Search

Tarkastelen artikkelissani miesten identiteettityötä ja affektiivis-diskursiivisia käytäntöjä puheessa, joka käsittelee työpaikoilla tapahtuvaa terveyden edistämistä. Analyysini kohteena on sosioekonomisesti moninainen 17 miehen haastatteluista koostuva aineisto. Analyysi osoittaa terveyden olevan miehille onnellisuusobjekti, jonka saavuttaminen ja ylläpitäminen asemoidaan välttämättömäksi ehdoksi hyvälle työelämälle. Miehet asemoivat itsensä oikeutetuksi työnantajan apuun. Samalla terveyttä edistävät toimet tunnistetaan valtasuhteiksi. Terveystietoisen ja yhteistyökykyisen terveyskansalaisuuden ohella haastateltavat tuottavat mieheyttä, jossa korostuvat työn autonomia ja vastustava suhde työnjohtoon. Epätarkoituksenmukaiseksi tai riittämättömäksi katsottuun terveyden edistämiseen suhtaudutaan vihamielisesti. Mieheys on osa myönteistä itseymmärrystä sekä terveyden edistämiseen mukautuvassa että sitä vastustavassa identiteettityössä.

Walt Disneyn kokopitkät piirrosanimaatioelokuvat 101 Dalmatialaista (1961), Miekka kivessä (1963), Viidakkokirja (1967) ja Aristokatit (1970) ovat teknisesti, sisällöllisesti ja temaattisesti poikkeuksellisia yhtiön historiassa, kun tarkastellaan niiden ilmentämää miehisyyttä. Artikkelissa analysoin näiden elokuvien maskuliinisuus- ja isyyskuvaa kontekstualisoiden ne toisen aallon feminismin edesauttamiin sosiokulttuurisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin sekä niiden myötävaikutuksella syntyneisiin diskursiivisiin sovitteluihin yhdysvaltalaisessa populaarielokuvassa. Elokuvatutkimuksen metodologisia lähtökohtia soveltavassa tutkimuksessani osoitan, kuinka sukupuoliroolien ja seksuaalisuuden vapautumisen tematiikka välittyy tarkastelemieni animaatioelokuvien performatiivisessa kehollisuudessa sekä uudenlaisessa liikekielessä ja sen rytmityksessä, jossa liike on jatkuvassa vuoropuhelussa tyylin ja muotokielen kanssa. Tanssin, katseen, kosketuksen, musiikin ja eläimellisyyden risteymäkohdat mahdollistavat valkoiseen maskuliinisuuteen yhdistyvien sukupuoli- ja seksuaalisuuskäsitysten sekä perheasetelmien uudenlaiset, liukuvat neuvottelut.

Tutkielmassani tarkastelen, miten Monni Himarin eräaiheisista lastuista koostuva teos Eräiltä, eräistä (2020) rakentuu feministiseksi eräkirjaksi. Tutkin teoksen eränkävijän representaatiota, päähenkilön tekemää (mielen)matkaa ja kalastusta suhteessa suomalaisen eräkirjallisuuden lajissa ja eräkulttuurissa vallinneisiin patriarkaalisiin ihanteisiin, rooleihin ja asetelmiin. Lisäksi tarkastelen teoksen naisäänisen minäkerronnan ideologista sävyä kiinnittämällä huomioni arvomaailmaa ja näkökantoja ilmentäviin kerrontakäytänteisiin sekä kielikuviin. Tavoitteeni on osoittaa, miten teos asettuu suomalaisen eräkirjallisuuden kentälle tavalla, joka samalla haastaa sen maskuliinista ja miesvaltaista jäännettä. Tutkielmani kannalta tärkeä lähtökohta on lajiteoria. Ymmärrän kirjallisuudenlajin Alastair Fowlerin tapaan alati muuttuvana käsitteenä, mitä vasten rakentuu myös olennaisin tutkimuskysymykseni siitä, missä määrin Himarin teos tuo eräkirjallisuuteen jotain uutta. Suomalaisen eräkirjallisuuden lajin määrittelyssä tukeudun pääosin Markku Variksen teokseen Ikävä erätön ilta: suomalainen eräkirjallisuus (2003), joka antaa toistaiseksi kattavimman näkemyksen kyseisen kirjallisuudenlajin luonteesta ja kehityksestä. Koska eräkirjallisuuden naiskuvaa on tutkittu verrattain vähän, koen tarpeelliseksi tuoda sen määrittelyn tueksi esimerkkejä aiemmasta eräkirjallisuudesta. Tavoitteeni on paitsi tutkia Himarin teoksen kytkeytymistä eräkirjallisuuden lajiin, myös tuoda esiin aiempaa naisäänistä eräkirjallisuutta. Toinen tutkielmani kannalta olennainen teoria rakentuu äänen käsitteen ympärille. Nojaan Susan Lanserin feministisen kertomusteorian näkemykseen äänestä, joka muodostuu paitsi kerrontakäytänteissä myös yhteiskunnallisessa kontekstissa. Lanserin äänen tasoja (tekijällinen, omakohtainen ja yhteisöllinen ääni) soveltaen tarkastelen Himarin mi-näkerronnan naisäänisyyttä, ja pyrin osoittamaan siihen kirjoittautuneen feministisen ideologian. Lisäksi tutkielmaani värittää kauttaaltaan vahvasti myös tätä ideologiaa välittävän kielikuvallisuuden analysointi, jossa keskityn erityisesti naista ja luontoa rinnastaviin metaforiin. Analyysini mukaan Monni Himarin eräkirjaa voi luonnehtia feministiseksi eräkirjaksi kahdesta syystä. Ensinnäkin jo teoksen ensimmäinen lastu esittelee lastuissa seikkailevan päähenkilön naisena. Eränaisen äänellä kertova minä tuo itseironisesti esiin stereotypian naisesta taitamattomana eränkävijänä, minkä retorisuus konkretisoituu, kun eränainen selviytyy luonnon vaikeuksista. Tulen leviämisen tulkitsen rinnastuvan seksuaalisymboliikkaan, minkä näen kuvana eränaisen kapeasta roolista vapautumiselle. Vaikka lastu toistaa kuvaa eränkävijän maskuliinisuudesta, eränkävijän naiseus onnistuu myös haastamaan perinteistä eränmiehen kuvastoa. Toiseksi eränaisen mielenmatka luonnossa ja saalistuskuvaukset, joissa hahmottuu teema rakkaudesta, haastavat eräkirjallisuuden prototyyppistä asetelmaa, jossa erämies on toimija ja nai-nen saaliiseen vertautuva katseen ja halun alainen objekti. Vaikka Himarin teoksen eränainen toisaalta asettaa itsensä objektin rooliin samaistuessaan kaloihin, asetelma kääntyy lopulta päälaelleen, kun eränainen saa elämänsä saaliin: lohimiehen. Teoksen feministinen sävy elää paitsi tällaisessa tavassa esittää eränkävijätoimija naisena ja (mies)saaliin saavana kalastajana, se näkyy myös siinä, miten teoksen kokonaisuudessa hahmottuva rakkaustarina jätetään miehen rakkauteen sidotun onnellisen lopun sijaan keskeneräiseksi tavalla, jossa teitä onneen on rakkauden lisäksi toinenkin: ulapan takana siintävät uudet mahdollisuudet. Lisäksi viimeisessä käsittelyluvussa osoitan Lanserin singulaarisen äänen teoriaa soveltaen, että teoksen minäkerronnassa elää paikoin hyvin vahvasti kantaaottava sävy, minkä voi nähdä yhteisöllisenä äänitorvena tasa-arvoisemman eräkulttuurin puolesta. Tämän kantaaottavan sävyn kuvaksi nousee paitsi eränaisen vertautuminen virpovaan (pääsiäis)noitaan, hahmoon, jota on feministisessäkin retoriikassa hyödynnetty patriarkaattia kapinoivan naisen symbolina, myös virpomislorun taakse tärkeilevästi asettuviin pajunkissoihin, joiden tulkitsen kuvastavan eränaisen sanomaa jakavien joukkoa.

