Search

Sustainable development is included in curricula in many countries – from primary to tertiary education, as well as in teacher training. Its principles also encompass language teaching, e.g., through enhancing equality of languages, multilingualism and multiculturalism. Several ethical issues are linked to sustainable development goals, which can be considered part of language teaching and assessment. Based on questionnaire data, this article addresses language teachers’ views on sustainable development and its connection to assessment of language learning. The results show that language teachers (N=29) do not recognize the link between assessment and teaching practices that follow sustainable development principles. Engagement and peer assessment seemed to be a way to support sustainable development principles in language teaching. Further, the results indicate that language teachers need more information about the effects of ethical assessment on supporting language learning and social sustainability.

This study investigates prosody and fluency of Finland Swedish as a second language (L2). The main objective is to investigate global measures of prosody and fluency as predictors of overall oral proficiency, fluency, and pronunciation ratings. We analyzed parameters related to temporal fluency, timing (based on syllable durations), and f0 change from spontaneous speech produced by 30 native and 235 non-native speakers of Finland Swedish representing proficiency levels from beginner to intermediate. We used pairwise comparisons to investigate the differences between native speech (L1) and L2 samples from different proficiency levels. To study the predictability of ratings with acoustic parameters, we fitted a multiple linear regression model for each assessed dimension of L2 skills. The comparison of L1 and L2 samples as well as L2 samples with different proficiency and fluency levels showed clear differences in f0 change and fluency parameters. Standard deviation of syllable durations also showed differences with respect to L2 learners’ fluency level. The results for multiple linear regression models, however, indicate contribution of rate-normalized standard deviation of syllable duration to fluency ratings, alongside traditionally used fluency parameters. As for proficiency ratings, f0 slope complemented fluency parameters in the prediction model. The predictive power of the parameters varied depending on the assessed dimension of L2 skills. This study provides new information on the prosodic features of Finland Swedish as a second language and suggests new research on the assessment of non-dominant varieties of pluricentric languages. The results support previous findings on the importance of speed and pausing measures in predicting oral L2 skills. However, further investigation of language-specific f0 and timing parameters as part of automated or computer-assisted speaking assessment is called for. peerReviewed

Tarkastelemme, minkälaisia arviointitapoja opettajaksi opiskelevat nimeävät ja minkälaisia arviointivalmiustyyppejä he sen perusteella edustavat sekä miten eri arviointivalmiustyyppejä edustavat opiskelijat eroavat suoritettujen opintojen ja opetuskokemuksen suhteen. Aineisto (N=294) koostui sähköisellä kyselylomakkeella kerätyistä avoimista vastauksista. Se analysoitiin aineistolähtöisesti laadullista ja määrällistä sisällönanalyysia käyttäen ja sen jälkeen määrällisellä dikotomisten muuttujien latenttien luokkien analyysilla havainnollisiin tyyppeihin tiivistäen. Opiskelijat tuottivat monenlaisia arvioinnin tarkoituksiin ja arviointitiedon tuottamisen tapoihin liittyviä mainintoja, mutta monilla oli vielä hyvin kapea-alainen käsitys arviointitavoista. Opiskelijoissa oli neljä arviointivalmiustyyppiä, jotka erosivat suoritettujen opintojen, opetusharjoittelujen ja opetuskokemuksen suhteen.Tuntemus arvioinnin tarkoituksista oli laajempaa opiskelijoilla, joilla oli enemmän opintoja. Arviointitiedon tuottamisen tapojen tuntemus oli laajempaa opiskelijoilla, joilla oli enemmän opetuskokemusta. Tuloksia voidaan soveltaa opettajankoulutuksen arviointiin liittyvien opintosisältöjen ja -käytäntöjen kehittämistyössä sekä mietittäessä toimintamalleja uransa alkuvaiheessa olevien opettajien tukemiseen.

Research Findings: The aim of the present study was to identify profiles of kindergarten teachers based on the observed quality of interactions with the children in their classrooms and to explore possible differences between the profiles in terms of teachers’ occupational well-being and teacher and classroom characteristics. Participants were 54 Finnish kindergarten teachers whose interactions with children were observed with the Classroom Assessment Scoring System (CLASS Pre-K). The teachers also completed a questionnaire about their occupational well-being. Four interaction profiles were identified: Highest Quality, Moderate Quality, Lower Quality with Limited Negativity, and Lower Quality with Moderate Negativity. Differences between the profiles were found in teachers’ teaching-related stress, general stress, and depressive symptoms. Furthermore, the profiles differed, albeit marginally significantly, in terms of teachers’ emotional exhaustion. Overall, teachers in the Moderate Quality profile reported the most favorable occupational well-being, whereas teachers in the Highest Quality and the two lower quality profiles reported challenges to their occupational well-being. The profiles did not differ in terms of teacher and classroom characteristics. Practice or Policy: Results suggest that teachers’ professional development opportunities should focus on both improving the quality of classroom interactions and enhancing teachers’ occupational well-being by reducing their stress. peerReviewed

