Search

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee sitä, millaiset arvot määrittelevät suomalaista liikuntapolitiikkaa ja miten etenkin yhdenvertaisuus, tasa-arvo, esteettömyys, saavutettavuus ja eettisyys näkyvät suomalaisessa liikuntakulttuurissa ja liikuntapolitiikassa. Tutkielma alkaa teoriapohjan esittelyllä. Teoriaosuudessa luvussa 2 esitellään tutkielman keskeiset käsitteet, joita ovat arvot, liikuntapolitiikka, yhdenvertaisuus, tasa-arvo, esteettömyys, saavutettavuus ja eettisyys. Lisäksi teoriaosuudessa perehdytään suomalaisen liikunnan historiaan ja liikuntapolitiikkaan. Luvussa 3 esitellään tutkielman aineisto ja tutkimusmenetelmät, joita ovat laadullinen sisällönanalyysi ja teemahaastattelu. Luvussa 4 käsitellään aineiston ensimmäistä osaa, vuonna 2018 julkaistua suomalaisen liikunnan suunta-asiakirjaa, liikuntapoliittista selontekoa. Luku 5 lähestyy aihetta asiantuntijahaastatteluiden kautta. Haastateltavana ovat viisi liikunnan ja urheilun parissa merkittävissä rooleissa toimivaa tai toiminutta asiantuntijaa. Lopuksi luvussa 6 esitetään tutkielman johtopäätökset vastaamalla tutkimuskysymyksiin, esitetään tutkielman kritiikki ja jatkotutkimusaiheet. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat korostuneet viime vuosina liikunnassa ja urheilussa, ja kiusaamisen ja häirinnän vastainen työ on lisääntynyt. Naisten joukkuelajeissa haasteena on harrastajien vähäisyys, ja lajiliitoissa haasteita tuottaa paraurheilijoiden eriarvoinen kohtelu. Tulevaisuudessa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toivotaan korostuvan liikunnassa ja urheilussa, mutta heikkenevä rahatilanne voi olla este tälle kehitykselle. Esteettömyys ja saavutettavuus ovat yksi viidestä urheiluyhteisön vastuullisuusohjelman teemasta. Apurahapolitiikka on tärkeä työkalu tasa-arvon ja saavutettavuuden edistämisessä liikunnassa ja urheilussa. Kaikki haastatellut ovat yhtä mieltä siitä, että esteettömyyden ja saavutettavuuden teemat nousevat tulevaisuudessa entistä tärkeämmiksi ja vaativat erityistä panostamista. Hakametsä Sport Campus ja Helsingin Urhea-halli ovat hyviä esimerkkejä onnistuneesta esteettömyyden huomioimisesta liikuntapaikkarakentamisen hankkeissa. Suomalaisessa liikunta- ja urheilukulttuurissa eettisyys, vastuullisuus ja kestävä kehitys ovat nousevia teemoja. Haastateltavat korostavat sopimusten noudattamisen kulttuuria, eettisiä toimintatapoja ja vastuullisuusohjelman teemoja, kuten antidopingtyötä, tärkeinä asioina. Rasisminvastaisen keskustelun merkitys on kasvanut, ja ilmasto- sekä ympäristökysymykset ovat tärkeitä eettisyyden teemoja. Tulevaisuudessa naisten asemaa valmennuksessa ja urheilujohtamisessa tulee kehittää. Eettisyys- ja vastuullisuustyön odotetaan jatkuvan tulevaisuudessa ja kaikkien liikuntakulttuurin toimijoiden on velvollisuus ottaa huomioon nämä arvot. Avustuspolitiikka on tärkeä työkalu tutkielman teemojen aseman vahvistamiseksi liikunnassa ja urheilussa. Jatkotutkimusaiheita voisivat olla muun muassa selvitys tutkielmassa mainituista teemoista käytännössä, eli miten nämä teemat näkyvät eri liikuntalajeissa ja –tapahtumissa. Lisäksi voisi tutkia, miten eettisyyttä voidaan huomioida vielä paremmin liikuntapoliittisessa päätöksenteossa ja millaisia toimenpiteitä se edellyttää.

Journalismin sisällä on erilaisia alakulttuureita eli journalismin lajeja, joista kullakin on ominaispiirteitä. Yksi journalismin lajeista on urheilujournalismi, mikä on pelkistetyn määritelmän mukaisesti urheiluaiheista journalismia. Urheilujournalismi on eräänlainen journalismin hybridi, jossa useiden muiden journalismin lajien käytänteet sulautuvat yhteen. Se on sekoitus muun muassa uutis-, talous-, tiede-, kulttuuri- ja viihdejournalismia. Tässä artikkelissa tarkastellaan urheilujournalismia tutkimuskohteena. Taustaksi avataan lyhyesti urheilumedian merkitystä urheilukulttuurissa, jotta hahmottuu viitekehys, jossa urheilujournalismia tuotetaan ja kulutetaan. Tämän jälkeen käsitellään urheilujournalismiin tutkimus- ja ammattikirjallisuudessa liitettyjä ominaispiirteitä, mikä avaa latua urheilujournalismin tyypillisiin tutkimuskohteisiin tutustumiselle. Artikkeli pohjautuu vuoden 2023 helmikuussa julkaistuun Suomalaisen urheilujournalismin bibliografiaan. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Liikuntakulttuurissakin on kyse siitä, kohdataanko kentillä ja saleilla ihminen vai maahanmuuttaja. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Liikuntakulttuuri muuttuu ja muuntuu monin tavoin, mutta liikuntajärjestöjen tuottama rakenne näyttäytyy edelleen julkisen politiikan näkökulmasta katsottuna varsin hegemoniselta. Tässä artikkelissa tarkastellaan liikuntakulttuuriin liittyviä tulkintoja ja ymmärryksiä suhteessa vallitsevaan rakennekäsitykseen. Tarkastelussa on myös tulkintojen ja ymmärrysten ajallinen muutos. Aineistona ovat liikuntapoliittiset asiakirjat vuosilta 2007–2018.

Artikkeli käsittelee viimeisten vuosikymmenten muutosta aikuisten liikkumisen kulttuurissa. Liikuntakulttuuri on muuttunut monimuotoisemmaksi ja vapaamuotoinen liikkuminen on noussut tärkeään rooliin aikuisen väestön fyysisessä aktiivisuudessa. Vapaamuotoisella liikkumisella tarkoitan ohjaamatonta tai vertaisohjattua liikkumisen kulttuuria, jolla ei ole selvää keskusta, vaan toiminnan tavat opitaan käytännössä. Urheiluun pohjautuvan liikuntakulttuurin arvot ovat sivuosassa tässä elämyksiä tavoittelevassa liikkumisessa.

nonPeerReviewed

Participation in leisure sports is undergoing a transformation that is guided by societal and cultural changes as well as recent developments in, and the use of, digital sports media and technologies. This paper discusses how changes in leisure sports participation can be understood using mediatization as a theoretical framework. This theoretically informed analysis of change is contextualized within Finnish climbing and trail running subcultures. The paper proposes that mediatization contributes to the diversification of the sporting landscape, enables fluidity in sports communities, and strengthens commercialization of leisure sports. Additionally, the paper outlines how the dynamics of de- and reinstitutionalization of leisure sports are connected to the rise of digital media and communication.

nonPeerReviewed

Urheilun ammattimaistuminen on jatkunut Suomessakin jo vuosikymmeniä. Tutkittua tietoa on ollut saatavilla niukanlaisesti. Tätä tutkimusaukkoa paikkaa raportti, jonka aineisto koottiin vuodenvaihteessa 2020–2021 toteutetulla seurakyselyllä. Ammattimaistumista osoitti jo sekin, että kyselyyn vastanneissa 91 seurassa oli keskimäärin seitsemän päätoimista työntekijää. Enimmillään seurassa toimi 200 osa-aikaista työntekijää. Yli puolet seuroista oli saanut palkkaukseen ulkopuolista tukea, ja yleisin rahoituslähde oli oppisopimus- ja työllistämistuki. Osaavan työvoiman löytäminen osoittautui haastavaksi. Seuratyöntekijöiden lisäksi 60 prosenttia vastanneista seuroista maksoi palkkaa urheilijoille. Tutkimusaineisto kerättiin jalkapallo-, jääkiekko-, koripallo-, pesäpallo- ja salibandyseuroista, joista 18 oli ylimmän sarjatason liigaseuroja, 33 junioritoimintaan keskittyviä ja 40 hybridiseuroja, joilla oli sekä liigajoukkue että junioritoimintaa. Lähes kaikki vastanneet liigaseurat toimivat osakeyhtiöinä. Hybridi- ja junioriseurat olivat joko erikois- tai yleisseuroja, ja niissä oli keskimäärin lähes tuhat jäsentä. Useat seurat toimivat ”organisaatioperheinä” eli niihin kuului esimerkiksi samalla brändillä toimivat liiga- ja junioriseurat tai halliyhtiöt. Seurojen talousvolyymi vaihteli merkittävästi: liigaseurojen keskimääräiset tulot olivat 2,4 miljoonaa, hybridiseurojen 980 000 ja junioriseurojen 880 000 euroa. Useista seurojen johtamisen välineistä yleisin oli yhteiset arvot (81 %). Myös jäsenistön toiminnanohjausjärjestelmät, seuran sisäisten ryhmien sähköiset alustat, visiot ja strategiat sekä organisaatiokaaviot olivat yleisesti käytössä. Toimintaympäristöä määrittävistä tekijöistä tärkeimmät olivat suhteet kuntaan, sponsoreihin ja yhteistyökumppaneihin sekä lajiliittoon ja mediaan. Seuroilla oli keskimäärin 137 yritysyhteistyösopimusta. Merkittävästi eniten sopimuksia oli liigaseuroilla. Kyselyyn vastanneet seurat tekivät laaja-alaista yhteistyötä toisten seurojen kanssa muun muassa pelaajapolkuun, koulutukseen ja toiminnan sparraukseen liittyvissä toimissa. Urheilutoiminnan ammattimaisuutta ja laaja-alaisuutta osoittaa, että seuroissa oli yhteensä yli 800 työsuhteista pelaajaa. Liigaseurat oli solmineet keskimäärin 16 ammattipelaajasopimusta. Hybridi- ja junioriseuroissa toimi keskimäärin yli 30 joukkuetta. Miesten liigajoukkueiden vuosibudjetit (820 000 €) olivat moninkertaiset verrattuna naisten vastaaviin (120 000 €). Liigaseurojen tärkeimmät tulonlähteet koostuivat sponsori-, mainos- ja yleisötuloista. Harjoitustiloina hyödynnettiin yleisimmin julkisia tiloja, joskin 69 prosenttia seuroista vuokrasi myös yksityisiä tiloja. Osa seuroista oli osakkaana halliyhtiössä tai omisti harjoitustiloja. Kyselyssä selvitettiin laajasti seurojen tavoitteiden saavuttamisen kapasiteettia. Hybridiseurojen tilanne oli haastavin niiden toimiessa sekä juniori- että liigaseuroina. Tulos oli sikäli yllättävä, että ammattimaistumisen mittareilla mitattuna hybridiseurat toimivat usein ammattimaisemmin kuin junioriseurat. Moninaisissa ympäristöissä toimiviin urheiluseuroihin kohdistuu ammattimaistumisen ajureita eri suunnista. Etenkin huippu-urheilupiirit ja yhteiskunnallisten liikuntapalvelujen tuottajat kohdistavat seuroihin poikkeavia odotuksia. Seuratoiminnan ammattimaistumisen vaikutuksista, kuten esimerkiksi koulutustarpeista, ammattikuntien muodostumisesta ja rahoituskäytännöistä, on syytä tehdä lisää tutkimusta. nonPeerReviewed

