Search

Kriittisten tapahtumien menetelmä on laajalti tunnettu ja käytetty tutkimusmenetelmä useilla tieteenaloilla. Lastensuojelua koskevassa tutkimuksessa sen käytöstä on kuitenkin vielä vähän tietoa. Tässä artikkelissa esitellään menetelmän keskeinen tausta ja tutkimukselliset periaatteet, ja pohditaan sen tutkimuskäyttöä. Artikkeli vastaa kysymyksiin, miten ja kuinka paljon kriittisten tapahtumien menetelmää on käytetty lastensuojelututkimuksessa ja millaista menetelmällä tehty tutkimus on. Aineistona ovat viitetietokannoista kerätyt 11 kansainvälistä tutkimusartikkelia. Aineiston sisällönanalyysin tuloksena aineisto jakaantui kolmeen luokkaan. Menetelmää on käytetty 1) lastensuojelussa tapahtuneiden päätöksenteon virheiden raportoinnin ja selittämisen menetelmänä, 2) empiirisenä tutkimus- ja analyysimenetelmänä ja 3) lastensuojelun ennaltaehkäisevien menettelytapojen tarkastelemisen menetelmänä. Tulokset viittaavat siihen, että menetelmällä on monia käyttömahdollisuuksia, vaikka sen empiirinen käyttö tutkimusmenetelmänä on ollut verraten vähäistä lastensuojelun tutkimusaiheissa.

Tutkimuksessa selvitettiin koulutulokkaiden minäkäsityksen sisältöä, jäsentyneisyyttä ja arvovarausta sekä näihin vaikuttavia yleisiä sosiaalisia ehtoja (asuinpaikka, vanhempien ammatti) sekä spesifimpiä perheenjäsenten vuorovaikutuksen laatuun ja toverisuhteisiin liittyviä oppimiskokemuksia. Myös minäkäsityksen merkitystä sosiaalisten taitojen kannalta tarkasteltiin. Tutkimukseen osallistui 212 6-7-vuotiasta lasta kaupungeista, taajamista ja syrjäseudulta. Minäkäsityksen tutkimusmenetelminä käytettiin vapaata minäkuvausta, kuvaminäkäsitystestiä ja kielellisiä, sidottuja arviointiasteikkoja. Muut tiedot saatiin sosiaalisen käyttäytymisen testin, sosiaalisen käyttäytymisen tarkkailun sekä lasten ja vanhempien haastattelun kautta. Todettiin, että koulutulokkaiden itseä koskevat vapaat kuvaukset olivat niukkoja ja niiden sisältöinä olivat ennen muuta tunnistamistiedot, oma toiminta, ulkonäkö ja vuorovaikutussuhteet. Erittäin kielteisesti itseään arvioineita lapsia oli vähän. Minäkäsityksen jäsentyneisyys ja positiivisuus olivat yhteydessä vuorovaikutuksen aloittamisen ja ylläpitämisen perusvalmiuksien, toisia huomioivan käyttäytymisen ja tavoitteellisen yhteistoiminnan kehittyneisyyteen. Syrjäseudulla asuvat lapset esittivät itsestään epäjohdonmukaisempia kuvauksia ja arviointeja kuin muut lapset. Lapsen toverisuhteiden monipuolisuus, perheenjäsenten yhteiset toiminnot, huomion kiinnittäminen lapseen ja keskusteleminen perheen yhteisistä asioista olivat yhteydessä hyvin myönteiseen minäkäsitykseen.

The study deals with social skills in 6-7-year-old children, especially cooperation between peers as well as between pupils and teachers during the transition period from preschool to the end of the first term at comprehensive school. The molar and molecular level research methods were also evaluated. The methodological problems were investigated by comparing molar social skills ratings carried out by preschool teachers with natural observations recorded as episodes of social behavior (N = 59). The molecular recordings were found to supplement significantly molar level ratings and to present a dynamic picture of developing social competency in children. Elementary school teachers observed and recorded their pupils' (N = 213) social behavior during the first 2 ½ months and the pupils also participated in four collaborative problem solving situations in three person groups. 75 % of the first grade pupils could- be described as belonging to the following six social interaction types: active-constructive (15 % of all), passive-constructive (26 %), adult-dependent, problems with peers (9 %), very lonely (6 %), impulsive, conflicts with peers (13 %) and aggressive, problems with peers and adults (7 %). The social behavior of active constructive, lonely and aggressive pupils started to stabilize towards the end of the first term. Tutkimus kohdistui 6-7-vuotiaiden lasten sosiaalisiin taitoihin, erityisesti lasten keskinäiseen sekä oppilaiden ja opettajan väliseen yhteistoimintaan siirtymävaiheessa esikoulusta peruskoulun ensimmäisen luokan syyslukukauden loppuun. Myös molaarisen ja molekulaarisen tason tutkimusmenetelmiä arvioitiin. Metodologisia ongelmia tutkittiin vertailemalla esikoulun opettajien kokonaisvaltaisia sosiaalisten taitojen arviointeja episodeina kirjattuihin luonnollisten tilanteiden observointeihin (N = 59). Molekulaaristen rekisteröintien havaittiin täydentävän merkittävästi molaareja arviointeja ja antavan dynaamisen kuvan lasten kehittyvästä sosiaalisesta kompetenssista. Luokanopettajat havainnoivat ja kirjasivat oppilaidensa (N = 213) sosiaalista käyttäytymistä koulunkäynnin alussa 2 ½ kuukauden aikana ja oppilaat osallistuivat myös kolmen hengen ryhmissä toteutettuihin neljään yhteiseen ongelmanratkaisutilanteeseen. Ensimmäisten luokkien oppilaista 75 % voitiin kuvata kuuluvaksi johonkin seuraavista kuudesta vuorovaikutustyypistä: aktiivisen konstruktiivinen (15 % kaikista), passiivisen konstruktiivinen (26 %), aikuisesta riippuvainen (9 %), toverisuhteissa ongelmainen (13 %), hyvin yksinäinen (6 %), impulsiivinen, tovereiden kanssa ristiriitoihin joutuva (13 %) ja hyökkäävä, toveri- ja aikuissuhteissa ongelmainen (7 %). Aktiivisen konstruktiivisten, yksinäisten ja hyökkäävien lasten sosiaalinen käyttäytyminen alkoi vakiintua ensimmäisen lukukauden loppuun mennessä.