Aims: The aim of this study is to fill a gap in research on students' experiences of learning in student-centered assessment feedback practices. The article examines what students tell us about their learning in the context of student-centered feedback practices in higher education during online learning. Study Design: The study was conducted as a qualitative online survey among Finnish university students (N=35). The relationship between learning and assessment was explored in the context of formative and summative assessment practices during an online learning environment. The data was analysed using a discursive approach. Place and Duration of Study: The research was conducted in Finland during spring 2021. Methodology: The scientific and philosophical framework of the study is based on the theory of social constructionism, according to which social reality is formed through language in an interaction between people. The methodology used was discursive reading, i.e., how social reality is discursively produced through language. The starting point was the idea that language creates different discourses or perspectives on reality. Results: The feedback practices provided a different picture of learning and highlighted different dimensions of learning. Learning was discussed in terms of positive emotions, multiple perspectives, sociality, renewal, and holistic learning. In addition, negative emotions, disinformation, regression, and the playing field metaphor were associated with learning. Conclusion: The results show that feedback practices that are presented as student-centered do not necessarily support the learning process of adults. Learning and assessment practices based on pedagogy and a learning theory can best support students' personal and social growth and increase their self-esteem. In online learning, teacher guidance and pedagogically based learning support are emphasized. We argue that in online-learning, where the role of the teacher is often small, student-centered well-intentioned assessment practices can only provide a thin veneer of learning unless students are helped to see the holistic importance of assessment as part of the learning process.

Successful Participatory Budgeting – What, How and for Whom?This article discusses participatory budgeting (PB), and especially the ways it can be deemed successful. Despite PB’s noteworthy global diffusion, the ways to assess its successes have not evolved at the same pace. Specific basic requirements have been set out for PB, as well as ways of measuring different aspects of PB, but no deeper knowledge on the evaluation for successful PB has been developed. In this paper we approach this matter via a case-study that we use to identify the different success-factors of PB. This mixed-methods study affirms previous studies results on the meaningfulness of early goal setting in PB, and also the diverse ways in which PB can be viewed as a success or failure.

Aim We propose a novel approach that considers taxonomic uniqueness, functional uniqueness and environmental uniqueness and show how it can be used in guiding conservation planning. We illustrate the approach using data for lake biota and environment. Location Lake Puruvesi, Finland. Methods We sampled macrophytes and macroinvertebrates from the same 18 littoral sites. By adapting the original “ecological uniqueness” approach, we used distance-based methods to calculate measures of taxonomic (LCBD–t), functional (LCBD–f) and environmental (LCEH) uniqueness for each site. We also considered the numbers and locations of the sites needed to protect up to 70% of total variation in taxonomic, functional or environmental features in the studied part of the lake. Results Relationships between taxonomic (LCBD–t), functional (LCBD–f) and environmental (LCEH) uniqueness were generally weak, and only the relationship between macrophyte LCBD–t and LCBD–f was statistically significant. Overall, however, if the whole biotic dataset was considered, macroinvertebrate LCBD–f values showed a consistent positive relationship with macrophyte LCBD–f. Depending on the measure of site uniqueness, between one-third to one half of the sites could help protect up to 70% of the ecological uniqueness of the studied part of Lake Puruvesi. Main conclusions Although the dataset examined originated from a large lake system, the approach we proposed here can be applied in different ecosystems and at various spatial scales. An important consideration is that a set of sites has been sampled using the same methods, resulting in species and environmental matrices that can be analysed using the methodological approach proposed here. This framework can be easily applied to grid-based data, sets of islands or sets of forest fragments. We suggest that the approach based on taxonomic, functional and environmental uniqueness will be a useful tool in guiding nature conservation and ecosystem management, especially if associated with meta-system ideas or network thinking. peerReviewed

An international need exists for effective programmes that will enhance learners’ interest in studies and careers related to science, technology, engineering and mathematics, i.e. STEM. When considering the impact of STEM programmes, it is important to identify what can enable or constrain effective programme implementation. As such, enablers can be systematically supported and constraints tackled to maximise a programme’s impact. This study considers a nationwide STEM programme in Finland that involved 450 teachers and their learning communities. The study followed an interpretative paradigm, collecting data through semi-structured interviews and analysed with data-driven thematic analysis. The study participants were 14 external change agents operating between participating learning communities and the national programme administration and, thus, had a valuable overview on how the programme evolved. The most important enablers of effective programme implementation were versatile support, programme flexibility and long-term vision. Two major constraints were limited resources and collaboration challenges. Considering the findings of this study can help design effective STEM programmes by providing various support mechanisms for educators, particularly scaffolding; peer and school administrator support; flexibility to enable embedding activities and adapting programme objectives to participants’ everyday work; long-term vision to support both lifelong learning and a continuum between different STEM programmes; sufficient time and economic resources to achieve a long-term impact; and collaboration and networking opportunities at the local, regional, national and international levels.

