Search

The aim of this thesis was to examine potential features of suburban apartment buildings concerning the construction of additional floors, and to find out the most cost-efficient technical prefabricated element solution to build one by comparing them to an example apartment building State and municipalities are very interested in additional floor construction because it supports ecological infill construction, and is a possibility to add elevators to the needs of their aging inhabitants. Partly because of this, the rigidity of the planning process is eased and the demands on car parking lots and bomb shelters are seen to be decreasing, all of which favours the additional floor market. The most important feature structurally is the foundation on which it is based, the best being solid rock. Buildings on low soil pressure areas are not recommended because of the probability of expensive foundation reinforcement due to the added weight. The best building frame solution is based on short division of load bearing walls. Pre-stressed concrete slabs with long unsupported spans create challenges for the construction of an additional floor. Three storey apartment buildings are potentially good for additional floors, because of less strict fire safety orders. Also, low buildings usually have more un-used load-bearing capacity, there is greater rise in the relative floor area and the cost of building an elevator and scaffoldings are lower. The CLT modular unit by Stora Enso was found to be the most economical alternative out of the studied solutions. It was 4% cheaper than the CLT large panel structure and 10% cheaper than Normek's steel structure solution. The price difference is in large part explained by the attic floor implementation designed in this study. With it, it's possible to reduce the costs of rain shelter and scaffolding (80 000 Euros) by half. In addition, the industrialized modular construction makes it possible to lower the construction period by 1,5 months, w, Tämän työn tavoitteena oli selvittää lisäkerrosrakentamisen kannalta potentiaalisia lähiökerrostalon ominaisuuksia ja kustannustehokkain tekninen elementtiratkaisu yhden lisäkerroksen toteuttamiseen peilaamalla ratkaisuja case taloyhtiöön. Lisäkerrosrakentamisen markkinoiden kannalta merkittäviä liikkeellepanijoita ovat valtion ja kuntien intressit lisätä täydennysrakentamista ja helpottaa kankeaa kaavoitusprosessia. Suuntana voidaan nähdä autopaikkavaatimuksissa ja V8estonsuojavelvoitteissa joustaminen. Lisäkerrosrakentamisen yhteydessä pakolliseksi määrätty hissien rakentaminen on myös merkittävä kuntien intressi lisäämään lisäkerrosrakentamista. Rakenteellisesti merkittävintä on rakennuksen perustustapa, jossa etusijalla ovat kallioperustaiset rakennukset. Heikon maanpaineen alueen rakennukset ovat yleensä soveltumattomia lisäkuormituksille ja perustusten vahvistustyöt kalliita. Paras runkoratkaisu lisäkerrosrakentamista ajatellen on lyhyillä ja mahdollisimman toistuvilla kantavilla seinälinjoilla toteutettu kerrostalo. Esijännitettyjen välipohjalaattojen mahdollistamat pitkät jännevälit kantavien väliseinien jaoissa luovat haasteita lisäkerrosrakentamiselle. Potentiaalisena kohteena yhden lisäkerroksen rakentamisen kannalta on kolmikerroksinen kerrostalo, jolloin palomääräykset pysyvät alhaisempina. Matalassa kerrostalossa on myös lähtökohtaisesti enemmän perustusten kantavuutta, suhteellinen kerrosala nousee enemmän ja hissin sekä telineiden rakentamiskustannukset ovat alhaisemmat. Tutkitussa kohteessa taloudellisimmaksi ratkaisuksi osoittautui Stora Enson CLT-tilaelementtiratkaisu sen ollessa noin 4 % CLT-suurelementtiratkaisua ja 10 % Normek Oy:n teräsrakenneratkaisua edullisempi. Kustannuseroa selittää etenkin tutkimuksessa kehitetty ullakkotilatoteutus, joka leikkaa kattavan sadehuputuksen noin 80000 kustannuksia puoleen. Toisena merkittävänä selittävänä tekijänä on tilaelementtitoteutuksen noin 1,5 kuukautta alhaisempi urakka-aika. Tilaelementtitoteutusta

Compliance demands for welding in the construction industry became tighter when the European Commission Construction Products regulation CPR/2011 came into effect in July 2013. The CE-marking became compulsory for all construction products where harmonised standards are applied. The European Commission has given the steel construction industry a year more to CE-mark their products. Standard EN 1090-2 + A1 (Execution of steel structures and aluminium structures. Part 2: Technical requirements for steel structures) reaches effective date on the first of July 2014. The CE-marking is compulsory for those products and structures which fall under the standard after the effective date. That requires the welding of structures to follow the tighter demands of the EN 1090-2 + A1 standard. This master thesis concentrates on site welding and tighter compliance demands for welding in the construction of concrete elements. These compliance demands are coming from the EN 1090-2 + A1 standard and its many reference standards. The largest changes to the welding of concrete elements come by a compulsory welding procedure specification and company-specific coordination of welding. In addition to these demands, this work improves the quality control of the welding of concrete elements by interviewing welding specialists, experts in concrete element construction, site workers and the inspection organisation. Company-specific welding procedure specifications can get approved to production by a welding procedure test, a pre-production welding test or using other companies' standard welding procedures. The outcome of this work is to produce standard welding procedures for welding joints of concrete elements where standard welding procedures are possible to be produced according to the EN ISO 15612 standard. For other welding joints of concrete elements, companies need to produce their own welding procedure tests. For quality control, this work produces a quality control handbook for the su, Rakennusteollisuuden hitsausten vaatimukset tiukentuivat EU:n rakennustuoteasetuksen CPR/2011 voimaantulon jälkeen 1.7.2013. CE-merkintä tuli pakolliseksi kaikkiin rakennustuotteisiin, joihin sovelletaan harmonisoitua tuotestandardia. Teräsrakennuspuolella CE-merkintään siirtymisessä on annettu vuosi lisäaikaa teräsrakenteiden teknisiä vaatimuksia koskevan standardin EN 1090-2 + A1 siirtymäajalla, joka päättyy 1.4.2014. Siirtymäajan jälkeen CE-merkintä on pakollista kyseisen standardin piiriin kuuluvissa tuotteissa ja rakenteissa. Tämä edellyttää myös rakennuksien teräsrakenteiden hitsauksien noudattavan kyseisen standardin tiukentuneita vaatimuksia. Tämä diplomityö tutkii betonielementtirakentamisen työmaahitsauksia ja hitsauksiin tulevia tiukentuneita vaatimuksia. Vaatimukset tulevat standardista EN-I090-2 + A1 ja sen lukuisista viitestandardeista. Suurimmat muutokset betonielementtirakentamisen hitsauksiin tulevat pakollisten yrityskohtaisien hitsausohjeiden ja yrityskohtaisen koordinoinnin myötä. Vaatimusten lisäksi tässä tutkimustyössä kehitetään betonielementtirakentamisen työmaahitsauksien laadunvalvontaa haastattelemalla hitsausasiantuntijoita, betonielementtirakentamisen osaajia, työmaahenkilöstöä sekä tarkastusorganisaatiota. Yrityskohtaiset hitsausohjeet voidaan hyväksyttää tuotantoa varten menetelmäkokein, esituotannollisin kokein tai standardimenetelmää käyttäen toisen yrityksen menetelmäkokein hyväksyttyjä standardihitsausohjeita. Tutkimustyön tuloksena valmistetaan Betoniteollisuus ry:lle standardihitsausohjeet niistä betonielementtirakentamisen hitsausliitoksista, mistä standardihitsausohje on mahdollista valmistaa standardin EN ISO 15612 mukaisesti. Muista betonielementtityömäillä hitsattavista liitoksista tulee jokaisen yrityksen valmistaa yrityskohtaiset hitsausohjeet. Hitsauksen laadunvalvontaan valmistetaan laadunvalvontaopas työmaiden työnjohdolle. Laadunvalvontaoppaaseen on kerättynä tärkeimmät tarkastettavat asiat työmaahitsauksien laadun par

