Search

This study examines which topics climate-wise housing is connected to in public speech. Climate-wise housing stands for housing choices that take social, ecological and economic perspectives into account. The data of the study consists of a variety of journalistic texts and online discussions collected in a larger research project. Content analysis is used as a method, and the findings are discussed applying Habermas' concepts of system and lifeworld. The results show that in the journalistic media, the system-level starting point is strong and the individuals’ point of view comes to the fore only in certain types of stories. Economics and technology in particular are important ways of understanding climate-wise housing. In online discussions, the starting point is citizens' own lifeworld, which is connected to their everyday experiences. However, the topics of the discussions are also connected to the system through the presence of the (market) economy, which leads to seeing citizens in the role of consumers. As a whole, our analysis shows that climate-wise living becomes a part of citizens' everyday life both through the system, for example as a result of political decisions, and through grassroot level choices. From both starting points, efforts can be made towards more climate-wise living.

The governments of Finland and Sweden report annually on state-owned companies. The reporting aims to motivate and legitimize state ownership and thus constitutes an example of sustainable public communication. In this article, we compare how the impact of the covid-19 pandemic shows in the sub-genre company overview, i. e. the parts of the reports where the profile and performance of individual companies are presented. The study is motivated by the fact that the pandemic has had significant economic and operational consequences although national strategies for coping with the pandemic have been different. The results show that the pandemic is represented in the company overviews of both countries mainly as a cause whose consequences are described in different ways. The negative consequences of the pandemic are emphasized, whereas positive consequences are downplayed, and neutral ones play a smaller role. Overall, the pandemic discourse in the company overviews is predominantly an economic discourse.

This article examines the branding of the new Tampere University in Finland and the reactions it evoked in Finnish social media and news media between 2018–2020. The merger of the University of Tampere and Tampere University of Technology into a new foundation-based university provoked considerable public debate and sparked uproar over the communication style and practices of the university’s new management. The main reason for the outcry was that the new governance model of the university ignored the traditional democratic way of running a university. Our article contributes to the growing literature on public relations communication in higher education by focusing on promotional culture and the role of the changing media landscape in university branding. We analyze how and why the brand messages were contested and transformed into memes and satirical commentaries on social media. When the university’s management tried to restrain this subversive play with legal sanctions, the issue escalated into the news media. Our qualitative analysis demonstrates the possible repercussions of a quasi-corporate style of communication on the credibility of the university as a higher education institution in a hybrid media environment.

Transparency is a universally accepted communication principle for companies in the 2020’s globalized world. Transparency is considered beneficial because it increases trust among stakeholders, and trust is crucial for the functioning of society and the economy. At the organizational level, transparency is manifested in company policies and practices, as well as in the work of those in charge of communication. Through a qualitative interview study, this article analyzes how communication practitioners working in large Finnish companies view transparency. The analysis shows that while communication practitioners across different companies have common narratives through which an ideal understanding of transparency is produced, they also recognize and address critical tensions between the ideal and practice. The tensions are often connected to regulation: while compliance with rules is highly valued, it is also seen as a resource-intensive and restricting factor, both from business and communication perspectives. Our findings indicate that the cultural ideal of transparency is supported through a shared commitment and sense-making in relevant expert communities and within the companies. The communication practitioners’ commitment also emerges as crucial when they balance between sustaining the transparency ideal and considering the interests and demands of stakeholders and businesses.

The Finnish government reports of the results of state-owned enterprises annually to the Parliament. During the years 2007 to 2016 this was done in an independent report, while starting from 2017, the report on state ownership steering has been an annex to the government annual report. This specific type of report represents the established genre of annual report, but differs from it in many ways. The main difference is the context of public administration, which makes the report a place of negotiation for economic and political discourse. The aim of this article is to analyze how the practitioners producing the annual report of government ownership steering see the report and its production process as a part of the institutional practices of state administration. Drawing from genre theory, the article asks how the aim of the report is described, how the target group is defined, and what types of activities and roles of actors lie behind the process. In this way, a description of the foundations of an institutional genre and its mechanisms of change is produced. The data of the study consist of three thematic interviews with key actors involved in the process of producing the report. A content analysis was carried out in the data, and the results indicate that competing goals and varying target groups are identified for the genre. Moreover, it is evident that the change in genre status still steers the production process of the report two years after the change, which indicates that the stability of institutional genres resides in the processes and practices of the institutions in question.