Tässä tutkielmassa tutkin seikkailufantasian sankareita ja mieheksi kasvamisen ja maskuliinisuuden teemoja kahdessa kohdeteoksessani. Tätä teemaa on tutkittu melko vähän suhteessa siihen, kuinka keskeistä sankaruus ja aikuiseksi kasvaminen ovat seikkailufantasian genrelle. Tarkastelen sankareita fantasiatutkimuksen keinoin ja feministisen kirjallisuudentutkimuksen kautta, teorioinani esimerkiksi mies- ja maskuliinisuustutkimus, queer-teoria ja intersektionaalisuus. Tarkoitukseni on tarkastella sankarihahmoja kriittisesti ja feministisellä katseella. Lisäksi tarkastelen fantasiakirjallisuuden historiallisia ja intertekstuaalisia juuria ja täydennän analyysiä esimerkeillä muusta fantasiakirjallisuudesta. Tämän tutkielman tarkoitus on tutkia, miten fantasiakirjallisuudessa esitetään sankaruutta ja maskuliinisuutta. Lisäksi tarkastelen fantasiakirjallisuuden muutosta ja sitä, missä määrin yhteiskunnalliset ja genren muutokset ovat vaikuttaneet sukupuolen esitystapoihin. Seikkailufantasiassa on kyse tarinakuviosta, jossa sankari elää tavallista elämää, kunnes hän jostain syystä joutuu lähtemään matkalle, jonka aikana hän oppii itsestään ja maailmasta sekä oppii taikuudesta. David Eddingsin The Belgariadin (1982–1985) päähenkilö Garion on tavallinen maalaispoika, joka joutuu lähtemään kotimaatilaltaan, seikkailee läpi koko mantereen ja osoittautuu lopulta maagikoksi, Riva-nimisen valtion kruununprinssiksi ja ennustetuksi sankariksi, jonka tehtävä on tappaa paha jumala. Brandon Sandersonin The Stormlight Archivesta (2010–) minulla on tarkastelussa yksi päähenkilöistä, Kaladin, joka lähtee kotikylästään sotaan ja päätyy petoksen seurauksena orjaksi, mutta johtamistaitojensa ansiosta hän nousee orjajoukon johtajaksi. Hän alkaa osoittaa merkkejä taikavoimista ja oppii käyttämään niitä, minkä seurauksena hänen orjajoukkonsa nousee prinssin henkivartiokaartiksi ja sitten Kaladinista itsestään tulee myyttisen ritarikunnan johtaja. Tulen tutkielmassani siihen tulokseen, että seikkailufantasiaan tuntuu näiden kohdeteosteni perusteella liittyvän maskuliinisuuden ja sukupuolijärjestelmien kritiikki. Yhteiskunnallisia teemoja, kuten sukupuolta, queeriä ja intersektionaalisuutta, voidaan käsitellä fantasiakirjallisuuden keinoin ja sankarihahmojen kautta. Olisin odottanut eron 1980-luvun ja 2010-luvun fantasiateosten välillä olevan suurempikin, mutta itse asiassa myös varhaisemmassa sarjassa oli paljon kriittistä suhtautumista erityisesti sukupuolirooleihin.

Artikkelissa hahmotellaan ajatusta maskuliinisesta pääomasta bourdieulaisen sosiaalisen pääoman teorian laajennuksena ja kysytään, mitä annettavaa sillä voisi olla sosiaalityölle ja sen tutkimukselle. Metodologisesti artikkelissa luetaan aikaisempia tutkimuksia, neljää miehiä sekä maskuliinisuuksia käsittelevää tai sivuavaa sosiaalityön väitöskirjaa sekä yhtä muuta tutkimusta vuosilta 2003–2021. Artikkelissa esitetään, että maskuliinisen pääoman käsitteen voisi jakaa eksklusiiviseen ja inklusiiviseen maskuliiniseen pääomaan, joista edellinen johtaa yksiulotteiseen käsitykseen mieheydestä, jälkimmäinen luo näkökulman sosiaalityön asiakkaiden autonomian vahvistamiseen ehkäisten sellaisia toiminnanmalleja, jotka aiheutuvat ongelmia miehen lähipiirille, yhteiskunnalle ja ennen kaikkea miehelle itselleen. peerReviewed

Suurin osa suomalaisista miehistä suorittaa asevelvollisuutensa yhä tänään aseellisena palveluksena Puolustusvoimissa. Niin suuren ylisukupolvisesti jaetun kokemuksen merkitystä suomalaiselle mieheydelle, eli miehenä olemiselle ja miehisinä pidetyille ominaisuuksille, ei voi aliarvioida. Puolustusvoimat suomalaisen kansallisen asevelvollisuuden instituutiona on suomalaisen mieheyden rakentamisen keskiössä. Valtion instituutiona sillä on valtion hyväksyntä sille, millaista mieheyttä se rakentaa ja miten. Suorittamalla Suomessa asevelvollisuuden voidaan nähdä, että saa oikeuden kutsua itseään mieheksi. Aseistakieltäytyjien mieheyden kyseenalaistamista esiintyy Suomessa vähintäänkin vitsin varjolla, milloin sivarihomotteluna tai pelkuriksi ja petturiksi haukkumisena. Tässä tutkielmassa tutkin, millaista mieheyttä sotilasvirkamiehet rakensivat vakaumuksen esitutkinnassa, ja miten he sitä rakensivat. Vuonna 1986 aseistakieltäytyminen vaati vakaumuksen tutkintaa, jonka suoritti asevelvollisten tutkijalautakunta (ATL). Laissa sallitut syyt kieltäytyä aseista olivat uskonnolliset ja eettiset syyt. Lisäksi vakaumuksen tuli olla kahden todistajan omalla allekirjoituksellaan oikeaksi todistama. Asevelvollisen kieltäydyttyä aseista sotilasvirkamies suoritti vakaumuksen esitutkinnan, jonka perusteella sotilasvirkamies ehdotti asevelvollisen palvelusmuodoksi joko aseellista, aseetonta tai siviilipalvelusta ATL:lle. Lopullisen päätöksen palvelusmuodosta teki ATL joko kuulemalla tai kuulematta asevelvollista. Vuosi 1986 oli viimeinen vakaumuksen tutkintavuosi, jonka jälkeen laki muuttui ja vakaumuksen tutkinnasta luovuttiin. Viimeisen vuoden tutkiminen onkin vakaumuksen tutkinnan perinnön tutkimista. Lisäksi vuonna 1986 kylmä sota lähestyi loppuaan, minkä vuoksi kyseisen vuoden tutkiminen on myös kylmän sodan lopun Suomen tutkimista. Tutkimuksella pyrin valaisemaan kulttuuri-, aate- ja sukupuolihistoriallista taustaa, jota vasten suomalaiset aseistakieltäytyjät ovat sekä aiemmin että tänään oman palvelusmuotoratkaisunsa tehneet. Tutkielmani päälähdeaineisto oli Kansallisarkistossa sijaitsevan ATL:n arkiston ilmoitusasiakirjat vuodelta 1986, joita oli 1600 kappaletta. Näistä tutkin ainoastaan eettisistä syistä aseista kieltäytyneitä, koska ne heijastelevat paremmin tämän päivän aseistakieltäytyjien syitä kuin uskonnolliset syyt. Osa ilmoitusasiakirjoissa esiintyvistä sotilasvirkamiesten kirjauksista olivat vuosilta 1984 ja 1985. Tutkin asiakirjoja diskurssianalyysin keinoin kiinnittäen huomiota, millaista kieltä sotilasvirkamiehet käyttivät aseistakieltäytyjistä. Lisäksi tarkastelin, miten aseistakieltäytyjät itse perustelivat vakaumustaan. Diskurssianalyysi perustuu kielifilosofialle, ettei käyttämämme kieli ainoastaan esitä todellisuutta, vaan myös luo sitä. Hegemoninen maskuliinisuus tarkoittaa tietyssä ajassa ja paikassa hallitsevassa asemassa olevaa mieheyttä, joka alistaa, taivuttelee ja suostuttelee muita mieheyksiä kaltaisikseen tai ainakin sitä tukeviksi. Lisäksi se tarkoittaa eri mieheyksien kamppailua ihailluimman mieheyden eli miesideaalin hegemonisesta asemasta. Asevelvollisuus on osa suomalaista hegemonista maskuliinisuutta. Kylmän sodan lopun vakaumuksen tutkinnassa kohtasi sotilasvirkamiehen hegemoninen maskuliinisuus ja hegemonian vastaiseen toimintaan kieltäytymisellään käynyt aseistakieltäytyjä. Vuoden 1986 vakaumuksen tutkinnassa sotilasvirkamiehet pelkän vakaumuksen selvittämisen sijaan liittivät kirjauksissaan aseistakieltäytyjiin naisellisiksi katsottuja piirteitä puuttumalla muun muassa heidän ulkonäköönsä. Osaa naisellisiksi katsomistaan kieltäytyjistä sotilasvirkamiehet ehdottivat aseelliseen palvelukseen kasvamaan miehiksi, ja osan he sulkivat ulos varuskunnista vahvistaen diskurssia armeijasta miesten, ja vain miesten, kouluna. Tämä osoitti yksittäisen sotilasvirkamiehen merkityksen vakaumuksen tutkinnassa. Lisäksi sotilasvirkamiehet pitivät aseistakieltäytyjiä vaarallisina miehinä YYA-sopimuksen ja Suomen kylmän sodan turvallisuuspolitiikan takia. Koska aseistakieltäytyjät kävivät kieltäytymisellään Puolustusvoimien mieskuvaa vastaan, oli heidän vähempi maskuliinisuutensa osin itse tuotettua.

