Search

Yritykset ovat digitalisoineet ja automatisoineet toimintojaan, tuottei¬taan ja palveluitaan jo pitkään. Yritykset digitalisoituvat kuitenkin eri vauhtia ja niillä on hyvin erilaisia tarpeita digitaalisuuden hyödyntä¬miselle. Digitaalisuus voi liittyä sisäisten prosessien automatisointiin tai tuotekehitykseen uusien tuote- ja palveluinnovaatioiden muodossa. Toisaalta digitaalisuus voi liittyä toimitusketjuun tai asiakasrajapintaan, kuten myyntiin ja markkinointiin. Yhteistä kaikelle digitaalisuudelle on, että ne tulevat olemaan aiempaa enemmän strategisen tason asioita ja niitä tulee myös pystyä mittaamaan ja johtamaan. Digitaalisuuden hyödyntäminen Päijät-Hämeessä lisääntyy pikkuhiljaa. Monet yritykset kuitenkin ottavat digitaalisia työvälineitä käyttöön miettimättä todellisia tarpeita digitaalisuudelle tai ottamatta selvää millaisia mahdollisuuksia on olemassa. Digitaalisuuden hyödyntämisen tulisi aina perustua konkreettiseen tarpeeseen ja sen tulisi aina olla yhteydessä yrityksen strategiaan. Opas on kirjoitettu Digitaalisen transformaation johtaminen (digiUP) -hankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää työkaluja ja menetelmiä, joiden avulla yritykset pystyvät yhdistämään digitaalisen kehittämisen ja digitalisaatiolle asetetut tavoitteet osaksi koko yrityksen strategiaa sekä pitkän tähtäimen strategisia tavoitteita. Hankkeen toteuttajina toi¬mivat LUT-yliopisto ja LAB-ammattikorkeakoulu. Hanketta rahoittavat Euroopan aluekehitysrahasto ja Päijät-Hämeen liitto. Opas perustuu Digitaalinen liiketoiminta -kyselyn tuloksiin sekä päijäthämäläisten yritysten joukosta kerättyihin käytännön kokemuksiin. Publishers version

• Lapsiin kohdistetun psykososiaalisen intervention vaikutuksia pitäisi osata etsiä muualtakin kuin vain lapsista. • Menetelmä voi vaikuttaa myönteisesti kasvatusilmapiiriin ja suhteisiin siitäkin huolimatta, että vaikutuksia ei saada perinteisillä mittareilla esiin. • Toisaalta hyväkin menetelmä voi olla tehoton, jos sitä toteutetaan epätarkoituksenmukaisella asenteella.

Työntekijöiden tuottavuuteen liittyvä tieto hyödyttää monia erilaisia tarpeita päätöksenteon ja ohjaamisen tuesta erilaisten järjestelmäratkaisujen kehittämiseen. Tämä diplomityön taustalla oli kiinnostus kehittää järjestelmäratkaisuja, jotka edellyttävät laadukasta tietoa työntekijöiden tuottavuudesta. Diplomityön tavoitteena oli suunnitella suoritemittausjärjestelmä, jonka avulla mitataan suorittavan työn työntekijöiden tuottavuutta eri työtehtävissä. Tuottavuus lasketaan hyödyntäen työntekijöitä ohjaavista järjestelmistä, kuten varastonhallinta- ja tuotannonohjausjärjestelmistä, saatavaa suoritedataa, jota järjestelmät tuottavat jo valmiiksi muihin tarkoituksiin. Lisäksi järjestelmän tulee normalisoida työn tuottavuus työn suoritusajankohtien perusteella, jotta eri ajankohtina töitä tekevien työntekijöiden mittaustulokset ovat vertailukelpoisia keskenään. Järjestelmä kehitettiin käyttäen syklistä suunnitelmatutkimusprosessia. Tässä diplomityössä käsitellään suunnitelmatutkimusprosessin vaiheet ehdotuksen muodostus, kehitys ja arviointi prosessin ensimmäisestä syklistä. Ehdotuksen muodostuksessa valmiiksi annettua ehdotusta jalostettiin ja järjestelmälle määritettiin vaatimukset, jotka sen tulee täyttää, jotta se on käyttötarkoitukseensa sopiva. Kehitysvaiheessa järjestelmä suunniteltiin ja siitä kehitettiin prototyyppi, joka laskee ja normalisoi työnteon ajankohdan perusteella työntekijöiden tuottavuudet eri työtehtävissä siihen syötetyn suoritedatan avulla. Arviointivaiheessa prototyypillä tehtiin tuottavuusmittaukset kahdelle kohdeyritykselle ja analysoitiin mittaustuloksia, jonka lisäksi haastateltiin toisen kohdeyrityksen työntekijöitä tulosten arvioimiseksi. Suunnittelututkimusprosessin ensimmäisen syklin arviointivaiheessa järjestelmä todettiin toimivaksi ja se täytti sille asetetut vaatimukset siltä osin, kuin silloisessa järjestelmän kehitysvaiheessa oli mahdollista. Arviointivaiheessa havaittiin, että järjestelmän käyttöönoton yhteydessä tulee määrittää tarkasti, mitä eri työtehtäviä mitataan ja mitä tuotosta mitattavissa työtehtävissä käytetään, jotta mittaukset kuvaavat tehtyä käytännön työtä. Tämän lisäksi arvioinnissa löydettiin kehitysehdotuksia järjestelmän toimintaan mitattavien työntekijöiden rajaamiseen ja laskennallisiin hienosäätöihin, joita voidaan kehittää myöhemmissä suunnittelututkimusprosessin sykleissä. Employee productivity data is needed to fulfill many kinds of needs from supporting decision making and instructing to developing new systems and solutions. Underlaying interest for this thesis was developing systems that use high-quality information on employee productivity. The objective of the thesis was to design and develop a productivity measuring system that measures productivity of operative employees in different work tasks. The system measures productivity with output data that is already produced in systems like warehouse management systems and manufacturing execution systems that guides employees in their work. The system must also normalize productivity by moment of time when the work has been performed so productivities of employees that work at different times are comparable. The system was developed by using a cyclic design science process. Design science process phases suggestion forming, development and evaluation of the first cycle are presented in this thesis. At the suggestion forming phase the pre-issued suggestions were refined and system requirements that the system must meet to be suitable for its intended use were defined. At the developing phase, the system that calculates the productivities of the different employees in different work tasks and normalizes productivities by time of execution was designed, and a prototype was developed. At the evaluation phase, the prototype was used to make productivity measurements for two case companies and the measurement results were analyzed. Also, employees of one case company were interviewed to evaluate the results. At the evaluation phase of the first cycle of the design science process the system was found to be functional and met the requirements that were possible to be met at that stage of developing process. Determining work tasks to be measured and outputs to be used in calculations was identified as an important phase of initializing the system because that has an effect on how well the measures describe the practical work. In addition to this, possible improvements to the limiting measurements to the defined employees and to the fine-tuning to the calculations were identified that can be developed in later cycles of the design science process.

Tämän tutkielman tavoitteena on muodostaa syvällinen käsitys vuoden 2017 kriisikuntien eli Hyrynsalmen, Jämijärven, Ähtärin ja Teuvan talouksien tasapainosta ja talouksien tasapainon kehityksistä. Kyseisten kuntien talouksia arvioidaan ja analysoidaan pääsääntöisesti tilinpäätösinformaatiota ja muuta kuntien taloutta kuvaavaa informaatiota tutkimalla. Tasapainoanalyysin ohella tutkielmassa halutaan selvittää, muodostuuko kuntien talouksista erilaisia käsityksiä eri mittareilla arvioituna eli sisältyykö kuntien talouksien tasapainoon mittareista ja mittaamisesta aiheutuvaa monitulkintaisuutta. Lisäksi pohditaan, mistä mahdollinen monitulkintaisuus kyseisen tutkimuksen lähtökohdista aiheutuu. Tutkimukseni on toiminta-analyyttinen empiriaan pohjautuva tapaustutkimus, jonka aineisto analysoidaan sisällönanalyysin keinoin. Tilinpäätökseen sisältyvien tunnuslukujen sisällön ymmärtämiseen analyysin perustaksi hyödynnän kirjanpitolautakunnan kuntajaoston yleisohjeissa esitettyjä tunnuslukujen tulkintatapoja sekä aiemmissa tutkimuksissa esitettyjä tulkintatapoja. Tasapaino ymmärretään tässä tutkimuksessa laajasti rahoituksen riittämiseksi pitkällä aikavälillä kunnan tehtävien hoitamiseen. Sitä tulkitaan erilaisten tunnuslukujen avulla, mutta huomioon otetaan myös esimerkiksi kuntien väestöä kuvaavat aspektit, kuten ikärakenne ja väestönkehitys. Tutkielmassa kuntien talouksien tasapainosta muodostui kokonaisvaltaisempi käsitys, kuin esimerkiksi pelkkää kuntien kertynyttä alijäämää tarkastelemalla muodostuisi. Tasapainon eri ominaispiirteistä ja niiden kehityksistä saatiin käsitykset ja ne eivät aina ole linjassa keskenään. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että kertyneen alijäämän lisäksi epätasapainoa oli havaittavissa myös vakavaraisuutta ja tulorahoituksen riittävyyttä kuvaavissa tunnusluvuissa. Tutkimuksen kuntien talouksien tasapainojen kehityssuunnissa oli tarkastelujaksolla eroja ja osa kunnista olisi joutunut arviointimenettelyyn jo aiemmin, mikäli kriisikuntakriteerit olisivat kohdistuneet kuntakonserniin. Kyseisillä kunnilla emokuntien taloudet olivatkin kuntakonserneja tasapainoisempia, mutta isoin kuntakonsernien talouksien epätasapaino oli peräisin emokunnilta eikä konserniyhteisöiltä. Tutkielma osoitti sen, että tiettyjen yksittäisten tunnuslukujen tulkinta voi olla yksiselitteistä, mutta kunnan tasapainon ollessa moniulotteinen ilmiö, jota ei voi yhdellä tunnusluvulla tulkita, ei kokonaistasapainon tulkinta ole yhtä yksiselitteistä.

