Search

The development of medical image analysis algorithm is a complex process including the multiple sub-steps of model training, data visualization, human–computer interaction and graphical user interface (GUI) construction. To accelerate the development process, algorithm developers need a software tool to assist with all the sub-steps so that they can focus on the core function implementation. Especially, for the development of deep learning (DL) algorithms, a software tool supporting training data annotation and GUI construction is highly desired. In this work, we constructed AnatomySketch, an extensible open-source software platform with a friendly GUI and a flexible plugin interface for integrating user-developed algorithm modules. Through the plugin interface, algorithm developers can quickly create a GUI-based software prototype for clinical validation. AnatomySketch supports image annotation using the stylus and multi-touch screen. It also provides efficient tools to facilitate the collaboration between human experts and artificial intelligent (AI) algorithms. We demonstrate four exemplar applications including customized MRI image diagnosis, interactive lung lobe segmentation, human-AI collaborated spine disc segmentation and Annotation-by-iterative-Deep-Learning (AID) for DL model training. Using AnatomySketch, the gap between laboratory prototyping and clinical testing is bridged and the development of MIA algorithms is accelerated. The software is opened at https://github.com/DlutMedimgGroup/AnatomySketch-Software.

Kudosnäytteiden mikroskooppisen anatomian tarkastelu on histopatologisen diagnostiikan kulmakivi. Nykyisen kliinisen käytännön ongelmia ovat mm. eri patologien diagnoosien epäyhdenmukaisuus sekä maailmanlaajuinen patologipula. Patologia on monilta osin säilynyt vuosikymmeniä suhteellisen muuttumattomana, mutta ala käy nyt läpi digitaalista murrosta, jossa skannerit syrjäyttävät mikroskoopit. Digitaalinen patologia mahdollistaa muiden etujen lisäksi tuotetun kuvadatan laskennallisen käsittelyn. Laskennallinen patologia voi viedä joitakin digitalisaation hyötyjä kuten lisääntynyttä tehokkuutta ja potilasturvallisuutta entistäkin pidemmälle, mutta myös mahdollistaa aivan uudenlaista analytiikkaa. Tämä väitöskirja käsittelee kahta laskennallisen patologian tekniikkaa: koneoppimista ja 3D-rekonstruktioita. Koneoppiminen on tekoälyn piiriin luettava tietotekniikan osa-alue, joka pyrkii jäljittelemään älykästä päätöksentekoa. Ala on kehittynyt nopeasti viimeisimmän vuosikymmenen aikana, pääasiassa kasvaneiden aineistojen ja nopeamman laskentakapasiteetin ansiosta. Erityisesti syväoppiminen, joka edustaa keinotekoisiksi neuroverkoiksi kutsuttujen algoritmien uutta aaltoa, on mahdollistanut ennennäkemättömät tulokset monissa eri ongelmissa. Tätä tekniikkaa pidetään mullistavana myös histopatologiaa ajatellen. Koneoppimiseen perustuvien työkalujen uskotaan voivan suoraviivaistaa patologien työtä ja siten helpottaa kestämätöntä työkuormaa ja paran- taa diagnoosien yhdenmukaisuutta. Lisäksi ne voivat auttaa löytämään uusia, kuvapohjaisia tapoja ennustaa tautien kehittymistä. Digitaalinen kuvantaminen mahdollistaa myös 3D-histologian, jossa sarjaleikattuja kudosnäytteitä rekonstruoidaan laskennallisesti. Tavanomaiset yksittäiset kudosleikkeet edustavat vain rajattua poikkileikkausta alkuperäisestä kolmiulotteisesta näytteestä. Kudoksen kolmiulotteinen tarkastelu voi auttaa kattavamman kuvan muodostamisessa sekä normaaleista että patologisista prosesseista, joissa erilaisten kudoksen rakenteiden ja solutyyppien keskinäisellä sijoittumisella on merkitystä. Suoraan 3D-kuvantamiseen verrattuna tavanomaisen mikroskopian pohjalta tehty laskennallinen rekonstruktio sallii eri histologisten ja biokemiallisten tekniikoiden monipuolisen käytön ja mahdollistaa solutason erottelukyvyn suurillekin kudosnäytteille. Teknisesti tehtävä kiteytyy kysymykseen, kuinka sarja 2D-kuvia kohdistetaan toisiinsa ilman, että syntyvään 3D-rekonstruktioon muodostuu vääristymiä. Ongelmaan esitettyjä monia algoritmeja ei toistaiseksi ole kattavasti vertailtu, mikä hankaloittaa 3D-histologian käytännön soveltamista. Tässä väitöskirjassa esitellään koneoppimisjärjestelmät rinta- ja eturauhassyöpien diagnostiikkaan. Nämä syövät edustavat kaikkialla maailmassa suurta osaa patologisista näytteistä. Rintasyöpäpotilaiden imusolmukenäytteiden arviointiin tarkoitettu järjestelmä perustuu suureen määrään kudosta kuvaavia numeerisia piirteitä sekä random forest -algoritmeihin, ja sen havaittiin kykenevän erottelemaan etäpesäkkeet normaalista kudoksesta. Järjestelmän avulla voidaan esittää visuaalisesti kunkin näytteen todennäköisesti pahanlaatuiset alueet. Eturauhaskoepaloja analysoiva järjestelmä perustuu syviin neuroverkkoihin ja gradient boosted tree -luokittelijoihin. Se saavutti kliinisesti käyttökelpoisen herkkyyden ja spesifisyyden syövän havaitsemisessa ja kykeni arvioimaan syöpäkudoksen pituuden kussakin koepalassa patologia tarkasti vastaavalla tavalla. Syövän pisteyttämisessä järjestelmä on verrat- tavissa joukkoon erikoistuneita patologeja. Kyseessä on ensimmäinen tutkimus, jossa on osoitettu asiantuntijoiden kanssa vertailukelpoinen diagnostinen suorituskyky laajalla, kliinisesti edustavalla eturauhaskoepala-aineistolla. Muissa osatöissä esitellään 3D-rekonstruktioiden tarkkuuden arviointiin kehitetty menetelmä, jonka avulla vertailtiin useaa vapaasti saatavilla olevaa sekä kahta kaupallista rekonstruktiotyökalua. Lisäksi osoitettiin ensimmäistä kertaa bayesilaisen optimoinnin toimivuus rekonstruktioalgoritmien parametrien säätämisessä. Tarkimmat rekonstruktiot saavutettiin elastisia muunnoksia käyttävillä algoritmeilla, jotka kykenevät kompensoimaan kudoksen muodonmuutoksia. Kaikissa osatöissä tutkit- tiin myös tapoja digitaalipatologisen datan tehokkaaseen käsittelyyn ja kehitettiin laskentaklustereilla grafiikkaprosessoreilla suoritettavaa rinnakkaislaskentaa. Yhteenvetona tämä väitöskirja osoittaa, että laskennallisen patologian keinoin voidaan saavuttaa asiantuntijatasoinen diagnostinen tarkkuus, mikä kannustaa vastaavien menetelmien kliiniseen käyttöönottoon. Eri 3D-rekonstruktiomenetelmien vertailu paljasti toimivia algoritmisia ratkaisuja ja voi toivon mukaan auttaa 3D- histologian jatkokehittämistä prototyypistä laajemmin käytetyksi biolääketieteellisen tutkimuksen menetelmäksi. Assessment of the microscopic anatomy of tissue samples forms the cornerstone of histopathological diagnostics. The current clinical practice is associated with challenges such as inter-observer variability and a global shortage of pathologists. Many fundamental aspects of pathology as a medical discipline have remained largely un- changed for decades, but the field is currently undergoing a transition into a digital discipline by replacing microscopes with whole slide scanners. Among other benefits, digital pathology unlocks the possibility of applying computational methods on the resulting image data. Some of the promises of computational pathology, such as improved efficiency and patient safety, take the advantages of digitization a step further, while others represent new types of analyses. This thesis focuses on two techniques in computational pathology: machine learning and 3D reconstructions. Machine learning is a branch of computer science falling under artificial intelligence, which aims at emulating intelligent decision making. The field has progressed rapidly during the last decade due to the availability of larger datasets and improved computational resources. Deep learning in particular, representing a re- naissance of artificial neural network algorithms, has demonstrated unprecedented performance across a range of problems and is seen as revolutionary for histopathology. By streamlining the work of pathologists, machine learning tools could potentially mitigate the issues with the unsustainable workload and inter-observer variability, and even enable the discovery of new image-based prognostic markers. Digital imaging also enables 3D histology, where serially sectioned tissue samples are reconstructed computationally. Conventionally, 2D tissue sections representing only limited cross-sectional views of the original 3D samples are used. Studying tis- sue in 3D holds potential for obtaining a more comprehensive view of normal and pathological processes where the spatial arrangement of different tissue structures or cell types is of relevance. Compared to direct 3D imaging using specialized instruments, computational reconstruction allows applying various histological and biochemical assays, while achieving subcellular resolution even for large tissue samples. The core methodological problem is how to align a sequence of 2D images to reconstruct a 3D volume without introducing distortions. Many algorithms have been proposed for the task, but an objective comparison of their performance has been lacking, complicating the application of 3D histology. This thesis presents machine learning based systems for diagnostics of breast and prostate cancer, which represent a considerable fraction of all samples assessed in pathology departments worldwide. The system for assessing lymph node samples of breast cancer patients was based on extracting numerical features describing the tissue as input for random forest classifiers, and it was demonstrated to be capable of distinguishing between normal and metastatic tissue. This allows visually highlighting potentially malignant regions. The system for assessing prostate biopsies was based on deep neural networks and gradient boosted trees. It achieved clinically useful sensitivity and specificity in cancer detection, and cancer length estimates closely corresponding to those performed by a pathologist. In cancer grading, the system was comparable to a panel of specialized pathologists. This marks the first time that diagnostic performance comparable to specialists has been demonstrated on a large, clinically representative dataset of prostate biopsies. The other two studies of the thesis present a framework for evaluating the quality of 3D reconstructions. The developed framework was applied to compare several publicly available algorithms and two commercial options. Moreover, the feasibility of automated hyperparameter tuning of reconstruction algorithms using Bayesian optimization was demonstrated for the first time. Algorithms relying on elastic transformation models capable of compensating for local tissue deformations were observed to achieve the most accurate reconstructions. Moreover, all of the studies in this thesis aimed at developing efficient ways of processing whole slide image data, resulting in a streamlined computational workflow utilizing parallel computing on graphics processing units on high-performance computer clusters. Taken together, this thesis demonstrates that computational pathology techniques can achieve expert-level diagnostic performance, paving the way for the clinical adoption of such tools. The comparative results concerning 3D reconstruction algorithms highlight useful algorithmic features and hopefully promote further development of 3D histology from a prototype technique to a mainstream approach in biomedical research.

