Search

Vertaisarvioitu. • Munuaissyövän ennuste on parantunut: kolme neljästä sairastuneesta elää ainakin viisi vuotta. • Suurin osa munuaiskasvaimista on diagnosointihetkellä oireettomia. Diagnoosin varmistamiseksi tehdään vatsan alueen tietokonekuvaus erikoissairaanhoidossa. • Paikallisen taudin hoito on joko munuaisen osa- tai kokopoisto. • Levinneen munuaissyövän lääkehoito perustuu täsmälääkkeisiin sekä immuno-onkologisiin lääkehoitoihin. • Jälkiseurantaan kuuluvat kohdennetut laboratoriokokeet ja toistetut kuvantamistutkimukset.

OBJECTIVES: To evaluate the clinical significance of hypertension, neutropenia and thrombocytopenia as possible new biomarkers of sunitinib efficacy in non-trial metastatic renal cell carcinoma (mRCC) patients. MATERIALS AND METHODS: 181 consecutive mRCC patients were treated with sunitinib. Thirty-nine (22%) patients received sunitinib 50 mg/day 4 weeks on/ 2 weeks off, 80 patients (44%) 37.5 mg/day continuously and 62 (34%) 25 mg/day continuously as their starting dose. Treatment-induced adverse events (AE) and their impact on outcome were analysed on multiple sunitinib doses. RESULTS: During sunitinib treatment 60 patients (33%) developed ≥grade 2 hypertension, 88 (49%) ≥grade 2 neutropenia and 135 (75%) ≥grade 1 thrombocytopenia. These AEs were associated significantly with longer progression-free survival (PFS; 15.7 vs. 6.7; 14.6 vs. 6.9; 10.4 vs. 4.2 months, respectively; P

Renal cell carcinoma (RCC) is the seventh most common cancer in men and the ninth most common in women and it comprises 2-3% of all malignant tumors in adults. In its localized form, the five-year survival is almost 60%. However, in metastatic renal cell carcinoma (mRCC), the five-year survival has historically remained under 10%. Renal cell carcinoma is highly tolerant to traditional chemotherapy and and recent treatment has instead relied on inhibiting the vascular endothelial growth factor (VEGF) and mammalian target of rapamycin (mTOR) signaling pathways. Since 2005, seven new agents have been approved for the treatment of metastatic RCC. Despite the increased knowledge of RCC, the molecular mechanisms behind acquired and intrinsic resistance to treatment remain largely unknown. Our results demonstrate that hypertension is a strong predictor of good prognosis and response to sunitinib treatment. In addition to hypertension we identified neutropenia and thrombocytopenia as predictive markers of good prognosis. A novel, triple biomarker profile consisting of these adverse events strongly predicts improved survival and outcome in mRCC patients. Results from our investigation of sequential treatment suggest that a newer VEGF receptor inhibitor, pazopanib, has clinically meaningful activity in a patient population where mRCC has progressed through sunitinib treatment and in patients who do not tolerate sunitinib. Encouraged by the fuller understanding of tumor biology, we then investigated the role of an endothelial-cell derived growth factor, angiopoietin-2 (Ang2), on patients outcome. High expression of Ang2 was demonstrated to correlate with a high vessel density and to predict a better response to sunitinib-based first-line therapy. Suomessa diagnosoidaan vuosittain noin 900 uutta munuaissyöpätapausta, joista noin 30% on levinnyt jo diagnoosihetkellä. Munuaissyöpä ei yleisesti reagoi perinteisille sytostaateille ja levinneen taudin 5-vuotisennuste onkin pysynyt alle 10 prosentissa. Syövän perustutkimus on edennyt viime vuosina nopealla tahdilla tuottaen uutta tietoa munuaissyöpäsolujen kasvua ja toimintaa säätelevistä mekanismeista. Tämä ymmärrys on edesauttanut uusien, spesifisesti näitä signaalireittejä estävien lääkeaineiden kehittämisessä. Kliiniseen käyttöön sopivia ennusteellisia tekijöitä ei ole kuitenkaan pystytty identifioimaan. Kiinteän kasvaimen tärkeimpiin kasvuedellytyksiin liittyy kasvainten uudisverisuonten muodostaminen, angiogeneesi. Tämän säätelyyn osallistuu monet kasvutekijät, tärkeimpinä VEGF, PDGF ja angiopoietiinit sekä niiden reseptorit VEGFR, PDGFR ja Tie. Sunitinibi ja patsopanibi ovat uusia tyrosiinikinaasien estäjiä, jotka ovat nykyään edenneen munuaissyövän standardihoitoja. Niiden pääasiallinen vaikutusmekanismi on angiogeneesin esto. Vuoden 2006 jälkeen etäpesäkkeisen munuaissyövän hoidossa on käytetty angiogeneesin estäjiä, jotka ovat parantaneet elämänlaatua ja pidentäneet tautivapaata elämää. Hoitojen yksilöimiseksi ja kohdentamiseksi tarvitaan kuitenkin uusia ennusteellisia tekijöitä. Tutkimuksessa selvitimme sunitinibihoidon haittavaikutusten, verenpaineen nousun, neutrofiilien laskun, verihiutaleiden laskun sekä kilpirauhasen vajaatoiminnan, ennusteellista merkitystä hoidon tehoon. Lisäksi selvitimme syöpäkudoksen verisuonten endoteelisoluissa esiintyvän angiopoietiini 2- (Ang2) molekyylin yhteyttä sunitinibihoidon tehoon. Selvitimme myös toisen verisuonten kasvutekijöiden estäjän, patsopanibin, tehoa potilailla, joilla sunitinibihoito oli epäonnistunut. Tutkimuksessa osoitimme, että hoidonaikainen verenpaineen nousu, neutrofiilien ja verihiutaleiden lasku sekä kilpirauhasen vajaatoiminta ovat yhteydessä sunitinibihoidon parempaan tehoon. Tutkimuksemme osoitti, että potilaat, joille sunitinibi aiheuttaa verenpaineen nousun sekä neutrofiilien että verihiutaleiden laskun, hyötyvät hoidosta selvästi enemmän kuin potilaat, joille näitä haittavaikutuksia ei kehity. Osoitimme myös, että suurempi Ang2 ekspressio syöpäkudoksen verisuonissa saattaa olla yhteydessä sunitinibihoidon parempaan tehoon. Lisäksi osoitimme, että patsopanibilla on tehoa munuaissyövän hoidossa potilailla , joilla sunitinibihoito on epäonnistunut. Tulostemme perusteella näiden haittavaikutusten esiintyminen helpottaa kliinistä päätöksentekoa ja kannustaa jatkamaan hoitoa haittavaikutusten esiintymisestä huolimatta. Tulevaisuudessa tarvitaan uusia kohdemolekyylejä munuaissyövän hoidossa ja tutkimuksemme valossa Ang2 on yksi vaihtoehto tulevien lääkkeiden kohdemolekyyliksi.