Eurooppalaisen viitekehyksen (EVK) merkitys kielikoulutukselle on lisännyt tutkimusta sen taitotasojen kielellisistä piirteistä; tarkempi tieto näistä piirteistä auttaisi EVK:n soveltamista opetusmateriaalien, kurssien ja arviointin laatimiseen. Tutkimuksessa selvitettiin eroavatko EVK:n tasot toisistaan syntaksin kompleksisuuden perusteella. Suomalaiset 14- ja 17-vuotiaat englannin oppijat (N=379) kirjoittivat kolme kirjoitelmaa, jotka arvioitiin EVK:n taitotasoille. Arviointiaineisto tutkittiin monitahoisella Rasch-analyysillä ja tekstien piirteet selvitettiin automaattisilla analyysiohjelmilla. Tuloksien perusteella alimpia EVK-tasoja (A1–A2) erotti selvimmin toisistaan lauseiden ja T-yksiköiden pituus, vaihtelu lauseiden pituudessa, infinitiivirakenteiden määrä, lausekkeiden ja T-yksiköiden määrä lauseissa ja verbirakenteiden määrä T-yksiköissä. Ylempiä tasoja (B1–B2) erottelivat puolestaan määritteiden määrä nominifraaseissa, lausekkeiden pituus, kompleksisten rakenteiden määrä lausekkeissa ja pääverbiä edeltävien sanojen määrä (left embeddedness). Tulokset ovat linjassa aiempien syntaksin kompleksisuuden tutkimusten kanssa siinä, että pidempien tuotosyksikköjen (lauseet, T-yksiköt) pituus ja vaihtelu erottelee selvimmin englannin oppijoita alemmilla EVK-tasoilla, kun taas korkeammilla taitotasoilla erot ilmenevät lausekkeiden ja fraasien käytössä. The increasing importance of the Common European Framework of Reference (CEFR) has led to research on the linguistic characteristics of its levels, as this would help the application of the CEFR in the design of teaching materials, courses, and assessments. This study investigated whether CEFR levels can be distinguished with reference to syntactic complexity (SC). 14- and 17-year-old Finnish learners of English (N=397) wrote three writing tasks which were rated against the CEFR levels. The ratings were analysed with multi-facet Rasch analysis and the texts were analysed with automated tools. Findings suggest that the clearest separators at lower CEFR levels (A1–A2) were the mean sentence and T-unit length, variation in sentence length, infinitive density, clauses per sentence or T-unit, and verb phrases per T-unit. For higher levels (B1–B2) they were modifiers per noun phrase, mean clause length, complex nominals per clause, and left embeddedness. The results support previous findings that the length of and variation in the longer production units (sentences, T-units) are the SC indices that most clearly separate the lower CEFR levels, whereas the higher levels are best distinguished in terms of complexity at the clausal and phrasal levels. peerReviewed

Käsittelemme tässä artikkelissa yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja sen mittaamiseen liittyviä haasteita erityisesti humanistis-yhteiskuntatieteellisellä kentällä. nonPeerReviewed

Background Measurement of students' self-regulation skills is an active topic in education research, as effective assessment helps devising support interventions to foster academic achievement. Measures based on event tracing usually require large amounts of data (e.g., MOOCs and large courses), while aptitude measures are often qualitative and need careful interpretation. Precise and interpretable evaluation of self-regulation skills in a normal K-12 classroom thus poses a challenge. Objectives The present study proposes and explores a learning analytics method of combining aptitude and event measures to evaluate student's self-regulation skills. Methods An explorative learning analytics study was conducted in a junior high school mathematics class (N = 20 students), using a three-lesson intervention with digital learning materials. Students first assessed their self-regulation skills with a self-report questionnaire, after which trace logs and observations of student behaviour were collected. Learning sessions were extracted from trace logs, clustered, and linked to learning strategies. Students were clustered by the self-report results and learning behaviour profiles. Session clusters, student behaviour clusters and assignment grades were also tested for association. Results and Conclusions The detected session and student behaviour types were linked to learning tactics and strategies found in prior studies. Additionally, association was found between self-reported self-regulation skills and the student behaviour obtained from trace logs. Implications The results demonstrate the feasibility of concurrently using aptitude and event measures on a classroom scale, providing teachers with a tool to evaluate and support self-regulated learning. Combined with further measures like predictive learning analytics, teachers can obtain an early and highly interpretable picture of at-risk students in their classes. peerReviewed

