Search

Although for a long time policy has emphasized the role of intellectual property rights as a growth agent facilitating innovation, the literature has called into question this relationship. Critical studies have focused on studying policy frames and protection modes that could transform the intellectual property rights system to be more beneficial. Studies have not, however, focused on the intellectual property rights system stakeholders in cocreating the system. Our study contributes to the literature by uncovering the tensions in developing a national-level intellectual property rights strategy. Using the Delphi method, we draw from a broad stakeholder dialogue to show the barriers for intellectual property rights system development. Our results highlight that the development of intellectual property rights system is challenged by a lack of inclusiveness, matching capabilities, and high levels of disagreement among the stakeholders on development paths. publishedVersion

The pricing capability provides a basis for firms’ competitive advantage. However, to date, the literature has not investigated how this capability forms, develops, and matures. In this study, we define the pricing capability as a dynamic capability consisting of three operational building blocks (tools and data, human and relational resources, and processes, routines, and mechanisms) as well as two dynamic capability building blocks (alertness and responsiveness, and value-based strategic thinking). Furthermore, we propose the pricing capability lifecycle of digital innovations that incorporates insights of the dynamic capabilities view (DCV). Based on a longitudinal multi-case study of five firms, we found that the building blocks of pricing capability co-evolve together through the ad-hoc and advanced phases to the mature phase. The study contributes to the literature by integrating insights from DCV into the pricing of digital innovations. peerReviewed

Yksi vuoden 2008 talouskriisin seurauksista oli Bitcoinin syntyminen, mikä aloitti lohkoketjuteknologian ja kryptovarojen aikakauden. Lohkoketjuteknologiasta on viime vuosina puhuttu paljon, ja sen povattiin olevan ratkaisu lukuisiin ongelmiin eri toimialoilla. Yksi visio lohkoketjuteknologian käyttötarkoituksesta oli läpinäkyvyyden tuonti pankki- ja rahoitusalalle. Ainakin toistaiseksi suurista toiveista huolimatta lohkoketjun reaalimaailman sovellukset ovat jääneet vähäisiksi. Vaikka talouskriisistä on kulunut jo vuosia, luottamus pankkeihin ja perinteisen rahoitusjärjestelmän instituutioihin on yhä matalalla tasolla, mikä on luonut kysyntää kilpailevalle rahoitusjärjestelmälle. Lohkoketjun sisällä toimivat älysopimukset ovat mahdollistaneet uudenlaisten rahoituksellisten innovaatioiden muodostumisen. Näitä lohkoketjuun ja älysopimuksiin perustuvia rahoituksellisia innovaatioita kutsutaan nimellä hajautettu rahoitus. Hajautettu rahoitusjärjestelmä on lohkoketjuteknologiaan perustuva uudenlainen rahoitusinfrastruktuuri. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä hajautettu rahoitus pitää sisällään, sen tuomia etuja sekä haittapuolia. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa käydään ensin läpi hajautetun rahoituksen pyramidimaiselle rakenteelle olennaisia taustateknologioita ja eri tahojen konseptille antamia määritelmiä. Tämän jälkeen kartoitetaan millaisia etuja ja riskejä hajautetulla rahoituksella on perinteiseen rahoitusjärjestelmään verrattuna, sekä tehdään katsaus nykyiseen ja tulevaan lainsäädäntöön. Aiheen uutuuden vuoksi hajautetun rahoituksen määritelmä ei ole vielä toistaiseksi vakiintunut. Lohkoketjuun perustuvat hajautettu rahoitusjärjestelmä on kaikille avoin ja tehokas järjestelmä, jossa älysopimuksia hyödyntämällä on pystytty automatisoimaan monia perinteisen rahoitusjärjestelmän palveluita. Hajautettu rahoitusjärjestelmä mahdollistaa perinteisen rahoitusjärjestelmän palveluiden tarjoamisen yhdistettynä lohkoketjuteknologian tuomiin hyötyihin. Hajautetun rahoituksen applikaatiot rakentuvat protokolliksi kutsutuista palveluista, joista tärkeimmät ovat perinteisen rahoitusjärjestelmän palveluita imitoivat hajautetut pörssit, lainapalvelut ja johdannaisprotokollat. Yksi järjestelmän merkittävä innovaatio on näiden protokollien yhdisteltävyys, mikä mahdollistaa uudenlaisten rahoituspalveluiden syntymisen. Kaikille avoimet lohkoketjut mahdollistavat inklusiivisemman rahoitusjärjestelmän, joka on internetin välityksellä saatavilla niillekin ihmisille, joilla ei ole pääsyä pankki- tai rahoituspalveluihin. Protokollat ovat samalla tapaa kaikille avoimia, sillä niillä ei ole tarvetta automaattisten ja neutraalien älysopimusten käytön vuoksi rajoittaa käyttäjäkuntaa minimipääomavaatimuksilla tai muista syistä. Lohkoketjuteknologia tarjoaa paremman läpinäkyvyyden ja tehokkuuden parantamisen tokenisoinnin avulla. Hajautetulla rahoitusjärjestelmällä on nähtävissä suoria etuja perinteiseen rahoitusmaailmaan verrattuna, mutta nämä edut ovat siirrettävissä ainakin osittain perinteiseenkin järjestelmään. Hajautetun rahoituksen riskit ovat yleensä keskiössä aiheeseen liittyvissä tutkimuksissa. Kryptovarat ovat tunnettuja volatiliteetistaan ja niiden arvot voivat heitellä kymmeniä prosentteja päivässä. Varsinkin suurten hintaheilahtelujen aikaan pohjateknologiana toimivien lohkoketjujen skaalautuvuus ei yleensä ole riittävää, jolloin transaktiokustannukset voivat nousta erittäin korkeiksi. Joissain tilanteissa hajautetussa rahoitusjärjestelmässä laajamittaisesti käytössä olevat reaalimaailman valuuttoihin sidotut vakuudelliset stabiilikolikot eivät aina pysty säilyttämään arvoaan suunnitellulla tavalla. Tämän lisäksi älysopimukset ovat alttiita inhimillisille tai tahallisille virheille koodissa, mikä voi altistaa sijoittajat pääoman menetyksille. Harvat hajautetun rahoituksen protokollat ovat nimensä veroisesti hajautettuja, sillä niiden omistus on usein keskittynyttä ja hallinto kankeaa. Järjestelmän käyttö ja käytön aloittaminen vaativat usein vahvaa teknistä osaamista, ja pienikin virhe saattaa aiheuttaa suuria menetyksiä käyttäjille. Asiaan liittyvä kattavampi lainsäädäntö on vasta kehitteillä ja nykyinen lainsäädäntö on monin paikoin olematonta tai epäselvää, mikä houkuttelee järjestelmään epärehellisiä toimijoita sekä karkottaa rehellisiä käyttäjiä.

Ekosysteemin käsite levisi strategisen liikkeenjohdon termistöön 1990-luvun puolivälissä. Tutkimus- ja kehitystoiminnan kontekstissa termi omaksuttiin 2000-luvun puolivälissä akateemikkojen alkaessa puhua innovaatioekosysteemeistä. Verrattain uusi termi on tullut jäädäkseen paitsi kirjallisuuteen myös käytännön elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaan: viime vuosina tutkimus- ja kehitystoiminnan tukeminen on suuntautunut entistä enemmän yhteistyötä korostaviin ekosysteemihankkeisiin. Suomessa Business Finland lanseerasi Co-Innovation -rahoituspalvelun vuonna 2018 tukeakseen kotimaisten innovaatioekosysteemien kehitystä. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli toteuttaa vaikuttavuusarviointi Innovaatiorahoituskeskus Business Finlandin rahoittamien Co-Innovation -yhteishankkeista. Tutkimuksessa vaikuttavuutta tarkastellaan erityisesti yhteishankkeisiin osallistuneiden yksittäisten toimijoiden näkökulmasta. Tämän työn tutkimusstrategiaksi valikoitui tapaustutkimus. Tutkimuksessa perehdyttiin kolmeen päättyneeseen Co-Innovation -yhteishankkeeseen ja arvioitiin hankkeisiin osallistuneiden erilaisten toimijoiden saamia hyötyjä ja vaikutuksia. Tutkimuksen kirjallinen viitekehys rakentuu innovaatioekosysteemejä käsittelevän aiemman tutkimuksen varaan. Co-Innovation -yhteishankkeisiin osallistuva konsortio alihankkijoineen, asiakkaineen ja sidosryhmineen edustaa laajempaa hanketta ympäröivää innovaatioekosysteemiä, jonka kehitykseen ja toimintaan yhteishankkeiden saavuttamat tulokset vaikuttavat. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään aiemman tutkimuksen määrittelemät ekosysteemityypit sekä näiden erot ja kuvataan innovaatioekosysteemin erityispiirteet sekä tyypillisimmät toimijat, jotka osallistuvat innovaatioekosysteemien toimintaan. Kirjallisuuskatsauksessa myös kuvataan, mitä hyötyjä ja vaikutuksia aiempi tutkimustyö on tunnistanut innovaatioekosysteemiin osallistuvien toimijoiden saavuttavan. Tämän tutkimuksen aineisto on koostettu useista kirjallisista lähteistä. Ensisijainen aineisto käsittää Business Finlandilta yhteishankkeeseen osallistuneiden toimijoiden projektiraportit sekä muut Business Finlandille toimitetut tiedotteet projektin etenemisestä ja tuloksista. Toisena keskeisenä aineistolähteenä on hyödynnetty yhteishankkeisiin osallistuneiden osapuolten omia tiedotteita, kuten yritysten tilinpäätöksiä, vuosikertomuksia ja kestävyysraportointia sekä tiedotteita ja viestintämateriaalia, joita osapuolet ovat levittäneet verkkosivuillaan tai erilaisissa tiedonlevitysseminaareissa ja konferensseissa. Lisäksi aineistona on käytetty kolmansien osapuolten toimittamia ja julkaisemia hankkeisiin osallistuneiden osapuolten toiminnasta ja tämän kehittymisestä kertovia uutisartikkeleita ja tiedotteita. Tutkimus osoittaa, että yhteishankkeisiin osallistuneet yritykset saavuttavat hankkeille asetetut tekniset tavoitteet hyvin, mutta tavoiteltu kaupallinen hyöty näyttäisi jäävän alun perin tavoiteltua pienemmäksi. Yhteishankkeeseen osallistumisella ei näyttäisi olevan vaikutusta yritysten tutkimus- ja kehitysmenojen kasvuun. Sekä pienet että suuret yritykset raportoivat hyötyvänsä yhteishankkeessa tehdystä tutkimusyhteistyöstä. Tutkimuslaitokset saavuttivat yhteishankkeiden kautta laajempaa teollista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta, mikä ilmenee paitsi laajempana yritysyhteistyönä myös lisääntyneenä vuoropuheluna päätöksentekoinstituutioiden kanssa. Tutkimus vahvistaa näkemystä ekosysteemeistä jatkumona liiketoimintakontekstissa: eri ekosysteemikategorioita ei voida katsoa toisistaan erillisiksi entiteeteiksi, vaan ekosysteemi tulisi nähdä jatkumona, joka kehittyy tietoekosysteemistä liiketoimintaekosysteemiksi tiedon luonteen muuttuessa jäsentelemättömästä tiedosta kohti olemassa olevan ongelman ratkaisevaa innovaatiota. Tutkimus antaa käytännön eväitä Business Finlandille innovaatioekosysteemejä tukevien yhteishankkeiden vaikuttavuuden kehittämiseksi sekä ekosysteemi- että toimijatasolla.