Uskonto ja urheilu ovat vahvoja normittajia. Uskonnot ohjeistavat ihmisten tekemisiä ja opastavat norminmukaiseen käyttäytymiseen. Samoin toimivat urheiluinstituutiot, jotka keskittyvät hyvän kunnon ja ruumiillisen suorituskyvyn tavoitteluun. Uskonnot ovat vaikuttaneet myös siihen, miten urheiluinstituutioita on paikannettu yhteiskuntaan. nonPeerReviewed

Professorin toimen hoitaminen on kestävyyslaji. Koulutuksen ja tutkimuksen tulokset eivät synny käden käänteessä. nonPeerReviewed

Digitalisaatio eriyttää, yksilöllistää ja kaupallistaa liikuntakulttuuria, tukee kevyiden yhteisöjen muodostumista ja vauhdittaa liikunnan institutionaalista muutosta. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Suomen miesten ja naisten jääkiekkomaajoukkueet ovat pelanneet lajin arvoturnauksissa vuosikymmenten ajan. Jalkapallossa miehet selviytyivät ensimmäisen kerran arvokisojen lopputurnaukseen vasta syksyllä 2019. Naiset onnistuivat tässä kahdesti jo 2000-luvun alussa, mutta se ei muuta kokonaiskuvaa; Suomi on jääkiekkomaa. Artikkelissa lähestymme Suomen jalkapallo-jääkiekko -asetelmaa historiallisen muutoksen näkökulmasta. Peruskysymyksemme on, miksi Suomesta tuli jääkiekkomaa, eikä jalkapallomaa. Analysoimme, mitkä ovat olleet lajien kehityksien keskeisiä muutos- ja murroskohtia. Tavoitteenamme on ajoittaa yhtäläisyyksiä, mutta ennen kaikkea erojen syntymistä. Siksi jaksotamme nykytilanteeseen johtaneen kehityksen kolmeen aikakauteen, jotka kiinnitämme suomalaisen yhteiskunnan modernisoitumiseen, liikuntakulttuurin muutokseen sekä kansainvälisen toimintaympäristön murrokseen. Jääkiekko ja jalkapallo kehittyivät ensimmäisessä vaiheessa 1960-luvulle asti samantyylisesti ja lajien toiminta oli monilta osin hapuilevaa ja vaatimatonta. Jääkiekon irtiotto muihin lajeihin ajoittui kahteen toisen maailmansodan jälkeisen Suomen isoon rakennemuutokseen. 1960- ja 1970-luvuilla jääkiekko hyödynsi teollistumisen ja palveluistumisen, vaurastumisen, kaupungistumisen sekä kulutusyhteiskuntaan siirtymisen luoman uuden urheilukulttuurisen potentiaalin parhaiten. Se kehitti harrastusoloja, ammattimaisti ennakkoluulottomasti toimintaansa ja loi modernisoituvaan yhteiskuntaan sopineen konseptin. Näin jääkiekko oli hyvässä kunnossa, kun vanhojen rakenteiden purkautuminen ja markkinallistuminen muuttivat Suomea 1990-luvulta lähtien. Lajin toimintamekanismit vastasivat jo monelta osin uuden ajan vaatimuksia. Lisäksi urheilun järjestökentän sekasorto ja kansainvälinen menestys vahvistivat jääkiekon asemaa. Näin laji onnistui toistamiseen hyödyntämään yhteiskunnallisen muutoksen luoman uudenlaisen tilanteen ja tekemään eroa muihin lajeihin, myös jalkapalloon.

To date, few studies have explored how changes in the practices, policies, and politics of sport and education may be implicated in how young athletes think about and plan for the future. Drawing on cultural praxis and feminist poststructuralist frameworks, this paper explores whether and how dual career (DC) policies and practices in Finland guide female judo athletes’ imaginings about their future. Discourse analysis was used to analyse interviews with three adolescent (aged 16) and three young adult (aged 20, 23, and 27) elite female judo athletes. Differences were found in the ways the athletes in the different age groups constructed their future athletic, civic and gendered selves. We argue that some female judo athletes may experience identity tensions and lower their athletic aspirations in seeking to meet the new societal expectations embedded in the DC discourse. We conclude with recommendations for future policy and practice. peerReviewed

This paper examines the key elements within the relationships of sport and civil society in Scandinavia. The analysis combines themes and developments in Nordic sport and civil society, such as the role of the welfare state and the impacts of neoliberalism, with consideration of specific national experiences, especially in Finland. The discussion has four main parts. First, we set out the principal features of the ‘Nordic model’ of society, and how it shapes sport and civil society relations. Second, we advance a Finnish case study, examining the historical connections of three sectors to the national sport culture. Third, we consider how, in recent decades, the Nordic model has encountered and sought to respond to neoliberalism and globalization processes. Finally, we explore how Nordic societies have sought to influence globalization processes and ‘global civil society’ through sport, specifically through taking lead roles within the transnational ‘sport for development and peace’ sector. peerReviewed

nonPeerReviewed

Urheilumenestyksen tarkastelussa painopiste on ollut maittain toteutetussa joukkueiden, seurojen ja yksilöurheilijoiden menestyksen vertailussa. Sen sijaan paikkakuntien urheilumenestystä on tutkimuksissa vertailtu vähemmän. Tutkimuksessa jäljitettiin millaista menestystä varkautelaiset urheilijat saavuttivat 1960-luvulla ja mitkä tekijät vaikuttivat paikalliseen urheilumenestykseen? Varkautelainen urheilumenestys suhteutettiin 11 muuhun vastaavankokoiseen kaupunkiin. Tutkimuksemme sijoittuu historiallis-sosiologisen tapaus- ja rakennetutkimuksen piiriin. Tällöin tunnistamme paikallisia toimijaverkostoja sekä yhteiseen tekemiseen sitovia taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisia tekijöitä. Tutkimusaineistot koostuvat pääosin urheiluseurojen tuottamista dokumenteista ja historiateksteistä, eri toimijoiden haastatteluista ja paikallisen Warkauden Lehden uutisoinnista. Varkauden urheilijoiden menestystä 1960-luvulla selittävät useat tekijät. Paikkakunnalla toiminut suuryhtiö A. Ahlströmin paikallisjohto näki urheilun sosiaalitoimintana ja osin myös yrityksen markkinointina, mikä mahdollisti urheilun suorituspaikkojen rakentamisen. Myös kunnallisen urheilu- ja liikuntahallinnon kehittyminen kohensi 1960-luvulla pääasiassa urheilun olosuhteita. Menestystä saavuttaneet lajit, kuten jääpallo, vetivät sotien jälkeen syntyneitä suuria ikäluokkia urheilukentille ja katsomoihin. Harrastajien runsaus perustui vapaaehtoisten aktivoimaan seuratoimintaan, jonka aloittamisen kynnys oli matala. Huippu-urheilun taso ei ollut nykyisenkaltaisen korkea, jolloin kansalliselle ja osin jopa kansainväliselle tasolle saattoi päästä nopeastikin. Porvari- ja työläisseurojen kilvoittelu harrastajista oli hyödyksi urheilumenestykselle. Lisäksi varkautelaiset urheilumenestyjät saivat valmentajikseen ammattitaitoisia lajikulttuuriosaajia, jotka mahdollistivat tavoitteellisen ja hyvin organisoidun toiminnan. Osalle menestyvistä urheilijoista luotiin taloudelliset edellytykset ammattimaiseen tai vähintään puoliammattimaiseen harjoitteluun. The traditional approach has been to compare teams, clubs and individual athletes when reviewing the success of sports instead of comparing towns and municipalities. This study tracked what kind of success the athletes of Varkaus achieved in the 1960s, and what factors contributed to the local sports performance. The comparison of the sports success of Varkaus to 11 other similar sized towns proved that Varkaus was very successful in sports. Our research is based on historical-sociological case studies and structural studies, identifying local networks, and making binding economic, political and cultural factors together. The research material mainly consists of documents and histories produced by sports clubs, interviews with different actors and news from the local newspaper, Warkauden Lehti. The success of the athletes in Varkaus in the 1960s was explained by several factors. As the local large-scale enterprise A. Ahlström valued sport as a social activity and partly as a marketing activity of the company as well, it financed construction of sports venues. In addition, the development of municipal sports and sports administration improved the conditions and facilities of sport in the 1960s. Successful sports, such as the bandy, attracted the post-war “babyboom” generation to the sports fields and the stadiums. The abundance of low-threshold sport activities were arranged by the volunteers. Additionally, the level of elite sports was not as high as it is nowadays which made it possible to reach quickly national and even international levels. The competition of athletes between the bourgeois and workers' sports clubs was beneficial to the success of sports. In addition, the athletes in Varkaus were trained by skilled coaches, who provided the athletes goal-oriented and well-organized training. Some of the successful athletes had such good financial preconditions enabling them professional or at least semi-professional training. peerReviewed

UNIVERSITY OF JYVÄSKYLÄ Faculty of Sport Sciences PHILIP HECKMANN Historical Development of Sport in Germany in the 20th Century: The Formation of Physical Culture. ABSTRACT Master’s Thesis in Social Sciences of Sport, 83 p. Sport Management and Health Promotion 2017 Topic: Germany has had a rich history of different political, ideological and organizational eras that have strongly influenced the sport system. However, it is not clear if the actual sport system still retains on parts from its history. Moreover, it is uncertain if eventual advantages or disadvantages have arisen through the different structures. Research aim and scope: The purpose of the study is to find more information about how the German sport system has been influenced by history. It is important to understand in general how the organization and sport coordination has developed and how this history has been part of the sport organization. Research design: This qualitative research is based on an extensive literature review. It is a comparative study of German, as well as English, literature and articles published within the last century and text books, such as Einführung in die Geschichte der Leibeserziehung und des Sports by Michael Krüger, 2005. Key research findings: The research reveals that Germany still carries long tradition of the original sports and has structures that already existed in the past. However, some organizational processes have been disregarded for good reason due to Germany’s extreme history. In summary, the strong history has influenced the sport system and structures of today. Main conclusions: After finishing the study, there will be greater understanding of what makes Germany’s sport system function and why there are certain particularities in comparison to other sport systems. The unique history is worth studying in context of sport systems.

