Search

Tämä tutkimus on toteutettu osana kansainvälistä ”Vedet ja ihmiset kohtaavat - opi, toimi ja vaikuta ”SEVIRA-hanketta (2018–2022), jonka tavoitteena on edistää Suomen ja Venäjän välistä yhteistyötä Suomenlahden alueella. Rahoitus on saatu Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineestä (ENI CBC). SEVIRA-hankkeen toteuttavat Suomen ympäristökeskus SYKE, Kaakkois-Suomen ELY-keskus sekä Venäjän Tiedeakatemian Limnologinen Instituutti, kansalaisjärjestö Ecocentrum ja Luoteis Venäjän Hydrometeorologinen Monitorointikeskus. Hanke tähtää monin keinoin Suomenlahden tilan parantamiseen ja se kohdentuu kolmen Suomen ja Venäjän välisen raja-alueen jokiin. Hankkeen laajana tavoitteena on alan parhaiden asiantuntijoiden toimesta lisätä ihmisten tietoisuutta sekä kehittää veden virtaaman ja veden laadun seurantaa uusien laitteiden, mallintamisen, koulutuksen ja kansalaisseurannan parantamisen kautta Virojoen, Rakkolanjoen ja Sestrajoen alueella. SEVIRA-hankkeen tärkeänä tavoitteena on osallistaa kansalaisia alueensa vesien tilan parantamiseen. Suomessa toteutettiin taloudellisen arvottamisen menetelmin kaksi laajaa asukaskyselyä; vuodenvaihteessa 2020–2021 Virojoen ja alkuvuonna 2021 Rakkolanjoen vesistön alueilla. SEVIRA-hanke toi ajankohtaista tietoa alueen asukkaiden mielipiteistä ja osallistumishalukkuudesta alueen suunnittelijoille ja päättäjille, sillä samanaikaisesti kyselytutkimuksen ollessa käynnissä vesienhoitosuunnitelmat olivat alueella virallisesti esillä ja kommentoitavana. Asukaskyselyiden tuloksia esiteltiin Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen vesien- ja merenhoidon yhteistyöryhmän kokouksessa 31.5.2021. Tässä raportissa kuvataan Rakkolanjoen vesistön alueelle tehdyn tutkimuksen tulokset. Virojoen vesistöalueella toteutettu tutkimus tuloksineen on esitetty omassa raportissaan (ks. Väisänen ym. 2021).

This study conducted an in-depth analysis of the factors affecting consumers’ intention to purchase and willingness to pay more for an electric vehicle (EV) in the developing-country context, extending the theory of planned behavior with two new variables: environmental concern and willingness to pay (WTP) a premium. Survey data were collected from 358 responses and were analyzed using partial least squares structural equation modeling. Multi-group analysis was conducted, and the moderating role of gender was examined. The findings showed the significant effects of the theory-of-planned-behavior variables and environmental concern on EV technology purchase intention. The present study provides theoretical contributions and policy guidelines concerning high (vs. low)-sensitivity consumer attitudes toward EV technology that marketers and automobile manufacturers can make use of when designing and strategizing their pricing strategies. peerReviewed

Tämä tutkimus on toteutettu osana kansainvälistä ”Vedet ja ihmiset kohtaavat - opi, toimi ja vaikuta” SEVIRA-hanketta (2018–22), jonka tavoitteena on edistää Suomen ja Venäjän välistä yhteistyötä Suomenlahden alueella. Rahoitus on saatu Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineestä (ENI CBC). SEVIRA-hankkeen toteuttavat Suomen ympäristökeskus SYKE, Kaakkois-Suomen ELY-keskus sekä Venäjän Tiedeakatemian Limnologinen Instituutti, kansalaisjärjestö Ecocentrum ja LuoteisVenäjän Hydrometeorologinen Monitorointikeskus. Hanke tähtää monin keinoin Suomenlahden tilan parantamiseen ja se kohdentuu kolmen Suomen ja Venäjän välisen raja-alueen jokiin. Hankkeen laajana tavoitteena on alan parhaiden asiantuntijoiden toimesta lisätä ihmisten tietoisuutta sekä kehittää veden virtaaman ja veden laadun seurantaa uusien laitteiden, mallintamisen, koulutuksen ja kansalaisseurannan parantamisen kautta Virojoen, Rakkolanjoen ja Sestrajoen alueella. SEVIRA-hankkeen tärkeänä tavoitteena on osallistaa kansalaisia alueensa vesien tilan parantamiseen. Suomessa toteutettiin taloudellisen arvottamisen menetelmin kaksi laajaa asukaskyselyä vuodenvaihteessa 2020–21 ja alkuvuonna 2021 Virojoen ja Rakkolanjoen vesistön alueilla. SEVIRA-hanke toi ajankohtaista tietoa alueen asukkaiden mielipiteistä ja osallistumishalukkuudesta alueen suunnittelijoille ja päättäjille, sillä samanaikaisesti kyselytutkimuksen ollessa käynnissä vesienhoidon suunnitelmat olivat alueella virallisesti esillä ja kommentoitavana. Arvottamistutkimusten tuloksia esiteltiin alueen vesienhoidon yhteistyöryhmässä toukokuun lopussa 2021.