Thesis objective was to evaluate drying of concrete. The objectives were to identify variables that have an effect on drying, seasonal effect on drying of concrete and correlations between evaluation methods and between methods and site measured values. The research method was based on table and computer based evaluation methods. The method variables were changed one by one to identify variation and correlation. Computational results were compared to site measured results. Torkas and BY 1021 methods correlated positively. The thesis gave variables factors for the drying of concrete. The worst drying period for concrete is from the beginning of June until the end of October. The vertical structures gave almost the same RH as measured on the site. The horizontal structures were always drier on site than Torkas values. The horizontal structures results were below desired relative humidity and the vertical structures were almost the same RH as Torkas. 67 % of all Torkas results gave a deviant of +-5 % RH than site measured values. Torkas program is not accurate and simple enough for the construction site. BY 1021 methods values were always below desired relative humidity. Other tested methods should not be used to evaluate the drying of concrete, as the drying times were shorter than site measured. BY 1021 method is the proper tool for construction site but still just directional. Thesis concluded the same result as other researches and instructions. Relative humidity always has to be measured., Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida betonin kuivumista. Tavoitteiksi asetettiin muuttujien vaikutuksen tunnistaminen, vuodenajan vaikutus betonin kuivumiseen, menetelmien välinen vastaavuus ja vastaavuus työmaalla mitattuihin suhteellisiin kosteuksiin. Tutkimusmenetelminä käytettiin taulukko- ja tietokonepohjaisia betonin kuivumisen arviointimenetelmiä. Eri menetelmien muuttujia vaihdettiin yksi kerrallaan ja verrattiin tuloksia keskenään. Tutkimuksen testaukselle asetettiin raja-arvoja ja oletuksia. Työmaalla mitattuja tuloksia verrattiin laskennallisiin tuloksiin. Tutkimuksissa huomattiin Torkas-ohjelman ja BY 1021-taulukkomenetelmän vastaavan toisiaan hyvin. Tutkimuksessa saatiin muuttujille prosentuaaliset vaikutuskertoimet betonin kuivumiseen. Heikoin vuodenaika betonin kuivumiselle on kesäkuun alusta lokakuun loppuun. Vuodenajan vaikutus on suuntaa antava. Torkas-ohjelmalla pystyrakenteet antoivat lähes saman suhteellisen kosteuden kuin työmaalla mitatut. Vaakarakenteet olivat aina kuivempia kuin Torkas-ohjelman antama suhteellinen kosteus. Torkas-ohjelman tulokset olivat vaakarakenteiden osalta tavoitekosteuden alapuolella ja pystyrakenteiden osalta lähellä työmaalla mitattuja arvoja. Kaikista Torkas-ohjelman tuloksista 67 % näytti suurempaa poikkeamaa kuin +-5 % RH, verrattuna työmaalla mitattuihin tuloksiin. Torkas-ohjelma ei ole tarpeeksi tarkka ja yksinkertainen arviointimenetelmä työmaalle. BY 1021-menetelman tulokset olivat kaikissa tapauksissa tavoitekosteuden alapuolella. Muita diplomityössä testattuja menetelmiä ei tulisi käyttää betonin kuivumisen arvioinnissa. Rakenteet kuivuivat työmaalla nopeammin kuin menetelmien antamat kuivumisaika-arviot. BY 1021-menetelma on luotettava ja yksinkertainen työkalu työmaalle, mutta vain suuntaa antava. Tutkimuksessa päädyttiin samaan tulokseen, kuin muissakin tutkimuksissa ja ohjeissa. Betonin suhteellinen kosteus tulee aina mitata.

Concrete floor is exceptional concrete structure because the surface layer and visible parts of the structure are finished by contractor and they are not in contact with formwork. After casting large area of the structure is exposed to ambient conditions and risk of exaggerated evaporation from the surface is increased. This sets special requests for the setting and workability of the concrete. Furthermore the four seasons in Finland complicate the concrete mix design. Enterprises have increasingly started to take responsibility for carbon dioxide emissions. Rudus Inc. is starting to utilize composite cement having minor carbon footprint to support more environmentally friendly construction. Nevertheless utilizing the new cement necessitates research and engenders new challenges to concrete technology. The aim of the thesis is to develop and update floor concrete mixes of Rudus Inc. by using new low carbon dioxide emission composite cement and different cement and binder combinations. The thesis focuses especially to discover a balance between quick setting and good workability considering the surrounding conditions. The thesis was executed by literature research and experimental part. The literature research focuses on the characteristics of floor concrete and concrete floor structure. The experimental part can be divided to two parts: laboratory tests and in situ testing. The focus of the laboratory tests was to explore the suitability of different cement and binder combinations to different concrete mixes such as floor concrete for summer or winter conditions, weather resistant floor concrete and quickly coated floor concrete. In situ testing focused to examine how the well-tried laboratory concrete mixes act in practice. According to laboratory tests the experimental concrete mixes functioned well compared to comparison concrete mixes. Good results were achieved with workability, setting, compressive strength and drying rate. There was no detectable difference b, Betonilattiat ovat poikkeuksellisia betonirakenteita, sillä niiden kulutuspinta ja näkyvät osat viimeistellään urakoitsijan toimesta, eivätkä ne ole kosketuksissa betonimuotin kanssa. Valamisen jälkeen suhteellisen suuri pinta-ala on alttiina ympäristön vaikutuksille ja riski liialliselle veden haihtumiselle betonin pinnasta kasvaa. Tämä aiheuttaa betonin sitoutumisnopeudelle ja työstettävyydelle erityisiä vaatimuksia. Lisäksi Suomen neljä vuodenaikaa lisäävät haasteita lattiabetonisuhteitukselle. Yritykset ottavat yhä enemmän vastuuta ympäristöön kohdistuvista hiilidioksidikuormista. Rudus Oy on siirtymässä käyttämään hiilijalanjäljeltään pienempää seossementtiä ja tukee näin ympäristöystävällisempää rakentamista. Uuden sementin käyttöönotto edellyttää kuitenkin tutkimusta ja asettaa haasteita betoniteknologialle. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää Rudus Oy:n lattiabetonilaatuja käyttäen hyväksi uutta ympäristöystävällisempää sementtiä sekä erilaisia sementti- tai sideaineyhdistelmiä. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti löytämään tasapaino nopean sitoutumisen ja hyvän työstettävyyden välille valuolosuhteet huomioon ottaen. Työ toteutettiin kirjallisuustutkimuksen ja kokeellisten tutkimusten avulla. Kirjallisuuteen perustuvassa osassa tutustuttiin alan kirjallisuuteen ja lisättiin näin betonilattiarakenteeseen ja lattiabetonin suhteittamiseen liittyvää tietoutta. Työn kokeellinen osa koostui laboratoriokokeista ja tehdaskokeista. Laboratoriokokeissa tutkittiin erilaisten sementti- ja sideaineyhdistelmien soveltuvuutta kesä- ja talviolosuhteisiin suunniteltuihin lattiabetoneihin, säänkestäviin lattiabetoneihin ja nopeasti päällystettäviin lattiabetoneihin. Tehdaskokeissa tutkittiin kahden laboratoriokokeissa hyväksi havaitun lattiabetonin soveltuvuutta käytännön kohteisiin. Tutkimustulokset osoittivat koemassojen toimivan hyvin verrattuna vertailumassoihin. Hyviä tuloksia saatiin työstettävyydestä, sitoutumisnopeudesta, puristuslujuuksista ja kuivumisnopeudesta.

Cracks in floors are often a cause of contention in sites. One way to reduce harmful cracking in floors is to diminish drying shrinkage in concrete. In this Master's thesis the phenomenon of shrinkage and the factors affecting it were defined from literature. In addition, few procedures and equations used to predict drying shrinkage were introduced and their accuracy was reviewed. An experimental part that studied the influence of the type of cement, strength class, the use of super plasticizers and the use of shrinkage reducing admixtures (SRA's) in concrete on drying shrinkage was also included in this thesis. Three different types of cement sold in Finland, three super plasticizers and two SRA's from different manufacturers were used in the concrete mix design. The experiments made studied free shrinkage and the cracking tendency of restrained concrete. Drying shrinkage can be restricted with external factors by keeping the relative humidity high and the temperature of concrete quite low. The most important internal factor in controlling drying shrinkage is the reduction of water content in concrete. Cement used in concrete increases drying shrinkage as its alkali and C3A content increases. By increasing the aggregate volume fraction shrinkage can be restrained. On the basis of the experiments made in this study super plasticizers tend to increase self-desiccation more than drying shrinkage. SRA's reduce shrinkage very much: their use decreased drying shrinkage almost to half in the experiments made in Master's thesis. Cracking in rings made to assess the cracking tendency of restrained concrete correlated with the shrinkage measured from free shrinkage beams. The results suggest that the strength class of concrete used in floors should be kept moderate. The water-cement-ratio and water content increase in lower strength classes which increases drying shrinkage. However, in higher strength classes the autogenously shrinkage and the danger of plastic sh, Usein työmailla riidan aiheeksi nousevat halkeilleet lattiat. Eräs keino vähentää lattioiden haitallista halkeilua on pienentää betonin kuivumiskutistumaa. Diplomityössä selvitettiin kirjallisuudesta, millainen ilmiö on betonin kutistuma ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Lisäksi esiteltiin muutamia laskukaavoja kuivumiskutistuman arvioimiseksi ja tarkasteltiin niiden toimivuutta. Työ sisälsi myös kokeellisen osan, jossa tutkittiin betonissa käytettävän sementtilaadun, lujuusluokan, tehonotkistimen käytön sekä kutistumaa vähentävien lisäaineiden (SRA-aineiden) vaikutusta kuivumiskutistumaan. Betonimassoissa käytettiin kolmea Suomessa myytävää sementtiä, kolmea eri valmistajan tehonotkistinta ja kahta eri valmistajan SRA-ainetta. Tehdyissä kokeissa tutkittiin sekä betonin vapaata kutistumaa että estetyn kutistuman aiheuttamaa halkeamaherkkyyttä. Ulkoisista tekijöistä kuivumiskutistumaa voidaan rajoittaa pitämällä ympäristön suhteellinen kosteus korkeana ja betonin lämpötila melko alhaisena. Sisäisistä tekijöistä tärkein betonin kutistuman rajoittamiseen on sen vesimäärän pienentäminen. Betonissa käytetty sementti kasvattaa kuivumiskutistumaa sen alkali- ja C3A-pitoisuuden kasvaessa. Samalla pastamäärällä betonin vesisementtisuhteen pienentyessä eli käytännössä lujuuden kasvaessa betonin kutistuma lisääntyy. Runkoaineen määrää kasvattamalla saadaan betonin kutistumaa pienennettyä. Tehonotkistimien kutistumaa kasvattava vaikutus viittaa työssä tehtyjen kokeiden perusteella olevan enemmän sitoutumiskutistumaan kuin itse kuivumiskutistumaan. SRA-aineet vähentävät kutistumaa reilusti: työssä tehtyjen betonikokeiden perusteella ne pienensivät kuivumiskutistuman lähes puoleen. Työssä tehtyihin estetyn kutistuman renkaisiin syntynyt halkeilu korreloi melko hyvin vapaan kutistuman palkeista mitatun kutistuman kanssa. Tulokset viittaavat siihen, että lattiabetoneissa tulisi pyrkiä pitämään betonin lujuusluokka kohtuullisena. Alemmilla lujuusluokilla betonin vesi-s

