Search

How is leadership communicated? Finnish CEOs on Twitter Twitter offers CEOs the opportunity to communicate with a wide audience. For corporate stakeholders, CEO communication is important because it can affect, for example, the corporate image or the information that company’s stakeholders receive about the company’s vision or values. So far, however, not much is known about the Twitter communication of Finnish CEOs or the leadership that they communicate on Twitter, so this article addresses these aspects through the strategic leadership communication theory (Ki 2015) and Glick’s (2011) CEO roles. The data have been collected over a period of seven months and consists of a total of 132 public references from the CEOs whose companies are listed on the Helsinki Stock Exchange or the TE500 CEO list. The data were analyzed with qualitative content analysis. The main results show that the Twitter use of Finnish CEOs is interactive yet rather inactive

Tässä tutkimuksessa analysoidaan juopumuksen asteen vaikutusta kuolemaan johtavan liikenneonnettomuuden riskiin moderneilla tilastollisilla menetelmillä. Tutkimuksen pääaineistona ovat vuosina 2005–2014 Suomessa tapahtuneet kuolemaan johtaneet moottoriajoneuvo-onnettomuudet, joissa oli mukana henkilöauto aiheuttajana tai muuna osallisena. Pääaineistoa täydennetään ratsiatutkimuksista julkaistuilla tilastoilla. Keskeisiä käytettyjä mittareita ovat riskisuhde sekä vakioitu riskisuhde, josta on poistettu sekoittavien muuttujien vaikutusta. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena on selvittää, miten pieni veren alkoholipitoisuus alkaa lisätä liikenneonnettomuuden riskiä, ja toisena tavoitteena on arvioida eri alkoholipitoisuuksien aiheuttaman riskin suuruusluokkaa. Tutkimuksessa havaitaan, että alkoholin vaikutuksen alaisena ajaneet näyttävät jakautuvan kahteen ryhmään. Suurin osa (yli 80 %) pyrkii pitämään alkoholin nauttimisen sallitun rajoissa, niin ettei rattijuopumuksen raja ylity. Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien aineistossa ylivoimaisesti suurin osuus on törkeitä rattijuoppoja, mutta on todennäköistä, että jo vähäinen veren alkoholipitoisuus (alle 0,2 ‰) lisää kuolemaan johtavan onnettomuuden riskiä. Onnettomuuden aiheuttamiseen perustuvat riskisuhteet ovat suurempia kuin osallisuuteen perustuvat. Riski olla aiheuttajana kuolemaan johtavassa liikenneonnettomuudessa on noin kymmenkertainen verrattuna raittiiseen, jos veren alkoholipitoisuus on 0,4 promillea. Riskisuhde kasvaa noin satakertaiseksi, jos veren alkoholipitoisuus on 1 promille. nonPeerReviewed

publishedVersion

Viime vuosien aikana lähes kaikessa työssä informaatiokuormitus on lisääntynyt voimakkaasti. Informaatioylikuormituksen tiedetään lisäävän stressiä, heikentävän muistia sekä yleisesti työhyvinvointia ja työn tuottavuutta. Työpaikoilla on tästä syystä tärkeää kiinnittää huomiota työn informaatioergonomiaan ja kehittää ratkaisuja, joilla informaation määrä saadaan pidettyä hallittavalla tasolla. Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaisia ratkaisuja ICT-alan yritykset tuottivat Kestävä aivoterveys -hankeen järjestämissä informaatioergonomian työpajoissa. Alan työn luonteesta johtuen, työssä joutuu seuraamaan ja analysoimaan suuria määriä informaatiota. ICT-alan ratkaisut liittyivät työn priorisointiin ja jäsentelyyn, sovittuihin viestinnän käytäntöihin ja keskeytyksettömän työn mahdollistamiseen. Tunnistettujen ratkaisujen avulla on mahdollista keventää muistikuormaa, vähentää tietotulvaa ja välttyä keskeytyksiltä, mikä edistää oman työn hallinnan kokemusta. publishedVersion

