the research data correlate with the values of neoliberalism, which emphasizes individualistic values, and with the values of communitarianism, Christianity and Christian ethics, which emphasize collectivistic values. The majority of the analyzed political documents, target programmes and reports exemplified more collectivistic than individualistic values in their objectives. The collectivistic values were emphasized most strongly in the reports of the administration of the Evangelical Lutheran Church of Finland. Correspondingly, the individualistic values were emphasized most strongly in the target programmes and reports of the Confederation of Finnish Industries EK and its predecessor, the Union of Industries and Employers TT, as well as of the European Union. The study results do not support the views presented in research literature that values typical of neoliberalism are emphasized in Finnish education policy. On the other hand, by focusing on the original national core curriculums for basic education 1994 and 2004 before insertions and modifications to the latter document, values typical of neoliberalism are seen to have been emphasized in the education policy concerning basic education. However, the results of this study reveal a trend of changes in values in the documents governing basic education, with the emphasis shifting from individualistic values towards more collectivistic values. Keywords: values, education policy, neoliberalism, basic education, education and teaching aims, Christian values, communitarianism Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaista perusopetusta koskevien koulutuspoliittisten kasvatus- ja opetustavoitteiden arvoja. Koulutuspolitiikasta Suomessa vastaavat poliittiset päättäjät ja virkamiehet. Keskeisimpiä perusopetusta velvoittavia ja ohjaavia asiakirjoja ovat perusopetuslaki, perusopetusasetus, valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta ja sen pohjalta laadittavat valtakunnalliset perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet sekä hallitusohjelma ja sen pohjalta laadittava koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma. Kyseiset tutkimusaikavälillä laaditut koulutuspoliittiset asiakirjat muodostivat yhden osan tämän väitöstutkimuksen aineistoa. Perusopetusta koskevan koulutuspolitiikan tavoitteisiin ja linjauksiin pyrkivät puolestaan vaikuttamaan useat eri kansalliset ja kansainväliset toimijat. Näistä vaikutusvaltaisimpia Suomessa ovat Elinkeinoelämän keskusliitto EK (aiemmin Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT), Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ sekä Suomen Kuntaliitto. Virallisten koulutuspoliittisten asiakirjojen lisäksi myös näiden toimijoiden tutkimusaikavälillä laatimat perusopetusta koskevat koulutuspoliittiset tavoiteohjelmat ja lausunnot sisältyivät tutkimuksen aineistoon. Lisäksi kansainvälisistä koulutuspolitiikkaan vaikuttavista toimijoista vaikutusvaltaisimpiin lukeutuvan Euroopan Unionin sekä myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallituksen tutkimusaikavälillä laatimat perusopetusta koskevat koulutuspoliittiset tavoiteohjelmat ja lausunnot olivat osa tämän tutkimuksen aineistoa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia, jonka avulla tutkimusaineistossa esiintyneet perusopetusta koskevat kasvatus- ja opetustavoitteet luokiteltiin Shalom Schwartzin arvoteorian (1992) eri arvotyyppeihin. Analyysin tuloksena laadittiin arvojen suhteita kuvaavia arvomalleja, joiden pohjalta tarkasteltiin tavoitteiden jakautumista eri arvotyyppien sekä niistä muodostuvien arvoulottuvuuksien kesken. Tutkimusaineiston sijoittumista Schwartzin neljä arvoulottuvuutta käsittävään arvoavaruuteen havainnollistettiin erityisillä arvokartoilla, joiden avulla tutkimusaineiston arvoja vertailtiin keskenään sekä havainnoitiin arvoissa ilmeneviä ajallisia muutoksia ja niiden muutossuuntia. Lisäksi tutkimusaineiston arvoja verrattiin suomalaisessa yhteiskunnassa