The aim of this thesis was to study, if it is technically, economically and ecologically reasonable to use recycled concrete aggregate (RCA) as a subcomponent of concrete. In this study it is examined, how much concrete is recycled world-wide and what kinds of technical features recycled aggregate concrete (RAC) has had in previous studies. In the experimental part of the study the best aggregate mix of recycled aggregate concrete is examined. The laboratory tests were carried out by making test samples. It was also studied if the RAC is more ecological than normal concrete. The experimental part consisted of testing hardened concrete specimens. The difference between the concretes was amount, fraction and quality of RCA. As well as compressive strength the workability of the RAC was examined in laboratory tests. When the optimal RAC was found, the ecological aspects of the mixture were studied. The laboratory tests showed, that the best concrete was made by using water washed recycled coarse concrete aggregate. The raw RCA includes much fine filler that increases the air content of fresh concrete. The higher the air content of the fresh concrete is the lower the compressive strength of the hardened concrete is obtained. The high water absorption of the RCA causes a high variation of the water content., Työn tarkoituksena oli selvittää, voidaanko uusiokiviainesta eli betonimursketta käyttää betonin kiviaineksena siten, että valmistettua uusiobetonia olisi teknillisesti, taloudellisesti ja ekologisesti järkevää käyttää. Tutkimuksessa selvitettiin, missä mittakaavassa uusiobetonin valmistusta on tutkittu muualla maailmassa sekä minkälaisia teknisiä ominaisuuksia uusiobetonilla on näissä tutkimuksissa ollut. Kokeellisessa osassa selvitettiin parhaan uusiobetonin koostumus. Lisäksi tutkittiin, onko kyseisen betonin valmistus ekologista verrattuna vastaavaan luonnon kiviaineksesta valmistettuun betoniin. Laboratoriokokeissa valmistettiin erilaisia uusiobetoneja. Betoneissa oli erona uusiokiviaineksen määrä, lajite ja laatu. Valmistetuista uusiobetoneista tutkittiin lujuuden lisäksi työstettävyyttä ja ilmapitoisuutta. Teknisesti parhaiten toimivan uusiobetonin ekologisuutta tutkittiin. Laboratoriokokeissa havaittiin, että uusiokiviaineksen laadulla on suuri merkitys betonin lujuuteen. Uusiokiviaineksen sisältämä hienoaines aiheuttaa paljon huokosia betoniin, minkä vuoksi pesty uusiokiviaines oli käytetyillä uusiokiviainesmäärillä ainoa teknisesti ja taloudellisesti toimiva ratkaisu. Betonimursketta on kokonaisvaltaisesti ekologisempaa käyttää teiden pohjarakenteissa kuin betonin runkoaineena. Uusiokiviaineksen suurella vedenimulla on suuri merkitys lopullisen vedentarpeeseen ja loppulujuuteen.

The aim of this Thesis was to find out the effects of crushed fine aggregate on concrete and achieve savings in concrete cost with new aggregate proportioning. The research is divided in literary and experimental parts. In the literal part the focus is in the characteristics of aggregate and their effects on properties of concrete, different aggregate types and aggregate proportioning. Furthermore, the quality properties of fines were described. According to literature study, different properties of aggregate affect concrete with different values. First phase in the experimental part was to determine the quality characteristics of aggregate. Second phase was the concrete tests which consist of three sections. At first, the current mix proportioning's of six ready-mix plants for structural concrete and proportioning's of four plants for floor concrete were explored. In the second section, sand was replaced by crushed fine aggregate. Crushed aggregates was produced from either gravel or rock, crushing was executed with either vertical shaft impact (VSI) crusher or cone crusher and crushed sand was either washed or not. Finally, fine aggregate of current mix proportioning's replaced by better sands on the basis of aggregate tests. According to experimental study, several aggregate properties effect on concrete. Hence sum effect chart was developed, which helps selecting aggregates for concrete. The use of crushed sand impairs cost-effectiveness depending on process of manufacture, quality grade and petrography of rock in pit or quarry. The best crushed fine aggregate in concrete was washed mixture of VSI-crushed gravel and natural sand. Replacing sand with better fine aggregates can decrease the amount of cement in normal strength concrete about 30 kg per cubic metre., Työn tarkoituksena oli selvittää murskehiekkojen vaikutukset betonin ominaisuuksiin sekä saavuttaa kustannussaastoja uusien kiviainessuhteutuksien avulla. Tutkimus jakaantuu kirjalliseen ja kokeelliseen osaan. Kirjallisessa osassa on käsitelty kiviainesominaisuuksia ja niiden vaikutuksia betoniin, kiviainestyyppejä ja kiviaineiden suhteittamista. Kiviainesten laatuominaisuuksista käsiteltiin myös hienoainesominaisuudet, jotka olivat rakeisuus, ominaispinta-ala ja mineralogia. Kirjallisuustutkimuksen perusteella useat eri kiviainesominaisuudet vaikuttavat betoniin erilaisin painoarvoin. Tutkimuksen kokeellisessa osassa määritettiin ensin kiviaineiden ominaisuudet kiviaineskokeiden avulla. Betonikokeet muodostuivat kolmesta osa-alueesta. Ensin testattiin mukana olleiden kuuden valmisbetonitehtaan suhteutuksia rakennebetonille sekä neljän tehtaan suhteutuksia lattiabetoneille. Toisessa osassa hiekka korvattiin murskeilla. Murskehiekkoja valmistettiin sekä sorasta että kalliosta, murskaimina toimi sekä keskipako- että karamurskain ja murskeita oli sekä pesemättöminä että vesiseulottuina. Lopuksi betonihiekkoja korvattiin kiviaineskokeiden perusteella hyviksi havaituilla betonihiekoilla. Kokeiden perusteella monet kiviainesominaisuudet vaikuttavat betoniin. Tästä syystä kehitettiin summavaikutuskaavio, joka helpottaa runkoaineiden kelpoisuuden toteamisessa. Murskehiekan käyttö betonissa huonontaa betonin kustannustehokkuutta riippuen murskeen valmistusprosessista, jalostusasteesta ja ottoalueesta. Parhaiten murskeista toimii keskipakomurskatun ja luonnon hiekan vesiseulottu seos. Vaihtamalla hiekkoja hyväksi havaittuihin betonihiekkoihin kustannustehokkuuden tunnusluku parani keskimäärin 0,9 yksikköä, mikä tarkoittaa normaalilujuisella betonilla noin 30 kg säästöä sementissä betonikuutiota kohden.

The target of this study was to investigate surface treatments for steel and concrete surfaces in nuclear power plant containment and their quality requirements and quality management systems. The focus was primarily in Finnish nuclear power plants. The research methods used were literature, interviews of experts and empirical experience from Olkiluoto 3. The contents of this study is divided into five parts: quality management principles of nuclear power plant coatings', special requirements and backgrounds for coatings, coatings for steel and concrete surfaces and the treatment procedures of those surfaces, and inspections as part of quality management. As a result it is discovered that there are no major differences between the coating process of NPPs and other industrial plants - such as conventional power plants and chemistry plants. The differences are in the requirements for coatings durability which should be studied experimentally. These special requirements are: durability at simulated design basis accident (DBA) conditions, radiation (gamma) resistance and the ease of decontamination. Preceding requirements narrow the alternatives to epoxy coatings. Inspections are also described as part of quality management process from license-holders viewpoint. As conclusion the effects of painting faults to decontamination properties for surfaces are considered. Different sources provide inconsistent information from the methods of testing decontamination properties and comparing results to practical decontamination methods. In US the testing of decontamination is discontinued regardless that the decontaminability is considered as the most important property for coatings in NPP and it is the most important factor that limits the alternatives for coating choices. From the viewpoint of quality management it is very important that the painting work is performed properly at once without repair procedures. This could be ensure by using only professional coating applicator, Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ensisijaisesti suomalaisten ydinvoimalaitosten suojarakennuksen teräs- ja betonipintojen pinnoitteet, niiden vaatimukset ja laadunhallintamenetelmät. Tutkimusmenetelminä on käytetty pääasiassa alan kirjallisuutta ja asiantuntijoiden haastatteluja sekä Olkiluoto 3:sta saatuja käytännön kokemuksia. Tutkimuksen sisältö jakaantuu viiteen osaan: ydinvoimalaitoksen pinnoitteiden laadunhallinnan periaatteisiin, ydinvoimalaitosten pinnoitteiden erityisvaatimuksiin ja niiden taustoihin, betoni- ja teräsrakenteiden pinnoitteisiin ja niiden pinnoittamisprosesseihin sekä tarkastustyöhön osana laadunhallintaa. Tutkimustuloksena todetaan, että pinnoittamisprosessi ei sinänsä poikkea muista teollisuuden laitoksista, kuten kemianlaitoksista tai konventionaalisista voimaloista, merkittävästi. Erot tulevat pinnoitteiden kestävyydelle asetetuista erityisvaatimuksista, joista tulee varmistua kokeellisesti. Nämä erityisvaatimukset ovat: kestävyys suunnitteluonnettomuustilanteessa (DBA-testi), säteilynkestävyys ja dekontaminoitavuus. Edellä mainitut vaatimukset rajaavat pinnoitemateriaalivaihtoehdot epoksipohjaisiin pinnoitteisiin. Lisäksi tutkimuksessa kuvataan tarkastustoiminta osana laadunhallintaa laitoksen luvanhaltija näkökulmasta. Johtopäätöksenä pohditaan maalausvirheiden vaikutusta pintojen dekontaminoitavuuteen sekä dekontaminoitavuustestin luotettavuutta. Eri lähteissä on ristiriitaista tietoa dekontaminoitavuustestien korreloivuudesta käytännön dekontaminointimenetelmien kanssa. Yhdysvaltalaiset ovat ottaneet testin kokonaan pois käytöstä. Siitä huolimatta dekontaminoitavuutta pidetään pinnoitteiden tärkeimpänä ominaisuutena ja se on merkittävin pinnoiteyhdistelmävaihtoehtoja karsiva ominaisuus. Laadunhallinnan kannalta ensiarvoisen tärkeänä tulisi olla maalaustyön suorittaminen kerralla vaadittuun laatutasoon, ilman korjausmaalauksia. Tämä voitaisiin varmistaa käyttämällä vain ammattimaalareita, joilta vaaditaan vähintään standardi