Tässä pro gradu -tutkielmassa pyrin selvittämään, millä keinoilla suomalaiset journalistiset mediatalot ovat ottaneet uuden sosiaalisen median alusta TikTokin haltuun ja mitä ne siellä tavoittelevat. Tutkielman tarkoitus on valaista laajemminkin sitä, mitä motiiveja ja keinoja uutisjournalismilla on uusille alustoille mentäessä. Tutkimustani varten haastattelin kolmen suuren median, Yle Kioskin, Ilta-Sanomien ja MTV Uutisten sosiaalisen median tuottajia, jotka ovat vastuussa TikTok-sisältöjen tuottamisesta. Lisäksi analysoin edellä mainittujen mediatalojen sekä Iltalehden vuonna 2021 julkaisemia TikTok-videoita. Aineistoni koostui kolmesta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, joita analysoin teemoittelemalla vastauksia aineistolähtöisesti, ja 72 videosta, joita analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin luokittelemalla niitä eri kategorioihin ja vertailemalla niitä haastatteluissa esiin nousseisiin teemoihin. Analyysin perusteella uudet, TikTokin kaltaiset alustat nähdään journalistisissa mediataloissa hyödyllisinä paikkoina kokeilla erilaisia kerronnan keinoja matalalla kynnyksellä sekä oppia ylipäätään lisää uusista teknologioista. Alustoille mennessä halutaan myös toteuttaa journalismin eettisiä tehtäviä ja viedä tarkistettua faktatietoa paikkoihin, joista sitä ei välttämättä entuudestaan löydy. Lisäksi alustoilta tavoitellaan näkyvyyttä ja suuria yleisömääriä sekä perinteisistä kanavista kadonneiden nuorten ihmisten huomiota. Yksikään tutkittu mediatalo ei analyysin perusteella lähtenyt TikTokin käytön alkuvaiheessa tekemään selvästi joko perinteistä uutisjournalismia tai täysin uuden some-alustan toimintalogiikkaan sopeutettua sisältöä. Medioiden TikTok-sisällöissä joudutaankin jatkuvasti tasapainottelemaan esimerkiksi viihteellisyyden ja asiapitoisuuden sekä yhteiskunnallisen merkittävyyden ja irrallisten trendien välillä. Mediataloille ei vaikuta olevan alusta lähtien selvää, millaisen roolin ne haluavat uusilla alustoilla ottaa; sen sijaan ne kokeilevat matalalla kynnyksellä eri asioita vailla suurempia tavoitteita tai tulospaineita.

Diplomityö käsittelee tilojen terveysturvallisuuteen liittyvien innovaatioiden diffuusiota kiinteistö- ja rakennusalan institutionalisoituneessa toimintaympäristössä. Tutkimuksen tavoitteena on ollut tunnistaa tilojen terveysturvallisuuteen liittyvien innovaatioiden diffuusion esteitä ja ajureita kiinteistö- ja rakennusalalla. Tutkimus on toteutettu laadullisena teemahaastattelututkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla terveysturvallisia ratkaisuja kehittävien yritysten edustajia. Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan institutionaalista teoriaa, sosioteknisen muutoksen mallia ja innovaation diffuusioteoriaa. Institutionaalisen teorian avulla muodostetaan käsitys kiinteistö- ja rakennusalan institutionaalisesta toimintaympäristöstä. Sosioteknisen muutoksen mallin avulla tarkastellaan sosioteknisen muutoksen kolmea tasoa, jotka ovat makro-, meso- ja mikrotaso. Sosioteknisen muutoksen mallin, institutionaalisen teorian ja innovaation diffuusioteorian avulla innovaatioiden käyttöönoton ja leviämisen esteitä ja ajureita kiinteistö- ja rakennusalalla tarkastellaan tutkimuksessa monipuolisesti eri näkökulmista. Tutkimuksen tuloksissa tilojen terveysturvallisuuteen liittyvien innovaatioiden diffuusion esteitä ja ajureita kiinteistö- ja rakennusalalla tunnistetaan makro-, meso- ja mikrotasolta. Makrotasolla innovaation diffuusioon vaikuttavina tekijöinä korostuvat kansallinen kulttuuri sekä useat mega- ja muutostrendit, kuten ilmastonmuutos, digitalisaatio, työn murros ja koronapandemia. Mesotasolla diffuusioon vaikuttavina keskeisinä tekijöinä tunnistetaan regulaatio, alan vakiintuneet käytännöt ja toimintatavat, yhteistyö ja luottamus sekä asiakassuhteiden jatkuvuus. Mikrotasolla diffuusioon vaikuttavina tekijöinä korostuvat asenteet, innovaatioiden kompleksi-suus ja innovaatioiden kehittäjien resurssit. Instituutioiden regulatiivisten, normatiivisten ja kulttuuris-kognitiivisten elementtien tunnistetaan vaikuttavan innovaatioiden diffuusioon kaikilla kolmella tasolla. Johtopäätöksissä esitetään analysoinnin tulosten ja teorian pohjalta tilojen terveysturvallisuuteen liittyvien innovaatioiden diffuusion esteitä ja ajureita kiinteistö- ja rakennusalalla. Keskeisinä tilojen terveysturvallisuuteen liittyvien innovaatioiden käyttöönoton ja diffuusion esteinä innovaatioiden kehittäjien näkökulmasta koettiin olevan alan vakiintuneet käytännöt, kuten kustannuskeskeisyys, vähäinen yhteistyö sekä puutteellinen viestintä. Myös innovaatioiden kompleksisuus, tilaajien, investorien ja kiinteistönomistajien kielteiset asenteet ja lainsäädännön puuttuminen koettiin innovaatioiden diffuusion keskeisinä esteinä. Lisäksi innovaatioiden käyttöönoton ja diffuusion tunnistettiin usein vaativan niin kutsutun impulssin antajan, kuten muutoksen lainsäädännössä, jonka seurauksena alan arvoverkoston osapuolet ovat pakotettuja reagoimaan muuttuneisiin vaatimuksiin. Toisaalta johtopäätöksissä tunnistettiin, että innovaatioiden käyttöönoton ja diffuusion edellytyksenä on, että innovaatio vastaa asiakkaan tarpeita. Innovaation tuottaman arvo tulee myös olla asiakkaalle selkeää ja konkreettista. Asiakkaiden tarpeisiin tunnistettiin pystyttävän vastaamaan parhaiten yhteiskehittämisellä ja -innovoinnilla. Asiakkaiden tunnistettiin myös ymmärtävän laajempien kokonaisratkaisujen tuottamaa arvoa yksittäisiä innovaatioita paremmin. Lisäksi riittävä ja selkeä viestintä innovaatioiden tuottamista hyödyistä tunnistettiin diffuusiota edistäväksi tekijäksi. Samoin asiakassuhteiden jatkuvuudella ja luottamuksen rakentamisella innovaatioiden kehittäjien ja asiakkaiden välille koettiin olevan edistäviä vaikutuksia innovaatioiden käyttöönottoon ja leviämiseen alalla.

Teknologista kehitystä eli innovaatioita pidetään yleisesti yhtenä tärkeimmistä pitkän aikavälin talouskasvua määrittävistä tekijöistä. Esimerkiksi talouskasvun perusteoriaan kuuluvassa Solowin kasvumallissa innovaatio on ainoa pitkän aikavälin talouskasvua selittävä tekijä. Vaikka kasvuteoriassa talouskasvun ja innovaation välinen yhteys on selkeä, niin empiirisen yhteyden todentamiseen liittyy haasteita. Innovaatio on monimutkainen ja abstrakti ilmiö, joten sen suora mittaaminen ei ole mahdollista - innovaation määrää voidaan ainoastaan estimoida välillisesti erilaisia innovaatiomittareita käyttäen. Innovaatiota on tyypillisesti mitattu muun muassa tutkimus- ja kehityskuluilla tai patenteilla. Molempiin mittareihin liittyy sekä hyviä että huonoja puolia. Tutkimus- ja kehityskulujen ajatellaan kuvaavan innovaatioiden määrää, sillä tutkimus- ja kehitystoiminta on tärkeä osa innovaatioprosessia. Toisaalta, koska tutkimus- ja kehityskulut mittaavat ainoastaan innovaatioprosessin panoksia, niin mittarina se ei välttämättä kerro paljoakaan tuotoksesta eli innovaatioiden todellisesta määrästä. Patentit sen sijaan mittaavat innovaatioprosessin tuotosta, mutta ainoastaan osittain. Patentit kuvastavat innovaation määrän kehitystä epätäydellisesti, sillä patentointi ei ole välttämätön osa innovaatioprosessia. Lisäksi kaikkien patentoitujen teknologioiden ei voida katsoa olevan innovaatioita. Patentoinnin todennäköisyys voi myös vaihdella maittain ja yli ajan, mikä edelleen heikentää sen toimivuutta innovaation mittarina. Tutkielman tavoitteena on selvittää innovaatioiden empiirisiä vaikutuksia pitkän aikavälin talouskasvuun. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten innovaatiomittarin valinta sekä käytetty empiirinen menetelmä vaikuttavat innovaation estimointituloksiin ja niiden tulkintaan. Toisin sanoen tutkielmassa pyritään selvittämään, kuinka herkkä innovaation ja talouskasvun empiirinen yhteys on eri oletuksille. Tutkimusongelman ratkaisua pohjustetaan katsauksella aikaisempaan kirjallisuuteen, jonka jälkeen tehdään oma ekonometrinen analyysi. Tutkielman empiirisessä osassa hyödynnetään 23 OECD-maan paneeliaineistoa vuosilta 1990–2019. Empiiriset havainnot noudattavat pitkälti aikaisemman kirjallisuuden tuloksia, eli innovaatioiden taloudelliset vaikutukset osoittautuvat pääosin positiivisiksi ja osittain tilastollisesti merkitseviksi. Kuten aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessakin, tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä patenttien osalta havaitaan positiivinen vaikutus myös innovaatioiden kansainvälisille ulkoisvaikutuksille. Tutkielmassa esitetyt estimaatit ovat kuitenkin pääosin aikaisemman kirjallisuuden estimaatteja pienempiä. Empiiristen tulosten robustisuutta tarkastellessa havaitaan, että innovaatiomittarin valinta ja ekonometrinen menetelmä voivat vaikuttaa huomattavasti estimaattien suuruuteen, mutta ei niinkään niiden suuntaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että empiiristen tulosten tulkinta on mallien välillä yhtäläinen ja että tulokset eivät ole kovin herkkiä eri oletuksille.