Lahden Salpausselällä on pitkät perinteet pohjoismaisten hiihtolajien kilpailuareenana. Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailut on järjestetty siellä yhteensä seitsemän kertaa seitsemällä eri vuosikymmenellä. Lisäksi Lahdessa on kilpailtu vuosittain pohjoismaisten hiihtolajien maailmancupin osakilpailut, Salpausselän kisat. Kumpaakaan näistä tapahtumista ei oltaisi voitu järjestää vuosien saatossa ilman sitoutuneiden ja kokeneiden vapaaehtoisten joukkoa. Lukuisat vapaaehtoiset ovat olleet mukana kisojen vapaaehtoistoiminnassa jo useamman vuosikymmenen ajan. Tässä laadullisessa tapaustutkimuksessa selvitettiin, millaisia merkityksiä pitkään vapaaehtoisena toimineet antavat vapaaehtoistoiminnalle Lahden MM-hiihdoissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakennettiin Jyrkämän (2007; 2008) toimijuuden modaliteettimallin pohjalta. Modaliteettimallia hyödyntäen vapaaehtoistoimijuutta tarkasteltiin kuuden eri ulottuvuuden näkökulmasta. Aineisto koostui kuuden vapaaehtoisen teemahaastatteluista. Teemahaastatteluissa vapaaehtoiset kertoivat omista vapaaehtoiskokemuksistaan eri MM-kilpailuista sekä pohtivat vapaaehtoistoiminnan tulevaisuutta. Tutkimusaineisto teemoiteltiin teoriasidonnaisesti vapaaehtoistoiminnan ensikosketuksiin, urheiluun merkitysten rakentajana sekä yhteisön, roolien ja toimintatapojen merkityksiin. Aineiston mukaan haastatelluilla vapaaehtoisilla oli keskenään erilaisia lähtökohtia omalle vapaaehtoistoiminnan polulleen. Kokemuksista oli eroteltavissa kolme eri tapaa tulla mukaan toimintaan: oman harrastustaustan kautta, kisoissa jo työskentelevän tuttavan pyynnöstä sekä hakuprosessin avulla. Urheiluharrastuksen myötä mukaan tuleminen osoittautui näistä vahvimmin vapaaehtoisen polun jatkoa määrittäväksi tekijäksi. Harrastuneisuuden kautta mukaan tulleet vapaaehtoiset olivat työskennelleet vuosien varrella kilpailutoiminnan tehtävissä sekä suhtautuivat urheiluun tunteellisemmin. Lisäksi urheilun parissa toimineet havaitsivat laajemmin kisalajeissa tapahtuneita muutoksia sekä kokivat ne omaan vapaaehtoistoimintaan vaikuttaneiksi tekijöiksi. Vapaaehtoisyhteisön yhteenkuuluvuuden tunne rakentui vapaaehtoisten kokemuksissa erityisesti jaetun kiireen ja aherruksen normiston kautta. Yhteisön normien vahvuutta kuvasi myös pitkään vapaaehtoisena toimineiden suhtautuminen uusiin tulokkaisiin, joiden ei koettu sitoutuvan ajan myötä luotuihin toimintatapoihin totutulla tavalla. Aika osoittautui tutkimuksessa sekä vapaaehtoistoimijuuden merkityksellisyyttä vahvistavaksi että heikentäväksi koordinaatiksi. Vuosikymmenten varrella aika on luonut yhteisöstä osaavan ja tiiviin sekä vahvistanut vuosikymmenten varrella sen erilaisia tottumuksia, rooleja ja toimintatapoja. Toisaalta postmodernin piirteet haastavat perinteistä vapaaehtoistoimijuutta. Vahvimmin vapaaehtoistoimijuuden merkityksellisyys rakentui tutkimuksessa tuntemisen ja haluamisen sekä täytymisen ja osaamisen modaalisuuksien kautta. Tulevaisuuden vapaaehtoiskulttuurin rakentamisessa on tärkeää huomioida nämä kaikki modaalisuudet. Tulevaisuudessa oleelliseksi tekijäksi nousee myös kirjavoituvan vapaaehtoisjoukon sekä ammattihenkilöstön välisen yhteistyön ja kommunikaation tukeminen. Decades behind the scenes of Finnish ski history : a case study of meanings and changes in volunteering at Lahti FIS Nordic World Ski Championships. Salpausselkä in Lahti has long traditions as an arena for Nordic Ski competitions. FIS Nordic World Ski Championships have been organized at Salpausselkä seven times at seven different decades. In addition Lahti has hosted annually Nordic Ski World Cup events called Salpausselän kisat. Neither of these events could have been organized without a group of committed and experienced volunteers. Numerous volunteers have worked in these competitions for decades. The purpose of this qualitative case study was to examine which kind of meanings these long involved volunteers give to volunteering in FIS Nordic World Ski Championships. The theoretical framework was based on Jyrkämä’s (2007; 2008) theory of the modalities of agency. By using this theory volunteers’ agencies were examined through six different dimensions. The data was collected through six theme interviews of volunteers. In the interviews volunteers’ experiences of different World Championships as well as their opinions about the future of volunteering were discussed. The research data was then themed in theory bonded manner to volunteers’ first contacts to volunteering in Lahti, meaningfulness of sport for volunteers, and the meanings volunteers gave to community, its roles and operating models. The study indicated that volunteers had different kind of starts for their volunteering careers. The volunteers’ reasons to start volunteering were related to having done Nordic Ski sports oneself, a request of an acquaintance already involved in volunteer community and the application process. Of these one’s own Nordic Ski background proved to be the most influencing factor for one’s volunteering path. The volunteers with their own Nordic Ski background had worked with sport-related tasks and had a stronger emotional bond to sports than others. In addition the sport-oriented volunteers noticed the changes in sports more widely which also influenced their volunteering experiences. The sense of community in turn was found to be built on the norms of common hurrying and hard work. The strength of these norms was also seen in volunteers’ attitudes towards new volunteers who were thought as less committed to community’s norms and operating models. The strongest coordinate to both strengthen and weaken the meaningfulness of volunteering was found to be time. Time has made the community of volunteers competent and tight as well as strengthened its routines, roles and operating models. On the other hand the features attributed to postmodern are challenging the traditional volunteering. Of the modalities of agency the volunteering had the strongest relations to feel and want, must and know how. When building the future volunteering culture it is important to take into account all of these modalities. In the future an essential factor is also to support the cooperation and communication between multifaceted group of volunteers and event professionals.

Juoksuharrastuksesta eriytynyt polkujuoksu on suosiotaan vahvasti 2010-luvulla kasvattanut liikuntamuoto. Käsillä oleva tutkimus on ensimmäinen suomalaista polkujuoksuharrastusta kartoittava liikuntasosiologinen tutkimus. Polkujuoksuharrastusta taustoitetaan teoreettisesti vapaa-ajan elämäntavan, luontoliikunnan sekä kestävyysliikunnan ilmiönä. Tutkimukselle on asetettu neljä tutkimuskysymystä: 1) Ketkä harrastavat polkujuoksua? 2) Miten polkujuoksua harrastetaan? 3) Kuinka kiinnittyneitä polkujuoksun harrastajat ovat harrastukseensa? 4) Miten polkujuoksijat haluaisivat liikuntamuodon kehittyvän? Polkujuoksun harrastajakartoitus toteutettiin määrällisenä tutkimuksena. Tutkimusta varten laadittiin sähköinen kyselylomake. Avoimena internet-linkkinä julkaistua kyselyä jaettiin tutkimuksen yhteistyötahon, Suomen Latu ry:n, toimesta sähköisiä kanavia pitkin suomalaisiin polkujuoksuyhteisöihin. Aineiston keruu (n=590) suoritettiin kevään 2017 aikana. Kerättyä aineistoa polkujuoksun harrastamisesta Suomessa verrattiin läheisten liikuntamuotojen harrastamisesta tuotettuun aikaisempaan tutkimustietoon. Polkujuoksu on suomalaisessa kestävyysliikuntakontekstissa poikkeuksellisesti naispainotteinen liikuntamuoto. Polkujuoksu on pitkälti perhe-ikäisen ja keski-ikäisen kaupunkiväestön harrastus. Sen harrastajat ovat pääpiirteittäin korkeasti koulutettuja, hyvin toimeentulevia, vakiintuneessa elämäntilanteessa olevia yksilöitä. Polkujuoksijat harrastavat monipuolisesti eri liikuntamuotoja, varsinkin kestävyyslajeja. Suuri osa polkujuoksun harrastajista kokee olevansa ensisijaisesti juoksun harrastajia, joille polkujuoksu on vain yksi tapa toteuttaa juoksuharrastusta. Polkujuoksua harrastetaan pääsääntöisesti omaehtoisesti yksin tai ystävien seurassa. Valtaosa polkujuoksijoista pitää harrastustaan tärkeänä toteuttaen sitä varsin sinnikkäästi. Varsin harva polkujuoksija kokee kuitenkaan joutuvansa tekemään merkittäviä uhrauksia harrastuksensa eteen. Polkujuoksun harrastamisen tärkeimmät perusteet ovat luonnon kokeminen sekä kunnon ja terveyden ylläpitoon liittyvät elementit. Polkujuoksijoiden keskuudessa esiintyy erilaisia näkemyksiä liikuntamuodon tulevaisuudesta. Valtaosa harrastajista suosii liikuntamuodon omaehtoisuutta tai ei-kilpailullista orientaatiota. Polkujuoksu asettuu liikuntakulttuurin kentällä muiden kestävyyslajien joukkoon. Se on lähinnä korkean sosioekonomisen aseman omaavien harrastus. Polkujuoksu ei sisällä mitään liikuntakulttuurille uutta, mullistavaa elementtiä. Liikuntakulttuurin muutossuunnista polkujuoksu ilmentää liikuntakulttuurin eriytymistä sekä yksilöllistymistä. Trail Running is a form of sport that has experienced a vast growth in popularity during the 2010s. Differentiating from general running, trail running is a new phenomenon within Finnish sport culture. This report is the first Finnish study in sociology of sport targeting trail running as a hobby. Trail running is theoretically anchored as a leisure-time activity, an endurance sport and a way of outdoor exercising. This study focuses on four questions: 1) Who are the Finnish trail runners? 2) How is trail running carried out? 3) How attached are Finnish trail runners to their hobby? 4) How would Finnish trail runners prefer their sport to be developed in the future? The research was conducted as a quantitative survey. An electronic questionnaire was formulated for the study. The open electronic survey-link was distributed by the cooperation partner for this study, Suomen Latu – The Outdoor Association of Finland, through their electronic channels to Finnish trail running communities. Gathering of the data (n=590) was conducted during spring 2017. The trail running content provided by the data was compared to existing research concerning related sport disciplines. Trail running features an exceptionally substantial proportion of female hobbyists compared to other endurance sports. Trail running is to a considerable extent a hobby for urban familyaged and middle-aged Finns. Finnish trail runners are mainly well educated, well paid individuals set in stable life situations. The trail running hobbyists are active and versatile endurance athletes. Most of the trail runners regard themselves primarily as runners, who see trail running as a means of realising their running hobby. Trail running is mainly carried out independently alone or with friend(s). Most of the trail runners experience their hobby as important actualizing their trail running hobby persistently. However, very few of the Finnish trail runners experience their hobby to demand remarkable sacrifices. The most important motives for doing trail running are experiencing nature, improving fitness and maintaining health. The trail runners have varied preferences regarding the future development of their sport. Most of the trail runners prefer autonomous or non-competitive future orientations. Trail running sets among other endurance sport disciplines on the Finnish sport culture scene. Trail running is a hobby adopted by socio-economically well-situated individuals. Trail running does not contribute to the Finnish sport culture with anything revolutionary new. Of the current trends within sport culture, trail running embodies individualization and differentiation.

