Search

Tässä tutkimuksessa selvitettiin digitaalisen VauvaPolku-oppimispelin soveltuvuutta perhevalmennukseen sekä oppimispelin hyötyjä asiakkaiden ja työntekijöiden näkökulmista. Vanhemmuuteen valmentava oppimispeli kehitettiin Tieteen tiedotus ry:n rahoituksella ja tutkimuksen rahoitti Kunnallisalan kehittämissäätiö (1.10.2017–28.2.2019). Oppimispelin uutuusarvona oli soveltaa pelillistä oppimista koskeva tutkimustieto ja osaaminen vanhemmuuden ja perheen arjen tukemiseen. Uuden työvälineen tavoitteena oli hyödyttää vanhempien lisäksi myös ammattilaisia ja perhepalvelujen tuottajia. VauvaPolku-oppimispeli syntyi aikana, jolloin perhepalveluja oltiin kehittämässä aiempaa ennaltaehkäisevämpään suuntaan. Sosiaali- ja terveysministeriön johtamassa Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2016) haluttiin lisätä näyttöön perustuvien menetelmien käyttöä, hyödyntää digitaalisia menetelmiä, parantaa palvelujen saatavuutta ja kehittää työtä asiakkaiden osallisuutta tukevaan suuntaan. Digitalisaatio sote-alalla haastaa kuntia kehittämään myös perhevalmennusta vastaamaan tämän päivän perheiden tarpeisiin. Kansainvälisissä perhevalmennusohjelmissa (ks. Alakärppä, Sevón & Rönkä, 2019) kasvokkaisten menetelmien rinnalla käytetään yhä enenevästi erilaisia teknologisia sovelluksia. Näiden etuina on helppo saavutettavuus, riippumattomuus ajasta ja paikasta sekä monipuolisuus. Tutkimukset osoittavat, että digitaaliset menetelmät ovat tehokkaita, varsinkin yhdistettynä ammattilaisilta saatuun henkilökohtaiseen ohjaukseen (Gilmer ym., 2016). Tässä tutkimusraportissa kuvataan, onnistuiko VauvaPolku-oppimispeli ajanmukaistamaan kuntien perhevalmennusta, ja mitä vanhemmat sekä työntekijät tästä uudenlaisesta perhevalmennuksen menetelmästä ajattelivat. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Background Markets of digital applications and serious games for health and well-being are currently growing. It is even said that health is going to be a “megatrend” along with mobile gaming. According this there is a pressure to involve new working methods in health care and social services. Applying digital solutions in health care and social services demands knowledge and skills to combine behavior change theory to eHealth and mHealth practices. The certain expertise is needed: how to assign appropriate applications to be used within evidence based clinical practice? And also, how to educate health and social care students towards it. Eventually professionals need to the change their working culture and working methods from experts to coaching. To develop expertise in eHealth and mHealth requires that these themes are included in health care and social services studies. How to offer experiences of eHealth, mHealth and serious games to students during their studies? How to involve digitalization as a part teaching? Students have lots of ideas – how to put them to use? In the poster there will be described and presented eHealth and mHealth expertise development cases in health and social studies at bachelor and master levels at the JAMK University of Applied Sciences Jyväskylä. Description Studies in eHealth and mHealth expertise consists of three types of cases. The 1st cases take place in bachelor studies during 1st and 2nd academic year where main focus is learning behavior change theories (e.g. transtheoretical model of changes, health belief model, empowerment-based counseling, mental health promotion and motivational interviewing). Along with studying theory, students get to familiarize with serious games, eHealth and mHealth applications. Students are encouraged to find and test applications which support patients’ mental well-being, self-management and behavior change process. Case: Mental health promotion project: The idea of this project is to play regulary chosen serious games during the mental health-, addiction- and crisis nursing course (6 ect). At the end of the course students filled a questionnaire to find out: How to utilize gamifigation and serious games at the future? - results - ideas etc. 2nd cases take place in 3rd and 4th academic year in bachelor studies. The aim of the 2nd cases is to enhance critical thinking in relation to eHealth, mHealth and serious game applications. Hand in hand with evidence-based practice students will assess applications and applications background theories (example behavior change theories and techniques). Case: Mobile technology and gamification in client-centered work within social services and health care (5ect) 3rd cases are located during 5th and 6th academic year during the master studies. Students practice to design eHealth, mHealth or serious games intervention protocols. Students are able to enhance expertise in implementing and using evidence based digital solutions in social and health care clinical settings. Case: Planning and implementing evidence based digital services in the course of Health Promotion Methods (5 ect) Conclusion New clienthoods require new ways to work in health care and social services at the future. Professionals’ expertise in different kind of digital environments is essential. Expertise should be a combination of evidence-based practice, behavior change theories and the practical experiences of using different kind of applications and they should also overcome of the possible fear of unknown and technological challenges. These are the reasons why eHealth, mHealth and serious games should be involved to curriculum in health care and social services studies. When the expertise has started to develop during the studies by varied methods, the interest and motivation to utilize digital solutions could be increased. Skills to critically assess various digital applications in the aspect of behavior change theories also increase the quality of evidence based practice in health care and social services.