ja koulutuspolitiikassa eri aikakausina sekä kansalaisten arvomaailmassa painottuneisiin arvoihin. Pitkän aikavälin arvojen muutossuuntauksena on suomalaisessa yhteiskunnassa nähty yksilökeskeisten arvojen vahvistumista ja yhteisökeskeisten arvojen heikkenemistä. Ideologisena lähtökohtana muutokselle on nähty liberalismi. Liberalismin osa-alueista taloudellisia ja yksilökeskeisiä arvoja voimakkaasti korostavan sekä markkinaohjautuvuuteen pyrkivän uusliberalismin on katsottu saaneen vahvan aseman koulutuspolitiikan ja laajemmin koko yhteiskunnan päämäärien ja toimintatapojen määrittymisessä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin myös sitä, miten tutkimusaineiston tavoitteiden arvot vastasivat yksilökeskeisiä arvoja korostavan uusliberalismin sekä sille arvoiltaan vastakkaisten, yhteisökeskeisiä arvoja korostavien kommunitarismin sekä kristinuskon ja kristillisen etiikan arvoja. Suurin osa koko tutkimusaineistosta edusti tavoitteiltaan enemmän yhteisökeskeisiä kuin yksilökeskeisiä arvoja. Myöskään virallisen, perusopetusta velvoittavan ja ohjaavan koulutuspolitiikan osalta tulokset eivät puolla tutkimuskirjallisuudessa usein esitettyjä näkemyksiä uusliberalismille tyypillisten arvojen painottumisesta suomalaisessa koulutuspolitiikassa. Toisaalta, jos tarkastelu kohdistetaan ainoastaan alkuperäisiin valtakunnallisiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin 1994 ja 2004, jotka ovat tutkimusaineistosta tavoitteiltaan laajimmat ja yksityiskohtaisimmat, voidaan perusopetusta velvoittavassa ja ohjaavassa koulutuspolitiikassa katsoa painottuneen uusliberalismille tyypilliset arvot. Tutkimusaineistosta selkeimmin uusliberalismille tyypilliset arvot painottuivat Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n ja sen edeltäjän Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT:n sekä Euroopan unionin koulutuspoliittisissa tavoiteohjelmissa ja lausunnoissa. Kommunitarismille sekä kristinuskolle ja kristilliselle etiikalle tyypilliset arvot puolestaan painottuivat selkeimmin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallituksen koulutuspoliittisissa lausunnoissa. Useissa tutkimusaikavälillä laadituissa perusopetusta velvoittavissa ja ohjaavissa asiakirjoissa oli arvopainotuksen ajallisena muutossuuntauksena nähtävissä siirtymää kohti yhteisöllisten arvojen entistä suurempaa painottumista. Avainsanat: arvot, uusliberalismi, koulutuspolitiikka, perusopetus, kasvatus- ja opetustavoitteet, kristilliset arvot, kommunitarismi

The overarching aim of the thesis was to identify work-related and personal factors which support employee well-being during working career and organizational restructuring. The empirical part of this thesis was based on a prospective cohort study of employees in the Finnish forest industry. Data included responses to questionnaires (N up to 4279) and records from organizational and national registers, all collected between 1986 and 2009. The data covered a period of stable growth, strong international expansion and organizational downsizing. The findings first of all show that the level of employee well-being was relatively stable over time. Employees who reported feeling unwell at work at follow-up worked in considerably worse working conditions (compared to people with good well-being) already 10 years before the follow-up. Their personal resources were weaker both at the 10-year follow-up and at baseline. Furthermore, the resources seemed to increase among those feeling well, whereas the development trend was vice versa among those feeling less well. There was an overall trend of decreasing mental well-being through the restructuring process, irrespective of the type of changes. The findings showed that the same factors which helped individuals to stay well over the long run also helped them during the turbulence of work life. Strong sense of coherence and strong social support were also associated with indices of employee well-being during