Keskustelu lasten ja nuorten liikkumisesta on muodostunut liikuntakulttuuripohdintojen kestoaiheeksi. Yhtäältä on huolestuttu varttuvan sukupolven liian vähäisestä – jopa terveyttä uhkaavasta – fyysisestä aktiivisuudesta. Toisaalta uusimmat sosialisaatiotulkinnat korostavat nuorison omia ruumiillisuuden valintoja. Tällöin perinteinen aikuisjohtoinen urheilukulttuuri on saanut rinnalleen monia nuorisokulttuurisen liikkumisen muotoja. nonPeerReviewed

Kuusela, N. 2017. Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden liikkumiskäyttäytyminen. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto. Liikuntapedagogiikan pro gradu – tutkielma, 78s., 4 liitettä. Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä Suomessa on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Heidän kokemuksiaan Suomessa opiskellessaan on tutkittu, mutta hyvin vähän liikunnan näkökulmasta. Tämän tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa Suomessa opiskelevien tutkintoopiskelijoiden liikkumiskäyttäytymisen merkitsevyyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena on myös tuoda esiin, mitä mahdollisuuksia liikunta voisi tarjota tuleville ulkomaalaisille tutkinto-opiskelijoille. Tutkimuksen kohdejoukko koostui Kajaanin Ammattikorkeakoulun (KAMK) ja Jyväskylän Ammattikorkeakoulun (JAMK) opiskelijoista. Kajaanista opiskelijoita oli International Business ja Sports and Leisure Management linjoilta. Jyväskylästä opiskelijat olivat International Business ja Nursing linjoilta. Vastaajia oli yhteensä 161, joista 22 vastasi kyselyyn vastausprosentin ollessa 13,6. Vastaajista puolet oli miehiä ja puolet naisia. Kyselyn lisäksi tehtiin haastattelu, johon valittiin 22 kyselyyn vastanneista viisi haastateltavaa. Ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat näkevät liikkumisen vähintään kohtuullisen merkittävän tekijänä heidän elämissään. Keskeisimmät syyt liikkumisen merkitykselle ovat terveyden ylläpitäminen, pysyy paremmin kunnossa ja tuntuu yleisesti paremmalle, kun liikkuu. Liikkumiseen yleisimmiksi vaikuttaviksi tekijöiksi mainittiin terveyden edistäminen, liikkumisesta tulee hyvä olo ja nautinnon saaminen liikkumisesta. Mieluisimpia liikkumispaikkoja ulkomaalaisille tutkinto-opiskelijoille ovat kuntosali, liikuntahalli ja uimahalli. Liikkumiseen vaikuttaviin tekijöihin ja mieluisiin liikkumispaikkoihin vaikuttavat merkittävästi liikkumisympäristöjen olosuhteet. Keskeisinä johtopäätöksinä tutkimuksesta olivat, että liikkuminen nähdään ulkomaalaisten tutkintoopiskelijoiden mukaan merkittävänä osana heidän elämiään. Liikkumisympäristön välineiden määrä, niiden laatu ja ihmisten toiminta nousivat useista vastauksista esille. Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden viihtyvyyttä kokonaisuudessaan Suomessa opiskellessaan voidaan edistää liikunnan avulla. Liikunta tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia heille muun muassa verkostoitua, ylläpitää ja edistää omaa terveyttään sekä saada rytmiä omiin elämiinsä. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi osana korkeakoulujen opiskelijoiden ohjausjärjestelmää. Jatkotutkimusehdotuksena voisi olla tutkimus, jonka tietojen pohjalta toteutetaan heille mieluisaa liikunnallista toimintaa. Kuusela, N 2017. Foreign degree-students physical exercise behaviour. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s Thesis, 78 pages., 4 appendices. The number of foreign degree-students in Finland has grown in the past few years significantly. Their experiences during studying in Finland has been researched, but very few from a physical exercise perspective. Purpose of this thesis was to find out the significance of physical exercising behaviour and the factors which affect to it. The aim of this study was also to point what possibilities physical exercising could offer to future foreign degree-students. Target group consisted of students from Kajaani and Jyväskylä universities of applied sciences. The students from Kajaani were studying in International Business and Sports and Leisure management degree programmes. Jyväskylä’s students were studying International Business and Nursing degree programmes. These programmes were represented by 161 students, 22 of whom answered to the survey, giving the answering percent of 13,6. Half of the answerers were male and half females. In addition to the survey there were an interview to which were chosen five students out of those 22 students. Foreign degree-students see physical exercising at least moderately significant thing in their lives. The most essential factors for the significancy of physical exercising were maintaining of health, to stay in shape and feel better in general. The most common factors for physical exercising were improving health, good feeling and pleasure. Most pleasant place to physical exercise were gym, sports hall and swimming hall. Physical exercising factors and the most pleasant physical exercising places were significantly affected by physical exercise environment’s conditions. Main conclusion of this study was that physical exercising is being seen as important part of foreign degree-students lives. Physical exercise environment’s amount of equipments, quality and other people’s actions came up in many of the answers as factor for physical exercising. The overall enjoyment of foreign degree-students, while they study in Finland, can be improved with physical exercising. Physical exercising offers different possibilities such as making connections with other people, maintaining and improving health and giving some rhythm in their lives. The findings of this study can for example be used as part of university students guidance programmes. As a proposal for future studies there could be a research, which could use these findings from this study to execute physical exercise activities that are pleasant for foreign degree-students in Finland.

This study examines the meanings and prerequisites of self-organised physical activity from young people’s perspective. The theoretical framework is social space, which enables young people’s experiences to be interpreted in parallel with their physical, social, and cultural environment. Three research questions are addressed: (1) Where does young people’s self-organised physical activity take place? (2) What are the forms of the activity? (3) What meanings do young people associate with the spaces of the activity? The research data were collected within one municipality. The main data consist of 34 theme interviews with young people aged 12 to 16 years. The interviewees were selected mainly with the help of a questionnaire in three lower secondary schools. Interview data were also collected at the sites of self- organised physical activity. The chosen interviewees were boys and girls with different physical activity orientations in terms of the forms and frequency of physical activity, and with different living environments: a small city centre, the residential areas of the city, a rural town centre, and rural areas. The data also include activity maps and on-site observation. The data were analysed using content analysis. The ideal places of self-organised physical activity were situated close to home, available for spontaneous use, and occasionally modifiable. Open and sufficiently large spaces appeared to be more significant than high-quality sites or facilities. The forms of activity were characterised by the adaptation of sports and movement to suit the place, time frame, and particularly the reference group. Physical activity environments proved to be divergent social spaces for different young people. Spaces of sociality and spaces of playfulness were of major importance for the activity, implicating a distinction from the discourse of rationality. The spatial power held by adults over the spaces for the activity was also relevant for the meanings. In conclusion, the role of physical activity in unstructured leisure time varied from spontaneous supplementary motion to goal-oriented training. Finding space for meaningful activity required variable degrees of agency because it often connected with opportunities to negotiate acceptable uses of functionalised and limited space.

Orienteering is a sport which has its roots in the early 20th century. Academic research of the development of orienteering has mostly concentrated on the decades of the 20th century. Recently there has not been conducted a thorough research of the evolvement of the Finnish orienteering, even though the both orienteering and the Finnish sport and physical culture, have faced new challenges and changes in the form of technological developments and transformation of the society. The purpose of this research was to determine and describe the possible changes in the Finnish orienteering during 2000-2015. Furthermore, the factors behind these possible changes were illustrated. The data was collected by interviewing participants with deep and significant insights in orienteering. Six semi-structured interviews were conducted. The interviews were recorded and transcribed for the analysis. The data was analyzed manually by using the content analysis, first coding and then by categorizing the coded data under larger themes from which the interviews were interpreted and conclusions were drawn. The interviews illustrate that the postmodern orienteering in Finland has had positive changes from the perspective of orienteering’s growth and vitality. Especially, the interest towards orienteering in general has increased together with the improved visibility of orienteering. The improved media coverage has been one of the factors behind the increased interest. The increased media coverage has been reached through systematic strategic work, including the amendments made to the sport and by technological developments both in orienteering and in the Finnish society. The increased interest and media coverage has resulted to the fragmentation of the elite, competitive and fitness orienteering, the formation of sport and media-triangle of the Finnish orienteering and to the growing number of fitness orienteers. The 15 studied years appeared to be favorable for the Finnish orienteering, but the next upheaval, the division of the World Championships, is just around the corner. It remains to be seen how the Finnish orienteering will develop from here on.