This article surveys methods for measuring emotions. The focus is on emotion identification and measurement from behavior and physiological signals and on the instruments used. We also consider the utilization of the results of these measurements in treating phobias, especially as a supporting tool for cognitive behavioral therapy., Tämä artikkeli on katsaus emootioiden mittaamisen menetelmiin. Artikkelissa esitellään kirjallisuuden perusteella, miten emootioita voidaan mitata käytöksestä ja fysiologiasta sekä millaisilla välineillä mittaus tapahtuu. Tämän jälkeen pohditaan, miten mittaustuloksia voitaisi hyödyntää fobioiden hoidossa, erityisesti kognitiivisen käyttäytymisterapian tukena.

Police performance is not easily measurable and the organization and circumstances of police work vary among European countries. Further, police work is surrounded by multiple pressures to make it both economical and effective. Consequently, there are multiple institutional logics in decision-making which may affect the selection and the use of police key performance indicators (KPIs). The KPI selection and use processes reflect the institutional logics, though KPI use may also sometimes influence the institutional logics of police work. In this study, we analyze the KPIs and institutional logics in police work in Finland and Spain. A comparative case research approach is used in order to highlight the differences in institutional logic emphases and in circumstances. Data from semi-structured interviews, internet reports, project work, and discussions are used. Both similarities and differences in the KPIs and in the institutional logic emphasis are found between the Finnish and Spanish police. Understanding the partly general and partly locally constructed nature of institutional logics may facilitate the development of police work performance measurement. We also suggest ways of coping with multiple institutional logics. For example, risk analyses and selecting KPIs against the current institutional logic may facilitate organizational developments. peerReviewed

Tuottavuuden parantaminen on ollut ihmisten mielenkiinnon kohteena jo pitkään. Tuottavuus on yrityksille kriittinen menestystekijä. Julkisille organisaatioille tuottavuuden parantaminen on ainoa keino selvitä organisaatiolle asetetuista tehtävistä resurssien vähentyessä. Tuottavuutta on myös tutkittu jo 1700-luvulta alkaen. Tuottavuuden määritelmästä ei ole kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen, ja sen määritelmät vaihtelevat laajalti. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli löytää keinoja asiakaspalvelutyön tuottavuuden ja asiakaspalvelijoiden työhyvinvoinnin kehittämiseksi Verohallinnon Asiointiyksikössä. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että työhyvinvointi on keskeinen tekijä tietotyön tuottavuuden parantamisessa. Työntekijöiden työhyvinvointi oli siten keskeinen näkökulma myös tässä tutkimuksessa. Osana tutkimusta määriteltiin tuottavuuden käsite sekä kiinteästi siihen liittyvät käsitteet. Määrittelyjen perusteella kehitettiin asiakaspalvelutyön tuottavuuden mittaamiseen soveltuva mittari. Tutkimuksessa käytettiin konstruktiivista tutkimusotetta sekä toiminta-analyyttistä tutkimusotetta. Tutkimusmenetelminä olivat sekä laadullinen sisällönanalyysi että data-analyyttinen tutkimusmenetelmä. Tutkimus rajattiin koskemaan puhelimitse tapahtuvaa asiakaspalvelua. Osana tutkimusta kokeiltiin etätyön lisäämistä ja mitattiin kokeilun vaikutuksia tuottavuuteen ja työhyvinvointiin. Kokeiluun osallistuneilla työntekijöillä työn tuottavuus parani yli 4 % ja sairauspoissaolot vähenivät noin 31 % verrattuna vertailuryhmään. Suurin osa kokeiluun osallistuneista koki, että kokeilulla oli merkittävä vaikutus heidän työhyvinvointiinsa. Kokeilun tulokset vahvistivat aikaisemmassa tutkimuksessa saatuja tuloksia etätyön lisäämisen hyödyistä asiakaspalvelutyössä. Tutkimus osoitti, että asiakaspalvelutyön tuottavuutta voidaan parantaa kehittämällä työympäristöä ja muita asiakaspalvelijoiden hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, esimerkiksi etätyömahdollisuuksia lisäämällä. Lisäksi tutkimuksessa saatiin luotua Verohallinnon Asiointiyksikön käyttöön uudenlainen työn tuottavuuden mittari, jota voidaan hyödyntää jatkossa tuottavuuden parantamisessa ja johtamisen työkaluna.

Tämä tutkimus selvitti, mitä toimituksissa mitataan analytiikalla, miksi mitataan ja miten mittaaminen vaikuttaa journalismiin ja toimitustyöhön. Aineisto kerättiin haastattelemalla viittä päällikkö- tai esimiesasemassa olevaa henkilöä Helsingin Sanomista, Yleltä, Turun Sanomista, Kauppalehdestä ja Keskisuomalaisesta. Tutkimuksessa havaittiin, että analytiikan käyttö muuttaa journalismia ja toimitustyötä merkittävästi. Kiinnostavuus on noussut tärkeäksi uutiskriteeriksi. Kiinnostavuus jopa limittyy laatukriteerien kanssa. Analytiikka vaikuttaa palautteenantoon ja johtamiseen. Sen nähtiin myös osittain siirtävän journalistista päätösvaltaa yleisölle. Tästä ei tosin oltu yksimielisiä eri toimituksissa. Verkon sisällön nähtiin lisäksi trivialisoituvan analytiikan käytön myötä, joskaan tästäkään ei ollut yksimielisyyttä. Käytetty analytiikka koettiin osin puutteelliseksi, eikä se mitannut kaikissa medioissa koko heidän tarjoamaansa kokonaisuutta. Siten myös sen antamat tulokset olivat puutteelliset, eikä tekeminen voinut pohjautua yksin niille. Muutoin sisältö trivialisoituisi. Tämän ristiriidan kanssa toimituksessa kamppailtiin. Mittarit eivät myöskään näytä kaikkien lukijoiden mieltymyksiä. Moni haastateltu ei tiennyt, käyttääkö ilmoitusmyynti samoja lukuja. Toimitus ja mainospuoli olivat siis osassa toimituksia ainakin jollain tasolla hyvin erillään toisistaan. Analytiikka näyttää, mistä jutuista verkon yleisö on valmis maksamaan. Se nähtiin alan pelastuksena: yleisön tuomilla tuloilla voidaan korvata ilmoitusmyynnistä menetettyjä tuloja. Analytiikan hyödyiksi nähtiin varmempi, numeerinen tieto mututuntuman sijaan. Sen avulla löydettiin myös jatkojuttuja ja jätettiin tekemättä juttuja, jotka eivät lukujen mukaan kiinnosta verkon yleisöä. Analytiikka muuttaa toimituksen agendaa ja aihevalintoja: juttuja ei tehdä vain tavan vuoksi aiheista, joista ollaan aina tehty, vaan analytiikka sanelee osaltaan, kannattaako juttu tehdä. Journalismin koettiinkin muuttuneen kiinnostavammaksi. Analytiikan avulla työntekijäresurssit voidaan optimoida, ja sen käytön myötä työaikoja on aikaistettu. Analytiikan nähdään kehittävän toimittajia ja antavan heille palautetta työstään. Sen avulla voidaan löytää uusia lukijasegmenttejä ja tavoittaa heitä ja ajoittaa jutut julki oikeaan aikaan. Analytiikka osoittaa nopeuden tärkeyden verkkotoimittamisessa, ja se myös ohjaa toimituksia erikoistumaan. Analytiikan nähdään kannustavan myös uutisten ja juttujen tarinallistamiseen. Muita korostuvia tekijöitä ovat selittävyys, kontekstointi ja hyötykulmat. Analytiikka auttaa lisäksi löytämään uusia aiheita. Yhdessä mediassa se ohjasi pidempiin juttuihin. Analytiikka muokkaa myös otsikoiden tekemisen tapaa. Koska analytiikka ei mittaa koko yleisöä, syntyy vaara, että journalismi palvelee vain yhtä yleisösegmenttiä: verkon yleisöä. Onko ”yleisön palveleminen” silloin enää legitiimiä kansalaisten valistamista, kun kyseessä ei ole koko yleisö? Lisää tutkimusta tarvitaan siitä, yhdistetäänkö toimituksissa printin tutkimusta ja analytiikkaa. Pitäisi myös tutkia, lukevatko ihmiset verkosta yhteiskunnallisesti merkittäviä juttuja, vai korostuuko viihteellisyys verkon kulutuksessa. Eli mihin suuntaan analytiikka on journalismia ohjaamassa.

Continuous sensor measurements are becoming an important tool in environmental monitoring. However, the reliability of field measurements is still too often unknown, evaluated only through comparisons with laboratory methods or based on sometimes unrealistic information from the measuring device manufacturers. A water turbidity measurement system with automatic reference sample measurement and measurement uncertainty estimation was constructed and operated in laboratory conditions to test an approach that utilizes validation and quality control data for automatic measurement uncertainty estimation. Using validation and quality control data for measurement uncertainty estimation is a common practice in laboratories and, if applied to field measurements, could be a way to enhance the usability of field sensor measurements. The measurement system investigated performed replicate measurements of turbidity in river water and measured synthetic turbidity reference solutions at given intervals during the testing period. Measurement uncertainties were calculated for the results using AutoMUkit software and uncertainties were attached to appropriate results. The measurement results correlated well (R2 = 0.99) with laboratory results and the calculated measurement uncertainties were 0.8–2.1 formazin nephelometric units (FNU) (k = 2) for 1.2–5 FNU range and 11–27% (k = 2) for 5–40 FNU range. The measurement uncertainty estimation settings (such as measurement range selected and a number of replicates) provided by the user have a significant effect on the calculated measurement uncertainties. More research is needed especially on finding suitable measurement uncertainty estimation intervals for different field conditions. The approach presented is also applicable for other online measurements besides turbidity within limits set by available measurement devices and stable reference solutions. Potentially interesting areas of application could be the measurement of conductivity, pH, chemical oxygen demand (COD)/total organic carbon (TOC), or metals.