Pro gradu -tutkielmani tarkastelee Eeva-nimisessä suomalaisessa naistenlehdessä julkaistuja miesten kuvia. Media ja sen sisällä toimiva journalismi ovat kautta aikojen rakentaneet kuvaa ympäröivästä maailmasta erilaisten representaatioiden avulla. Mediassa ja journalismissa esiintyvät tekstit ja kuvat heijastavat aikaansa, ja siksi niiden avulla on mahdollista analysoida, millaisia käsityksiä ja ajatuksia esimerkiksi sukupuolesta tai maskuliinisuudesta on eri aikakausina ollut. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, minkälaista kuvaa Eeva-lehden journalistiset kuvastot ovat eri vuosikymmeninä rakentaneet miehistä. Tutkimusaineistoni koostuu yhteensä kolmesta Eeva-lehden vuosikerrasta. Vuosikerrat, joiden kuvia tarkastelen, ovat 1959, 1989 ja 2019. Jokainen vuosikerta koostuu yhteensä kahdestatoista lehdestä, mikä tarkoittaa, että analysoin yhteensä 36 lehden sisältöjä. Käytän tutkimusmenetelmänäni laadullista sisällönanalyysia, jonka avulla analysoin Eeva-lehden kuvien muotoa ja rakennetta sekä niiden vaikutusta kuvan välittämään representaatioon. Hyödynnän sisällönanalyysini tukena teemoittelua sekä representaation ja roolin käsitteitä, joiden avulla analysoin, millä tavoin valitsemani naistenlehti on esittänyt ja tuottanut vuosien varrella kuvaa miehistä. Teemoittelun avulla pyrin hahmottamaan aineistostani keskeisiä miesrepresentaatioita, Eeva-lehden numerosta toiseen toistuvia tapoja kuvata mies. Tutkimukseni tulosten mukaan Eeva-lehden kuvista nousee esiin neljä toistuvaa miesroolia, joiden läsnäolo vaihtelee hiukan eri vuosikertojen välillä. Nämä roolit ovat mies aviopuolisona, mies isänä, mies oman alansa asiantuntijana ja mies kuuluisuutena. Aviopuolisot ja isät esiintyvät kuvissa usein puolisoidensa ja perheidensä rinnalla, rakastavina ja heistä huolehtivina miehinä. Oman alansa asiantuntijat ovat puolestaan miehiä, joita on usein haastateltu jotakin juttua varten esimerkiksi heidän työnsä, asiantuntemuksensa tai tunnettuutensa takia. Nämä oman alansa asiantuntijat ovat kuvissa usein yksin ja heidät on monesti kuvattu oman työnsä ja asiantuntemuksensa kautta. Kuuluisuudet, joihin lukeutuvat esimerkiksi kansainväliset näyttelijät, muusikot ja kuninkaalliset, näyttäytyvät kuvissa monesti jollain lailla ihailtavina, esimerkiksi heidän ulkonäkönsä, taitojensa tai asemansa takia. Vuoden 1959 aineisto koostuu pääasiassa näistä neljästä keskeisimmästä roolista. Vuoden 1989 kuva-aineistossa esiintyy neljän yleisimmän roolin lisäksi myös kuvia, joissa mies on kuvattu eräänlaisen rakastajan roolissa. Vuoden 2019 kuvissa on nähtävissä hiukan laajempi joukko miesrooleja, joihin lukeutuvat keskeisten roolien lisäksi mies sisaruksena, mies aikuisen lapsen isänä ja mies lemmikin omistajana. Näiden uusien roolien ohella merkittävän eron aikaisempiin vuosiin muodostaa homomiesten läsnäolo kuvissa. Tämä kuudessakymmenessä vuodessa tapahtunut kehitys on linjassa niiden muutosten kanssa, joita mieheyttä ja maskuliinisuutta koskevissa käsityksissä on tänä aikana tapahtunut. Se osoittaa, että Eeva-lehti on päivittänyt sisältöjään ja kuvaustapojaan ajan hengen muuttuessa. Vaikka kehitystä ja monipuolistumista on miesten esitystavoissa tapahtunut, lehden linja vaikuttaa kuitenkin edelleen olevan hiukan vanhanaikainen, ja ihmisten ja representaatioiden moninaisuuteen olisikin hyvä kiinnittää jatkossa vielä enemmän huomiota.

In vivo measurements of muscle architecture (i.e. the spatial arrangement of muscle fascicles) are routinely included in research and clinical settings to monitor muscle structure, function and plasticity. However, in most cases such measurements are performed manually, and more reliable and time-efficient automated methods are either lacking completely, or are inaccessible to those without expertise in image analysis. In this work, we propose an ImageJ script to automate the entire analysis process of muscle architecture in ultrasound images: Simple Muscle Architecture Analysis (SMA). Images are filtered in the spatial and frequency domains with built-in commands and external plugins to highlight aponeuroses and fascicles. Fascicle dominant orientation is then computed in regions of interest using the OrientationJ plugin. Bland-Altman plots of analyses performed manually or with SMA indicates that the automated analysis does not induce any systematic bias and that both methods agree equally through the range of measurements. Our test results illustrate the suitability of SMA to analyse images from superficial muscles acquired with a broad range of ultrasound settings., Comment: 8 pages, 7 figures, 1 appendix

Wastewater treatment is facing challenges due to the stricter legislation and increasing variety in the quantity and quality of the influent. In addition, for economic reasons the use of resources should be efficient. Therefore new automated monitoring tools and methods along with intelligent use of the gathered data are required to increase knowledge on the treatment process and to receive predictive information on the quality of the effluent that can be used to assist in optimizing the process operation. Predicting the effluent quality is difficult, as the complex treatment process includes several simultaneous nonlinear mechanisms and the relevant continuous information on the floc morphology is commonly missing, even though the flocculation process holds the key role in efficient wastewater treatment. Automated optical monitoring is able to reveal new valuable information on wastewater continuously, fast, objectively, and with minimal labor contribution. The main aim of this research was to develop predictive models for the quality parameters of treated wastewater at two full-scale wastewater treatment processes utilizing optical monitoring results. The actual predictive information was enabled using the measurements from the beginning of the process in model development alone. The optimal subsets of the model variables were sought by variable selection methods. The research also shows how utilization of the process measurements and the optical monitoring variables separately and together affect the modeling accuracy. The quality of the effluent in municipal and industrial wastewater treatment processes can be predicted in varying operating conditions by utilizing optical monitoring and process measurements. The prediction accuracy is sufficient to reveal the level of and changes in effluent quality. Thus, process operation can be optimized, more efficiently purified wastewater can be achieved, and environmental damage, health-related risks, and economic losses can be minimized. Tiivistelmä Jätevedenkäsittely kohtaa tulevaisuudessa haasteita tiukentuvan lainsäädännön sekä lisääntyvän jätevesimäärän ja laatuvaihteluiden vuoksi. Lisäksi taloudellisista syistä resurssien käytön pitäisi olla mahdollisimman tehokasta. Tämän vuoksi tarvitaan uusia automaattisia monitorointivälineitä ja -menetelmiä sekä kerätyn datan älykästä käyttöä lisäämään tietoa käsittelyprosessista ja ennustamaan käsitellyn jäteveden laatua prosessin ohjauksen optimoimiseksi. Käsitellyn jäteveden laadun ennustaminen on vaikeaa, sillä monimutkainen käsittelyprosessi sisältää useita yhtäaikaisia epälineaarisia mekanismeja ja olennainen jatkuva-aikainen tieto flokkien morfologiasta puuttuu, vaikka flokkausprosessi on keskeisessä asemassa jätevedenpuhdistuksen tehokkaan toiminnan kannalta. Automaattisen optisen monitoroinnin avulla saadaan uutta hyödyllistä tietoa jätevedestä jatkuva-aikaisesti, nopeasti, objektiivisesti ja vähäisellä työpanoksella. Tämän tutkimustyön päätavoite oli kehittää ennustemalleja kahden täysikokoisen jätevesilaitoksen käsitellyn jäteveden laatuparametreille hyödyntäen automaattista optista monitorointia. Malleissa käytettiin vain prosessin alkuosan mittauksia, jotta malleilla olisi todellinen kyky ennakoida käsitellyn jäteveden laatu. Mallien optimaaliset tulomuuttujat etsittiin muuttujavalinta-algoritmeilla. Tutkimus näyttää myös, miten prosessimittausten ja optisen monitoroinnin muuttujien hyödyntäminen yhdessä ja erikseen vaikuttaa mallien tarkkuuteen. Optisen monitoroinnin hyödyntäminen yhdessä prosessimittausten kanssa mahdollistaa käsitellyn jäteveden laadun ennustamisen vaihtelevissa olosuhteissa sekä teollisessa että kunnallisessa jätevedenkäsittelylaitoksessa. Mallinnustarkkuus on riittävä laatuparametrien tason ja muutosten esittämiseen ja käytettäväksi apuna prosessin ohjauksessa. Tällöin jäteveden puhdistusprosessi tehostuu ja ympäristövahingot, terveysriskit ja taloudelliset menetykset voidaan minimoida.