Tämä artikkeli käsittelee opinnäytetöiden jäsentämiseen liittyviä rakenteellisia ja sisällöllisiä näkökulmia. Artikkelin lähtökohtana on, että tieteellistä ajattelua ohjaavat tietyt tieteenalasta ja tieteellisestä tasosta riippumattomat yleiset periaatteet. Tällaisia ovat paitsi neutraalius, objektiivisuus ja lähteiden käyttö myös suunniteltu ja perusteltavissa oleva jäsennys. Tavoitteena on osoittaa, miten tekstin kokonaisuuden ja osien hahmottaminen ja järjestäminen tukevat toimivan tekstikokonaisuuden tuottamista. Termi tieteellinen teksti kattaa tässä artikkelissa sekä varsinaiset tieteelliset tutkimukset että ne tekstit, joilla tutkimuksen raportointia harjoitellaan eli eritasoiset opinnäytteet. Esittelemme oman tutkimus- ja ohjauskokemuksemme, opinnäytetöistä poimittujen tekstiesimerkkien, kirjoitusohjeiden ja tutkielmien arviointikriteereiden pohjalta erilaisia vaihtoehtoisia jäsentämisen malleja ja käytäntöjä. Nämä tarjoavat opinnäytetöiden ohjaajille ja kirjoittajille tukea opinnäyteprosessiin. Systemaattista erontekoa rakenteellisen ja sisällöllisen jäsennyksen välillä ei yleensä tehdä suomenkielisissä kirjoitusoppaissa tai tutkielmien arviointikriteereissä. Tässä artikkelissa esitämme, että eronteko kannattaa tehdä, koska nämä jäsennystavat vaativat erilaista ajattelua. Rakenteellisen jäsennyksen näkökulmasta on tärkeää noudattaa oman tieteenalan ja julkaisufoorumin käytänteitä. Sisällöllisen jäsennyksen kannalta on olennaista miettiä, millä tavalla tarkasteltavat ilmiöt on tarkoituksenmukaisinta esittää suhteessa toisiinsa teksti- ja käsitetasolla.

Tässä artikkelissa pohditaan termien kohtaamista ja käsittelyä opinnäytteen laatimisen prosessissa. Termi on määritellyn käsitteen nimitys, ja erikoisalan teksteissä käytetyt termit heijastavat erikoisalan käsitteellistä rakennetta. Tästä syystä termeillä on keskeinen rooli luetun ymmärtämisessä ja uuden tekstin tuottamisessa. Tässä artikkelissa kuvaamme opinnäytteen kirjoitusprosessia terminäkökulmasta. Siihen liittyy termien ja niiden taustalla olevien käsitteiden tunnistaminen luetuista lähteistä, omaan tekstiin sopivien termien valinta ja termivalintojen pohtiminen sekä monikielisen kirjoittamisen mukanaan tuomat haasteet. Tieteellinen kirjoittaminen on ajattelun tiivistämistä ja jäsentämistä. Teksti konkretisoi tieteellisen ajattelun ja nostaa sen tarkastelun kohteeksi. Käsitteiden ja termien valinta sitoo tutkimuksen tiettyyn tutkimusperinteeseen ja ilmentää sitä lukijalle. Tästä syystä termien ja käsitteiden valinnat on syytä tehdä näkyviksi. Ne nostavat esiin yhteydet lähteisiin, aiempaan tutkimukseen ja tieteelliseen keskusteluun sekä tuovat tekstin osaksi yhteisön tekstimaailmaa. Kyky eritellä käsitteitä ja niihin liittyviä eri näkökulmia on tärkeä osa asiantuntijaksi kehittymistä.