The aim of this thesis was to develop understanding about the quality characteristics of aggregate products so that cost savings can he achieved in the production of normal strength concrete. The newest knowledge about effects of aggregate quality characteristics to the properties of concrete was explored in the literature study, focusing to particle packing, effects on fresh concrete water demand and concrete compressive strength development. At the research part of the study, the mix proportioning of six ready-mix plants were explored. 35 concrete castings and several aggregate quality examinations were made. A new mix proportioning method was developed for non-admixture concrete in strength class C25/30. It is based on examination results, literature study and former knowledge about mix proportioning. On ground of the research, as only aggregates are concerned the most important quality characteristics for fresh concrete water demand are the amount of particles in paste, specific surface of paste and packing of the aggregate mixture. The most important aggregate characteristics for concrete strength are surface texture and in some cases organic matter content. Coarse aggregate surface should also he free of dust and clays. With the new mix proportioning method the water demand decreased on average 8 litres per cubic metre. The Amount of cement per compressive strength was calculated. The parameter decreased on average 0,3 kilogram of cement/MPa., Tutkimuksen tavoite oli kehittää kiviainesten laatuominaisuuksien ymmärtämystä siten, että saavutetaan kustannussäästöjä normaalibetonin valmistuksessa. Tutkimuksen kirjallisuusosassa pyrittiin kokoamaan uusin olemassa oleva tieto kiviaineksen laatuominaisuuksien vaikutuksista betoniin, keskittyen partikkelien pakkautumiseen, kiviainesominaisuuksien vaikutuksiin tuoreen betonimassan vedentarpeeseen sekä betonin lujuudenkehitykseen. Kokeellisessa osassa tutkittiin kuuden olemassa olevan tehtaan kiviainessuhteitusta. Tutkimuksessa suoritettiin 35 betonivalua ja lukuisa määrä kiviaineskokeita. Koetulosten ja olemassa olevan, kirjallisuustutkimuksessa jäsennellyn tiedon perusteella laadittiin uusi kiviainessuhteitusmenetelmä notkistamattomalle normaalibetonille lujuusluokassa K30. Kiviaineksen kannalta tärkeimmiksi asioiksi betonimassan vedentarpeen kannalta havaittiin pastassa olevan rakeisen aineksen määrä, ominaispinta-ala sekä seoksen pakkautuvuus. Lujuudenkehityksen kannalta tärkeimpiä asioita olivat karkean kiviaineksen pinnanmuoto ja puhtaus, sekä joissain tapauksissa humuspitoisuus. Uuden suhteitusmenetelmän avulla vedentarve pieneni keskimäärin 8 litralla per kuutio. Käyttämällä tunnuslukuna sementin määrää per saavutettu lujuus saatiin betonimassoja parannettua keskimäärin 0,3 kg sementtiä/Mpa.

Diplomityössä pyrittiin selvittämään kalkkikiviseostuksen vaikutusta betonin pakkasenkestävyyteen. Kokeessa käytettiin neljää eri kalkkikiviseostettua sementtiä, joiden seostusmäärät olivat 15 %, 25 % ja 35 % sementin painosta. Vertailubetoniin käytetty sementti sisälsi 6 % kalkkikiviseostusta sementin painosta. Betonit suhteutettiin K35-lujuusluokkaan ja niiden huokoisuudet ja painumat säädettiin yhtä suuriksi huokostimen ja notkistimen avulla. Diplomityö koostuu sekä kirjallisesta että kokeellisesta osasta. Kirjallisuustutkimuksen aineistona on käytetty pääsääntöisesti eri puolilla maailmaa tehtyjä empiirisiä tutkimuksia. Kirjallisessa osuudessa käsittelen kalkkikiviseostuksen vaikutusta sekä tuoreen että kovettuneen betonin ominaisuuksiin. Betonin säilyvyysominaisuuksista kirjallinen tutkimus käsittelee pakkasenkestävyyttä, sulfaattirasitusta, karbonatisoitumista ja kloriditunkeumaa. Kokeellisessa osassa tutkittiin tuoreen betonin eri ominaisuuksia, puristuslujuutta, pakkasrasitusta, sisäistä vaurioitumista ja veden imeytymistä betoniin. Lisäksi tutkittiin pintahieeistä ilmamäärää ja huokosjakoa sekä sisäistä vaurioitumista niin ohuthieestä että mittaamalla ultraäänenläpäisevyyttä. Pinta- ja ohuthiekokeet teetätettiin diplomityön toimeksiantajan toimesta ulkopuolisilla tahoilla. Betonien puristuslujuudet putosivat kalkkikiviseostuksen kasvaessa. Tutkimuksen tuloksien perusteella kalkkikiviseostuksella ei ole parantavaa vaikutusta betonin lujuudenkehitykseen tai loppulujuuteen mitatuilla seostusmäärillä. Toisaalta kalkkikiviseostus vähensi vedentarvetta, joka näkyi notkistinannoksissa. Veden vähennyksellä on betonin lujuutta parantava vaikutus. Laattakokeessa rapautumismäärät eivät kasvaneet merkittävästi 15 % seostuksen vaikutuksesta, mutta suuremmilla seostusmäärillä rapautumismäärät kasvoivat selvästi. Koekappaleiden pintahietulokset osoittivat, että huokostus oli onnistunut jokaisessa betonissa. Sekä kokonaisilmamäärät että huokosjako täyttivät pakkasenkestävä

Työn tarkoituksena oli selvittää BHS-sekoittimen toimivuus valmisbetonin valmistuksessa sekä löytää oikeat rajat koskien betonin annoskokoa, sekoitusaikaa, raaka-aineiden annostelupaikkaaja järjestystä, notkistintyyppiä ja ilmamäärän hallintaa. Työ jakaantuu kirjalliseen ja kokeelliseen osuuteen. Kirjallisessa osuudessa on käsitelty BHS-sekoittimen teknisiä ominaisuuksia, betonin tasalaatuisuuden käsitettä ja sen määrittämistä sekä betonin sekoittamiseen liittyviä tutkimustietoja. Lisäksi kirjallisessa osuudessa on haastattelemalla kerätty BHS-sekoittimen käyttökokemuksia. Kokeellinen osuus voidaan jakaa neljään osa-alueeseen - annoskokojen vertailu, notkistinten vaikutus sekoitusaikaan, annostelupaikan ja järjestyksen vaikutus sekoitusaikaan ja ilmamäärään sekä betonin tasalaatuisuus. Tutkimuksen perusteella todettiin, että minimiannoskoon punnitusten hajonnat aiheuttavat epätarkkuutta betonin laatuun. 2/3- ja maksimiannoskoon välillä ei havaittu eroa. Notkistinten osalta havaittiin, että eri notkistimilla saattoi olla 15-30 sekuntia pidempi sekoitusaika. Uutta nopeammin sekoittuvaa notkistinta ei kuitenkaan löydetty, vaan nopeimmin sekoittui jo tuotannossa pitkään käytetty notkistin. Annostelujärjestyksiä testatessa havaittiin, että annostelujärjestyksellä ei ole vaikutusta sekoitusaikaan tai betonin laatuun. Lisäaineiden annostelua ei siten kannata myöhäistää, koska annosteluun kuluva aika vain pitenee. Lisäaineiden annostelupaikan vaihtaminen yhdestä pisteestä myllyn keskeltä kuuteen pisteeseen myllyn reunaan havaittiin laskevan myllyn vastuslukemia sekoituksen alussa. Siten oikealla annostelujärjestyksellä ja -paikoilla voidaan vaikuttaa myllyn energiankulutukseen. Annostelujärjestyksellä ei havaittu olevan vaikutusta betonin ilmamäärään tai huokosjakoon. Kokeissa havaittiin, että 45 sekunnin sekoitusaika ei ole riittävä lattiabetoneille. Syytä olisi kuitenkin tutkia, voisiko suhteutukseltaan karkeampaa normaalia rakennebetonia sekoittaa alle minuutin. Huokoist