Biochar pore space consists of porosity of multiple length scales. In direct water holding applications like water storage for plant water uptake, the main interest is in micrometre-range porosity since these pores are able to store water that is easily available for plants. Gas adsorption measurements which are commonly used to characterize the physical pore structure of biochars are not able to quantify this pore-size range. While pyrogenetic porosity (i.e. pores formed during pyrolysis process) tends to increase with elevated process temperature, it is uncertain whether this change affects the pore space capable to store plant available water. In this study, we characterized biochar porosity with x-ray tomography which provides quantitative information on the micrometer-range porosity. We imaged willow dried at 60 $^\circ$C and biochar samples pyrolysed in three different temperatures (peak temperatures 308, 384, 489 $^\circ$C, heating rate 2 $^\circ$C min$^{-1}$). Samples were carefully prepared and traced through the experiments, which allowed investigation of porosity development in micrometre size range. Pore space was quantified with image analysis of x-ray tomography images and, in addition, nanoscale porosity was examined with helium ion microscopy. The image analysis results show that initial pore structure of the raw material determines the properties of micrometre-range porosity in the studied temperature range. Thus, considering the pore-size regime relevant to the storage of plant available water, pyrolysis temperature in the studied range does not provide means to optimize the biochar structure. However, these findings do not rule out that process temperature may affect the water retention properties of biochars by modifying the chemical properties of the pore surfaces., Comment: 10 pages, 5 figures

Tutkielma selvittää Iso-Britannian ja Saksan poliittisten järjestelmien arvioimista ja mielikuvien luomista pilakuvissa 1900-luvun alun poliittisesti epävakaissa oloissa. Pilakuvien kautta piirtäjät toivat ilmi näkemyksiä ajan puolueista ja poliitikoista, näin vahvistaen olemassa olevia näkemyksiä, luoden uusia mielikuvia ja esittäen kritiikkiä. Tutkimuskohteina ovat valtion monarkkia, hallitusta ja poliittisia puolueita käsittelevät pilakuvat. Käyttämällä vertailevaa kuva-analyysiä, selvitetään minkälaisia käsityksiä valtioiden porvaristolle esitetään heidän poliittisista järjestelmistään ja järjestelmän sisäisten instituutioiden keskinäisestä toiminnasta. Molemmissa valtioissa monarkia, hallitus ja parlamentti olivat keskeisiä poliittisia toimijoita, mutta mielikuvat näiden välisistä voimasuhteista erosivat merkittävästi. Eri instituutioita vertailtiin toisiinsa käyttäen taustana molempien valtioiden perustuslakia ja poliittista kulttuuria, kiinnittäen huomiota siihen kuinka pilapiirtäjät kuvasivat kunkin instituution vallan perustan ja sen kuinka ne täyttivät perustuslailliset velvollisuutensa. Iso-Britannian poliittinen järjestelmä kuvattiin parlamenttivetoiseksi ja porvarilliseksi, kuninkaan edustaessa lähinnä arvovaltaa, siinä missä Saksan järjestelmässä parlamentti ja poliittiset puolueet esitettiin ennemminkin haitallisina valtion hallitsemisessa. Saksassa puoluepolitiikan ulkopuoliset valtakunnankansleri ja keisari olivat valtion päämiehiä, siinä missä Britanniassa pääministeri ja muut puolueiden johtajat kuvattiin tärkeimmiksi poliitikoiksi. Pilakuvat esittävät omien valtioidensa poliittisten järjestelmien heikkouksia ja vahvuuksia käsittelemällä konkreettista päätöksentekoa. Britanniassa äänioikeuden laajentaminen ja ylähuoneen vaikutusvallan rajoittaminen olivat vahvasti esillä. Saksassa merkittäviksi teemoiksi ajanjaksolla nousivat valtion budjetin säätäminen ja Preussin äänioikeusuudistus. Vertailevan näkökulman kautta selväksi käy brittien voimakkaampi luottamus parlamentaariseen hallintomalliin ja saksalaisten arvostus vahvoja valtiomiehiä kohtaan sekä heidän epäluulonsa puoluevetoiseen politiikkaan ennen ensimmäistä maailmansotaa. The study illustrates the representation and evaluation of British and German political systems in the beginning of the 20th century. In the cartoons, the cartoonists were able to present their views towards their parties and political leaders, thus reinforcing prevalent notions, creating new ones, and presenting critique. These were explored through the means of visual analysis. The cartoons conveyed messages to the bourgeoisie of both nations of their own political systems and the relations of the institutions within these systems. In both nations the monarch, government and their representative institution were the central political actors, but the conceptions of them had significant differences. In the study the different institutions were compared to each other, using the nations’ constitutions and political cultures as contextual background. In the main focus were how the cartoonists visualised the legitimacy and constitutionality of the institutions. The British political system was represented a Parliamentary driven with the monarch as a prestigious and passive actor, whereas the German Reichstag was presented rather as a hindrance and the emperor and chancellor were the ones in power. The strengths and weaknesses of the nations’ political systems were represented in the cartoons through visualising the government and political decision-making. In Britain the extension of franchise and the position of the House of Lords and in Germany the Prussian three-class franchise reform and national budget were key themes. With comparative perspective, it was found that the British valued their Parliamentary way of governing, whereas the Germans trusted more in their strong statesmen, and viewed their party politics with suspicion.

Flocculation plays a critical role in the activated sludge process, where flocs are removed by settling and where unsatisfactory flocculation is resulting in poor effluent quality. Control and operation of the process is also challenging as it is sensitive to external and internal disturbances. Furthermore, stricter environmental demands are also being placed on wastewater treatment and discharge quality thus solutions are needed to improve the current systems. A novel optical monitoring method employing a tube flow and a CCD camera was developed to characterize the flocs and filaments of the sludge, and the method was tested on samples from full-scale activated sludge plants. An online device operating on the same principle was also developed and this was tested over a period of eight months at municipal wastewater treatment plant. Optical monitoring was employed in the laboratory to study the breakage of activated sludge flocs. Based on the image analysis data, in the industrial plant the major breakage process was large-scale fragmentation. In the two municipal plants, it was surface erosion. The flocs had more filaments and were more irregular in shape in the industrial plant, which could be the reason for the large-scale fragmentation. The effect of floc morphology on the effluent clarity of the activated sludge process was studied in the industrial and municipal activated sludge plants by optical monitoring over periods of three months and eight months, respectively. The changes in floc morphology took place slowly in both plants. Four major factors that correlated with the purification results were the size and shape of the flocs and the quantities of small particles and filaments. The image analysis results suggested that the settling problem that occurred during the test periods in the industrial plant was caused by dispersed growth, whereas that in the municipal plant was caused by filamentous bulking. In conclusion, it is possible to use the developed method online in order to analyse the state of flocculation. Thus the method could be useful when developing online monitoring applications for quantifying floc characteristics and for diagnosing the causes of settling problems in the wastewater treatment plants. Tiivistelmä Aktiivilieteprosessissa flokkulaatiolla on merkittävä rooli, sillä muodostuneet flokit poistetaan prosessista laskeutuksen avulla. Siten huono flokkulaatio johtaa puhdistetun jäteveden kiintoainemäärän lisääntymiseen. Prosessin säätö ja operointi on kuitenkin hankalaa, sillä aktiivilieteprosessi on herkkä ulkoisille ja sisäisille häiriöille. Jätevedenpuhdistukseen liittyvät ympäristövaatimukset ja päästöehdot vesistöihin ovat myös tiukentuneet, joten uusia menetelmiä tarvitaan parantamaan nykyisiä prosesseja. Tässä työssä kehitettiin uusi, optinen kuvantamismenetelmä karakterisoimaan flokkeja ja rihmoja. Menetelmä hyödyntää putkivirtausta ja CCD-kameraa ja sitä testattiin aktiivilietelaitosten näytteillä. Lisäksi kehitettiin samaa periaatetta noudattava online-laitteisto, jota testattiin kahdeksan kuukauden ajan. Optista kuvantamista testattiin laboratoriossa flokkien hajoamistutkimuksessa. Kuva-analyysitulosten perusteella kahden kunnallisen aktiivilietelaitoksen flokit hajosivat pintaeroosioon perustuvan mallin mukaan ja teollisen aktiivilietelaitoksen flokit hajosivat fragmentaatiomallin mukaan. Teollisen aktiivilietelaitoksen flokeissa oli enemmän rihmoja ja ne olivat epäsäännöllisemmän muotoisia, mikä voi olla syynä flokkien fragmentaatioon. Flokkien morfologian vaikutus jäteveden puhdistustuloksiin tutkittiin teollisessa (kolmen kuukauden ajan) ja kunnallisessa (kahdeksan kuukauden ajan) aktiivilietelaitoksessa optisella kuvantamismenetelmällä. Molemmissa laitoksessa muutokset flokkien morfologiassa tapahtuivat hitaasti. Neljä tärkeintä tekijää, jotka korreloivat puhdistustulosten kanssa, olivat flokkien koko ja muoto sekä pienten partikkelien ja rihmojen määrä. Kuva-analyysitulosten perusteella laskeutumisongelma teollisessa jätevesilaitoksessa johtui flokinmuodostajabakteerien liian pienestä määrästä ja kunnallisessa jätevesilaitoksessa rihmamaisten bakteerien liikakasvusta. Yhteenvetona voidaan todeta, että kehitettyä menetelmää on mahdollista käyttää online-mittarina sekä sen avulla voidaan arvioida flokkulaation tilannetta. Siten menetelmää on mahdollista hyödyntää flokkien ominaisuuksien karakterisoinnissa ja arvioidessa jätevedenkäsittelylaitoksen laskeutumisongelmien aiheuttajaa.