organizational restructuring as well as a more positive view of the restructuring and its consequences. However, pre-change social support from co-workers did not provide a buffer against the detrimental effect of negative change experience on employee well-being. There was an association between the change appraisal and employee well-being, both health and mental well-being, during organizational restructuring: A negative appraisal of the restructuring process increased the risk of lower employee well-being. The findings showed that also the positive, motivational aspects of mental well-being can be damaged if the change appraisal is negative. Finally, the findings showed that by offering opportunities to participate in the planning of the changes related to one s own work and through the actions of top management and the immediate superior s organizations can support the development of positive change experience. Tässä väitöskirjassa selvitettiin niitä työhön liittyviä ja yksilöllisiä voimavaroja, jotka tukevat työntekijöiden työhyvinvointia läpi työuran ja organisaatiomuutosten. Työn kohderyhmänä olivat suomalaisen metsäteollisuuden työntekijät. Tutkimusaineisto koostui vuosina 1986 2009 kerätyistä kyselyaineistoista (N enimmillään 4 279) sekä organisaatiokohtaisista ja kansallisista rekisteriaineistoista. Ajanjaksoon sisältyi niin taloudellisesti vakaan kasvun, voimakkaan kansainvälistymisen kuin taloudellisen taantuman kausi. Tulokset ensinnäkin osoittivat, että työntekijöiden työhyvinvointi pysyi samalla tasolla pitkällä aikavälillä. Ne työntekijät, jotka seurantatutkimuksessa voivat huonosti, olivat työskennelleet huonommissa työolosuhteissa kuin hyvinvoivat työntekijät jo 10 vuotta aikaisemmin, ja heidän yksilölliset voimavaransa olivat heikompia jo lähtötilanteessa. Lisäksi resursseissa tapahtunut muutos vuosien aikana vaikutti menevän eri suuntiin: resurssit lisääntyivät niillä työntekijöillä, jotka voivat hyvin, kun ne vastaavasti heikkenivät niillä, joiden työhyvinvointi oli alkuaan heikompi. Työntekijöiden henkinen hyvinvointi yleisesti ottaen heikkeni muutosprosessin seurauksena. Tulokset kuitenkin osoittivat, että samat tekijät, jotka auttoivat työntekijää jaksamaan pitkällä aikavälillä, tukivat heitä myös muutoksen pyörteissä. Vahva elämänhallinnan tunne ja sosiaalinen tuki olivat yhteydessä sekä työhyvinvointiin että myönteiseen muutoskokemukseen. Hyvä sosiaalinen tuki työtovereilta ennen organisaatiomuutosta ei kuitenkaan suojannut kielteisen muutoskokemuksen työhyvinvointia heikentävältä vaikutukselta. Yksilön oma arvio muutoksen merkityksestä (muutoskokemus) osoittautui merkittäväksi tekijäksi työntekijän terveyden ja henkisen hyvinvoinnin kannalta: kielteinen muutoskokemus oli yhteydessä heikentyneeseen työhyvinvointiin. Tulokset myös osoittivat, että kielteinen muutoskokemus heikentää myös myönteistä, motivationaalista hyvinvointia, eli se ei ainoastaan lisää kuormittuneisuutta. Lopuksi tulokset osoittivat, että organisaatio voi vaikuttaa muutoskokemukseen. Se voi tarjota työntekijälle mahdollisuuksia vaikuttaa omaa työtään koskeviin muutoksiin. Siihen tarvitaan myös johdon ja esimiesten hyväksi koettua muutosjohtamista, eli riittävää vuorovaikutusta, tukea ja oikeudenmukaista toimintaa.

Finnish expatriates' adaptation to a multicultural environment This study addresses Finnish expatriates adaptation to a multicultural environment. The study focuses on the role of individual values and empathy in adaptation, using Van Oudenhoven and Van der Zee s (e.g., 2000) work on the multicultural personality as the frame of interpretation. The target group were Finnish expatriates and expatriate spouses (N=52) in Brussels. The method used was conversion mixed data analysis. Adaptation was studied with a semi-structured interview, where the respondents were also encouraged to talk freely about any issues that they felt were important concerning living abroad. The goal was to bring out the