Diplomityössä selvitettiin lasijulkisivujen ja ikkunoiden tärkeimmät toiminnalliset ja tekniset ominaisuudet ja niiden luokittelu sekä vaatimustasot Suomessa. Taloudellisesti merkittävimpiin ominaisuuksiin ja niiden optimointimahdollisuuksiin ja kustannuksiin syvennyttiin tarkemmin. Näitä ominaisuuksia olivat lämpö- ja säteilytekniset ominaisuudet sekä ääneneristävyys. Selvitysten pohjalta laskettiin erästä NCC Rakennus Oy:n toimitilakohdetta case-kohteena käyttäen, millaisia ratkaisuja kohteen ikkunoihin ja lasijulkisivuihin on kannattavaa hankkia. Tarkastelun näkökulmana oli lämpöteknisten omaisuuksien osalta elinkaaritarkastelu, jossa käyttöikänä käytettiin ikkunoiden ja lasijulkisivujen normaalia vähimmäiskäyttöikää. Lisäksi tehtiin herkkyystarkastelu eri laskentakoroilla, käyttöiällä ja energian hinnankehityksellä. Säteilyteknisten ominaisuuksien optimoinnissa verrattiin parannusten vaikutusta talotekniikan mitoittamiseen ja sitä kautta hankintahintaan. Laskelma toimii esimerkkinä, jonka mukaisella periaatteella voidaan optimoida minkä tahansa rakennushankkeen ikkunat ja lasijulkisivut lämpö- ja säteilyteknisten ominaisuuksien osalta. Ikkunoiden kannattavuuslaskelmat osoittivat, että kaikki lämpötekniset parannukset ovat käytetyillä laskentaparametreilla kannattavia ikkunoiden elinkaaren aikana. Lyhyempi käyttöikä ja korkeampi laskentakorko vähensivät parannusten kannattavuutta. Argontäytön käyttö ikkunoissa on poikkeuksetta aina kannattavaa. Säteilyteknisten ominaisuuksien optimointi osoitti, että sälekaihtimilla saadaan suurin säästö jäähdytystehon mitoituksessa ja hankinnassa. Auringonsuojapinnoite ei ole käytetyillä laskentaparametreilla perusteltua, mutta niistä saadaan yleensä muita hyötyjä, kun toimivuus, riippumattomuus ihmisestä ja viihtyisyyden parantuminen. Lasijulkisivujen optimointi osoitti, että 3K-eristyslasielementtien käyttö on toimistokohteissa aina kannattavaa taloudellisen säästön sekä 2K-eristyslasielementtin U-arvon lämpötilariippuvuuden t

Tutkimuksessa keskityttiin hakemaan hienojakoisten, kemiallisesti inerttien mineraalijauheiden optimaalista rakeisuutta betonikoostumuksissa, sekä tutkittiin pulvereiden vaikutuksia betonin ominaisuuksiin. Mineraalijauheita käytettiin kolmea eri laatua: Kemiön ja Nilsiän kvartsijauheita sekä kalkkikivifilleriä. Betonimassoille oli asetettu tavoitenotkeudeksi noin 500 mm leviämäpöydällä mitattuna, minkä lisäksi notkeutta mitattiin tätä tutkimusta varten valmistetulla modifioidulla MO-laitteella, jonka avulla arvioitiin myös betonien pumpattavuutta. Kolme laboratoriossa ennalta tutkittua betonia valittiin pumppauskokeeseen, jossa koebetonit pumpattiin oikean betonipumppuauton läpi. Koebetoneita valmistettiin kahdenlaisia; vesi/sementti-suhteeltaan referenssibetonin kaltaisia sekä suuremman vesi/sementti-suhteen omaavia, referenssibetonin kanssa samassa lujuusluokassa olevia betoneita. Suurimmassa osassa betoneista sementin määrä oli joko 265 kg/m3 tai 293 kg/m3. Mineraalijauheiden määrät vaihtelivat 0 %:sta 80 %:iin sementin painosta. Tehonotkistimia käytettiin 0 kg/m3 ... 2 kg/m3. Tehonotkistimia kokeiltiin kahta eri laatua. Betonimassojen notkeudet olivat leviämällä mitattuna 400 ... 620 mm. Tutkittujen mineraalijauhebetonien lujuudet vaihtelivat 28,0 MPa:sta 43,7 MPa:iin. Mineraalijauheita käyttämällä betonin puristuslujuus onnistuttiin pitämään samalla tasolla referenssibetonin kanssa 75 kg/m3 pienemmällä sementtimäärällä notkeusominaisuuksien siitä kärsimättä. Pitämällä koebetonin vesi/sementti-suhde yhtä suurena referenssibetonin kanssa, sementtiä voitiin vähentää 47 kg/m3 ja betonin puristuslujuutta kasvattaa maksimissaan 9,5 MPa. Kolmesta betonikoostumuksesta valmistettiin pintahiekoekappaleet, joita tutkittiin pyyhkäisyelektronimikroskoopin (ESEM) avulla. Huokosrakennetta tutkittaessa, todettiin koebetonien tiiviyksien olevan hiukan parempia ja betonien runkoaineen ja sementtipastan välisten faasirajojen olevan kapeampia, kuin mitä niiden vesi/sementti-suhde

The aim of this research was to find relevant design methods for an RHS console joint between the steel-concrete composite column and WQ-beam. The RHS console joint was first compared to older Finnish joints type to be sure that it is the best possible joint type for the composite column and WQ-beam. Also some non-Finnish joints were briefly compared to Finnish joints, but national conventions seemed to have an effect on which features are respected in joints. The calculations were made according to Euro code 3, but in some cases Euro code did not provide relevant design methods for the RHS console joint. Some other theories were used while calculating the surface yielding of the rectangular column and the RHS console's resistance for local transverse loads. According to the calculations, both of these seemed to be very important for joint's capacity. FE analyses were made with the program ABAQUS. The results of the analyses were compared to the Euro code calculations. A bilinear material model was used for steel in the analyses. The RHS console resistance for local transverse loads seemed to be very critical in the FE analyses. After this was found out, one experimental FE analysis was made where a stiffener plate was inserted inside to the RHS console. This removed the problem of the local transverse load resistance and increased the capacity of the joint. The results of this study indicate that Euro code 3 does not seem to have complete design formulae for the RHS console joint and thus design in some areas must be based on other theories and experiments., Tämän työn tavoitteena oli selvittää sopivat mitoitusmenetelmät liittopilarin ja WQ-palkin väliselle RHS-putkikonsoliliitokselle. Työn alussa RHS-putkikonsoliliitostyyppiä verrattiin muihin Suomessa käytettyihin WQ-palkin liitostyyppeihin ja varmistettiin että nykyinen RHS-konsoliliitos on paras liitostyyppi mitoitettavaksi. Lisäksi myös ulkomaisia liitostyyppejä verrattiin RHS-liitokseen, mutta kansalliset rakennustavat ja -kulttuurit näyttävät vaikuttavan paljon siihen mitä ominaisuuksia liitostyypissä arvostetaan. Laskelmat tehtiin pääsiassa Eurocoden mukaan, mutta kaikissa kohdissa Eurocode ei tarjonnut sopivia vaihtoehtoja mitoitukseen. Neliöpilarin pinnan myötöä ja RHS-putkikonsolin ylälaipan kestävyyttä poikittaisille kuormille laskettaessa käytettiin muita lähteitä ja teorioita. Laskelmien tulosten perusteella juuri nämä kaksi kohtaa vaikuttivat olevan liitoksen kaksi kriittisintä kohtaa. Laskelmien tueksi liitoksista tehtiin elementtimenetelmällä tietokonemalleja ABAQUS ohjelmalla. Mallien tuloksia verrattiin laskelmien tuloksiin. Elementtimenetelmällä saadut tulokset osoittivat RHS-putkikonsolin ylälaipan kestävyyden kriittiseksi kohdaksi liitoksen kapasiteetin kannalta. Tämän jälkeen tehtiin yksi kokeellinen malli, jossa RHS-putkikonsolin sisään laitettiin teräslevy pystyyn konsolia kuormittavan päätylevyn alle. Tämän jälkeen ylälaipan kestävyys ei enää rajoittanut konsolin kapasiteettia, joka kasvoi huomattavasti. Eurocode 3 ei näytä tarjoavan mitoitusmenetelmiä, jotka kattaisivat koko RHS-putkikonsoliliitoksen suunnittelun, joten osa suunnittelusta joudutaan tekemään muiden teorioiden ja kokeiden perusteella.

Diplomityössä tutkittiin mineraalisen huokostimen vaikutusta itsetiivistyvän betonin pakkasenkestävyyteen. Mineraalinen huokostin on valmistettu kalkkikivijauheesta, joka on käsitelty hydrofobisella kemikaalilla. Tutkimuksessa käytettiin kahta mineraalista huokostinta: laboratorio-olosuhteissa valmistettua ja teollisesti valmistettua. Laboratoriokokeita varten valettiin 15 erilaista betonia. Tutkimus koostuu kirjallisesta ja kokeellisesta osasta. Kirjallisuustutkimuksessa perehdyttiin huokostetun itsetiivistyvän betonin ominaisuuksiin, betonin pakkasenkestävyyteen sekä huokostamiseen. Kokeellisessa osassa tutkittiin mineraalisen huokostimen toimintaa itsetiivistyvässä betonissa. Kokeellisen osan tarkoituksena oli havainnoida, kuinka eri herkkyystekijät vaikuttavat mineraalisella huokostimella huokostetun betonin suola-pakkaskestävyyteen. K30-lujuusluokan koebetoneissa tutkittiin kummankin huokostinversion kolmea eri innostusta. Verrattain matala lujuusluokka ja korkea vesi-sementti-suhde valittiin, jotta erot pakkasenkestävyydessä tulisi paremmin ilmi. K60-lujuusluokan koebetoneissa käytettiin pelkästään tehdasvalmisteista mineraalista huokostinta. Huokostinannostuksen ja lujuusluokan lisäksi vaihtelevina herkkyystekijöinä käytettiin kahta eri painuma-leviämä-kokeen arvoa sekä kahta eri koebetonin lämpötilaa. Tuoreesta betonista tutkittiin työstettävyyttä ja ilmamäärää. Puristuslujuus koestettiin 1 ja 28 päivän iässä. Suola-pakkaskestävyyden määrittämiseksi kaikille koebetoneille tehtiin 56 syklin laattakoe, ja neljän koebetonin huokoisuus tutkittiin elohopeaporosimetrikokeella. Huokostinjauheista tutkittiin rakeisuudet. Huokostinrakeiden pinnan rakennetta tarkasteltiin mikroskoopilla, ja rakeen pinnan kemiallinen koostumus määritettiin kummastakin huokostinversiosta. Tehdasvalmisteinen mineraalinen huokostin ei parantanut koebetonien pakkasenkestävyyttä. Laboratoriossa valmistetulla huokostimella huokostetuista koebetoneista mitattiin 2,6 % - 9,5 % ilmapitoisuuksia

