Search

A girl holds the key to the future of mankind: she has to choose between sacrificing herself and creating a new human race. In one version she is Iphigenia, in another Pandora. Mike Carey (or M.R. Carey) has now produced three versions of this story, all of which follow the child character Melanie through horrific trauma, which she navigates with the help of Greek myth. The first was a short story called Iphigenia in Aulis which appeared in an anthology of dark fantasy school stories, called Apple for the Creature. This then developed into both a novel and a film script, both with the title Girl with All the Gifts, referring to the myth of Pandora that takes over from Iphigenia. None of these are written for children, but they play with the conventions and expectations of children’s literature, especially the short story with its school setting. They feature strong focalisation, simple words, a child protagonist, and a child’s perspective. But Melanie is not just a child. All three stories also feature strong language, violence, and intensely adult themes. The novel and film were particularly successful among young adult readers. The myths first emerge in the school room, where Melanie falls in love with them along with her teacher. They shape her identity as she struggles to understand her place in the world. Is she human or monster? Should she sacrifice herself and her kind, or carry out a generational coup? Greek myth, it seems, has quite a repertoire of characters who fear children at the same time as exploiting, even consuming them. This coming-of-age story shows a child setting the past in dialogue with the future in order to address some very big questions about what it means to be human and what it means to hope.

Tutkielma käsittelee eri lähteistä laaja-alaisesti materiaalia poimivaa, pastisseista ja genresidonnaisista elementeistä muodostuvaa intertekstuaalista kollaasirakennetta tarinamaailman konstruoinnin lähtökohtana. Tutkimuksen taustalla on havainto tämänkaltaisen moneen suuntaan viittaavan intertekstuaalisuuden yleistymisestä englanninkielisessä nykykulttuurissa ja erityisesti fantasiafiktiossa. Kollaasimaista intertekstuaalisuutta myös käytetään nimenomaan ontologisena keinona, tarinamaailman rakentamisen lähtökohtana. Imitoidun ja lainatun materiaalin pohjalta luodaan siis mielikuvaa materiaalisesta, navigoitavissa olevasta tilasta, joka toimii oman sisäisen logiikkansa puitteissa. Ilmiötä tarkastellaan kahden edustavan esimerkkiteoksen, Bill Willinghamin Fables- ja Mike Careyn The Unwritten -sarjakuvien analyysin avulla, ja samalla ilmiö liitetään laajempaan kulttuuriseen taustaansa, erityisesti postmodernismin jälkeiseen fiktioon ja niin kutsuttuun tarinoiden paluuseen sekä fantasia- ja genrefiktion perinteisiin. Tutkielman johtoajatus on, että kohdeteosteni edustamassa nykyfiktiossa kaunokirjallisuuden vieraannuttava vaikutus siirretään niin kutsutusta vaikeutetusta muodosta ontologiselle tarinamaailman tasolle näin luodaan huomattavan outoja ja moniulotteisia maailmoja, jotka kuitenkin tehdään monenlaisten tekstuaalisten lukuohjeiden avulla lukijalle helposti kuviteltaviksi. Alati vaihtelevan genrelogiikan puitteissa toimivat tarinat luovat kuvaa maailmasta, jonka sisäinen logiikka ei ole yhtenäinen, vaan vaihtelee tilanteen mukaan. Tarinamaailman rakentuminen pastissisista elementeistä sekä lukuisat metaleptiset siirtymät yhdistettynä fantasiafiktion konkreettista tilavaikutelmaa luovaan logiikkaan tuottavat maailmoja, jotka tilallisina kokonaisuuksina ovat fragmentaarisia ja loogisesti mahdottomia. Kuitenkin teosten läpi tunkevat tarinankerronnan ja todellisuuden hahmottamisen suhdetta käsittelevät metanarratiivit sekä monenlaiset metafiktiiviset lukuohjeet tekevät näihin moniulotteisiin maailmoihin sijoittuvista tarinoista helppoa ja immersiivistä luettavaa. Tarkastelun kohteena ovat ne tekstuaaliset keinot ja kirjalliset konventiot, joiden avulla mielikuvaa tietynlaisesta maailmasta välitetään lukijalle, sekä näiden keinojen merkityssisältöjen muodostuminen suhteessa tarinankerronnan perinteisiin. Olennaisia teoreettisia kehyksiä tutkimuksessa ovat pastissisen intertekstuaalisuuden tutkimus, fantasiaa ja yleisemmin genrefiktiota koskeva tutkimus sekä ne teoreettiset avaukset, joita viime vuosina on tehty kohti postmodernismin jälkeisen fiktion poetiikkaa. Näitä teoriakeskusteluja yhteen törmäyttämällä pyritään tuomaan uutta näkökulmaa kuhunkin keskusteluun sekä luomaan teoreettisia malleja, joiden avulla kohdeteosten kaltaista postmodernismin ja fantasiafiktion perilliseksi syntynyttä tarinankerrontaa voidaan tarkastella.