Toimitusjohtajan toiminen hallituksen jäsenenä tai puheenjohtajana, eli niin sanottu duaalirooli, on keskeinen osakeyhtiön hyvään hallintoon liittyvä teema. Toimitusjohtajuuden ja hallituksen jäsenyyden yhdistämiskäytäntöä on tutkittu etenkin kansainvälisesti, ja järjestely on tavanomainen angloamerikkalaisessa yhtiökäytännössä. Suomalaisessa yhtiökäytännössä järjestely on epätavanomaisempi, eikä kotimaista tutkimusta aiheesta ole juuri tehty. Artikkelissa syvennytään toimitusjohtajan asemaan erityisesti kuntayhtiöiden erityispiirteiden kautta. Kuntayhtiöissä toimitusjohtajilla on usein keskeinen rooli johdon toimialaa koskevan osaamisen vahvistajana. Kuntayhtiöllä tarkoitetaan sellaista osakeyhtiötä, jossa yhdellä tai useammalla kunnalla tai kuntayhtymällä on välittömästi tai välillisesti määräysvalta. Kuntayhtiö voi olla yhden tai useamman kunnan taikka kuntayhtymän omistama, tai sillä voi olla näiden lisäksi muita omistajia, kunhan kuntaomistajien yhteenlaskettu omistusosuus on 50 prosenttia tai enemmän. Artikkelin tavoitteena on ensinnäkin tarkastella toimitusjohtajan hallitusjäsenyyteen vaikuttavaa normistoa. Tavoitteena on myös selvittää, miten kunnat voivat määrätä kuntayhtiön toimitusjohtajan hallitusjäsenyydestä erilaisin omistajaohjauksellisin keinoin. Lisäksi kirjoituksessa annetaan suosituksia siitä, miten olisi tarkoituksenmukaista määrätä toimitusjohtajien hallitusjäsenyyksistä. Nämä suositukset soveltuvat myös muihin kuin kuntayhtiöihin. Artikkelia varten on laadittu 200 kuntayhtiön yhtiöjärjestystarkastelu, jossa on tutkittu toimitusjohtajaa koskevia yhtiöjärjestysmääräyksiä sekä konserniohje- ja corporate governance -tarkastelu, jossa on tarkasteltu 25 suurimman kaupungin konserniohjeiden toimitusjohtajan hallitusjäsenyyttä koskevat määräykset. publishedVersion

Artikkelissa hahmotellaan materiaalitajun käsitettä kuluttajien ja materiaalien välisenä, tilanteisena, aktiivisena ja vastavuoroisena suhteena. Tavoitteena on luoda uutta ymmärrystä kuluttajien materiaalisuhteista osana kestävää kulutusta. Käsitteellisesti materiaalitaju rakentuu suhteessa lukutaidoista käytävään keskusteluun ja sen kritiikkiin. Ammentamalla teoreettisia vaikutteita uusmaterialismista ja pragmatismista, materiaalitajun käsite korostaa materiaalisuhteiden tilanteista, vuorovaikutteista, kehkeytyvää ja jännitteistä luonnetta. Lisäksi materiaalitaju rakentaa ymmärrystä siitä, miten kuluttajat luovasti oppivat ja muuttavat tapojaan olla vuorovaikutuksessa materiaalien kanssa. Materiaalitaju tuo kestävän kulutuksen tutkimuksen keskusteluun aiempaa vahvemmin ajatuksen materiaalien aktiivisista toimijuuksista sekä materiaalisuhteiden monenlaisista yhteenliitännöistä kuluttajien arjessa. Artikkelissa määrittelemme materiaalitajun käsitteen neljän ulottuvuuden (tilanteisuus, ajallisuus, eloisuus, kehollisuus) kautta, joihin kytkien hahmottelemme neljä kestävyyteen liittyvää empiiristä esimerkkiä pyrkimyksenämme luoda pohjaa materiaalitajun soveltamiselle jatkossa., The article outlines the concept of material sense as an active and situational relationship between consumers and materials. The aim is to create new understanding of consumers' relations with materials as part of sustainable consumption. On the conceptual level, material sense is built upon the discussions and critique of literacy. Through drawing theoretical influences from pragmatism and neo-materialism, the concept of material sense emphasises the momentary, relational, open-ended, and lively nature of interrelationships with materials. In addition, material sense builds an understanding of how consumers creatively learn and change their ways of interacting with materials. The concept of material sense introduces into sustainable consumption research more strongly than before the idea of active agencies of materials and a wide range of interfaces between material relationships in the daily life of consumers. In the article, we define material sense through four dimensions (situationality, temporality, liveliness, corporeality), in relation to which we outline four sustainability related empirical examples as a foundation for applied research in the future.

