Search

Vertaisarvioitu. • Psykiatriset sairaudet aiheuttavat eniten työkyvyttömyyttä ja ovat tavallisia pitkäaikaistyöttömillä. • Psyykkiset oireet ja psykiatriset sairaudet on tunnistettava varhain hoidon ja työkyvyn tuen käynnistämiseksi. Sopivassa työssä jatkaminen ja työllistyminen tukevat mielenterveyttä. • Työkyvyn tukemiseksi arvioidaan sairauden aiheuttamia rajoitteita, jäljellä olevaa työkykyä, ennustetta ja kuntoutusmahdollisuuksia. • Arviossa huomioidaan objektiivinen ja subjektiivinen toimintakyky, diagnoosit, voimavarat ja toimintaympäristö. Laadun varmistamiseksi esitetään tarkistuslista.

Vertaisarvioitu. Traumaperäisen stressihäiriön (post-traumatic stress disorder, PTSD) diagnosointi ja hoitokäytännöt ovat melko vakiintuneet, joskin tehokkaampia hoitoja tarvitaan lisää ja psykoterapeuttisia erityisinterventioita on rajallisesti saatavana. ICD-11:n kuvaaman monimuotoisen PTSD:n osalta altistus ja psyykkiset oireet ovat laaja-alaisempia ja erotusdiagnostiikka vaativampaa. Psyykkinen traumatausta on päivystysyksiköissä ja psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa usein esiin tuleva asia. Psykososiaalisen tuen järjestäminen ja aktiivinen seuranta ovat ensisijaisia interventioita, jos psyykkisiä oireita ei ole tai ne ovat lieviä. On tärkeää kysyä uniongelmista ja hoitaa niitä samanaikaisesti. Vaikeat ja pitkittyvät traumaperäiset häiriöt hoidetaan erikoissairaanhoidon ohjauksessa tai erikoissairaanhoidossa.

Additional file 1. Supplementary Material. Healthcare workers’ heterogeneous mental-health responses to prolonging Covid-19 pandemic: A full year of monthly follow up in Finland. Supplementary data on a Logistic regression mixed model and on the latent class mixture models.

Vertaisarvioitu. • Levottomat jalat -oireyhtymä on tavallinen, unta haittaava liikehäiriösairaus. • Aivojen raudanpuute altistaa sekä levottomat jalat -oireille että dopaminergisten lääkkeiden haitalliselle myöhäisvaikutukselle. • Tavanomaisten viitearvojen mukainen ferritiinipitoisuus ei levottomat jalat -oireyhtymässä takaa riittävää aivojen raudansaantia. Siksi tavoitetaso on korkeampi kuin raudanpuuteanemiassa eli 75 μg/l. • Jos suun kautta asianmukaisesti otettu rauta ei nosta ferritiinipitoisuutta tavoitetasolle, tulee harkita rautainfuusiota. Suomessa käytössä olevalla rautavalmisteella riskit ovat vähäiset.

The COVID-19 pandemic has caused an unequally distributed extra workload to hospital personnel and first reports have indicated that especially front-line health care personnel are psychologically challenged. A majority of the Finnish COVID-19 patients are cared for in the Helsinki University Hospital district. The psychological distress of the Helsinki University Hospital personnel has been followed via an electronic survey monthly since June 2020. We report six-month follow-up results of a prospective 18-month cohort study. Individual variation explained much more of the total variance in psychological distress (68.5%, 95% CI 65.2–71.9%) and negative changes in sleep (75.6%, 95% CI 72.2–79.2%) than the study survey wave (1.6%, CI 0.5–5.5%, and 0.3%, CI 0.1–1.2%). Regional COVID-19 incidence rates correlated with the personnel’s psychological distress. In adjusted multilevel generalized linear multiple regression models, potentially traumatic COVID-19 pandemic-related events (OR 6.54, 95% CI 5.00–8.56) and front-line COVID-19 work (OR 1.81, 95% CI 1.37–2.39) was associated with personnel psychological distress but age and gender was not. While vaccinations have been initiated, creating hope, continuous follow-up and psychosocial support is still needed for all hospital personnel.

Unihäiriöiden hoitoon käytettävä lääke saattaa joskus huonontaa unta ja päivävireyttä entisestään. Bentsodiatsepiinit korjaavat unen kokemisen häiriötä mutta vähentävät syvää unta ja pahentavat uniapneaa. Monet masennuslääkkeet vähentävät REM-unta, jonka määrä onkin masennuksen yhteydessä lisääntynyt. Osa masennuslääkkeistä lisää heräilyä, vähentää syvää unta ja lisää yöllisiä jalkaliikkeitä. Osan lääkkeistä vaikutukset uneen ovat päinvastaisia käytettäessä hyvin pieniä ja suuria annoksia. Sykevälivaihtelun ja palautumisen mittaamisesta erilaisilla älylaitteilla on tullut suosittua. Univaiheprofiiliin ja sykevälivaihteluun perustuvat analyysit eroavat aina jonkin verran toisistaan, ja ero suurenee, jos potilaalla on käytössä lääkitys, joka vaikuttaa vain jompaankumpaan. Masennus ja osa masennuslääkkeistä vähentävät sykevälivaihtelua. Myös psykoosilääkkeet, opioidit ja beetasalpaajat vaikuttavat uneen ja sykevaihteluun. publishedVersion