Innovation and entrepreneurship are essential processes for human development, market growth, and technological breakthroughs, and it is vital for economic growth. Despite its importance, innovation is inherently difficult to measure and hence it is almost impossible for an individual or organization to know how they can improve their innovation output or claim that they are great at innovation. This paper presents a novel approach to measure and quantify innovation, called the Berkeley Innovation Index (BII). The BII characterizes and measures innovation capability of an individual or an organization. It builds on the hypothesis that innovation performance depends on the people, culture, and attitudes in an organization. With the BII, the individual mindset and the culture of a larger organization, can be measured, analyzed, evaluated, and tracked. It also enables organizations and individuals to adopt a forward-looking approach to forecast and predict future innovation capabilities. This paper presents the approach and its fundamentals, and it includes examples of how the BII has been used to track changes in innovative mindsets. peerReviewed

Julkisten palveluiden on nähty olevan tilanteessa, jossa niiden täytyy yhä enemmän todistella olevansa tuloksellisia. On lisäksi puhuttu palveluiden laadusta ja vaikuttavuudesta. Sosiaalityön tutkimuksessa puhutaan tilivelvollisuudesta tai selontekovelvollisuudesta (accountability). Tämä ei ole myöskään jäänyt puheen tasolle, sillä menneet vuosikymmenet ovat nähneet mittavan määrän erilaisia julkissektorin reformeja niin globaalisti kuin kotimaassakin. On jopa puhuttu ”vaikuttavuusyhteiskunnassa” elämisestä, missä ollaan kiinnostuneita erilaisen politiikkatoimien ja interventioiden seurauksista ja arvioinnista. Sosiaalityö ei ole ollut tästä keskustelusta osattomana. Julkisten palveluiden laatu ja vaikuttavuus ovat kuitenkin sekä käsitteinä että arvioinnin ja mittaamisen kohteina ongelmallisia: esimerkiksi niiden sisällöstä on epäselvyyttä ja niihin liittyy erilaisia arvostuksia riippuen, kuka on arvioitsija. Lisäksi, vaikka käsitteistä vallitsisi yksimielisyys, tulee ongelmaksi niiden raportointi ulkopuolisille tahoille esimerkiksi julkispalveluiden luonteen johdosta. Tässä tutkielmassa on haluttu ensinnäkin selvittää niitä tekijöitä, jotka ovat muun muassa sosiaalityön laatu- ja vaikuttavuusvaateiden takana sekä selventää mitä näillä käsitteillä (laadulla ja vaikuttavuudella) tarkoitetaan. Kolmas tutkimuksen tavoite on jäsentää laadun ja vaikuttavuuden mittaamisen sekä arvioinnin haasteita. Tutkielma lähestyy näitä kysymyksiä teoreettisesti, etsien kirjallisuudesta mahdollisia vastauksia. Tämän jälkeen teoriaa on peilattu empiriaan, joka koostuu päihdehuollon parissa toimivien sosiaalityöntekijöiden haastatteluista. Aineisto on analysoitu käyttäen teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Teoria ja aineisto ovat pitkälti yhtenevät. Selontekovaateiden taustalla voidaan nähdä lukuisia tekijöitä, kuten sosiaalityön profession omat pyrkimykset laadukkaaseen ja muutosta aikaansaavaan toimintaan, hallinnon selontekovaateet, uudeksi julkisjohtamiseksi (NPM) kutsutun johtamisopin vaikutukset sekä akateemisen tutkimuksen ja näyttöön perustuvan käytännön vaatimukset. Laadun ja vaikuttavuuden käsitteet jäsentyvät teorian ja empirian kautta hallittavaksi kokonaisuudeksi, jossa laadulla tarkoitetaan teknisiä seikkoja, hyvää arviointia, juridiikan ja hallinnon osaamista, hyvää työntekijän ja asiakkaan vuorovaikutusta, moniammatillisuutta ja verkostotyötä, asiakasosallisuutta sekä sosiaalityön näkökulman esiintuomista ongelmien ratkomisessa. Vaikuttavuus määrittyy luontevasti tavoitteiden saavuttamisena, ja nämä tavoitteet ovat moninaiset ja usein samanaikaiset monilla eri tasoilla. Mitä tulee selontekovelvollisuuden haasteisiin, voidaan tunnistaa ensinnäkin sosiaalityön luonteesta johtuvia ongelmia. Sosiaalityötä vaivaa esimerkiksi tavoitemoninaisuus sekä usein myös niiden ristiriitaisuus. Vaikutusten arvioinnissa arvioinnin aikajänne sekä klassinen kausaliteetin ongelma tuottavat päänvaivaa. Toisaalta ongelmia on käytetyissä mittareissa, jotka eivät sovellu kovinkaan kummoisesti erityisesti vaikutusten todentamiseen. Kolmanneksi, materiaalisten resurssien puute tai työn organisoinnin ongelmat sekä mittaamisen ja arvioinnin vähäinen esilläolo koulutuksessa ja työelämässä voivat vaikeuttaa arviointia. Muita esiin nousseita haasteita ovat sosiaalityön ja muiden ammattiryhmien vuorovaikutuksen puute, sidosryhmien (toimijoiden) puute, poliittinen haluttomuus tiettyjen asiakasryhmien osalta, osaoptimointi sekä tietojärjestelmiin liittyvät ongelmat. ABSTRACT Theory-based content analysis: concepts of quality and effectiveness of social work in the field of substance abuse services, accountability and it’s challenges Demands for higher performance have been directed towards public services. The quality and effectiveness of these services has also been a subject of public and academic discourse. In the field of social sciences and social work research, the concept of accountability is used to describe these demands. This development has materialized over the last decades through waves of public sector reforms in a multitude of countries around the world, including Finland. Some even say we live in an ”outcome-oriented society”, where all the more attention is directed towards the effects of different social interventions and policies. Social work as a public service has naturally been a part of this process. Concepts such as quality and effectiveness in the context of public services like social work are, however, vague by nature. There are differing opinions about their contents and these opinions are usually accompanied by biased value judgements. Even if the concepts were not contested, there are also difficulties in their measurement and evaluation due to the problematic nature of the public services themselves. Firstly, this thesis attempts to locate the factors that drive the accountability of public services. Secondly, there follows an examination of the meaning of the concepts of quality and effectiveness in social work. Thirdly, the problems and challenges of measurement and evaluation are mapped out. The thesis starts by a theoretical investigation of the topics. Then, the theory framework is compared to empirical data, which concists of interviews of social workers in the field of substance abuse services. The data is analysed by means of a theory-based content analysis. The theory and the data seem consistent in general. Efforts in the field of social work, administrative demands, the effects of New Public Management (NPM), academic research and Evidence-Based practice (EPB) seem to constitute the broad basis of accountability. Concepts of quality and effectiveness of social work are specified using the theory and data: quality means technical matters, good evaluation, legislative and administrative competence, good relationship between worker and client, multidisciplinary orientation, client involvement, and the presence of the perspective of social work in the problem solving process. Effectiveness is defined as the degree to which goals are accomplished. These goals are multiple and usually pursued at many different levels simultaneously. The challenges faced while carrying out the accountability process stem first of all from the nature of social work itself. This includes, for example, the fact that the sheer number of differering and often competing goals is a problem in and of itself. Evaluationwise, the timespan necessary for the effects of social work to take place creates some difficulties and thus the classical problem of causality also arises. On the other hand, even if these problems were solved, there remains the question of indicators, that are, at least at the time, insufficient or inadequate. A third broad category of problems and challenges relates to insufficient material resources, working arrangements and a lack of training in the measurement and evaluation of social work in education and work-life. The thesis also points out that the absence of dialogue across disciplines, a lack of stakeholders, political reluctance towards certain groups, suboptimization and issues with information systems may create additional problems.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan korruption ulottuvuuksia ja määritelmiä sekä kuvataan ilmiön mittaamista ja käytetyimpiä korruptiomittareita. Tavoitteena on tuottaa ymmärrys ja kokonaiskuva ilmiön mittaamisen ja mittareiden problematiikasta ja problematiikan mahdollisista vaikutuksista mittaustuloksiin. Tätä tarkastellaan kuvaamalla yleisesti käytössä olevat korruption mittaamisen menetelmät ja mittarit sekä arvioimalla korruptiomittareiden soveltuvuutta ilmiön mittaamiseen. Korruptiotutkimus on tärkeää, koska korruptio vaikuttaa negatiivisesti lähes jokaisella yhteiskunnan sektorilla. Ilmiö esimerkiksi heikentää kasvua, demokratiaa sekä kansalaisten luottamusta hallintoa kohtaan sekä aiheuttaa eriarvoisuutta ja rapauttaa instituutioita. Korruptio köyhdyttää köyhiä entisestään. Korruption mittauksen avulla voidaan saada tietoa korruption tasoista, vaikutuksista ja niiden vaihteluista sekä antikorruptiotoimien onnistumisesta. Mittaaminen pitää korruption poliittisilla agendoilla sekä kasvattaa kansalaisten tietoisuutta. Tutkimus osoittaa, että korruptiota voidaan mitata, joskin mittaaminen on melko epätarkkaa ja altista virheille. Korruption mittaamisen problematiikka voidaan summata liittyvän ilmiön määrittelemisen vaikeuteen, mittauksessa käytettävän tiedon perusteisiin sekä mittareiden vuosittaisiin muutoksiin. Korruption kompleksisen luonteen vuoksi mittaria, jossa yhdistyisi edustava otos, kattavuus ja aukoton metodi vertailtavien arviointien tuottamiseksi, ei olla vielä onnistuttu kehittämään. Korruption mittaus pohjautuu usein havaintoperusteiseen tietoon, mutta mittaavatko havainnot korruptiota itsessään vai mielipiteitä ilmiöstä? Mittareiden luotettavuutta on tärkeä arvioida myös niiden metodien ja tekniikoiden kuin myös mittauksien toistettavuuden kautta. Tutkimuksessa mukana olleiden mittareiden tiedonlähteet, mukana olevien maiden määrä sekä metodit vaihtelevat vuosittain ja näin ollen tulosten paikkansapitävyyttä ja vertailukelpoisuutta on syytä tutkia.