The growth of mobile devices coupled with the advances in mobile technologies has resulted in the development and widespread use of a variety of mobile applications (apps). Mobile apps have been developed for social networking, banking, receiving daily news, maintaining fitness, and for job-related tasks. The security of the apps is an important concern. However, in some cases, the app developers may be less interested to invest in the security of the apps, if users are unwilling to pay for the added security. In this paper, we empirically examine whether consumers are less willing to pay for security features than for usability features. In addition, we examine whether a third-party certification of the security features makes customers more willing to pay for security. Furthermore, we investigate the impact of risk perceptions on the willingness of paying for security. To explore these issues, we conduct a scenario-based experiment of mobile app users. Results from our analyses show that, consumers are indeed less likely to pay for security features than usability features. However, the likelihood of paying for security can be significantly increased by third-party certification of the features. Based on our analysis, we offer insights to producers of mobile apps to monetize the enhanced security features of their apps. peerReviewed

This thesis includes three studies on household preferences for energy goods and services. The first study examines determinants of households’ heating system choices using a choice experiment. The choice sets include six main heating alternatives (district heating, ground heat pump, exhaust air heat pump, solid wood boiler, wood pellet boiler, and electric storage heating) that are described by five attributes (supplementary heating systems, investment costs, operating costs, comfort of use and environmental friendliness). The results imply that hybrid heating appears to be accepted among households. The results also reveal differing preferences for the main heating alternatives and show that they are affected by demographic characteristics. The studied attributes also play a significant role when heating systems are being chosen. The second study is a methodological one that extends the analysis of the first study. The second study explores the effect of perceived choice complexity on the randomness of choices in choice experiments. The study investigates how different self-evaluated factors of choice complexity affect mean scale and scale variance. The findings suggest that perceived choice complexity has a systematic impact on the parameters of econometric models of choice. However, differences exist between alternative self-evaluated complexity-related covariates. The results indicate that individuals who report that answering the choice tasks is more difficult have less deterministic choices. Perceptions of the realism of home heating choice options also affect scale and scale variance. The third study utilizes the choice experiment to analyze households’ willingness to participate in demand side flexibility. The study examines whether individuals are willing to time their electricity usage and heating; whether they are interested in dynamic pricing contracts such as real-time pricing, two-rate tariffs, or power-based tariffs; and how emissions reductions affect their choices. The results indicate that households’ sensitivity to restrictions in