Search

Vastaamme Antti ja Pentti Moilasen artikkelin “Ekososialisaatio ja ekoindividuaatio sivistysideaaleina: ekososiaalisen kasvatuksen teorian kritiikkiä” huomioihin, jotka perustuvat omista näkemyksistämme poikkeaviin tapoihin ymmärtää kasvatustiedettä ja ekologiaa. Moilasten saksalainen kasvatus- ja sivistysteoria ei ole soveltunut kasvatusfilosofisten tarkastelujemme lähtökohdaksi sen ihmiskeskeisyyden vuoksi. Tutkimusperinne, josta oma tarkastelumme kumpuaa, tunnistaa kasvatuksentutkimuksen monenlaisia teoreettisia näkökulmia soveltavana tieteenä. Monitieteisen ja monista teoreettisista perinteistä ammentavan ekososiaalisen kasvatusajattelun peruslähtökohtana on pyrkimys käsittää kasvatus ei-ihmiskeskeisesti ja avartaa mielikuvitusta kohti rakentavaa monilajista vuorovaikutusta ihmisen ja muun luonnon välillä. Ihmiskeskeinen tapa ymmärtää kasvatus ja sen peruskäsitteet uusintaa ekologisesti tuhoavaa suhdetta toisiin eläviin olentoihin. Artikkelimme puolustaa ekososialisaation ja ekoindividuaation käsitteitä, tarkentaa näihin liittyviä ajatuksia sekä oikoo Moilasten niihin liittämiä merkittävimpiä väärinkäsityksiä. Lisäksi puemme sanoiksi joitakin sellaisia ajatuksia, joita emme ole aiemmin katsoneet tarpeellisiksi avata siitä syystä, että nämä käsitykset ovat jo niin laajasti jaettuja moderneissa kasvatuksen teoretisoinneissa.

Artikkelissa vastaamme kritiikkeihin, joita on kohdistettu aikaisempaan tutkimukseemme ekososialisaatiosta ja ekoindividuaatiosta uusina kasvatustieteellisinä käsitteinä. Artikkelissa tarkastelemme tutkimuksemme kritiikkejä sekä selvennämme siinä käyttämiämme käsitteitä ja sen argumentaation rakennetta. Lähteinä hyödynnämme ekososiaalisen kasvatuksen teoriaan liittyviä tutkimuksia sekä sivistysteoreettisen pedagogiikan perinteen teorioita ja malleja poliittisesta kasvatuksesta. Esitämme yhtäältä, että tutkimuksemme kritiikki on osittain perusteltua. Toisaalta väitämme, että kritiikki sisältää ongelmallisia piirteitä. Siksi allekirjoitamme edelleen kritiikkimme ekososialisaation ja ekoindividuaation käsitteistä. Muotoilemme johtopäätöksinä ehdotuksia ekososiaalisen kasvatus- ja sivistysteorian rakentamiseen.

Tässä teoreettisessa artikkelissa arvioimme kriittisesti ekososialisaation ja ekoindividuaation käsitteitä sivistysideaalin kuvaajina. Selvitämme siis, miten käsitteet soveltuvat määrittämään kasvatustoiminnan päämääriä. Tätä tarkoitusta varten kuvaamme kasvatustieteen peruskäsitteitä, tulkitsemme ekososialisaation ja ekoindividuaation käsitteitä ja niiden taustalla olevaa käsitystä kasvatuksesta, arvioimme käsitteitä kriittisesti ja ehdotamme ratkaisuja niiden ongelmiin. Esitämme, että ekososialisaatio ja ekoindividuaatio ovat ongelmallisia käsitteitä sivistysteoreettisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Ekososialisaatio ei ole sosialisaatiota, eikä ekoindividuaatio ole individuaatiota. Argumentoimme myös, että kasvatusteoria, johon ekososialisaation ja ekoindividuaation käsitteet nojaavat, ei sovellu normatiivisen sivistysideaalin muotoiluun. Ehdotamme, että ekososiaalisuus voisi olla käsite, johon ekososialisaation ja ekoindividuaation merkitykset voitaisiin liittää.

Kirjoitus on vastine artikkelini ”Sosialisaatio ja varhaiskasvatus kapitaloseenin aikakaudella – Ekososiaalisen kasvatusteorian ekofeministinen kritiikki” (Paavilainen 2022) saamiin vastineisiin (Pulkki, Foster & Keto 2022; Saari, Kallio & Varpanen 2022). Vastaan kritiikkeihin liittyen artikkelini ekososiaalisen kasvatusteorian rajaukseen, lähestymiseni ihmiskeskeisyyteen sekä antamiini kuviin itsekasvatuksesta ja leikistä. Summaan (eko)feminististen teoretisointien voivan tarjota vielä enemmän virikettä kasvatusta ja ympäristökysymyksiä käsittelevään tutkimukseen kuin mitä ekososiaalisen kasvatuksen tutkimusartikkeleista saa irti.