Kauppinen, A. 2016. CrossFit Suomen jälkimodernissa liikuntakulttuurissa. CrossFitin rantautuminen, organisoituminen ja laji liikuntamuotona. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto. Liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielma, s.85, 2 liitettä. Suomalainen liikuntakulttuuri elää jatkuvassa muutoksen tilassa. Uusi sukupolvi muokkaa perinteisiä liikuntalajeja uudelleen vastaamaan paremmin nykyisiä tarpeitaan. Samalla virtuaalimaailman kehitys tuo kaukaisemmatkin liikuntavaikutteet lähelle. Liikunnalle asetetaan yhä kokonaisvaltaisempia merkityksiä ihmisten arjessa ja yhteiskunnassa. Uusia liikuntalajeja tutkimalla saadaan yhteiskunnallisesti arvokasta tietoa liikunnan muuttuvista merkityksistä ja liikuntakentän organisaatiomuutoksista. Tässä tutkimuksessa katse kohdistuu Suomeen 2000-luvulla rantautuneeseen CrossFit-liikuntalajiin, jota ei ole aikaisemmin tutkittu liikuntasosiologian näkökulmasta. Tutkimustiedosta hyötyvät niin liikunta-alan toimijat kuin poliittisten päätösten tekijät. Tutkimus on luonteeltaan sosiologian perustutkimus, jonka tavoite on tuottaa uutta tietoa ennen tutkimattomasta ilmiöstä ja vastata tutkijoiden kiinnostukseen uusia liikuntalajeja kohtaan. Tutkimuksen teoriaosa antaa kuvan tekijöistä, jotka vaikuttavat uusien liikuntalajien syntymiseen ja rantautumiseen, mitkä tekijät ratkaisevat liikuntalajien vakiintumisen ja millaisena nykyinen jälkimoderni liikuntakulttuuri käsitetään. Tutkimuksen empiirinen osa kuvaa CrossFitin Suomeen rantautumisen kanavia, toiminnan organisoitumista ja luonnehtii CrossFitiä kokonaisvaltaisena liikuntalajina. Lopuksi teoria ja empiria yhdistyvät pohdintoina CrossFitin paikantumisesta osaksi Suomen nykyistä liikuntakulttuuria. Tutkimusmetodologiana on laadullinen tapaustutkimus, jossa tutkimuskohteena ovat Suomen CrossFit-salien toiminta ja CrossFitin harrastaminen saleilla. Tutkimusmetodina käytettiin teemahaastatteluja, jotka toteutettiin kuudelle lajipioneerille. Haastateltavien valinnassa käytettiin lumipallo- ja saturaatio-otantaa. Tutkimus osoittaa CrossFitin rantautuneen Suomeen Yhdysvalloista aluksi epävirallisesti omaehtoisena harrastamisena, jossa tiedonlähteenä on toiminut lajin internet-sivustot. Tämän jälkeen laji on organisoitunut viralliseksi salitoiminnaksi. CrossFit-salitoiminnan rinnalla virtuaaliympäristöllä on keskeinen asema salitoiminnan jatkeena. Salitoiminnan lisäksi kilpailuilla ja koulutuksilla on olennainen osa CrossFitissä. Tutkimukseni mukaan CrossFit on kokonaisvaltainen liikuntalaji, joka tarjoaa yhteisöllisyyden kokemuksia ja yksilöllisen elämäntyylin rakennuspalikoita. CrossFitistä on erotettavissa jälkimodernin liikuntakulttuurin kaupallisen kuntoliikunnan ja vaihtoehtoisen liikunnan piirteitä. Tutkimukseni vahvistaa tutkijoiden vaihtoehtoisen liikunnan käsitepohdintoja. Uusia liikuntakentän tulokkaita on kuvattu virtuaalimaailmaan sidottuina, kansainvälisinä ja tee-se-itse -kulttuuria korostavina. Tutkimukseni mukaan virtuaaliympäristö on saamassa yhä merkittävämmän roolin toiminnan organisoimisen alustana. Uusissa liikuntalajeissa korostuvat sovellettava ja avoin toiminta, jotka mahdollistavat niiden mukautumisen perinteisiä lajeja paremmin vastaamaan harrastajien tarpeisiin. Samalla ne toimivat yksilöllisen identiteetin ja elämäntyylin rakennuspalikoina jälkimodernin ajan yksilöille. Kauppinen, A. 2016. CrossFit in Finnish postmodern sport culture. The ashore and organisation of CrossFit and CrossFit as a physical activity. Department of Sports Science, University of Jyväskylä, Master’s thesis of Social Sciences of Sport, 85 p., 2 appendices. The sport culture is constantly in a state of flux in Finland. The new generation is remolding traditional sports to meet their current needs better. At the same time, the development of virtual world brings close even the most remote sport influences. Sport is getting more and more comprehensive meanings in people’s daily life and in the society. The research of new sports provides valuable information of the variable purposes of sports and the organizational changes in sport at the society’s level. This study is focusing on CrossFit, which came ashore on 2000-decade in Finland and has not been researched before on the perspective of sport sociology. The findings of this study will be beneficial as well for the sport experts as policy-makers. This study is a basic sociological research, which aim is to derive new information of unexplored phenomenon and respond to researchers’ interest into new sports. The theoretical part provides a picture of the factors that influence the emergence of new types of sports, what factors determine the sports become established and how the current post-modern sports culture is conceptualized. The empirical part of the study is describing the entry channels of CrossFit, the organization of operations and characterizers CrossFit as a holistic sport in Finland. In conclusion, theory and empiric parts are joining together as a reflection how CrossFit is settling as part of the current Finnish sport culture. The research method is qualitative case study, in which the research subjects are the operation and exercising of CrossFit in CrossFit centers in Finland. As a research methods were used theme interviews for the six CrossFit pioneers. The interviewees were selected by using snowball- and saturated sampling. The study indicates that CrossFit came ashore Finland from the United States firstly informal as a spontaneous activity in which the CrossFit webpages were used as an information source. After that, CrossFit has organized as a formal fitness organization. Alongside the formal CrossFit organizations, the virtual environment has a center role as a continuum of CrossFit centers. In addition, the fitness center operations, competitions and instructor trainings are an essential part of CrossFit. According to this study, CrossFit is a holistic sport, which offers spirt of community and tools to build a personal lifestyle. In CrossFit can separate the post-modern sport culture characteristics as fitness training and alternative sports. The study confirms researchers’ the concept of alternative sports. New sports have been emphasized as being connected to the virtual world, international and do-it-yourself culture. According the study, the virtual world is achieving more significant role as an organisations platform. New sports are emphasizing as a modifiable and open operations, which enables new sports adapt better than traditional sports to meet the needs of sport enthusiast. At same time, new sport has a role as a building block for personalised identity and lifestyle for postmodern individuals.

Women are often seen as needing to be good at everything and sometimes even better. The numbers of women and girls participating in sport are growing rapidly. However, the same pattern cannot be observed in the leadership positions within sport, which includes coaches. Although the field of female leadership within sport organizations has been researched, what factors influence female coaches’ career paths and the reasons behind the under representation is still under researched in Finland. The purpose of this research is to describe the career paths and perceptions of the Finnish female coaches, who coach or have coached at a highest level of their sport in Finland. A qualitative study was conducted to describe the factors influencing the career paths of six Finnish female coaches from both team as well as individual sport. The data for this study was collected through semi-structured interviews after which the interviews were transcribed verbatim. This was followed by the analysis of the date by both reading the transcripts and using ATLAS.ti software to find reoccurring themes. Based on the analysis of the data, Finnish female coaches’ careers are very versatile and individual, and are characterised by a vast number of features. Female coach’s careers have both traditional and modern elements. The beginning is usually an accidental one, followed by coaching as a hobby. Female coaches move fast from coaching as a hobby to professional coaching or serious leisure. Coaches who progress at a more moderate pace have more control over the advancement of their careers. Becoming qualified for coaching happens through various different ways, which shows the individuality of a coaching career. Getting hired for coaching positions, both voluntary and full-time, happen mostly through networks. Career success is defined both through traditional perceptions of success, as well as modern perceptions. Coaches are faced with a various number of challenges during their careers, including the expectations of society for coaches to be male and the difficulty of balancing work and private life. To be able deal with these challenges, a support network of family, friends, colleagues and mentors are essential. Coaching is a life-long career due to the high level of commitment that coaches have toward their own sport. The factors influencing the development of a female coaches’ career highlighted in this study can be used to provide information to help further women’s coaching development initiatives in Finland. This research was completed in co-operation with the Women Taking Responsibility in Coaching –initiative.

