Search

Eurooppalaisessa jatkuvan oppimisen politiikassa taitoja koskevat käsitteet, kuten osaamistason nosto ja uudelleenkouluttautuminen ovat keskeisiä. Miten kytkeä työelämää palveleva jatkuva oppiminen laaja-alaiseen keskusteluun elämäntaidoista ja jatkuvan oppimisen politiikkaan?

Non

Sosiaali- ja terveysalan ammattilainen tuntee asiakasryhmiensä erityiset tarpeet. Sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuus on tehtävä tutuksi jo alan opinnoissa.

Vuoden 2022 vuorovaikutusteko -kunniamaininta myönnettiin Anne Leppäjärvelle ja Haaga-Helian maahanmuuttajataustaisten journalistien koulutustiimille.

Ovatko sosiologisen yhteiskuntateorian mahdollisuusehdot muuttuneet ja jos ovat niin miten, kysyy tutkija Mikko J. Virtanen puuheenvuorossaan. Virtasen kirjoitus aloittaa Tiede & edistyksen yhteiskuntateoreettisen keskustelun nykytilaa ja tulevaisuutta pohtivan puheenvuorosarjan. Tarkastelen tässä kirjoituksessa suomalaisen yhteiskuntateoreettisen keskustelun hiipumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä viimeisten vuosikymmenten aikana. Näkökulmani on sosiologinen: lähestyn yhteiskuntateoriaa sen yhteiskunnallisten mahdollisuusehtojen kautta. Tarkastelutapani ja -kohteeni rakentuu puolestaan autoetnografisesti:­ havainnoin yhteiskuntateoreettisen kehittelyn ja keskustelun mahdollisuuksia suomalaisen sosiologian sisältä ja pohjaan tarkasteluni ensisijaisesti omiin, prekaarisosiologin kokemuksiini viimeisen 20 vuoden ajalta.

Keskustelupuheenvuoro on syntynyt osana Tampereen yliopiston kurssia Journalistinen yleisötyö digiympäristössä, jossa tutkijat ja toimittajat perehtyvät yhdessä yleisöön liittyviin kysymyksiin.