conceptions and understanding of the participants of the study themselves. This data was analysed mainly with grounded theory methods, applying also some techniques of interpretative phenomenological analysis. In this first phase the major interests were: 1) to find dimensions and other components of adaptation, and 2) to form types of adaptation. Dimensions refer to qualities and attributes the individuals either possess before moving or learn and gain while living abroad. In addition, any additional components affecting adaptation were searched. The types of adaptation were formed by examining main commonalities and differences between the respondents answers. By classifying the respondents into different types I attempted to find out how individuals differed in their adaptation. The data in the second phase of the study was collected by means of Schwartz s Portrait Value Questionnaire (PVQ) (Schwartz et al., 1999) and Davis s (1994) Interpersonal Reactivity Index (IRI). This data was related to the results of the first phase converted into numerical form by examining correlations between converted variables, values and empathy. The value rank order was compared to studies conducted in Finland with persons of similar education. In the first phase five dimensions of adaptation were found: broadmindedness, flexibility, extroversion, self-efficacy and adventurousness. The dimensions were closely connected to each other. In addition, such competencies and concepts as fluency in the language of the country and social networks, and time spent abroad, were associated with certain dimensions. Based on two major axes, motivation and competencies, four types of adaptation were established: ideally adapted, positively adapting, ambiguously adapting, and not adapted. In the second phase the five dimensions were converted into numerical form, each dimension forming a bipolar category, following the initial continuums found in text analysis. Broadmindedness was divided into growing and extensive broadmindedness, flexibility into evolving and inclusive poles, and extroversion into striving and natural extrovert. Self-efficacy and adventurousness were coded as dummy variables as a function whether they were mentioned of not. The not adapted group was discussed separately in the analysis, since it could not be included into the statistical analysis due to its small size. Among the expatriates, universalism was the most important value, followed by self-direction. Conformity and security ranked lower than in the Finnish samples with a university-level education. Self-direction values were related to several dimensions of adaptation. Self-direction correlated with extensive broadmindedness, inclusive flexibility, natural extrovert, and adventurousness. Those categorized as ideally adapted also scored significantly higher on self-direction than the positively adapting or ambiguously adapting group. Universalism was related to inclusive flexibility, and the natural extrovert group had significantly lower scores on conformity than the striving extrovert group. Regarding empathy, the extensive broadmindedness group scored higher than the growing broadmindedness group on perspective taking. The natural extrovert group and the ideally adapted type had lower scores on personal distress. Combining the results of both phases of the study, what stood out were the relevance of high priority for universalism and self-direction values, and low priority for conformity, as well as the significance of perspective taking and low personal distress in adaptation. The qualitative analysis was also consistent with the assumption that these values and aspects of empathy could change in the process of adaptation. Suomalaiset expatriaatit Brysselissä Tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten ekspatriaattien sopeutumista monikulttuuriseen ympäristöön, Brysseliin. Bryssel asuinpaikkana poikkeaa huomattavasti Suomesta monikulttuurisen