electricity usage is much stronger than their sensitivity to restrictions in heating. Households also require compensation to choose real-time pricing over fixed fees. The findings suggest that room may exist for new dynamic electricity distribution contracts, such as power-based tariffs, in the market. Other value-creating elements besides monetary compensation also exist that could incentivize households to offer demand side flexibility because households value power system level reductions in CO2 emissions. Tiivistelmä Tämä väitöskirja koostuu kolmesta tutkimuksesta, joissa tarkastellaan kotitalouksien preferenssejä energiahyödykkeitä ja -palveluita kohtaan. Ensimmäinen tutkimus keskittyy kotitalouksien lämmitysjärjestelmävalintoihin ja niitä määrittäviin tekijöihin. Tämä tutkimus on tehty valintakoemenetelmällä, jonka valintatilanteet sisältävät kuusi eri päälämmitysjärjestelmävaihtoehtoa (kaukolämpö, maalämpöpumppu, puulämmitys, pellettilämmitys, varaava sähkölämmitys ja poistoilmalämpöpumppu). Päälämmitysjärjestelmiä kuvataan viiden ominaisuuden avulla, jotka ovat tukilämmitysjärjestelmä, investointikustannukset, käyttökustannukset, käyttömukavuus ja ympäristöystävällisyys. Tulosten mukaan kotitalouksien preferenssit päälämmitysjärjestelmävaihtoehtoja kohtaan ovat vaihtelevia. Valintaan vaikuttavat sekä tarkastellut ominaisuudet että kotitalouden demografiset tekijät. Tulokset myös paljastavat, että kotitaloudet suhtautuvat myönteisesti hybridilämmitykseen. Toinen tutkimus on menetelmällinen, missä hyödynnetään ensimmäisen tutkimuksen aineistoa. Tämä tutkimus keskittyy yksilöiden kokeman vastaamisen vaikeuden vaikutuksiin valintakoemenetelmässä. Vastaamisen epätarkkuus tunnistetaan valintakoemenetelmässä skaalan ja skaalavarianssin avulla. Tutkimus tarkastelee, kuinka itsearvioidut vastaamisen vaikeutta mittaavat tekijät vaikuttavat keskimääräiseen skaalaan ja skaalavarianssiin valintojen ekonometrisissa malleissa. Tulosten mukaan koettu vastaamisen vaikeus vaikuttaa systemaattisesti ekonometrisen valintamallin parametreihin. Vastaamisen vaikeutta mittaavien tekijöiden välillä on kuitenkin eroja. Tuloksien perusteella vastaajat, jotka kokevat valintatilanteisiin vastaamisen keskimääräistä vaikeampana, tekevät satunnaisempia valintoja. Myös valintatilanteiden koettu realistisuus vaikuttaa skaalaan ja skaalavarianssiin. Kolmannessa tutkimuksessa arvioidaan kotitalouksien halukkuutta osallistua energian kysyntäjoustoon valintakoemenetelmällä. Tämä tutkimus selvittää ovatko kotitaloudet halukkaitta siirtämään sähkönkulutusta ja lämmitystä, ja kuinka kiinnostuneita he ovat dynaamisista sähkön hinnoittelusopimuksista kuten pörssisähkösopimuksesta, yösähkösopimuksesta tai tehoperusteisesta sopimuksesta. Lisäksi tutkitaan vaikuttavatko järjestelmätason päästövähennykset kotitalouksien valintoihin. Tulosten perusteella kotitaloudet suhtautuvat sähkönkulutuksen rajoituksiin selvästi negatiivisemmin kuin lämmityksen rajoituksiin. Kotitaloudet myös vaativat rahallista korvausta valitakseen pörssisähkösopimuksen kiinteähintaisen sopimuksen sijaan. Tulosten mukaan markkinoilla voisi olla tilaa uudenlaisille sopimustyypeille, kuten tehoperusteiselle vaihtoehdolle. Tulokset osoittavat, että kotitaloudet arvostavat järjestelmätason hiilidioksidipäästövähennyksiä. Täten rahallisen korvauksen lisäksi on olemassa myös muita arvoa luovia tekijöitä lisätä kotitalouksien osallistumista kysyntäjoustoon.