The increased use of renewable energy sources sets requirements for more flexible demand-side solutions with their intermittent production. The electricity network is getting smarter and approaching a level of a smart grid where the consumption can be optimized and kept in balance with the production. Since electricity consumption takes place within residential consumers’ homes as a part of their daily life its optimization is a personal subject that should be studied to be able to understand the best practices. It has also been found that it is common for active users to create their own solutions. All of these aspects together create opportunities for co-development between the consumers and commercial solution providers. The aim of this study was to bring clarity to the contemporary topics of home energy management and co-development via virtual communities. The research objective was set to first describe the processes of developing home energy management solutions in Finnish virtual communities and the solutions developed by consumers. Second part of the objective was to describe the solution providers and discuss ways of co-development between consumers and solution providers. Research questions were set accordingly to the research objective. First question was divided into two and it asked how the solutions are developed and what kinds of solutions are developed. The second question was divided into two as well and it asked what kinds of solutions are commercially available already and how the solution providers can participate in solution development in virtual communities. The phases of the research process were literature review, data collection using semi-structured interviews, qualitative data analysis, and synthesis. The findings of the literature review about consumers were that they can have more influence on consumption with smart home solutions and microgeneration. Innovative lead users were considered important in co-development. The concepts of smart grid and demand-side management were also discussed as well as virtual communities and knowledge sharing. A framework was constructed of the interaction of users and solution providers in virtual communities. Semi-structured interviews were chosen as the data collection method to collect interviewees’ experiences in various details. Seven consumers and seven solution providers were interviewed during the process. The chosen data analysis method was thematic analysis which was conducted with the help of computer-aided qualitative data analysis software. The results of the interviews revealed that there were lead users and user innovators who discussed solutions actively in virtual communities. Part of frequent interaction is knowledge sharing and helping out other community members. The virtual communities had tens of thousands of members. The recent growth in member amount seemed to lower the level of professionality and knowledge in the communities. Users had created mostly software based solutions, but also some hardware and behavioral were found. The most important benefits for users were monetary and information benefits. Among interviewed solution providers the most common business model was to provide home energy management systems as a service. With a subscription the customers get price-based consumption optimization. The providers were using virtual community platforms to some extent. Ideas for improvement include smaller pilot groups and discussion involving consumers. This study contributed to research fields of home energy management, user innovation, and virtual communities. Future research could include quantitative data from social media analysis. Uusiutuvien energianlähteiden lisääntynyt käyttö asettaa vaatimuksia joustavammille kuluttajapuolen ratkaisuille niiden jaksottaisesta tuotannosta johtuen. Sähköverkko kehittyy älykkäämmäksi ja lähestyy älykkään verkon tasoa, jossa kulutusta voidaan optimoida ja pitää tasapainossa tuotannon kanssa. Sähkön kulutus tapahtuu kotitalouskuluttajien kodeissa osana heidän jokapäiväistä elämäänsä, joten sen optimointi on henkilökohtainenkin asia, jota tulee tutkia sen parhaiden toimintatapojen ymmärtämiseksi. Lisäksi tutkimuksista on selvinnyt, että aktiiviset käyttäjät luovat omia ratkaisujaan melko yleisesti. Kaikki nämä näkökohdat yhdessä luovat mahdollisuuksia yhteiskehittämiselle kuluttajien ja kaupallisten ratkaisujen toimittajien välillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selventää kodin energianhallinnan ja virtuaaliyhteisöjen välityksellä tapahtuvan yhteiskehittämisen ajankohtaisia aiheita. Tutkimuksen tavoitteeksi asetettiin ensinnäkin suomalaisissa virtuaaliyhteisöissä tapahtuvan energianhallintaratkaisujen kehitysprosessien sekä kuluttajien kehittämien ratkaisujen kuvailu. Toisena osana tavoitetta oli kuvailla ratkaisuntarjoajia ja pohtia yhteiskehittämisen tapoja kuluttajien ja ratkaisuntarjoajien välillä. Tutkimuskysymykset asetettiin tutkimuksen tavoitteen mukaisesti. Ensimmäinen kysymys jaettiin kahteen osaan, joissa kysyttiin, kuinka ratkaisuja kehitetään, sekä millaisia ratkaisuja kehitetään. Toinen kysymys jaettiin niin ikään kahteen osaan, joissa kysyttiin, millaisia ratkaisuja on kaupallisesti tarjolla, sekä miten ratkaisuntarjoajat voivat osallistua ratkaisujen kehitykseen virtuaalisissa yhteisöissä. Tutkimusprosessin vaiheita olivat kirjallisuuskatsaus, tiedonkeruu teemahaastatteluilla, laadullinen data-analyysi, ja synteesi. Kirjallisuuskatsauksen löydökset kuluttajiin liittyen olivat, että heillä on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa kulutukseen älykotiratkaisuilla sekä mikrotuotannolla. Kiinnostuneilla ja innovatiivisilla käyttäjillä on merkittävää arvoa yhteiskehittämisessä. Älykkään sähköverkon ja kysynnän hallinnan konseptit käsiteltiin katsauksessa virtuaalisten yhteisöjen ja tietämyksen jakamisen lisäksi. Tutkimuksessa koottiin myös viitekehys käyttäjien ja ratkaisuntarjoajien vuorovaikutuksesta virtuaalisissa yhteisöissä. Teemahaastattelut valittiin tiedonkeruumenetelmäksi, jotta haastateltavien kokemukset saatiin kerättyä monipuolisin yksityiskohdin. Prosessin aikana haastateltiin seitsemää kuluttajaa ja seitsemää ratkaisuntarjoajaa. Data-analyysi menetelmäksi valittiin aihekohtainen analyysi, joka toteutettiin tietokoneavusteisen laadullisen data-analyysin ohjelmiston avulla. Haastattelujen tulokset paljastivat, että lead user -tyyppiset käyttäjät ja innovaattorit keskustelivat ratkaisuista aktiivisesti virtuaalisissa yhteisöissä. Osana jatkuvaa vuorovaikutusta on tiedon jakaminen ja muiden yhteisön jäsenten auttaminen. Virtuaalisissa yhteisöissä oli kymmeniä tuhansia jäseniä. Viimeaikainen kasvu jäsenten määrässä vaikutti vähentävän ammattimaisuutta ja laskevan tietämyksen tasoa. Käyttäjät loivat enimmäkseen ohjelmistopohjaisia ratkaisuja, mutta myös joitakin laitteistoon ja käyttäytymiseen perustuvia ratkaisuja löydettiin. Tärkeimmät hyödyt käyttäjille olivat rahalliset ja tietohyödyt. Haastateltujen ratkaisuntarjoajien joukossa yleisin liiketoimintamalli oli tarjota kodin energianhallintajärjestelmää palveluna. Tilaamalla palvelun asiakkaat saavat hintaan perustuvan kulutuksen optimointipalvelun. Palveluntarjoajat käyttivät virtuaalisten yhteisöjen alustoja jossain määrin. Kehitysehdotuksiin sisältyy pienten testiryhmien käyttö ja asiakkaiden osallistaminen. Tämä tutkimus edesauttoi tutkimusta kodin energianhallinasta, käyttäjäinnovaatiosta, ja virtuaalisista yhteisöistä. Tuleva tutkimus voisi sisältää sosiaalisen median kvantitatiivista analyysiä.

This article reports the findings from a phenomenographic investigation into career experts’ conceptions of innovation in career development. The results show that conceptions of innovation in career development varied from (1) initiating service, (2) developing demographic-based programmes, (3) professionalising the sector to (4) exploiting cross-sectoral synergies. The findings give us a more profound understanding of critical aspects that may have an important role in improving innovation in career development.

The textile and apparel (fashion) industry has been influenced by developments in societal socio-cultural and economic structures. Due to a change in people’s preferences from economic functionality to supra-functionality beyond economic value, the fashion industry is at the forefront of digitalization. The growing digitalization in the fashion industry corresponds to digital fashion, which can satisfy the rapid shift in consumers’ preferences. This paper explores the evolving con-cept of innovations in digital fashion in the textile and apparel industry. Specifically, it centers on the evaluation of Amazon’s digital fashion initiatives, which have made the platform the United States’ top fashion retailer. An analysis of the business model of Amazon’s digital fashion business showed that with the advancements in artificial intelligence (AI) powered by advanced Amazon Web Services (AWS), Amazon has introduced novel digital solutions for the fashion industry, such as advanced digital fashions (ADFs), on-demand manufacturing, neo-luxury, and, ultimately, cloud-based digital fashion platforms, that is, a supra-omnichannel, where all stakeholders are integrated, and their activities are visible in real time. This can be attributed to the learning orchestration externality strategy. This study concludes that with the advancement of digital innovations, Amazon has fused a self-propagating function that advances digital solutions. This study shows that Amazon is the largest R&D company. Its R&D process is based on users’ knowledge gained by their participation through AWS-driven ICT tools. This promotes a culture of experimentation in the development of user-driven innovations. Such innovations have further advanced the functionality of AWS in data analysis and business solutions. This dynamism promotes the development of soft innovation resources and revenue streams. These endeavors are demonstrated in a model, and their reliability is validated through an empirical analysis focused on the emergence of ADF solutions. Therefore, based on an analysis of the development trajectories of Amazon’s digital fashion technologies, such as ADFs, on-demand manufacturing, and neo-luxury, insightful suggestions and a framework for solutions beyond e-commerce are provided.