väestörakenteensa puolesta: Brysselissä lähes puolet (48%) väestöstä on ulkomaalaista alkuperää, kun Suomessa vastaava luku on alle 4%, ja Helsingissäkin vain hiukan yli 8%. Tutkimuksen aineisto koostui 52 haastattelusta sekä haastatelluille tehdystä arvo- ja empatiakyselystä. Tutkimuksessa yhdistettiin laadullinen ja tilastollinen tutkimustapa. Haastatteluista kartoitettiin sopeutumisen ulottuvuuksia ja erilaisia sopeutumistyyppejä. Näitä verrattiin kyselyaineistolla saatuihin arvo- ja empatiavastauksiin. Haastatteluissa sopeutumista tutkittiin kartoittamalla vastaajien jokapäiväistä elämää ja kokemuksia Brysselissä asumisesta. Haastatteluaineiston avulla löydettiin viisi sopeutumisen ulottuvuutta. Ensimmäinen oli avarakatseisuus, jossa ilmenivät suvaitsevaisuus, perspektiivinottokyky ja erilaisuuden hyväksyntä. Toinen ulottuvuus oli joustavuus. Se vaihteli epävarmasta tai tilanteiden pakottamasta joustavuudesta kyvykkääseen tilannearviointiin ja kykyyn toimia vaivatta tilanteen vaatimalla tavalla. Joustavuuteen sisältyi myös kyky epävarmuuden sietoon ja harkitsevuus ennen toimimista. Kolmas ulottuvuus oli ulospäinsuuntautuneisuus, jonka toinen puoli ilmeni tietoisena pyrkimyksenä ulospäinsuuntautuneeseen käyttäytymiseen ja toinen luontaisena kykynä olla ulospäin suuntautunut. Neljäs ulottuvuus oli usko omaan itseen ja omiin kykyihin. Viidennen ulottuvuuden, seikkailunhalun, mainitsi noin neljännes haastatelluista. Sopeutumisen tyypit määriteltiin motivaation ja taitojen perusteella neljään ryhmään. Ideaalisti sopeutuneet olivat motivoituneita sopeutumiseen, ja heillä oli myös taito toimia monikulttuurisessa ympäristössä. Positiivisesti sopeutuvat olivat motivoituneita sopeutumaan, mutta tunsivat, että heidän taidossaan toimia vaivatta vieraassa ympäristössä oli vielä kehittämistä. Ristiriitaisesti sopeutuvat epäröivät motivaatiotaan, mutta kuvasivat taitonsa toimia vieraassa ympäristössä hyviksi tai kohtalaisiksi. Ei- sopeutuneiden motivaatio ja taidot olivat muita heikompia. Ulottuvuuksien ja tyyppien lisäksi mm. maan kielitaito, kommunikointikyky ja sosiaaliset verkostot edesauttoivat sopeutumista. Nämä tekijät olivat myös yhteydessä tutkimuksen ulottuvuuksiin ja tyyppiluokitteluun. Lisäksi tulokset antoivat viitteitä siitä, että sopeutuminen monikulttuuriseen ympäristöön on vuosien, ei kuukausien, prosessi. Erityisesti avarakatseisuuden ja joustavuuden merkitys osoittautuivat tärkeiksi monikulttuurisessa ympäristössä, ja motivaation todettiin olevan perustava tekijä menestyksellisessä sopeutumisessa. Arvoiltaan ekspatriaatit olivat kaikkien suomalaisten kaltaisia siinä, että luonnon ja kaikkien ihmisten hyvinvointiin liittyvät universalismiarvot olivat heille kaikkein tärkeimpiä. Itseohjautuvuusarvot (vapaus ja omaperäisyys) olivat toiseksi tärkein arvotyyppi, kuten korkeasti koulutetuilla suomalaisilla yleensäkin. Työarvot olivat kolmannella sijalla, mikä on huomattavasti korkeampi kuin Suomessa yleensä. Yhdenmukaisuus ja turvallisuus olivat selkeästi vähemmän tärkeitä kuin vastaavissa tutkimuksissa Suomessa. Itseohjautuvuus oli yhteydessä lukuisiin sopeutumisen osatekijöihin. Universalismin korostus ja yhdenmukaisuuden vähäisempi arvostus näkyivät sekä tilastollisissa että laadullisissa tuloksissa. Empatian osa-alueista perspektiivinottotaipumus ja alhainen ahdistuvuus liittyivät sopeutumiseen johdonmukaisesti. Tutkimuksessa käytetty laadullisen ja tilastollisen analyysin yhdistäminen on toistaiseksi melko harvinaista kulttuurienvälisessä ja sosiaalipsykologisessa tutkimuksessa. Menetelmän avulla kyettiin löytämään yksityiskohtaisesti monikulttuuriseen sopeutumiseen vaikuttavia tekijöitä ja niiden välisiä suhteita. Tutkimuksen tulosten avulla voidaan kehittää vastaisuudessa menetelmiä, joilla tulevien ekspatriaattien sopeutumista, kuten myös työkseen ulkomailla paljon matkustavien menestyksellistä toimintaa voidaan edesauttaa Brysselissä ja myös muissa monikulttuurisissa ympäristöissä.