Reflection is a key learning objective of teacher education, yet little is known about the ways in which it could be supported through assessment. In this case study (N = 14), we examine the potential of a novel assessment task—reflective podcasting—in supporting first-year student teachers’ reflection. We analyzed student group podcasts and corresponding student reflections and found that the task engendered reflection. Three theory-driven dimensions were constructed to emphasize the unique nature of podcasts for student reflection: experientiality, authenticity, and communality. We encourage factoring these dimensions into assessment designs that seek to foster student reflection. peerReviewed

This open access book analyzes language education through a socio-material framework. The authors revisit their position as researchers by decentering themselves and humans in general from the main focus of research activities and giving way to the materialities that are agentive but often overlooked parts of our research contexts and processes. Through this critical posthumanist realism, they are able to engage in research that sees society as an ethical interrelationship between humans and the material world and explore the socio-materialities of language education from the perspectives of material agency, spatial and embodied materiality, and human and non-human assemblages. Each chapter explores language educational contexts through a unique lens of (socio)materiality. Based on how the authors conceptualize (socio)materiality, the book is organized in three sections that seek answers to the following overarching questions: •In what ways do material agencies emerge in language educational contexts? •How are educational choices and experiences intertwined with materialities of spaces and bodies? •What assemblages of human and non-human may occur in language education contexts? Each chapter questions, in its own way, the notion of the human subject as rational, enlightened being and sole possessor of agency, and offers examples of allowing for other-than-human agency to enter the picture. Together, the contributors exemplify how researchers who have been committed to social constructionist thinking for most of their careers learn to make space for new theories, thus inspiring and encouraging readers to remain open for new intellectual and embodied endeavors. peerReviewed

Self-assessment has been shown to have positive effects on students’ self-regulated learning strategies and academic achievement. However, self-assessment and self-assessment instruction are under-researched areas among students with intellectual disability. This data-driven qualitative study aimed at examining the self-assessment expressions students with intellectual disability documented in their learning diaries and how the teacher and teaching assistants used video recordings to facilitate students’ self-assessments in one Finnish special needs education class. The naturally occurring research data consisted of both students’ tablet-based learning diaries (N = 6) and video recordings of students’ self-assessment situations (N = 17). The results show that students’ self-assessment expressions varied from short and vague expressions to argumentative and reflective assessments. The use of video recordings served various functions, such as directing and instructing students, demonstrating assessment and providing feedback. The outcomes of this study demonstrate how the self-assessment practices of students with intellectual disabilities can be facilitated by using video. peerReviewed

Purpose While studies on service users’ participation and their perceptions on the quality of services exist, agreement between family members’ and practitioners’ assessments of the family’s situation has received less interest. The purpose of this paper is to investigate agreement and its effect on outcomes by comparing the viewpoints of three groups of informants (children, mothers and practitioners) in the context of statutory child protection in two study groups – one applying a systemic approach (SPM) and a service-as-usual control group (SAU). Design/methodology/approach A quasi-experimental repeated-measures study design was applied. Outcome data comprised 112 cases (SPM cases n = 56 and SAU cases n = 56) at three sites. Data was collected from all participants at baseline and six months later. Findings First, practitioners’ analyses of a child’s need for protection did not meet family members’ expressed need for help. Second, child–mother agreement on the need for service intervention at T1 predicted a decrease in practitioner-assessed abuse or neglect from T1 to T2. In this sample, no differences were found between the two groups. Originality/value This study highlights the importance of making explicit the viewpoints of children, parents and practitioners in casework and research to improve understanding of how their perspectives differ over the course of the process and how possible initial disagreements affect outcomes.