Työssä tarkastellaan betonielementtirakentamisen turvallisen asennusvaiheen varmistamista sekä suunnittelun että työmaan kannalta. Työ on luonteeltaan sekä kirjallisuustutkimus että työmailla tapahtuva käytännön tutkimus. Työhön on valittu kolme seurantakohdetta, joista on etsitty puutteita ja kehitysideoita turvalliseen elementtiasennukseen. Lisäksi työssä esitetään laskelmia seurantakohteiden asennusaikaisista vakavuuksista sekä leukapalkin asennusaikaisen tuennan mitoittamisesta. Rakennesuunnittelussa on asennusaikainen tilanne huomioitava liitosten suunnittelussa, lopullisen jäykistyksen suunnittelussa, elementtien suunnittelussa ja elementtien tukipintojen pituuksissa. Rakennesuunnittelun tärkeä tehtävä on myös mitoittaa elementtien asennusaikainen tuenta ja hyväksyä asennusjärjestys. Näin yksikään elementti ei pääse oikein asennettuna tippumaan tai kaatumaan. Asennustyön turvallisuuden varmistamiseksi ja asennustyötä helpottamaan on työmaalla oltava elementtien asennussuunnitelma. Asennussuunnitelma on betonielementtiasennuksen tärkeä työkaluja sen on oltava asennusryhmän käytettävissä koko elementtiasennuksen ajan. Asennussuunnitelmassa on oltava elementtien asennusaikaiset tuentasuunnitelmat ja rakennesuunnittelijan on hyväksyttävä asennussuunnitelma. Elementtiasennuksen onnistumisen edellytyksenä on kattava asennussuunnitelma, perusteelliset rakennesuunnitelmat ja kokenut asennusryhmä. Kaikissa elementtiasennuksissa ei ole erillistä elementtityön valvojaa vaan valvonta vastuu annetaan esim. rakennesuunnittelijalle. Valvonnan päähuomio on kiinnitettävä elementtirakenteen asennusaikaiseen vakavuuteen sekä liitoksiin.

Diplomityössä tutkittiin kolmen koostumukseltaan erilaisen erikoislujan betonin kutistumista ja virumista sekä niiden käyttöä hybridirakenteissa. Hybridirakennekokeissa selvitettiin samaan palkkiin valettujen erikoislujan ja tavanomaisen betonikerroksen välisen sauman kestävyyttä leikkaus- ja taivutuslujuuskokeilla. Lisäksi tehtiin suppea tutkimus erikoislujien betonien pistekuormankestävyydestä. Työ on osa Teknillisen korkeakoulun Rakennusmateriaalitekniikan laboratorion erikoislujia betoneita käsittelevää tutkimusta. Diplomityö koostuu kirjallisuustutkimuksesta ja kokeellisesta osasta. Kirjallisuustutkimuksessa on tarkasteltu erikoislujan betonin koostumusta, ominaisuuksia ja käyttömahdollisuuksia sekä betonin kutistumis- ja virumisominaisuuksia. Kokeellisessa osassa tutkitut betonit olivat työstettävyydeltään itsetiivistyvien betonien kaltaisia (T50-aika 4,5-8,2 s ja leviämä 700-880 mm) Niiden 28 vuorokauden lujuus oli 125-200 MPa. Betoneihin käytetyt materiaalit olivat hiekka, kvartsijauhe, sementti, mikrosilika, vesi ja polykarboksylaattipohjainen notkistin, joiden lisäksi yhteen betoneista lisättiin sisäistä kutistumista rajoittavaa polymeeriä. Kaikissa kokeissa puolet koekappaleista lämpökäsiteltiin 90°C:n vesihöyryssä 48 tunnin ajan. Lämpökäsittely paransi betonien lujuutta huomattavasti. Kutistuma- ja virumakokeet tehtiin sekä 65 % että 85 % suhteellisessa kosteuspitoisuudessa ja 20 °C:n lämpötilassa. Muodonmuutoksia seurattiin vuoden ajan. Tulokset osoittivat, että kutistumisessa ja virumisessa eri betonien välillä ei ollut juurikaan eroa. Sen sijaan lämpökäsittelyn vaikutus näkyi molemmissa kokeissa joka betonilla. Koekappaleet kutistuivat voimakkaasti lämpökäsittelyn aikana, jonka jälkeen kutistuminen tasoittui. Lämpökäsittelemättömät kappaleet kutistuivat vähemmän ja hitaammin. Sen sijaan virumista lämpökäsittely vähensi huomattavasti, vaikkakin lämpökäsitellyt kappaleet saavuttivat loppuvirumansa varhaisemmassa vaiheessa kuin lämpökäsittelemättömät. Hy

Tämän diplomityön tarkoitus oli testata suomalaisen betonituoteyrityksen käyttöönsä kehittämän innovaatioprosessin alkuvaiheita. Pilotoitavat vaiheet ovat ideoiden kartoitus, ideoiden jalostus sekä ensimmäinen idea-arviointi. Testikäytön tavoitteena oli esittää suosituksia hyvistä käytännöistä prosessissa sekä tarvittaessa esittää kehitysehdotuksia prosessin vaiheisiin. Innovaatioprosessin testaus tehtiin todellisen tapauksen kautta. Yrityksen Infrarakentaminen yksikön kasvutavoitteiden pohjalta prosessia sovellettiin esivalmistettuihin betonisiin infratuotteisiin. Työn toisena tavoitteena olikin esittää suosituksia yksikön tuotekehityksen jatkotoimenpiteisiin sekä määritellä Suomen olosuhteet infrarakentamisen betonisille valmisosille. Ensimmäinen vaihe työssä oli ideoiden kartoitus. Tuoteideoita kerättiin kirjallisuustutkimuksella, alan toimijoiden keskuudessa tehdyllä haastattelukierroksella sekä yrityksen sisäisellä ideointipalaverilla. Toisessa vaiheessa kerätyistä ideanimikkeistä valittiin noin kolmasosa, jotka jalostettiin tuoteideakuvauksiksi. Lopuksi nämä kuvaukset arvioitiin innovaatioprosessiin kuuluvalla idea-arviointityökalulla. Kirjallisuustutkimuksen ja haastattelukierroksen aikana kartoitettiin myös Suomen olosuhteiden asettamat vaatimukset betonisille infrarakenteille. Testikäytön perusteella innovaatioprosessi toimii hyvin ja sen käyttöönottoa suositellaan. Käytöstä huomattiin olennaisimmiksi edellytyksiksi prosessin soveltamisen aloittaminen välittömästi tuoteidean synnyttyä sekä tuoteidean arviointivaiheeseen paneutuminen. Tärkeää on myös tiedostaa erilaisten idealähteiden olemassaolo sekä seurata niitä. Muuten prosessi on käytettävyydeltään hyvä, ja se ominaisuus tulee säilyttää. Tärkein kehitysehdotus on prosessiin kuuluvan ideapankki-tietokannan konkretisoiminen. Infratuoteideoita kertyi alussa noin 150, joista potentiaalisina jalostettiin tuoteideakuvauksiksi noin 50. Nämä 50 arvioitiin prosessiin kuuluvalla idea-arviointitaulukolla. Arvioinn

Diplomityössä tutkittiin erilaisten rakeisuuskäyrien, sementtityypin, silika-annostuksen ja lämpökäsittelyn vaikutuksia erikoislujien betonien puristus- ja taivutusvetolujuuteen. Lisäksi tutkittiin betonimassan muokkautuvuutta, ilmamäärää sekä kovettuneen betonin huokoisuutta, kapillaarista vedenimua ja suhteellista kosteuspitoisuutta. Tutkimus koostuu kirjallisuustutkimuksesta ja kokeellisesta osasta. Tutkimus liittyy meneillään olevaan Teknillisen korkeakoulun rakennusmateriaalitekniikan laboratorion erikoislujia betoneita käsittelevään tutkimukseen. Kirjallisuusosassa on eri lähteiden avulla tarkasteltu erikoislujaan betoniin käytettäviä materiaaleja, suhteutusta, erikoislujan betonin valmistustekniikkaa sekä betonimassan- että kovettuneen betonin ominaisuuksia. Lisäksi kirjallisuusosassa on tutkittu erikoislujan betonin mahdollisia käyttökohteita ja vertailtu sen kilpailukykyä muihin betonityyppeihin ja teräkseen. Tutkimuksen kokeellisessa osuudessa tehtiin TKK:n rakennusmateriaalitekniikan laboratoriossa erikoislujilla betoneilla yhteensä 40 valua. Kokeissa valmistettujen betonien 28 vuorokauden puristuslujuudet olivat 120-200 MPa. Erikoislujien betonien valmistukseen käytettiin materiaaleina kahta sementtityyppiä, mikrosilikaa, 0,1-0,6 mm:n hiekkaa, kolmea erilaista kalkkikivijauhetta, neljää erilaista kvartsijauhetta, vettä ja tehonotkistinta. Erilaisia suhteutuksia oli yhteensä 20. Jokaisella suhteutuksella tehtiin kaksi valua. Toisesta valettiin lämpökäsittelemättömät koekappaleet ja toisesta koekappaleet +90 °C:n vesihöyrysäilytykseen. Laboratoriokokeiden perusteella havaittiin, että erikoislujan betonimassan rakeisuuskäyrän muutokset ja käytetty sementtityyppi voivat vaikuttaa erittäin paljon massan muokkautuvuusominaisuuksiin. Tässä tutkimuksessa valkosementillä valmistetut massat olivat jäykkiä ja erittäin vaikeasti työstettäviä verrattuna ruotsalaisella anläggningssementillä valmistettuihin massoihin. Rakeisuuskäyrien osalta lähes suoralla rakeisuuskäy