Pro Gradu - tutkielma, Kirjallisuuskatsaus 21 sivua + 1 liite sekä tieteellinen artikkeli 31 sivua + 5 taulukkoa Pro gradu -tutkielman ensimmäisenä osana on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on kuvata vanhempien saamaa tukea lapsen kuoleman jälkeen vanhemmille suunnattujen tuki-interventioiden sekä vanhempien kokemuksien kautta. Kirjallisuuskatsauksen tuki-interventioiden tavoitteena oli usein ennaltaehkäisy sekä tuen ja tiedon tarjoaminen sureville vanhemmille. Tuki-interventioita oli suunnattu lapsensa kuoleman kohdanneille vanhemmille ja usein kohderyhmittäin kuolleen lapsen iän tai kuolemaan liittyvien olosuhteiden mukaan. Tuki-interventiot olivat ryhmämuotoisia, pariskunnille, yksittäisille vanhemmille, koko perheelle tai laajemmalle verkostolle suunnattuja ja niiden ajoitus vaihteli. Tuki-intervention toteuttajana oli terveydenhuollon ammattihenkilö, vertaistoimija tai koulutettu surutyöntekijä. Tuki-interventioihin osallistuneet vanhemmat olivat usein tyytyväisiä saamaansa tukeen. Kirjallisuuskatsauksen mukaan tuki-interventiot voivat edesauttaa vanhempien suruprosessia ja antaa mahdollisuuden jakaa lapsen kuolemaan liittyviä kokemuksia. Vanhempien kokemukset terveydenhuollon ammattihenkilöstöltä saamastaan tuesta olivat joko positiivisia tai negatiivisia. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden rooli on ensiarvoisen tärkeä tuen antajana ja hoitotyöntekijät ovat usein avainasemassa lapsensa kuoleman kohdanneiden vanhempien tukemisessa. Tutkielman toisena osana on tutkimusartikkeli (Raitio, Kaunonen, Aho: Mothers's (Maternal) grief after the death of a child – a bereavement follow-up intervention, arvioitavana). Tutkimuksessa arvioidaan tuki-intervention vaikutusta äitien surureaktioihin interventio- (n= 83) sekä kontrolliryhmässä (n=53). Tuki-interventio sisälsi kirjallisen tukipaketin, vertaistukijan yhteydenoton sekä terveydenhuollon ammattihenkilön yhteydenoton. Aineisto kerättiin kuusi kuukautta lapsen kuoleman jälkeen Hoganin surureaktiomittarilla (HGRC) ja analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tutkimuksen tulosten mukaan äitien surureaktioilla ei ollut eroa interventio- ja kontrolliryhmän välillä kuusi kuukautta lapsen kuoleman jälkeen, mutta terveydenhuoltohenkilöstöltä saatu tuki oli yhteydessä äitien vahvempaan persoonalliseen kasvuun. Äitien ikä, terveydentila ja kuolleen lapsen ikä oli yhteydessä äitien surureaktioihin. Tutkimuksen pohjalta voidaan päätellä, että terveydenhuoltohenkilöstö on tärkeässä roolissa arvioitaessa äitien tuen tarvetta: annettu tuki voi helpottaa äitien surureaktioita. Tutkimus vahvistaa surevien äitien sosiaalisen tuen merkitystä lapsen kuoleman jälkeen. Avainsanat: äidin suru, lapsen kuolema, tuki-interventio, sosiaalinen tuki ABSTRACT Master's thesis, Literature review 21 pages + 1 appendix and research article 31 pages + 5 tables The first part of this Master's thesis contains a literature review. The purpose of this literature review is to describe the given support to parents after the death of a child from the view of the follow-up interventions and parental experiences. The most often mentioned objectives of the follow-up interventions were prevention, providing support and offering knowledge. All the follow-up interventions were aimed to the parents who had faced the death of their child. The follow-interventions were often divided by target groups; by the age of the death child or by the circumstances surrounding the child's death. The follow-up interventions took the form of group, couple-centered, one-to-one, the whole family or larger network basis. The timing of the follow-up interventions varied. The follow-up interventions were implemented by healthcare professionals, peer supporters or skilled grief worker and the parents were satisfied of the support they got. According to this literature review follow-up interventions may further the grief process and give a possibility to share the experiences connected to child's death. Parents' experiences of the received support from health care professionals were positive or negative. The role of the health care professionals is essential when considering the parental support after the death of a child and most often the nurses are in the key position. The second part of this thesis contains a research article (Raitio, Kaunonen, Aho: Mothers's grief after the death of a child – a bereavement follow-up intervention, in evaluation) The article describes a study designed to evaluate the effectiveness of an intervention program for grieving mothers and their experiences of it in a sample of intervention (n= 83) and control (n=53) mothers. The intervention included three complementary components: a support package, peer supporters' contact and health care personnel's contact. The data was collected by using the Hogan Grief Reactions Checklist (HGRC) and was analyzed by statistical methods. The assessment at six months after the death of a child showed that there were no significant differences in the grief reactions between the intervention group and the control group. However, greater support from the health care personnel was associated with stronger personal growth. The mothers' age, self-perceived health status and the age of deceased child were associated with the grief reactions. Health care professionals are in an important role when considering support for grieving mothers; the given support may relieve the mothers' grief reactions. This study emphasizes the importance of social support to grieving mothers. Keywords: mothers' grief, death of a child, follow-up intervention, social support