Tausta: Bronkioliitti eli ilmatiehyttulehdus on yleisin sairaalahoidon syy alle vuoden ikäisillä vauvoilla. Sairastuvuus bronkioliittiin on korkeaa ja 1-3 % tästä ikäryhmästä hoidetaankin vuosittain sairaalassa bronkioliitin vuoksi. Suomalaisissa tutkimuksissa on havaittu, että noin 6 % sairaalahoidetuista vauvoista päätyy tehohoitoon. Tutkimusten mukaan sairaalahoidon kustannukset ovat nousseet eri maissa. Bronkioliitin sairaalahoito perustuu oireiden helpottamiseen; hypertonisia keittosuolaliuosinhalaatioita on käytetty laajasti viime vuosina ja korkeavirtaushappihoito on uusi, lupaava hoitomuoto. Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena on arvioida sairaalahoidon kustannuksia Suomessa. Lisäksi verrataan korkeavirtaushappihoidon ja perinteisen lisähappihoidon kustannusvaikuttavuutta, kuten myös hypertonisten ja normaalien keittosuolaliuosinhalaatioiden vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta. Aineisto ja menetelmät: Kustannusanalyysi on tehty tapaus-verrokki asetelmasta. Potilasaineisto koostuu kaikista vauvoista (n=80), jotka ovat olleet tehohoidossa bronkioliitin takia vuosien 2000–2012 välillä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Verrokkipotilaiksi (n=160) valittiin ne vauvat, jotka ovat saapuneet päivystyspoliklinikalle hoitoon bronkioliitin takia juuri ennen tehohoidettua vauvaa ja heti tämän jälkeen. Kustannustiedot koostuvat kuntalaskutustiedoista, joten työn näkökulma on rajattu terveydenhuollon palveluntarjoajan näkökulmaan. Kustannusvaikuttavuusanalyyseissä käytettiin omasta aineistosta saatavia kustannustietoja ja vaikuttavuustiedot koottiin aiemmin julkaistuista tutkimuksista. Kustannusvaikuttavuusanalyysit olivat mallintavia päätösanalyyseja, joissa käytettiin analyysimenetelminä päätöspuita ja näissä ensiommäisessä verrattiin korkeavirtaushappihoitoa perinteiseen lisähapenantoon ja toisessa hypertonisia keittosuolaliuosinhalaatioita normaaleihin keittosuolaliuosinhalaatioihin. Lisäksi keittosuolaliuosinhalaatioiden vaikuttavuutta arvioitiin meta-analyysin avulla. Tulokset: Bronkioliitin suorat, keskimääräiset sairaalahoidon kustannukset olivat 8 061€, kun hoitoon liittyi tehohoitojakso, 1 834€, kun hoito oli toteutettu vuodeosastolla ja 359€, kun hoitoa oli annettu vain sairaalan päivystyspoliklinikalla. Korkeammat kustannukset olivat voimakkaasti yhteydessä pidempään sairaalahoidon kestoon ja erityisesti pidempään tehohoidon kestoon. Heikompi yhteys havaittiin ennenaikaisuuden ja nuoremman iän suhteen. Muita korkeisiin kustannuksiin voimakkaasti yhteydessä olevia tekijöitä ei havaittu. Korkeavirtaushappihoito oli vaikuttavampaa ja edullisempaa perinteiseen lisähapen antoon verrattuna. Odotetut sairaalahoidon kustannukset vaihtelivat korkeavirtaushappihoidon ryhmässä 1 312€ ja 2 644€ välillä ja perinteisen lisähappihoidon ryhmässä 1 598€ ja 3 764€ välillä. Korkeavirtaushappihoito oli dominoiva hoitomuoto perinteiseen lisähapenantoon verrattuna huolimatta siitä, mitä mallia analyyseissa käytettiin. Hypertoniset keittosuolaliuosinhalaatiot olivat vain hieman edullisempia verrattuna kontrollihoitoon, mutta niiden vaikuttavuus oli matalaa ja tietyissä tilanteissa jopa olematonta. Uudemmat, vuoden 2012 jälkeen julkaistut tutkimukset eivät enää osoita vastaavaa vaikuttavuutta. Hypertonisia keittosuolaliuosinhalaatioita vuodeosastolla saaneilla keskimääräinen sairaalahoidon kesto oli liki 12 tuntia vähemmän kuin kontrollihoidetuilla. Poliklinikkahoidossa kumulatiivinen riskisuhde sairaalahoidolle oli 0.72 suosien hypertonisia keittosuolaliuosinhalaatioita. Johtopäätökset: Sairaalahoidon kustannukset ovat tehohoidetuilla neljä kertaa korkeammat kuin osastohoidetuilla ja jopa 20 kertaa korkeammat kuin polikliinisesti hoidetuilla. Korkeavirtaushappihoito näyttää vähentävän tehohoidon käyttöä ja sen myötä sairaalahoidon kustannuksia. Tämä tulos perustuu kuitenkin mallintavaan tutkimukseen ja se pitää varmistaa prospektiivisilla satunnaistetuilla ja kontrolloiduilla