Työn tavoitteena oli määrittää hierrettävyys normaaleissa +20 °C ja viileissä +5 °C olosuhteissa tavallisesta ja itsestään tiivistyvästä betonista valmistetuille lattioille sekä lisäksi antaa suositukset työmaille sopivan betonisuhteutuksen valintaan, jotta pinnan hierto onnistuttaisiin tekemään yhden työvuoron aikana, mikä tarkoittaa kuuden tunnin kuluessa veden lisäämisestä. Tämä työ koostuu kirjallisuustutkimuksesta ja laboratoriokokeista. Kirjallisuustutkimuksessa käsitellään lattiabetonia, oikean hiertoajan ja jälkihoidon vaikutuksia betonin säilyvyyteen, betonin kutistumista ja halkeilua. Laboratoriokokeissa valmistettiin tavallisia ja itsestään tiivistyviä betoneita. joille tehtiin notkeus-, leviämä-, ilmapitoisuus- ja tiheysmääritykset. Hiertoaika määritettiin tunkeumavastuskokeen avulla sekä hiertämällä koelaattoja. Plastisen kutistuman mittaukset tehtiin yhden vuorokauden iässä. Kovettuneelle betonille määritettiin lujuus ja kuivumiskutistuman suuruus. Kiviaines oli sama kaikissa betoneissa. Rakeisuus ja maksimirae 16 mm oli tutkimuksen tilaajan määrämä, kuten käytettävät sideaineet ja notkistimet. Tavallisten betonien tavoitelujuus oli K30 ja notkeus 2 sVB, itsestään tiivistyvillä leviämä vaatimus 600 mm. Viileässä Melment viivytti hiertoajan yli kuuteen tuntiin, SR sitoutui hitaasti. Kahden tunnin hiertoaika lämpimissä olosuhteissa yleissementillä on liian lyhyt. SSP2000 notkistin nopeutti betonien sitoutumista, eikä siksi sovi lämpimiin olosuhteisiin käytettäväksi. Plastinen kutistuma oli itsestään tiivistyvillä betoneilla huomattavasti suurempi, kuin tavallisilla betoneilla, siksi ne tulee jälkihoitaa mahdollisimman aikaisin. Kuivumiskutistuma oli pienempää, kuten kirjallisuudessa oli kerrottu. Kokeiden perusteella tulisi lämpimissä olosuhteissa käyttää hitaasti sitoutuvia sementtejä ja hidastavaa notkistinta. Tuulisissa olosuhteissa tulee valu suojata peittämällä aukot ja aloittamalla jälkihoito välittömästi valun jälkeen varhaisjälkihoitoaineella. Vi

Työn tarkoituksena oli selvittää itsestääntiivistyvillä betoneilla paikallavalettujen pystyrakenteiden pintojen laatuun vaikuttavia tekijöitä. Työ jakaantuu kirjallisuus- ja käytännönkoeosaan. Normaalibetoneiden pintojen laatua ja laatuun vaikuttavia tekijöitä käsitteleviä kirjoja ja tutkimustuloksia on julkaistu melko paljon, mutta itsestääntiivistyvien betoneiden osalta vastaavaa tietoa on vain vähän. Kirjallisuusosassa on käsitelty yleisiä betonin pintojen laatuun vaikuttavia tekijöitä, mutta ei kuitenkaan tiivistystyön vaikutusta. Lisäksi kirjallisuusosassa on kuvattu lyhyesti itsestääntiivistyvien betoneiden perusominaisuuksia ja kerätty itsestääntiivistyvien betoneiden pintojen laatuun liittyviä näkemyksiä, kommentteja ja kokemuksia. Käytännönkoeosa jakaantui laboratoriokokeisiin ja ulkona tehtyihin mittakaavaltaan suurempiin koeseinävaluihin. Laboratoriokokeissa verrattiin tuoreen itsestääntiivistyvän betonimassan ominaisuuksien, muottimateriaalien ja muottiöljyjen vaikutusta pintojen laatuun. Koeseinissä pyrittiin selvittämään valutavan vaikutusta lopulliseen pinnan laatuun. Pinnat luokiteltiin by 40 Betonipinnat -ohjeen mukaan. Luokituksessa määräävin tekijä oli pintojen huokoisuus, jota arvioitiin sekä huokosten määrän että koon perusteella. Tämän tutkimuksen mukaan huokoisuuteen vaikuttavista tekijöistä merkittävin on tuoreen betonimassan laatu. Lisäksi valutavalla on suuri merkitys pintalaatuun. Sen sijaan muottimateriaalin vaikutus on vähäisempi, joskaan ei merkityksetön. Vertailtujen muottiöljyjen välillä ei havaittu sanottavaa eroa. Muutoinkin muottiöljyn vaikutus pintojen laatuun on pieni ja tulee ratkaisevaksi vasta sitten kun massan ominaisuudet ovat pintojen kannalta hyvät. Hyviä pintoja haluttaessa betonin leviämän tulee olla mahdollisimman suuri ja T50-ajan mahdollisimman pieni. Lisäksi näiden ominaisuuksien tulisi säilyä mahdollisimman pitkään. Massa ei kuitenkaan saa erottua.

Diplomityön tavoitteena oli selvittää kerrostalojen betonirakentamisen erot asuntotuotannossa Suomen ja Ruotsin välillä. Nykyään elementtirakentaminen on Suomessa hallitseva rakentamismuoto ja Ruotsissa paikallarakentaminen on hallitsevassa asemassa, siksi betonirakentamisen tietotaidon sietäminen on hyödyllistä kummallekin maalle. Betonirakentamisen historiaa tutkittiin kirjallisuudesta, nykytilannetta ja alalla vallitsevia asenteita kartoitettiin haastattelujen avulla. Erot betonirakentamisessa johtuvat valituista elementtijärjestelmän malleista, Suomessa on avoin elementtijärjestelmä BES-tutkimuksen myötä ja Ruotsissa suljettu elementtijärjestelmä. Rakennuksen rungolle asetetut vaatimukset poikkeavat usein niistä perusteista, joilla runkotyyppi valitaan. Valinnan perusteina käytetään taloudellisia seikkoja ja rungolta vaaditaan asioita, jotka vaikuttavat asumisviihtyvyyteen. Totutulla toimintatavalla on merkittävä rooli rungon rakentamistapaa valittaessa. Elementtikohde koetaan sopimattomaksi arvokkaille alueille erityisesti julkisivun saumojen vuoksi. Saumaton julkisivu voidaan toteuttaa myös elementtikohteessa eri tekniikoilla. Ruotsissa asuinkerrostalot ovat elementtiasteeltaan huomattavasti suomalaisia taloja alhaisempia. Ruotsissa välipohjissa ontelolaatat ovat harvinaisia, Suomessa taas selvästi yleisin vaihtoehto asuinkerrostaloissa. Kuorilaatta on yleinen ratkaisu välipohjissa Ruotsissa, eikä Ruotsissa ole käytössä nousuputkisto- tai kylpyhuone-elementtejä asuntotuotannossa juuri lainkaan. Diplomityön aikana havaittiin betonin kuivuminen rakentamistavan valintaan vaikuttavaksi asiaksi. Vesisementtisuhde, ympäröivän ilman ja rakenteen lämpötila sekä ympäröivän ilman suhteellinen kosteus ovat tekijöitä, joihin vaikuttamalla mahdollistetaan paikallavaletun rakenteen nopea kuivuminen. Ruotsissa erilaisten betonilaatujen (itsetiivistyvä, HPC-betoni) käyttö asuntokohteissa on tavallisempaa kuin Suomessa. Betonin eri laatujen kuivumisen, rakennuksen kosteuden ha