The article deals with diagnostic assessment conducted in the Finnish language and literature course for classroom teacher students. The research context was a hybrid learning environment, where the students evaluated both their linguistic and pedagogical competence using a self-assessment tool. The research questions were 1) what kind of linguistic competence the students showed in the beginning of the course, 2) how the results of linguistic competence and self-assessment were related, and 3) how the final grade of Finnish language and literature and the matriculation examination test of Finnish predicted the results of a diagnostic test. The data of the pilot research consisted of the results of a diagnostic test of 127 students and their self-assessment based on a five-step criterion-referenced scale. The research was quantitative and statistical methods were used in the analysis. The results showed that there were statistically reliable connections between the results of the self-assessment and the diagnostic test. With the help of the test, it is possible to assess different areas of students’ linguistic competence to some extent reliably. peerReviewed

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan psykoterapiatapaamisten arviointikeskusteluja. Kiinnostuksen kohteena ovat terapeutin kysymysvuoroja seuraavat asiakkaan arviointivuorot sekä terapeutin arvioinnin vastaanottovuorot. Lisäksi tässä tutkielmassa tarkastellaan kokonaisten arviointijaksojen rakentumista. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä terapian arviointilanteen vuorovaikutuksesta. Tutkimuksessa hyödynnetyn keskustelunanalyysin avulla voidaan havainnollistaa, kuinka terapiatapaamisen arviointiaktiviteetti rakentuu terapeutin ja asiakkaan yhteistoimintana. Tämä tutkimus täydentää aiemmin tehtyä terapiasuhdetta koskevaa tutkimusta sosiaalitieteellisellä näkökulmalla. Tämän tutkielman aineisto on kerätty yhden asiakkaan kognitiivisen koulutusterapiaprosessin aikana. Aineisto koostuu neljäntoista terapiatapaamisen arviointikeskusteluista, joita on käyty terapiaprosessin alkuvaiheessa. Terapiatapaamisen arvioinnissa hyödynnettiin tapaamisen arviointiasteikkoa (Session Rating Scale). Tarkastelun kohteena olevat arviointiaktiviteetit olivat 2–10 minuutin mittaisia riippuen siitä miten paljon keskustelua arviointiaktiviteetin sisällä syntyi. Aineistokokoelma sisälsi 56 toisiinsa verrannollista sekvenssiä, mikä mahdollisti vuorovaikutuksen tarkan havainnoinnin. Tutkimuksessa nousi esiin, että asiakas suuntautui osin sekä myönteisten että kriittisten arvioiden antamiseen vuorovaikutuksellisesti ongelmallisena. Myönteisissä arvioissa oma-aloitteisia perusteluja ilmeni silloin, kun edellä oli annettu jo korkea arvosana. Kriittisiin arvioihin ilmaantui aina perusteluja preferenssijäsennyksen mukaisesti. Asiakas osoitti kritiikkiä kolmen perusperiaatteen mukaisesti: kritiikki kohdistui terapiaprosessiin tai terapeuttiin, kritiikki kohdistui itseen tai kritiikki kohdistui arviointiaktiviteettiin. Asiakkaan kriittisimmätkin arviot sisälsivät aina pehmentäviä elementtejä, joten niitä voidaan kutsua ambivalentisti kehystetyiksi. Terapeutin arviointien vastaanottovuorot jakautuivat kolmeen kategoriaan. Terapeutti vastasi myönteisiin arvioihin minimipalautteilla, jotka toimivat sekvenssiä eteenpäin vievinä vuoroina. Terapeutti vastasi asiakkaan kriittisiin arvioihin joko formulaatiolla tai elaborointipyynnöllä. Terapeutti hyödynsi mahdollisuuttaan pidempään vuoroon silloin, kun potilaan arvioinnissa esiin nousseet tunteet ja kokemukset vaativat yhteistä työstämistä. Kokonaisia arviointijaksoja tarkasteltaessa tuli esiin, miten arviointijaksoihin rakentui eräänlainen vuorovaikutuksen mikrohistoria. Myönteisten arvioiden osalta tapahtui arviointien ketjuuntumista, jolloin asiakas antoi kaikkiin kohtiin saman arvosanan. Siinä missä korkean arvosanan antaminen vaikutti luovan odotuksia antaa uudelleen sama arvosana, samaa ilmiötä ei esiintynyt kriittisten arvioiden osalta. Ambivalentisti kehystettyjen arviointien rakentuminen seurasi klassista palautteen antamisen muotoilua. Ensin aloitettiin myönteisellä huomiolla, sitä seurasi varovaista kritiikkiä ja lopuksi arviointivuoro päätettiin myönteiseen kehystykseen. Tämä rakenne oli havaittavissa sekä yhden arviointisekvenssin sisällä että kokonaisten neljästä arviointisekvenssistä muodostuvien jaksojen sisällä. Tutkielman tärkein tulos on, että systemaattinen terapiatapaamisten arviointi ei poista terapiasuhdetta koskevan palautteen antamiseen liittyvää ongelmallisuutta vaan ennemminkin tuo sen esiin työstettäväksi. Tämän tutkielman havainnot voivat auttaa kliinikoita havaitsemaan mahdollisia ongelmallisia vuorovaikutustilanteita myös silloin, kun tapaamisen arviointiasteikon numeerinen arviointi on objektiivisesti korkea ja asteikko ei itsessään ohjaa ottamaan arviointia puheeksi asiakkaan kanssa.