Volunteering has become a major social issue during the past twenty years. There has, however, been very little research on Finnish voluntary work. This study examines volunteering from the volunteers own perspective. The aim is to investigate what kinds of conceptions volunteers have of voluntary work. What made them interested in voluntary work? Why are they involved in it? This study also analyses the core aspects of volunteering separating them from peripheral factors. The research material consisted of 22 interviews with voluntary workers. The analysis method was content analysis. The theoretical framework is the theory of social representations. According to the study, voluntary work forms its own world of nonpersonal friendship that enables the experience of dereification. That experience arises from the dynamics of two different social realities. From the point of view of the world of voluntary work it seems that the world of professional work is negative, oppressive and reifical. The superstructure of this world is rigid and the dialogue between people and the superstructure is broken. In the world of voluntary work there is also a superstructure, but the relationship between people and the superstructure is dialogical. This dialogical relationship allows the experience of dereification. This means that the anxiety and frustration produced by the reifical world stop for a moment in the world of the voluntary work. These two worlds are not completely separated, but there is a gateway between them. This gateway controls the interaction between them. The preconditions of the experience of dereification are expressive and collaborative by nature. Expressive factors of this study were ethics, authenticity, positivity, experiential, mental growth, unpaid work and activity. Collaborative factors were togetherness, organizational planning and receptivity to professionalism. These factors form the superstructure of voluntary work. Expressive factors are presumably more attracting in the beginning of voluntary work and recruiting, but collaborative factors are probably more important in involvement and staying. The core of the social representation consisted of ethicality, organizational planning and togetherness. The concept of voluntary work as non-paid work was placed in the periphery with authenticity, positivity, experiential, mental growth, activity and receptivity of professionalism. Results of the study can be applied to the development of voluntary work practice. Vapaaehtoistyö on noussut yhdeksi keskeiseksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Suomalaista järjestöjen tekemää vapaaehtoistyötä on kuitenkin tutkittu edelleen varsin vähän.Tämä tutkimus tarkastelee vapaaehtoistyötä vapaaehtoisen itsensä näkökulmasta. Tavoitteena on tutkia millaisia käsityksiä vapaaehtoisella on vapaaehtoistyöstä? Mikä vetää häntä puoleensa, ja miksi hän on mukana? Tutkimuksessa etsitään myös vapaaehtoistyön ydintekijöitä ja suhteutetaan niitä perifeerisempiin tekijöihin. Tutkimuksen aineisto koostuu 22 vapaaehtoistyöntekijän haastattelusta. Analyysimenetelmänä on sisällönanalyysi. Teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalisten representaatioiden teoria. Tutkimuksen mukaan vapaaehtoistyö muodostaa oman persoonattoman ystävyyden maailmansa, joka mahdollistaa erityislaatuisen ahdistuneisuutta purkavan dereifikaatiokokemuksen. Vapaaehtoistyön maailman näkökulmasta katsottuna hahmottuu kielteinen rahan esineellistävä maailma, jossa ihmisen ja erilaisten sääntöjen muodostaman ylärakenteen välinen dialogi on katkennut. Vapaaehtoistyön maailmassakin on jossain määrin saman kaltainen ylärakenne, mutta ihmisen suhde siihen on dialoginen. Tämä dialoginen suhde mahdollistaa dereifikaatiokokemuksen, jossa esineellistävän rahan maailman tuottama turhautuminen ja ahdistus hetkeksi lakkaa olemasta. Vapaaehtoistyön ja rahan maailma eivät kuitenkaan ole täysin erilliset, vaan niiden välillä on portti, joka säätelee niiden välistä vuorovaikutusta. Dereifikaatiokokemuksen edellytyksinä ovat ekspressiivisyys ja kollaboratiivisuus. Ekspressiivisiä tekijöitä ovat eettisyys, autenttisuus, positiivisuus, elämyksellisyys, henkinen kasvu, palkattomuus ja aktiivisuus. Nämä tekijät ovat tärkeitä vapaaehtoistyön vetovoimaisuuden kannalta. Ne mahdollistavat itsensä ilmaisemisen omien tarpeidensa mukaisesti syvällisesti tai kevyesti, suppeasti tai laaja-alaisesti. Kollaboratiiviset tekijät puolestaan muodostavat vapaaehtoistyölle ominaisen ylärakenteen. Näitä tekijöitä ovat tässä tutkimuksessa yhteenkuuluvaisuus, suunnitelmallisuus sekä vastaanottavaisuus professionaalisuudelle. Vapaaehtoistyön ydintekijöiksi hahmottuvat eettisyys, suunnitelmallisuus ja yhteenkuuluvaisuus. Perifeerisempiä tekijöitä ovat autenttisuus, positiivisuus, elämyksellisyys, henkinen kasvu, aktiivisuus, vastaanottavaisuus professionaalisuudelle sekä palkattomuus Tutkimus kyseenalaistaa käsityksen vapaaehtoistyön palkattomuuden keskeisestä asemasta ja osoittaa, että palkattomuus on paljon moniulotteisempi, problemaattisempi ja vähemmän itsestään selvä asia kuin mitä yleensä ajatellaan. Tutkimuksen tuloksia soveltaen esitetään myös näkökulmia järjestöjen ja vapaaehtoistyön käytännön kehittämiseen.