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia asuinkerrostaloissa käytettyjen valmisosarakenteisten laatastojen kuivumista työmaaolosuhteissa rakentamisen aikana, alkaen valusta tehtaalla ja päättyen pinnoittamiseen. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin laatastojen kuivumisen kannalta kriittisimpiä kohtia sekä tarkasteltiin rakenteiden kastumisen ja eri pinnoitusratkaisujen vaikutusta laataston kuivumiseen. Tutkimus jaettiin kirjalliseen ja kokeelliseen osaan. Kirjallisuusosassa tarkasteltiin betonin kuivumisilmiöitä, materiaaliominaisuuksien ja erilaisten rakenneratkaisujen vaikutusta kuivumiseen, betonin kastumista sekä kosteuspitoisuuden mittausta. Valmisosarakenteisten ontelolaatastojen kuivumista ei ole aiemmin tutkittu vaan aiemmat tutkimukset ovat käsitelleet laatastoja, joiden poikkileikkaus on massiivinen betonilaatta. Tutkimuksen kokeellisessa osassa viiden koekohteen laatastojen kuivumista seurattiin säännöllisesti mittaamalla niiden suhteellista kosteuspitoisuutta. Mittaukset tehtiin porareikämenetelmällä. Tutkimukseen valittiin sekä huonetilojen että märkätilojen lattiarakenteita. Huonetilojen osalta tutkimukseen valittiin kuusi välipohjalaatastovaihtoehtoa: kolme pumpputasoitettua ontelolaatastoa, yksi pintabetonoitu ontelolaatasto, yksi pintabetonoitu asennuskaistalattia ja yksi pumpputasoitettu liittolaatasto. Märkätilojen lattioiden osalta tutkimukseen valittiin kolme rakennetta: syvennetty ontelolaatta ja kaksi korotusvalulaattaa. korotusvalulaatoissa oli kevytsora- ja normaalirunkoaineinen korotusvalu. Välipohjarakenteiden lisäksi vertailuksi tutkittiin tuuletettua alapohjalaatastoa sekä huone- että märkätiloista. Nykyisissä päällystämisen kannalta kriittisen kosteuspitoisuuden mittausohjeissa on perustana massiivisen ja homogeenisen laataston kosteuskäyttäytyminen, jolloin mittaussyvyys riippuu vain tarkasteltavan rakenteen paksuudesta sekä siitä, onko haihtumiskykyisiä pintoja yksi vai kaksi. Ohjeet koskevat myös valmisosalaatastoja, vaikka niissä ei

Tämän diplomityön tavoitteena oli tutkia mahdollisuutta valmistaa kevytsoraharkkotuotteita käyttäen massanvalmistuksessa vähemmän sementtiä siten, että pakkasenkestävyysominaisuudet eivät huonone ja harkkotuotteille asetetut luokitus- ja ulkonäkökriteerit täyttyvät edelleen. Tutkimus toteutettiin muokkaamalla harkkotuotteiden valmistuksessa käytettävää koostumusta niin, että osa sementistä korvautui jollain halvemmalla osa-aineella. Tämä toteutettiin kahdella erilaisella periaatteeltaan erilaisella tavalla; 1) runkoaineen rakeisuutta muutettiin niin, että hienoaineksen määrä lisääntyi ja osan hydratoitumattomasta sementistä voitiin ajatella korvautuvan runkoaineella, ja 2) osa sementistä korvattiin toisella rakeisuudeltaan hienolla aineella. Kirjallisuustutkimuksessa selvitettiin harvan kevytsorabetonin pakkasenkestävyyden teoriaa ja tutkimusmenetelmiä betonin säilyvyystutkimusten avulla. Samalla pohdittiin yhtymäkohtia ja mahdollisia epävarmuustekijöitä normaalibetonille kehitettyjen teorioiden ja tutkimusmenetelmien soveltamisessa kevytsorabetoniin. Laboratoriokokeissa kokeiltiin 12 muokattua harkkomassan koostumusta, joista valmistetut koekappaleet koestettiin ilman jäädytys-sulatusrasitusta sekä sen jälkeen. Saatuja tuloksia verrattiin kokeiden toteutusajankohtana tuotantokäytössä olleella koostumuksella valmistetuilla vertailukappaleilla saatuihin tuloksiin. Vertailtavina suureina oli puristus- ja taivutusvetolujuuden lisäksi myös kappaleiden tiheys ja ulkonäkö. Tuloksien tulkinnassa mitatut lujuusarvot suhteutettiin kussakin koostumuksessa käytettyyn sementtimäärään sekä kappaleen tiheyteen. Laboratoriokokeiden tulosten perusteella huomattiin, että tehtyjen koostumusmuutosten periaate oli oikea. Lähes kaikilla koostumuksilla saavutettiin vähintään vastaavat säilyvyysominaisuudet kuin tuotantokoostumuksella. Parhaimmaksi osoittautuivat koostumukset, joissa runkoaineen hiekka korvattiin kokonaisuudessaan fillerillä. Myös koostumukset, joissa sementtiä korvattiin

Diplomityön tavoitteena oli tutkia betoniin käytettävien kiviainesten hienoimman (<125 µm) fraktion notkeusvaikutuksia mittaamalla sen vaikutusta sementtipastan notkeuteen ja tutkia eri perusmenetelmillä tuotettujen kiviainesparametrien mahdollisesti erilaisia korrelaatioita eri notkeudenmittausmenetelmiin. Samalla tavoitteena oli selvittää erilaisten sementtipastan notkeudenmittausmenetelmien soveltuvuutta hienoainesten laadun selvittämiseen yksinkertaisemmalla, nopeammalla ja halvemmalla menetelmällä kuin mitä laboratoriossa on mahdollista. Lisäksi tuloksista on välillisesti mahdollista arvioida hienoaineksen vaikutuksia betonin notkeuteen. Työ jakaantui kirjallisuustutkimukseen ja sitä huomattavasti laajempaan laboratoriokoesarjaan. Tutkimus liittyy DI Hanna Järvenpään meneillään olevaan laajaan betonin kiviaineksia käsittelevään väitöskirjatyöhön. Suurelta osin kirjallisuustutkimuksen tavoitteena oli selvittää yleisempien teorioiden avulla sementtipastan, laastin ja betonin notkeusmallien taustaa ja niiden teoreettista pohjaa. Myös yleinen katsaus betonin notkeuden ja työstettävyyden käsitteisiin ja teoreettiseen taustaan kuuluu osana kirjallisuustutkimukseen. Laboratoriokoesarjaan kuului kattava hienojen kiviainesten koesarja ja alun perin kolme erilaista sementtipastan notkeuden mittausmenetelmää. Kiviaineskokeet toteutuivat erittäin hyvin. Kaksi sementtipastan notkeudenmittausmenetelmää, virtausvastusta mittaava FlowCyl-kartiokoe ja CLSM-leviämäkoe, onnistui hyvin, mutta kolmas, Hägermann-leviämäpöytäkoe, osoittautui toimimattomaksi tässä tarkoituksessa. Kokeet tehtiin yhdeksälle eri kiviainekselle. Laboratoriokokeiden tuloksena voitiin todeta, että hienoaineksen rakeisuus mitattuna laserdiffraktiolla ja siitä lasketut parametrit, erityisesti mikrorakeisuusluku H_(f), kuvaavat hienoaineksen notkeusvaikutuksia hyvin. Myös BET-menetelmällä mitattu ominaispinta-ala korreloi hyvin tulosten kanssa. Sen sijaan Zeta-potentiaalilla, tiheydellä ja kiillepitoisuudella

Tutkimus koostuu kirjallisuustutkimuksesta ja kokeellisesta osasta. Työn tavoitteena on selvittää sementin vedentarpeen vaihtelun suuruus sekä tärkeimmät vaihtelua aiheuttavat tekijät. Lisäksi pyritään selvittämään vaihtelujen vaikutus betonin notkeuteen ja betonin pinnan laatuun. Kirjallisuuden mukaan on mahdollista, että sementin vedentarve vaihtelisi vaikuttaen yhtenä osatekijänä betonin ominaisuuksiin. Sementin vedentarpeen vaihtelua aiheuttavia tekijöitä voivat kirjallisuuden mukaan olla: klinkkerikoostumus, klinkkerin mikrorakenne, kalsiumsulfaatin määrä ja muoto, alkalien määrä ja muoto, lämpötila, varastoinnin ja siirtojen aikaiset muutokset (kuten prehydrataatio), sementin pakkautuminen, hienous, raekokojakauma sekä raemuoto. Tehonotkistinta käytettäessä ilmiöön liittyvät myös tehonotkistimen annosteluajankohdan merkitys betonin reologialle sekä eri sementtien ja tehonotkistinten yhteensopivuuserot. Tutkimuksen kokeellinen osuus jakautui 50 koepäivää käsittäneeseen pääkoejaksoon ja kymmenpäiväiseen täsmäkoejaksoon. Pääkoejaksolla seurattiin elementtitehtaan tuotantoon mennyttä betonia. Täsmäkoejaksolla tutkittiin laboratoriossa valmistettua notkistettua ja notkistamatonta betonia. Betonikokein mitattiin työstettävyyttä, pinnan laatua ja puristuslujuutta. Sementtinäytteistä määritettiin ominaispinta-ala (Blaine), sitoutumisaika, CO_(3)-pitoisuus, SO_(3)-pitoisuus ja alkalimäärät. Varsinainen sementin vedentarpeen mittaus suoritettiin laastin leviämäkokeella. Myös hydrataation lämmönkehityksen intensiteettipiikkien ajankohtien havaittiin olevan hyviä sementin vedentarpeen mittareita. Tutkimuksen mukaan sementin vedentarpeen vaihtelu johtuu pääasiassa kemiallisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta, joka muuttaa hydrataation kulkua. Kemiallisiin reaktioihin kuluva vesimäärä ei yksinään aiheuta ilmiötä. Hydrataatiotuotteiden määrän, laadun ja/tai ajoituksen vaihtelulla on ratkaiseva sementtipartikkeleiden välimatkaa ja niiden välistä kitkaa muuttava vaikutus. Osa m