Tämä tutkimus arvioi ensimmäistä kertaa Suomessa järvi- ja jokivesien ekologisen tilan parantamisen hyötyjä yhdellä vesienhoitoalueella siten, että myös vesistöjen käyttöön liittymättömät, eli aineettomat hyödyt otettiin arviossa mukaan. Tutkimuksen tuottamia tuloksia hyödynnettiin laadittaessa Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaa vuosille 2016–2021. Tutkimuksella selvitettiin Vuoksen vesienhoitoalueella asuvien ja vapaa-aikaansa viettävien mielipiteitä pintavesiensä tilasta, vesienhoidosta ja suunnitelluista toimenpiteistä vesienhoidon tavoitteista ja halukkuudesta osallistua vesienhoitoon Vuoksen vesienhoitoalueella. Tutkimusmenetelmänä käytettiin taloudellisessa arvottamisessa eniten käytettyä ehdollisen arvottamisen menetelmää, joka perustuu kyselytutkimukseen. Kysely lähetettiin 1 512 asukkaalle ja 1 000 ulkokuntalaiselle mökinomistajalle Vuoksen vesienhoitoalueella. Tutkimuksen vastausprosentti oli noin 31.

Tämä tutkimus syntyi Kellon kyläyhdistyksen ja Kiimingin–Jäälin vesienhoitoyhdistyksen tarpeesta kuulla asukkaiden näkemyksiä vesienhoidon tavoitteista ja halukkuudesta osallistua vesienhoitoon Kalimenjoen valuma-alueella. Tutkimusmenetelmänä käytettiin taloudellisessa arvottamisessa eniten käytettyä ehdollisen arvottamisen menetelmää, joka perustuu kyselytutkimukseen. Kysely lähetettiin 1 632 valuma-alueella asuvalle kotitaloudelle ja kyselystä laadittiin kaksi erilaista versiota. Tutkimusmenetelmän testaamisen vuoksi puolelta kotitalouksista kysyttiin ”kuvitteellista” maksuhalukkuutta vesienhoitoyhdistykselle, kun taas toisella osalla oli ”todellinen” mahdollisuus maksaa vesienhoidosta. Tutkimuksen vastausprosentti oli noin 31. Vastanneiden yksimielisyys vesistöjen suuresta vaikutuksesta asuinympäristön viihtyisyyteen osoitti, että vesimaisemalla ja vedenlaadulla on merkitystä Kalimenjoen vesistön asukkaille. Enemmistölle vastaajista Oulun seudun pienvesistöjen vaaliminen ja kunnostaminen on erittäin tärkeää ja käytännön kunnostustoimiin oli osallistunut lähes kymmenesosa vastaajista. Vastuu vesistöjen tilan parantamisesta koetaan kuitenkin olevan vesistöjen pilaajilla ja yhteiskunnalla, vaikka vesistöt ja niiden kunnostus koetaan tärkeiksi. Vain kymmenen prosenttia vastaajista ei ollut kiinnostunut vesistöistä. Enemmistö vastanneista ei ollut valmis maksamaan vesienhoitomaksua useimmiten siitä syystä, että vesienhoidon kustannukset tulisi kattaa vesistöjen likaajien ja yhteiskunnan toimesta. Kaikkiaan 150 vastaajaa määritti vesienhoitomaksun, jonka olisi enimmillään valmis maksamaan. Maksu oli suuruudeltaan keskimäärin 18,70–25,70 €/ kotitalous. Kuvitteellisen mahdollisuuden maksaa olivat valmiita maksamaan noin 1,9–2,5 kertaa enemmän kuin ne vastaajat, jotka saivat todellisen mahdollisuuden maksaa yhdistykselle. Maksuhalukkuutta perusteltiin voimakkaimmin halulla käyttää alueen vesistöjä virkistäytymiseen. Kolmasosa maksuhalukkaista vastaajista haluaa turvata vesistöt hyväkuntoisina tuleville sukupolville. Tutkimus esitti uuden toimintatavan, jolla kansallisen vesienhoidon tavoitteita voidaan kuvata ja konkretisoida yleisölle. Kyselyn tulokset tarjoavat arvokasta tietoa alueellisen toiminnan ja päätöksenteon tueksi. Paikallinen media levitti tehokkaasti tietoa kyselystä. Samanaikaisesti itse kyselytutkimus levitti laajasti tietoa vesienhoidon ja vesistöjen kunnostuksista lähes puoleen valuma-alueen kotitalouksista. Lisäksi tutkimus herätti keskustelua vesienhoidon hyödyistä ja kustannuksista toiminta-alueella. ”Kalimenjoen toimintamallin” mukainen kysely on mahdollista toteuttaa vastaavanlaisissa kohteissa, joissa tarvitaan valuma-alueen asukkaiden näkemyksiä vesienhoidosta.