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, miten kehityksellinen änkytys vaikuttaa aikuisten puheen prosodisiin piirteisiin. Lisäksi tutkimuksessa testattiin tavujen prosodisen prominenssin indeksin (SPI) soveltuvuutta kehityksellisen änkytyksen arviointiin. Aikuisten änkytyksen prosodiasta on jonkin verran kansainvälistä tutkimusta, mutta aiempaa suomalaista tutkimusta aiheesta ei ole. Tutkimus oli monitapaustutkimus, jonka tutkimushenkilöinä oli neljä lapsuudesta saakka änkyttänyttä aikuista ja neljä sujuvaa verrokkipuhujaa. Tutkimuksen aineisto muodostui änkyttävien puhujien ryhmähaastattelutallenteesta, josta jokaiselta neljältä änkyttävältä puhujalta annotoitiin sadan tavun pituinen puhenäyte. Verrokkiaineistona käytettiin sujuvien puhujien sarjakuvakerrontatehtävän tallenteista annotoituja sadan tavun ääninäytteitä. Tallenteista analysoitiin Praat-ohjelmalle suunnitellulla prosodiaskriptillä intonaation vaihtelua (F0 SD), artikulaationopeutta (tavuja sekunnissa), tavujen kestojen vaihtelua (nPVI), äänen painokkuutta ja laatua (energy proportion below 1 kHz) sekä tavujen prosodista prominenssia (SPI). Lisäksi tutkimushenkilöiden SPI-arvoja tarkasteltiin erikseen niin sujuvissa kuin sujumattomissa tavuissa. Tutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero änkyttävien ja sujuvien puhujien äänen painokkuuden ja laadun välillä. Änkyttävien puhujien alle yhden kHz:n jäävien taajuuksien prosenttiosuus oli sujuvia puhujia korkeampi. Tämä viittaa änkyttävien puhujien heikompaan ja painottomampaan äänenkäyttöön. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin ero änkyttävien ja sujuvien tutkimushenkilöiden puheen sujumattomuuksien prosodiassa. Änkyttävät puhujat tuottivat puheen sujumattomuuksia sujuvia puhujia painokkaammin. Änkyttävien puhujien änkytettyjen tavujen SPI-arvot olivat puhujan sujuvien tavujen SPI-keskiarvoa huomattavasti korkeammat. Sujuvien puhujien tuottamat sujumattomat tavut saivat puolestaan puhujan SPI-keskiarvoa matalampia SPI-arvoja. SPI vaikutti tämän tutkimuksen perusteella tunnistavan änkytetyt tavut. Lisätutkimusta kaivataan sen mahdollisuuksista kehityksellisen änkytyksen arvioinnissa.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin toiminnan arviointia kuntien paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Tämän lisäksi tarkasteltiin sitä, miten Sheridanin (2007) luomat laadun ulottuvuudet: opettajan, yhteiskunnan ja oppimisen kontekstin ulottuvuus, esiintyivät paikallisissa suunnitelmissa. Varhaiskasvatuksen opetussuunnitelman perusteet velvoittaa kuntia luomaan paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmansa, joiden avulla ohjataan varhaiskasvatusta paikallisella tasolla. Toiminnan arvioinnilla tarkoitetaan varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan tarkastelua suhteessa annettuihin tavoitteisiin. Paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat ohjaavat kuntien tekemää varhaiskasvatusta, minkä vuoksi erot niiden välillä voivat näkyä kuntien välisinä eroina varhaiskasvatuksen arviointityössä. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan ensin varhaiskasvatuksen opetussuunnitelman perusteita sekä niissä esiintyvää arvopohjaa ja toimintakulttuuria. Tämän jälkeen esitellään arviointia ja sen toteutustapoja varhaiskasvatuksessa Tutkimuksen aineisto sisältää 73 kunnan paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman arviointia koskevat luvut. Aineistoa analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Analyysissa hyödynnettiin Sheridanin (2007) teoriaa varhaiskasvatuksen laadun ulottuvuuksista. Sheridanin mukaan laatu todentuu lapsen, opettajan, yhteiskunnan ja oppimisen kontekstin ulottuvuuksilla. Lisäksi aineistosta määriteltiin oma ulottuvuutensa huoltajien arviointiin osallistumiselle. Tutkimuksen päätuloksina todettiin, että kuntien tekemässä arviointityössä on eroja erityisesti lasten osallistumisen suhteen. Lasten arviointiin osallistumisesta luotiin kolme eri tasoa, joita olivat lapset mainitseva, lasten osallisuutta kuvaava, sekä lasten osallistumista tarkasti määrittelevä taso. Henkilöstön ulottuvuudella suunnitelmissa määriteltiin useita tapoja ja vastuunjakoja arvioinnin toteuttamiselle. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kuntien paikallisia varhaiskasvatussuunnitelmia ja arviointikäytäntöjä kehitettäessä. Jatkotutkimuksena voidaan selvittää tarkemmin, millaisia käytänteitä lasten tekemälle arvioinnille on, ja miten eri tavoin lapset pääsevät osallisiksi arviointiin. Toisena jatkotutkimusehdotuksena voidaan tutkia arviointia tarkemmin käytännön tasolla. Kolmantena jatkotutkimusehdotuksena voidaan tutkia sitä, millaisia maantieteellisiä eroja kuntien tekemässä arvioinnissa on. The purpose of this study was to discover, how assessment is described in the local curricula for early childhood education. The second goal was to discover how children, their parents, the workers of ECE and the context of learning is represented in the curricula. The early childhood law requires that municipal ECE providers must prepare their own local curriculum for ECE, where they can define how assessment is done in their area. The differences in local curriculum could result in different variations of assessment in municipalities. The theoretical view of this study consists of two parts. The first part is concerns curriculum in early childhood education, and the second is about assessment in early childhood education. The sample of the study consists of seventy-three local early childhood educations curriculum assessment chapters. The sample was analyzed with directed content analysis. The analysis was supported by Sheridan’s (2007) theory of four dimensions of pedagogical quality. Sheridan’s dimensions of quality include the dimensions of teacher, dimension of the child, the dimension of society and the dimension of learning contexts. During the analysis, an interest to parents’ participation in assessment was added. The study’s main results are that there are differences in the assessment culture between municipalities. The main differences are in the way children and their families are included in the assessment process. There is also variation on how assessment is described and whose responsibility it is. This study can be used when new curricula for municipalities is being developed. As follow-up research it is requested that more research should be done on children’s and their family’s role and involvement in the assessment of early childhood and education.

