Search

Muotoilemme tässä artikkelissa teoreettisia lähtökohtia, periaatteita ja tavoitteita ekososiaaliselle kasvatukselle. Ekososiaalisen kasvatuksen teoretisointi antroposeenin ajan kontekstissa ei ole yksiselitteistä, sillä antroposeeni käsitteenä näyttäytyy ristiriitaisena. Ihmisen olisi kyettävä näkemään kirkkaasti oman toimintansa vaikutukset ympärillään olevaan maailmaan mutta samaan aikaan ja yhtä kirkkaasti myös muun elämän olemassaolon oikeutus ja toimijuus. Antroposeenin ajan voikin katsoa luoneen tarvetta ihmisen ja muun elämän välisen vuorovaikutuksen tarkemmalle ymmärtämiselle, ja siksi tarkastelumme keskiössä on monilajinen näkökulma. Lähtökohtanamme on ekososiaalinen ajattelu eli maailmantulkinta, joka korostaa ekologisen ja sosiaalisen todellisuuden olemuksellista yhteenkietoutuneisuutta. Perustamme ekososiaalisen kasvatuksen luonnoksemme erityisesti ekososialisaatio- ja ekoindividuaatioprosessien tunnistamiselle ja näitä kuvaavien teorioiden yhdistämiselle. Näiden kautta muotoilemme viisi teesiä määrittelemään ekososiaalisen kasvatuksen tavoitteita. Ekososiaalinen kasvatus on luonteeltaan ihmisen kokonaisvaltaista maailmassa olemista uudistavaa. Kognitiivisten tavoitteiden lisäksi muun muassa aistisuudella ja empatialla on merkittävä rooli ihmisenä kasvussa. Lopuksi esitämme, miten ekososiaalinen kasvatus voisi tukea monilajisen näkökulman juurruttamista kasvatuksen käytäntöihin., In this article, we formulate theoretical starting points, principles, and goals for ecosocial education. The theorizing of ecosocial education in the context of the Anthropocene is problematic because the Anthropocene as a concept appears to be contradictory. Humans should be able to see more clearly the effects of their actions on the environment, but at the same time, they should see equally clearly the justification for the presence of other life as well as the agency of that other life.. The Anthropocene period can be considered to have created a need for a more detailed understanding of the interaction between humans and other life, and therefore the focus of our review is a multispecies perspective. Our starting point is eco-social thinking, i.e., a world interpretation that emphasizes the essential intertwining of ecological and social reality. We base our draft of ecosocial education especially on identifying the processes of ecosocialization and ecoindividuation and combining the theories that describe them. Through these, we formulate five theses to define the goals of ecosocial education. In addition to cognitive goals, we put forth that senses, emotions, and empathy play a significant role in education. Finally, we present how ecosocial education could support the integration of a multispecies perspective into education practices.

Tässä artikkelissa muotoilen ekoindividuaation ajatusta. Sosialisaation tavoin individuaatio, eli ihmisen ainutlaatuiseksi yksilöksi ja persoonaksi kehittyminen, kuuluu kasvatuksen perustehtäviin. Individuaation ongelmana on individualistinen, kilpailuun, omistamiseen ja hallintaan suuntautunut välineellinen orientaatio. Ihminen ymmärretään ihmiskeskeisesti sekä ihmisen ja luonnon irrallisuuden oletuksen valossa. Muusta luonnosta erillinen ja sen yläpuolella oleva ihminen on ottanut oikeudekseen luonnon pidäkkeettömän käytön ilman velvoituksen tunteita muita eliöitä kohtaan. Yksilöksi kehittyminen, individuaatio, tapahtuu ekologisesti ongelmallisissa puitteissa ja ongelmallisten subjektikäsitysten kehyksessä. Jotta ekokriiseihin voidaan löytää ratkaisuja, onkin kasvatusta ajateltava ekoindividuaatioprosessina, jonka kautta ihminen nivoutuu yksilöllisenä oliona ekosysteemien toiminnalliseksi ja elämää ylläpitäväksi osaksi. Tarkastelen ekoindividuaatiota monilajisissa yhteyksissä systeemisen psykologian, ekopsykologian, ekofenomenologian ja syväekologian valossa. Kahden erillisen eliön ja ympäristön oletuksen sijaan ekoindividuaatio lähtee yhden eliö–ympäristö-systeemin lähtökohdasta. Käsitys oikeudesta kaikkiin luonnon resursseihin (oikeutuksentunto) voi laantua, kun näemme ihmisyksilön olevan lähtökohtaisesti osa ympäristöjä ja keskinäisriippuvaisessa suhteessa näihin. Ekologisen minuuden ajatuksen ja asubjektiivisen kokemuksen avulla tarkastelen sitä, miten ihmisestä voisi kehittyä maapallon elonyhteisön yhteistyökykyinen jäsen eikä tätä vastaan taisteleva individualistinen yksilö., This article formulates an idea of eco-individuation. Both socialization and individuation, the process of developing unique selfhood, are the essential functions of education. The problem with individuation is an individualistic, competitive, possessive, and control-oriented way of thinking. A human being is understood in a human-centered manner assuming human beings are separate from nature. A human being, disengaged from nature also assuming superiority in relation to nature, has considered the unhindered use of nature their inviolable human right without a sense of responsibility towards other living creatures. The development of individuality, individuation takes place in ecologically problematic settings and within problematic ideas of the human subject. Finding solutions to current and ongoing eco-crisis requires rethinking education as a process of eco-individuation, by which human being is intertwined with the ecosystem becoming its constructive member. I examine eco-individuation in multispecies context from the perspectives of systemic psychology, eco-psychology, eco-phenomenology, and deep ecology. Instead of presuming two distinct organism and environment, eco-individuation starts from the standpoint of one organism-environment-system. The human sense of entitlement can subside when seen in fundamental interrelation with other living beings and ecosystems. The ideas of ecological self and asubjective experience are considered for seeing how a human being can grow to be a collaborative member of the Earth’s living community and not an individualist person fighting against it.