Search

Tutkielmassa tarkastellaan osakeyhtiöiden sulautumisten ja jakautumisten varainsiirtoverokohtelua voimassaolevaa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta tulkinta-apuna käyttäen. Tutkimuksen toteutustapa on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen, ja sen tavoitteena on tulkita ja systematisoida voimassaolevaa oikeutta sekä selventää oikeustilaa yritysjärjestelyjen, erityisesti sulautumisten ja jakautumisten, varainsiirtoverotuksen osalta. Vero-oikeudelliselta kannalta yritysjärjestelyt ovat yritysten rakenteellista järjestämistä koskevia verosuunnittelukeinoja, joilla pyritään uudelleenjärjestämään yritystoimintaa vastaamaan alati muuttuvien liiketoimintaympäristöjen muutostarpeisiin ja saavuttaa liiketoiminnan kannalta tehokkuus-, kasvu- ja mittakaavaetuja. Yritysjärjestelyjä toteutettaessa yritykset pyrkivät minimoimaan järjestelystä aiheutuvat välittömät veroseuraamukset. Tutkielman keskiöön asettuu tulkinnalliset kysymykset sulautumisten ja jakautumisten yhteydessä siirtyvän varainsiirtoverotuksen piiriin kuuluvan omaisuuden varainsiirtoverokohtelusta. Varainsiirtoverotuksen omaavan vahvan yksityisoikeudellisen kytköksen ja tulkintaperinteen vuoksi tutkielmassa on vero-oikeudellisen tulkintanäkökulman lisäksi välttämätöntä ottaa huomioon myös yhtiöoikeudelliset säännökset ja käytännöt. Vero-oikeudelliset ja yhtiöoikeudelliset yritysjärjestelysäännökset ovat sisällöltään ja vaatimuksiltaan osittain sidoksissa ja osittain ristiriidassa keskenään, joka aiheuttaa tulkinnallisia haasteita ja ongelmia yritysjärjestelyjen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Varainsiirtoverolaki ei sanamuodoltaan ole taipuvainen yhtiöoikeudellisiin rakenteellisiin kysymyksiin, joka niin ikään luo omat tulkinnalliset haasteensa ottaen huomioon lain vahvan kytköksen yksityisoikeuteen. Yritystoiminnan rakenteellisten uudelleenjärjestelytilanteiden voidaan varainsiirtoverotuksen kannalta todeta olevan verovelvollisen oikeusvarmuuden ja verotuksen ennakoitavuuden kannalta haastavia. Vaikeaselkoinen varainsiirtoverolaki ei yritysjärjestelyjen osalta täytä nykypäivän vaatimuksia tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti toimivalle verolaille. Tutkielmassa keskitytään lainsäädännöllisen tulkinnan lisäksi erityisesti kahteen tuoretta oikeuskäytäntöä tarjoavaan korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätökseen KHO 2021:182 ja KHO 2021:183, jotka koskevat sulautumisen ja jakautumisen yhteydessä siirtyvän kiinteistöomaisuuden varainsiirtoverokohtelua tilanteissa, joissa yhtiöoikeudellisten rakenteellisten seikkojen vuoksi lain sanamuotoa, viranomaisohjeita sekä oikeuskäytäntöä tulkittaessa on epäselvää, täyttyykö varainsiirtoverolain vaatimus toiminnan jatkuvuudesta siinä merkityksessään, missä se lakiin on säädetty. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan toiminnan jatkuvuuden vaatimukselle annettavaa oikeudellista painoarvoa sekä varainsiirtoveron kiertämistä ja sitä koskevan VSVL 37 §:n soveltamisedellytyksiä varainsiirtoverotuksessa yritysjärjestelyjen kannalta.

Dialogi jakautuneen yhteiskunnan eri ryhmien välillä ei ole mahdollista suoraan ilman, että ensin tiedostetaan toisen ympäristö ja ymmärretään, miten toisessa ympäristössä elävät kokevat todellisuuden. nonPeerReviewed

1. Occupancy frequency distributions (OFDs) are one means to study species distribution patterns, allowing the delineation of rare and common species. Very few studies have deconstructed entire assemblages by ecological or biological characteristics and subsequently examined OFDs in subgroups of species. 2. The effect of deconstruction of entire assemblages by niche breadth, niche position or body size classes on OFDs in stream insects in three drainage basins was examined. It was hypothesized that OFDs should not vary between different drainage basins, but they should be affected by deconstruction into different niche breadth, niche position or body size classes. 3. The OFDs were typically strongly right-skewed in all drainage basins. The set of small-sized species was strongly dominated by rare species, whereas the importance of rare species decreased with increasing body size. Further, while the OFDs of sets of species with marginal niche position or small niche breadth were strongly dominated by rare species, those of species with non-marginal niche position or large niche breadth showed highly variable degrees of occupancy. The OFDs of non-marginal species were even uniform in the entire data and one drainage basin, providing partial support to the a priori hypothesis. 4. Niche-based explanations are likely to account for occupancies of marginal and small-niched species, whereas the distributions of non-marginal and broad-niched species may be not only affected by niche-based mechanisms but also by spatial dynamics. Deconstruction of OFDs by ecological and biological traits thus showed that the patterns may vary between different subgroups of species.