Ylintä päätösvaltaa Suomen kunnissa käyttävät vaaleilla valitut kunnanvaltuutetut. Kunnanvaltuutettujen yksi tärkeä tehtävä on arvioida kuntansa taloudellista tilannetta ja sen kehittymistä, sekä sitä miten eri päätökset vaikuttavat kunnan talouteen. Kunnanvaltuutetut tekevät arviotaan kunnan taloustilanteesta kunnan tilinpäätös-, talousarvio-, ja taloussuunnitelmatietojen perusteella. Kuntien tilinpäätöstiedot perustuvat liikekirjanpitoon ja mittaamiseen. Mittausjärjestelmän, eli esimerkiksi kunnan tilinpäätöksen, ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten mittaustuloksia ymmärretään ja, millaisia arviota tulosten pohjalta tehdään. Kuntien talousinformaatio on monitulkintaista. Samasta asiasta voidaan tehdä monenlaisia erilaisia tulkintoja. Tästä seuraa, että ihmiset tekevät esimerkiksi samasta kunnan tilinpäätöksestä erilaisia tulkintoja kunnan taloudentilasta. Inhimillinen käyttäytyminen ei ole koskaan täysin rationaalista, vaikka se on sellaiseksi tarkoitettukin. Ihmiset eivät voi toimia rationaalisesti, koska he joutuvat toimimaan rajallisen informaation ja kykyjensä vallitessa. Myöskään siis kuntapäättäjät eivät kykene tekemään täysin rationaalisia arvioita ja päätöksiä esimerkiksi kuntatalouteen liittyen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin haastattelemalla yhden suomalaisen kunnan viittä kunnanvaltuutettua; kuinka kunnanpäättäjät käyttävät, ymmärtävät ja tulkitsevat kunnan talous- ja laskentatietoja, ja mitä tietoja he niistä erityisesti hyödyntävät kunnan taloudentilan arvioinnissa. Lisäksi tutkittiin, mitä talousinformaatiota kunnalliset päätöksentekijät haluaisivat nykyisten tietojen lisäksi tukemaan taloudentilan arviointia. Haastatteluita täydennettiin lisäksi kyselylomakkeella, jonka haastatellut valtuutetut täyttivät. Tiivistetysti tutkimuksen tuloksiksi saatiin, että kunnanvaltuutettujen mielestä kunnan tilinpäätöstiedoista saa riittävän hyvän kuvan kunnan talouden tilasta, jos vaan on tarvittava osaaminen ja, kun huomioidaan, että askarruttavia asioita voi tarvittaessa kysyä kunnan viranhaltijoilta. Oman näkemyksensä mukaan valtuutetut ymmärtävät kunnan tilinpäätöstietoja. Reilu puolet haastatelluista valtuutetuista koki kuitenkin tilinpäätöksen käyttämisen hankalaksi. Valtuutettujen mukaan tilinpäätöksestä näkee vain suuret linjat ja sen hetkisen tilanteen. Ensimmäisen kauden valtuutetuille kunnan tilinpäätöksessä on paljon vierasta sisältöä. Valtuutettuja kiinnostaa kunnan tilinpäätöksen yksityiskohdista erityisesti investoinnit sekä tunnusluvut, ja tunnusluvuista erityisesti lainakanta per asukas. Kunnanvaltuutettujen tietämys kuntakonsernista oli hyvin vaihtelevaa, eivätkä valtuutetut eivät juurikaan käytä tai ymmärrä konsernitilinpäätöstä. Kokeenempien valtuutettujen talousinformaation käyttö, ymmärrys ja tulkinta on paremmalla tasolla kuin ensimmäisen valtuustokauden kunnanvaltuutetuilla. Hyvää talousinformaation käyttö, ymmärrys ja tulkinta oli heillä, joilla oli työstään ja/tai koulutuksestaan kokemusta talousinformaation käytöstä ja tulkinnasta. Suurin osa valtuutetuista oli sitä mieltä, että he eivät kaipaa mitään muuta informaatiota nykyisten tilinpäätöslaskelmien lisäksi arvioidakseen kuntansa taloudentilaa.

The ability to generate creative new ideas to develop innovative products and optimize processes has become crucially important for organizations’ survival in the competitive and turbulent market environment. The objective of this dissertation was to examine the value creation of systematic idea generation in a quantitative fashion by defining a new evaluation methodology. This called for designing a set of quantitative value creation metrics for creative idea generation. This study aims to enhance current knowledge of idea generation measurement that has so far mainly focused on human judgment-based methods. The goals of this exploratory study were formulated into two research questions. The first addressed the subject from a conceptual viewpoint, while the second involved a single-case study in the automotive industry. Documentation-based approaches were used as the primary means of data collection to maximize the quantitative accuracy of the measurement. Single-case study was selected as the research method because of the deep-level data access required to thoroughly assess an idea generation process. Patent information-based measures were adopted in the case organization to gain insights into the effectiveness of its idea generation process. The research data was collected from the case organization’s management information systems. Data analysis allowed for a fact-based evaluation of the idea generation process, which would not have been possible with traditional qualitative measures. The results demonstrate that idea generation can be measured rigorously like most other processes when proper metrics are in place. Nevertheless, several limitations were identified that must be considered when discussing further applications of the proposed measures in other organizations. This thesis proposes a new analysis method for the creative phase of the product creation process. Future studies could build on this model, for example, by experimenting with the indicators proposed by this study in other contexts or designing a set of “rival” value creation metrics for idea generation. Tiivistelmä Kyky luoda uusia ideoita innovatiivisten tuotteiden kehitystä ja prosessien optimointia varten on elintärkeää organisaatioiden selviytymisen kannalta vahvasti kilpailluilla markkinoilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia arvonluontia systemaattisessa ideoiden luonnissa määrällisin menetelmin kehittämällä uusi arviointimenetelmä. Tässä yhteydessä oli määritettävä joukko määrällisiä arvonluontimittareita luovalle ideoiden luonnille. Tutkimus pyrkii täydentämään olemassa olevaa tietämystä ideoiden luonnin mittaamisesta, joka on tähän asti pääasiassa keskittynyt laadullisiin menetelmiin. Tutkimuksen tavoitteista johdettiin kaksi tutkimuskysymystä. Ensimmäinen kysymys käsitteli aihepiiriä teoreettisesta näkökulmasta, ja toinen liittyi autoteollisuudessa tehtävään tapaustutkimukseen. Empiirisen aineiston keruussa hyödynnettiin ensisijaisesti asiakirjapohjaisia lähestymistapoja määrällisen mittauksen tarkkuuden maksimoimiseksi. Tutkimusmenetelmäksi valittiin yhden tapauksen tutkimus, koska ideoidenluontiprosessin syvällinen analyysi vaatii pääsyä yksityiskohtaiseen yritysaineistoon, mikä ei monitapaustutkimuksessa olisi ollut mahdollista. Ideoiden luontiprosessin tehokkuuden arviointia varten tapausorganisaatiossa otettiin käyttöön patenttitietoon pohjautuvia indikaattoreita. Aineisto kerättiin organisaation tietojärjestelmissä. Aineiston tarkastelu mahdollisti ideoiden luonti-prosessissa tapahtuvan arvonluonnin konkreettisen havainnollistamisen, mikä ei olisi ollut mahdollista perinteisten laadullisten mittarien avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että luovaa ideoiden luontia pystytään mittaamaan useimpien muiden yritysprosessien tapaan täsmällisesti, mikäli sovelletaan asianmukaisia indikaattoreita. Tutkimus nosti kuitenkin esiin tiettyjä tekijöitä, jotka rajoittavat tässä työssä esiteltyjen tehokkuuden mittarien käyttöä muissa organisaatioissa. Tämä työ esittää uuden arviointimenetelmän, jota voidaan soveltaa tuotekehitysprosessin luovassa vaiheessa. Aihetta käsittelevät jatkotutkimukset voisivat laajentaa tässä työssä kehitettyä mallia esimerkiksi kokeilemalla esiteltyjen indikaattorien käyttöönottoa muissa konteksteissa tai määrittelemällä vaihtoehtoiset arvonluontimittarit, jotka eivät jaa samoja rajoitteita.

Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu varhaisnuorten tunteiden tunnistamista suoriutumistilanteissa. Subjektiivisesti ja objektiivisesti mitattujen tunteiden vastaavuuksia tarkasteltiin ottaen huomioon tehtävien vaikeustaso ja esittämisjärjestys, oppilaan kognitiivinen kykytaso, ylivilkkauden pulmat sekä tunteiden huippuhetket ja aallonpohjat. Tutkimus on toteutettu osana syksyllä 2013 käynnistynyttä TIKAPUU – Alakoulusta yläkouluun – tutkimushanketta, johon osallistuu 55 koululuokkaa kahdesta Keski-Suomen kunnasta. Tutkimuksen aineisto (n = 154) koostuu yksilötutkimuksiin osallistuneista nuorista, joiden kasvonilmeitä mitattiin FaceReader-ohjelman avulla heidän tehdessään yleisen päättelyn tehtäviä. Subjektiivisia tunnekokemuksia mitattiin tehtävätilanteen jälkeen täytettävien itsearviointilomakkeiden avulla. FaceReader havainnoi nuorten kasvoilla eniten neutraalia tunnetilaa sekä vihaa ja halveksuntaa. Iloa, surua, yllättyneisyyttä, pelkoa ja inhoa FaceReader ei juurikaan havainnut. Nuoret itse raportoivat eniten myönteisiä tunteita ja selkeästi vähemmän negatiivisia tunteita. Korrelatiivinen tutkimus osoitti, että FaceReaderilla havainnoidut tunteet olivat vain heikosti yhteydessä nuorten omiin tunnekokemuksiin. Ilon tunne tunnistettiin paremmin helppojen tehtävien aikana. Tunteet tunnistettiin paremmin tehtävätilanteen alkaessa helpoilla tehtävillä. Korkeampi kognitiivinen kykytaso ei ennustanut selkeästi parempaa tunteiden tunnistamisen taitoa tässä tutkimuksessa. Ylivilkkauden pulmista kärsivät tunnistivat pelon tunteensa paremmin ja ilon tunteensa huonommin kuin kontrolliryhmä. Huippuhetket eivät värittäneet muistikuvaa kokemuksesta myönteisempään suuntaan, mutta aallonpohjat värittivät muistikuvaa kokemuksesta kielteisempään suuntaan osittain. Tutkimus osoitti, että heikon kognitiivisen kykytason ja ylivilkkauspulmista kärsivien positiivisia tunnekokemuksia ja palautteen saamista on syytä vahvistaa niin kotona kuin koulussakin. In this study we investigated emotions of adolescents in achievement situation. Associations between subjectively and objectively measured emotions were investigated considering task difficulty, task order, students cognitive ability, hyperactivity disorder and emotional peaks and lows. This study was part of ongoing STAIRWAY – From Primary School to Secondary School – longitudinal study which began 2013 and studies 55 classes from two municipalities in central Finland. The data of our study (N=154) consists of students who took part in individual measurements in which facial expressions were detected using FaceReader-program while students were completing common inferencing tasks. Emotional experiences were measured using self-report emotions questionnaire which students completed after the tasks. Most emotions reported were positive and fewer of them were negative. FaceReader detected mostly neutral emotional state, anger and contempt. Happiness, sadness, surprise, fear and disgust were hardly found at all. In our correlative study was found that associations between emotions detected by FaceReader and reported emotions were low. Happiness was better recognized during easy tasks. Emotions were better recognized when easy tasks were first in order. In this study higher cognitive ability didn’t clearly predict better ability in emotion recognition. Students with hyperactivity disorder were better in recognizing fear and worse in recognizing happiness compared to students in a control group. The peaks didn’t predict retrospective evaluations, but lows did to some degree. Our results suggest that students with low cognitive ability and hyperactivity disorder need more positive experiences and feedback both in school and at home.

Vuonna 2007 säädettiin ensimmäisen kerran erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevasta kunnasta eli kriisikunnasta ja sen arviointimenettelystä eli kriisikuntamenettelystä. Valtiovarainministeriö nimeää kunnan kriisikunnaksi, kun peruskunnan talouden tunnuslukujen raja-arvot eli kriisikuntakriteerit ovat täyttyneet. Tämän jälkeen päätetään kriisikuntamenettelyn käynnistämisestä. Tätä kriisikuntamenettelyä käytettiin vuoteen 2016 saakka, kunnes kuntalain uudistuksen yhteydessä se uudistettiin. Kuntalain ja kriisikuntamenettelyn uudistuksen taustalla oli ensisijaisesti kuntien toimintaympäristön muutokset ja Euroopan unionin säännökset, joissa muun muassa edellytettiin julkisen talouden tarkastelua kokonaisuutena. Uudessa kriisikuntamenettelyssä kriisikuntakriteerit katsotaan peruskunnan sijaan painotetusti kuntakonsernin talouden tunnusluvuista. Tämän lisäksi kriisikuntakriteerit kiristyivät alijäämän kattamisvelvollisuuden osalta ja tunnuslukukriteereitä muutettiin hieman. Uutta kriisikuntamenettelyä sovelletaan ensimmäisen kerran vuonna 2017. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on lisätä ymmärrystä vanhasta ja uudesta kriisikuntamenettelystä, niiden kriisikuntakriteereistä ja näiden perusteella määriteltävistä kriisikunnista. Tutkimuksessa pyrin selvittämään kuinka hyvin vanhan ja uuden kriisikuntamenettelyn kriisikuntakriteerit mittaavat kunnan talouden tilaa ja ovatko ne luotettavia kuvastamaan kriisikuntaa sekä onko uuteen kriisikuntamenettelyyn siirtyminen ollut kokonaisuudessaan hyvä. Tutkimus on luonteeltaan monimenetelmällinen, jossa yhdistyy niin käsitteellisteoreettinen kuin empiirinen tutkimus laadullisesta ja määrällisestä näkökulmasta. Käsitteellisteoreettisessa osuudessa sovitan aikaisempaa kirjallisuutta ja virallislähteitä aiheeseen sekä empiirisessä osuudessa käsittelen kahta tilastoaineistoa ja vertailen niiden toteutumista. Tilastoaineistot muodostuvat Manner-Suomen kunnista, joita vuoden 2017 kuntajaon mukaan on 295. Ensimmäisessä aineistossa tarkastellaan uusien kriisikuntakriteereiden täyttymistä ensimmäisen kerran vuonna 2017 ja toisessa aineistossa, kuinka vanhat kriisikuntakriteerit olisivat täyttyneet sen sijaan. Lopuksi vertailen näiden toteutumia keskenään. Niin uudessa kuin vanhassa kriisikuntamenettelyssä kaikki kriisikuntakriteerit kuvastavat vain kunnan rahaprosessia, jolloin toiminnan tuloksellisuuteen tai toimintaympäristön muutoksiin ei kohdistu mitään mittareita. Näin ollen kriisikuntakriteerit eivät myöskään kerro tarkempaa syytä, miksi kunnan talous ei ole tasapainossa tai miksi kunnan talous muuttuu nopeasti ylijäämäisestä alijäämäiseksi tai toisinpäin. Niin uudet kuin vanhatkaan kriisikuntakriteerit eivät puutu heikkenevään talouteen ajoissa, vaan vasta kun kunta on kriisikunta. Uuden kriisikuntamenettelyn kriisikuntakriteereissä on tehty enimmäkseen hyviä ratkaisuja, mutta huonojakin löytyy. Hyvistä ratkaisuista esimerkiksi kuntakonsernitarkasteluun siirtyminen havaitsi enemmän kriisikuntia kertyneen alijäämän perusteella kuin mitä vanha kriisikuntamenettely olisi havainnut. Tunnuslukukriteereissä kuitenkin löytyi epäkohtia, jotka kyseenalaistavat niiden luotettavuutta kriisikunnan kuvaajana.

Finland has set numeric goals for the development of open access. However, at the moment, no system is available by which this development could be monitored. Poor quality in the metadata records in universities’ research information databases prevents metadata-based analysis of open access publishing progress. This paper shows how the quality problems of Finnish publication data can be resolved through centralizing the services and processes of metadata creation and by improving the interoperability of systems involved in the processes. As a result, this study describes an environment where reliable measurement of open access is possible and presents suggested actions for improving the Finnish publication data collection. peerReviewed

