Search

Additional file 1.

Vertaisarvioitu. Suurimmalle osalle naisista synnytys on positiivinen kokemus. Kuitenkin 1-3 %:lle kehittyy traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) synnytyksen jälkeen. Riskiryhmissä PTSD:n esiintyvyys on jopa 16 %. Synnytykseen liittyvien tekijöiden lisäksi myös aiemmat ongelmat ja traumakokemukset voivat vaikuttaa huonon synnytyskokemuksen ja PTSD:n kehittymiseen. Synnytys voidaan kokea traumaattisena, vaikka se olisi lääketieteellisesti ongelmaton. Siksi synnytyskokemusta on tärkeää seuloa systemaattisesti esimerkiksi synnytyskokemus-VAS (visual analog scale) -seulonnalla. Kun huono synnytyskokemus tunnistetaan nopeasti ja synnyttänyttä autetaan käsittelemään tapahtunutta, voidaan ehkäistä mahdollisen PTSD:n kehittyminen. Traumatisoituneiden tunnistamisessa voi käyttää apuvälineitä esimerkiksi TES-lomaketta. PTSD tulee hoitaa ajoissa muun muassa äidin henkisen hyvinvoinnin, parisuhteen ja varhaisen vuorovaikutuksen ongelmien estämiseksi. Sen hoitoon tarvitaan psykoterapiaa.

Synnytyssairaaloiden koronarajoitusten inhimilliset seuraukset on tärkeää huomioida nyt ja tulevaisuudessa.

•Keisarileikkausten määrä on viime vuosikymmeninä lisääntynyt, maailmalla huomattavasti enemmän kuin Suomessa. •Suomessa merkittävin syy keisarileikkaustoiveeseen on synnytyspelko. •Leikkaustoiveeseen tulee suhtautua vakavasti ja tarjota mahdollisuus keskusteluun. •Keisarileikkaukseen ei koskaan tulisi päätyä ilman synnytyspelon asianmukaista hoitoa ja päätöksenteon tukea. •Hyvällä synnytyspelon hoidolla suurin osa keisarileikkaustoiveista väistyy, mutta ketään ei tule kuitenkaan painostaa eikä pakottaa synnyttämään alateitse. •Suunniteltuun keisarileikkaukseen liittyy vastasyntyneen hengitysvaikeuksien suurentunut riski. •Joka neljännessä keisarileikkauksessa äidille tulee jokin komplikaatio.