In this article, the focus is on a theoretical discussion about how to analyse masculinities and power in historical research based on imagery and visual sources from a material-discursive point of departure. The argument is that analysing photographs in sport and the material-discursive representation of men/masculinities could contribute to a broader understanding of men’s hegemony. The article adds to the field of visual literacy and connects research on visual materials, sports history and critical gender studies. The past of Swedish ice hockey constitutes the case, while the understanding of men/masculinities departs from research by Jeff Hearn, Raewyn Connell and other scholars within the critical studies on men and masculinities field. Using four specific photographs from the Swedish magazine Hockey, the analysis exemplifies how their materiality and discursivity relate to a broader cultural context of the hegemony of men and masculinities. For example, cultural dominance strategies, visual techniques that ‘activate’ a photographed (or objectified) male subject and entitlement are discussed, and how these include discursive and material meanings of masculinity, status, and domination and how such embodiments interconnect with a contextual configuration of the dominant hegemony of men. peerReviewed

This article investigates the construction of gender identities of Pakistani men and women Facebook users given that Facebook has emerged as the prime social media platform through which Pakistani users interact. By employing thematic analysis and taking insights from theory of performativity and intersectionality, the findings of the interview data suggest that the formation, negotiation, and expression of gender identities on Facebook occurs through complex interplay between the discourses of religion, class, culture, and tradition. In some cases, Facebook highlighted the reproduction of the prevalent cultural models of masculinity and femininity while in other cases; there was resistance to the existing socio-religious cultural norms of the society.

Being a mixed martial arts fighter and a devout Christian seems to present an apparent contradiction that requires identity work to bring these identities into unity. We used Dialogical Self Theory and explored the autobiography of Ron ‘H2O’ Waterman, a professional fighter turned evangelist, to understand how the tensions between the different identities or I-positions were negotiated. We identified two I-positions, ‘Ron the Fighter’ and ‘Ron the Pater Familias’, which related differently to religion, sport, and masculinity. Importantly, the negotiations were not between MMA and faith, but between these two I-positions that served the different needs for self-enhancement and union with somebody else. The findings illustrate that some degree of narrative coherence is needed for maintaining psychological well-being, which in Waterman’s case was established by finding a third position that incorporated parts of both I-positions. We suggest that Dialogical Self Theory provides a promising perspective for understanding identity intersectionality in sport and how healthy and problematic stories are developed. Practical applications include supporting athletes in developing ‘meta-positions’ that can articulate the conflicts between incompatible I-positions and help identify ways to move forward. peerReviewed

Lektio 23.8.2022 Jyväskylän yliopistossa nonPeerReviewed

In this autobiographical/autofictional article, I analyze the representation of masculinity, an advertising poster for a new Finnish cigarette brand from the 1990s recession, when a new man, a “softie,” debuted under the pressure of the traditional male model and the twenty-first-century dudes and lads. The model posing in the poster is a homosexual, me. In the article I ask whether a gay could represent a Finnish man in the early 1990s or only present him. I examine the picture with a queer eye in search of inconsistencies and distortions that break present alternative interpretations to heteronormativity. Keywords: homosexuality, masculinity, heteronormativity, advertising, representation, autofiction ”Valheeni ja viettelykseni Marilyn kanssa”: Downtown-miehen eli Marlboro-miehen suomalaisen manttelinperijän autofiktiivinen representaatio Analysoin autobiografisessa/autofiktiivisessä artikkelissani maskuliinisuuden representaatiota, uuden suomalaisen tupakkamerkin julistetta, lama-ajalta 1990-luvun alusta, jolloin uusi mies, ”pehmo”, debytoi perinteisen miehen mallin ja 2000-luvun äijien ja jätkien puristuksessa. Julisteessa poseeraava malli on homoseksuaali, minä. Artikkelissa kysyn, voisiko homo edustaa suomalaista miestä 1990-luvun alussa vai vain esittää tätä. Tarkastelen kuvaa queerilla katseella etsien epäjohdonmukaisuuksia ja vääristymiä sen heteronormatiivisuudessa ja esitän sille vaihtoehtoisia tulkintoja. Avainsanat: homoseksuaalisuus, maskuliinisuus, heteronormatiivisuus, mainonta, representaatio, autofiktio

Tässä tutkielmassa tutkin chick lit -kirjallisuuden lajipiirteitä Pia Heikkilän teoksessa Operaatio Lipstick. Tutkielmassani haluan selvittää, millaista naiskatsetta (female gaze) teos tuottaa ja millaista maskuliinisuutta hahmorepresentaatioissa rakennetaan. Tutkielmani teoreettinen viitekehys on aiemmassa chick-tekstien tutkimuksessa sekä feministisessä kirjallisuudentutkimuksessa. Metodina tässä tutkimuksessa käytän monitieteistä tekstianalyysiä, tarkemmin sosiaalitieteen ja mediatutkimuksen puolelta ammentavaa representaatioanalyysia. Tutkimukseni rakentuu kolmen tutkimuskysymyksen varaan: Millaista naiskatsetta teos tuottaa? Miten mieshahmoja representoidaan teoksessa, ja millaista maskuliinisuutta representaatiot tuottavat? Uudistavatko vai toisintavatko representaatiot lajin kuvastoa ja konventioita? Chick lit -kirjallisuuden maskuliinisuuden representaatioiden tutkimus on ollut tutkimuskentällä vähäistä, sillä naisviihteen tutkimukset ovat keskittyneet tutkimaan lähinnä naishahmoja ja naistoimijuutta. Lähestyn aihetta naiskatseen käsitteen avulla, sillä hahmorepresentaatiot suodattuvat teoksen kertojan naiskatseen kautta. Naiskatseen käsite tulee alun perin elokuvatutkimuksen puolelta, mutta sitä on sovellettu myös kirjallisuudentutkimuksessa. Hahmorepresentaatioita ja niiden välittämää maskuliinisuutta tutkittaessa tulee representaation sekä hegemonisen maskuliinisuuden käsitteet oleellisiksi työkaluiksi. Tutkielmani keskeisin tutkimuskysymys käsittelee sitä, uudistaako vai toisintaako Heikkilän teos chick lit -kirjallisuudelle tyypillisiä piirteitä. Suhteutan Heikkilän teoksen piirteitä kansainvälisen chick litin ominaispiirteisiin, sillä näitä piirteitä on havaittavissa teoksesta. Tutkimukseni osoittaa, että Heikkilän teoksen naiskatsetta ohjaa esimerkiksi chick lit -kirjallisuudelle tyypillinen sinkkudiskurssi sekä muut genrelle tyypilliset ominaispiirteet, mutta myös esimerkiksi teoksen poikkeuksellisella miljööllä on vaikutusta siihen, millaista naiskatsetta teos rakentaa. Teoksen ihannemaskuliinisuus noudattelee länsimaista miesihannetta ja on näin myös uskollinen genrelleen. Päähenkilön mieltymykset sanelevat sen, kuinka haluttavina tai epähaluttavina mitäkin maskuliinisuuden sekä feminiinisyyden piirteitä kuvataan. Analyysissani huomasin, että hahmorepresentaatioissa toistuivat muun muassa esineellistävä kuvaus, hegemoninen maskuliinisuus, miestoimijuuden hidas kehittyminen mediakulttuurissa sekä toisaalta postfeministisen naistoimijuuden kehittyminen.