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää vesienhoidon rahamääräisiä hyvinvointivaikutuksia. Vesienhoidon kysyntää tutkittiin Lahden kaupungin ja Hollolan kunnan alueella tilanteessa, jossa Enonselän vedenlaatu nostettaisiin tyydyttävältä tasolta hyvään käyttökelpoisuustasoon. Tutkimuksessa käytettiin ehdollisen arvottamisen menetelmää. Kotitalouksilta kysyttiin maksuhalukkuutta osallistua vesienhoidon kustannuksiin. Tutkimus toteutettiin postikyselynä 2 550 satunnaisesti valitulle kotitaloudelle Lahdessa ja Hollolassa. Palautetuista vastauksista analyysiin päätyi 1 362 käyttökelpoista vastausta eli 54 % otoksesta. Kotitalouden todennäköisyyttä osallistua vesienhoidon markkinoille selitettiin logistisen regressioanalyysin avulla. Vahvin syy osallistumiselle oli halu säilyttää hyvässä tilassa olevat vesistö tuleville sukupolville. Kotitalouden keskimääräinen maksuhalukkuus ja maksuhalukkuuden mediaani estimoitiin ei-parametrisin (Turnbullin menetelmä), osittain parametrisin (Kriströmin menetelmä) ja parametrisin (Tobit regressio) menetelmin. Ensiksi mainitun menetelmän perusteella kotitaloudet olivat valmiita maksamaan vuosittain 12 € varmasti, 22 € melko varmasti ja 40 € (2010) varmuudella en ole varma maksaisiko seuraavan viiden vuoden aikana Vesijärvirahastolle. Vuotuiset kokonaishyödyt tyydyttävän tilan paranemisesta hyvälle käyttökelpoisuustasolle ylittävät 1,3–2,5-kertaisesti Enonselän vesienhoidon vuosikustannukset. Asenteiden ja sosiodemografisten tekijöiden yhteyttä valitun maksusumman suuruuteen tutkittiin Tobit-regressiomallin avulla. Mm. suurituloisemmat ja hoitorahastoon uskovat valitsivat suurempia summia kuin pienempituloiset ja hoitorahastoa epäilevät kotitaloudet. Lisäksi usko kunnostusmenetelmän toimivuuteen ja varmuuteen nosti keskimääräistä maksuhalukkuutta.

The aim of this paper is to determine the factors affecting the willingness-to-pay for a local concert hall, namely Sibelius Hall in Lahti. Our study argues that a high income, the use of cultural services and a positive attitude towards culture were connected to a high willingness-to-pay for Sibelius Hall. Our study revealed that “I do not know” answers can be partly explained by the character of cultural preferences being an acquired taste. As a consequence, the users and respondents exhibiting a positive attitude towards culture may choose the “I do not know” option instead of making a zero bid. peerReviewed