Sosiaalisen median rooli nuorten elämässä on kasvanut viime vuosina. Tässä tutkimuksessa selvitän, miten partiolaiset representoituvat ScoutMeIn-sivun meemeissä eli nopeasti leviävissä, humoristisissa internetkuvissa. Tarkastelen erityisesti sitä, miten partiolaiset luovat sosiaalista yhteenkuuluvuutta eli ryhmäidentiteettiään. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millä kielellisillä keinoilla partiolaisten representaatiota rakennetaan? a) Mitä rakenteen ja muodon keinoja käytetään? b) Mitä sanaston keinoja käytetään? c) Millaisia retorisia keinoja käytetään? 2. Millä visuaalisilla keinoilla partiolaisten representaatiota rakennetaan? 3. Miten intertekstuaalisuutta hyödynnetään? Teoreettiselta viitekehykseltään työni sijoittuu diskurssintutkimuksen alalle, sillä tarkastelen representaatioita, identiteettejä ja intertekstuaalisuutta. Käsitteistä tärkein on identiteetti, jolla viittaan ihmisten käsityksiin itsestään, toisistaan ja yksilöiden välisistä suhteista. Diskurssintutkimuksessa identiteetti rakentuu erilaisten semioottisten resurssien käytössä. Sosiaalisella identiteetillä viittaan yksilön käsitykseen itsestään tietyn ryhmän (tässä partiota harrastavien nuorten yhteisön) jäsenenä. Yhdistän analyyttisen diskurssintutkimuksen menetelmiä monitieteiseen sosiaalisen identiteetin teoriaan, jonka mukaan identiteetti rakentuu sisäryhmän ja ulkoryhmän erottelussa. Tässä erottelussa keskeisiä ovat kategorisaation, identifikaation ja vertailun prosessit. Keräsin käyttämäni aineiston Facebookin ScoutMeIn-sivulta. Rajasin aineistoa suosioperusteisesti niin, että se sisälsi lopulta sellaiset vuoden 2015 aikana julkaistut meemit, joista oli tykätty vähintään 150 kertaa. Aineisto koostui yhteensä 67 meemistä, jotka jaottelin neljään tyyppiin. Teemoittelin meemejä niiden yhteisten piirteiden mukaan ja kohdistin analyyttisen diskurssintutkimuksen sekä visuaalisen kieliopin analyysin näihin piirteisiin. Tarkastelin erityisesti systeemis-funktionaalisen kieliteorian ideationaalista ja interpersoonaista metafunktiota sekä näiden visuaalisia vastineita. Analyysini perusteella meemeissä rakennetaan identiteettiä kielellisesti etenkin toistuvien konstruktioiden ja tunnistettavien rakenteiden avulla. Harrastukseen liittyvällä, yhteisesti jaetulla sanastolla on tärkeä rooli, samoin erilaisilla retorisilla keinoilla. Meemeissä retorisena keinona käytetään etenkin yksityiskohdilla ja narratiiveilla vakuuttamista. Tyyli on tyypillisesti varsin rento ja puhekielinen, jolloin siihen on helppo samaistua. Huumoria tuotetaan etenkin hyödyntämällä kielen monitulkintaisuutta ja multimodaalisia kokonaisuuksia. Toimijuutta rakennetaan meemeissä sekä kielellisesti että visuaalisesti. Meemeissä käytetyt kuvat ovat enimmäkseen narratiivisia ja vuorovaikutuksellisia. Lisäksi molemmissa modaliteeteissa hyödynnetään intertekstuaalisuutta, jolla meemit ja partiolaisten identiteetti sidotaan osaksi nykyaikaista ja laajemmin jaettua ikäryhmän sosiaalista identiteettiä. Tuloksena on partiolaisuuden uudelleen kirjoitettu representaatio, joka kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi harrastuksen markkinoinnissa. Lisäksi tutkielma toimii esimerkkinä laajemmalle internetmeemien tutkimukselle, jolle olisi nähdäkseni Suomessakin tarvetta.

This paper studies failure of birch pulp–polylactic acid composites. Stiffness and strength are calculated using the theory of short fibre composites and the results are compared to experimental data. The results differed from the experimental values by 0–6%. With less aligned fibres the short fibre theory is not feasible. The performance of the 40 wt% birch pulp – polylactic acid composite is predicted with X-ray microtomography based finite element modelling, and the results are compared with experiments. Stiffness results differed from experiments by 1–17% . By adding into the models a third material phase representing the interface between the fibres and the matrix, the stress–strain curve of the composite was obtained with good accuracy. The work presents finite element modelling methodology of wood plastic composites and the critical further steps needed in order to assess the stress–strain behaviour, strength and stiffness. Tools for comparing different wood plastic composite microstructures are also presented.

Images are produced, used and distributed on an enormous scale. However, the skills of understanding, interpreting and using images as well as thinking and learning in terms of images are taken for granted, and thus, they are not sufficiently taught and developed, especially in higher education. The need for introducing visual literacy into the curriculum was identified in late 1960s, but no concrete guidelines have followed. This study proposes to apply interpretation of journalistic photographs as an instrument of visual literacy education. The main focus is on the image interpretation process and the kinds of meanings viewers apply to a photograph in the interpretation process. In each of the four articles included in this study, a model or approach to photography interpretation is proposed. The first method is the model for press photograph story analysis, immersed in visual semiotics. This model was simplified and improved and became the model for the interpretation of journalistic photographs. Both models were created as a synthesis of some of the visual research methods, including classical theories (elements of visual semiotics, visual rhetoric, Barthes’ concept of studium and punctum), approaches having their roots in the analysis of paintings (Barrett’s principles for interpreting photographs, compositional interpretation, iconological context analysis), methods dedicated to analysis of photographs in the press (quantitative content analysis). The concept of context of journalistic photographs is also critically discussed, indicating a context of production, context of medium and page context, and arguing for the decontextualized interpretation of journalistic photographs (proposing an intertextual approach) with a context limited to the caption. In addition, the study compiles the genre typology of journalistic photographs as an instrument for visual education. The study calls for changes in a largely textual higher education curriculum towards a more visually oriented one, which can serve as a start point for future research on the assessment of visual literacy skills.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella opettajuutta ja selvittää, millainen on tyypillinen opettaja 5.-6. -luokkalaisten mielestä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja se toteutettiin fenomenografiaa hyödyntäen. Aineistona käytettiin oppilaiden piirtämiä opettajakuvia, joita tulkittiin konnotatiivisen kuva-analyysin avulla. Piirrokset kerättiin kahdelta eri normaalikoulun luokalta ja yhteensä 41 oppilaalta. Aineiston tarkastelun ja tulkinnan myötä luotiin viisi hahmoa kuvastamaan tyypillisiä opettajahahmoja. Hahmot nimettiin seuraavalla tavalla: Pekka Perinteikäs, Katri Kurinpitäjä, Irmeli Iäkäs, Ninni Nuorikko ja Olli Omalaatuinen. Kukin kuvitteellinen opettajahahmo edustaa tietynlaisia opettajalle kuuluvia ominaisuuksia, jotka liittyvät habitukseen, ulkoasuun ja esillä olemiseen. Hahmot voidaan myös jaotella dikotomisesti kahtia; iäkkäämmät, perinteiset opettajajohtoiset auktoriteetit sekä villit ja vapaat nuorikot. Tulokset osoittivat, että lasten käsitysten mukaan tyypillinen opettaja on perinteitä vaaliva ja positiivinen johtohahmo, joka voi edustaa mitä tahansa ikäluokkaa. Vaikka naiskuvia oli enemmän, miesopettaja ei ole tulostemme perusteella kummajainen. Tyypillinen opettaja ei säväytä ulkoisella olemuksellaan, vaan on yleensä hillitty ja neutraali. Eräs oleellinen opettajuudesta paljastunut seikka oli, että opettajakäsitykset eivät ole juuri muuttuneet kymmeniin vuosiin. Traditionaalinen opettajuus pitää tiukasti paikkansa osana koulukulttuuria. Aihe on tärkeä, sillä opettajakäsitysten ja stereotypioiden tiedostaminen auttaa ammatillisessa kasvussa ja ammatti-identiteettiä rakentaessa. Omien ajattelumallien reflektointi sekä vertaaminen ympäristön näkemyksiin opettajuudesta ovat itsetuntemuksen edellytyksiä.

A novel method was developed for studying the ink-paper interface and the structural variations of a deposited layer of ink. Combining high-resolution x-ray tomography with laser ablation, the depth profile of ink (toner), i.e., its varying thickness, could be determined in a paper substrate. X-ray tomography was used to produce the 3D structure of paper with about 1 lm spatial resolution. Laser ablation combined with optical imaging was used to produce the 3D structure of the printed layer of ink on top of that paper with about 70 nm depth resolution. Ablation depth was calibrated with an optical profilometer. It can be concluded that a toner layer on a light-weight-coated paper substrate was strongly perturbed by protruding fibers of the base paper. Such fibers together with the surface topography of the base paper seem to be the major factors that control the leveling of toner and its penetration into a thinly coated paper substrate. peerReviewed