Vertaisarvioitu. • Asiakas- eli potilaskokemus laajentaa huomiota potilashoidon kliinisistä toimenpiteistä laaja-alaisempaan, potilaan koko hoitopolun aikana rakentuvaan kokemukseen. • Hyvä potilaskokemus on yhteydessä parempaan hoidon laatuun, turvalliseen ja tehokkaaseen hoitoon sekä nopeampaan toipumiseen. • Potilaskokemuksen kehittäminen edellyttää mittaamista, tulosten analysointia ja niiden pohjalta toteutettuja muutoksia toiminnassa. • Tavoitteena ei ole potilaskokemuksen maksimointi, vaan sen optimointi, jotta rajallisilla resursseilla pystytään tuottamaan mahdollisimman paljon terveyttä.

publishedVersion Non

publishedVersion Non

Sidosryhmävuorovaikutus, eli yritysten ja sidosryhmien välinen kommunikaatio ja yhteistyö, on liiketoiminnan kestävyyden kehittämisen kannalta ensiarvoista. Kestävyys edellyttää yrityksiltä oman toiminnan ja sen vaikutusten arvioimista sekä eri sidosryhmien arvojen ja tavoitteiden huomioimista. Tässä artikkelissa tarkastellaan sidosryhmävuorovaikutusta kestävän liiketoiminnan mahdollistajana ja edistäjänä. Artikkeli esittää, että vastavuoroinen ja avoin sidosryhmävuorovaikutus on avainasemassa kestävän liiketoiminnan kehittämisessä sekä siitä viestimisessä. publishedVersion

publishedVersion Non

This paper focuses on corporate governance and tax management in six state-owned enterprises in Finland. The data consists mainly of companies’ own tax reports. The results of the content analysis informed by the stakeholder theory and legitimation theory show that there is connection between the ownership structure and the content of companies’ obligatory and/or voluntary tax reporting. The purpose of this study is to increase critical knowledge on legitimation strategies on tax reports on state-owned enterprises. acceptedVersion

The guidebook provides insights into developing employee well-being in self-managing, non-hierarchical organizations. The suggestions are based on a research project by Tampere University and financed by Finnish Work Environment Fund (Työsuojelurahasto). publishedVersion

publishedVersion

publishedVersion

The circular economy (CE) can be a driver for sustainability and CE can be promoted and supported by the creation of new and innovative business models, which embed CE principles into their value propositions throughout the value chains. This study focuses on the environmental value propositions of the CE business models. The term environmental value proposition refers here to an absolute value being a promise of environmental improvement, which a company provides to the environment by its impacts throughout the whole value chain. The aim of this study is to outline a framework for evaluating the environmental value propositions of CE business models. The framework consists of an environmental value propositions table (EVPT) and a step-by-step approach towards an evaluation process. The framework was tested in three CE business model cases. The outlined framework enables a better understanding of circular economy principles, combining them with the environmental value proposition. With the framework, companies can plan and design new CE business models or they can verify intended environmental benefits and analyse their contribution to sustainability. The biggest challenges, when applying the framework, were related to the estimation of environmental benefits gained from the environmental value propositions at the system level. In the future, intensive scientific work should concentrate on developing environmental assessment methods specifically for companies developing new CE business models. Post-print / final draft