Mäkäräinen, K. 7 -vuotiaiden lasten fyysinen aktiivisuus kiihtyvyysmittarilla ja EMG-housuilla mi-tattuna sekä aktiivisuuden yhteys motorisiin taitoihin. Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu –tutkielma, 144 s., (5 liitettä). Lapsella on synnynnäinen tarve liikkua ja olla fyysisesti aktiivinen. Liikkuminen ja fyysinen aktii-visuus ovat tärkeitä motoristen taitojen sekä yleisesti terveyden, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta. Fyysisesti aktiivinen lapsuus edistää liikunnallista elämäntapaa myös aikuisuudessa. Näin erilaisten sairauksien riskitekijät ja sairauksien ilmaantuvuus vähenevät ja hyödyt ovat sekä yksilöl-lisiä että yhteiskunnallisia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 7-vuotiailta lapsilta (N=11) 1) miten EMG- ja kiihty-vyysmenetelmät luokittelevat lasten tyypilliset fyysisen aktiivisuuden intensiteetit 2) missä fyysisis-sä tehtävissä EMG-aktiivisuus on suurinta ja 3) eroaako fyysisen aktiivisuuden intensiteetti ja li-hasaktiivisuus eri liikuntaosioissa motoriselta taitavuudeltaan ääripäitä edustavilla lapsilla? Vertai-luun valittiin KTK-testistössä korkeimman pistemäärän saanut lapsi ja matalimman pistemäärän saa-nut lapsi. Lasten liikuntaosioiden keskiarvo-EMG- ja keskiarvokiihtyyystuloksia sekä aktiivisuuksi-en jakautumista intensiteettiluokkiin verrattiin toisiinsa. Tutkittavien joukko muodostui 7-vuotiaista lapsista (N=11). Kevyen aktiivisuuden liikuntaosioiksi luokiteltiin keinuminen, kiipeily, kävely ja tasapainoilu. Kes-kitehoiseksi aktiivisuudeksi lukeutuivat konttaaminen ja porraskävely. Kovatehoisia liikuntaosioita olivat hippaleikki (tutkittava hippana ja kiinniotettavana), trampoliinihyppely ja juoksu. Liikunta-osiot jakautuivat intensiteettiluokkiin samankaltaista trendiä noudattaen, kun tutkittava juoksi, kii-peili, tasapainoili ja oli hippana tai kiinniotettavana hippaleikissä. Menetelmiä voi hyvin käyttää tukemaan toisiaan tämän tyyppisissä aktiivisuuden muodoissa. EMG-shortsit toivat hyödyllistä tie-toa alaraajojen lihasten työskentelystä kiihtyvyysmittarin luokittelun lisäksi. Kiihtyvyysmittari ko-rosti intensiteettiluokkien yläpäätä konttauksessa, porraskävelyssä ja trampoliinihyppelyssä. Näissä liikuntaosoiossa koko vartalo liikkuu nopeasti vertikaali- tai horisontaalisuunnassa. Keinumisessa ja kävelyssä oli havaittavissa u:n muotoinen käyrä mittausmenetelmien vertailussa. EMG-shortsit luo-kittelivat keinumisen ja kävelyn pääasiassa kevyeksi aktiivisuudeksi ja kiihtyvyysmittari kovatehoi-seksi aktiivisuudeksi. Suurimmat EMG-aktiivisuudet esiintyivät hippaleikissä, kun tutkittava oli hip-pana sekä juoksussa. Motoriselta taitotasoltaan ääripäitä edustavien lasten vertailussa havaittiin, että motorinen taitavuus ja hyvä koordinaatio luultavasti mahdollistivat alaraajojen lihasten taloudellisen käytön sekä niiden tehokkaan aktivoinnin esimerkiksi suuremman voiman ja nopeuden tuottami-seksi. Pelkästään kiihtyvyyden avulla lasten liikkumisen luokittelu ei aina ole mielekästä. Tämä tutkimus osoitti, että on hyvin paljon fyysisestä tehtävästä kiinni, kuinka paljon lihakset työskentelevät, vaikkei suuria kiihtyvyyksiä esiintyisi. Myös teholtaan kevyt fyysinen aktiivisuus sisältää usein mo-torista kehitystä tukevia tekijöitä. EMG-shortseilla on mahdollista saada arvokasta lisätietoa lasten eri liikuntamuotojen lihaksistolle aiheuttamasta kuormittavuuden määrästä ja laadusta. Molempia tutkimusmenetelmiä tulisi hyödyntää enemmän lasten fyysistä aktiivisuutta ja motorisia taitoja tut-kittaessa. Tämän tutkimuksen tutkittavat sijoittuivat kaikki kolmeen ylimpään taitoluokkaan KTK-testistön perusteella. Jatkossa tulisi vertailla myös selkeästi erittäin taitavia ja motorisesta koordinaa-tiohäiriöstä kärsiviä lapsia. Avainsanat: motoriset taidot, fyysinen aktiivisuus, mittaaminen, kiihtyvyysmittari, elektromyografia Mäkäräinen, K. 7-year-old children’s physical activity and motor skills measured with EMG-pants and accelerometer and the relationship between physical activity and the skills. Department of Sport Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis 144 pp., (5 appendices). A Child has inborn drive to play and be physically active. Physical activity plays a role for motor skills, health and well-being. Physically activity childhood enhances the physically active lifestyle in a life-span. A healthy and active lifestyle prevents risk factors for chronic diseases. Therefore, benefits are important for an individual and society. The aim of this study was to compare 7–year-old children’s (N=11) physical activity in structured activities measured with EMG-pants and accelerometer. The second aim was to examine which structured activity has the highest EMG-activity? The third aim was to examine how physical activity measured in structured physical activities differs in children with different levels of motor proficiency A child with the highest score in the KTK tests and a child with the lowest score in KTK tests were chosen for this comparison. Average values and standard deviations were used to describe the data measured by EMG-pants and accelerometers. Time spent at intensity categories (sedentary, light, moderate, vigorous) was determined by validated cut-off points (van Cauwenberghe ym. 2011). Swinging, climbing, walking and balancing were classified as light activities. Moderate activities consisted of crawling and climbing stairs. Playing a tag, trampoline jumping and running were vigorous activities. When considering intensity levels in each activity forms, the similarities with the methods were identified when children were running, climbing, balancing or playing a tag. The two methods supported each other in these kinds of activities. EMG-pants gave interesting and useful information about the lower limb EMG activity. Accelerometer exaggerated the vigorous intensity level when children were crawling, climbing stairs or jumping on a trampoline. One of the reasons might be horizontal and vertical accelerations naturally included in these kinds of activities. A U-letter shape relationship was identified in swinging and walking. These tasks were mostly light activities when measured with EMG-pants. In contrast, accelerometer classified them mostly as moderate and vigorous activities. Considering the comparison of two children with different levels of motor proficiency, high motor proficiency enabled economic use of lower limbs and bigger EMG activity when producing force and speed. It is purposeful and useful to use several methods to examine children’s physical activity and motor skills. This study showed that there can be significant EMG-activity in muscles without significant acceleration. There should be more studies with EMG-pants and accelerometers as it could give a more comprehensive understanding of physical activity behavior in children. Children with larger differences in motor coordination disorders should be included to studies in future to get a broader view of differences measured in physical activities. Key words: motor skills, physical activity, measuring, accelerometer, electromyography

Tutkielmassa tarkastellaan kustannussäästöjen mittaamista julkisorganisaation hankinnoissa. Vaikka sekä hankintojen johtamiseen että julkisen sektorin tuloksellisuuden mittaamiseen liittyen onkin tehty runsaasti aiempaa tutkimusta, on näiden kahden aiheen rajapinnassa selkeä tutkimusaukko. Tieteellisen kontribuution lisäksi tutkimuksella on olennainen käytännön merkitys, sillä niukkojen resurssien näkökulmasta kunnilla on kasvava paine osoittaa, että myös hankintoja on tehty järkevästi ja kustannustehokkaasti. Tällaisia kokonaisvaltaisia hankintojen kustannussäästömittareita ei kuitenkaan tiettävästi ole vielä laajemmin Suomen suurissa kaupungeissa rakennettu. Tässä laadullisessa toimintatutkimuksessa tutkimusongelmaa lähestytään kolmen tutkimuskysymyksen kautta: 1) miten hankintojen kustannussäästöt voidaan ymmärtää, ja mitä ulottuvuuksia niihin liittyy, 2) millaisia esteitä kustannussäästömittareiden rakentamiselle mahdollisesti on, sekä 3) miten hankintojen johtamiseen tarkoitettu Kraljicin matriisi soveltuu kustannussäästömittareiden kohdentamiseen, ja tulisiko kustannussäästön lisäksi mitata hankintatoimen maturiteettia. Näitä tutkimuskysymyksiä tarkastellaan rajatusti Tampereen kaupungissa, ja tutkimus onkin osa kaupungin hankintojen kustannussäästöjen todentamismallin rakentamisen projektia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu tuloksellisuuden käsitteen jäsentämisestä sekä mittaamisen ja hankintojen teoriasta. Mittaamisen teoriassa tarkastellaan lyhyesti laskentatoimen perusongelmia, mittarin validiteettia, reliabiliteettia ja relevanssia, sekä SMART-kriteereitä. Hankintojen teoria puolestaan koostuu hankintatoimen ammattimaisuuden asteen eli maturiteetin, sekä Kraljicin matriisin teoriasta. Tutkimus sisältää kahdenlaisia interventioita: hankintojen substanssiosaajille kohdistetun työpajan sekä johdon haastattelut. Työpajan tarkoituksena oli tunnistaa niitä keskeisiä syitä, jotka aiheuttavat hankinnoissa turhia kustannuksia, ja joihin kustannussäästömittareita voisi siten olla perusteltua kohdentaa. Johdon haastattelujen tavoitteena puolestaan oli ensisijaisesti hahmottaa, miten hankintojen kustannussäästöt ylipäänsä ymmärretään. Tutkimustulosten perusteella hankintojen kustannussäästöt ymmärretään Tampereen kaupungissa laajasti. Säästön nähdään syntyvän hankintojen ja toiminnan tuloksellisuuden paranemisesta, ja säästö voi sisältää elementtejä myös hankinnan laadusta ja vaikuttavuudesta. Keskeisiä haasteita kustannussäästöjen mittaamiselle kaupungin hankinnoissa puolestaan ovat yksikkökohtainen budjetointi ja raportointi, vaihtelevat käytännöt sekä riittävän tarkan ja helposti saatavilla olevan datan puute. Tulosten mukaan Kraljicin matriisia voidaan käyttää jossain määrin kustannussäästömittareiden kohdentamisen apuna. Varsinaisten kustannussäästöjen lisäksi olisi kuitenkin relevanttia mitata myös kaupungin hankintatoimen maturiteettia ja sen kehittymistä.