The transformation of the countryside and rural everyday lives have long been topics of interest for ethnologists, but the last years have shown a heightened curiosity about contemporary rural spaces within ethnological research. Next to popular representations of either a slowly dying countryside or an allegedly timeless rural idyll in public debates, ethnological research can offer a more nuanced understanding of contemporary rural spaces as it puts the everyday life experiences of rural dwellers and their perceptions at the center of its analyses. This dissertation investigates the experiences of young adults from the region Kainuu in northeastern Finland with the locally strong out-migration of young people. Rural out-migration and urbanization are common global phenomena, but in the case of Kainuu, youth out-migration is considered one of the most pressing demographic challenges the region faces. This dissertation understands the situation in rural Kainuu as influenced by cultures of migration, which is a concept from the interdisciplinary field of migration studies. The dissertation’s ambition is to show how both young people staying and leaving experience the out-migration and how they think about the future of Kainuu. The dissertation also proposes an advancement of the concept cultures of migration based on the data gathered for this research project and a critical review of the literature on the concept. It puts forward five theses about the concept, which structure this dissertation and inform its proposed advancement. The project is a multi-sited ethnography including fieldwork in two villages in Kainuu as well as in the metropolitan region of Helsinki between 2016 and 2018. The empirical basis are 47 interviews, 27 conducted in Helsinki and 20 in Kainuu. The project additionally employed a participatory visual elicitation method, which invited the interlocutors to take photographs relating to the research interest. They donated 156 photographs for the project, 93 of them in Helsinki and 63 in Kainuu. Overall, 34 young adults participated, 18 of them in Helsinki and 16 in Kainuu. The project finds that the concept cultures of migration can be a useful frame of reference to interpret instances of long-lasting strong out-migration, if its theoretical flaws are kept in mind. In the case of rural Kainuu, the research material indicates that central characteristics of cultures of migration exist in its rural and remote municipalities. These include a long local migration history, social distinction as a significant influence on young people’s migration decisions, a continuous impact on the mobility decisions of those who have already migrated, an awareness of an expectation to migrate also amongst those whose ambitions are incompatible with leaving, and a notable effect on how both out-migrants and non-migrants think about the potential future of their home region. Maaseudun muutos ja arkielämä maaseudulla ovat jo pitkään olleet etnologisen tutkimuksen kohteena, mutta viime vuosina kansatieteellinen kiinnostus maaseutua kohtaan on lisääntynyt. Koska etnologinen tutkimus asettaa analyysin keskiöön maaseudun asukkaiden arkielämäkokemukset ja heidän näkemyksensä, tämä tieteenala voi tarjota julkisen keskustelun tarjoamaa maaseudun kuvausta joko hitaasti kuolevana alueena tai muka ajattomana idyllinä vivahteikkaamman käsityksen nykyajan maaseudusta. Tässä väitöskirjassa tutkitaan Koillis-Suomessa sijaitsevan Kainuun maakunnan nuorten aikuisten kokemuksia alueellisesti voimakkaasta nuorten poismuutosta. Maalta poismuutto ja kaupungistuminen ovat yleisiä globaaleja ilmiöitä, mutta Kainuun tapauksessa nuorten poismuuttoa pidetään yhtenä alueen polttavimmista demografisista haasteista. Väitöskirjassa Kainuun maaseudun tilanteeseen katsotaan vaikuttavan ns. muuttoliikekulttuurit (eng. cultures of migration), jotka kumpuavat käsitteenä poikkitieteellisestä siirtolaisuustutkimuksen (eng. migration studies) tieteenalasta. Väitöskirjan pyrkimyksenä on osoittaa, miten sekä jäävät että lähtevät nuoret kokevat poismuuton ja mitä he ajattelevat Kainuun tulevaisuudesta. Väitöskirjassa ehdotetaan tutkimushanketta varten kerätyn aineiston ja käsitettä koskevan kirjallisuuden kriittisen tarkastelun pohjalta cultures of migration -käsitteen jatkokehittämistä. Työssä esitetään käsitteestä viisi teesiä, jotka jäsentävät tutkielman empiiristä osaa ja antavat eväitä käsitteen ehdotettuun kehittämiseen. Tutkimushanke on monipaikkainen etnografia, joka sisälsi kenttätyötä kahdessa kainuulaisessa kylässä sekä pääkaupunkiseudulla vuosina 2016–2018. Empiirisenä pohjana on 47 haastattelua, joista 27 on tehty Helsingissä ja 20 Kainuussa. Hankkeessa käytettiin tämän lisäksi osallistavaa visuaalista elisitaatiomenetelmää, jossa haastateltavia pyydettiin ottamaan Kainuusta muuttamiseen tai siihen jäämiseen liittyviä valokuvia. He lahjoittivat hankkeeseen 156 valokuvaa, joista 93 otettiin Helsingissä ja 63 Kainuusta. Kaikkiaan tutkimukseen osallistui 34 nuorta aikuista, joista 18 asui Helsingissä ja 16 Kainuussa. Tutkimushankkeessa todetaan, että cultures of migration -käsitteestä voi olla hyötyä pitkään jatkuneen voimakkaan poismuuton ilmiön analyysissa ja siihen liittyvien tapausten tulkinnassa, mikäli käsitteen teoreettiset puutteet pidetään mielessä. Kainuun maaseudun osalta aineisto osoittaa, että sen syrjäisissä kunnissa esiintyy keskeisiä muuttoliikekulttuurien piirteitä. Näitä ovat pitkä paikallinen muuttohistoria, sosiaalinen erottuminen merkittävänä vaikuttajana nuorten aikuisten muuttopäätöksiin, jatkuva vaikutus jo poismuuttaneiden paluumuuttosuunnitelmiin, muutto-odotukset myös niiden keskuudessa, joiden tavoitteet eivät sovi yhteen lähtemisen kanssa, sekä merkittävä vaikutus siihen, miten sekä poismuuttajat että ei-muuttajat ajattelevat kotiseutunsa mahdollisesta tulevaisuudesta.