Katsauksessa tarkastellaan minäkonstruktioita, ja niihin liittyviä olettamuksia eräiden sosiaalipsykologisten, psykoanalyyttisten, kognitiivisten ja fenomenologisten teorioiden valossa. Empiiriseen tutkimukseen pohjautuen kuvataan itseä koskevien käsitysten ja arvostusten muodostumista ja sosiaalisia seuraamuksia sekä arvioidaan tuloksia ja menetelmiä.

Tutkimuksessa selvitettiin 6-7-vuotiaiden lasten vuorovaikutuksen aloittamisen ja ylläpitämisen perusvalmiuksia ja tavoitteelliseen yhteistoimintaan osallistumista ja näiden taustatekijöitä ennen kouluikää ja välittömästi koulunkäynnin alkaessa. Tutkimukseen osallistui 212 lasta maaseudulta ja kaupungeista. Yhteistoimintataitojen tutkimusmenetelmä käytettiin testejä, tarkkailua pienryhmätilanteissa ja vanhempien suorittamia arviointeja. Tiedot lasten ihmisympäristöstä, kotona ja kodin ulkopuolella esiintyvistä toiminnoista sekä vanhempien kasvatustavoitteista ja ohjaamistoiminnoista saatiin vanhempia ja lapsia haastattelemalla. Havaittiin, että 7 % lapsista oli ennen koulunkäynnin alkua niin ujoja, että heitä oli vaikea saada mukaan tutkimukseen. Pienryhmätilanteissa noin kolme neljäsosaa lapsista osallistui aktiivisesti tai erittäin aktiivisesti tavoitteelliseen yhteistoimintaan; erittäin yhteistoiminnallisia, mutta samalla itsenäisiä ja aloitteisia lapsia oli joukosta 10 %. Tyttöjen ja poikien yhteistoimintataidoissa ei havaittu suuria eroja. Kognitiivinen roolinottamistaito oli yhteydessä kommunikoinnin aktiivisuuteen ja monipuolisuuteen dyadi- ja pienryhmätilanteissa, tavoitteelliseen yhteistoimintaan osallistumiseen ja sosiaalisen käyttäytymisen konstruktiivisuuteen. Koulutulokkaiden ihmisympäristön mallien runsautta ja laatua osoittavista tekijöistä keskeisimpiä yhteistoimintataitojen kannalta olivat hoitomuoto, tovereiden määrä ja tapaamisintensiteetti sekä tovereiden ikä. Tarkasteltaessa lasten aktiivisuutta. ja aloitteisuutta, yhteistoiminnallisuutta sekä toisia huomioonottavaa toimintaa pienryhmätilanteissa havaittiin niiden ja vanhempien kasvatustietoisuuden eri aspektien kesken eräitä samansuuntaisia yhteyksiä. Jos perheissä oli yhteisten toimintojen ja keskustelujen määrä suuri, vanhemmat keskustelivat tarkoituksellisesti lasten kanssa ja he preferoivat sallivaa suhtautumista pikemminkin kuin lapsen toiminnan rajoittamista, niin lapsi oli yhteistoimintataidoiltaan keskimäärin kehittyneempi kuin ne lapset joiden perheissä korostettiin lapsen toiminnan rajoittamista ja joissa yleinen kasvatustietoisuuden taso oli alhainen.

The focus of this study was on the analysis of stability and change of social skills and self-concept, the relationship between self-concept and social skills as well as the influence of family socialization, especially parental consciousness of parenthood, on this process. The material was collected as part of the research project "Way of life of the family, parental consciousness of parenthood, and children's social development" (Takala et al., 1979). There were 213 subjects consisting of 6 to 7 years old children from the cities and the countryside. The sample included only families with two parents, and was homogeneous with regard to the schooling of the parents. The estimation of children's social skills was based on parents' and kindergarten teachers' ratings, as well as on the observations made by teachers in natural settings and by researchers during four problem solving between the participants. situations requiring cooperation Three verbal social self-concept measures were used in order to study the integration level and contents of self-concept as well as social self-concept. Parents and kindergarten teachers differed in their estimations of childrens' social skills. The results indicated high stability of social behavior from preschool settings to school and during the first school year especially among the active, constructive children and children who had problems both with classmates and adults. Important transitional phenomena were found. Significant differences in social self-concept were found between the groups with different social skills in the middle of the first school term. Perceived peer-acceptance of the active constructive children was high and stable. The children who had problems both in adult and peer relations at school had quite negative social self-concept before beginning school and suggested defensiveness in self-concept 7-8 months after beginning school. Among the aspects of socialization, the goals presented for child rearing as well as the guidance and control system of the family were especially related to children's social skills.