This paper investigates how companies seek to convey an image of transparency in their investor relations (IR) communication policy texts. It is based on two corpora compiled from texts describing the IR communication policies of companies listed on the Finnish OMX Helsinki 25 and the Italian FTSE MIB 40, representing two culturally different players within the European financial community. A two-pronged methodology was used to identify the linguistic and discursive expression of the concept of transparency: corpus-driven micro-linguistic analysis and rhetorical move analysis. Results showed that transparency and dialogue were keywords only in the Italian corpus. They further suggested that Finnish companies focus more on the efficient disclosure of information, whereas the Italian companies highlight their commitment to constant dialogue with stakeholders. The findings can be interpreted as reflecting cultural differences between the countries in terms of contextual vs. personal, affective vs. instrumental, and elaborate vs. exacting communication styles.

In this paper, we study Investor Relations policies of Danish, Finnish, and Italian listed companies. In these publicly available policy texts, companies outline how they intend to communicate with their stakeholders in order to achieve their goals. The aim of this paper is to shed light on the roles given to the companies and their stakeholders in the policies. The focus is on process types (finite verbs) and participant roles. The results of the study show that in the policy texts, transparency-creation is described as a material activity in which the company is the main actor and stakeholders remain in passive roles. However, there are some differences between the data sets: the company is mostly referred to by the company name, but also by we (in the Danish data), and by group (in the Italian data). Our conclusion is that transparency seems to be about doing and saying, indicating that in their policies, at least, the companies seem to take the requirements of openness seriously.

Sijoittajaviestintä on vahvasti säännelty organisaatioviestinnän alue, jossa informaatiolla on usein välittömiä taloudellisia seurauksia. Sääntelyllä pyritään edistämään erityisesti informaation saatavuutta, läpinäkyvyyttä ja tasapuolisuutta. Tässä artikkelissa tarkastellaan tulosjulkistustilaisuuksia, joissa pörssiyhtiöt julkistavat osavuosituloksensa ja analyytikot esittävät kysymyksiä yritysjohdolle. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, millaisia tiedosta neuvottelemisen käytänteitä tulosjulkistustilaisuuksissa ilmenee, sekä pohtia, miten niiden kautta voidaan osaltaan tukea tai ehkäistä tasapuolisuuden vaatimuksen toteutumista. Tarkastelun kohteena on rajankäynti informaation ja tiedon, julkisen ja salatun sekä eksplisiittisen ja implisiittisen välillä. Aineistona on kuuden tulosjulkistustilaisuuden kysymys – vastaus-osiot. Niiden diskurssianalyyttinen tarkastelu tuo esiin tulosjulkistustilaisuudelle ominaisia salaamisen ja läpinäkyvyyden käytäntöjä, jotka liittyvät tilanteen julkiseen ja vuorovaikutteiseen luonteeseen vahvasti normitetussa ympäristössä. Siinä missä läpinäkyvyyden on nähty tuottavan uusia salaamisen käytäntöjä, tiukat salaamisen vaatimukset näyttävät puolestaan johtavan uusiin läpinäkyvyyden käytäntöihin, jotka mahdollistavat esimerkiksi keskeneräisen ja jäsentymättömän informaation esiin nostamisen. Analyysi tuo esiin, että keskustelussa rakentuvan tiedon läpinäkyvyys ja tasapuolisuus on osittaista ja näkökulmasidonnaista ja sitä kautta taloudellisen tiedon mikropolitiikan tulosta.

