Search

The present series of studies investigated changes in Finnish conscripts’ body composition, aerobic fitness and muscle endurance profiles during the last three decades. A second aim was to examine the effects of added endurance (ET) or strength training (ST) on cardiovascular and neuromuscular performance as well as hormonal responses of conscripts during an 8-week basic training (BT) period when compared to the current standardized (NT) programme. The third aim was to study the effects of these three different training programmes on a novel 3K combat running performance test. The present results showed that aerobic fitness and muscle endurance of 20 year old men in Finland has decreased and that body mass has increased over the last 15 years. Furthermore, the present study demonstrated that the current BT programme of the Finnish Defense Forces, including a high amount of endurance-based military training, led to significant improvements in maximal oxygen uptake, 3K loaded combat running time, and maximal strength of both upper and lower body extremities of conscripts. However, strength development and muscle hypertrophy in the ST group was not significantly higher than in the other groups. Significant increases observed in serum basal testosterone concentrations in all groups indicated that training frequency, volume and intensity were sufficient enough to create positive training responses but ST combined with BT led to increased serum basal cortisol concentrations. The BT programme positively influenced body composition by decreasing body fat and waist circumference in all groups. The magnitude of training-specific gains from added endurance training and from added strength training were blunted by the demands of BT alone, as only minor differences existed between the three groups. The present study suggests that strength training is an essential part of the basic training programme, but it seems that in order to obtain more strength specific training responses, some decreases in the amount of the endurance-based military training are needed. Moreover, some individualization of specific ET and ST training programmes combined with military training may be required.

Anita Haapasaari, 2008. Voimaharjoittelun sekä yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoittelunvaikutukset lihasaktivaatioon, maksimivoimaan ja räjähtävään voimaan keski-ikäisillämiehillä ja naisilla. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto. Valmennus- ja testausopinPro gradu -tutkielma, 80 s.Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää maksimi- ja räjähtävän voiman sekä lihasaktivaationmuutoksia voima- ja voima + kestävyys -ryhmillä 21 viikon harjoittelujakson aikana. Koehenkilötolivat aikaisemmin harjoittelemattomia keski-ikäisiä (40–59 v.) miehiä ja naisia. Voimaryhmä (V,jossa naisia 21 ja miehiä 14) harjoitteli kaksi kertaa viikossa ja yhdistelmäryhmä (VK, jossa naisia21 ja miehiä 18) yhteensä neljä kertaa viikossa (kaksi kertaa sekä voimaa että kestävyyttä).Kontrolliryhmä (KO, jossa naisia 16 ja miehiä 12) ei harjoitellut. Voimaharjoittelu kohdistuikaikkiin päälihasryhmiin, ja sen tavoitteena oli lisätä lihashypertrofiaa ja maksimivoimaa.Harjoitteluun sisältyi myös räjähtävän voiman harjoitteita. Kestävyysharjoittelu toteutettiinsykevalvotusti polkupyöräergometrillä. Voimamittauksiin sisältyivät alaraajojen bilateraalinenkonsentrinen ojennusvoima, polven unilateraalinen isometrinen ojennus- ja koukistusvoima sekäalaraajojen konsentrinen teho. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin parittaista t-testiä, ANOVA:a,ANCOVA:a ja MANCOVA:a.Harjoittelujakso sai aikaan merkitsevää maksimivoiman kasvua (6,0–16,8 %), ja V- ja VK-ryhmäteivät eronneet merkitsevästi toisistaan. Alaraajojen bilateraalinen konsentrinen ojennusvoimakasvoi molemmilla sukupuolilla sekä V- että VK-ryhmässä merkitsevästi (p≤ 0.001). Miehetparansivat tulostaan merkitsevästi (p≤ 0.001–0.01) enemmän kuin naiset. Polven unilateraalisenisometrisen ojennusvoiman kasvu oli merkitsevää (p≤ 0.001–0.01) naisten V- ja VK-ryhmillä sekämiesten VK-ryhmällä. Polven unilateraalinen isometrinen koukistusvoima kasvoi merkitsevästi vainnaisten V- ja VK-ryhmillä (p≤ 0.001–0.05). V-ryhmässä naiset paransivat merkitsevästi (p≤ 0.01)miehiä enemmän. Ojentaja/koukistaja-suhde ei muuttunut merkitsevästi millään ryhmällä.Alaraajojen konsentrinen teho kasvoi 15,5–26,5 %. Kasvu oli merkitsevää (p≤ 0.001–0.01) naistenV- ja VK-ryhmillä sekä miesten VK-ryhmällä. Naiset paransivat tulostaan enemmän kuin miehet,mutta ero oli merkitsevä (p≤ 0.05) vain V-ryhmässä. Maksimi-iEMG (VL-, VM- ja RF-lihastenkeskiarvoistettu iEMG-aktiivisuus) lisääntyi molemmilla sukupuolilla V- ja VK-ryhmissämerkitsevästi (p≤ 0.001–0.05) sekä konsentrisessa jalkaprässissä että isometrisessä polvenojennuksessa (pois lukien miesten V-ryhmällä polven ojennuksessa). Isometrisessä polvenkoukistuksessa maksimi-iEMG:n kasvu ei ollut merkitsevää millään ryhmällä. Antagonistinkoaktivaation (BF:n iEMG agonistina/BF:n iEMG antagonistina) muutokset jalkaprässissä taipolven ojennuksessa eivät olleet merkitseviä millään ryhmällä.Perinteinen voimaharjoittelu ja siihen yhdistetty räjähtävän voiman harjoittelu parantaamaksimivoiman lisäksi myös nopeaa voimantuottoa keski-ikäisillä miehillä ja naisilla.Voimaharjoitteluun yhdistetty kestävyysharjoittelu ei vaikuta negatiivisesti voimantuottoominaisuuksiinharjoitusfrekvenssin pysyessä kohtuullisena. Optimaalisten tulosten saavuttamiseksimiesten ja naisten harjoittelu on mahdollisesti suunniteltava hieman erityyppiseksi intensiteetin javolyymin osalta.