Nuancing Young Masculinities tells a complex story about the plurality of young masculinities. It draws on the narratives of Finnish young people (mostly boys) of different social classes and ethnicities who attend schools in Helsinki, Finland. Their accounts of relations with peers, parents, and teachers give insights into boys’ experiences and everyday practices at school, home, and in leisure time. The theoretical insights in this volume are wide-ranging, illuminating the plurality of masculinities, their dynamism, and intersections with other social identities. The young people’s enthusiastic and reflexive engagement with the research dispels stereotypes of boys and masculinities and offers a unique and holistic re-imagining of masculinities. Nuancing Young Masculinities provides a nuanced and compelling understanding of young masculinities. Vertaisarvioitu peerReviewed

Pro gradu -tutkielma tarkastelee Hilja Valtosen (1897–1988) romaania Vaimoke (1933) konventioilla leikkivänä romanssina. Valtosen teokset olivat aikansa myyntimenestyksiä, minkä vuoksi Valtosta alettiin kutsua painosten herrattareksi. Hänen teoksensa kuuluvat suomalaiseen 1920-luvun ajanvieteromaanin lajityyppiin, jolle oli ominaista koulutetun keskiluokan ja modernin elämän kuvaaminen huumorilla höystettynä. Tutkielman tutkimuskysymys on, miten teos toisaalta hyödyntää erilaisia lajien ja ilmaisumuotojen konventioita ja miten se toisaalta muuntaa niitä. Tutkielma lähestyy teosta lajiteorian näkökulmasta ja ymmärtää lajin Alastair Fowlerin määritelmän mukaan alati muutoksessa olevana. Vaimoke on kirjeromaanimuotoinen romanssi, jossa kohtaavat kirjeromaanin tavat luoda merkityksiä, naisten historialliseen kirjoittamiseen liittyvä yksityinen ja julkinen sekä romanssin juonikaava. Tutkielma tarkastelee Vaimokkeessa ilmeneviä lajien ja ilmaisumuotojen konventioita sekä niiden odotuksenmukaisuutta neljällä eri osa-alueella: teoksen kirjeromaanimuodossa, huumorissa, teoksen mieshahmojen maskuliinisuudessa sekä romanssin juonikaavassa. Tutkielma käsittelee Vaimokkeen kirjeromaanimuotoa naisten kirjoittamiseen liittyvänä lajina ja etsii kirjeromaanimuodolle tyypillisiä piirteitä Janet Altmanin teorioiden avulla. Huumoritutkimuksessa hyödynnetään inkongruenssiteoriaa ja ylemmyysteoriaa. Teoksen miespäähenkilön ja teoksen muiden miesten maskuliinisuutta tarkastellaan käyttämällä kriittisen miestutkimuksen keinoja ja hegemonisen maskuliinisuuden käsitettä. Romanssin juonikaavalle tyypillisiä elementtejä tutkimus lähestyy Janice Radwayn, Tania Modleskin, Jackie Staceyn ja Lynne Pearcen sekä Pamela Regisin avulla. Tutkielma esittää, että teos liikkuu lajityyppien risteyksessä, mikä ilmenee siitä, että kirjemuoto mahdollistaa teoksen romanssin juonikaavaan kuuluvan onnellisen loppuratkaisun. Romaanin keskeisenä motiivina on minäkertoja Kirstin tietoisuus romanssin juonikaavasta ja siihen kuuluvista vaatimuksista ja elementeistä, joita hän tuo esille huumorin keinoin. Hilja Valtosesta tehdyssä tutkimuksessa on korostunut joko keskittyminen koko Valtosen tuotantoon tai hänen esikoisromaaniinsa Nuoren opettajattaren varaventtiili. Tutkielman kohdeteosta Vaimoketta ei ole tutkittu suomalaisessa kirjallisuudentutkimuksessa yksittäisenä teoksena.

Lectio praecursoria Suomen historian väitöskirjaan Kynällä ja sanalla : Yrjö Karilas poikien kasvattajana 1910–1960-luvuilla, Jyväskylän yliopistossa 26.11.2021. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Recent studies on boys and young men’s heterosexual practices point in contradictory directions. On the one hand, boys and young men seem to be placing less value on “hard”, overtly aggressive masculinity and compulsive heterosexuality, in keeping with their adoption of more egalitarian attitudes in their sexual relationships. On the other hand, the hegemonic masculine notions that associate “real” men with sexual prowess persist as well. In this article, we argue that this contradiction indicates careful (re)calibration in doing respectable heteromasculinities. We draw on a small-scale qualitative study located in Helsinki, Finland, in illuminating how cis-gendered boys and young men with less privileged backgrounds construct their heteromasculinities as respectable, which requires context-specific balancing between distancing themselves from and embracing hegemonic notions of manhood. Through this balancing, the boys and young men reconfigure not necessary the substance but the style of respectable heteromasculinity; therefore contributing to sustaining masculine hegemony by attuning it according to the claims of the “#MeToo era”.

Ronald F. Levant & Shana Pryor: The Tough Standard. The Hard Truths About Masculinity and Violence. New York: Oxford University Press, 2020, 199 s. ISBN 978-0-19-007587-3

Tutkielmassani tarkastelen, millaisia maskuliinisuuksia Uuno Kailaan Aunuksen sotaretkestä kertova novelli ”Bruuno on kuollut” kuvaa ja tuottaa. Tutkin novellin kertojan sekä hänen ystävänsä Bruunon mies- ja sotilaskuvan muotoutumista, ja vertaan niitä novellin aikalaiskontekstissa vallinneisiin mies- ja maskuliinisuusihanteisiin, joita representoidaan paitsi nationalistisessa sisällissotakirjallisuudessa, myös julkisessa, yhteiskunnallisessa keskustelussa. Lisäksi pohdin kertojan häpeän, syyllisyyden ja rakkauden tunteiden vaikutuksia henkilöhahmojen maskuliinisuuden ja mieskuvan muovautumisessa. Tavoitteeni on tutkia, millaiset mieheyden representaatiot nousevat novellissa keskiöön, ja millaisen arvotuksen eri maskuliinisuudet saavat tekstissä. Representaatioanalyysini tärkein teoriakehys löytyy kriittisestä miestutkimuksesta. Tukeuduin pääosin sukupuolentutkija Arto Jokisen tutkimuksiin maskuliiniseksi mielletyn väkivaltakulttuurin kytkeytymisestä mieheyteen niin yhteiskunnassa kuin suomalaisessa sotakirjallisuudessakin. Miestutkimuksen välineillä tarkastelen henkilöhahmojen ilmentämää maskuliinisuutta kriittisesti, ja pyrin osoittamaan, että sotakontekstistaan huolimatta novellin keskiöön nousevat myös perinteisestä sotilaan ihanteesta poikkeavat ominaisuudet. Tutkimukseni toinen merkittävä lähde on Sara Ahmedin tunnetutkimus, jota hyödynnän kertojan tunteiden tarkastelussa. Ahmedin käsitys tunteista sosiaalisina käytänteinä ja tekoina tarjoavat mielekkään näkökulman tutkittaessa kertojan ilmentämää maskuliinisuutta ja mieskuvaa. Rakkauden tunteiden tarkastelussa tukeudun myös queer-tutkimuksen käsitteisiin. Tutkielmani lopuksi kerään yhteen tekemäni johtopäätökset. Analyysini mukaan Uuno Kailaan novellin representoimat maskuliinisuudet eivät palaudu yksiselitteisesti nationalistiseen valkoiseen maskuliinisuusihanteeseen, jonka näen sisällissodan jälkeisessä Suomessa hegemonisessa asemassa olevana. Yhtäältä novellin mieskuva kyllä asettuu niin sanotulle vapaussotakirjallisuudelle tyypilliseen mieskuvan jatkumoon, mutta toisaalta teoksessa arvotetaan ensisijaisiksi piirteiksi Bruunon lempeys ja herkkyys, joiden koen edustavan ”pehmeämpää”, ideaalista poikkeavaa maskuliinisuutta. Ajan hegemonista maskuliinisuutta vastustavat niin ikään kertojan romanttiseksi rakkaudeksi tulkitsemani tunteet ystäväänsä kohtaan. Lisäksi kertojan tuntema syyllisyys ja katumus sotaretkelle osallistumisesta rikkovat perinteistä kansallisromanttista runebergiläistä käsitystä sotilaasta, mikä yleistyi myöhemmin vasta jatkosotakirjallisuudessa. Tapahtumista traumatisoitunut kertoja kyseenalaistaa sodan, ja tuottaa ajassaan uutta mies- ja sotilaskuvaa, jossa representoituvat samanaikaisesti stereotyyppisen maskuliinisen miehen ihailu sekä kritisointi. Teos tuottaa monitulkintaista ja ristiriitaista kuvaa miesihanteista, kansallismielisyydestä sekä sodasta. Kailaan novellin voikin nähdä peilaavan sitä sisällissodan jälkeistä kahtiajakautuneisuuden tilaa, jossa Suomi oli novellin kirjoitushetkellä.