The impending climate emergency, the commitments made in the Paris agreement and the UN Agenda 2030 Sustainable Development Goals (SDGs) demand significant transformations in the present economies and societies. Science funders, innovation agencies and scholars have been exploring distinctive new rationales and processes for policy-making, such as transformative innovation policy (TIP). In this paper, we address the question of how to orient the efforts of science, technology and innovation (STI) agencies to enable transformations and address societal challenges. We developed a more consistent and robust approach for assessing the transformative outcomes which may be accomplished through experimental policy engagements. We build on sustainability transitions studies and on a four-year co-creation process carried out by the Transformative Innovation Policy Consortium (TIPC) and present twelve transformative outcomes that can guide the activities of STI agencies in evaluating and reformulating their current or new projects, programmes and policies. We illustrate the transformative outcomes in two empirical cases: transitions towards intelligent transport and mobility-as-a-service in the Finnish mobility system, and the emergence of speciality coffee in Colombia. Our analysis demonstrates that the twelve transformative outcomes can guide STI agents and other change-agents to fundamentally transform their ways of thinking and operation in the course of unlocking transformative change in society.

Demand response (DR) is an innovation emerging at the intersection of the energy and information and communications technology sectors. This paper aims to investigate the drivers of—and differences in—business model innovation (BMI) behaviours of firms operating in these two interacting industries. Results from 22 semi-structured interviews with representatives of Finnish DR companies show that external drivers of BMI include regulation, competition, and the demise of the telecom industry following the fall of Nokia. Whereas technology start-ups and companies from adjacent industries are motivated by entrepreneurial opportunities, incumbent energy companies are driven by the threat of losing their existing customers and need to increase efficiency. The BMI behaviours observed do not fall neatly into the often-used dichotomous categories of niche/new entrant and regime/incumbent, as firms show behaviours from both extremes. To overcome this binary thinking, we propose a morphological box model that represents the extreme states of firm BMI while allowing for flexibility.

This study explores how early childhood education and basic education teachers develop and develop innovations within the decentralised educational system of Finland. The comprehensive dataset of 20 field interviews provides a range of insights into teachers’ goals, principles, inspirations and experiences when working with a variety of language-based innovations across Finland. The ecological perspective employed in the study highlights the complex relationships between the different ecosystems of education. With the particular focus on the educator-exosystem relationship, the findings indicate how Finnish teachers respond to the expectation to continuously develop and innovate as key change agents in education. The findings also outline ways in which teachers’ development and innovation is fostered and disrupted within the educator-exosystem relationship. This study highlights the importance of pre-service teacher education in preparing teachers to innovate and to develop within a decentralised educational system. Moreover, this study highlights the need to ensure that the professional repertoire of teachers goes beyond pedagogical considerations to include interpersonal, organisational, critical and reflexive skills that mediate and sustain the development of teachers within the wider ecology of education. peerReviewed

Highlights • Analyzing novel service innovations calls for combining systemic and micro-level analysis • We analyze the agency of sustainable shared urban mobility operators and local policymakers in the case of Finland • We stress the role of local policymakers in providing examples, enabling coordination and harnessing innovative actors • Local-level collaborating is crucial for the sustainability of mobility innovations Service-based alternatives to private vehicles and public transport are increasing. These innovations are hoped to boost the transition to sustainable mobility, addressing challenges such as congestion, air quality and the large share of CO2 resulting from traffic. To achieve this transition, there is an urgent need for collaboration between private companies and public authorities, especially locally. We claim that insufficient attention is paid to the agencies of the practical actors, such as car sharing operators, which is the key to understanding what this collaboration requires. Orchestrating the collaboration successfully is also a prerequisite for the sustainability of the services. We use interview data from car sharing operators and public authorities in Finnish cities to analyze the local-level implementation of shared mobility services. Our results show how the local public authorities play a crucial role in allowing the services to flourish but also ensure the services’ environmental and social sustainability.

PURPOSE: The aim of the paper is to analyse the importance of both internal capabilities (resources) and external information sources in implementing product, process, marketing and organizational innovations aiming to maximize firm competitive advantage and create value for stakeholders. Furthermore, in particular, we examine the role of public organizations, business networks, firm size, and the industry sector, in the emergence of different types of product, process, marketing, and organizational innovations. The research was based on the typology of innovation (product, process, marketing, and organizational) adopted by the OECD. METHODOLOGY: The paper is based on data from 389 SMEs located in Finland and describes the development of a model for testing the factors that increase the innovativeness of SMEs. The logistic regression model is used as a methodology. Findings: The results show that the creation of novel products, processes and marketing innovation is connected to various external sources of information, such as fairs, the media and the internet. Moreover, the relationship between internal capabilities such as the firm’s know-how increases the marketing and organizational innovativeness of SMEs. Our results demonstrated that the creation of product innovation is positively connected to manufacturing. Furthermore, we find that the creation of novel processes and organizational innovation is related to firm size, such that firms with fewer than 20 employees (smallest firms) were concentrated among non-innovators and companies with more than 20 employees were concentrated among innovators. IMPLICATIONS FOR THEORY AND PRACTICE: The contribution of our study is to analyse to what extent various types of innovation rely on specific information sources. This study also provides suggestions for practice and policymakers. Contrary to expectations regarding our findings, public support organizations were not statistically significant in any innovation model. Therefore, public support organizations should develop better mechanisms to find SMEs with strong motivations to develop new products and market opportunities. ORIGINALITY AND VALUE: This paper provides a new and topical viewpoint for the literature by examining the possible factors explaining the increase in SMEs’ likelihood of implementing product, process, marketing, and organizational innovations. Our study provides comprehensive information on how different stakeholders contribute to the emergence of SME innovation.

Raportissa esitetään KIRI-hankkeen tulokset koskien kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen riskien jakamista. Uusien ratkaisujen käyttöönottoon liittyy useita epävarmuuksia, jotka tekevät innovatiivisten hankintojen riskit tavanomaisia hankintoja korkeammiksi. Raportissa tarkastellaan riskien luonnetta eri tyyppisissä hankinnoissa liittyen hankinnan kohteeseen, tilaajan ja toimittajien toimintaan, hankintaprosessiin sekä markkinoihin ja ekosysteemeihin. Tarkasteluun sisältyy aihetta koskeva kirjallisuuskatsaus, seitsemän hankintatapauksen analyysit, kansainvälisten käytäntöjen kartoitus sekä johtopäätökset ja kehitysehdotukset.Kestävien ja innovatiivisten hankintojen riskien hallinnassa on kyse innovatiivisten ratkaisujen avulla saavutettavien hyötyjen ja korkeamman riskin välisen tasapainon hallinnasta. Riskien hallintaan on käytettävissä laaja joukko keinoja liittyen informaatioon ja vuorovaikutukseen, hankintamalleihin, sopimusehtoihin sekä taloudellisiin menettelyihin. Keinot voidaan jakaa yhtäältä hankintayksikön käytössä oleviin riskinhallinnan keinoihin sekä toisaalta riskien jakamista edistäviin innovaatiopolitiikan välineisiin.Johtopäätökset korostavat kokonaisvaltaista lähestymistapaa innovatiivisten ja kestävien hankintojen riskien hallintaan ja jakamiseen. Kehitysehdotukset sisältävät rahoitukseen sekä muihin kuin rahoitukseen kohdistuvia keinoja liittyen mm. osaamisen kehittämiseen ja yhteistyörakenteisiin. Lopuksi arvioidaan erillisen riskirahaston tarpeellisuutta ja perusteita sen toiminnalle innovaatiopolitiikan kokonaisuudessa.

Raportissa esitetään KIRI-hankkeen tulokset koskien kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen riskien jakamista. Uusien ratkaisujen käyttöönottoon liittyy useita epävarmuuksia, jotka tekevät innovatiivisten hankintojen riskit tavanomaisia hankintoja korkeammiksi. Raportissa tarkastellaan riskien luonnetta eri tyyppisissä hankinnoissa liittyen hankinnan kohteeseen, tilaajan ja toimittajien toimintaan, hankintaprosessiin sekä markkinoihin ja ekosysteemeihin. Tarkasteluun sisältyy aihetta koskeva kirjallisuuskatsaus, seitsemän hankintatapauksen analyysit, kansainvälisten käytäntöjen kartoitus sekä johtopäätökset ja kehitysehdotukset.Kestävien ja innovatiivisten hankintojen riskien hallinnassa on kyse innovatiivisten ratkaisujen avulla saavutettavien hyötyjen ja korkeamman riskin välisen tasapainon hallinnasta. Riskien hallintaan on käytettävissä laaja joukko keinoja liittyen informaatioon ja vuorovaikutukseen, hankintamalleihin, sopimusehtoihin sekä taloudellisiin menettelyihin. Keinot voidaan jakaa yhtäältä hankintayksikön käytössä oleviin riskinhallinnan keinoihin sekä toisaalta riskien jakamista edistäviin innovaatiopolitiikan välineisiin.Johtopäätökset korostavat kokonaisvaltaista lähestymistapaa innovatiivisten ja kestävien hankintojen riskien hallintaan ja jakamiseen. Kehitysehdotukset sisältävät rahoitukseen sekä muihin kuin rahoitukseen kohdistuvia keinoja liittyen mm. osaamisen kehittämiseen ja yhteistyörakenteisiin. Lopuksi arvioidaan erillisen riskirahaston tarpeellisuutta ja perusteita sen toiminnalle innovaatiopolitiikan kokonaisuudessa.