Aleksi Paavilaisen artikkeli Sosialisaatio ja varhaiskasvatus kapitaloseenin aikakaudella – Ekososiaalisen kasvatusteorian ekofeministinen kritiikki sisältää tärkeitä huomioita mutta myös huomattavia ongelmia. Ekososiaalisen kasvatusteorian edustajiksi nimettyinä tutkijoina oikaisemme tässä vastineessamme joitakin artikkelin merkittävimpiä virheitä. Puolustamme ekososiaalista kasvatusta moninaisena tutkimusalana, johon liittyy Paavilaisen edustaman ekofeminismin lisäksi myös muita perspektiivejä. Teorian, joka soveltaa kaikkien elollisten olentojen välistä sosiaalista vuorovaikutusta kasvatukseen, on oltava rakenteeltaan huokoinen, täydentyvä ja moninaisuutta kunnioittava. Ekologian ja sosiaalisen käsitteet sisältävä ekososiaalinen kasvatusteoria ei viittaa Paavilaisen kuvaamalla tavalla erityisesti itsekasvatukseen tai yksilöiden sivistämiseen. Ekososiaalisuuden käsite viittaa pyrkimykseen ratkaista toisiinsa kietoutuvia ekologisia ja sosiaalisia ongelmia, joiden taustalla kapitalisminkin voidaan nähdä vaikuttavan. Paavilaisen valitsema käsite kapitaloseeni viittaa ihmisten välisiin suhteisiin, minkä näemme ekososiaalisen kasvatusteorian kannalta rajallisena. Sukupuolinäkökulmat ja risteävien eriarvoisuuksien tunnistaminen ovat tärkeitä ekososiaalisia kysymyksiä, mutta keskittyminen vain ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ei huomioi riittävästi muunlajisten eliöiden toimijuutta sekä niiden ja ihmisten yhteenkietoutuneisuutta.

Muotoilemme tässä artikkelissa teoreettisia lähtökohtia, periaatteita ja tavoitteita ekososiaaliselle kasvatukselle. Ekososiaalisen kasvatuksen teoretisointi antroposeenin ajan kontekstissa ei ole yksiselitteistä, sillä antroposeeni käsitteenä näyttäytyy ristiriitaisena. Ihmisen olisi kyettävä näkemään kirkkaasti oman toimintansa vaikutukset ympärillään olevaan maailmaan mutta samaan aikaan ja yhtä kirkkaasti myös muun elämän olemassaolon oikeutus ja toimijuus. Antroposeenin ajan voikin katsoa luoneen tarvetta ihmisen ja muun elämän välisen vuorovaikutuksen tarkemmalle ymmärtämiselle, ja siksi tarkastelumme keskiössä on monilajinen näkökulma. Lähtökohtanamme on ekososiaalinen ajattelu eli maailmantulkinta, joka korostaa ekologisen ja sosiaalisen todellisuuden olemuksellista yhteenkietoutuneisuutta. Perustamme ekososiaalisen kasvatuksen luonnoksemme erityisesti ekososialisaatio- ja ekoindividuaatioprosessien tunnistamiselle ja näitä kuvaavien teorioiden yhdistämiselle. Näiden kautta muotoilemme viisi teesiä määrittelemään ekososiaalisen kasvatuksen tavoitteita. Ekososiaalinen kasvatus on luonteeltaan ihmisen kokonaisvaltaista maailmassa olemista uudistavaa. Kognitiivisten tavoitteiden lisäksi muun muassa aistisuudella ja empatialla on merkittävä rooli ihmisenä kasvussa. Lopuksi esitämme, miten ekososiaalinen kasvatus voisi tukea monilajisen näkökulman juurruttamista kasvatuksen käytäntöihin.

Tarkastelen artikkelissa ekososiaalista kasvatusteoriaa materialistisen queer-ekofeminismin näkökulmasta. Ekososiaalisella kasvatusteorialla ja ekofeminismillä on yhtymäkohtia, kuten ihmisen ja luonnon välisen keinotekoisen raja-aidan purkaminen. Ekososiaalinen kasvatusteoria ei kuitenkaan käsittele monia ekofeminismille keskeisiä oikeudenmukaisuuden kysymyksiä. Tässä artikkelissa tarkastelen erityisesti sukupuolen merkitystä ekososiaaliselle kasvatusteorialle. Aikaisemman tutkimuksen perusteella sukupuoleen sosiaalistumisella on merkitystä vastuullisen luontosuhteen muodostumiselle. Ekososiaalinen kasvatusteoria kuitenkin sivuuttaa tämän. Lisäksi ekososiaalinen kasvatusteoria ohittaa kapitalistisen maailmanjärjestelmän työnjaon sukupuolittuneisuuden. Suomalaisessa virallisessa työelämässä kapitalismin sukupuolittuneisuus näkyy esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, joka on naisvaltainen ja rakenteellisesti aliresursoitu ala. Ekososiaalisessa kasvatusteoriassa kapitalismi tunnistetaan ongelmaksi, mutta sen ratkaisut kapitalismin muuttamiseen keskittyvät lähinnä yksilöiden sivistämiseen. Analyysini perusteella ekososiaalinen kasvatusteoria tarvitsee sukupuolisensitiivisyyttä. Lisäksi kapitalismin haastamiseen tarvitaan vaikuttavampia keinoja. Julkisen sektorin naisvaltaiset uusintavan työn alat, kuten varhaiskasvatus, voivat pyrkiä muuttamaan kapitalismia esimerkiksi työtaistelujen avulla. Ne voivat vaatia enemmän aikaa ja resursseja työnsä elämää uusintaville työtehtäville, kuten leikille ja hoivalle.