tutkimuksilla. Hypertoniset keittosuolaliuosinhalaatiot eivät puolestaan vaikuta olevan niin tehokkaita, että niiden käytöllä voisi syntyä todellista kustannusten säästöä sairaalahoidossa. Tämän takia niitä ei enää pitäisi käyttää rutiinisti bronkioliitin hoidossa. Background: Bronchiolitis is the most common infectious reason for hospitalisation in infancy. Morbidity is high, and approximately 1% to 3% of infants under 12 months of age are hospitalised annually. As demonstrated in two Finnish studies, 6% of those hospitalised are treated in the paediatric intensive care unit (PICU). The hospitalisation costs are high in all countries and are increasing. The treatment of bronchiolitis is supportive. Hypertonic saline (HS) inhalations have been widely used in recent years, and high flow oxygen therapy (HFOT) is a promising new treatment method. The aim of this thesis is to evaluate the hospitalisation costs of bronchiolitis in Finland. Additionally, the cost-effectiveness of HFOT compared to standard low flow oxygen therapy (LFOT) is evaluated, as well as the effectiveness and costeffectiveness of HS inhalations compared to normal saline (NS) inhalations, or to standard treatment without inhalations. Materials and methods: The cost analysis was done in form of a case-control study. We collected the medical data and hospitalisation costs for all infants with bronchiolitis treated in the PICU (n=80) of the Tampere University Hospital between the years 2000 and 2012. As controls (n=160), we collected the data of infants with bronchiolitis treated in the emergency department just before, and one just after, the index case. The hospitalisation costs were based on municipal billing, and the viewpoint was that of the health care providers. For evaluation of cost-effectiveness we used the cost data collected in this study, and the data for evaluating the effectiveness of HFOT and HS inhalations were obtained from previously published studies. The cost-effectiveness analyses were carried out by decision tree models that compared HFOT to LFOT, as well as HS to NS. Additionally, the effectiveness of HS inhalations was evaluated by meta-analysis. Results: The direct total mean hospitalisation costs of bronchiolitis were €8,061 for those who were treated in the PICU, €1,834 for those treated on the ward, and €359 for those treated in the emergency department only. The higher costs were correlated to a longer length of stay in the hospital, especially in the PICU. Additionally, lower gestational age and age on admission were weakly linked to the higher costs. Other factors strongly associated with higher costs were not found. HFOT was both more effective and less expensive when compared to LFOT. The expected hospitalisation costs were between €1,312 and €2,644 for HFOT, and between €1,598 and €3,764 for LFOT. HFOT was the dominant treatment in all models in comparison to LFOT. HS inhalations were slightly less expensive than control treatments, but the effectiveness was low and, in some situations, even absent. The effectiveness of HS inhalations compared to controls decreased by the publication time of this study. Cumulative mean difference of the length of stay in the hospital was nearly 12 hours, and the cumulative risk ratio for hospitalisation was 0.771, favouring HS inhalations. Conclusion: The hospitalisation costs of infant bronchiolitis are four times higher if intensive care is needed when compared to ward treatment, and over 20 times higher when compared to the treatment in the emergency department. HFOT seems to decrease the use of intensive care, and further to decrease, the hospitalisation costs. However, the results based on the theoretical model with historical controls used here need to be confirmed by prospective randomised controlled trials. On the other hand, HS inhalations are not effective enough for any real cost-saving to be gained, and such inhalations should not be routinely used in the treatment of infant bronchiolitis.