This paper elucidates the inside of the black box of Amazon's unique research and development (R&D) dynamism that made it the world's top R&D leader by transforming “routine or periodic alterations” into “significant improvement” during the R&D process. This dynamism also succeeded in transforming the COVID-19 pandemic period into a springboard for new innovation, leading to Amazon's notable growth notwithstanding the pandemic. An empirical analysis using a techno-economic approach focusing on Amazon's endeavor to develop a series of advanced digital fashions (ADFs) and online-based luxury brands (neo-luxury) before and during the COVID-19 pandemic was conducted. Amazon became a global apparel leader based on learning orchestration externality through developing a series of ADFs that emerged co-evolution with neo-luxury corresponding to the cultural shift to a new age of meaning. The focal driver of design-driven innovation is meaning, and meaning-seeking innovation emerges as a self-propagating generative function. Amazon has been advancing Amazon Web Services (AWS) as an innovative, advanced composite cloud infrastructure. This infrastructure incorporates a generative function and develops a cloud-based fashion platform by integrating all stakeholders in one place. Given the common key function, the self-propagating generative function, AWS, and neo-luxury resonate and induce co-evolution between them. This co-evolution emerges as growing seamless switching. Thus, a new perspective of innovation toward a non-contact society can be explored. This paper aims to reveal a theoretical and empirical demonstration of this dynamism, which gives rise to insights for pioneering a new frontier beyond current business models toward a non-contact society after the COVID-19 pandemic ends. peerReviewed

The needs of the manufacturing industry during the last decade have shifted from linear and manual processes towards digital and intelligent progressions and solutions. The fourth industrial revolution, Industry 4.0 (I4.0), has the potential to address these needs and transform traditional business operations into collaborative and innovative industrial manoeuvres through digitalisation. In addition, manufacturing industries implementing advanced technologies for digitalisation and innovation strive for long-term productivity and efficiency based on industrial value creation and sustainable development (SD) across economic, environmental, and societal dimensions. However, the current body of conceptual and empirical research on I4.0 within the manufacturing industry lacks an in-depth investigation of the related sustainability paradigm and value-creation perspectives in managing I4.0-based innovation ecosystems. The purpose of this dissertation is to contribute to the I4.0 literature by exploring the operational logics and impacts of I4.0 on sustainable development and value creation for organisations. A theoretical and empirical lens is applied from four different perspectives: a holistic review of the literature, an implementation view at national level, an innovation ecosystem view, and a narrowed view at the project level. The dissertation adopts a qualitative approach building on the systematic mapping study (SMS) and case study methods. The results regarding I4.0 and sustainability relationships provide a theoretical ground for the sustainable implications of I4.0 and identify triple bottom line (TBL), circular economy (CE), and sustainable business models (SBM) as inter-related themes under SD–I4.0 research. An I4.0-based implementation pathway for digitalisation and sustainability is provided with respect to drivers, barriers, and opportunities for successful digitalisation in Finland. Furthermore, the significance of triple helix collaboration for innovation and value co-creation in an I4.0 environment is explored, and enablers for successful collaborations in the innovation ecosystems are identified. The results further strengthen the I4.0-based collaborative innovation literature by providing empirical evidence related to the network of interdependencies (goal, task, resource) formed therein. Together, these interplays provide new knowledge concerning the impact of I4.0 on sustainable development and collaborative value-creation for practitioners and academics. Tiivistelmä Teollisuus on siirtymässä lineaarisista ja manuaalisista prosesseista kohti digitaalisia ja älykkäitä ratkaisuja. Neljäs teollinen vallankumous, Teollisuus 4.0 (T4.0), voi vastata näihin tarpeisiin ja muuttaa perinteisen liiketoiminnan digitalisaation avulla yhteistyöhön ja innovointiin perustuviksi käytänteiksi. Hyödyntämällä uusimpia teknologioita digitalisaatioon sekä innovointiin valmistava teollisuus pyrkii pitkän aikavälin tuottavuuden ja tehokkuuden kehitykseen, perustuen arvonluontiin ja kestävyyteen taloudellisesta, ympäristöllisestä ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Nykyisestä valmistavaa teollisuutta käsittelevästä T4.0:n käsitteellisestä ja empiirisestä kirjallisuudesta puuttuu kuitenkin tarkempi tutkimus kestävän kehityksen paradigmasta ja arvonluonnista T4.0-pohjaisten innovaatioekosysteemien johtamisessa. Tämän väitöskirjan tarkoituksena on tuottaa tietoa liittyen T4.0:n toimintalogiikkaan ja sen vaikutuksista kestävään kehitykseen ja organisaatioiden arvonluontiin. Näitä ilmiöitä tarkastellaan neljästä teoreettisesta ja empiirisestä näkökulmasta: tutkimalla aihepiirin kirjallisuutta, kansallisen tason toteutusta, innovaatioekosysteemiä ja projektitason toteutusta. Väitöskirjassa hyödynnetään laadullista tutkimustapaa, joka perustuu systemaattiseen kirjallisuuden kartoitustutkimukseen ja tapaustutkimusmenetelmiin. Tulokset koskien T4.0:n ja kestävän kehityksen suhdetta ja liittymäkohtia luovat teoreettisen perustan T4.0:n vaikutuksille kestävään kehitykseen. Niissä tunnistetaan kolmoistilinpäätös (triple bottom line), kiertotalous ja kestävät liiketoimintamallit keskeisiksi toisiinsa liittyviksi teemoiksi. Tuloksissa esitellään myös digitalisaation ja kestävän kehityksen T4.0-pohjainen toteutuspolku Suomessa ja siihen liittyvät ajurit, esteet ja mahdollisuudet. Lisäksi esitetään kolmoiskierreyhteistyön (triple helix) merkitys innovointiin ja arvon yhteisluontiin T4.0-ympäristössä, ja kartoitetaan onnistuneen yhteistyön mahdollistajia innovaatioekosysteemeissä. Tulokset vahvistavat T4.0-innovaatioyhteistyökirjallisuutta tarjoamalla empiiristä näyttöä verkostossa muodostuvista keskinäisistä riippuvuuksista liittyen yhteisiin tavoitteisiin, tehtäviin ja resursseihin. Tutkimuksen kokonaistulokset tarjoavat uutta tietoa T4.0:n vaikutuksista kestävään kehitykseen ja yhteistyössä tehtävään arvonluontiin sekä käytännön toimijoille että tutkijoille.

peerReviewed

Robotic process automation (RPA) has by now for years been viewed as a disruptive innovation that will have a significant impact on accounting, HR and payroll services, and yet the rate of adopting the innovation has not reached a level anticipated in past predictions. As several elements have a negative impact on the organization’s rate of adopting RPA, passive resistance to change has a significant impact in the form of constant dithering. Resistance to change can emerge at any stage of the Innovation-Decision process and fluctuate throughout the continued adoption, causing wasted investments, capabilities and resources. peerReviewed

Kaupunkien yhteistoiminnallinen rooli yhdyskuntasuunnittelussa on korostunut kaupungistumisen seurauksena. Lisäksi globaalit muutosvoimat, kuten ilmastonmuutos ja digitalisaatio, vaikuttavat yhdyskuntarakenteen toiminnallisuuksiin ja kaupunkien kykyyn ohjata yhdyskuntarakenteen kehitystä. Julkishallinnon monimutkaisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin on kehitelty erilaisia yhteistoiminnallisia malleja ja kokeilualustoja, jotka luovat tilaa kokeilukulttuurille ja innovoinnille. Kokeilualustat tarjoavat kaupungeille mahdollisuuden osallistaa kansalaisia, yrityksiä ja kolmannen sektorin toimijoita kaupunkikehitykseen, jossa isona tavoitteena on varmistaa asukkaille terveellinen ja laadukas ympäristö ilman luonnonvarojen tuhlaamista. Tutkielmani kohteena olevien Tampereen Hiedanrannan ja Espoon Keran aluerakentamishankkeissa kokeilualustoja on lähdetty hyödyntämään uudenlaisten innovaatioiden ja toimintatapojen luomiseksi. Tutkielmani käsittelee aluerakentamisen taustalla vaikuttavia yhteishallinnan prosesseja Hiedanrannan ja Keran aluerakentamishankkeissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia yhteishallinnan ja kyvykkyyksien johtamisen prosesseja hankkeisiin osallistuvat toimijat tunnistivat. Lisäksi pyrin selvittämään haastatteluiden perusteella, mitkä tekijät Tampereen ja Espoon kaupungeissa ovat vaikuttaneet hallintatavan kehittymiseen Hiedanrannan ja Espoon hankkeissa. Tutkielmani aineisto muodostui CICAT 2025 -hankkeeseen tuotetusta haastatteluaineistosta. Analysointi tehtiin käyttämällä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Analyysi ja tulkinta mukailivat kolmea teoriasta noussutta käsitettä, jotka ovat kommunikointi-, vastuunjako- ja päätöksentekoprosessit. Analyysin kohteena oli lisäksi aluerakentamismallien valintaan vaikuttaneet taustatekijät. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui kolmen hallintamallin, New Public Managementin, uusweberiläisen hallintamallin sekä innovaatioyhteistyön käsitteistä, sekä yhteishallinnan ja kyvykkyyksien johtamisen käsitteistä, joita tarkasteltiin yhteistyön prosessinäkökulmasta. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta kaupungin aikaisemmilla kokemuksilla ja strategisilla linjauksilla olevan oleellinen merkitys Hiedanrannassa ja Kerassa toteutettavien hallintamallien valinnassa. Lisäksi tutkimuksen perusteella voidaan havaita kummankin aluerakentamismallin kohdalla samankaltaisuutta kaupungin toimijuudessa johtaa sekä mahdollistaa hankkeiden toteuttamista. Hiedanrannassa hanke kääntyi toteuttamaan New Public Managementin tyyppistä hallintamallia, Keran projekti mukautui uusweberiläisen hallintamallin soveltamiseen. Jatkotutkimusaiheina Hiedanrannan ja Keran tapauksessa olisi mielenkiintoista tutkia yhteishallinnan rakenteita, ja sitä miten rakenteet rajoittavat kaupunkien mahdollisuutta osallistua ja toimia yhteistyössä. Lisäksi olisi mielenkiintoista tutkia yhteistyön toimijuutta, esimerkiksi toimijoiden mahdollisuuksia vaikuttaa yhteistyöhön. Parempi ymmärrys siitä, millaiset tekijät yhteishallinnan syntymisen taustalla vaikuttavat, mahdollistaisi Hiedanrannan ja Keran kaltaisille projekteille asetettujen tavoitteiden tehokkaamman saavuttamisen.