Vapaaehtoisvoimin toimivat liikunta- ja urheiluseurat vastaavat merkittävin osin ruohonjuuritason liikunnan järjestämisestä. Hektisen työelämän, yksilöllistymiskehityksen sekä vapaa-ajan tärkeyden korostumisen myötä vapaa-aikaa ei haluta viettää enää vapaaehtoistöitä tehden. Samalla, kun urheiluseurojen vapaaehtoisresurssit vähenevät ja odotukset toiminnan laadukkuudesta ja ammattimaisuudesta kasvavat, lisääntyy palkattujen työntekijöiden määrä seuroissa. Tässä tutkimuksessa tutkittiin palkkatyön vaikutuksia urheiluseuroihin. Erityinen painopiste on palkatun työntekijän vaikutuksilla seuran vapaaehtoistoimintaan, työnjakoon ja rooleihin. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä niistä muutoksista, joita ensimmäisen palkatun työntekijän tuleminen seuraan saa aikaan. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena kahdessa suomalaisessa urheiluseurassa. Seuroihin oli palkattu ensimmäinen työntekijä seuratoiminnan kehittämistuen avulla vuonna 2013. Aineisto koostuu kuudesta teemahaastattelusta. Kummastakin seurasta haastateltiin hallituksen puheenjohtajaa, palkattua työntekijää sekä ruohonjuuritason ohjaustoiminnassa olevaa vapaaehtoistoimijaa. Aineistoa analysoitiin teemoittelun ja tyypittelyn kautta. Sekä seurat että haastateltavat anonymisoitiin. Haastatteluissa korostui pula vapaaehtoisista ja vapaaehtoisten löytämisen vaikeus etenkin hallitustyöhön. Seuroista puuttuu tietoa palkkauksen eri vaiheista ja työnantaja-velvollisuuksista, eikä työntekijälle osata asettaa rekrytoinnin hetkellä juurikaan vaatimuksia. Seurat ovat palkkauksen alkuvaiheessa epävarmoja työntekijän työtehtävistä ja työnkuva muodostuukin vasta vähitellen työntekijän saavuttua seuraan. Palkattu työntekijä vähentää merkittävästi hallituksen työtaakkaa ottamalla hallituksen töitä itselleen. Ainoastaan puheenjohtajan työmäärä lisääntyy, kun esimiestehtävät kasautuvat puheenjohtajalle. Puheenjohtajuudesta muodostuukin riippakivi, josta on vaikea päästä eroon. Muu vapaaehtoistoiminta pysyy ennallaan niin sisällöllisesti kuin määrällisestikin. Työntekijän tulon jälkeen toiminta seuroissa lisääntyy, monipuolistuu ja muuttuu organisoidummaksi. Viestintä, markkinointi ja tiedotus lisääntyvät ja muuttuvat säännöllisemmiksi. Myös vapaaehtoisten ilmapiiri ja viihtyvyys seuran sisällä kasvavat. Haasteeksi seuroissa muodostuvat aikatauluongelmista johtuva yhteydenpito esimiehen ja työntekijän välillä, näkemyserot seuran kehittämisestä sekä vastuu- ja päätöksentekokysymykset. Tutkimuksen tulosten perusteella seuroja tulisi perehdyttää aiempaa paremmin palkkaukseen liittyviin asioihin, rekrytointiin ja työntekijän osaamisvaatimuksiin sekä työnantajan rooliin. Lisäksi jatkuvuuden suunnittelu rahallisen tuen päätyttyä on ehdottoman tärkeää ja seurat tarvitsisivat siihen toimivia työkaluja. Oleellista on kiinnittää huomio puheenjohtajan työtaakan keventämiseen sekä vapaaehtoisten aktivointiin, jotta myös tulevaisuudessa vapaaehtoinen urheiluseuratoiminta kuuluisi liikuntakulttuurimme kulmakiviin. The majority of the sports clubs are based on voluntary work while the sports clubs organize a significant part of the grassroots sports. Individuals are reluctant to spend their leisure time among voluntary work due to hectic professional life, individualism and due to increasingly emphasized importance of private leisure time. The amount of gainfully employed is increasing while the voluntary resources of the sports clubs are reducing and the expectations of the quality and professionalism of the activities are increasing. This research investigated the effects of gainful employment to the sports clubs. Specific focus is on the effect of the employment to voluntary work, task sharing and roles. The purpose of the research is to increase understanding of the changes that occur when gainful employment is first commenced in the club. The research was carried out as case study within two Finnish sports clubs. The clubs had employed their first employee in 2013 with the help of development fund for sports clubs. The data consists of six theme interviews. The board chairman, the employee and a volunteer participating at grassroot level were interviewed from both clubs. The data was analyzed using thematic analysis and typification. Both clubs and interviewees were anonymized. The interviews highlighted the general lack of volunteers with a specific difficulty to find a volunteer in the board. The clubs lack information regarding different phases of employment, employers' responsibilities and additionally there is a lack of knowledge to set appropriate qualification requirements for the employees. Initially after employment the clubs are uncertain about the duties of the employee. The actual content of the duties is formed at a slow pace after commencing the employment. A gainfully employed person reduces significantly the work burden of the board by taking over these tasks. Only the burden of the chairman is further increased when the supervisory duties fall upon him. Being the chairman becomes a troubled position which is hard to get rid of. There is no change to the voluntary work otherwise. After commencement of employment the activities become more frequent, diversified and organized. Communication, marketing and passing on information become more periodic. Also atmosphere among the volunteers and comfort within the club are increased. The challenges consists of scheduling issues affecting communication between the employee and the superior, differences in development plans and matters related to responsibilities and decision making. The research shows that the sports clubs should be better briefed with matters related to employment, recruitment, qualifications of the employee and to the role of employer. Additionally it is extremely important to prepare for continuity after ceasing of financial support – the clubs need framework for this. Futher essential points are to focus on reducing the work load of the chairman and to activate volunteers to ensure that voluntary sports clubs remain an essential cornerstone of our sports culture.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella opettajien käsityksiä siitä, miten muuttunut liikunta- ja harrastuskulttuuri näkyy koulun liikuntatunnilla. Tutkimus oli laadullinen ja se toteutettiin teemahaastatteluilla. Tutkimusaineisto koostui viidestä teemahaastattelusta, joihin haastateltavat valittiin työuriensa eri vaiheista. Henkilöhaastattelujen kautta oli tavoitteena saada tarkempaa informaatiota opettajien kokemuksista liikunta- ja harrastuskulttuurin muutosten vaikutuksesta koululiikuntaan, sekä koulun kyvystä reagoida yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. Tutkimuksen teoria muodostui Suomen liikuntakulttuurin historiasta, liikunnan opettajien pääsykokeiden ja opetussuunnitelman kehityksestä sekä koulun perustehtävän tarkastelusta. Teoriassa paneuduttiin liikuntakulttuurin muutokseen sekä käytiin läpi syitä koulun muuttumattomuuteen. Tässä tutkimuksessa oli lähtökohtana se, että liikuntakulttuuri on muuttunut voimakkaasti etenkin parin viime vuosikymmenen aikana. Koska ennakko-oletuksenamme oli myös se, ettei koululiikunta ole muuttunut yhtä radikaalisti, halusimme tarkastella näkyykö tämä yhteiskunnassa tapahtunut muutos koulun liikuntatunneilla. Tutkimuksen tulokset toivat esille sen, että opettajat osoittivat halukkuutta liikunnanopetuksen uudistamiseen, mutta koulun resurssit tulivat usein esteeksi. Riippumatta opettajien työuran kestosta vastaukset olivat yllättävänkin samankaltaisia. Jokaisen mielestä oli selvää, että liikuntakulttuuri on muuttunut ja näkyy koulun liikuntatunnilla muun muassa heikentyneenä lihas- ja kestävyyskuntona.

Zbog rastuće globalne konkurencije među gradovima brending je od nedavno postao važan element gradskih strategija. Rad prikazuje kako dionici marke doživljavaju sportsku marku Jyväskyläe, grada srednje veličine u Finskoj. Autori su proveli dubinske intervjue s jedanaest gradskih dužnosnika i sportskih menadžera koji su utjecali na sportsku marku grada Jyväskyläe. Prema rezultatima istraživanja, ispitanici smatraju kako Jyväskylä ima snažan imidž grada sporta. On počiva na sportskom obrazovanju, sportskim događanjima, jakim sportskim klubovima i aktivnom građanstvu. Rezultati pokazuju da bi sport, a posebno sportska događanja, mogli biti ključan element u razvoju imidža marke grada Jyväskyläe. Ističe se da je za razvoj marke grada sporta važna bliska suradnja i dobri, produktivni odnosi među dionicima., Global competition amongst cities has grown and branding has lately become an important part of cities’ strategies. The aim of this paper is to study the brand stakeholders’ perceptions of the sport city brand of a mid-sized city, Jyväskylä, in Finland. The authors conducted in-depth interviews with eleven city leaders and sport managers who had an influence on the sport brand of the city of Jyväskylä. The results show that in the minds of the respondents Jyväskylä has a strong image as a sport city. It stems from sports education, sports events, strong sports clubs, and active citizens. The results indicate that sports, and sporting events in particular, could be a key element in developing the brand image of the city of Jyväskylä. The results emphasize the importance of a closer cooperation and brand thinking amongst the stakeholders in order to develop the sport city brand of Jyväskylä.

Heini Vesalainen (2016). Maastohiihdon globalisoituminen talviolympialaisten menestyksen perusteella tarkasteltuna. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielma, 69s. Maastohiihto näyttäytyy talviolympialaisissa kansainvälisemmältä kuin koskaan aiemmin. Lajin kehityksessä ollaan menty eteenpäin monellakin saralla. Tänä päivänä toisistaan otetaan mittaa niin sprinteissä kuin takaa-ajoissakin. Kilpailuja viedään aivan uudenlaisiin maisemiin ja kilpailijoita lähetetään matkaan uudistunein järjestelyin. Perinteet vaikuttavat kuitenkin taustalla. Pitkät perinteet omaavat maat kilpailevat yhä kirkkaimmista mitaleista, mutta myös uusien kärkeen yltäneiden maiden rinnalla. Perinteillä on osansa moniin lajin taustalla vaikuttaviin tekijöihin sekä täten menestykseenkin. Menestyksessä näiden maiden välillä ilmenee kuitenkin vaihtelua kausittain, johon on vaikea löytää yhtä selittävää tekijää. Jonkinlaisia johtopäätöksiä taustavaikuttajista voidaan kuitenkin tehdä. Tutkimuksessa tarkastellaan maastohiihdon globalisoitumista talviolympialaisten osallistujamaiden ja -määrien sekä menestyksen perusteella. Tilastoaineistoa vuosien 1924, 1936, 1952, 1972, 1988, 1998 ja 2014 talvikisoista analysoidaan aiempaan tutkimuskirjallisuuteen tukeutuen. Aineistosta on muodostettu taulukot maastohiihdon mitalimaista pisteyttämällä mitalit niiden arvo huomioiden. Sama on tehty tutkimuksessa talviolympialaisten kokonaismitalitilaston kymmenestä parhaasta maasta. Lisäksi tarkastelu kohdistuu taulukoin tarkemmin hiihdossa menestyneimpien maiden; Norjan, Suomen, Ruotsin ja Venäjän välisiin voimasuhteisiin, niiden muutoksiin. Tutkimuksen perusteella maastohiihto on levittäytynyt maailmalla yhä laajemmalle. Eksoottisimpien maiden osanotto tässä talvisista olosuhteista pitkälti riippuvassa lajissa on lisääntynyt. Maiden osanoton ja osallistujamäärien tarkastelu sekä vertailu toisiinsa antavat aihetta tulkinnalle. Menestyksen yhteys maakohtaisten ja täten koko kisojen osallistujamäärien kasvulle lienee merkittävä. Yleinen globalisaatiokehitys tiedonkulun helpottumisen muodossa on osasyynä maiden lisääntymiselle. Myös esimerkiksi kilpailulajien lisääntymisen ja samalla lajin uudistamisen osuuskin on huomioitava tässä. Lajin uudistamisella pyritään herättämään mielenkiintoa yleisössä. Vaikutus harrastajamääriin voikin olla huomattava. Hiihdon laajentuessa myös menestys on jakautunut yhä useammalle maalle. Kuitenkin vakiomaat loistavat tuloslistoilla yhä lähes poikkeuksetta kärjessä. Tämä havainto juontaa juurensa jo pitkälle. Pääsyy piilee olosuhteissa sekä vakiintuneissa perinteissä, jolloin muihinkin lajin kehitykseen vaikuttaviin resursseihin kyetään panostamaan etenkin menestyksen myötä. Hyvissä olosuhteissa on päästy harjoittelemaan jo vuosikymmeniä. Ammattimaisempaan suuntaan etenemiselle löytyvätkin täten hyvät lähtökohdat. Näiden tekijöiden osuus menestyksessä muotoutuukin tämän päivän kiristyneen kilpailun urheilukulttuurissa huomattavaksi, jolloin muut maat voivatkin asettua jo lähtökohtaisesti altavastaajan asemaan. Kulloisillekin sääolosuhteille alttiilla lajilla monet yllättävät käänteet voivat selittää kärkimaidenkin välistä tulosvaihtelua. Globalisaation aikakausi asettaa myös lukuisia mielenkiintoisia lajiin kohdistuvia jatkopohdinnan aiheita. Mihin maastohiihdon kehityksessä ollaan vielä menossa? Ilmastonmuutos vaikeuttaa maastohiihdon harraste- ja kilpatoimintaa. Tasatyönnön läpimurtoa ollaan ennustettu, sekä näin ollen jopa paluuta osittain sadan vuoden takaisiin tasamaaolosuhteisiin. Kamppailu katsojakiinnostavuudesta muiden lajien kanssa ajaa lajiuudistuksiin, jotka eivät aina ole välttämättä kilpailijaystävällisimpiä. Heini Vesalainen (2016). Globalization of cross-country skiing surveyed by success in the Winter Olympics. Department of Sport Sciences, University of Jyväskylä, Master´s thesis of Social Sciences of Sport, 69p. Cross-country skiing in the Winter Olympics appears to be more international than ever. The sport has changed and developed in several different ways. For example, nowadays there are competitions also in sprints and in skiathlon. Competitions take place in entirely new kinds of landscapes and competitors are starting by renewed arrangements. However, traditions still have a strong impact. Countries with old traditions in the sport are still competing for the brightest medals, but now also along with new countries reaching for the top. Traditions seem to have an impact on several factors which effect on the background of cross-country skiing, and thus have an impact on success as well. However, periodical variation between the countries’ success occurs, which is hard to pin down on one explanatory factor. Some conclusions of the factors affecting on the background can still be made. This study surveys globalization of cross-country skiing by the countries and competitors participating in the Winter Olympics and the success they have. The statistical data from the years 1924, 1936, 1952, 1972, 1988, 1998 and 2014 Winter Olympics are analysed relying on previous research literature. The data has been modified on table format, which consist of cross-country skiing medal countries’ scored medals and taking into account different values for different medals. The same has been conducted of the Winter Olympics’ overall statistics’ top ten countries in the study. In addition, survey is focusing on the power relations and their changes between the most successful countries of the cross-country skiing in Winter Olympics; Norway, Finland, Sweden and Soviet Union/Russia through the analysis of tables. According to the study, cross-country skiing has spread out even more extensively around the world. Even though the sport requires wintery conditions, the participation of exotic countries has increased. Surveying and comparing the attendance of countries and the turnout of competitors give reason for interpretation. Connection between success and the number of the countries, and thus the whole Games’ participants is bound to be significant. The general globalization in terms of the facilitation of flow of information is a part of the reason for the increase of countries attending in the Winter Olympics. The increase of events, as well as the development of cross-country skiing must also be kept in mind. The aim is to attract the audiences by developing the sport. The effect of this on the number of amateurs might be remarkable. As cross-country skiing has expanded to more and more countries, so has success as well. However, the same old countries still finish almost without exception on the top. This observation goes back a long way. The main reason for these countries’ success lies within weather conditions and established traditions. These traditions, along with success in turn enable the countries to invest in other resources which affect the development of cross-country skiing. Some countries have been able to practice in good conditions already for decades. So there is a steady foundation to progress into a more professional level. This combination of these factors has a considerable effect when considering success in today’s tough sports culture and the demand for success, so other countries might settle for a position as an underdog to start with. The respective weather conditions that make up such a vital part of the sport might explain the variations in results between the leading countries. Globalization also raises questions concerning the future of the sport. Where might the development of cross-country skiing take us in the future? Climate change will complicate amateur- and racing activities of cross-country skiing. The breakthrough of double pole technique has been predicted to happen soon, and thus even a return back to the flat skiing conditions of hundred years ago. The battle to garner audience’s attraction leads to sport renewals, which unfortunately might not always take the competitors into consideration.

