Search

Minimally invasive ventral mesh rectopexy (VMR) approaches are widely used surgical managements for external rectal prolapse (ERP) and symptomatic internal rectal prolapse (IRP). Despite the potential benefits of robot-assisted surgery with a three-dimensional magnified view and larger range of instrument motion, the superiority of robotic ventral mesh rectopexy (RVMR) over laparoscopic ventral mesh rectopexy (LVMR) has not been demonstrated. In study I, the anatomical results of LVMR (n = 14) and RVMR (n = 16) were compared five years after surgery in a follow-up of a randomised controlled trial (RCT). The corrected pelvic floor anatomy was preserved, with no clinically significant differences between the two procedures based on magnetic resonance (MR) defecography. Study II was a retrospective multicentre matched pair analyses of functional and quality of life (QoL) outcomes three years after LVMR (n = 152) and RVMR (n = 152) procedures. The functional and QoL outcomes were comparative between the two procedures based on disease-related symptom questionnaires completed by patients at follow-up. Those who underwent RVMR had lower anal incontinence symptom scores but suffered more frequent de novo pelvic pain. Study III was a prospective pilot study assessing the visualisation, position, and dimensions of a synthetic iron oxide-impregnated polyvinylidene fluoride (PVDF) MR-visible mesh three months after minimally invasive VMR (n = 8). T1-weighted flash and T2-weighted sagittal images provided the best visualisation of the mesh in magnetic resonance imaging (MRI). Study IV was a retrospective multicentre study assessing the utility of minimally invasive redo ventral rectopexy in ERP and IRP patients (n = 43) three years after revisional surgery. The mini-invasive redo VMR appeared to be a safe and effective procedure with acceptable rates of recurrence, reoperations, and complications. Patients with ERP reported postoperative defecatory symptom relief more often compared to patients with IRP. As a conclusion from these four sub-studies, the long-term anatomical, functional, and QoL outcomes are mainly comparable between LVMR and RVMR procedures. The minimally invasive redo VMR appeared to be a safe and effective procedure, with acceptable recurrence, reoperation, and complication rates. Tiivistelmä Tähystyskirurginen peräsuolen ripustusleikkaus, ventraalinen rektopeksia, on yleisesti käytetty peräsuolen esiinluiskahduksen, rektumprolapsin, ja suolentuppeuman kirurginen hoito. Huolimatta robottiavusteisen tekniikan mahdollisista hyödyistä kolmiulotteisen leikkausnäkymän ja kääntyväkärkisten instrumenttien myötä, robottiavusteisen menetelmän ylivertaisuutta laparoskooppiseen rektopeksiaan verrattuna ei ole osoitettu. Ensimmäisessä osatyössä laparoskooppisen (n = 14) ja robottiavusteisen (n = 16) ventraalisen rektopeksian anatomisia tuloksia verrattiin viisi vuotta leikkauksen jälkeen satunnaistettuun kontrolloituun tutkimukseen osallistuneiden potilaiden pitkäaikaisseurannassa. Magneettitutkimukseen perustuen anatominen leikkaustulos säilyi, eikä leikkaustekniikoiden välillä todettu kliinisesti merkittäviä eroja. Toinen osatyö oli retrospektiivinen parivertailututkimus laparoskooppisen (n = 152) ja robottiavusteisen (n = 152) ventraalisen rektopeksian toiminnallisista ja elämänlaatutuloksista kolme vuotta leikkauksen jälkeen. Leikkaustekniikoiden toiminnalliset ja elämänlaatutulokset olivat toisiinsa verrattavia. Robottileikkausryhmässä ulosteinkontinenssioirepisteet olivat alhaisemmat, mutta uusia lantion kipuja ilmeni laparoskooppista ryhmää enemmän. Kolmas osatyö oli prospektiivinen pilottitutkimus, jossa arvioitiin synteettisen rautaoksidikyllästetyn polyvinyylideenifluoridiverkon (PVDF) kuvautumista kolme kuukautta tähystyskirurgisen ventraalisen rektopeksian (n = 8) jälkeen. Verkko kuvautui parhaiten T1-painotteisissa flash ja T2-painotteisissa sagittaali-suunnan magneettikuvissa. Neljäs osatyö oli retrospektiivinen monikeskustutkimus uusintarektopeksialeikkauksen (n = 43) hyödyllisyydestä kolme vuotta operaation jälkeen. Uusintarektopeksia näytti olevan turvallinen ja tehokas toimenpide, jonka komplikaatio-, uusintaleikkaus- ja prolapsin uusiutumismäärät olivat hyväksyttäviä. Ulostusoireet lievittyivät rektumprolapsipotilailla useammin kuin suolentuppeumapotilailla. Yhteenvetona todettakoon, että laparoskooppisen ja robottiavusteisen ventraalisen rektopeksian pitkän aikavälin anatomiset, toiminnalliset ja elämänlaatutulokset ovat pääosin toisiinsa verrattavissa. Tähystyskirurginen uusintarektopeksia näyttää olevan turvallinen ja tehokas toimenpide, jonka komplikaatio-, uusintaleikkaus- ja prolapsin uusiutumismäärät ovat hyväksyttäviä.

Tiivistelmä Hospitalisti on sairaalassa työskentelevä yhdyslääkäri, jolla on laaja näkemys potilaiden akuuttien ja pitkä­aikaisten ongelmien hoidosta. Hospitalistien määrä on lisääntynyt voimakkaasti mallin synnyinmaassa Yhdysvalloissa. Malli tähtää hoidon laadun parantamiseen ja jatkuvuuden turvaamiseen. Suomessa mallia on pilotoitu Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Alalle aikoville on tarjolla lisäkoulutusohjelma. Abstract A hospitalist is a clinician in hospital medicine who specializes in managing a patient’s acute hospital care. This discipline grew in the USA out of the increasing complexity of patients requiring hospital care and the need for dedicated clinicians to oversee their management. During the last two decades the number of hospitalists in the USA has reached 50 000. The two largest review articles show that both hospital stay and costs diminished with no decline in the quality of care when the hospitalist concept was used. We conducted a pilot study concerning the use of hospitalists on a surgical ward. The results are promising and the hospitalist role also seems to fit into the Finnish health care system. The Faculty of Medicine at the University of Oulu is offering an advanced hospitalist training programme, which has not previously been available either in Finland or in any other European country. It lasts two years and prepares a new path to coordinating comprehensive healthcare of patients with more complex care needs.