We aim to respond to calls in international auditing (IA) literature and to the current changes in the IA field by describing the driving forces and vision of the future for IA in the year 2030. The goal was to prompt in-depth discussion informed by the divergent views of experts. As a contribution, we identify three key driving forces: prolific data and its application, globalization and new value chains between organizations. Further, the study reports a vision for the future of IA. By surveying a wide range of stakeholders, including the board, management, internal auditors, teachers and a legislator, we expand on the views in earlier literature regarding IA, IA developments and the application of Delphi argument analysis in voluntary IA context. The findings are of value in researching, planning, educating and developing IA activities to understand where IA is going and where divergences among stakeholders arise. peerReviewed

Ylioppilastutkinnon suorittaa hyväksytysti vuosittain noin 30 000 opiskelijaa, ja heistä valtaosa sisällyttää kokeeseen myös vieraan kielen ja/tai toisen kotimaisen kielen kokeen. Kokeiden painoarvo korkeakouluvalinnoissa on viime vuosina kasvanut. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten tutkinnon kielikokeet ovat viime vuosina kehittyneet ja mitä muutoksia on näköpiirissä. nonPeerReviewed

Työn aiheena on markkinoiden suurimpien pilvipalveluntarjoajien pilvipalveluiden identiteetin- ja pääsynhallinnan toimintojen käytettävyyden arviointi ja palveluiden vertailu keskenään. Heuristiseen asiantuntija-arviointiin käytettiin Nielsenin kymmentä heuristiikkaa, sekä sovellettua rajatun kognitiivisen läpikäynnin menetelmää, joiden pohjalta tutkittiin, esiintyykö palveluissa selkeitä käytettävyysongelmia ja oliko tuloksissa merkittäviä eroja palveluntarjoajien välillä. Tuloksista nousi esiin neljä keskeistä teemaa: roolien ja oikeuksien ongelmat, epäselvät termit, tiedon kulkuun liittyvät ongelmat ja ongelmat navigoinnissa. Palveluntarjoajien välisessä vertailussa ei erottunut yksikään palvelu selkeästi suhteessa muihin, ja kaikissa palveluissa havaittiin tasaisesti käytettävyysongelmia. Amazon Web Services (AWS) palvelun kohdalla havaittiin 39 käytettävyysongelmaa, rikkoen heuristiikkoja 72 kertaa. Microsoft Azuressa havaittiin 38 käytettävyysongelmaa, rikkoen heuristiikkoja 69 kertaa. Google Cloud Platformin (GCP) osalta havaittiin 34 käytettävyysongelmaa, rikkoen heuristiikkoja yhteensä 63 kertaa. Yleisimmin rikottu heuristiikka kaikissa palveluissa oli Nielsenin 1. heuristiikka liittyen järjestelmän tilan näkyvyyteen. Tutkimuksen otannan ollessa suhteellisen pieni, on aiheesta hyvä tehdä vielä enemmän jatkotutkimusta, varsinkin liittyen termeihin palveluissa ja palveluiden välillä, joissa ei ole käytössä mitään vakiintunutta standardia, ja samaa tarkoittavat termit eroavat palveluiden välillä, tehden aiheesta jo nykyistä haastavamman, sekä vaikuttaen palveluiden käytettävyyteen.