Korhonen, Janne 2006. 21 viikon voima-, kestävyys- ja näiden yhdistelmäharjoittelun vaikutus kestävyysominaisuuksiin uupumukseen asti suoritettavassa kävelytestissä kes-ki-ikäisillä miehillä. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 66 s. Voima- ja kestävyysharjoittelun yhdistämistä pidetään ongelmallisena johtuen niiden eroavista harjoitusadaptaatiomekanismeista. Keski- ikäisillä miehillä on voimaharjoitte-lun havaittu parantavan fyysistä toimintakykyä mutta kestävyysharjoittelun lisääminen on heikentänyt voimaominaisuuksien kehittymistä. Toimintakyvyn säilymisen kannalta tarvitaan hyvän aerobisen kapasiteetin lisäksi hyvää hermo-lihasjärjestelmän toimintaa varsinkin raskaampia tehtäviä suoritettaessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli sel-vittää 21-viikon voima-, kestävyys-ja näiden yhdistelmäharjoittelun vaikutuksia kestä-vyysominaisuuksiin uupumukseen asti suoritettavassa kävelytestissä keski-ikäisillä miehillä. 41 ikääntyvää miestä jaettin tasavertaisiin ryhmiin voima- (VO, n=10), kestä-vyys- (KE, n=11), yhdistelmäharjoittelu- (VO+KE, n=11) ja kontrolliryhmään (KO, n=9). Voima- ja kestävyysryhmät harjoittelivat kaksi kertaa viikossa ja yhdistelmäryh-mä 4 kertaa viikossa. Suoritteilla tähdättiin koko kehon harjoittamiseen. Yhdistelmähar-joittelu pyrittiin suoritettamaan harjoitteita vuorottelemalla. Chtara ym. (2005) ja Häk-kisen ym. (2003) mukaan edellä mainitun kaltaiset harjoittelumäärät mahdollistivat voima- ja kestävyysominaisuuksien kehittymisen. Sekä alku- että loppumittauksissa kaikilta koehenkilöiltä mitattiin antropometrisiä muuttujia, kestävyyssuorituskykyä ja hermo-lihasjärjestelmän voimantuotto-ominaisuuksia. Tutkimuksessa koehenkilön kes-tävyysominaisuuksia testattiin juoksumatolla tehdyllä uupumukseen asti suoritettavalla kävelyllä. Kävellessä koehenkilö kantoi käsissään 10 kg kasseja, joilla nostettiin suori-tuksen vaativuutta. Voimaharjoittelu koostui useilla laitteilla ja vapailla painoilla suori-tetuista dynaamisista suorituksista siten, että harjoittelun intensiteetti kasvoi 40 % - 90 %:iin ja viimeiset kolme viikkoa ennen loppumittauksia olivat palauttelevia. Kestä-vyysharjoitteet olivat sykevalvottuja alkutesteihin perustuen ja toteutettiin pääosin pol-kupyöräergometrillä. Voimaharjoitteluryhmällä isometrinen maksimaalinen pol-venojennus voima nousi tilastollisesti merkitsevästi kävelyn jälkeen (16.6 % ± 29.7, p

Tommi Ojanen. 2005. Hermolihasjärjestelmän suorituskyky 40-, 50-, 60-, 75- vuotiailla yleisurheilunveteraaniheittäjillä. Pro Gradu–tutkielma, Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän yliopisto,66 sivua.Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli pyrkiä selvittämään aktiivisesti harjoittelevien eri-ikäistenyleisurheilun veteraaniheittäjien voimantuotollisia ominaisuuksia ja samalla kuvaamaan ikääntymisenvaikutuksia hermo-lihasjärjestelmän voimantuottoon. Tutkimukseen osallistui 32 eriikäistä(36 – 85- vuotta) veteraanisarjojen kuulantyönnössä, kiekonheitossa, moukarinheitossa japainonheitossa kilpailevaa mieshenkilöä, joista muodostettiin neljä ikäryhmää; M40 (n=6), M50(n=5), M60 (n=12) ja M75 (n=9). Lisäksi tutkimuksessa oli myös 28 kontrollihenkilöä, joistamuodostettiin neljä kontrolliryhmää; K40 (n=6), K50 (n=7), K60 (n=10) ja K75 (n=5). Koehenkilöidenvoimantuotto-ominaisuuksia mitattiin isometrisesti bilateraalisessa alaraajojen ojennuksessa,unilateraalisessa polven koukistuksessa, bilateraalisessa kyynärvarren ojennuksessa,unilateraalisessa kyynärvarren koukistuksessa ja vartalon ojennuksessa ja koukistuksessa. Dynaamisenvoimantuoton tehoa mitattiin 25 kg:n ja 60 %:n kuormalla (isometrisen jalkakyykyn/penkkipunnerruksen maksimista) jalkakyykyssä ja penkkipunnerruksessa Lihasmassan ja rasvakudoksenmäärää arvioitiin mittaamalla reisilihaksen (vastus lateralis ja vastus intermedius) jakyynärvarren ojentajalihaksen (tirceps brachii) paksuus ultraäänellä. EMG aktiivisuus mitattiinkuudesta eri lihaksesta (vastus lateralis, vastus medialis, biceps femur, biceps brachii, tricepsbrachii ja gastrocnemius).Maksimaalinen isometrinen voima oli M40 bilateraalisessa alaraajojen ojennuksessa merkitsevästisuurempi kuin M60 ja M75 ryhmillä (p