Tutkimuksessa vertailtiin kolmen suomalaisen yliopiston yhteiskunta- ja taloustieteiden alan tieteenalayksiköiden tuloksellisuuden mittaamisen käytäntöjä ja tuloksellisuuden mittareita. Kohdeyksiköinä olivat Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta, Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta ja Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulu. Yksiköt valittiin harkinnanvaraisella otannalla edustettujen tieteenalojen yhtäläisyyksien ja henkilöstö- ja opiskelijamäärillä mitatun saman suuruusluokan koon perusteella. Julkisen talouden jatkuvan niukkuuden ja yliopistojen toiminnan voimavaroihin kohdistuvien leikkausten aikana tuloksellisuustiedon ja tuloksellisuuden onnistuneen ja sujuvan mittaamisen merkitys kasvaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö, ulkopuoliset rahoittajat ja muut yliopistojen sidosryhmät ovat entistä kiinnostuneempia siitä, mitä koulutuksen ja tutkimuksen käyttöön annetuilla resursseilla saadaan aikaan. Tuloksellisuustiedon ja mittaamisen merkityksen kasvuun on vaikuttanut myös uuden julkishallinnon (New Public Management) doktriinin ja managerialismin toimintatapojen tulo suomalaiseen korkeakoulupolitiikkaan ja yliopistoihin. Tutkimuksen tavoitteena oli saada selville, miten ja millaisilla mittareilla tuloksellisuutta mitataan yliopistojen yhteiskunta- ja taloustieteiden aloilla, miten mittarien käyttöä perustellaan ja miten mittarien tuottamaa tuloksellisuusinformaatiota hyödynnetään. Tutkimus suoritettiin laadullisin menetelmin tapaustutkimuksena. Aineistona tutkimuksessa käytettiin kohdeyksiköiden tuloksellisuusaihepiiriin liittyviä, avoimesti saatavilla olevia asiakirjoja sekä kohdeyksiköiden hallintopäälliköille tehtyjä puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti. Empiirisessä osassa havaittiin tuloksellisuuden mittaamisen käytäntöjen perustuvan huomattavilta osin opetus- ja kulttuuriministeriön tulosohjauksesta tulossopimusten ja yliopistojenrahoitusmallin kautta välittyviin toimintatapoihin. Mittaaminen ja tuloksellisuuden määrittely tapahtuu pitkälti yliopistojen hallinnollisen ulottuvuuden piirissä. Keskeisiksi tuloksellisuusmittareiksi kaikissa kohdeyksiköissä mainittiin tieteellisten julkaisujen määrä ja laatu sekä maisteri- ja tohtoritutkintojen määrät. Täydentävän rahoituksen saannin merkitys tuloksellisuuden mittarina nähtiin kasvavan. Tuloksellisuusinformaation käyttökohteiksi havaittiin sisäisen ja ulkoisen kehittämisen tarpeet, mukaanlukien yliopistojen välinen, kansallinen rakenteellinen kehittäminen. Lisäksi tuloksellisuusinformaatiolla täytetään tilivelvollisuutta ulkoisille ja sisäisille sidosryhmille sekä tuodaan esille onnistumisia ja menestystä.

Pelastustoiminta on julkinen palvelu, jota ylläpidetään onnettomuuteen joutuneiden auttamiseksi ja onnettomuuksista aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi. Julkisin varoin toteutettujen palveluiden, myös pelastustoiminnan, pitäisi pystyä osoittamaan olevansa tuloksellista ja tuottavansa vastinetta verovaroille. Anniina Autero on tutkinut väitöskirjassaan pelastustoimen aiempaa tulostavoitetta palokuolemien lukumäärän vähentämisestä ja todennut tavoitteessa olevan monitulkintaisuutta. Tämä tutkimus selvittää, onko monitulkintaisuutta pelastustoiminnassa ja sen tulosmittaamisessa laajemminkin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat monitulkintaisuutta käsittelevän kirjallisuuden lisäksi muut pelastustoimintaan ja sen tuloksiin liittyvät aikaisemmat tutkimukset ja julkaisut. Tutkimusmenetelmänä on teemahaastattelu. Haastateltavina ovat pelastustehtävien lähtötilanteet ja toiminnan vaikutukset parhaiten havaitsevat paloesimiehet. Heidän näkemyksensä on järjestetty sisällönanalyysin menetelmällä ja verrattu kirjallisuudesta koottuihin näkökulmiin pelastustoiminnan tuloksellisuuden ilmenemisestä ja sen mittaamismahdollisuuksista. Lisäksi tutkimuksessa on kartoitettu nykyisin käytössä olevat ja aiemmat pelastustoiminnan tulosmittarit. Tutkimus osoittaa, että monitulkintaisuutta on paitsi julkisissa palveluissa ja palokuolemien lukumäärä -mittarissa, myös pelastustoiminnan tuloksissa ja niiden mittaamisessa. Tuloksia ei ole mahdollista määrittää yksiselitteisesti, eikä pelastustoiminta perustu aina kausaalisuuteen tapahtumaketjujen monimutkaisuuden ja monien vaikuttavien ympäristötekijöiden vuoksi. Lyhyt toimintavalmiusaika ei tarkoita aina hyvää lopputulosta, ja pelastustoiminta on voinut onnistua hyvin, vaikka kaikki tuhoutui. Nykyiset toimintavalmiusaikojen ja vahinkojen mittarit ovat monitulkintaisia, sillä niiden validiteetti, relevanssi ja reliabiliteetti ovat kyseenalaisia monien heikkouksien vuoksi. Toimintavalmiustavoitteiksi ei tulisi nähdä lähtö- ja ajoaikojen mittaamista vaan se toimintavalmius, joka muodostuu henkilöstön osaamisesta, asenteesta, ripeydestä ja yhteistyökyvystä, ja joka mahdollistetaan hyvällä kalustolla. Tiedostamalla monitulkintaisuus voidaan tuloksellisuusmittareiden kehitystyötä suunnata tunnuslukujen laskemisen sijaan sellaisten tavoitteiden määrittelyyn, joiden tavoittelu ohjaisi kohti parhaita toimintamalleja.

Demonstrating the monetary outcomes of marketing is no longer considered a virtue but a necessity by the top management. Marketers are increasingly held accountable for their actions, yet most marketers struggle in their attempts to measure marketing performance. The emergence of digital analytics tools (e.g., Web analytics) has raised optimism of improved measurability due to its ability to track customer behavior in the digital environment. However, research lacks a clear understanding of the opportunities and limitations of digital analytics, and what it takes from an organization to make the most of its usage. The dissertation advances the knowledge in this area by investigating how industrial companies can use digital analytics for measuring and optimizing digital marketing performance. The primary data of this dissertation come from three case studies that examine the use of digital analytics from different angles. The first case study explores the use of digital analytics for overcoming universal marketing performance measurement challenges; the second case study investigates the organizational processes for measuring digital marketing performance through the use of digital analytics; the third case study takes a step further and studies how digital analytics data can be harnessed for optimizing digital marketing performance. The findings confirm that digital analytics produces data that can be used for measuring and optimizing digital marketing performance but its real value is determined by an organization’s ability to process the data into meaningful insights and act upon those insights to continuously improve results. Overall, the findings suggest that the greater use of digital analytics can be seen as a movement toward data-driven marketing where marketing decisions are based on information rather than experience and intuition. While demonstrating the benefits that companies may gain from the use of digital analytics, the dissertation also discusses the dangers of relying on digital analytics data that may lead organizations to maximize short-term revenue generation at the expense of long-term marketing performance.

Global warming has set in motion a trend for cutting energy costs to reduce the carbon footprint. Reducing energy consumption, cutting greenhouse gas emissions and eliminating energy wastage are among the main goals of the European Union (EU). The buildings sector is the largest user of energy and CO2 emitter in the EU, estimated at approximately 40% of the total consumption. According to the International Panel on Climate Change, 30% of the energy used in buildings could be reduced with net economic benefits by 2030. At the same time, indoor air quality is recognized more and more as a distinct health hazard. Because of these two factors, energy efficiency and healthy housing have become active topics in international research. The main aims of this thesis were to study and develop a wireless building monitoring and control system that will produce valuable information and services for end-users using computational methods. In addition, the technology developed in this thesis relies heavily on building automation systems (BAS) and some parts of the concept termed the “Internet of Things” (IoT). The data refining process used is called knowledge discovery from data (KDD) and contains methods for data acquisition, pre-processing, modeling, visualization and interpreting the results and then sharing the new information with the end-users. In this thesis, four examples of data analysis and knowledge deployment are presented. The results of the case studies show that innovative use of computational methods provides a good basis for researching and developing new information services. In addition, the data mining methods used, such as regression and clustering completed with efficient data pre-processing methods, have a great potential to process a large amount of multivariate data effectively. The innovative and effective use of digital information is a key element in the creation of new information services. The service business in the building sector is significant, but plenty of new possibilities await capable and advanced companies or organizations. In addition, end-users, such as building maintenance personnel and residents, should be taken into account in the early stage of the data refining process. Furthermore, more advantages can be gained by courageous co-operation between companies and organizations, by utilizing computational methods for data processing to produce valuable information and by using the latest technologies in the research and development of new innovations. Tiivistelmä Rakennus- ja kiinteistösektori on suurin fossiilisilla polttoaineilla tuotetun energian käyttäjä. Noin 40 prosenttia kaikesta energiankulutuksesta liittyy rakennuksiin, rakentamiseen, rakennusmateriaaleihin ja rakennuksien ylläpitoon. Ilmastonmuutoksen ehkäisyssä rakennusten energiankäytön vähentämisellä on suuri merkitys ja rakennuksissa energiansäästöpotentiaali on suurin. Tämän seurauksena yhä tiiviimpi ja energiatehokkaampi rakentaminen asettaa haasteita hyvän sisäilman laadun turvaamiselle. Näistä seikoista johtuen sisäilman laadun tutkiminen ja jatkuvatoiminen mittaaminen on tärkeää. Väitöskirjan päätavoitteena on kuvata kehitetty energiankulutuksen ja sisäilman laadun monitorointijärjestelmä. Järjestelmän tuottamaa mittaustietoa on jalostettu eri loppukäyttäjiä palvelevaan muotoon. Tiedonjalostusprosessi koostuu tiedon keräämisestä, esikäsittelystä, tiedonlouhinnasta, visualisoinnista, tulosten tulkitsemisesta ja oleellisen tiedon välittämisestä loppukäyttäjille. Aineiston analysointiin on käytetty tiedonlouhintamenetelmiä, kuten esimerkiksi klusterointia ja ennustavaa mallintamista. Väitöskirjan toisena tavoitteena on tuoda esille jatkuvatoimiseen mittaamiseen liittyviä haasteita sekä rohkaista yrityksiä ja organisaatioita käyttämään tietovarantoja monipuolisemmin ja tehokkaammin. Väitöskirja pohjautuu viiteen julkaisuun, joissa kuvataan kehitetty monitorointijärjestelmä, osoitetaan tiedonjalostusprosessin toimivuus erilaisissa tapauksissa ja esitetään esimerkkejä kuhunkin prosessivaiheeseen soveltuvista laskennallisista menetelmistä. Julkaisuissa on kuvattu energiankulutuksen ja sisäilman laadun informaatiopalvelu sekä sisäilman laatuun liittyviä data-analyysejä omakoti- ja kerrostaloissa sekä koulurakennuksissa. Innovatiivinen digitaalisen tiedon hyödyntäminen on avainasemassa kehitettäessä uusia informaatiopalveluita. Kiinteistöalalle on kehitetty lukuisia informaatioon pohjautuvia palveluita, mutta ala tarjoaa edelleen hyviä liiketoimintamahdollisuuksia kyvykkäille ja kehittyneille yrityksille sekä organisaatioille.