PurposeThis paper focuses on how gendered processes of working life are (re)constructed and are also challenged discursively in paid and volunteer care and work in reception centers. The purpose of this paper is to show how caring work with asylum seekers can both enhance the traditional gender order and challenge it through enabling men to have opportunities to care.Design/methodology/approachThe data were produced through qualitative interviews among paid workers and volunteers in reception centers, and analyzed through a discourse analysis approach.FindingsThree discourses of care and work were identified: a discourse on solidarity and care; a discourse on control and order; and a discourse on caring men. The findings show that traditional attitudes toward gender are easily discerned in other cultures, but not as easily recognized in the everyday processes near at hand. Gender order is retained through traditional roles, which also reflects conventional attitudes in a society often seen as a model country for equality. However, change is possible, and one core issue is the need to involve men in care work and caring in general.Social implicationsThe findings can be applicable to the deconstruction of traditional gender order in working life; to the disclosure of gendered xenophobia in work with asylum seekers, in particular through dialogue with “Others”; and to the enabling of care by men.Originality/valueLittle previous research has been done on care in reception centers and care as a gendered activity with value. In the future many countries are likely to encounter increases in asylum seekers, and therefore, intersections of gender and ethnicity are of importance in societies as regards migration, work and care.

Nature and mountains are often represented as places of healing in literature and the media, especially for white, healthy, and middleclass men. However, discussions on nature and gender in relation to trauma are rare, and a specific discussion on the representation of male mountain climbers’ traumas is missing. In this article, we are interested in how nature, particularly the famous mountain El Capitan, is represented in Jeff Long’s novel “The Wall” (2006) and Tommy Caldwell’s memoir “The Push” (2017) as a specific spatial location of healing for male rock climbers, who at the same time are both victims of traumatic events and partially responsible for the development of those events. More specifically, this article places ecofeminist and ecological masculinities scholarship in dialog with trauma studies and analyzes these texts with the aim of showing how representations of trauma relate to those of nature and masculinity. In this analysis, questions of how certain aspects of ecological and hegemonic masculinities relate to representing trauma, nature, and masculinity are central, as are issues of perpetrator trauma and the non-generic character of traumatic experience. Ultimately, we show how representations of nature, trauma, and masculinities in the primary texts converge and reflect a plurality of gendered responses to trauma and healing in nature., La naturaleza y las montañas se presentan a menudo como lugares de curación en la literatura y en los medios de comunicación, especialmente para los hombres blancos, sanos y de clase media. Sin embargo, las discusiones sobre la naturaleza y el género en relación con el trauma son escasas, y falta una discusión específica sobre la representación de los traumas masculinos de los montañistas. En este artículo, estamos interesados en cómo la naturaleza, particularmente la famosa montaña El Capitán, está representada en la novela “The Wall” (2006) de Jeff Long y en la memoria “The Push” (2017) de Tommy Caldwell como una ubicación espacial específica de curación para escaladores masculinos, quienes son simultáneamente víctimas de eventos traumáticos y parcialmente responsables del desarrollo de esos eventos. Más específicamente, este artículo coloca en un diálogo el ecofeminismo y las masculinidades ecológicas con estudios de trauma, y analiza estos textos mostrando cómo las representaciones del trauma se relacionan con las de la naturaleza y la masculinidad. En este análisis, las preguntas sobre cómo ciertos aspectos de las masculinidades ecológicas y hegemónicas se relacionan con la representación del trauma, la naturaleza y la masculinidad son fundamentales, como lo son las cuestiones del trauma del perpetrador y el carácter no genérico de la experiencia traumática. En última instancia, mostramos cómo las representaciones de la naturaleza, el trauma y las masculinidades en los textos primarios convergen y reflejan una pluralidad de respuestas de género al trauma y la curación en la naturaleza.

Asiakasohjautuvuus, tiukkeneva aikataulutus ja ajamisen seurantajärjestelmät ovat kaventaneet rekanajon vapautta ja itsenäisyyttä. Muuttuvassa työelämässä rekkamiehet jäsentävät työnsä arvoa uusin tavoin: Tärkeäksi nousevat taidot lastata ja purkaa luovaa ongelmanratkaisua vaativia kuormia sekä luovia jatkuvasti tiukentuvien ja muuttuvien aikataulujen puristuksessa. nonPeerReviewed

Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassa miesten tahattoman lapsettomuuden kokemusta. Lääketieteellisesti tahaton lapsettomuus määritellään, kun lasta on yritetty suunnitellusti yli vuoden ajan siinä kuitenkaan onnistumatta. Lapsettomuus voidaan jakaa primaariseen ja sekundaariseen lapsettomuuteen. Primaarissa lapsettomuudessa raskaus ei ole koskaan alkanut. Sekundaarisessa lapsettomuudessa uusi raskaus ei ala. Tarkastelen, miten tahaton lapsettomuus muokkaa tahattomasti lapsettomien miesten arkikokemuksia sekä selvitän, miten tahattomasti lapsettomat miehet näkevät vertaistuen. Tahaton lapsettomuus on ongelma, jonka seuraukset ovat moniulotteiset. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys perustuu miesten tahattoman lapsettomuuden tutkimukseen, mies-, maskuliinisuus- ja isyystutkimukseen sekä vertaistuen tutkimukseen tahattoman lapsettomuuden kokemuksessa. Tutkimusaineistona on yhdeksän tahatonta lapsettomuutta kohdanneen miehen puolistrukturoitua haastattelua? Tutkimusmenetelmänä on fenomenologinen kokemuksen tutkimus, jota jatkan analysoiden sisällönanalyysin avulla jäsentäen kokemusryppäät havainnoiksi, keskeisiksi kiteytyksiksi ja lopulta pääteemoiksi eli kokemuskokonaisuuksiksi. Kokemuskokonaisuuksia muodostui kaikkiaan kuusi, joista ensimmäiset neljä jäsentävät miehen tahattomasta lapsettomuudesta kumpuavia ilmiöitä ja kaksi kokemuskokonaisuutta selittävät, miten miehet kokevat vertaistuen tahattomaan lapsettomuuteen. Tahaton lapsettomuus saa aikaan surua ja murtuneisuutta, jolla tarkoitan pysyvää sosiaalista elintilaa rajoittavaa tilaa. Tahaton lapsettomuus saa aikaan hyvinkin erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa puuttumista intiimeihin asioihin. Se aiheuttaa ahdistusta, vieraantumista ja ulkopuolisuuden kokemuksia ja on omiaan korostamaan oman intimiteetin suojaamista. Tahaton lapsettomuus on edelleen tabu, mikä aiheuttaa vaikenemista. Arki, puolison tuki, yleinen tietämys ilmiön yleisyydestä ja vertaistuki ovat keinoja selvitä kokemuksesta. Julkisen ja yksityisen sairaanhoidon välillä miehet kokevat merkittäviä eroja saamassaan kohtelussa. Haastateltavat olivat osallistuneet vertaistukeen, mutta se aiheutti myös epäilyjä. Kaikkiaan miehet toivovat omia vertaistukiryhmiä, joissa toimintamuodot olisivat miehille sopivia. Perinteisesti miehet on nähty arjessa toimijoina, ei niinkään tunnekokemusten sanoittajina. Sosiaalipoliittisesti työelämän sääntöjen uudistus ja yhtenevät käytänteet, jotka huomioivat tahattoman lapsettomuuden, olisivat omiaan auttamaan miehiä kokemuksessa. Julkisen sektorin tahattoman lapsettomuuden hoitoa tulisi kehittää asiakaslähtöiseksi palveluksi, jossa huomioidaan miesten henkisen jaksamisen tukeminen. Miehille tulisi tarjota omia vertaistukiryhmiä, joiden toiminnassa huomioitaisiin yksinomaan miehet ja heistä lähtevät vertaistukitarpeet.