Korkeakoulupedagogiikan päivät – Pedaforum 2023 on vuosittain järjestettävä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen pedagogiikan konferenssi. Korkeakoulupedagogiikan päivien – Pedaforum 2023:n tavoitteena on jakaa kokemuksia hyvistä käytännöistä ja tietoa korkeakoulupedagogisesta tutkimuksesta laadukkaan oppimisen edistämiseksi ja opetuksen kehittämiseksi. Pedaforum kokoaa monipuolisesti opetuksen, ohjauksen, opintohallinnon asiantuntijoita sekä muita korkeakouluopetuksesta ja -tutkimuksesta kiinnostuneita osallistujia. Tampereen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun 6.–8.6. järjestämän konferenssin teemana oli ”Kohti kestävää korkeakoulupedagogiikan toimintakulttuuria”. Teema valikoitiin korkeakoulupedagogiikan kentän ajankohtaisten keskusteluaiheiden pohjalta. Ensimmäisessä alateemassa "Osallistava ja inklusiivinen korkeakoulupedagogiikka" haettiin vastauksia korkeakoulutuksen saavutettavuuden ja eettisyyden kysymyksiin sekä tarkasteltiin moninaisuuden ja dekolonisaation huomioimista korkeakoulupedagogiikassa. Toisessa alateemassa ”Korkeakouluyhteisön hyvinvointi” tarkasteltiin puolestaan opiskelijoiden ja henkilöstön hyvinvointia sekä jaksamista mm. kestävän johtamisen näkökulmasta. Kolmannessa alateemassa ”Toimintakulttuurit ja pedagoginen johtaminen” käsiteltiin korkeakoulupedagogian käytänteitä ja johtamista mm. avoimuuden, osallistavuuden, kestävyyden ja kansainvälisyyden näkökulmista. Tähän julkaisuun on koottu yhteen abstraktit kaikista vuoden 2023 Pedaforumin esityksistä. Abstraktikirja on monipuolinen yhteenveto matkasta kestävään korkeakoulupedagogiikkaan.

Kirjoittaminen on 2000-luvun aikana muuttunut voimakkaasti eritoten digitalisaation myötä. Samalla on syntynyt tarve arvioida uudelleen sitä, millaista kirjoitustaitoa Suomessa asuva aikuinen tarvitsee ja miten kirjoitustaitoa tulisi mitata erilaisissa arvioitavan yksilön kannalta merkityksellisissä arviointitilanteissa. Tässä artikkelissa tarkastelemme muutostarpeita kielitaidon arvioinnin tutkimuspohjaisen kehittämisen näkökulmasta ja keskitymme kirjoitustaidon testiarviointiin. Esittelemme artikkelissa Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa vuosina 2020–2021 toteutetun digitaalisen kirjoittamisen pilottitestin taustaa, toteutusta ja ensituloksia. nonPeerReviewed

Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos on julkaissut raportin, jossa tarkastellaan kansalliseen ja kansainväliseen kirjallisuuteen pohjautuen urasuunnittelutaitojen vahvistumista eri elämänvaiheissa ja konteksteissa. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Lasten kielitaidon ja kielen kehityksen arviointi ja seuranta on tärkeää monesta eri syystä niin yksittäisen lapsen ja perheen kuin laajemmin kieliyhteisön ja kielen tutkimuksen kannalta. Tässä artikkelissa tarkastellaan lasten suomalaisen viittomakielen kehityksen arviointia. Artikkelissa tuomme esiin lasten viittomakielen taidon arviointiin vaikuttavia tekijöitä sekä asioita, joita arvioinnin toteutuksessa on otettava huomioon. Esittelemme lyhyesti myös suomalaisen viittomakielen arviointiin kehitettyjä arviointimateriaaleja. Lisäksi pohdimme lasten viittomakielen taidon arvioinnin mahdollisia vaikutuksia viittomakielten asemaan Suomessa. nonPeerReviewed