Tässä artikkelissa analysoimme Tampereen yliopiston organisaatiouudistukseen ja erityisesti sen uuteen brändi- ja viestintästrategiaan kytkeytyviä legitimiteettikamppailuja hybridissä mediatilassa. Aineistona käytämme sekä journalistisesta mediasta (n=39) että sosiaalisesta mediasta (n=9 303) kerättyjä puheenvuoroja. Käsitteellistämme Tampereen yliopistouudistusta koskevat huolet uuden muotoisen yliopiston legitimiteettiä koskevina argumentteina ja keskusteluina. Niiden avulla tutkimme, millä tavoin uudistettua Tampereen yliopistoa pyrittiin legitimoimaan ja delegitimoimaan median ja sosiaalisen median julkisissa keskusteluissa keväällä 2020 ja millaista vuorovaikutusta hybridin mediatilan eri mediamuotojen välillä voidaan havaita. Analyysimme eri mediamuodoissa esiintyvistä legitimiteetin arvioista osoittaa, miten mediatilan monimuotoistuminen tuottaa ongelmia monikohteiselle sidosryhmäviestinnälle, jossa organisaation legitimiteettiä pyritään muutostilanteessa rakentamaan. Tuloksemme korostavat viestinnän ja viestintätyylien merkitystä legitimaatiossa: kamppailujen keskiössä on yliopiston uudenlainen, yritysmaailmasta ammentava viestintätyyli, jonka metaforat päätyvät verkkokeskusteluissa kritiikin työvälineiksi.

Artikkelissa tarkastellaan ajanhallintaan ja erityisesti deadlineen liittyviä käsityksiä ja käytäntöjä suomalaisessa pelistudiossa ja paikallislehden toimituksessa. Tutkimuksen aineistona on 11 asiantuntijahaastattelua. Analyysimenetelmänä käytetään kehysanalyysia, jota täydennetään vuorovaikutuksen sekventiaalisuuden analyysilla, jotta saadaan ajanhallinnan kehysten hienovaraiset merkitykset esiin. Tutkimuksen perusteella ajanhallinta ja oman työtahdin säätely suhteessa deadlineen osana mediatyötä otetaan itsestäänselvyytenä, joka limittyy työlle asetettuihin organisatorisiin ja henkilökohtaisiin tavoitteisiin ja ihanteisiin. Artikkelissa osoitetaan, että journalistit ja pelinkehittäjät merkityksellistävät deadlinen vastuunkannon, rajojen asettamisen ja tehokkuuden kehyksien kautta. Nämä kehykset tuotetaan haastattelun vuorovaikutuksessa tavoilla, joilla haastattelija nostaa deadlinen topiikiksi ja joilla haastateltava kategorisoi, selittää tai arvottaa deadlinea haastattelijan toimintaan peilaten. Haastateltavat liittävät deadlinen asiakkaista ja lukijoista, omasta työyhteisöstä ja riittävästä laadusta huolehtimiseen. Sen kautta mediatyötä lähestytään myös rajojen asettamisena normi- ja ylityöajan tai työelämän ja vapaa-ajan välille. Lisäksi deadline-puhetta kehystetään tehokkuuden näkökulmasta, esimerkiksi henkilökohtaisena tai organisaation tasolla tapahtuvana suhtautumisena työn tehokkuuden vaatimuksiin. Pelinkehittäjille deadline on pääsääntöisesti työnteon taustalla häämöttävä lähitulevaisuuden projektikohtainen kiintopiste, kun taas toimittajille deadline on päivittäistä työtä rytmittävä ja tiettyihin kellonaikoihin kiinnittyvä tekijä. Tulosten pohjalta mediatyön intensiivisyys ja ajanhallintakysymysten keskeisyys on yhteistä pelinkehitys- ja toimitustyölle, mutta suhteessa työnteon rytmiin, ylitöihin ja tehokkuuden ihanteeseen ne saavat kohdeorganisaatioissa erilaisia painotuksia.

