Search

Tiivistyvä ja asukasluvultaan kasvava kahdeksan kunnan muodostama Tampereen kaupunkiseutu kohtaa tulevaisuudessa ja jo nyt uudenlaisia liikkumisen haasteita. Tampereen seudullinen raitiotie eli seuturatikka nähdään yhtenä näiden haasteiden ratkaisuna. Raitiotietä on kestävänä liikkumismuotona suunniteltu luomaan alueelle mahdollisuuksia kestävälle ja tiivistyvälle maankäytölle sekä sujuvalle seudulliselle joukkoliikenteelle. Seuturatikan kannattavuuden vuoksi sen on asetuttava kaupunkirakenteeseen myönteisesti suhteessa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden sijainteihin. Siitä, mihin raiteet ja linjaukset laitetaan, vastaa suunnitteluprosessi. Tässä pro gradu -tutkielmassa on tavoitteena tuon suunnitteluprosessin kautta tuoda esille eri sidosryhmien näkemyksiä sopivista linjausvaihtoehdoista vastaten tutkimuskysymykseen: Miten sidosryhmät perustelevat seuturatikan linjausvaihtoehtoja? Analyysin viitekehyksenä tässä tutkielmassa tarkastellaan kolmea toisiaan täydentävää osa-aluetta. Ensinnä tutustutaan yhdyskuntarakenteen hajautumiseen ja alueiden seutuistumisen trendiin. Toisena kartoitetaan joukkoliikennesuunnittelun taustaa ja kolmantena sidosryhmäyhteistyötä osana suunnittelutyötä. Näiden osa-alueiden kautta saadaan tutkimukselle sopiva kokonaisuuden ymmärrys. Tutkielman pääasiallisena aineistona toimivat sidosryhmälausunnot, jotka liittyvät seuturatikan ratavarauksiin. Lausunnot on annettu vuoden 2020 alkupuolella ja ratavarauksia on tehty saman vuoden syksyllä. Menetelmänä on retoriikan analyysi, josta tarkemmin käytössä on uuden retoriikan edustajan Chaïm Perelmanin retoriikkanäkemys ja sen välineistö. Käsittelyssä nähdään, mitkä perustelut toistuivat missäkin suunnitteluvaiheessa ja millä seikoilla lopullisia päätöksiä perusteltiin. Ennen kaikkea analyysin ytimessä on selvittää, mitä argumentaation tekniikoita ja retorisia keinoja sidosryhmälausunnot sisältävät. Valituiksi päätyneiden linjausvaihtoehtojen perusteluissa korostuivat reittien suoruus, nopeus ja toteutuksen taloudellisuus. Esiin nousivat myös maankäytön potentiaali, sopivuus kaupunkirakenteeseen ja keskeinen sijainti. Retoriikan keinoista korostui erityisesti tapa, jossa lausujan mieleisen linjauksen puolesta puhutaan sitä kilpailevaa linjausta vastaan argumentoimalla. Myös linjausvaihtoehtojen vertailu toistui monissa lausunnoissa. Lausuntoa ei aina ollut laadittu argumentoivalla otteella, mutta suurimmassa osassa haluttua linjausta oli jollakin tasolla perusteltu. Tämän tutkielman tavoitteena oli samalla ymmärtää sekä kokonaisuutta että yhtä suunnitteluprosessin osaa. Analyysin viitekehyksen avulla saavutettiin käsitys kokonaisuudesta, johon tutkielman ydin pystyttiin asettamaan. Aiheen tutkimus on tärkeää, jotta merkittäviä kehityshankkeita kyetään ymmärtämään monella tasolla, useasta eri näkökulmasta ja eri tieteenaloilta.