Search

Yksi tieteentutkimuksen perustehtävistä on tunnistaa ja analysoida erilaisia tiedekäsityksiä. Näiden käsitysten – ”tieteenteoreettisten mallien” – tarkastelu auttaa valaisemaan myös tiedepolitiikan suuntaa ja taustaoletuksia. Seuraavassa kertaan tieteenteoreettisia perusmalleja ja keskustelen niiden tiedepoliittisesta roolista. Lopuksi esitän tiedepoliittisen suosituksen.

National Audiovisual Institute’s (KAVI) radio and television archive started a joint project with the Finnish broadcasting company (Yle) and the National Library of Finland to develop automated indexing using program subtitles as a source. Project relies on Annif tool originally developed by Osma Suominen. Annif is built upon a combination of existing natural language processing and machine learning tools. It is designed to be multilingual and it can support any subject vocabulary. Annif can use several different backends. During the spring and summer of 2019, 313 Yle programmes were jointly annotated by KAVI and Yle for Annif testing. Analysis was made using a cross-validation technique. It was noted that television programme may be produced so that the central theme is not mentioned at all. When a brief programme description was included, the results improved. Results and quality were promising and the project will continue.

”Poisvalinta” on kaunisteleva kiertoilmaus lopetuspäätökselle. Poisvalintaa hehkutetaan Suomen Akatemian tuoreessa Tieteen tila 2014 -raportissa, joka evästää yliopistoja parempaan tutkimukseen. Paremmalla tarkoitetaan yksinkertaisesti isompia lukuja tieteellisten julkaisujen viittausindekseissä. Usko indekseihin on vahvaa ja elinvoimaista.

Yliopistot vaikuttavat yhteiskuntiin ennen muuta tutkimuksella ja opetuksella. Niillä yliopistot luovat ja ylläpitävät ihmiskunnan korkeimpia tiedollisia saavutuksia sekä kulttuuria ja sivistystä. Sivuvaikutuksena korkeakoulut säteilevät ympäristöönsä taloudellista ja muuta toimeliaisuutta.