Pro gradu -tutkielman aiheena on veron kiertämistä estävien säännösten soveltaminen osakeyhtiön jakautumisen ja osakevaihdon sekä näitä seuraavien toimenpiteiden yhteydessä. Yritysjärjestelydirektiiviin pohjautuvat elinkeinoverolain yritysjärjestelyjä koskevat erityissäännökset pyrkivät direktiivin tavoitteiden mukaisesti poistamaan tuloverotuksellisia esteitä yritysten liiketoiminnan kannalta tarpeellisten uudelleenjärjestelyjen tieltä. Direktiivin pohjalta elinkeinoverolakiin lisättiin kuitenkin myös yritysjärjestelyjä koskeva erityinen veronkiertosäännös ehkäisemään epäaitoja järjestelyjä, joiden taustalla on lähinnä verotuksellisia syitä. Lisäksi verotusmenettelylaki sisältää yleisen veronkiertosäännöksen sekä peiteltyä osinkoa koskevan säännöksen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, milloin osakeyhtiön jakautumisen tai osakevaihdon yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on pidettävä veron kiertämistä tai välttämistä elinkeinoverolain 52 h §:n tarkoittamalla tavalla. Toisaalta samalla pyritään tarkastelemaan, milloin yritysjärjestelydirektiivin 15 artiklassakin mainitut järjestelyn taloudelliset perusteet ovat riittävät, jotta järjestelyä ei olisi pidettävä veronkiertona. Tutkimuksessa pyritään myös selventämään, mikä on EVL 52 h §:n erityisen veronkiertosäännöksen ja verotusmenettelylain 28 §:n yleisen veronkiertosäännöksen keskinäinen suhde yritysjärjestelytilanteissa, ja milloin VML 28 § tai peiteltyä osinkoa koskeva VML 29 § voivat osakevaihtoa ja jakautumista koskevissa tilanteissa tulla sovellettavaksi. Tutkimuksen metodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Kansallisen tuloverolainsäädännön sekä yritysjärjestelydirektiivin lisäksi keskeisen osan tutkielman lähdeaineistosta muodostaa yritysjärjestelyjä ja veronkiertoa koskeva runsas oikeuskäytäntö. Lähdemateriaalina käytetään myös lakien esitöitä sekä yritysjärjestelyihin ja veron kiertämiseen liittyvää oikeuskirjallisuutta. Tutkimuksessa havaittiin, että direktiiviin pohjautuvan erityisen veronkiertosäännöksen soveltamiskynnys on sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä että kotimaisessa oikeuskäytännössä varsin korkea. Säännöksellä tunnutaan puuttuvan vain hyvin selkeisiin veronkiertotilanteisiin, vaikka säännöksen sanamuodon perusteella soveltamiskynnys voisi olla matalampikin. Varsinainen yritysjärjestelytoimenpide yksinään johtaa varsin harvoin veronkiertosäännösten soveltamiseen, ja veronkiertotarkoituksen arvioinnissa korostuvatkin järjestelyä seuraavat toimenpiteet, kuten yhtiöiden myynti tai purkaminen pian järjestelyn jälkeen. Varsinaiset yritysjärjestelyt saatetaankin hyväksyä melko kevyinkin liiketaloudellisin perustein, mutta järjestelyä seuraavia toimenpiteitä voidaan tarkastella VML 28 §:n ja VML 29 §:n valossa.