Lammi Aleksi, Tamminen Kalle. LIIKUNTARAJOITTEISTEN AIKUISTEN ESTEETTÖMYYSKOKEMUKSIA LIIKUNTA- JA URHEILUTAPAHTUMISTA. Eri- tyispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos, 2015. 104 sivua. Julkaisematon. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää liikuntarajoitteisten aikuisten kokemuksia eri- laisista liikunta- ja urheilutapahtumista. Liikuntarajoitteisten henkilökohtaisten kokemusten selvittäminen on tärkeää, koska niiden kautta pystytään tunnistamaan todelliset ongelmat ja kohdentamaan tarvittavat tukitoimenpiteet mahdollisimman hyvin. Tutkimusaineisto on kerätty kerronnallisina yksilöhaastatteluina. Haastateltavia oli yhteen- sä 11, joista miehiä oli kahdeksan ja naisia kolme. Tutkimus sisältää fenomenografisen tut- kimuksen tunnuspiirteitä, mutta tutkimussuunnan metodologiaa ei noudateta orjallisesti. Tutkimuksemme tarkoituksena oli kuvata, analysoida ja ymmärtää liikuntarajoitteisten omia näkökulmia ja kokemuksia liikunta- ja urheilutapahtumista. Tutkimusaineisto analy- soitiin fenomenografisesti. Liikuntarajoitteisten kokemukset liikunta- ja urheilutapahtumis- ta muodostivat tutkimuksemme tulosavaruuden. Liikuntarajoitteisten kokemukset liikunta- ja urheilutapahtumista jakaantuivat viiteen kuva- uskategoriaan, jotka kuvaavat liikuntarajoitteisten käsityksiä liikuntapaikalle saapumisesta ja poistumisesta, liikuntapaikassa liikkumisesta ja siellä toimimisesta, sosiaalisen, asenteel- lisen ja psyykkisen esteettömyyden toteutumisesta sekä liikuntatapahtuman kustannuksista. Liikuntarajoitteisten esteettömyyskokemukset olivat pääosin positiivisia, mutta myös pa- rannettavaa löytyi paljon. Yleinen suhtautuminen liikuntarajoitteisia katsojia kohtaan oli positiivista. Liikunta- ja urheilutapahtumien järjestäjät sekä muut katsojat kohtelivat liikun- tarajoitteisia katsojia melko hyvin. Negatiiviseksi koettiin tietyt fyysiseen ympäristöön liit- tyvät epäkohdat, kuten vanhat liikuntatilat, portaat ja kynnykset, liikunta- ja urheilutilojen huono suunnittelu esteettömyyden näkökulmasta sekä liikunta- ja urheilutapahtumien oheispalveluiden heikko saavutettavuus. fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja asenteellinen esteettömyys, liikuntara- joitteisuus, liikunta- ja urheilutapahtumat, esteettömyyskokemukset

