Search

Emilia, Salo. 2017. Kansainvälisesti adoptoidun kohtaama arkipäivän rasismi ja sen seuraukset - mediatekstien analyysi. Kasvatustieteen kandidaatintutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. 49 sivua. Rasismi on Suomessa arkaluontoinen, mutta sitäkin merkittävämpi asia osana ulkonäöltään valtaväestöstä poikkeavien ihmisten elämää. Tutkimuksen tarkoituksena oli mediatekstien tarkastelemisen avulla selvittää, millaisia arkipäivän rasismin kokemuksia Suomeen kansainvälisesti adoptoidut kohtaavat. Samalla pyrkimyksenä oli tuoda esille, millaisia seurauksia näillä arkipäivän rasismin kokemuksilla on kansainvälisesti adoptoidulle. Tutkimuksen aineistona hyödynnettiin valmista aineistoa, joka muodostui 12 mediatekstistä ja yhdestä videosta. Laadullisen tutkimuksen aineiston analysoinnissa hyödynnettiin laadullisiin menetelmiin kuuluvaa teemoittelua. Tutkimuksen tulosten perusteella kansainvälisesti adoptoidut kohtaavat arjessaan monenlaisia rasismin kokemuksia ikään ja sukupuoleen katsomatta. Avointen arkipäivän rasismin kokemusten, kuten väkivallan tai loukkaavien kommenttien ohella, sanattomien ilmeiden ja tekojen kohtaaminen oli yleisempää. Ilmeet, eleet ja teot ovat usein hienovaraisempia ja siten vaikeammin havaittavissa. Arkipäivän rasismin seuraukset näyttäytyivät kansainvälisesti adoptoitujen elämässä yksilöllisesti. Kokemuksilla oli kielteinen merkitys sekä psyykkiseen että sosiaalisen hyvinvointiin. Ei-valkoinen ihonväri näyttäisi olevan ominaisuus, joka altistaa kansainvälisesti adoptoidut rasismille ja suomalaisuuden kyseenalaistamiselle. Arkipäivän rasismin kokemukset aiheuttavat ristiriitaa adoptoidun käsitykseen itsestä ja luovat kansainvälisesti adoptoidulle tarpeen perustella omaa kansaan kuulumistaan ja suomalaisuuttaan. Asiasanat: kansainvälinen adoptio, rasismi, arkipäivän rasismi, rasismin seuraukset, mediateksti

Itsenäisyyspäivänä 2013 Tampereella järjestettiin Kiakkovierasjuhlat -mielenosoitus. Mielenosoitus sai väkivaltaisia piirteitä eritoten Kiakkovieraiden ja poliisin yhteenottojen vuoksi. Juhlista ja sen tapahtumista uutisoitiin monissa eri medioissa paljon. Tämä tutkielma tarkastelee neljän eri median julkaisujen kautta sitä, millaisia nimeämisiä Kiakkovieraille annettiin ja miten heitä kuvattiin. Tapahtuman kulttuurista taustaa tarkastellaan kielen, kulttuurin ja mediakulttuurin kautta. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään mihin kulttuuriperinteeseen Kiakkovierasjuhlat istuvat ja millainen se vastakulttuurinen maisema on, josta mielenilmaus nousi. Tutkielman sadasta kolmestakymmenestä kolmesta artikkelista koostuva aineisto on koottu kahdesta vastamediasta, Kiakkovierasjuhlat -blogista ja Takku.net:ssä julkaistusta Kiakkovierasjuhlien kisastudiosta sekä valtamedioiden osalta Aamulehdestä ja Helsingin Sanomista. Koottu aineisto kuvaillaan kvantitatiivisesti, järjestetään sisällön erittelyn kautta ja analysoidaan kevyesti sisällönanalyysin sekä diskurssianalyysin avulla. Tutkimusongelma oli se, miten Kiakkovieraat nimettiin ja kuvattiin valittujen neljän median mediateksteissä. Tulokseksi saatiin, että Kiakkovieraita nimettiin muun muassa anarkisteiksi, Kiakkovieraiksi, mielenosoittajiksi ja mellakoijiksi. Kiakkovieraiden moninainen kuvaaminen ja profilointi nostettiin esiin mediateksteistä diskurssianalyysin avulla. Tutkimuksen tuloksiin kuuluu se, että median ja valtaapitävien tulee miettiä tarkasti, miten mielenosoituksista uutisoidaan ja miten mielenosoituksiin varaudutaan. Vastakulttuurisesti tärkeä huomio on, että vastakulttuurin tulee Kiakkovierasjuhlien jälkeen kehitellä uusia vastakulttuurisia viestintätapoja kulttuurin julkiseksi tulon vuoksi.