The subjects of this doctoral dissertation are the concepts of virtue and value. Both concepts have substantial roles in the history of moral philosophy, and they still belong to the core concepts of ethics. Despite this their meanings and purposes in modern societies have become obscure and their roles in the lives of both individuals and communities smaller than they would deserve. The aim of this study is to enable the return of virtues and values to the roles and parts they belong to in the lives of both the society and its members. This requires answering questions like what virtues and values are, what is their connection to good, how they function, to whom they belong and what is their mutual connection. The method of the study is concept and argument analysis. However, the purpose of the study is not to create a new theory of virtues and values but to find practical ethical instruments for individuals, communities, and society by sketching plausible and useful concepts of virtue and value. The purposes of the study are thereby strongly connected to applied ethics and social philosophy. The study on virtues starts from the virtue theory formulated by Aristotle in Nicomachean Ethics. Answers to open questions concerning Aristotelean ethics are searched for in recent moral philosophical discussions on virtues. The study results in sketching a neo-Aristotelian notion of virtues based on idea of human being as a social animal. Virtues are characteristics that make human beings good human beings and benefit both the individual herself and the surrounding community when acting correctly in correct situations. They are contextual which among other things means that in the end only the community itself has the right to name and to define the virtues that are regarded essential in its realm. Values are studied mostly through the texts of Finnish 20th century philosophers. The discussion on values is concentrated on the questions of separating values from means and the ownership of values. The study results in accepting as values only intrinsic values set by society as its objectives and thereby separating values both from means and preferences concerning values of individuals and communities. Values and virtues are pointed out to have a clear conceptual and when functioning well also practical connection. In the last section of the study the discussion on virtues and values is applied to education and organizational life. In moral education the objectives of socialization and individualization are achieved when both values and virtues are understood as aims in educating children. The prerequisites of operation in an organization are ideally fulfilled when the organization can lean on values of the society and virtues of the personnel. Tämän tutkimuksen aiheena ovat hyveen ja arvon käsitteet sekä niiden sisältö ja merkitys. Kummallakin käsitteellä on merkittävä osa moraalifilosofian historiassa, ja niiden voidaan sanoa edelleen kuuluvan etiikan keskeiseen sanastoon. Tästä huolimatta niiden merkitys on käynyt nykyihmiselle epäselväksi ja niiden rooli yksilön ja yhteisön elämässä paljon ansaittua pienemmäksi. Tutkimuksen tarkoituksena on luoda edellytyksiä hyveiden ja arvojen palauttamiselle niille kuuluvaan osaan ja rooliin yhteiskunnan toiminnassa ja ihmisten arjessa. Selvitettäviä kysymyksiä ovat muiden muassa, mitä hyveet ja arvot ovat, mikä ja millainen on niiden suhde hyvään, miten ne toimivat, kenelle ne kuuluvat ja millainen on niiden yhteys toisiinsa. Tutkimuksessa ei kuitenkaan pyritä uudenlaisen hyve- ja arvoteorian luomiseen, vaan uskottavan ja käyttökelpoisen hyve- ja arvokäsityksen muotoilemiseen ja sen myötä toimivien eettisten apuvälineiden löytämiseen yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan tarpeisiin. Tutkimuksen tavoitteet kytkeytyvät siten vahvasti soveltavaan etiikkaan ja yhteiskuntafilosofiaan. Hyvekäsityksen selvittämisessä lähdetään liikkeelle Aristoteleen Nikomakhoksen etiikassa muotoilemasta hyveteoriassa. Viime vuosikymmeninä käydyn hyve-etiikkaa käsittelevän moraalifilosofisen keskustelun avulla etsitään ratkaisuja aristoteelisen etiikan avoimina oleviin kysymyksiin. Näin päädytään luonnostelemaan uusaristoteelinen hyvekäsitys, jonka perustana on ajatus ihmisestä yhteisöllisenä oliona. Hyveet ovat ominaisuuksia, jotka tekevät ihmisestä hyvän ihmisen ja oikeassa tilanteessa oikealla tavalla toimiessaan tuottavat hyvää sekä ihmiselle itselleen että ympäröivälle yhteisölle. Arvoja tarkastellaan erityisesti suomalaisten arvofilosofien viimeisten sadan vuoden kuluessa esittämien näkemysten valossa. Arvoja koskeva pohdinta keskittyy erityisesti arvojen ja välineiden erottelua ja arvojen omistajuutta koskeviin kysymyksiin. Tutkimuksessa päädytään tarkoittamaan arvoilla ainoastaan yhteiskunnan toiminnalleen asettamia itsessään arvokkaita päämääriä ja erottamaan siten arvot yhtäältä välineistä, toisaalta yksilöiden ja yhteisöjen arvoja koskevista mieltymyksistä. Tutkimuksen viimeisessä pääluvussa hyveitä ja arvoja koskevaa pohdintaa sovelletaan kasvatuksen maailmaan ja työyhteisöjen ja organisaatioiden arkeen. Moraalikasvatuksessa yhteiskunnallistumisen ja yksilöitymisen tavoitteiden todetaan täyttyvän, kun arvokasvatusta täydennetään hyvekasvatuksella. Työelämässä yrityksen tai organisaation toimintaedellytysten voidaan todeta toteutuvan parhaiten, kun se voi toiminnassaan nojata yhtäältä yhteiskunnan arvoihin, toisaalta henkilöstönsä hyveisiin.