Tässä tutkielmassa tarkastelen antiikin Kreikan vaasimaalausten modernistien ilmaisuun antamia virikkeitä keskittyen formaalien piirteiden suoraan vaikutukseen, sivuten aiheita ja symboleita sekä epäsuoraa vaikutusta. Tutkielman rakenteen muotoutumiseen ja kuva-aineiston, lähinnä formalistiseen, purkuun on löytynyt työkaluja sekä taidehistorian että semiotiikan metodeista: tärkeimpinä Panofskyn kolmitasoinen malli, Gombrichin skeeman käsite sekä Kandinskyn, Arnheimin ja Rieglin näkemykset. Olen rajannut tarkasteltavan kuvaston antiikin Kreikasta alueellisesti Attikan niemimaahan keskittyen Ateenaan, mikä antaa luontevasti aikarajaukseksi geometrisen, arkaaisen ja klassisen kauden. Modernistien kohdalla aikarajaus on karkeasti 1900-luvun kaksi ensimmäistä vuosikymmentä: Klimtin kohdalla Beethoven-friisi ja kultakausi. Picasson kohdalla puolestaan Avignonin naiset ja klassinen kausi. Tutkielma on pitkälti myös tyylien tarkastelua. Koristeellisuuden ja luonnon muotoihin perustuvan ornamentiikan olen nostanut erikseen esiin, koska se nousi luontevasti tarkastelukohteeksi niin antiikin vaasimaalausten kuvastosta kuin modernistienkin töistä. Geometrisyyden merkitys tämän tutkielman kohdalla oli suuri. Täysin en voinut sivuuttaa tematiikkaa, vaan käsittelen aiheita viittausten merkitysten pohdinnan yhteydessä. Aiheista merkittävimpänä nousi naiskuvaus ja siihen liittyvä antiikin taiteeseen viittaaminen. Tutkielman suurin ansio lienee vertailevassa kuva- ja tyylianalyysissa sekä valittujen metodien ja käsitteiden tarkastelussa.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani millaista eksotisointia etnisyydestä ja naiseudesta luotiin suomalaisen revyyteatteri Punaisen Myllyn (1946-1967) ohjelmistossa esitysten visuaalisten yksityiskohtien (puvustus, lavastus, rekvisiitta, ruumiinkieli) avulla. Lähestyn tutkimusaihettani ensisijaisesti valokuva-aineiston pohjalta kiinnittäen huomiota siihen, kuinka puvustuksen, lavastuksen ja rekvisiitan avulla luotiin ja vahvistettiin eksoottista ja eroottista kuvastoa. Aihepiiristä (revyyteatteri, kabaree, burleski) on tehty viimeisten viiden vuoden aikana muutamia opinnäytetöitä, ja revyy- ja kabareemaailmasta, eksotismista ja visuaalisuudesta on yksittäin puolestaan kirjoitettu paljonkin. Sitä vastoin aiheeseeni tarkasti liittyviä tutkimuksia, tai edellä mainittujen aiheiden yhteen liittävää tutkimusta en ole löytänyt. Tästä syystä koen oman työni olevan erittäin hyödyllinen ja ajankohtainen etnologisen tutkimuksen kentällä. Tutkimani pääaineisto koostuu 24 kuvasta, joka sisältää 17 valokuvaa Punaisen Myllyn revyyesityksistä sekä baletin tansseista, sekä 7 tallentamaani kuvaa Vain Laulajapoikia -elokuvasta. Vain laulajapoikia -elokuvan esiintyjäkaarti koostui lähes kokonaan Punaisen Myllyn henkilökunnasta ja sen tanssikohtaukset oli kuvattu Punaisen Myllyn revyyteatterin tiloissa. Työssäni olen hyödyntänyt aineiston tarkastelussa ensisijaisesti katseen analysointia sekä kuvien lähilukua kuva-analyysin kautta. Tarkastelen tutkimuksessani visuaalisten yksityiskohtien merkityksiä esimerkiksi eri tanssien esitystraditioissa sekä tarinoiden taustojen ilmentäjinä. Pyrin myös selventämään, minkälaisia katseen tapoja revyihin ja tansseihin ja niiden esiintyjiin voitiin kohdentaa. Tutkimukseeni liittyy vierauden ja toiseuden ajatukset, joita olen pohtinut tutkimuksen teoreettisen taustan kautta. Teoreettinen lähtökohtani on etnisyyden, eksotismin ja erotisoinnin yhdistämisessä orientalismin käsitteeseen. Etnisyyden representaatioissa minua kiinnosti erityisesti orientalismin ja etnisen ”toiseuden” kuvaamisen tapa, sekä se, mitä käsitteet kykenevät kertomaan tutkimusaineiston ajankuvasta sekä eksotismista ja erotismista. Olen yhdistänyt teoriaan myös sukupuolentutkimuksellista näkökulmaa erityisesti erotisoinnin käsitteen kautta. Keskeisiä tutkimustuloksia on erityisesti etnisen pukeutumisen merkitys roolihahmojen eksoottisuutta rakennettaessa, sekä kuinka vaatteet tai niiden poissaolon merkitys yhdistyy etnisten mielikuvien kautta eroottisuuteen. Myös katseen rooli korostuu visuaalisuuden tarkastelussa. Tutkimuksessa olenkin kiinnittänyt huomiota paitsi katsojan esiintyjään kohdistamaan katseeseen, myös esiintyjän keinoihin ohjata katsetta haluamallaan tavalla. Keskeisinä teemoina analyysissäni ovat viittaukset erityisesti ”itämaisuuteen”, ”burleskimaiseen” seksuaalisuuteen sekä alastomuuden merkityksiin.

Romanikerjäläiset muodostavat sekä Suomessa että muualla Euroopassa syvälle ja laajalle ulottuvan yhteiskunnallisen kysymyksen, jonka monimutkaisuus juontuu osaltaan romanikansan raskaasta historiasta. Tässä tutkimuksessa lähestyn romanikerjäläisiä koskevaa keskustelua tulkitsemalla visuaalista aineistoa. Selvitän ensinnäkin sitä, miten romanikerjäläisiä esitetään sanomalehtikuvissa. Toiseksi tarkastelen, millaista todellisuutta tätä kautta tuotetaan. Näkökulmani kumpuaa siitä lähtökohdasta, että kuvilla on huomionarvoista vaikutusta uutisoinnin kokonaisuudessa. Tutkimusaineisto muodostuu Helsingin Sanomista vuonna 2010 kerätyistä köyhyyteen ja kärsimykseen liittyvistä kuvista, joista tutkimukseni varsinaiseen aineistoon on valittu kaikki romanikerjäläisiin liittyvä kuvamateriaali. Kuvia on tulkittu diskurssianalyyttisin keinoin. Intertekstuaalisuuden merkitys on huomioitu sisällyttämällä analyysiin myös kuviin liittyvät kuvatekstit. Aineistosta löytyneistä viidestä diskurssista materiaalisen ympäristön poikkeavuus sekä olemuksen kieli ovat niitä tekijöitä, joiden kautta romanikerjäläiset erottuvat ympäröivästä yhteiskunnasta. Romanien keskinäisissä suhteissa on puolestaan havaittavissa naisen taakka, mikä näkyy muuan muassa miehen vastuualueen epäselvyytenä. Lisäksi kuvien kautta ilmenee auktoriteetin läsnäolo, jolle romanikerjäläiset kaikessa toiminnassaan ovat alisteisia. Viidenneksi diskurssiksi muodostuu välttelevä katse, joka näkyy katsekontaktin puutteena romanikerjäläisten ja muiden kuvissa näkyvien ihmisten välillä ja joka samalla tuottaa etäisyyttä myös kuvan katsojan ja romanikerjäläisten välille. Romanien elämää määrittelee tasapainoilu useiden eri tahojen ja vaateiden välillä. Löydetyt diskurssit rakentavat kuvaa siitä, että romanikerjäläiset kuuluvat alaluokkaan ja ovat kontrollin ja vallankäytön kohteita. Katsekontaktin vähäisyyden myötä aito kohtaaminen jää puuttumaan, minkä takia romanikysymykseen näennäisesti haetut ratkaisut jäävät niin ikään etäisiksi.

Maisema koostuu luonnonympäristöstä ja rakennetusta ympäristöstä ja se muuttuu koko ajan luonnollisista ja ihmisten aiheuttamista syistä johtuen. Maisema rakentuu erilaisista objektiivisista elementeistä, mutta maisemakokemus on jokaisen katsojan henkilökohtai-nen näkemys. Tuulivoimala on nykyaikainen energiantuotantolaitos. Uusiutuvan energian tuotantoa pyri-tään Suomessa lisäämään reilusti lähivuosina. Tuulivoimalat tuottavat päästötöntä energi-aa, joten myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tuulivoimatuotannon lisääminen on tar-peellista. Suomessa on tuulivoimatuotannolle sopivia alueita runsaasti. Tuulipuistojen ra-kentaminen vaatii kuitenkin ympäristövaikutusten tarkastelua. Tuulivoimaloiden ympäris-tövaikutuksista merkittävimpiä ovat maisemavaikutukset. Tässä tutkimuksessa tuulivoimaloiden positiivisia tai negatiivisia muutoksia maisemassa tutkittiin kuvaparianalyysillä. Tutkimuksessa erilaiset vastaajaryhmät vertasivat kahta mai-semakuvaa kerrallaan ja arvottivat ne mieltymystensä mukaan. Kyselylomakkeessa kartoi-tettiin myös vastaajien taustatietoja sekä asenne-, harrastuneisuus- ja tietopohjaa. Tuuli-voimaloihin liittyviä tutkimuksia ei ole suomalaisesta maisemasta tehty, joten tutkimuksel-le oli tarvetta. Kirjallisuuskatsauksen avulla tutkimukseen saatiin kansainvälistä vertailu-pohjaa sekä vertailevia tutkimustuloksia. Valkoinen perinteisen mallinen kolmilapainen tuulivoimala koettiin vastaajien keskuudes-sa suosituimmaksi. Maisema, jossa tuulivoimaloita ei ollut, koettiin miellyttävämmäksi kuin maisema, jossa niitä oli. Vastaajat jakaantuivat kuvaparitutkimuksen vastauksien pe-rusteella selkeästi neljään ryhmään. Tutkimusmenetelmänä kuvaparianalyysi on toimiva, mutta tulevaisuudessa se tullaan ole-tettavasti korvaamaan tietokonemallinnuksella.

Tutkimus pohjautuu ”Lapset kriisien kuvissa” -hankkeen kuvamateriaalien testaamiseen opetustilanteissa. Hanke toteutettiin yhteistyönä Suomen Planin, Valtion taidemuseoiden ja Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry:n kanssa. Tutkimuksessa käytettiin Jyväskylän taidemuseon pilotin aikana hankittua tutkimusmateriaalia. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa kriisikuvien merkityksistä nuorten näkemänä ja heidän suhtautumisestaan kriisikuviin, kun kuvissa näkyi lapsia. Kuvia tarkasteltiin lasten oikeuksien näkökulmasta. Eettiset kysymykset nousivat usein esiin tutkimuksen eri vaiheissa. Tutkimuksessa kriisikuvien merkityksiä haettiin esiin havainnoimalla nuoria opetustilanteissa. 16 – 19 -vuotiaat toisen asteen opiskelijat reagoivat melko raakoihin kriisikuviin empaattisesti ja hämmästellen. Tutkimuksen kuvamateriaaleina käytettiin media- ja taidekuvia sekä War Child -elokuvaa. Tutkimuksen nuoret toivat kokemuksiaan esiin maailman lasten kokemista kriiseistä ja suhteuttivat kokemuksiaan omaan elämismaailmaansa. Nuoret analysoivat runsasta kuvamateriaalia erilaisissa oppimisympäristöissä. Mediakuvien analysointi tapahtui koulun luokassa. Taidekuvien merkityksiä etsittiin Jyväskylän taidemuseon ja kulttuurikahvilan näyttelyiden teoksista. Kriisien merkitykset ja omakohtaiset kokemukset kriiseistä heijastuivat nuorten itse tehdyissä kuvissa ja työpajan betonireliefi -teoksissa. Tutkimuksen aineistoa analysoidaan suhteessa lasten oikeuksiin ja Marjo Räsäsen kokemuksellisen taiteen oppimisen mallin avulla. Nuoret tulkitsevat media- ja taidekuvia oman kulttuurinsa näkökulmasta. Kuvissa näkyy lapsia, joiden elämismaailma on erilainen. Nuorten tekemät analyysit media- ja taidekuvista heijastavat heidän omaa käsitystä lasten kokemien kriisien merkityksistä. Prosessin aikana syntyneet kokemukset ja tunteet purkautuvat nuorten itse tehdyissä teoksissa. Tutkimus paljastaa, että nuorten mielestä raakojakin kriisikuvia voi analysoida toisen asteen koulutuksessa. Lapset kuvataan usein kyseenalaisilla tavoilla ja lapsen hätää kriiseissä käytetään hyväksi aikuisten tarkoituksiin. Toisaalta kriisikuvat tuovat esiin lasten asemaa ja ongelmia maailman kriisitilanteissa. Tutkimuksen kuvat ja nuorten esiin tuomat näkemykset niistä heijastavat yhteiskunnan arvoja, oikeudenmukaisuutta ja lasten asemaa visuaalisessa kulttuurissa.