I artikeln granskas tyska och finländska bolags hållbarhetsredovisning och hur EU-direktivet 2014/95/EU har påverkat hållbarhetsredovisningen. Det nya direktivet trädde i kraft från verksamhetsåret 2017 och gör redovisningen av hållbarhetsaspekter tvingande för större bolag. Analysen visar att en majoritet av DAX30- och OMXH25-bolagen för verksamhetsåret 2016 rapporterade hållbarhetsaspekter i en separat rapport, medan en minoritet valde en integrerad rapport där hållbarhetsaspekter kombineras med finansiell information i bolagens årsredovisning. Då bolagen som rapporterade hållbarhetsaspekterna separat år 2016 väljer rapporteringsformat för 2017 förekommer det olika lösningar: Bolag övergår till integrerad rapportering eller fortsätter med en separat rapport. Den separata rapporten förändras i många fall på så sätt att en ny, kompletterande separat rapport introduceras vid sidan av den tidigare rapporten, den tidi- gare rapporten ersätts av en ny rapport för icke-finansiell information eller den tidigare rapporten förändras mer eller mindre i fråga om titel och/eller innehåll. I vissa fall sker det ingen förändring i hållbarhetsrapporten, utan informationen som det nya direktivet kräver inkluderas i bolagets årsredovisning. I artikeln diskuteras textsorten hållbarhetsredovisning som medlem i textsortskolonier, och textsortens tendens till förändring eller stabilitet reflekteras mot den neoinstitutionella organisationsteorins beskrivningar av tvingande, imiterande och normativ isomorfism.

Tässä artikkelissa tarkastelemme käytäntöyhteisön näkökulmasta monivaiheista kurssitehtävää, jossa opiskelijat harjoittelevat liike-elämän vuorovaikutustaitoja asiakas- ja myyjäyrityksen välisessä neuvottelutilanteessa. Tavoitteena oli selvittää, miten käytäntöyhteisö tukee teorioiden oppimista ja viestintätaitoja. Tutkimuksen aineisto koostui kurssiin liittyvistä etnografisista seurantadokumenteista ja opiskelijoiden reflektioteksteistä. Tehtävässä yhdistyivät roolipeli, opiskelijoiden tuottamat videot sekä vertaisarviointi. Tehtävänantoa testattiin kahdella maisterivaiheen opiskelijaryhmällä, jotka suunnittelivat roolipelin ja nauhoittivat sen videolle. Viestintätieteiden opiskelijat tekivät roolipelistä vertaisarvioinnin. Tehtävään sisältyi työpaja, itsenäistä työskentelyä, ja ryhmätapaamisia. Opiskelijat pitivät tehtävää hyödyllisenä teorioiden oppimisen ja niiden käytäntöön soveltamisen kannalta. Lisäksi opiskelijapalautteesta tehdyn analyysin perusteella kurssilla opittiin neuvottelutaitojen lisäksi muita työelämätaitoja kuten ajanhallintaa, projektinhallintaa, kulttuurienvälistä ymmärrystä ja vuorovaikutteista viestintää. Erityisesti yksityiskohtaisten ja selkeiden ohjeiden, pääkäsitteiden selittämisen ja vertaisarvioinnin käytänteiden tärkeys korostui Kannustamme opettajia soveltamaan käytäntöyhteisöjen hyödyntämiseen perustuvia tehtäviä kursseilla, joihin sisältyy liike-elämän vuorovaikutustaitojen opettamista. Tällaisten tehtävien avulla voidaan opettaa tehokkaasti teorioita ja työelämäntaitoja, ja saadaan vaihtelua luentoihin ja kirjallisiin tehtäviin.

Inspired by the development of digital communication, listed companies are constantly developing new ways to serve and attract interested audiences on their Investor Relations websites. This paper focuses on the types and variety of multimodal semiotic resources employed on Investor Relations websites of Finnish listed companies with specific focus on the use of videos. The aim of the paper is to explore how videos are used, what form they take and which affordances they offer as a presentation form from the perspective of financial communication. The data is derived from the IR websites of three Finnish industrial companies. The results of the study show that the three companies have somewhat different numbers of videos on their IR websites, but the most common type of video, a webcast announcing periodic results of the companies is the same for all companies. The webcasts seem to have an established format combining audio, still pictures or video with PowerPoint slides embedded on the websites, indicating that a hybrid genre is developing. Video is used as part of the webcasts because it allows a rhetorical use of nonverbal cues, such as tone of voice, gestures and facial expressions, targeted focus and clarity of language. These are features of a rich communication medium generating affect, delivering an image of openness and creating trust and thus potentially influencing decisions. However, two central features of rich media, the degree of interaction and possibility of feedback are limited because they cannot easily be controlled by the company.