Religion without religion. The challenge of radical postmodern philosophy of religion. The aim of this study is to examine the central ideas of Mark C. Taylor, Don Cupitt, and Grace Jantzen on the subject of the philosophy of religion. The method is a qualitative, systematic analysis of the works of the aforementioned philosophers. The purpose is to present, analyze, identify, find connections, and to gain an understanding of the original texts. This thesis shows that radical postmodern religion is “religion without religion”. God is “dead” and the concept of God is seen as “writing”, an ideal, a relationship of meanings or a language. In ethics, there are no objective values or principles. People must create their own morality. Reality is each person´s concept of reality. Language is universal in that language and reality cannot be considered separately. The human subject is contingent and formed in the linguistic and social context. According to postmodern feminism, the ideas that men present as facts are often degrading to women, distort reality and support the power of men. For this reason, we should create a new kind of philosophy of religion and a new language that takes women into consideration. Finally, we will study some philosophers, who have used postmodern ideas in a more moderate manner. In this way, we will look for a balanced solution between modernism and postmodernism. This study shows that the postmodern idea of religion is very different from classical Christianity. Ethics becomes subjective, anarchistic and nihilistic. Epistemology is relativistic and the human being becomes the measure of all things. Objective reality becomes blurry. Language is seen to be game-like, and it has no relation to reality. The moral responsibility of a subject becomes problematic. Science and rationality come into question without the permanent core provided by our consciousness. Women are not in an epistemologically privileged position. The truth claims by either men or women must each be evaluated one at a time. Many postmodern ideas can successfully be made of use if used in moderate manner. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Mark C. Taylorin, Don Cupittin ja Grace Jantzenin tärkeimpiä uskonnonfilosofisia ajatuksia. Metodina on käytetty kvalitatiivista, tutkijoiden teosten sisältöä tarkastelevaa systemaattista analyysia, jonka päämääränä on pyrkiä esittelemään, erittelemään, identifioimaan, luomaan yhteyksiä ja ymmärtämään lähdeaineistoa. Tutkimus osoittaa, että radikaali postmoderni uskonto on "uskontoa ilman uskontoa". Jumala on "kuollut", ja jumaluus käsitetään "kirjoitukseksi", ihanteeksi, merkityssuhteeksi tai kieleksi. Etiikassa ei ole objektiivisia arvoja tai periaatteita. Ihmisen on itse luotava itselleen oma moraalinsa. Todellisuus on meidän käsityksemme todellisuudesta. Kieli on universaalista siten, että kieltä ja todellisuutta ei voi erottaa toisistaan. Ihmissubjekti on kontingentti ja muodostuu kielellisessä ja sosiaalisessa kontekstissa. Postmodernin feminismin mukaan miesten esittämät totuusväitteet ovat usein naisia sortavia, todellisuutta vääristäviä ja miesten valtaa pönkittäviä. Sen vuoksi olisi luotava uutta naiset huomioonottavaa uskonnonfilosofiaa ja kieltä. Lopuksi tarkastellaan muutamia filosofeja, jotka ovat käyttäneet maltillisesti hyväkseen postmoderneja ideoita. Siten pyritään etsimään tasapainoista uskonnonfilosofista ratkaisua modernismin ja postmodernismin luomassa tilanteessa. Arviointi osoittaa, että radikaali postmoderni uskontokäsitys poikkeaa suuresti klassisesta kristinuskosta. Etiikka muodostuu subjektivistiseksi, anarkistiseksi ja nihilistiseksi. Epistemologia on relativistista, ja ihmisestä tulee kaiken mitta. Objektiivinen todellisuus tulee häilyväksi. Kieli käsitetään pelinluonteiseksi. Sillä ei ole kosketusta todellisuuteen. Subjektin moraalinen vastuu tulee ongelmalliseksi. Tiede ja rationaalisuus tulevat kyseenalaisiksi ilman tietoisuuden pysyvää keskusta. Sekä miesten että naisten esittämät tietoväitteet on arvioitava kukin tapaus erikseen. Monia postmoderneja ideoita voidaan käyttää onnistuneesti hyväksi maltillisella tavalla.