Tutkielma käsittelee kuopiolaisen jalkapallon ja jääkiekon seuratoimintaa, paikalliskilpailua ja menestykseen vaikuttaneita tekijöitä tavoitteellisten edustusseurojen näkökulmasta vuosina 1969–1991. Ajanjaksolla Kuopiossa seuratoiminta ammattimaistui asteittain, jalkapallossa vallitsi paikalliskilpailun tilanne ja jääkiekko nousi haastamaan jalkapallon aseman kaupungin perinteisenä johtavana palloilulajina. Tutkielman tehtävänä on tutkia Kuopion Palloseuran, Kuopion Pallotovereiden, Kuopion Elon ja Kalevan Pallon seuratoiminnan muutoksia ja ammattimaistumista työnjaon ja talouden osalta, minkä lisäksi tutkittiin seurojen asettamien menestystavoitteiden toteutumista ja edustus- ja juniorijoukkueiden rakentumista. Toiseksi tutkielma tarkastelee seurojen yhteistoimintaa ja paikalliskilpailun vaikutusta toiminnan kehittymiselle ja kilpailumenestykselle. Kolmanneksi tutkielma analysoi seurojen toimintaa ja vaikutuskeinoja osana paikallista liikuntapoliittista päätöksentekoa ja sekä paikallisen urheilun poliittisuuden ilmentymiä. Kysymysten pohjalta on muodostettu kokonaiskäsitys kuopiolaisen jalkapallon ja jääkiekon menestykseen ja lajikulttuuriin vaikuttaneista tekijöistä. Tutkimuksessa seuratoiminnan kehittymistä jäsennettiin Hannu Itkosen luoman seuratypologian ja liikuntakulttuurin kausittelun avulla, lisäksi tutkielmassa tarkastellaan tämän tyypittelyn teoreettista osuvuutta 1970- ja 1980-luvun seuratoiminnan kehityksessä. Tutkimuksen primaariaineistoina toimivat paikalliset sanomalehdet Kansan Sana, Savo ja Savon Sanomat, Kuopion Palloseuran seuralehti Kupsilainen sekä Kuopion liikunta- ja urheilulautakunnan toimintakertomukset, minkä lisäksi on käytetty soveltuvin osin Suomen Palloliiton ja Työväen Urheiluliiton toimintakertomuksia yhdessä tekijän kandidaatintutkielmaan toteutetun henkilöhaastattelun kanssa. Aineisto on valikoitu sen tavoitettavuuden vuoksi, koska seurojen toiminnasta muita lähteitä ei ole julkisesti saatavilla. Tutkimuksen lähdeaineistossa keskeisellä sijalla ovat lisäksi seurahistoriikit ja lajien keskusliittojen kausijulkaisut, jotka tarjoavat haastatteluaineistoja sekä tilastotietoja. Tutkimus edustaa laadullista tutkimusta, jossa tutkimusmenetelmänä on sanomalehtiaineiston perusteella laadullinen sisällönanalyysi. Historiantutkimuksessa tutkimus kuuluu mikrohistorian tutkimusperinteeseen. Tutkimuksen perusteella jalkapalloseurojen seuraorganisaatiot kehittyivät ammattimaisemmiksi, mutta jääkiekossa KalPan kehitys eteni jalkapalloseuroja pidemmälle. Paikalliskilpailu heikensi jalkapalloseurojen yhteistoimintaa, minkä seurauksena resurssit hajaantuivat seurojen kesken johtaen osaltaan menestyksen ja talouden heikentymiseen sekä seurojen yhdistämisiin. Jääkiekossa paikalliskilpailu oli yhteistoiminnallisempaa, mikä yhdessä olosuhteiden kehityksen ja kansallisen suosion kasvun kanssa edesauttoi KalPan kehittymistä jalkapalloseurojen ohi kaupungin johtavaksi lajiksi. Seurat vaikuttivat paikallispolitiikassa yhtenäisesti tavoitteenaan paremmat olosuhteet, mutta menestys ei taannut olosuhteiden kehitystä aiheuttaen seuroissa tyytymättömyyttä paikalliseen liikuntapolitiikkaan; pitkällä aikavälillä olosuhteissa ja taloudellisissa tekijöissä tapahtui kehitystä kummassakin lajissa. Seurojen keskusjärjestötaustat eivät näkyneet merkittävästi niiden toiminnassa eikä valtuuston poliittisilla voimasuhteilla ollut vaikutusta toiminta-avustusten jaossa. Poliittisuuden sijaan keskeisenä tekijänä oli kilpaurheilun kehittäminen.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia toisen asteen opiskelijoiden liikkumista koulumatkoilla Lieksassa ja tunnistaa liikunnallisten kulkutapojen valintaan vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuskohdetta voidaan pitää tärkeänä, sillä opiskelijoiden jokapäiväinen elämä on muuttunut yhä passiivisemmaksi, ja monet nuoret eivät yllä fyysisen aktiivisuuden suosituksiin. Suomessa fyysinen aktiivisuus myös vähenee nuoruudessa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat löytäneet positiivisia yhteyksiä liikunnallisten kulkutapojen ja fyysisen aktiivisuuden välillä. Liikunnalliset kulkutavat saattavat lisätä nuorten päivittäistä liikkumista, ja laajemmin tarkasteltuna liikunnallisilla kulkutavoilla on myös talouden ja ympäristön kannalta edullisia vaikutuksia. Tutkimusaineisto kerättiin 16–17-vuotiailta nuorilta (n=159) Pohjois-Karjalan ammattiopiston Lieksan toimipisteessä ja Lieksan lukiossa joulukuussa 2014. Kyselylomakkeella tehdyssä tutkimuksessa opiskelijoita pyydettiin vastaamaan liikunnallisia kulkutapoja ja ekologisia asenteita käsitteleviin kysymyksiin. Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 22 -ohjelmalla. Muuttujia kuvailtiin frekvensseillä, prosenteilla ja ristiintaulukoinnilla, minkä lisäksi muuttujien välisiä eroja tutkittiin khiin neliö -testillä, Mann-Whitneyn U -testillä ja Kruskal-Wallisin -testillä. Tulosten mukaan noin 40 % opiskelijoista käveli tai pyöräili kouluun. Kuitenkin myös monilla moottoriajoneuvoilla kulkevilla kertyi liikuntaa koulumatkoilla. Erityisesti matkan pituus ja muut fyysiseen ympäristöön liittyvät esteet olivat yhteydessä käytettyyn kulkutapaan. Käytetyt kulkutavat vaihtelivat myös sukupuolen perusteella. Miehet pyöräilivät kouluun naisia useammin, kun taas naiset kävelivät kouluun miehiä useammin. Naiset myös muuttivat käyttämäänsä kulkutapaa syksyisin ja keväisin miehiä useammin. Tilastollisesti merkitseviä eroja aktiivisten ja potentiaalisten kulkijoiden välille muodostivat erityisesti kulkutapaan liittyvät syyt, kuten nopeus ja sujuvuus, taloudellinen edullisuus sekä muiden vaihtoehtojen puute. Myös ekologisilla asenteilla oli positiivinen yhteys liikunnallisten kulkutapojen käyttämiseen, sillä pelkästään moottoriajoneuvolla kulkevien ekologiset asenteet olivat kävellen, pyörällä tai ”moottoriajoneuvolla ja kävellen” kulkevia matalampia. Liikunnallisten kulkutapojen käyttöön liittyvien tekijöiden ymmärtäminen on tärkeää nuorten aktiivisen elämäntavan edistämisen kannalta. Tulosten perusteella 1,1–5 kilometrin päässä koulusta asuvat opiskelijat liikkuivat eniten koulumatkoilla. Liikunnallisia kulkutapoja voidaan tulevaisuudessa edistää esimerkiksi lisäämällä niiden nopeutta, sujuvuutta ja taloudellista edullisuutta kulkumuotoina. Opiskelijat voivat kuitenkin pitää tärkeinä erilaisia syitä käyttää liikunnallisia kulkutapoja. Fyysiseen aktiivisuuteen, terveyssyihin tai ekologisiin tekijöihin vetoaminen voi saada osan opiskelijoista liikkumaan oman terveytensä ja ympäristönsä kannalta hyödyllisellä tavalla. Sen vuoksi tulevaisuudessa on tärkeää hyödyntää monipuolisesti erilaisia tekijöitä, jotka voivat edistää liikunnallisten kulkutapojen käyttöä. The purpose of the study was to examine the ways of active commuting to school in upper secondary education in Lieksa and to identify the factors that have an influence on the choice of active transport modes. The research subject is important because students’ everyday life has become increasingly passive and many adolescents’ amount of physical activity does not meet the physical activity recommendations. In Finland, there is also a clear decrease in young people’s physical activity levels during adolescence. Recent studies have found a positive connection between active commuting and physical activity. Active commuting to school may increase adolescents’ daily physical activity and, in a broader context, active transport modes also present potential financial and environmental benefits. The data were collected in December 2014 from 16–17-year-old adolescents (n=159) in the North Karelia College Lieksa (vocational school) and Lieksan lukio (upper secondary school). The students were asked to answer a questionnaire about active transport and eco-friendly attitudes. The data were analyzed using an IBM statistics 22 -program. The variables were described by frequencies, percentages and cross-tabulation. Differences between the variables were examined by using a chi-square test, a Mann-Whitney U test and a Kruskal-Wallis test. In this study, approximately 40 % of the students walked or biked to school. However, also those using motorized modes of transport often included active commuting. Distance and barriers related to the physical environment were important predictors of mode choice among adolescents. Active commuting also varied according to gender. Men cycled to school more often than women who walked to school more often than men. Women also changed their mode of transport more often in autumn and spring than men. Statistically significant differences between active and potential commuters were in the motivators related to the mode of transport, which included speed and fluency, economical affordability and lack of chance to use other modes of transport. Also eco-friendly attitudes were positively related to active modes of transport, because students who used only motorized modes of transport had lower eco-friendly attitudes than students who walked, cycled or used a motorized vehicle only for some part of the trip. Developing understanding of the factors that can influence the choice of active transport is important for promoting adolescents’ physically active lifestyle. Based on the results, students living 1,1–5 kilometers away from school commuted the most in a physically active manner. In the future, increasing the level of physical activity during commuting to school demands promoting active commuting, for example, as a fast, fluent and an affordable mode of transport. However, students may consider a variety of factors as important reasons for using active modes of transport. Physical activity, health-related causes and ecological factors could engage some people in this form of healthy and eco-friendly activity. Accordingly, in the future, it is important to take advantage of the diverse ways that may increase adolescents’ active commuting.

Urheiluseura on suomalaisen liikuntatoiminnan ja -kulttuurin perusyksikkö. Seurojen historiaa tutkimalla on mahdollista saada arvokasta tietoa sekä toimijoista itsestään että itse ympäristöstä, jossa seuratyötä tehdään. Perusteellisesti tehty tutkimus tarjoaa usein ikkunan paikallisyhteisöihin ja niiden sosiaalisiin suhteisiin, eri urheilulajeihin, suomalaisen liikuntapolitiikan kehitykseen sekä tapaan, jolla se on sidoksissa muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan. Tässä tutkielmassa käsitellään Jyväskylän Seudun Palloseuran eli JPS:n vaiheita vuosien 1962–2012 aikana. JPS:n perustaminen ja sen alkuvaiheen identiteetti kytkeytyi vahvasti Jyväskylän Kypärämäen kaupunginosaan, joka rakennettiin sotien jälkeen kaupungin laajentuessa. Lajeiksi valittiin jalkapallo ja jääpallo, ja seuran perustajilla oli eräänlainen sosiaalis-kasvatuksellinen motiivi tarjota levottomaksi väitetyn kaupunginosan lapsille ja nuorille mielekästä harrastustoimintaa. Kilpailullinen menestys oli JPS:n ohjelmassa toissijaista, mutta jääpallon nousu kansalliselle huipulle 1970-luvun lopulla johti tilanteeseen, jossa seuran tavoitteet ja käytössä olleet resurssit oli arvioitava uudestaan. Vanhastaan suurin osa pelaajista oli harrastanut jääpalloa talvisin ja jalkapalloa kesäisin, eikä kasvattajaseuran roolista kokonaan haluttu luopua. 2010-luvulle tultaessa JPS on suomalaisen jääpallon kärjessä, junioritoiminta on eriytetty emoseurasta omaksi yksikökseen ja jalkapallon edustusjoukkue pelaa 3. divisioonaa. JPS:aan juurtui jo varhain “me vastaan muut”-henkinen toimintakulttuuri, jota ruokkivat vetäjien omat näkemykset sekä kaupungin harjoitusvuoroista ja pelikentistä käyty kamppailu. Vaikka useat seuran perustajista olivat sidoksissa poliittiseen työväenliikkeeseen, liittyi JPS Työväen Urheiluliiton eli TUL:n jäseneksi vasta kymmenen vuotta perustamisensa jälkeen. JPS:n vaiheiden tarkastelu tarjoaa myös läpileikkauksen Jyväskylän liikuntapaikkojen historiaan: seuralaisten henkilökohtainen panos näkyi erityisesti Viitaniemen tekojääradan puolesta tehdyssä vaikuttamistyössä. Seuran ”persoonallisuudesta” kertoo lisäksi 1970- ja 80-luvuilla valtavan suosion saavuttanut kaukalopallopuulaaki, joka innosti lukuisat työpaikka- ja harrastejoukkueet mittelemään keskenään jopa yöaikaan. Vuosi vuodelta kasvaneen puulaakin järjestäminen ja tuomarointi hoidettiin täysin JPS:n omien toimijoiden voimin. Seuran omien arkistojen niukkuuden vuoksi tutkimustyötä oli laajennettava aiottua enemmän esimerkiksi Jyväskylän kaupungin ja lajiliittojen arkistoaineistojen puoleen. Merkittävänä lähteenä toimivat myös JPS-aktiivien haastattelut, joissa eri aikoina vaikuttaneet ja eri joukkueissa pelanneet seuralaiset saivat kertoa omista kokemuksistaan, muistoistaan ja tulkinnoistaan. A sport club is the basic unit of the Finnish sport movement and culture. By researching the history of these clubs, it is possible to gather valuable information on actors themselves and the environment they are acting in. A thorough research often provides insight into local communities, social relationships, different sports, the development of Finnish sport policy and the way it connects with other societal activities. This thesis deals with the chapters and history of JPS (Jyväskylän Seudun Palloseura) during the years 1962-2012. The founding of JPS is strongly linked to Kypärämäki, a district of Jyväskylä which was built after the 2nd World War, during the enlargement phase of the city. Football and bandy were chosen to be played in the club, and the founders had certain educational and social motives for their work in (allegedly restless) Kypärämäki. Most of the athletes played football in the summer and bandy in the winter, and competitive success wasn’t the primary goal of JPS. However, bandy team’s rise to the top national level in the late 1970s led to a situation, where the goals and resources had to be reassessed without sacrificing all of the old principles. An “us vs. others” -spirited culture was early rooted in JPS, mostly because of the leaders’ own views and the constant struggle for fields, pitches and practice sessions in Jyväskylä. Even though most of the founders were somehow committed to Social Democrats and the political labour movement, JPS wasn’t affiliated with the TUL (Labour Sports Federation of Finland) until ten years after its founding. Major part of the history of JPS is the history of Jyväskylä´s sport facilities: members of the club were particularly active concerning the project of Viitaniemi’s open-air ice rink. One must not also forget the evergrowing and enormously popular “Rink Bandy League” in the 1970s and 1980s, that was organized and refereed exclusively by JPS. Club’s own archives were scarce, so they had to be complemented from various other sources, including interviews. In these interviews former players, members and chairmen of JPS were able to share their stories and experiences, and interpret how they saw their beloved club.