Collaboration among competing firms (i.e., coopetition) highlights the co-existence of value creation and appropriation due to the simultaneity of competition and collaboration in the relationship. As a consequence, there may be firm- and relationship-level differences in a coopetition strategy in terms of how the partners create and realize value. However, the research on this issue is still scarce, on both the theoretical and the empirical levels. In order to narrow this gap, this study develops a conceptual framework of value creation and appropriation in coopetition, and analyzes this in light of an exploratory longitudinal case study of the relationships and interactions of four Finnish manufacturing firms. The results show that relational- and firm-level coopetition strategies differ notably in terms of value-creation and -appropriation objectives, and that they evolve over time. There are also evident differences in firm-specific strategies, illustrating the multifaceted nature of the managerial challenges inherent in coopetitive networks. Post-print / final draft

Tämä raportti on yhteenveto VINKKI - Vastuullinen ja innovatiivinen hankintatoimi kilpailukyvyn lähteenä –tutkimusprojektissa toteutetun kyselyn tuloksista. Kysely toteutettiin keväällä ja kesällä 2015. Kyselytutkimus on osa laajaa tutkimuskokonaisuutta. VINKKI-projekti on Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkimus, jota rahoittavat TEKES ja projektissa mukana olevat organisaatiot. Projektin tarkoituksena on selvittää, kuinka toimittajamarkkinoita voidaan kehittää strategisen ja innovatiivisen hankintojen johtamisen kautta siirryttäessä kohti vastuullisempia toimintamalleja. Kyselytutkimuksen tärkeimpänä tavoitteena oli saada läpileikkaus vastuullisen hankintatoimen tilasta sekä sen riskeistä ja toimintamallista suomalaisissa valmistavan teollisuuden yrityksissä. This report summarizes the results from the survey research conducted in the research project of VINKKI – Sustainable and innovative supply management as a source of competitive advantage. The survey was conducted during spring and summer 2015. Survey is a part of a larger research project which is the research project of Lappeenranta University of Technology and is funded by TEKES and project organizations. The aim of the project was to find out how supply markets could be developed by the means of strategic and innovative supply management when aiming towards more sustainable business models at the same time. The objective of the survey was to form an understanding concerning the state of sustainable supply management and the risks and practices related to sustainable supply management in the Finnish manufacturing companies. Publishers version

Post-print / final draft

Pre-print

Särkymätön viestintä edellyttää särkymätöntä toimintaa, joka kestää sidosryhmien tarkastelua. Siksi organisaatioiden täytyy tuntea sidosryhmänsä entistä paremmin. Apuna voi toimia odotustenhallinta, joka tarkoittaa organisaation kykyä ymmärtää ja analysoida siihen itseensä kohdistuvia odotuksia. Odotustenhallinnan ytimessä on yksi organisaatioviestinnän perusajatuksista; toimintaympäristön ja sidosryhmien kuunteleminen. Tarkemmin sanottuna odotustenhallinta on keino jäsentää sitä tietoa, jota monitoroinnilla kerätään. Odotustenhallinta ei siten ole sidosryhmien kontrollointia tai viestinnällä kiillottamista, vaan askel kohti hienojakoisempaa sidosryhmien ymmärtämistä. Pirstoutuneessa viestintäympäristössä odotustenhallinta luo perustan monille tärkeille organisaatioviestinnän osa-alueille. Ilman odotusten ymmärtämistä esimerkiksi maineenhallinta ja suhdetoiminta on vaikeaa. Sidosryhmäodotukset voivat olla positiivisia tai negatiivisia ja ne sisältävät tärkeää tietoa asennoitumisesta organisaatiota kohtaan – siinä missä positiiviset odotukset kertovat missä organisaation odotetaan menestyvän, negatiiviset odotukset kertovat missä organisaation odotetaan epäonnistuvan. Odotustenhallinta voi auttaa organisaatioita paikkaamaan sidosryhmäsuhteita hiertäviä epäsuhtia, jotka tekevät organisaation toiminnasta ja viestinnästä helposti särkyvää. Pre-print