Robotic Process Automation (RPA) originally entered the field of information systems as one of those disruptive innovations that will, among other automation solutions, have a profound effect on job descriptions and work itself in near future. One of the sectors that will be revolutionized – and are in fact already changing – are financial and human resource (HR) services, such as accounting, billing, and payroll services. According to statistics, Finnish companies operating on the administrative and support services sector make little use of service robots. Companies that have initially adopted the technology do not necessary reach its full potential. We explore what factors create challenges for the continued adoption of robotic process automation by investigating two companies and using interpretive case study as our research method. The two companies are service centers. They operate on the public sector in Finland and provide financial and HR services for their owner-clients. The findings of this study include insights into the key factors that affect continued adoption of RPA, and these point towards an expanded model of Innovation-Decision Process where iterations of a new decision are triggered by new ideas on how to use the innovation. peerReviewed

Highlights • Sustainable provision of FES require a system- and innovation-based perspective. • Most innovation activities are characterised by optimisation strategies for biomass provision. • Lacking resources and institutions prevent foresters to engage in innovation activities. • New forms of communication, cooperation and financing are needed for providing non-wood FES. • Current revisions of EU policy frameworks pose possibilities for novel forms of FES governance. This paper analyses the occurrence of governance innovations for forest ecosystem service (FES) provision in the forestry sector in Europe and the factors that influence innovation development. Based on a European-wide online survey, public and private forest owners and managers representing different property sizes indicate what type of governance innovation activities they engage in, and why. To investigate forestry innovations as systems, the analysis focuses on biophysical, social and technical factors influencing innovation development. The results of our exploratory quantitative analysis show that most innovation activities identified are largely oriented towards biomass production. Accordingly, most forest owners implement efficiency-driven optimisation strategies for forest management and technological improvement for provisioning service supply, to generate income. In contrast, the provision of regulating and cultural services is not yet a prominent part of forestry innovation activities. Reasons are rooted in a market-oriented economic rationale focusing on timber production, a lack of financial resources to compensate for other FES provisions or institutions to provide backup and security to forest owners and managers for engaging in innovation development. Given that the provision of a wide range of FES is a politically well-established objective for forest management in Europe, a strategy is needed that helps to align actors and sectors for supporting and co-financing related forest management approaches and business models. The current revision of the forest related policy framework on EU level under the EU Green deal poses a window of opportunity for better fostering novel governance approaches for more sustainable FES provision.

Highlights • Rapid major shifts in the global security landscape impact innovation policy. • Accelerating transitions place new attentions for transforming innovation policy. • Transitions’ security implications should be considered in innovation policy. • An anticipatory approach needs to be coupled with reflective policymaking. • Increasing interaction across policy domains and fields of scholarship is needed. Historically STI policy is connected to national security and the military. Yet, contemporary innovation policy is rarely discussed in a security context. This perspective argues that new, transformation-oriented innovation policies should more explicitly consider (a) the side-effects of policies on global security and (b) how the global security context influences the achievement of transitions. This need is further extrapolated by the current period of rapid major shifts in the global security landscape. The perspective suggests that policymakers should be proactive in setting criteria and evaluating the security implications of innovation and transitions. Innovation policy should anticipate the side-effects of innovation and transitions. It should also be flexible. This means reflection on the different positive uses and cascading effects of innovations for transitions, and responses to geopolitical developments. Improved dialog between innovation policymakers and other policy domains, and between scholars from different disciplines is vital.

Aineettomien oikeuksien (Intellectual Property Rights, IPR) instituutioiden kuten patentti- ja tavaramerkkijärjestelmien kehityksellä on erityinen rooli tutkimus- ja kehitysinvestointien (T&K), innovaatiotoiminnan sekä teknologisen kehityksen määrän ja suunnan määrittäjinä. Tässä artikkelissa keskitytään IPR-instituutioihin teknologisen kehityksen määrittäjinä ja tarkastellaan ilmiötä suomalaisesta näkökulmasta. Pitkällä aikavälillä aineettoman omaisuuden ja sen suojaamisen merkitys taloudessa, yritysten liiketoiminnassa ja innovaatiotuottojen saamisessa on kasvanut, samalla kun kansallisia ja kansainvälisiä IPR-järjestelmiä on kehitetty ja yhdenmukaistettu. IPR-instituutioiden kehityksen pitkä linja Euroopan unionin sisämarkkinalla on polkuriippuvainen nojaten kasvavaan määrään maiden välisiä kansainvälisiä sopimuksia. T&K-investointien määrän ohella on syytä kiinnittää huomiota T&K-investointien laatuun ja allokaatioon, joihin IPR-instituutiot muiden instituutioiden ohella sekä subjektiiviset uskomukset pelisäännöistä ohjaavat yritysten ja muiden päätöksentekijöiden valintoja niin Suomessa, Euroopassa kuin kansainvälisestikin. Sekä Suomen uusi kansallinen IPR-strategia että EU:n aineettoman omaisuuden (IP) toimintasuunnitelma korostavat IPR-osaamisen tärkeää merkitystä. Oletettavasti nimenomaan IPR-koulutuksella ja -osaamisen kasvulla tulisi olla vaikutusta T&K-investoinneista saataviin tuottoihin ja siten myös teknologisen kehityksen suuntaan. Tästä syystä myös Suomessa olisi syytä analysoida systemaattisemmin kansallisten T&K-investointien, IPR-osaamisen ja innovaatiotuottojen välisiä yhteyksiä. peerReviewed

Data has become an important asset in value creation. Organizations are dealing with a huge amount of data generated on different platforms. In dynamic environments, public organizations have an opportunity to make innovations by applying innovative technologies, implementing big data, and enabling data analytics capabilities that can create value. Evidence from the literature shows that organizations need data analytics capabilities to achieve data-driven value creation. In this chapter, based on a literature review and case example, the aim is to present the factors enabling public innovations from the big data analytics perspective; a theoretical framework for data-driven value creation in public innovation is proposed, incorporating the concepts of data and data analytics and different data-driven value propositions. The case concerns a community centre owned by City of Turku in Finland, where was identified the different big data analytics capabilities for efficient building management. The data generated in the building helps those in charge to understand building performance and make decisions on managing the building, and also to serve citizens through more efficient resource utilization. The role of the case example is to determine which big data analytics capabilities are required to achieve value creation in the public innovation process. publishedVersion

Tämän tutkielman tavoitteena on luoda syvällistä ymmärrystä uudenlaisista finanssipalveluista, joiden kehittämisessä voidaan hyödyntää käyttäytymistieteellisen rahoituksen rakenteita ja työkaluja. Ymmärtämällä syvällisesti asiakkaan käyttäytymisen taustalla vaikuttavia käyttäytymistieteellisen rahoituksen tekijöitä sekä toisaalta yrityksen näkökulmasta erilaisia käyttäytymistieteellisen rahoituksen rakenteita ja työkaluja on mahdollista kehittää uudenlaisia finanssipalveluita, jotka mukailevat Vargon ja Luschin (2007) esittämää arvon yhteisluonnin teoriaa. Tutkimusmenetelmänä toimii kvalitatiivinen vertaileva case-tutkimus ja aineistona sekundäärinen verkosta saatavilla oleva data. Case A -yritykseksi on valittu kansainvälistä huomiota ja tieteellistä tunnustusta saanut alun perin eteläafrikkalainen Discovery Limited, joka on nykyään globaali toimija. Tämä luo case-tutkimukseen kansainvälisen benchmarkin ja mielenkiintoisen tutkimusasetelman. Case B -yritykseksi on valittu vähemmän tässä yhteydessä tutkittu kotimainen OP Ryhmä, joka on viime aikoina vahvasti panostanut digitaalisiin ratkaisuihin. Case-yrityksien uudenlaisista finanssipalveluista ja liiketoimintamalleista analysoidaan yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia käyttäytymistieteellisen rahoituksen rakenteiden ja työkalujen näkökulmasta. Tutkimusasetelma mahdollistaa deduktiivis-induktiivisen päättelyn. Tutkielman keskeisenä tuloksena voidaan pitää, että osa finanssialan yrityksistä on tulkinnut roolinsa uudelleen arvon yhteisluonnin teorian valossa. Käyttäytymistieteellisen rahoituksen rakenteita oli tämän tutkielman valossa tulkittavissa molemmissa case-yrityksissä. Isossa kuvassa uudenlaisissa finanssipalveluissa korostuu ennaltaehkäisevä ja valmentava luonne sekä pyrkimys tukea asiakasta saavuttamaan taloudellisesti ja terveydellisesti turvattu elämäntilanne. Henkilöasiakkaiden vakuutuspuolella ennaltaehkäisevä luonne näyttäytyy käyttäytymiseen pohjautuvina älyvakuutuksina, kun taas pankkipuolella innovaatiot keskittyvät oman talouden tasapainon tukemiseen sekä uudenlaisiin maksuinnovaatioihin. Alusta- ja datavetoisessa taloudessa finanssiala linkittyy yhä vahvemmin myös muiden alan toimijoihin. Open Banking -sääntelyksi EU:ssa nimettyä PSD2-direktiiviä sekä API-rajapintoja tuodaan esille tarkemmin tutkielman loppupuolella. Keskustelun tasolla on jo nähtävissä Open Banking -ajattelun laajentumista kohti Open Insurance- ja Open Finance -ajattelua, mikä tulee muuttamaan finanssialaa merkittävästi tulevina vuosina. Tutkielma on tietääkseni ensimmäinen juuri tästä laajuudesta ja näkökulmasta sekä tällä vertailevalla tutkimusasetelmalla toteutettu tutkimus.