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pienvesistöjen ja erityisesti purojen merkitys Helsingin kaupungin asukkaille ja määrittää purovesistöihin suunniteltujen kunnostustoimien rahamääräisiä vaikutuksia Helsingin pienvesiohjelmassa (2007) kuvatun tavoitetilan saavuttamisesta. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena syksyllä 2010 Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin kaupungin rakennusviraston yhteistyönä ja siinä sovellettiin ympäristötaloustieteessä vakiintunutta ehdollisen arvottamisen menetelmää. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Helsingin kaupungin kotitaloudet (N=700). Lopullinen aineisto käsitti 265 vastausta kaikkiaan kolmen yhteydenoton jälkeen ja tutkimuksen vastausprosentti oli siten 38 %. Tutkimuksessa arvioitiin rahallinen kokonaishyöty purovesistön tilan ja rakenteen parantumisesta sekä asukkaiden käytön että käytöstä riippumattomasta näkökulmasta. Kyselyssä vastaajille kuvattiin parannus Helsingin purojen ja pienvesien ekologisessa tilassa pienvesiohjelmassa esitetyn tavoitetilan mukaisesti. Purot ja puronvarret koetaan tulosten perusteella tärkeäksi osaksi kaupunkiluontoa, joka tulisi säilyttää tuleville sukupolville. Suuri osa vastaajista pitää puroja ja puronvarsia tärkeinä virkistyspaikkoina, joihin voi hetkeksi vetäytyä rauhoittumaan. Maksuhalukkuutta kysyttiin käyttäen maksukorttitekniikkaa, joka mahdollisti myös vastaajan ilmaiseman epävarmuuden kullekin maksukortin summalle. Kokonaishyöty parantuneesta purovesiluonnosta on tämän tutkimuksen mukaan alueen asukkaille vähintään 1,4 miljoonaa euroa (2010) vuodessa ja kuvitteellisen pienvesirahaston viisivuotiskaudella noin 7,2 miljoonaa euroa. Arvioitu kokonaishyöty ylittää monin kerroin kunnostustoimista koituvat ja arvioidut kustannukset. Valuma-alueilla, joissa oltiin näkyvästi toteutettu kunnostustoimia, asukkaat ilmaisivat olevansa halukkaampia maksamaan enemmän purovesistöjen tilan parantumisesta koituvasta hyödystä tulevaisuudessa. Tällä arvottamistutkimuksella oli yhteiskunnallinen tilaus eli se toteutettiin yhteistyössä alueen kunnostustoimien rahoittajan kanssa. Päätöksentekijän kanssa yhteistyössä toteutetulla CV-tutkimuksella (ehdollisen arvottamisen menetelmä, Contingent valuation) on usein viestinnällisesti suuri merkitys. Tutkimuksen toteutusvaiheessa alueen sidosryhmät saavat paljon tietoa alueensa ekosysteemeistä ja niiden tuottamista palveluista. CV-tutkimuksen tuloksilla ja siihen liittyvällä viestinnällä voi olla vaikutusta myös alueen päätöksentekijöihin.

Öjanjärvi on syntynyt vuonna 1969, jolloin se padottiin merenlahdesta erilliseksi makeanvedenaltaaksi suurteollisuuden tarpeisiin. Toukokuussa 1998 toteutuneen uuden säännöstelyn mukaisesti järven veden pinnantaso irrotettiin meriveden korkeudesta ja vakautettiin pysyvästi korkeammalle tasolle. Tutkimusraportti pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Kuinka arvokas Öjanjärvi on käyttäjilleen niin taloudellisesti kuin henkisesti? Miten ja missä laajuudessa järveä käytetään? Virkistyskäytön taloudellisen arvon määrittelemiseksi on käytetty soveltuvin osin contingent valuation -menetelmää. CV-menetelmässä virkistyskäytön rahamääräinen arvioiminen tapahtuu yksilöiden ilmaisemien maksuhalukkuuksien pohjalta. Aineisto kerättiin haastattelemalla 142 Öjanjärven virkistyskäyttäjää. Järven käyttäjistä veden laatua piti erinomaisena tai hyvänä 46 prosenttia vastaajista, tyydyttävänä 38 prosenttia, välttävänä tai sopimattomana 15 prosenttia. Loma-asukkaat eivät arvostaneet veden laatua yhtä korkealle kuin uimarannan käyttäjät. Edelleen Öjanjärven virkistysarvo on parantunut selvästi tai jonkin verran 42 prosentin mielestä, säilynyt ennallaan 31 prosentin mielestä ja