Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella perhearkea myönteisen vanhemmuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, mitä vanhempana toimimiseen liittyviä periaatteita ja tavoitteita isillä ja äideillä on, millaisia myönteisiä ja toisaalta haasteellisia piirteitä arjen vanhemmuuteen sisältyy sekä onko isien ja äitien arjen vanhemmuudessa eroavaisuuksia. Tavoitteena oli päästä käsiksi arjen vanhemmuuteen siitä näkökulmasta, miten vanhemmat itse sen kokevat. Tutkimukseen osallistui seitsemän perhettä, joissa oli 5–7-vuotiaita lapsia. Aineistonkeruussa käytettiin teemahaastattelua ja päiväkirjamenetelmää. Aineisto analysoitiin pääasiassa laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vanhempien kasvatusajattelulle oli ominaista oman vanhemmuuden tiedostaminen ja pyrkimys lapsen kehityksen kokonaisvaltaiseen tukemiseen. Arjen vanhemmuus sisälsi runsaasti sekä hienoja että haastavia hetkiä, joihin liittyi voimakkaita myönteisiä tunteita, mutta myös kielteisiä. Vanhemmuudessa vaikutti lapsen kasvattamisen lisäksi olevan kyse monimutkaisen arjen palapelin rakentamisesta ja koossapitämisestä. Suurin eroavaisuus isien ja äitien välillä arjen vanhemmuuden suhteen oli se, että perhearjen sujumisesta vastasivat ennen kaikkea äidit. Tähän tutkimukseen osallistuneille vanhemmille perhearki oli konteksti, joka tuotti positiivisia kokemuksia, mutta sisälsi moniulotteisuutensa vuoksi myös omat haasteensa. Vanhemmat joka tapauksessa asettivat lapsen edun muiden asioiden edelle, ja perhe näytti olevan heille elämän keskipiste. Arjen vanhemmuus vaikuttikin monilta osin olevan linjassa myönteisen ja auktoritatiivisen vanhemmuuden ominaispiirteiden kanssa. Arki itsessään aiheuttaa kuitenkin joskus ylikuormittumista myös pääosin hyvin selviytyville vanhemmille.