Pro gradu -tutkielma käsittelee Roland Barthesin konnotaatiotapoja sarjakuvan ja digitaalisen pelin kontekstissa. Tutkielman kohteena on Steve Purcellin Sam & Max -sarja, joka on jatkunut 1980-luvulta nykypäivään siirtyen mediavälineestä toiseen, mutta silti alkuperäisen tekijänsä suunnittelemana. Työn aineisto käsittää alkuperäisen sarjakuvasarjan lisäksi myös vuonna 1993 julkaistun Sam & Max Hit the Road -pelin sekä 2000-luvulla julkaistun uuden pelisarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta. Aineisto on laaja, käsittäen yhteensä 12 peliä ja sarjakuvasarjan kokonaisuudessaan. Laajuudesta johtuen hahmojen pohjalta 1990-luvulla tehty animaatiosarja jäi tutkielman ulkopuolelle. Tutkielman analyysi koostuu aineiston analysoimisesta Barthesin kuuden erilaisen, alunperin valokuvien analysointiin tarkoitetun konnotaatiotavan kautta. Konnotaatiotapojen ja denotaatioiden lisäksi teoriaosuus koostuu sekä sarjakuvien että digitaalisten pelien visuaalisesta teoriasta. Analyysit käsitellään kaikkien kuuden konnotaatiotavan kohdalla sekä sarjakuvien että pelien kuvastoa analysoiden ja vertaillen. Tutkimustulosten perusteella Barthesin konnotaatiotavat ovat sovellettavissa liki sellaisinaan sarjakuviin mutta peleihin heikommin. Sarjakuvamaisten pelien visuaalisessa suunnittelussa tulisikin tulosten perusteella kiinnittää enemmän huomiota sarjakuvan ilmaisutapaan ja visuaalisen kerronnan keinoihin.

Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on selvittää juhla- ja arkiruokailuun liittyviä merkityksiä naistenlehden suomalaisessa naistenlehdessä. Varsinaisesti tutkimuksen kohteena on kaksi erilaista ruokajuttutyyppiä Me Naiset-lehdessä. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on, minkälaisia merkityksiä naisille suunnatussa yleisaikakauslehdessä liitetään juhla- ja arkiruokailuun? Tutkielma lähtee liikkeelle ajatuksesta, että ruokaa koskevat valinnat eivät siis ole pelkästään ravitsemuksellisia, vaan myös kulttuurisia ja symbolisia valintoja. Ruoan valinnan ja ruokatapojen muokkaajana kulttuuri on ratkaisevassa asemassa. Tutkielmassa pyritään juhlan ja arjen eronteon kautta avaamaan lehdessä ruoanvalintaan liitettyjä merkityksiä myös laajemmin. Aineistona on Me Naisten vuosikerrasta 2007 kootut ruokajutut ja TV-snäksi-palstat. Vuosikerrasta suoritetaan löyhä sisälönanalyysi Johanna Mäkelän vastinpareja soveltaen. Tämän jälkeen aineistosta nostetaan 4 esimerkkiä, jotka analysoidaan Barthesin semioottista analyysimenetelmää käyttäen. Ruokajuttujen perusteella juhla ja arki eroavat toisistaan hedonistisen ja askeettisen asenteen perusteella. Juhla-ateria on myös laajempi ja sturkturoidumpi kuin arkiateria. Molemmissa tapauksissa tyylittely kuuluu olennaisena osana ateriointiin. Lehti myös tarjoaa yhdessäsyömisen mallia sekä arkeen että juhlaan. TV-snäksistä poimitaan ruokajutuille vastakkaisia merkityksiä. Juhla ja arki eivät eroa toisistaan lainkaan. Palstalla yksinsyömistä korostetaan, eikä ruokaa aseteta tarjolle erityisesti.