publishedVersion

publishedVersion Non

Tässä artikkelissa tarkastellaan yliopiston opettajien kokemuksia digitaalisen opetusteknologian vaikutuksista heidän asiantuntijuuteensa ja ammatti-identiteettiinsä. Identiteetti määritellään jatkuvaksi identiteettityöksi, jonka avulla opettaja pyrkii muodostamaan ja ylläpitämään mielekästä ja koherenttia käsitystä itsestään sekä asiantuntijuudestaan. Aineisto kerättiin temaattisin yksilö-, pari- ja ryhmähaastatteluin. Sisällönanalyysin avulla aineistosta muodostettiin kaksi opettajien toimintaympäristön muutosta kuvaavaa kategoriaa sekä kaksi roolikategoriaa. Toimintaympäristön muutokset nimettiin epävarmuutta tuottavaksi toimintaympäristöksi sekä opettajan työtä tukevaksi toimintaympäristöksi. Opettajien roolikategoriat jaettiin etääntyneeseen opettajuuteen ja epäopettajuuteen, jotka kuvaavat opettajien ammatillisen identiteettityön muutoksia ja siihen liittyviä kipupisteitä. Kipupisteet liittyvät omaa osaamista koskevaan epävarmuuteen,käytössä olevien vuorovaikutuskeinojen vähentymiseen sekä tunteeseen työn merkityksellisyyden vähenemisestä. Lisäksi opetustilanteiden toimijuuden siirtyminen yhä enemmän digitaaliselle teknologialle lisäsi epävarmuuden tunnetta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että digitaalisen opetusteknologian lisääntynyt käyttö haastaa opettajien asiantuntijuuden, mikä on voimistanut tarvetta ammatti-identiteetin uudelleenmuokkaamiselle. Tämän tutkimuksen tulokset auttavat opettajia kehittämään asiantuntijuuttaan sekä hahmottamaan paremmin tulevaisuudessa tarvittavaa ammatti-identiteettiä, jonka keskiössä on digitaalisten teknologioiden osaaminen ja niiden käytön hallinta. Käytännön taitojen lisäksi opettajat tarvitsevat tukea ja välineitä uudenlaisen identiteetin rakentamiseen. publishedVersion

Kulutuksen vähentäminen on keskeinen kestävän kuluttamisen muoto. Tämä artikkeli tarkastelee suomalaisten kuluttajien kulutuksen vähentämisen tapoja. Empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla ja aineistosta tunnistettiin yhteensä seitsemänkymmentä vähentämisen tapaa, jotka liittyivät arkipäiväisiin kulutuskohteisiin, kuten ruokaan, vaatteisiin, liikkumiseen ja kodintarvikkeisiin. Aineistosta tunnistetut vähentämisen tavat luokiteltiin aiemman tutkimuksen pohjalta ja tunnistettiin, että kulutuksen vähentäminen tarkoittaa harvoin jostain kulutuskohteesta luopumista. Kuluttajat useammin rajoittavat kulutuksensa määrää tai etsivät vaihtoehtoisia keinoja vähentää kulutusta. Artikkelissa määritellään vaihtoehtoisten keinojen tarkoittavan kiertotalouden tukemista, kestävämpien tuotteiden tai palveluiden hyödyntämistä ja ennakoivaa kuluttamista. Erityisesti nämä vaihtoehtoiset keinot kuvastavat sitä, kuinka kulutustaan vähentävä kuluttaja tarkastelee kaikkia kuluttamisen vaiheitaan uudella tavalla. Reducing consumption is a key form of sustainable consumption. This article examines Finnish consumers’ ways of reducing consumption. Empirical data was collected through interviews. Altogether seventy ways of reducing consumption were identified from the data. These practices related to everyday consumption items such as food, clothes, transportation, and home goods. The identified ways of reducing consumption were categorized based on previous research and it was recognized that consumers rarely reduce consumption through rejection. More often they reduce consumption through restriction and reclamation. In this article, reclamation is recognized to have three subcategories: supporting circular economy, utilization of sustainable products and services, and proactive consumption. Especially the practices of reclamation illustrate how consumers approach all the stages of consumption in a new way when reducing consumption. publishedVersion