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään kunnissa COVID-19-pandemian poikkeusoloissa syntyneiden innovaatioiden luonnetta ja niiden käyttötarkoituksia. Poikkeusolojen innovaatioiden luonnetta tarkastellaan suhteessa Innovaatiobarometri 2018:an vertailuaineistoon ja OECD:n innovaatiomallin innovaatiotoiminnan innovaatiotyyppeihin. Tutkimuksen aineisto sijoittuu pandemia-ajan poikkeusoloihin keväälle 2020. Poikkeusolot keskeyttivät tavanomaisen arjen, minkä vuoksi kuntien tuli kohdistaa toimintojaan hyvin nopeasti turvatakseen lakisääteiset peruspalvelut. Kuntien innovaatiotoiminta on tavanomaisesti suunniteltua ja organisoitua. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena pohjautuen Innokylän (www.innokyla.fi) kokonaisuussivustoon Kuntien käytännöistä koronaepidemian ja poikkeusolojen aikana. Tutkimuksen aineisto käsittää 31 kunnissa pandemia-ajan poikkeusoloissa toteutettua innovaatiota. Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että pandemia-ajan poikkeusolojen innovaatiot poikkesivat tyypeiltään normaalioloista. Innovaatiot olivat täsmällisiä ja niiden tarkoituksena oli ratkaista poikkeusolojen esiin tuoma yhteiskunnallinen haaste. Pandemia-ajan innovaatiot olivat pääosin mukautuvia tehtäväkeskeisiä palveluinnovaatioita, joissa palveluita järjesteltiin uudelleen saavutettavuutta ja esteettömyyttä parantaen. Kunnat toteuttivat innovaatioita paikallisten toimijoiden kanssa yhteistyössä. Poikkeusoloissa ei otettu käyttöön uusia laitteita eikä pyritty optimoimaan kuntien organisatorisia toimintoja. Poikkeusolojen yllättävyyden vuoksi kuntien innovaatiotoiminta oli reaktiivista, ja innovaatioiden tarkoituksena oli mukauttaa kuntien ylläpitämiä palveluita, jotta peruspalveluiden järjestäminen pystyttiin turvaamaan. Useat innovaatioista hyödynsivät toiminnassaan digitaalisia ratkaisuja. Innovaatioissa kiinnitettiin myös huomiota kuntalaisten hyvinvointiin ja sosiaalisten kontaktien vahvistamiseen. Innovaatioiden avulla tavoiteltiin kuntalaisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemista pandemia-ajan poikkeusoloissa.

Up to four generations are potentially involved in education and workspaces. This means that people of different generations can increasingly learn together and share knowledge virtually in the digital age. Nevertheless, the principles for designing systems to support intergenerational knowledge sharing (IKS) are inconclusive. Our results demonstrate the value of applying design science research methodology to capture design principles for IKS systems. We articulate what design goals should be considered and bring more conceptual clarity to this phenomenon by presenting five design principles: a) positive personalization, b) progressive design ecosystem, c) effectual system design, d) iterative goal reflection, e) coopetitive intergenerational tasks. By reflecting on the design process and formalizing a class of design principles, we contribute to design-oriented IKS systems in the digital age. peerReviewed

Maaseudulla kehitetyt kansalaisyhteiskuntalähtöiset ja eri sektoreiden väliseen kumppanuuteen perustuvat sosiaaliset innovaatiot vahvistavat monin tavoin paikallisyhteisöjen hyvinvointia ja elinvoimaa. Ne ilmentävät uudenlaisia tapoja tuottaa palveluja, edistää yhteisöllisyyttä ja yhteisölähtöistä kehittämistä, vahvistaa paikallisdemokratiaa sekä kehittää asumista ja infrastruktuuria samoin kuin paikallista työllisyyttä ja elinkeinoja. nonPeerReviewed

This qualitative study explores the changes that a specific group of knowledge workers – language professionals in Finland – have undergone in their work and how they perceive the meaningfulness of their work as a result. The data presented in this article has been collected through group interviews and is part of a larger data set. To make sense of our data, we use thematic analysis and the framework of meaningful work presented by Rosso et al. For some of our research participants, the factors of meaningful work are present. For others, changes in work, such as platform work and outsourcing, have reduced autonomy and development possibilities. We conclude by discussing the implications of our findings.

PurposeGreen innovation can promote both environmental sustainability and economic growth. However, its development and implementation can be complex due to the need to align innovation activities within and across companies. In this study, the authors examined how this complexity can be managed by analyzing how individual companies combine different innovation activities to develop green innovation, and how companies along the value chain align to implement these innovations.Design/methodology/approachThe dataset comprises both interviews and a survey of senior executives from the Swedish wood construction industry. These data were first analyzed by using fuzzy set qualitative comparative analysis (fsQCA) to identify innovation activity configurations at the level of the individual company. The interviews were then analyzed to identify alignment mechanisms enabling the implementation of green innovation along the value chain.FindingsAt the company level, the authors found three innovation activity configurations with varying levels of complexity: (1) systemic innovation by proactive companies, (2) process innovation by reactive companies and (3) inaction by technology-independent companies. On the value chain level, the authors found three alignment mechanisms that facilitate the implementation of green innovation along the value chain. These mechanisms promote cooperation by increasing efficiency, opening up new market opportunities and increasing the level of servitization.Originality/valueThis paper analyzes the complexity of green innovation and provides novel insights into how complexity is managed at the level of both the individual company and the value chain.

Ruokajärjestelmämme kärsivät monista yhteen kietoutuneista kestävyysongelmista. Ongelmia ei korjata yksittäisillä teknologisilla ratkaisuilla, vaan muutoksia tarvitaan läpi koko ruokajärjestelmän. Muutosten laajuuden vuoksi on syytä puhua järjestelmän perustavanlaatuisesta muuttamisesta eli ruokamurroksesta. Tässä julkaisussa tarkastelemme, miten ruokajärjestelmän ilmastopäästöjä voitaisiin vähentää Suomessa siten, että ruokaturva ei vaarannu. Arvioimme ilmastotoimien toteutusta eri murrospoluilla, jotka keskittyvät maankäytön, ruokavalioiden, maatalous- ja ruokateknologioiden muutoksiin. Arvioimme eri murrospolkujen vaikutuksia maatalouteen eri alueilla ja eri väestöryhmien ravitsemukseen. Esittelemme reilun ruokamurroksen periaatteet ja kriteerit, joiden avulla eri murrospolkujen oikeudenmukaisuusvaikutuksia voidaan arvioida. Tarkastelemme myös, millaisia politiikkatoimia tarvitaan ja ruokajärjestelmän toimijoiden näkemyksiä eri toimien oikeudenmukaisuudesta. Reiluuteen liittyvät kysymykset tarvitsevat huomiota kaikilla murrospoluilla, mutta hieman eri painotuksin. Maankäytön murrospolulla keskeiseen asemaan nousevat ilmastopäästöjen vähennys turvemaapelloilla ja viljelijöiden mahdollisuudet toteuttaa vaadittuja ilmastotoimia. Tämä haaste ei liity yksin jako-oikeudenmukaisuuteen, vaan vaatii myös tilojen erilaisten tilanteiden huomioimista sekä muutoskyvykkyyden kehittämistä. Tällä hetkellä viljelijät suhtautuvat vastentahtoisesti turvemaiden viljelystä luopumiseen. Vaatimukset turvepeltojen käytön muutoksista osuvat tuottajien toimeentuloon ja omanarvontuntoon. Koetun oikeudenmukaisuuden parantaminen vaatii huomiota menettelytapojen oikeudenmukaisuuteen politiikkatoimien suunnittelussa niin, että viljelijät otetaan tasavertaisemmin mukaan päästövähennys- ja politiikkakeinojen suunnitteluun. Ristiriitaiset kannustimet on poistettava. Ympäristöoikeudenmukaisuuden kannalta on tärkeää, että maataloudelle asetetuista ympäristötavoitteista pidetään kiinni. Ruokavaliomuutoksen murrospolku koskettaa koko väestöä. Ravitsemussuositusten ja energiatarpeen mukainen syöminen jo itsessään vähentäisi ruokavalion ilmastovaikutuksia. Sosioekonomiset tarkastelut osoittavat, että koulutetut, kaupunkilaiset naiset ovat etumatkalla kohti kestävämpää ruokavaliota. Heidän on helpompi seurata ison ruokavaliomuutoksen polkua, kun taas joillekin muille väestöryhmille pienemmän ruokavaliomuutospolun seuraaminen voi olla helpompaa. Ruokavaliomuutoksiin tarvittavia kyvykkyyksiä, tietoa, ruoanlaittotapoja ja kulttuurisia merkityksiä on tärkeää kehittää koko väestön tasolla. Samaan aikaan eri väestöryhmien ravitsemusta ja haavoittuvuutta ruoan ja muiden välttämättömyyshyödykkeiden hinnan muutoksille on tärkeää seurata, jotta sosiaalipolitiikalla pystytään reagoimaan muutoksiin. Ruokapuheen monipuolistaminen on tärkeää ruokavaliomuutokseen liittyvien vastakkainasettelujen purkamiseksi. Teknologiamuutoksessa eri toimijoiden resurssit ja tietotaito eivät jakaudu tällä hetkellä tasaisesti. Pienet startup-yritykset ja elintarviketeollisuuden vahvat toimijat ovat hyvin eri asemassa ruokateknologian kehityksessä. Kannattavuusongelmat vaikuttavat keskeisesti maatilojen mahdollisuuksiin ottaa uutta teknologiaa käyttöön tai vaihtaa tuotantosuuntaa. Eri toimijoiden yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua innovointiin on kehitettävä osana reilua innovaatiopolitiikkaa. Ruokajärjestelmän muutosvaatimukset nostavat koetut epäoikeudenmukaisuudet pintaan, ja riskinä on kokemusten kärjistyminen. Reilun ruokamurroksen periaatteet ja kriteerit auttavat tarkentamaan kestävyystoimien oikeudenmukaisuusvaikutuksia ja suhteuttamaan eri toimijaryhmien kokemuksia ja vaateita toisiinsa. Epäoikeudenmukaisuuksiin on aktiivisesti etsittävä ratkaisuja, siten, että samalla tarkennetaan eri politiikkalohkojen välistä työnjakoa ilmasto-, maatalous- ja sosiaalipolitiikan välillä. Muutoskyvykkyyksien tukeminen on vaikuttavinta oikeudenmukaisuuspolitiikkaa. Our food systems suffer from many intertwined sustainability problems. Problems cannot be fixed with individual technological solutions, but instead changes are needed throughout the entire food system. Given the scale of the changes, we should talk about a fundamental change in the system, that is, a food system transformation. In this publication, we examine how the climate emissions of the food system could be reduced in Finland in a way that does not compromise food and nutrition security. We assess the implementation of climate action on different transition paths that focus on changes in land use, diets, agriculture and food technologies. We assess the effects of different transition paths on agriculture in different regions and on the nutrition of different population groups. We present the principles and criteria for a just food system transition, with the help of which the fairness effects of different transition paths can be assessed. We will also examine necessary policy measures and the views of food system actors on the fairness of different actions. Issues related to fairness require attention on all transition paths, but with slightly different focuses. On the path of land use transition, the reduction of climate emissions in organic fields, i.e. peatlands and the opportunities for farmers to implement the required climate measures will play a key role. This challenge is not only related to distributional justice, but also requires recognition of the different situations and capabilities of the farmers. At the moment, farmers are reluctant to change the cultivation practices at the peatlands. Calls for change affect the producers' income and self-esteem. Improving perceived fairness requires paying attention to the procedural justice when planning policy measures. This can be done by involving farmers more equally in the planning of emission reduction and policy measures. Conflicting incentives must be removed. From the point of view of environmental justice, it is important that the environmental objectives set for agriculture are adhered to. The transition path of dietary change affects the entire population. Merely following nutritional recommendations would already reduce the climate impact of Finns’ diet. Socioeconomic studies show that educated urban women are ahead of the curve in moving towards a more sustainable diet. It is easier for them to follow the path of a significant dietary change, while for some other populations, following a smaller dietary change path may be easier. It is important to develop the capabilities, knowledge, cooking habits and cultural meanings required for dietary changes at the level of the entire population. At the same time, it is important to monitor the nutrition and vulnerability of different population groups when changing the price of food and other necessities in order to enable social policies to respond to changes. Diversifying food discourse is important in defusing the antagonistic attitudes associated with dietary change. In technological change, the resources and know-how of different actors are not evenly distributed at the moment. Small start-ups and strong players in the food industry play a very different role in the development of food technology. Profitability problems have a key impact on the ability of farms to adopt new technologies or to switch production. Equal opportunities for different actors to participate in innovation must be developed as part of a fair innovation policy. The demands for changes in the food system bring perceived injustices to the surface, and there is a risk that the experiences will polarise. The principles and criteria of the fair food transition help to specify the fairness effects of sustainability measures and to weigh the experiences and claims of different groups of actors. Solutions to injustices must be actively sought, at the same time specifying the division of labour between the climate, agricultural and social policies. Supporting the capacity for change is the most effective policy of fairness. nonPeerReviewed