Potilaiden ja asiakkaiden osallisuus vahvistuu terveydenhuollossa. Erikoissairaanhoidossa osallisuustoimintaa on viime vuosina toteutettu potilasfoorumeiden tai asiakasraatien muodossa, tavoitteena kehittää sairaalan palveluita asiakaslähtöisemmiksi. Suomen ensimmäiset lääke-, hoito- ja terveystieteellisen tutkimuksen kehittämiseen keskittyvät tutkimusraadit perustettiin HUSiin vuonna 2020. Kokemukset pilottihankkeesta ovat olleet myönteisiä sekä tutkijoiden, raatien koordinaattoreiden että raatien jäsenten näkökulmista. Tietoisuutta tutkimusraadeista ja yhteistyömahdollisuuksista tulee kuitenkin lisätä tutkijoiden keskuudessa. Tutkimusraatitoimintaa arvioidaan ja kehitetään HUSissa pitkäjänteisesti. Toiminnan vaikuttavuudesta organisaatiotasolla tarvitaan mitattavaa tietoa.

Suomessa toimii 11 biopankkia, jotka jaetaan valtakunnallisiin ja alueellisiin biopankkeihin. Nämä biopankit ovat sairaanhoitopiirien, yliopistojen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Veripalvelun sekä Terveystalon yhteydessä. Valtakunnalliset biopankit keräävät näytteensä koko Suomesta. Alueelliset biopankit keräävät näytteensä sairaanhoitopiirien alueelta. Biopankit ovat kehittyneet nopeasti. Ne ovat yhdenmukaistaneet ja kehittäneet väestöaineistojen näyte- ja tietohallintaa. Biopankkitutkimuksen tavoitteenaon terveyden ylläpitäminen, sairauksien hoito sekä ennaltaehkäisy. Biopankkitutkimus lisääntyy geenilääketieteen ja digitalisoitumisen myötä. Samaan aikaan tämän nopean kehittymisen myötä kasvaa tarve eri toimijoiden saumattomalle yhteistyölle. Lisäksi tutkijoiden osaamisen kehittyminen erityisesti lupaprosessissa on tärkeä. Kuitenkin käytännön kokemukset ovat osoittaneet tutkijoiden ja tutkimusryhmien haasteet biopankkitutkimus-prosesseissa.

Ritva Leino kirjoittaa Yleisradion ja Reilu Data -hankkeen yhteistyöstä vuosina 2018–2020. Hanke on osa Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU) -tutkimushanketta.

Tulevaisuuden kuvat maapallon kantokyvyn riittämättömyydestä ja ilmastonmuutoksesta vaikuttavat niin ihmisiin kuin luontoon. Ihmisen perustarpeisiin kuuluvat suoja, vaatetus, ravinto ja työ mutta myös itsensä toteuttaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen. Millaisena käsityö näyttäytyy kestävään kehitykseen pyrkivässä yhteiskunnassa?

Prologos ry palkitsi sukupuolivähemmistöön kuuluvien verkkopelaajien kokemuksia tarkastelevan maisterintutkielman, Prologos ry gave the annual Master’s Thesis award for a study focusing on online gaming experiences of sexual minorities

Vuoden 2021 vuorovaikutusteko -kunniamaininta

Non

Kontaktien jäljittäminen on oleellinen osa infektioiden hallintaa ja ehkäisyä. Ihmistyönä toteutettavan kontaktien jäljittämisen rinnalle tarvitaan uusia aikaa säästäviä sekä kustannustehokkaita ratkaisuja, jotka mahdollistavat myös nykyaikaisen teknologian täyden hyödyntämisen. Radiotaajuuksilla toimivan etätunnistusteknologian (RFID) käytöstä on jo lupaavia tuloksia, mutta soveltaminen terveydenhuoltoon on hidasta. Koronaltistusten jäljitysprosessi on aikaa vievää sekä sen saavuttamat tulokset epävarmat, koska kontaktien kartoitus on muistinvaraista. Kun COVID -19 testi on henkilökunnan jäsenellä positiivinen, kontaktien jäljittäminen tapahtuu kyselemällä ja kartoittamalla altistuneet työntekijät yksikön esihenkilön tai vastaavan hoitajan toimesta. Kontaktien kartoitus ei ole systemaattista, se on aikaa vievää eivätkä tulokset ole luotettavia. Mikäli työyksikössä on joukkoaltistuminen ja/tai altistuminen koskee useita työyhteisön jäseniä, prosessi on huomattavan monimutkainen ja työläs. On kehitettävä uusia ratkaisuja, joiden avulla voidaan altistuneet jäljittää nopeammin ja varmemmin.

Prologos ry palkitsi ansiokkaita viestinnän ja vuorovaikutuksen alan graduja Vuorovaikutuksen teemapäivän yhteydessä 8.10.2021.

publishedVersion Non

Non

Non