Tämän kasvatustieteellisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten 12-13- vuotiaat alakoululaiset rakentavat sukupuolta ja maskuliinisuutta kulttuuristen narratiivien välityksellä poststruktuaalisen feminismin viitekehyksestä. Tutkimusaineisto kerättiin narratiivisesti eläytymismenetelmän avulla kahdelta eri 6. luokan oppilailta pirkanmaalaiselta yhtenäiskoululta lokakuussa 2020, ja analysoitiin narratiivisdiskursiivisen metodin keinoin. Tarkastelun kohteena olivat narratiiveissa esiintyneet diskurssit, joiden kautta sukupuoliin liittyviä kulttuurisia arvoja, asenteita ja sosiaalisia normeja rakennetaan pidetään yllä koulussa. Tutkimuksen keskeisimpinä teorioina toimivat hegemonisen maskuliinisuuden ja sukupuolen performatiivisuuden teoriat, joiden kautta hahmotin oppilaiden kulttuuristen sukupuoli- ja maskuliinisuusnarratiivien diskursiivista rakentumista.Tiivistin narratiivisesta aineistosta viisi diskursiivista teemaa, joiden kautta sukupuolta ja maskuliinisuutta rakennetaan ja ylläpidetään koulussa. Näitä teemoja olivat sosiaaliset diskurssit, fyysiset diskurssit, psyykkiset diskurssit, heteronormatiiviset diskurssit ja sukupuolitietoisuuden diskurssit. Erittelin oppilaiden kertomuksista hegemonisen maskuliinisuuden sekä sukupuolen sosiaalisen rakentumista ylläpitäviä mekanismeja ja valtahierarkioita. Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden käsitteet toimivat vastinpareina, joiden kautta dekonstruoin kuudesluokkalaisten kulttuurisesti omaksumaa sukupuolitietoa. Kertomuksissa sukupuolen performatiivisuus ja hegemoninen maskuliinisuus ilmenivät oppilaiden kouluarjessa vaihtelevissa tilanteissa niin luokkahuoneessa kuin sen ulkopuolella. Kulttuurisesti omaksutut sukupuolidiskurssit tulivat selkeimmin esiin oppilaiden tilan- ja äänenkäytössä, harrastuksissa, kiinnostuksen kohteissa ja erilaisissa sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Etenkin jalkapallon pelaaminen toimi hegemonisen maskuliinisuuden ja poikasukupuolisuuden rakentamisen sekä ylläpitämisen linnakkeena, johon kaikilla oppilailla ei ollut pääsyä. Tutkimuksen tulosten valossa kuudesluokkalaiset oppilaat rakentavat sukupuolta pääosin tyypilliseen länsimaiseen hegemoniseen maskuliinisuuteen yhdistettävien diskurssien kautta, mikä tukee aiempia aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Kuudesluokkalaiset pitivät koulussa yllä perinteistä, heteronormatiivista, dikotomista sukupuolijärjestystä tyttö- ja poikasukupuolisuutta rakentavien toistotekojen avulla. Sukupuolten tasa-arvon kehittämisen näkökulmasta kouluissa olisi tarvetta kehittää feministiseen pedagogiaan perustuvia opetusmenetelmiä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) ja tasa-arvosuunnitelmien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää niin oppilaiden kuin opettajien sukupuolitietoisen toiminnan kehittämistä. Alakoulussa tapahtuvan tasa-arvokasvatuksen tulisi tapahtua feministisen, osallistava pedagogiikan ja queer- ajatteluun perustuvan, sukupuolitietoisen kasvatustoiminnan avulla.

nonPeerReviewed

This study analyzes the emotional and aesthetic labor of Finnish military officers. It examines the kinds of valuations officers attach to the notion of an ideal soldier. The meanings that officers give to these ideals are explored within the wider framework of post-Fordist new work. The ideal soldier is traditionally considered to be physically capable and strong, rational, and in control—features culturally coded as masculine. An analysis of 108 military officers’ writings and 12 interviews showed that while the traditional masculine ideal still exists, a vast variety of valuations are related to new work. The notion of the new ideal worker includes attributes, such as empathy, emotional intelligence, and social skills, which are culturally coded as feminine qualities. These feminine valuations may work to female officers’ advantage. However, despite fractures in traditional masculine ideals, there are still some deeply rooted gender stereotypes that work to female officers’ disadvantage. peerReviewed

Pro gradu -tutkielmani tarkastelee Eeva-nimisessä suomalaisessa naistenlehdessä julkaistuja miesten kuvia. Media ja sen sisällä toimiva journalismi ovat kautta aikojen rakentaneet kuvaa ympäröivästä maailmasta erilaisten representaatioiden avulla. Mediassa ja journalismissa esiintyvät tekstit ja kuvat heijastavat aikaansa, ja siksi niiden avulla on mahdollista analysoida, millaisia käsityksiä ja ajatuksia esimerkiksi sukupuolesta tai maskuliinisuudesta on eri aikakausina ollut. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, minkälaista kuvaa Eeva-lehden journalistiset kuvastot ovat eri vuosikymmeninä rakentaneet miehistä. Tutkimusaineistoni koostuu yhteensä kolmesta Eeva-lehden vuosikerrasta. Vuosikerrat, joiden kuvia tarkastelen, ovat 1959, 1989 ja 2019. Jokainen vuosikerta koostuu yhteensä kahdestatoista lehdestä, mikä tarkoittaa, että analysoin yhteensä 36 lehden sisältöjä. Käytän tutkimusmenetelmänäni laadullista sisällönanalyysia, jonka avulla analysoin Eeva-lehden kuvien muotoa ja rakennetta sekä niiden vaikutusta kuvan välittämään representaatioon. Hyödynnän sisällönanalyysini tukena teemoittelua sekä representaation ja roolin käsitteitä, joiden avulla analysoin, millä tavoin valitsemani naistenlehti on esittänyt ja tuottanut vuosien varrella kuvaa miehistä. Teemoittelun avulla pyrin hahmottamaan aineistostani keskeisiä miesrepresentaatioita, Eeva-lehden numerosta toiseen toistuvia tapoja kuvata mies. Tutkimukseni tulosten mukaan Eeva-lehden kuvista nousee esiin neljä toistuvaa miesroolia, joiden läsnäolo vaihtelee hiukan eri vuosikertojen välillä. Nämä roolit ovat mies aviopuolisona, mies isänä, mies oman alansa asiantuntijana ja mies kuuluisuutena. Aviopuolisot ja isät esiintyvät kuvissa usein puolisoidensa ja perheidensä rinnalla, rakastavina ja heistä huolehtivina miehinä. Oman alansa asiantuntijat ovat puolestaan miehiä, joita on usein haastateltu jotakin juttua varten esimerkiksi heidän työnsä, asiantuntemuksensa tai tunnettuutensa takia. Nämä oman alansa asiantuntijat ovat kuvissa usein yksin ja heidät on monesti kuvattu oman työnsä ja asiantuntemuksensa kautta. Kuuluisuudet, joihin lukeutuvat esimerkiksi kansainväliset näyttelijät, muusikot ja kuninkaalliset, näyttäytyvät kuvissa monesti jollain lailla ihailtavina, esimerkiksi heidän ulkonäkönsä, taitojensa tai asemansa takia. Vuoden 1959 aineisto koostuu pääasiassa näistä neljästä keskeisimmästä roolista. Vuoden 1989 kuva-aineistossa esiintyy neljän yleisimmän roolin lisäksi myös kuvia, joissa mies on kuvattu eräänlaisen rakastajan roolissa. Vuoden 2019 kuvissa on nähtävissä hiukan laajempi joukko miesrooleja, joihin lukeutuvat keskeisten roolien lisäksi mies sisaruksena, mies aikuisen lapsen isänä ja mies lemmikin omistajana. Näiden uusien roolien ohella merkittävän eron aikaisempiin vuosiin muodostaa homomiesten läsnäolo kuvissa. Tämä kuudessakymmenessä vuodessa tapahtunut kehitys on linjassa niiden muutosten kanssa, joita mieheyttä ja maskuliinisuutta koskevissa käsityksissä on tänä aikana tapahtunut. Se osoittaa, että Eeva-lehti on päivittänyt sisältöjään ja kuvaustapojaan ajan hengen muuttuessa. Vaikka kehitystä ja monipuolistumista on miesten esitystavoissa tapahtunut, lehden linja vaikuttaa kuitenkin edelleen olevan hiukan vanhanaikainen, ja ihmisten ja representaatioiden moninaisuuteen olisikin hyvä kiinnittää jatkossa vielä enemmän huomiota.