Every 10th pregnant women suffers from severe fear of childbirth. It causes anxiety and physical symptoms during pregnancy, and may interfere with mother-infant bonding. Caesarean sections on maternal request are rising worldwide. The major indication is fear of childbirth. There is no clinical guideline regarding how to help these women. This present study was designed to investigate the background factors of fear of childbirth; to assess the methods to screen fear of childbirth; analyse the effect of group psycho-education on delivery mode, delivery experience, costs and postnatal psycho-social well-being; and also to evaluate the psychiatric morbidity of women with fear of childbirth. We tested the fear of childbirth questionnaire in the Finnish population and simultaneously gathered the obstetrical background information of 1,348 pregnant women. We used the Fear of Childbirth VAS for the first time in measuring fear of childbirth. With a cut-off of Fear of Childbirth VAS over 5.0, the sensitivity is 98%, and the specificity is 67% for severe fear of childbirth. Nulliparous women have more fear of childbirth than parous women. Women who were more afraid of childbirth preferred caesarean section as delivery mode. Women who had have previously delivered by caesarean section or had vacuum-assisted delivery, were more fearful. The Fear of Childbirth VAS is a simple method for screening fear of childbirth. In a register-based study, we analysed specialised care with psychiatric diagnoses and psychotropic medication of 2,500 women with fear of childbirth and 5,000 control women. The prevalence of mental health problems was higher (54%) among women with fear of childbirth than among control women (34%). The most common mental disorders were anxiety disorders and depression. Mental health problems should be acknowledged in maternity care. In randomised study, nulliparous women were screened for fear of childbirth, and 371 women with severe fear of childbirth were included in our study. These women were randomised into an intervention group and convetional care. The intervention consisted of six times of group psycho-education with mindfulness relaxation exercises led by a psychologist during pregnancy and one session postnatal. Women in the intervention group had more often normal vaginal delivery (63% vs. 48%) than women in the control group. The childbirth experience was less frightening for women in the intervention group, regardless of the delivery mode. Group psycho-education improved maternal adjustment and reduced the risk of postnatal depressive symptoms. The costs of group psycho-education were saved in delivery costs, and thus this treatment causes no additional expenses to conventional care. By providing nulliparous women with group psycho-education, more resources can be appointed to parous women with fear of childbirth in special maternity care. Vaikea synnytyspelko on yleinen ongelma kuormittaen joka 10. raskautta. Synnytyspelko ilmenee ahdistuneisuutena ja fyysisinä vaivoina raskauden aikana, sekä aiheuttaa usein vaikeuksia varhaisen vuorovaikutuksen muodostamisessa. Keisarileikkaukset äidin toiveesta ovat lisääntyneet huomattavasti. Toimivaa synnytyspelon hoitomallia on kaivattu sekä Suomessa että maailmalla. Tutkimuksen päätavoitteena oli luoda toimiva malli synnytystä pelkäävien naisten seulontaan ja hoitoon. Tätä varten selvitettiin synnytyspelon taustatekijöitä, sekä synnytyspelon ja mielenterveyden ongelmien välisiä yhteyksiä ja tutkittiin ryhmähoidon vaikuttavuutta synnytystapaan, synnytyksen jälkeiseen hyvinvointiin sekä kustannuksiin. Synnytyspelon seulontakaavake testattiin kotimaisessa 1,348 raskaana olevan naisen aineistossa. Lisäksi pelkoa arvioitiin VAS-mittarilla samassa yhteydessä raskauden aikana. Voimakasta synnytyspelkoa esiintyi yhtä paljon molemmissa ryhmissä (7,5%). Synnytystavaksi keisarileikkausta toivovat odottajat pelkäsivät synnytystä enemmän kuin alatiesynnytykseen suuntautuneet odottajat. Aiempi imukuppisynnytys tai päivystyskeisarileikkaus lisäsi synnytykseen liittyvää pelkoa uudelleensynnyttäjillä. Synnytyspelko VAS löysi seulontarajalla VAS yli 5 vaikeasta synnytyspelosta kärsivät naiset 98% herkkyydellä ja 67% tarkkuudella. Synnytyspelko VAS on hyvä ja yksinkertainen tapa seuloa synnytyspelkoa. Rekisteritutkimuksessa tutkittiin synnytyspelon ja mielenterveysongelmien välisiä yhteyksiä 2,500 synnytyspelon vuoksi hoidetulta naiselta sekä 5,000 kontrollinaiselta ilman pelko-diagnoosia synnyttäneeltä naiselta. Psyykkinen sairastavuus oli lähes kaksinkertainen synnytyspelkoisilla kontrollinaisiin verrattuna (54% vrt. 34%). Yleisimpiä häiriöitä olivat ahdistuneisuus ja masennus. Mielenterveyden häiriöt tulisi huomioida äitiyshuollossa. Satunnaistetussa tutkimuksessa synnytyspelkoa seulottiin 4,575 ensisynnyttäjältä. 371 (8.1%) vaikeasta synnytyspelosta kärsivää odottajaa satunnaistettiin ryhmä- tai perinteiseen hoitoon. Psykologin ohjaama ryhmähoito sisälsi psykoterapeuttisia keskusteluita ja rentoutusharjoituksia. Kuuden hengen ryhmä kokoontui 6 kertaa raskauden aikana ja kerran synnytyksen jälkeen. Ryhmähoitoon satunnaistetut synnyttivät useammin normaalisti alateitse kuin kontrollinaiset (63% vs. 48%). Ryhmähoitoon osallistuneet kokivat synnytyksen synnytystavasta riippumatta positiivisempana ja vähemmän pelottavana kuin kontrollinaiset. Ryhmähoito vaikutti positiivisesti äitiyteen sopeutumiseen ja vähensi synnytyksen jälkeisiä masennusoireita. Kustannusanalyysissä havaittiin, että ryhmähoidosta aiheutuneet kustannukset säästettiin synnytyskustannuksissa. Ohjaamalla ensisynnyttäjät ensisijaisesti ryhmähoitoon, voidaan suunnata äitiyspoliklinikan resursseja synnytyspelkoisille uudelleensynnyttäjille.