In this study, we looked at the competencies and changes in the competency spectrum required for global start-ups in the digital age. Specifically, we explored intergenerational collaboration as an intervention in which experienced business-people from senior adult groups support young entrepreneurs. We conducted a Delphi study with 20 experts from different disciplines, considering the study context. The results of this study shed light on understanding the necessary competencies of entrepreneurs for intergenerationally supported start-up innovation by providing 27 competencies categorized as follows: intergenerational safety facilitation, cultural awareness, virtues for growth, effectual creativity, technical expertise, responsive teamwork, values-based organization, and sustainable network development. In addition, the study results also reveal the competency priorities and the minimum requirements for each competency group based on the global innovation process and can be used to develop a readiness assessment for start-up entrepreneurs. peerReviewed

Construction industry is generally viewed to suffer from low rate of innovation, which is at least in part due to the project-based nature of the industry. Carefully resourced projects do not provide the best platform to innovate, and efficient project management is often prioritized over creating solutions that are transferrable from project to another. Construction product suppliers, however, are usually not project-oriented and can thus better maintain research and development (R&D) programs beyond the project-level. Suppliers have even been argued to be a key source for innovation within construction. Developing new products according to market requirements is central for long-term success of a business. Accessing this necessary market input is seen particularly challenging for construction product suppliers when considering their non-central position in project networks and the whole industry. The objective of this research is thus to build a comprehensive framework for involving a variety of customers into supplier’s new product development (NPD), and then adapting this framework to the NPD process model utilized in a target company of this research. To achieve this objective, this research considers (1) how different customers perceive innovation and involvement in the supplier’s NPD, (2) what knowledge they can contribute, and (3) when and by what practices the involvement is to happen. This thesis is conducted as an explorative design science research commissioned by a Finnish supplier of construction products. 15 semi-structured interviews are conducted with variety of customers from construction project networks, including contractors, architects, project clients, and construction consultants with varying backgrounds and expertise. Participatory observation was used to provide complementary knowledge throughout the research. Qualitative data from the interviews reveal tangible business- and project-level practices for attaining valuable market input from all customer stakeholders in construction project networks during all stages of supplier’s new product development process. The findings further imply how innovating is seen challenging within projects, but also how project-level innovation can be promoted with more collaborative project implementations. Customer involvement at the business-level of supplier’s NPD is however highlighted the most, with emphasis on, among others, identifying the lead users, building and leveraging trustworthy relationships, and exploiting every possible opportunity for informal involvement. The findings create strong support for existing literature on promoting construction innovation, but also complement greatly on the unfortunately constricted research from suppliers’ point of view. In addition to the theoretical value and originality, the research offers managerial implications by establishing a generalized yet comprehensive framework as a baseline tool for NPD managers in firms supplying all types of construction products. Further research is needed to validate some of the findings based on qualitative data, such as how different levels and breadth of customer involvement affect construction product supplier’s NPD performance. Some unanswered questions and unexpected findings should also be further explored, such as how construction product suppliers could better promote the adoption of new products and services within the industry, or how collaborative project implementations such as alliances promote project-level innovation in practice Rakennusalan nähdään yleisesti kärsivän heikosta innovaatiotoiminnasta, mikä aiheutuu ainakin osittain toimialan projektiluonteesta. Huolellisesti resursoidut projektit eivät tarjoa parasta alustaa innovoinnille, ja tehokas projektinhallinta asetetaan usein etusijalle hankkeesta toiseen monistettavien ratkaisujen kehittämisen sijaan. Sen sijaan rakennustuotteiden toimittajat eivät useimmiten toimi projektitasolla ja pystyvät siten paremmin ylläpitämään tutkimus- ja kehitysohjelmia projektitason ulkopuolella. Toimittajien on jopa väitetty olevan keskeinen innovaation lähde rakennusteollisuudessa. Uusien tuotteiden kehittäminen markkinoiden tarpeisiin on keskeistä liiketoiminnan pitkän aikavälin menestykselle. Näiden välttämättömien markkinaviestien saavuttaminen nähdään erityisen haastavana rakennustuotteiden toimittajille ottaen huomioon niiden asema projektiverkostoissa ja koko toimialalla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on siten rakentaa kokonaisvaltainen viitekehys erilaisten asiakkaiden osallistamiseksi toimittajan uustuotekehitykseen, ja sen jälkeen sovittaa tämä viitekehys kohdeyrityksen uustuoteprosessiin. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tutkimuksessa selvitetään, (1) kuinka eri asiakkaat kokevat innovaation ja osallistumisen toimittajan tuotekehitykseen, (2) mitä tietoa asiakkaat voivat tarjota, ja (3) milloin ja millaisilla käytänteillä osallistamista tulee tehdä. Tämä opinnäytetyö on tutkimusotteeltaan kartoittava suunnittelututkimus, joka on toteutettu suomalaisen rakennustuotetoimittajan toimeksiannosta. Ensisijaisena tutkimusaineistona toimi 15 puolistrukturoitua haastattelua, jotka toteutettiin erilaisten rakennusprojektin asiakassidosryhmien kanssa, mukaan lukien urakoitsijat, arkkitehdit, rakennuttaja-asiakkaat ja -konsultit. Osallistuvaa havainnointia hyödynnettiin koko tutkimuksen ajan tarjoamaan täydentävää tietoa. Haastatteluista kerätty laadullinen data paljastaa konkreettisia liiketoiminta- ja projektitason käytäntöjä arvokkaan markkinapanoksen saamiseksi kaikilta rakennusprojektien asiakassidosryhmiltä tuotekehitysprosessin kaikissa vaiheissa. Tulokset osoittavat edelleen, kuinka innovointi nähdään haastavana projektien aikana, mutta myös kuinka projektitason innovaatioita voidaan edistää yhteistoiminnallisemmilla projektitoteutuksilla. Eniten kuitenkin korostuu asiakassidosryhmien osallistaminen toimittajan liiketoimintatason tuotekehityksessä, jossa painottuvat muun muassa varhaisten omaksujien tunnistaminen, luotettavien suhteiden rakentaminen ja hyödyntäminen sekä jokaisen eteen tulevan osallistamismahdollisuuden hyödyntäminen. Tulokset antavat vahvaa tukea aiemmille tutkimustuloksille rakennusteollisuuden innovaation edistämisestä, mutta myös täydentävät merkittävästi rakennustuotteiden toimittajien näkökulmasta tehtyä, joskin valitettavan rajallista tutkimusta. Teoreettisen kontribuution lisäksi tutkimus tarjoaa arvokkaita käytännön implikaatioita johdon tueksi esittämällä yleistettävän mutta kattavan viitekehyksen rakennustuotteita toimittavien yritysten tuotekehityspäälliköiden työkaluksi. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan vielä joidenkin laadulliseen aineistoon perustuvien tulosten verifioimiseksi, kuten esimerkiksi koskien sitä, kuinka asiakassidosryhmien osallistaminen eri tasoilla ja laajuudella vaikuttaa rakennustuotteiden toimittajan tuotekehityksen onnistumiseen. Joitain vaille vastausta jääneitä kysymyksiä ja myös odottamattomia löydöksiä tulisi myös tutkia tarkemmin, kuten kuinka rakennustuotteiden toimittajat voisivat paremmin edistää uusien tuotteiden ja palveluiden käyttöönottoa toimialalla tai miten yhteistoiminnalliset projektitoteutukset kuten allianssit edistävät projektitason innovaatioita käytännössä.