huonontunut jonkinverran tai selvästi 21 prosentin näkemyksen mukaan. Äänestystulos vedenpinnantasoa koskevassa kysymyksessä on selvä. Lomaasukkaista enemmistö eli 63 prosenttia haluaa vedenpintaa nostettavan, 21 prosenttia purkaa padot, 11 prosenttia ei osannut tai halunnut vastata ja 6 prosenttia halusi säilyttää pinnantason nykyisellään. Maksuhalukkuuksia tarkasteltaessa vedenpinnan nostajat voittivat vain niukasti (150 taloutta x 400 markkaa, yhteensä 60 000 markkaa) määrällisesti selvästi harvalukuisemmat patojen purkajat (55 taloutta x 1 000 markkaa, yhteensä 55 000 markkaa), jotka olivat suuremman summan muodossa kärkevämmin asiansa takana. Öjanjärven loma-asunnoilla viettää aikaansa 1 022 varsinaista käyttäjää, jollaisiksi katsotaan ydinperhe. Mökeillä on lisäksi 1 825 säännöllistä käyttäjää, kuten lähisukulaiset. Vieraita mökeillä käy noin 9 052 henkilöä vuodessa. Uimarannan säännöllisiä käyttäjiä arvioidaan Öjanjärvellä olevan noin 4 800 henkilöä. Kaiken kaikkiaan järveä käyttävän viiteryhmän koko on vuositasolla noin 17 000 henkeä. Öjanjärven loma-asunnoissa vietetään vuodessa 90 958 virkistysvuorokautta. Mainittujen virkistysvuorokausien yhteisarvo on vastaajien ilmoittamien arvostusten perusteella noin 11,37 miljoonaa markkaa vuodessa. Yhden henkilön osalta virkistysvuorokauden arvo on 125 markkaa. Uimarannan käyttäjät arvostivat rantakäynnin rahalliseksi arvoksi 13 markkaa, ja vuodessa rantakäyntejä arvioitiin olevan 24 000. Uimarantakäyntien rahallinen arvo on noin 0,31 miljoonaa markkaa vuodessa. Mikäli järviympäristön tila muuttuisi nopeasti huonompaan suuntaan, lomaasukkaista 76 prosenttia olisi valmis arvionsa mukaan panostamaan 10 000 markkaa järven pelastamiseksi kertaluontoisena maksuna; yhteensä 2,77 miljoonaa markkaa. Uimarannan käyttäjistä 83 prosenttia olisi valmis maksamaan keskimäärin 200 markkaa; yhteensä 0,25 miljoonaa markkaa. Loma-asukkaiden ilmoittama kiinteistön ja käyttöirtaimiston arvo on 250 000 markkaa. Kiinteistöjen yhteisarvo kokonaisuudessaan on 91,25 miljoonaa markkaa. Tästä järven osuudeksi vastaajat arvioivat 60 prosenttia eli 54,75 miljoonaa markkaa. Maksuhalukkuuskysymyksissä esille tulleet suuret rahamääräiset summat on tulkittavissa viestiksi vapaa-ajan ja oman lomapaikan huomattavasta merkityksestä Öjanjärvellä aikaansa viettäville yksilöille ja perheille. Itse asiassa moni haastateltavista totesikin, että oman mökkipaikan arvoa ei voi rahalla edes mitata. Lomamaisemassa yksittäisillä henkilökohtaisilla paikoilla on oma 'subjektiivinen arkeologiansa'. Mökkirantaan kiinnitytään tunnesitein; eletyt kokemukset, yhteiset hetket sukulaisten kanssa, luonnon rytmi ja tapahtumat saavat merkityksensä paikan kontekstissa,jolloin paikan ja subjektin välille muodostuu vahva tunneside. Edelleen laajemmassa käsiteyhteydessä vesiympäristöt ovat osa suomalaista kansallisvarantoa. Niiden voidaan katsoa edustavan arvoja, joihin suomalaisen luonto, luonne ja peräti suomalainen kulttuuri yhdistetään. Virkistyshyötyjen säilymisen kannalta tulisi huolehtia vesistön aktiivisesta suojelusta ja kehittämisestä niin julkisten kuin yksityistenkin tahojen toimesta. Alueen asukkaiden omalla aktiivisuudella on ollut suuri-ja tulee ilmeisesti jatkossakin olemaan -ratkaiseva vaikutus virkistyskäytön kehittymiselle.