Vertaisarvioitu. English summary. Tilapäinen unettomuus kuuluu terveeseen elämään. Yleensä se korjautuu, kun unettomuutta aiheuttanut häiriötekijä on poistunut tai stressaavaa ja ahdistavaa elämäntilannetta on käsitelty niin, että mieli rauhoittuu. Unettomuushäiriössä eli pitkäkestoisessa sairauteen viittaavassa unettomuudessa uni-valvejärjestelmän fysiologisessa säätelyssä on jo havaittavissa muutoksia. Suurin osa unettomuushäiriöpotilaista saa hyvän ja pitkäaikaisen vasteen unettomuuteen kohdennetusta kognitiivis-behavioraalisesta terapiasta (CBT-i). Unilääkehoito saattaa tulla kyseeseen tilapäisesti tilanteessa, jossa tarvitaan nopea vaste. Pitkäaikainen, unen laatua ja kestoa parantava lääkehoito voi olla tarpeen erityisesti lyhytunisilla. Hoidon tulee perustua kliiniseen tutkimukseen, jossa huomioidaan unettomuutta pahentavat rinnakkaishäiriöt sekä unettomuushäiriön taustalla olevat muut sairaudet, päihteet ja lääkkeet. CBT-i on tehokas myös muun sairauden ohella ilmenevään unettomuuteen.

17-vuotias biologinen tyttö hakeutui sukupuolenkorjaushoitoon. Hän oli myös tavanomaisessa nuorisopsykiatrisessa yksilöhoidossa mieliala- ja ahdistuneisuus¬¬ongelmien ja koulunkäyntivaikeuksien takia.

Kun potilas tuo esiin sukupuoli-identiteettiin liittyvää pohdintaa opiskelijaterveydenhuollon tai terveyskeskuksen vastaanotolla, tärkeintä on pysähtyä pohtimaan tilannetta rauhassa yhdessä. Ensiavuksi potilaan voi ohjata mielenterveystaloon tutustumaan omahoito-oppaaseen, samalla kun itse perehtyy siellä olevaan tietopakettiin sukupuolidysforiaa kokevien henkilöiden kohtaamisesta.

Vertaisarvioitu. English summary. COVID-19-pandemiapotilaiden hoito Suomessa on painottunut Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) alueelle. Kansainvälisessä kirjallisuudessa pandemiapotilaita ensilinjassa hoitavien kuormitus on korostunut muihin terveydenhuoltoalan ammattilaisiin verrattuna. Terveydenhuollon ammattilaisten työn lisäksi pandemia vaikuttaa monin tavoin myös henkilöstöalan ammattilaisten tehtäviin, koulutustarpeisiin ja henkilöstön sijoitusten suunnitteluun. Henkilöstön psykososiaaliset tukitoimet terveydenhuollossa on tärkeää rakentaa organisaation sisäisenä toimintana, jotta ne ovat sekä näyttöön perustuvia että toteuttamiskelpoisia.

Vertaisarvioitu. Unettomuus parantaa vireystasoa stressitilanteessa, mutta unettomuushäiriö kehittyy, kun unettomuus itsessään alkaa aiheuttaa huolta ja stressiä. Pitkäkestoisessa unettomuushäiriössä oireet kestävät vähintään kolme kuukautta. Unettomuushäiriön syntymekanismi sisältää altistavia, laukaisevia ja ylläpitäviä tekijöitä. Vakiintuneet kielteiset olettamukset ja tulkinnat omasta unesta, haitalliset mielleyhtymät sekä epätarkoituksenmukaiset selviytymisyritykset ylläpitävät unettomuutta. Samalla uni-valvejärjestelmän fysiologisessa säätelyssä tapahtuu muutoksia. Puolet pitkäkestoisesta unettomuushäiriöstä kärsivistä potilaista nukkuu normaalin pituisia unia. Näillä potilailla kärsimystä tuottaa unen kokemisen häiriö ja huonolaatuinen uni. Puolet pitkäkestoisesta unettomuushäiriöstä kärsivistä potilaista puolestaan nukkuu objektiivisestikin lyhentyneitä unia. Unettomuushäiriö altistaa somaattisille ja psyykkisille sairauksille. Sen hoito kohdentuu haitallisiin ajatus- ja käyttäytymismalleihin sekä unen ja valveen säätelyjärjestelmään.

English summary

English summary

Mielen­terveys on osa hyvin­vointia, ja posi­tii­vinen mielen­terveys on voima­vara, jol­la si­tä voi­daan edistää. Posi­tii­vista mielen­ter­veyttä voi­daan vah­vistaa toi­mimaan suo­jana sai­rauksia vas­taan, selviy­tymään nii­den kans­sa ja edis­tämään toipu­mista. Väes­tön ter­veyttä koske­vissa tutki­muk­sissa on keski­tytty pääa­siassa mielen­ter­veyden oi­reisiin, häi­riöihin ja sai­rauksiin. Sen si­jaan posi­tii­vinen ulot­tuvuus on jää­nyt vähem­mälle huo­miolle. Posi­tii­visen mielen­ter­veyden mittaa­misen vaikeu­tena on ol­lut kä­sitteen moni­muo­toisuus ja toi­saalta so­pivien mit­tarien puuttu­minen. Posi­tii­vista mielen­ter­veyttä voi­daan mi­tata esi­mer­kiksi suo­meksi käänne­tyllä Warwick-Edinburgh men­tal well-being scale (WEMWBS) -mit­ta­rilla.