In the past decade, the popularization of social media in Pakistan has greatly influenced the way in which people communicate and interact with each other. The rapidly evolving nature of online social media communication in the country when viewed against the backdrop of the country’s socio-cultural characteristics and religion is particularly significant. Facebook, being the prime social media platform in Pakistan has been revolutionary and liberating because while acting as a medium of communication, which transgresses the traditional manner of gendered social interactions, it has at the same time enabled the users to perpetuate and reinforce the existing gender ideology. As a result, Facebook in Pakistan has evolved into a space where individuals construct gender identities discursively. Using Multimodal Discourse Analysis, I investigate the ways in which Pakistani men multimodally construct their gender identities on Facebook. I show how Pakistani men are not only upholding the existing socio-cultural norms and discourse but also there are subtle signs of digression from the established models of masculinity. peerReviewed

peerReviewed

The article sheds light on male managers’ experience as fathers in a post-Soviet context in Lithuania. This empirical study of 12 male managers’ experiences of work-family integration (WFI), their ways of coping with negative experiences, and the role of organizations in reducing conflict and enriching WFI, reveal the emergence of a new paternal identity: fathers who perceive their role as caregivers but for whom this is still subordinate to the dominant role of the breadwinner. Relying on their wife is a man’s dominant coping strategy. Organizations are perceived as family unfriendly. The managerial implications of the need for organizational support are discussed. peerReviewed

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten käsityksiä maskuliinisuudesta. Tutkimuskysymyksemme olivat: millaisia käsityksiä lapset liittävät maskuliinisuuteen, millaisia maskuliinisia ominaisuuksia lapset pitävät suotavina sekä millaisia maskuliinisia ominaisuuksia lapset pitävät epäsuotavina. Tutkimuksen teoreettinen tausta rakentui erilaisten maskuliinisuusteorioiden, erityisesti hegemonisen maskuliinisuuden pohjalta. Tämän lisäksi teoriaosuudessa tukeuduttiin toimijuutta käsittelevään teoriaan sekä aikaisempiin mies- ja maskuliinisuustutkimuksiin. Tutkimuksen tutkimusotteena oli fenomenografia, sillä tutkimuksen keskiössä olivat käsitykset. Tutkimuksen aineisto kerättiin kevättalvella 2019 Pirkanmaan alueelta peruskoulun yleisopetuksessa olevilta 5. ja 6.luokkalaisilta. Tutkimusaineiston laajuudeksi muodostui viiden koululuokan joukko, joista tutkimukseen osallistui yhteensä 87 oppilasta. Osallistuneiden sukupuoli jakautui seuraavasti: 35 poikaa, 51 tyttöä. Lisäksi yhdessä vastauksessa sukupuolta ei ollut ilmoitettu. Aineistonkeruussa käytettiin kahta eri menetelmää: avoimia kysymyksiä sisältävää kyselylomaketta sekä yksilöllistä teemahaastattelua, johon valitsimme kyselylomakkeiden perusteella 8 vastaajaa. Aineiston analyysissä käytettiin laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten perusteella lasten käsitykset maskuliinisuudesta voidaan jaotella erilaisiin kehollisuuden, käyttäytymisen ja kompetenssien pääkategorioihin. Kehollisuuksiin lukeutuu kehoon, ulkoasuun ja elintapoihin liittyvät toiminnan tavat. Käyttäytymiseen liitetään väkivaltaan ja puolustamiseen, persoonallisuuteen, sosiaalisuuteen, luotettavuuteen ja sääntöjen noudattamiseen liitettäviä toiminnan muotoja. Kompetensseiksi luetaan liikunnallisuuteen, pelaamiseen, moottoriajoneuvoihin, esiintymiseen ja kyvykkyyteen liittyviä kuvauksia. Suotavien maskuliinisuuksien joukossa ovat hyvät sosiaaliset taidot, urheilullisuus, terveet elintavat ja toisten puolustaminen. Epäsuotavina maskuliinisina piirteinä nähdään kiusaaminen ja väkivaltaisuus, feminiiniset käyttäytymismallit sekä kovaäänisyys ja keskittymiskyvyn puute.

Yhteiskunnassa on käyty aktiivista keskustelua sukupuolirooleista ja sukupuolittuneista käyttäytymismalleista, johon tutkielmani pureutuu selvittämällä nuorten miesten viestinnän normeja kaverisuhteissa. Miestutkimus ja -työ pyrkivät intersektionaaliseen tasa-arvoon yhteiskunnassa, jotta miesten kapea sukupuolirooli muuttuisi hyväksytysti monipuolisemmaksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan nuorten miesten viestintää kaverisuhteissa ja selvitetään, minkälaisia normeja nuorilla miehillä on maskuliinisuuteen liittyen. Tutkielma on osa kriittistä miestutkimusta, joka nähdään sukupuolentutkimuksen osana. Tarkastelen nuorten miesten viestintää puheviestinnän teorioiden valossa, hyödyntäen yksityisyyden säätelyn teoriaa sekä sääntöteoriaa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia viestinnän normeja nuorilla miehillä on maskuliinisuudesta kaverisuhteissa. Itsestä kertominen ja tunneviestintä nähdään tärkeinä viestintätaitoina läheisissä ihmissuhteissa, joiksi myös kaverisuhteet lukeutuvat. Tutkielmassa tarkastelen miestutkimuksen teorioiden valossa maskuliinisuutta ja sen ilmenemistä nuorten miesten viestinnässä. Otan myös huomioon mediassa laajasti esillä olleen Me Too -kampanjan ja selvitän sen vaikutuksia nuorten miesten käyttäytymiseen ja asenteisiin. Tutkielman aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella ja analysoitiin sekä kvalitatiivisella että kvantitatiivisella analyysilla. Tutkimus on puheviestinnän pro gradu -tutkielma, joka lähestyy aihetta kriittisen feministisen miestutkimuksen näkökulmasta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että nuoret miehet kannattavan tasa-arvoa ja kokevat tarvitsevansa enemmän monipuolisia miesroolimalleja ja puhetta miesten tunteista niin mediassa kuin kaverisuhteissa. Nuorilla miehillä ilmenee normeja kaverisuhteiden viestinnässä, jotka liittyvät huumorin käyttöön, tunteiden näyttämiseen ja niistä puhumiseen sekä ryhmädynamiikan säilyttämiseen niin, että kavereille ei huomauteta epäasiallisesta käytöksestä tai puheesta, vaan ymmärretään kaveriporukassa vallitsevan omat säännöt ja normit siitä, missä menee hyvän maun ja huumorin raja. Tuloksista nousee esiin myös nuorten miesten taipumus käyttää päihteitä, joka johtaa epäasialliseen käyttäytymiseen. Nuorille miehille on vaikeaa puhua seksistä, seksuaalisuudesta ja parisuhde- sekä perheongelmista kavereilleen. Nuoret miehet eivät pyydä apua ongelmiinsa, vaikka kokevat, että saavat tukea ja tulevat kuulluksi, jos jakavat asioitaan kavereilleen. Maskuliinisuuden normeina pidetään edelleen miehistä ylimielistä käyttäytymistä, johon liittyy se, että tunteista ei puhuta ja apua ei pyydetä helposti. Toksinen maskuliinisuus ilmenee nuorten miesten viestinnässä kaverisuhteissa epäsopivien puheiden ja käytöksen sallimisena. Kuitenkin tulokset osoittavat myös avarakatseisuutta monipuolisemman mieskuvan puolesta.