FM Sari Kuuva osoittaa väitöskirjatutkimuksessaan, että ihmiset assosioivat taideteoksiin paljon sellaista, jolle ei ole yksiselitteistä havaittavaa vastinetta kuvissa itsessään. Kuvaa tulkitessa katsojalle muodostuu siitä mentaalinen representaatio, jossa kuvan sisältämä havaintoinformaatio sulautuu katsojan persoonallisten tietojen ja tunteiden kanssa. Katsojat kuvittelevat maalauksiin esimerkiksi ylimääräisiä henkilöhahmoja ja aikaulottuvuuksia sekä käyttävät omaa ammattitietoaan apuna kuvan tulkinnassa. Kokemuksemme kuvista poikkeavatkin aina siitä, mitä kuvat puhtaasti visuaalisina ärsykkeinä ovat. – Esimerkiksi Eero Järnefeltin Koli-maisema sai osan katsojista muistelemaan omia luontokokemuksiaan, kun toiset kertoivat näkevänsä siinä kansallis-poliittista tematiikkaa 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Suomesta, Kuuva toteaa. Myös tulkitsijoiden erilaiset taustat tulivat ilmi tulkintatapahtumassa: – Taidehistorioitsijat tulkitsivat yleensä Wassily Kandinskyn abstraktia maalausta modernismin viitekehyksessä, esimerkiksi mieltäen kuvan visuaaliseksi vastineeksi musiikille. Kokemattomat taiteen katsojat taas lähestyivät maalausta eräänlaisena musteläiskätestinä. He pyrkivät näkemään siinä esittäviä elementtejä ja jopa ärsyyntyivät, ellei kuvallinen tilanne tulkintayrityksistä huolimatta selkiytynyt, Kuuva kertoo. Visuaalisen taiteen kokemista on tutkittu monilla tieteenaloilla, mutta tieteidenvälinen keskustelu esimerkiksi psykologian ja humanistisen taiteen tutkimuksen välillä on ollut suhteellisen vähäistä. Koska taiteen kokemista on tyypillisesti lähestytty havaitsemisen käsitteen kautta, ovat havaitsemista korkeammat ja sitä ohjaavat kognitiiviset prosessit sekä katsojien väliset yksilölliset erot jääneet vähäisemmälle huomiolle. Väitöskirjatyössään Kuuva kehittää sisältöperustaista lähestymistapaa visuaalisen taiteen kokemiseen kohdistaen huomionsa katsojien mentaalisten representaatioiden sisältöihin ja kognitiivisiin prosesseihin, jotka näihin sisältöihin vaikuttavat. Kokeet osoittivat eroja paitsi tulkitsijoiden käyttämien kognitiivisten käsitteiden, myös heidän emotionaalisten kokemustensa välillä. Estetiikassa on taideteosten herättämiä tunnekokemuksia lähestytty mielihyvän käsitteen kautta. Kuuvan tutkimus osoittaa kuitenkin, että mielihyvä on taiteen kokemisesta puhuttaessa käsitteenä liian yksiulotteinen. Koetilanteissa katsojat mainitsivat yhteensä noin kaksisataa tunnetermiä, joista noin puolet oli positiivisia ja puolet negatiivisia. Lisäksi kokeet osoittivat, että tyylillisesti hyvinkin erilaisten maalausten yhteydessä saatetaan käyttää samantapaista tunneterminologiaa, mikäli teokset ovat esimerkiksi aiheiltaan riittävän samankaltaisia.Vaikka eri katsojien tulkintojen välillä oli samankaltaisuuksia, kaikki tulkitsijat värittivät kuvia aikaisempien tietojensa, elämänkokemustensa ja mielikuvituksensa avulla. Tutkimuksen perusteella vain havaitsemisen käsitteen varaan rakentunut teoreettinen kieli onkin liian kapeaa visuaalisen taiteen kokemisesta puhuttaessa. – Sisältöperustainen lähestymistapa mahdollistaa pureutumisen yksilöllisiin eroihin katsojien kokemusten välillä. Lähestymistapaa on mahdollista hyödyntää paitsi taiteen kokemista tutkittaessa, myös analysoitaessa kokemuksiamme muista arjen visuaalisista esineistä ja ilmiöistä, Kuuva sanoo. In this dissertation experiencing visual art is studied in a reference frame of content-based approach, both theoretically and empirically. Content-based approach investigates human thinking in different contexts. It focuses on information contents in mental representations and on those cognitive processes through which our mental representations are constructed. It is assumed that our mental representations of artworks include both perceivable and non-perceivable content elements, which can be either cognitive or emotional. Because experiencing visual art has typically been approached through the concept of perception, higher cognitive processes, such as apperception, restructuring, reflection and construction have received less attention. It is possible to understand these modes of thinking as sub-processes of picture interpretation, and through these concepts the problematics of mental contents can be analysed. In this thesis picture interpretation is understood as one subtype of human problem solving activities, and art historians are defined as experts in picture interpretation. Mental contents of art historians and lay spectators are investigated through seven experiments. Experiments 1-4 clarify the roles of perceivable and non-perceivable mental contents in experiencing visual art, and Experiments 5-7 focus on emotional experiences of spectators. Empirical data is studied by means of qualitative and quantitative analysis. Experiments show that non-perceivable content elements play essential role in mental representations of all spectators, and they also show some significant differences between cognitive and emotional experiences of art experts and novices. Thus, results received suggest that the concept of perception cannot exhaustively explain our experiences of visual art. Therefore it is essential to sharpen our theoretical language concerning the problematics of experiencing visual art. Through the concepts of apperception, restructuring, reflection and construction, we might come to a better understanding of spectators’ mental processes during picture interpretation.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Informaatiosodat ovat sekä korkean teknologian sotia että mediasotia. Ne ovat mielikuvien sotia, joissa kamppaillaan mielipiteistä ja mielipiteiden hallinnasta. Tämä siksi, että ihmisten kokemus sodasta rakentuu pääasiassa median kautta. Paul Virilion filosofisessa visiossa informaatiosotien uutisointi korvaa poliittisten subjektien suoraan havainnointiin perustuvan kokemusmaailman ja alistaa subjektit median maailmaan. Virilion mukaan ihmiset kokevat maailman tapahtumia median välityksellä olematta itse paikalla, jolloin sotamedia kontrolloi ihmisten ajatuksia välittämällä valmiita tunteita, ajatuksia, poliittisia vastauksia ja poliittisen toiminnan malleja. Tämän seurauksena yksilöt vaipuvat apatiaan. Sosiaaliseen yhteiseloon perustuva demokratia on Virilion mukaan uhattuna. Virilio linkittyy poststrukturalismiin. Hänen työssään on poststrukturalisteille tyypillinen ajatus yksilöstä yhteiskunnallisten tai muiden kontrolloivien valtarakenteiden osana. Tätä näkemystä kritisoin tutkimuksessa. Tarkastelen Viriliota myös hänen saamansa kritiikin pohjalta, jonka mukaan hän on epätieteellinen, teknofobinen ja fatalistinen. Tutkimuksessa selvitetään seuraavaa tutkimuskysymystä: Pitävätkö Virilion fatalistiset ennustukset apatiasta paikkansa, vai jääkö meille toiminnan mahdollisuus ajatusvammaisuuden sijasta, jatkuuko demokraattinen politiikka, ja millaista kansainvälistä politiikka on sodan ja mediateknologian maailmassa? Onko sodan kulttuurin kokonaisvaltaisuutta mahdollista vastustaa? Tutkimus on tehty kuva-analyysinä, koska poliittiset subjektit muotoutuvat Virilion mukaan juuri sodan uutisten ja medioiden välityksellä. Havainto-otos käsittää Helsingin Sanomissa ja Suomen Kuvalehdessä olleita Irakin sodan sotavalokuvia, koska Irakin sodan alkuvaiheet olivat hyvä esimerkki informaatiosodasta. Otokseen on otettu suomalaisten lehtien kuvia, koska kuvien tulkinnat ovat selkeimmin ymmärrettävissä oman kulttuurin diskursseista käsin. Metodeiksi on yhdistetty kompositioanalyysi ja semiotiikka, joilla tutkittiin subjekteja luovia merkitysrakenteita. Lopuksi tarkastellaan analyysin tuloksia suhteessa subjektien asemia visuaalisessa materiaalissa tulkitseviin väittämiin ja suhteutettiin tulokset Virilion visioon. Näin selvisi, millaisia rooleja katsoja saa kuvissa, ja millaista poliittista toimintaa ne luovat tai pyrkivät luomaan. Tutkimuksesta selvisi, että sotakuvilla pyritään luomaan Virilion ennustamaa apatiaa. Sodalle myönteinen ideologia on kuvien hallitseva luenta. Siitä huolimatta sotakuvat eivät kuitenkaan ole yhtä fatalistisia kuin mitä Virilio on antanut ymmärtää. Niissä on läsnä myös sotaa vastustava ideologia ja ne tarjoavat mahdollisuuksia vastustaa sodan ideologiaa, pohtia politiikkaa ja toimia demokraattisesti.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tämä pro gradu –tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, jossa tutkitaan brandin rakentamista ja viestintää www-sivuilla relationaalisen viestintänäkemyksen näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu Internetissä valmiina olevasta aineistosta, Pampersin ja Libero-vaipan www-sivuista. Työn teoreettisen taustan muodostavat relationaalinen viestintämalli (Karvonen 1999), brandin rinnakkaistermin mielikuvan ja mielikuvien syntymallien tarkastelu sekä brandin markkinointi ja markkinointiviestintä www-sivuilla. Tutkimuksen pääpaino ole pelkkien kirjallisten tekstien tai kuvien analysoinnissa, vaan multimedian keinoin www-sivuilla esitetyn brandia ilmentävän representaation (tekstien, kuvien ja äänien yhdistelmä), kokonaisuuden, tarkastelussa. Brandin representaation tarkastelussa tekijä tukeutuu Mitran ja Cohenin (1999) systemaattisen tekstianalyysin yhteydessä esittämiin seikkoihin www-tekstin erityispiirteiden huomioimisesta sekä Janne Seppäsen (2005) määritelmiin representaatiosta ja multimodaalisuudesta ja Minna Tarkan (2000) ajatukseen käyttöliittymästä vuorovaikutteisena kuvana. Yhteistä näille näkökulmille on se, että niissä kuvaruudulla näkyvä aineisto ymmärretään multimedian keinoin järjestetyksi, erilaisten esitystapojen yhdistelmäksi. Tekstin retoriikan ja hypertekstin lukemista koskevien erityispiirteiden sekä näistä syntyvien mahdollisten luentojen ja niiden merkitysten osalta tekijä tukeutuu Sosnoskin (1999) esitykseen konfiguroinnista retorisena analyysitapana. Kokonaisanalyysi koostuu molempien tutkimustapausten, Liberon ja Pampersin www-sivustojen, osalta seuraavista osa-analyyseista: teemoittelusta, www-sivustojen tekstianalyyseistä, brandi-identiteetin kokonaisuuden ja brandiviestinnän analyyseistä sekä sivustoihin liittyvien mahdollisten luentojen retorisesta analyysista. Analyysin tulosten perusteella varsinaiset tuotteet, vaipat, eivät ominaisuuksiltaan ja toiminnallisilta hyödyiltään oleellisesti eroa toisistaan, minkä vuoksi markkinoijat pyrkivät erilaistamaan tuotteitaan muilla tavoilla. Tarkastellut brandit pyrkivät erilaistumaan toisistaan ja muista kilpailijoistaan brandin persoonallisuuden ja siihen liittyvien symbolien, arvoväittämän tunnepohjaisten ja käyttäjän persoonallisuutta ilmaisevien hyötyjen painotusten sekä tavoittelemansa asiakassuhteen avulla. Persoonallisuuden ja asiakassuhteen osalta voisi tiivistää, että Libero vertautuu vanhemman vertaiseen ystävään, Pampers puolestaan asiantuntijaan. Kaksi jokseenkin samanlaista tuotetta edustavaa markkinoijaa voi erilaistaa tuotteensa viestinnässään mielikuvien avulla, brandia rakentamalla. Brandin www-sivujen lukijat kokevat brandin henkilökohtaisesti. Brandiin liittyvällä näkökulmien ja merkitysten moninaisuudella on yhtymäkohta relationaaliseen viestintänäkemykseen ja relationaaliseen näkemykseen mielikuvista: samoin kuin Karvonen (1999) esittää järviesimerkillään, miten eri ihmiset antavat järvelle eri merkityksiä omasta näkökulmastaan ja todellisuudestaan käsin, myös www-sivujen elementtien synnyttämien erilaisten mielikuvien perusteella syntyvät mahdolliset näkökulmat tai tulkinnat antavat www-sivulle ja brandille erilaisia merkityksiä. Eri osapuolet suhteutuvat brandiin perspektiivisesti vain rajallisessa suhteessa, minkä perusteella kullekin brandista syntyvä merkitys edustaa yksipuolista ymmärrystä. Jos olisi mahdollista kerätä kaikkien osallisten käsitykset yhteen, voisi tarkastella kohteen, brandin, ”todellisuutta”, joka siten edustaisi mahdollisimman monipuolista ymmärrystä. Samasta asiasta, esimerkiksi lasten vaipoista merkityksineen, voidaan siis puhua hyvin monilla toisistaan eroavilla tavoilla.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Syftet med den här avhandlingen är att ta reda på hur kvinnor representeras i fyra tidningar. Jag har studerat Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Ilta-Sanomat samt Iltalehti för att se hurdana representationer tidningarna förmedlar. Jag har undersökt dels hur bilderna skiljer mellan de olika tidningarna och dels vilka variationer det finns mellan bilder på kvinnor och bilder på män. Jag har tittat på vilken typ av bilder som förekommer, var bilderna placeras i tidningarna och hur bilderna fördelas mellan könen. Jag har tittat på personen storlek på bilden, hur ofta kvinnor förekommer på sport- och nyhetssidor, hur ofta kvinnor beskrivs och förekommer huvudsakligen i relation till män, som flickvänner och fruar till exempel, samt hur våra dagstidningar skiljer sig från våra eftermiddagstidningar. Min frågeställning i avhandlingen är: Vilken kvinnobild förmedlar våra ledande dagstidningar och eftermiddagstidningar? Vilka värderingar speglas och underbyggs av mediernas kvinnobild. Jag har använt kvantitativ innehållsanalys som metod. Eftersom variablerna man mäter innehållet med är likvärdiga får man jämförbara uppgifter. Den kvantitativa innehållsanalysen kännetecknas av att den möjliggör en objektiv, mätbar och verifierbar beskrivning av innehållet. Jag har vidare i min analys utgått från framingteorin och agenda-setting teorin. Resultatet av kodningen visade att bilderna på män dominerar samtliga tidningar, 45 % av alla bilder var bilder på män, motsvarande siffra för bilder på kvinnor var 19 %. Tidningarna hade alla fyra en liknande fördelning mellan män, kvinnor och barn, hälften män, en femtedel kvinnor och endast en bråkdel barn. Däremot fördelade sig bilderna på kvinnor olika i de olika tidningarna. I Iltalehti och Ilta Sanomat fanns det få bilder i kategorierna för politik och yrke medan kategorierna underhållning och missar och modeller var stora. I Helsingin Sanomat och Hufvudstadsbladet förekom knappast alls bilder på underhållare eller modeller, utan flest bilder placerades i kategorin för yrke eller kultur. Bilderna på män föreställer huvudsakligen politiker, yrkesutövare eller idrottsmän. Utgående från några av bilderna har jag tittat närmare på tidningarnas representationer, hur en könsroll skapas med hjälp av vissa element och vad som gör en bild till en typisk nyhetsbild eller sportbild. I avhandlingen ingår även diskussion kring bildanalys, stereotyper, könsroller samt tabloidisering.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa yhdistyvät visuaalinen viestintä ja toiseuden käsite. Pro gradu -työni käsittelee 227 kehitysmaa-aiheista valokuvaa, jotka julkaistiin Suomen Kuvalehdessä vuonna 2001. Menetelminäni käytin sekä määrällistä sisällön erittelyä että laadullista semioottista kuva-analyysia. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu sekä visuaalisesta viestinnästä - valokuvasta ja lehtikuvasta - tehtyyn tutkimukseen että toiseutta, etnisyyttä ja kehitysmaita käsittelevään kirjallisuuteen. Määrällinen sisällön erittely osoittaa Afganistanin kuvaston ylivoimaisen suuruuden muihin kehitysmaihin verrattuna vuonna 2001. Syyskuun terrori-iskut vuonna 2001 sekä sitä seurannut Afganistanin sota nostivat Afganistanin koko maailman huomion keskipisteeksi, mistä seurasi jatkuva kiinnostus Afganistanin naisten asemaan, nälänhätään ja sotatoimiin. Useimmiten esiintyvä teemaluokka kehitysmaita käsittelevässä uutisoinnissa on sota, terrorismi ja rikokset; tämä kertoo siitä, että kolmanteen maailmaan edelleen liitetään ennemmin kovia kuin pehmeitä uutisia. Laadullisessa analyysissa keskitytään viiteen erilaiseen toiseuden rakennuspalikkaan, joita käytetään systemaattisesti Suomen Kuvalehden kuvituksessa: konkreettinen vastakkainasettelu, taitolliset keinot, subjektin etäännyttäminen kuvan lukijasta, lapsi kuvituskuvan kohteena sekä kuvateksti epätasa-arvoisuuden osoittajana. Tärkein löydös laadullisessa analyysissa on se, että toiseutta rakennetaan Suomen Kuvalehden sivuilla jatkuvasti numerosta toiseen. Kehitysmaiden asukkaat jätetään suomalaisille lukijoille vieraiksi toisiksi, joihin ei edes anneta samastumisen mahdollisuutta. Tärkeimpiä lähteitäni ovat toiseudesta kertovasta kirjallisuudesta ovat Stuart Hall, Marjo Kaartinen, Mikko Lehtonen, Olli Löytty ja Pentti Raittila. Valokuvasta kertova teoriaosuus pohjautuu Veijo Hietalan, Anssi Männistön, Sami Noposen, Merja Salon, Leena Sarasteen ja Hannu Vanhasen teksteihin. Semioottinen analyysi puolestaan rakentuu Charles S. Peircen merkkiteoriaan.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa on tarkasteltu katastrofijournalismia kuvajournalismin näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää miten katastrofikuvat rakentavat kulttuurisia merkityksiä, ja mitä nuo merkitykset ovat. Erityisesti keskitytään tunteiden rooliin. Tutkielman empiirisen osan muodostaa 11.9.2001 New Yorkissa tehdyn terrori-iskun uutiskuvien tarkastelu. Menetelmänä on käytetty Gunther Kressin ja Theo van Leuuwenin luomaa ”kuvan kielioppia”, teoriaa sommitelmarakenteista. Heidän mielestään kuvan sommittelulla on merkittävä rooli sen merkitysten tuottamisessa. Teorian perustana on kolmijako esittävään, interpersonaaliseen ja rakenteelliseen metafunktioon. Kuva esittää jotakin, asemoi katsojan tiettyyn suhteeseen esittämänsä kanssa ja muodostuu rakenteeltaan yhtenäiseksi. Analyysin valossa voi todeta syyskuun 11. päivän kuvien koostuvan useista päällekkäisistä prosesseista. Niiden rakenne on monikerroksinen. Kuvista löytyy selkeää asetelmallisuutta. Sankarin ja konnan myyttiä selkeästi rakennetaan visuaalisin keinoin. Tunteet ovat vahva osa katastrofikuvien maailmaa. Kuolema esitetään ylevänä ja symbolisena tekona. Otoksiin sisältyy myös terapeuttinen ja kansakuntaa eheyttävä aspekti. Kuvat ovat dramaattisia ja erittäin pelkistettyjä. Merkittävää on myös poissaoleva eli se mitä kuvissa ei esitetä.