Opinnäytteessäni pyrin purkamaan näyttelijä-sanan osiin ja hahmottamaan, mitkä osa-alueet näyttelijyydessä ovat minulle juuri nyt olennaisia. Ensimmäisessä osassa tarkastelen näyttelijän monimuotoista työnkuvaa ja perinteisen teatterityön ulkopuolelle laajentunutta toiminnan kenttää. Pyrin purkamaan latautuneeksi kokemaani näyttelijä-sanaa ja sen synnyttämiä konnotaatioita. Pyrin myös hahmottamaan näyttelijän sosiaalista asemaa ja kategorista paikkaa yhteiskunnassa. Lisäksi tarkastelen näyttelijyyden ja näyttelijän työnkuvan eroavaisuuksia vakiintuneessa valtionosuusteatterissa ja vapaalla kentällä toimivassa teatteriryhmässä perustuen kokemuksiini ammattiteatteriharjoittelussa Joensuun kaupunginteatterissa sekä työskentelyyni vuonna 2013 perustetussa Meriteatterissa. Toisessa osassa tarkastelen näyttelijyyden kokonaisvaltaista vaikutusta ihmisen ajattelutapaan ja identiteettiin. Avaan olennaisiksi kokemiani toiminta- ja työskentelymalleja, jotka olen sisäistänyt teatterityössä ja -opinnoissani sekä kokemustani niiden siirtymisestä arkielämän toimintamalleiksi. Käsittelen näyttelijän kykyä kääntää näyttelijäntyöstä käytetyt termit itselleen ja omalle keholleen mahdollisimman käyttökelpoiseen muotoon. Pohdin, mikä osa ihmisestä on erotettavissa näyttelijäksi ja mikä ei-näyttelijäksi.

Yhtiön jakautuminen on 2000-luvulla muotiin tullut suhteellisen tuore yritysjärjestelykeino, jota sääntelevät osakeyhtiölaki ja laki elinkeinotulon verottamisesta. Jakautumisen syynä on usein liiketoiminnan fokusointi ydintoimintaan, strategian ja toimintarakenteiden selkiyttäminen, läpinäkyvyyden parantaminen ja osakkeenomistajien sijoitusten arvonnousu pitkällä aikavälillä. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa tutkitaan neljää vuosina 2012 - 2013 jakautunutta pörssiyhtiötä osakkeenomistajan näkökulmasta lyhyellä aikavälillä. Tutkimusongelmana on jakautumisen vaikutus yrityksen arvoon ja riskienhallintaan. Yrityksen arvoa tarkastellaan ensisijaisesti markkina-arvon, mutta myös muiden yrityksen menestyksestä kertovien tunnuslukujen perusteella. Koska jakautumisessa jaetaan yhtiön jokin liiketoimintakokonaisuus toiseen yhtiöön, kummankin uuden yhtiön toimiala on kapeampi kuin alkuperäisessä yhtiössä. Tämän vuoksi suhdanneriski yleensä kasvaa. Tässä tutkimuksessa tutkitaan, miten yritys on varautunut aiempaa suurempaan suhdanneriskiin ja onko jakautumisen seurauksena riskienhallintaa tehostettu. Jakautumiskeinoina ovat Suomen osakeyhtiölain mukaan kokonaisjakautuminen ja osittaisjakautuminen. Kokonaisjakautumisessa jakautuvan yhtiön kaikki varat ja velat jaetaan kahteen tai useampaan vastaanottavaan yhtiöön, ja jakautuva yhtiö purkautuu selvitysmenettelyttä. Osittaisjakautumisessa osa jakautuvan yhtiön varoista ja veloista jaetaan yhteen tai useampaan vastaanottavaan yhtiöön, ja jakautuva yhtiö jatkaa toimintaansa. Vastaanottavat yhtiöt voivat olla joko jo toimivia tai jakautumisessa perustettavia yhtiöitä. Tämän tutkimuksen case-yritykset jakautuivat kaikki osittaisjakautumisella jakautumisessa perustettavaan uuteen pörssiyhtiöön. Tutkimuksen aineisto kerättiin pääasiallisesti jokaisen jakautumisen osalta jakautumista edeltäneen tilikauden, jakautumisen aikaisen tilikauden ja jakautumisen jälkeisen tilikauden vuosikertomuksista ja tilinpäätöksistä. Tärkein tulos on se, että jakautuneiden yhtiöiden yhteenlaskettu markkina-arvo ylitti jakautumista edeltäneen markkina-arvon vähintään joko jakautumisvuonna tai jakautumisen jälkeisenä vuonna, mikä merkitsee, että sijoittajat näkivät yritysten arvon nousseen jakautumisen jälkeen. Kolmessa neljästä case-jakautumisesta jakautumisen jälkeisenä vuonna vastaanottaneen yhtiön markkina-arvo ja P/E-luku ylittivät jakautuneen yhtiön markkina-arvon ja P/E-luvun, mikä kertoo siitä, että sijoittajat näkivät uusissa pörssiyhtiöissä paljon kasvupotentiaalia. Yritykset myös joko varautuivat kasvaneeseen suhdanneriskiin tai edes toinen jakautuneista yhtiöistä raportoi riskienhallinnan merkittävästä uudistuksesta jakautumisen jälkeen.