Maskuliinisuudet ja poikien kohtaamat haasteet ovat puhututtaneet viime vuosina niin mediassa kuin akateemisessa tutkimuksessa. Maskuliinisuustutkimuksen piirissä käydään keskustelua maskuliinisuuden muutoksista: osassa tutkimuksista argumentoidaan hyväksyttyjen maskuliinisuuden muotojen olevan nykyään aiempaa monimuotoisempia ja inklusiivisempia, toisissa tutkimuksissa on sen sijaan korostettu enemmän jatkuvuuksia maskuliinisissa hierarkioissa. Tämä artikkeli osallistuu keskusteluun maskuliinisuuksien muutoksista ja jatkuvuuksista tarkastelemalla kouluissa toteutettuun haastatteluaineistoon perustuen 12–15-vuotiaiden poikien kerrontaa sosiaalisista suhteistaan sekä ajatusten ja tunteiden jakamisen mahdollisuuksista näissä suhteissa. Ristiriitaisuus on keskeinen ominaisuus poikien maskuliinisuuksia tuottavassa puheessa. Yhtäältä pojat suhtautuvat puhetapojen tasolla kriittisesti sellaisiin perinteisiksi miellettyihin maskuliinisuuden normeihin, jotka määrittävät tunteet ja niiden jakamisen feminiinisen alueelle. Toisaalta poikien kertomuksissa samalla toistuvat maskuliinisuuden hierarkioihin kytkeytyvät esteet, jotka vaikeuttavat tunteiden jakamista sekä vertais- ja ystävyyssuhteissa että poikien suhteissa vanhempiinsa.

Tämä pro-gradu tutkielma käsittelee maskuliinisen identiteetin rakentumista ja kehittymistä J.M. Coetzeen romaanitrilogiassa Kohtauksia syrjäisestä elämästä (Scenes from Provincial Life). Trilogian tapahtumapaikkoina toimivat jälkikolonialistinen Etelä Afrikka sekä Iso Britannia. Tutkielma sijoittuu jälkikolonialistisen ja erityisesti diasporakirjallisuuden tutkimukseen. Tutkielman teoriapohjan keskiössä on kaksi Homi Bhabhan kehittelemää teoriaa: mimicry ja hybridity, sekä R.W. Connellin käsite hegemonisesta maskuliinisuudesta. Yhdistän tutkielmassani Bhabhan teoriat maskuliinisen identiteetin rakentumiseen Coetzeen trilogiassa. Mimicry trilogian tapauksessa viittaa jäljittelyyn, jota päähenkilö harjoittaa yrittäessään tulla brittiläisen siirtomaaisännän kaltaiseksi. Hybridity sen sijaan merkitsee identiteetin välimuotoa, joka syntyy, kun siirtomaalainen yksilö omaksuu piirteitä sekä omasta että siirtomaaisännän kulttuurista. Trilogian päähenkilö yrittää päästä eroon tällaisesta identiteetistä harjoittaessaan maskuliinisuutta. Tämän lisäksi teoriaosiossa käsitellään sosiologisia tutkimuksia liittyen maskuliinisuuteen sekä diasporakirjallisuutta. Tutkielmani analyysi käsittelee päähenkilön maskuliinisen identiteetin kehittymistä romaani kerrallaan. Ensimmäiseksi tarkastelen päähenkilön identiteetin rakentumista lapsuudessa, ja miten yksilö pyrkii rakentamaan identiteettinsä yhteisön maskuliinisen hegemonian kaltaiseksi. Toiseksi käsitelen päähenkilön identiteetin rakentumista diasporassa, jossa hän yrittää irtautua kotiyhteisönsä normeista jäljittelemällä kuvittelemansa siirtomaaisännän maskuliinisuutta ja samalla luoden itse oman patriarkaalisen valtarakenteensa. Viimeiseksi tarkastelen, miten tämä valtarakenne hajoaa hänen palatessaan kotiyhteisöönsä Etelä Afrikkaan. Tulen tutkielmassani päätelmään, että Coetzeen romaanitrilogiassa päähenkilön maskuliinisen identiteetin rakentuminen ilmenee kolmannen persoonan kerronnan kasvattaessa hänen toimijuuttaan. Tätä korostaa fokalisoidun päähenkilön luoma kuvitteellinen hierarkia, jonka mukaan hän jäljittelee siirtomaaisännän patriarkaalisia toimia. Lisäksi tulen siihen johtopäätökseen, että tämä hierarkia murenee kerronnan muuttuessa ensimmäisen persoonan multinarratiiviksi, jossa päähenkilön toimia tarkastelevat fokalisoidut naiskertojat paljastavat jäljittelyn sekä kuvitellun patriarkaalisen hierarkian hajanaiseksi illuusioksi. This master’s thesis explores the construction and development of masculine identity in J.M. Coetzee’s trilogy of novels, Scenes from Provincial Life. The trilogy takes place in the postcolonial South Africa, as well as Great Britain. The thesis situates itself in postcolonial literature and more specifically diaspora literature studies. Homi Bhabha’s theories on mimicry and hybridity and R.W. Connell’s concept of hegemonic masculinity are at the centre of the theoretic framework of this thesis. I connect Bhabha’s theories with the construction of masculine identity in Coetzee’s trilogy. Mimicry is established in the trilogy when the protagonist tries to become like the British colonizer. Hybridity on the other hand is established when colonized subjects adopt features from both their own culture as well as the culture of the colonizer. The protagonist of the trilogy attempts to discard hybridity when he performs his masculinity. The theoretic framework also presents sociological studies concerning masculinity as well as studies on diaspora literature. In the analysis of the thesis I study the development of the protagonist’s masculine identity novel at a time. Firstly, I examine the protagonist’s childhood and how the subject tends to conform to the hegemonic masculinity present in the community. Secondly, I present how the protagonist’s identity constructs in diaspora where he attempts to detach from his home community’s norms by mimicking the colonizer, which results in creation of his own patriarchal hierarchy. Finally, I explore how this hierarchy deconstructs, as he returns to his home community in South Africa. I state in my thesis that in Coetzee’s trilogy the construction of the protagonist’s masculine identity is established, as the third person narrative begins to strengthen his agency. This is emphasised when the focalised protagonist creates an imagined hierarchy according to which he mimics the masculine performances of the colonizer. In addition, I conclude that this hierarchy is deconstructed when the narrative becomes first person multi-narrative in which the protagonist’s actions are examined by women narrators who reveal the mimetic behaviour and the imagined patriarchal hierarchy to be only an incoherent illusion

Artikkelissa analysoidaan diskurssianalyysin keinoin anonyyminä käytyjä verkkokeskusteluja suomalaisen Ylilauta-keskustelufoorumin Ihmissuhteet-keskustelualueelta. Miesten ja poikien ihmissuhdekeskustelujen alueelle on tullut viime vuosina vaikutteita radikaalin miesliikkeen, niin sanotun manosfäärin, mielipidevaikuttajien blogeista, jotka pyrkivät muun muassa rakentamaan miesten emotionaalista yhteisöä naisvihan ympärille. Tässä artikkelissa analysoidut keskustelut pyrkivät typistämään sukupuolten väliset suhteet yksinkertaisiksi biologisperustaisiksi totuuksiksi ja stereotyypeiksi ja edustavat siinä mielessä populistista retoriikkaa. Artikkelissa osoitetaan vihamielisten diskurssien ylirajainen kierto sekä tulkitaan naisvihaan yllyttävät yhteisöt intiimin elämän radikalisoitumiseksi, jossa yksilöt pyrkivät levittämään omaksumaansa sanomaa edelleen muille. Keskusteluissa esiintyy myös vastapuhetta, jossa yritetään haastaa naisvihalle perustuvia käsityksiä ja naisvihamielisiä asenteita. Useimmiten keskusteluista tulee kiisteleviä.

Suomalaisille sotakirjallisuus on ollut merkittävä areena, jossa maskuliinisuuden ideaalia on esitelty ja pidetty elossa. nonPeerReviewed