This study draws together a number of popular issues: images, intercultural communication and Japan. In particular, Japan has been a popular topic for at least the last three decades. The Japanese Economical Miracle awoke a real boom in the Western literature at the end of 1970s, and in the 1980s the Miracle became a fashionable topic in the Western world. Because of this a great amount of studies, books and articles is available for those who want to learn about this nation. The aim of this study is to examine “images of Japan and the Japanese in the Western world” on the basis of the literature targeted at Western audiences during the big boom. Mari Suvanto selvittää väitöstutkimuksessaan populaarikirjallisuuden, lähinnä erilaisten opaskirjojen välittämää stereotyppistä kuvaa Japanista ja japanilaisista länsimaalaisille. Suvanto on tutkinut sekä perinteisiä matkaoppaita ja esitteitä että erityisesti liikemiehille suunnattuja oppaita japanilaisesta liiketapakulttuurista ja yritysmaailmasta. Suvanto pohtii tutkimuksessaan, millaisia kuvia (image) Japanista ja japanilaisista on luotu länsimaalaisille suunnatussa populaarikirjallisuudessa 1980- ja 1990- luvuilla. Hän on etsinyt materiaalista niitä kuvauksia, representaatioita, jotka toimivat rakennusaineina länsimaalaisten luodessa mielikuvaansa Japanista ja japanilaisista. Varsinaiset mielikuvat luodaan hyödyntäen tätä rakennusmateriaalia sekä aikaisempaa tietoa, kokemuksia, tunteita jne. Suvanto kuvaa Japania vastakohtien maaksi, josta syntynyt kuva on ajaton. Japani-kuva, kuvaukset eksoottisesta, erilaisesta ja vaikeasti ymmärrettävästä maasta ovat säilyneet ja toistuneet vuosisatojen ajan. Tämän päivän kuva Japanista on yhdistelmä, jossa teknologinen ja moderni yhteiskunta elää harmoniassa vanhojen traditioiden kanssa. Modernin yhteiskunnan symboleita ovat luotijuna, neonvalot, pilvenpiirtäjät, elektroniikka, vilkkaat kadut, jotka täyttyvät kiireisistä, tummiin pukeutuneista japanilaisista liikemiehistä. Vanhaa, traditionaalista yhteiskuntaa edustavat geishat tai kimonopukuiset naiset, temppelit, kirsikankukat, Fuji-vuori, teeseremoniat ja sumopainijat. Yksi lähdemateriaalissa käytetyimmistä uuden ja vanhan kohtaamisen kuvista on luotijuna ohittamassa Fuji-vuorta, toteaa Suvanto. Japania voisi myös jakaa naisten ja miesten maailmaan. Naisten maailma edustaa traditioita. Naiset kuvataan traditionaalisten symbolien kanssa ja japanilaisesta naisesta kerrotaan yhä samoin adjektiivein kuin 500 vuotta sitten. Japanilainen mies taas edustaa teknologista ja modernia Japania. Hän on tummiin pukeutunut liikemies, jonka tehtävänä on ollut valloittaa maailman markkinat ja ylläpitää Japanin mainetta korkean teknologian maana. Länsimaalaisia kuitenkin varoitetaan siitä, että japanilaisen liikemiehen nykyaikaisen ja länsimaalaisen ulkomuodon takaa voi löytyä vanhan ajan samurai. Kuva yllätyksellisestä ja myös epäluotettavasta japanilaisesta on elänyt pitkään, huomasi Suvanto tutkimuksessaan. Erityisesti liikemaailmalle suunnatun kirjallisuuden tarjoama kuva japanilaisista miehistä on "saraariman": He näyttävät samanlaisilta tummissa puvuissaan, he työskentelevät suurissa yrityksissä koko elinikänsä, he tekevät pitkiä työpäiviä ja matkustavat pitkät työmatkat ruuhkaisissa junissa, he ovat ahkeria, he työskentelevät ryhmissä ja ovat innokkaita oppimaan uutta, heidän yrityskulttuurinsa perustuu senioriitti -järjestelmään, heidän yrityksensä on ensisijaisesti yhteisö, suurperhe, joka huolehtii heistä, he ovat lojaaleja ryhmälleen, he valmistavat korkealaatuisia ja kalliita tuotteita vientiin, luettelee Suvanto tyypillisiä mielikuvia. Länsimaalaisille liikemiehille heidän japanilaiset kollegansa kuvataan Suvannon mukaan samoissa opaskirjoissa seuraavasti: He ovat käytökseltään hyvin muodollisia ja ystävällisiä, heidän kanssaan on hyvin vaikea kommunikoida, ei ainoastaan siksi, että he puhuvat huonosti vieraita kieliä, vaan siksi, että heidän kulttuurinsa on niin erilainen, heillä on tiukka protokolla ja he arvostavat täsmällisyyttä, he ovat harmoniaa kunnioittavia ihmisiä, jotka pyrkivät säilyttämään tämän harmonian välttämällä negatiivisten asioiden ilmaisemista ja kasvojen menettämistä, he ovat ihmisiä, jotka eivät puhu liikaa eivätkä asioiden oikeilla nimillä - kaikkea ei tarvitse sanoa, kuulijan on ymmärrettävä asioita myös ilman sanoja, he ovat rauhallisia ja hiljaisia ihmisiä, jotka eivät mielellään keskustele tuntemattomien kanssa.