What is a miracle and what can we know about miracles? A discussion of miracles in anglophone philosophy of religion literature since the late 1960s. The aim of this study is to systematically describe and philosophically examine the anglophone discussion on the subject of miracles since the latter half of the 1960s. The study focuses on two salient questions: firstly, what I will term the conceptual-ontological question of the extent to which we can understand miracles and, secondly, the epistemological question of what we can know about miracles. My main purpose in this study is to examine the various viewpoints that have been submitted in relation to these questions, how they have been argued and on what presuppositions these arguments have been based. In conducting the study, the most salient dimension of the various discussions was found to relate to epistemological questions. In this regard, there was a notable confrontation between those scholars who accept miracles and those who are sceptical of them. On the conceptual-ontological side I recognised several different ways of expressing the concept of miracle . I systematised the discussion by demonstrating the philosophical boundaries between these various opinions. The first and main boundary was related to ontological knowledge. On one side of this boundary I placed the views which were based on realism and objectivism. The proponents of this view assumed that miraculousness is a real property of a miraculous event regardless of how we can perceive it. On the other side I put the views which tried to define miraculousness in terms of subjectivity, contextuality and epistemicity. Another essential boundary which shed light on the conceptual-ontological discussion was drawn in relation to two main views of nature. The realistic-particularistic view regards nature as a certain part of reality. The adherents of this presupposition postulate a supernatural sphere alongside nature. Alternatively, the nominalist-universalist view understands nature without this kind of division. Nature is understood as the entire and infinite universe; the whole of reality. Other, less important boundaries which shed light on the conceptual-ontological discussion were noted in relation to views regarding the laws of nature, for example. I recognised that the most important differences between the epistemological approaches were in the different views of justification, rationality, truth and science. The epistemological discussion was divided into two sides, distinguished by their differing assumptions in relation to the need for evidence. Adherents of the first (and noticeably smaller) group did not see any epistemological need to reach a universal and common opinion about miracles. I discovered that these kinds of views, which I called non-objectivist, had subjectivist and so-called collectivist views of justification and a contextualist view of rationality. The second (and larger) group was mainly interested in discerning the grounds upon which to establish an objective and conclusive common view in relation to the epistemology of miracles. I called this kind of discussion an objectivist discussion and this kind of approach an evidentialist approach. Most of the evidentialists tried to defend miracles and the others attempted to offer evidence against miracles. Amongst both sides, there were many different variations according to emphasis and assumption over how they saw the possibilities to prove their own view. The common characteristic in all forms of evidentialism was a commitment to an objectivist notion of rationality and a universalistic notion of justification. Most evidentialists put their confidence in science in one way or another. Only a couple of philosophers represented the most moderate version of evidentialism; they tried to remove themselves from the apparent controversy and contextualised the different opinions in order to make some critical comments on them. I called this kind of approach a contextualising form of evidentialism. In the final part of the epistemological chapter, I examined the discussion about the evidential value of miracles, but nothing substantially new was discovered concerning the epistemological views of the authors. Tutkimuksessa analysoidaan ihmeistä käytyä englanninkielistä filosofista keskustelua vuosina 1965-2005. Mikä on ihme ja mitä ihmeistä voidaan tietää, ovat olleet tuon keskustelun kaksi pääkysymystä. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia vastauksia näihin kysymyksiin on annettu, millaisia perusteita vastauksille on esitetty ja minkälaisia filosofisia taustaoletuksia keskusteluun on piiloutunut. Keskustelua käytiin enimmäkseen siitä, mitä ihmeistä voidaan tietää, ja siinä näkyi selvästi kiista ihmeiden kannattajien ja vastustajien välillä. Kiista tuli ymmärrettävämmäksi, kun paljastui, että sen taustalla on keskustelijoiden vastakkaiset oletukset joistakin keskeisistä ihmeiden määrittämiseen ja tietämiseen vaikuttavista seikoista. Ihme ymmärrettiin tai määritelmiin hyvin monella eri tavalla. Keskustelijat eivät olleet aina selvillä, minkälaisesta ihmeestä kulloinkin oli kyse. Jokaisessa käsityksessä korostui jokin seuraavista neljästä päämerkityksestä: 1) ihme on erittäin myönteinen tapahtuma, 2) ihme on luonnonlain rikkova tapahtuma; 3) ihme on selittämätön tapahtuma ja 4) ihme on yliluonnollisen Jumalan teko. Ihmeen määrittämiseen vaikuttivat ratkaisevasti keskustelijoiden erilaiset käsitykset muiden muassa siitä, mikä merkitys tulkinnalla saa olla totena pidetyn tiedon sisältöön, ja siitä, onko yliluonnollisia asioita lainkaan olemassa vai pitäisikö kaikki asiat ajatella luontoon kuuluviksi. Myös käsitykset siitä, mitä ihmeistä voidaan tietää, vaihtelivat suuresti. Ihmeitä koskeneet tieto-opilliset näkemykset selvenivät, kun kävi ilmi, että pieni osa keskustelijoista ei pitänyt tarpeellisena etsiä kaikkille samanlaisia perusteluita joko uskoa tai olla uskomatta ihmeisiin. Suurimman joukon päämäärä oli kuitenkin löytää kaikkia osapuolia sitova yleinen kanta. Tällaista pyrkimystä kutsutaan tutkimuksessa evidentialismiksi. Evidentialisteista suurin osa halusi puolustaa ihmeitä ja pienempi osa etsi perusteita olla uskomatta ihmeisiin. Kummassakin joukossa oli niitä, jotka ajatelivat hyvin jyrkästi, ja niitä, jotka olivat lievempiä kannoissaan. Käsitykset ihmeitä koskevasta tiedosta vaihtelivat ensisijaisesti sen mukaan, minkä ajateltiin olevan paras keino saada luotettavaa tietoa. Monet halusivat turvautua tieteeseen. Toisten mukaan tiede voisi todistaa, toisten mukaan kumota ihmeet. Jotkut ajattelivat terveen järjen ja omakohtaisen kokemuksen olevan paras tae uskoa ihmeen tapahtuneet. Monet sen sijaan eivät katsoneet voivan olla varmaa tietoa ihmeistä, mutta korostivat, että niihin uskominen on mahdollista, koska kukaan ei ole todistanut ihmeiden tapahtumista järjenvastaiseksi tai epätieteelliseksi. Muutama keskustelija halusi löytää ratkaisut ongelmiin eri näkemyksiä vertailemalla ja suhteellistamalla ne näkemysten esittäjien taustoihin.