Janne Kainulainen (2015). Salibandypelaajan suorituskykyprofiili ja muutokset sarjakauden aikana. Valmennus- ja testausoppi, pro gradu -tutkielma, Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 78 s. Salibandy on noussut Suomessa yhdeksi suosituimmista urheilulajeista. Lajilla on omat ominaispiirteensä harjoittelussa ja fysiologisessa kuormittavuudessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää salibandypelaajan suorituskykyprofilia ja kauden aikaisia muutoksia suorituskyvyssä. Menetelmät. Tutkimusjoukkona oli miesten Salibandyliigan joukkue (n=18), keski-ikä 24 ± 4 vuotta. Tutkimusjakso kesti Salibandyliigakauden 2013–2014 toukokuusta helmikuuhun. Tutkimus jakautui kahteen osaan; (1) kauden 2013–2014 aikana tehtyihin pelaajien suorituskyvyn mittauksiin ja 2) sarjaotteluissa testaamiseen. Kauden mittaan suorituskyvyn muutosta mitattiin harjoituskauden eri vaiheissa 20 m juoksutestillä, esikevennyshypyllä, T-drill –ketteryystestillä, Cooperin 12 min juoksutestillä, 5-loikalla ja isometrisillä voimamittauksilla (penkkipunnerrus, jalkadynamometri, vatsalihakset ja selkälihakset). Sarjaotteluissa mitattiin pelaajien suorituskyvyn muutosta ottelun aikana. Mittaukset suoritettiin kolmessa sarjaottelussa. Mitattavat ominaisuudet olivat laktaatti, esikevennyshyppy, pelaajien liikuttu matka ottelun aikana sekä sykkeestä mitatut: ka., sykevaihtelu (MIN-MAX), harjoitusvaikutus ja EPOC. Tulokset. Seuraavissa suorituskyvyn mittauksissa havaittiin tilastollisesti merkitseviä parannuksia, kun tarkasteltiin koko kauden muutosta: 20 m juoksutestissä pre= 3.05 ± 0.75 s ja post= 2.98 ± 0.74 s (p ≤ 0.01), esikevennyshypyssä pre= 41.93 ± 5.12 cm ja post= 44.84 ± 4.10 cm (p ≤ 0.05), 5-loikkassa pre= 12.75 ± 0.69 cm ja post= 13.18 ± 0.78 m (p ≤ 0.05), isometrisessä jalkadynamometrissä pre= 4780 ± 820 N ja post= 5090 ± 690 N (p ≤ 0.05), isometrisessä penkkipunnerruksessa pre= 510 ± 120 N ja post= 690 ± 140 N (p ≤ 0.001) ja isometrisessä vatsalihastestissä pre= 920 ± 200 N ja post= 1050 ± 230 N (p ≤ 0.001). Isometrisen selkälihastestin, Cooperin 12 min juoksutestin ja T-drill –ketteryystestin mittauksissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä muutoksia missään kauden vaiheissa. Ottelun aikaisissa mittauksissa laktaatit olivat keskimäärin 6.8 ± 0.6 mmol/l. Ottelun aikana pelaajat liikkuivat kentällä keskimäärin 1863 ± 498 m. Pelaaja työskentelee ottelun aikana keskimäärin 16 ± 4 min 90-100 % HRmax sykealueilla. Pohdinta ja johtopäätökset. Salibandypelaajan suorituskykyä pystytään parantamaan kauden aikana. Tämän tutkimuksen mukaan ainoastaan nopeus heikkeni kilpailukauden aikana, kun taas ylävartalon voimantuotto ja nopeusvoimaominaisuudet kehittyivät kilpailukauden aikana. Ottelun aikaisten mittausten perusteella salibandy on maitohapollista nopeuskestävyyttä vaativa laji. Ottelun aikana salibandypelaajat liikkuvat matkassa mitattuna verrattain vähän, koska liikkuminen koostuu nopeista ja lyhyistä spurteista.

The general purpose of this study was to develop methodology for assessing counseling interactions. The first main objective of the research was to develop measures for assessing counselors’ responses and client-centeredness (Study I). Specific aims connected to the first objective were to assess the content validity and inter-rater reliability of the Counselor Response Coding System (CRCS) and the content validity, construct validity and inter-rater agreement of the Skilled Verbal Responding Scale (SVRS), which are measures included in the Counselor Response Observation System (CROS). The second main objective was to assess the applicability of heart-rate variability (HRV) to the measurement of emotions during clients’ verbal reports of unpleasant experiences (Studies II and III). The setting was analog with client-centered counseling aims in that the subjects produced verbal reports of their unpleasant experiences. Specific aims connected to the second objective were to examine the differences in subjects’ emotions between viewing and reporting unpleasant experiences and to examine the differences in their emotions between reporting pleasant and unpleasant experiences by measuring HRV. The results supported the content validity and inter-rater agreement of the CRCS and the content validity, construct validity, and inter-rater reliability of the SVRS. Overall, the results from the CROS testing can be considered a good starting point toward its further validation. The results from the HRV experiments were consistent with earlier findings and indicated that the subjects’ sympathetic activity was lower and that their parasympathetic activity higher when they reported unpleasant pictures than it was when they viewed them. This dynamic was not observed with the pleasant pictures. The results suggest that HRV and emotions during reporting should be interpreted in relation to the initial experiences and emotions in the viewing phase. Tiivistelmä Tutkimuksen yleinen tavoite oli ohjausvuorovaikutuksen arviointimenetelmien kehittäminen. Tutkimuksen ensimmäinen päämäärä oli kehittää ohjaajan responsseja ja ohjaustoiminnan asiakaskeskeisyyttä arvioivia mittareita (Osajulkaisu I). Tarkempina ensimmäiseen päämäärän kytkeytyvinä tavoitteina oli arvioida Ohjausresponssien mittausjärjestelmään (CROS) sisältyvien Ohjausresponssien koodaussysteemin (CRCS) sisällön validiteettia ja interarvioitsijareliabiliteettia sekä Taitavan verbaalisen toiminnan skaalan (SVRS) sisällön validiteettia, rakennevaliditeettia ja interarvioitsijareliabiliteettia. Toisena päämääränä oli arvioida sykevariaatiomittauksen (HRV) soveltuvuutta asiakkaan emootioiden arviointiin puheen aikana (Osajulkaisut II ja III). Asetelma tässä oli analoginen asiakaskeskeisen ohjauksen tavoitteiden kanssa ja HRV -kokeissa koehenkilöt tuottivat verbaalisia kuvauksia emotionaalisesta kokemuksesta. Toiseen päämäärään kytkeytyvät tarkemmat tavoitteet olivat tarkastella eroja koehenkilöiden emotionaalisessa aktiviteetissa epämiellyttävien kuvastimulien katselun ja raportoinnin välillä sekä eroja miellyttävien ja epämiellyttävien kuvastimulien raportoinnin välillä HRV mittauksen avulla. Tulokset tukivat CRCS:n sisällön validiteettia ja interarvioitsija -reliabiliteettia sekä SVRS:n sisällön validiteettia, rakennevaliditeettia sekä interarvioitsija -reliabiliteettia. Kokonaisuudessaan CROS -arvioinnin tulokset ovat hyvä lähtökohta sen kehitystyössä. HRV -kokeiden tulokset olivat yhdenmukaisia aiempien löydösten kanssa ja indikoivat, että koehenkilöiden sympaattinen aktiviteetti oli matalampaa ja parasympaattinen korkeampaa, kun he raportoivat epämiellyttäviä stimuleita verrattuna stimulien katseluun. Tätä dynamiikka ei havaittu miellyttävien stimuleiden kohdalla. HRV -kokeiden tulokset indikoivat, että HRV ja emootiot tulisi tulkita suhteessa alkuperäiseen kokemuksen valenssiin, mikä on raportoinnin kohteena.

BackgroundMobile phone apps for monitoring and promoting physical activity (PA) are extremely popular among adults. Devices, such as heart rate monitors or sports watches (HRMs/SWs) that work with these apps are at sufficiently low costs to be available through the commercial markets. Studies have reported an increase in PA levels among adults with devices; however, it is unknown whether the phenomena are similar during early adolescence. At a time when adolescents start to develop their own sense of independence and build friendship, the ease of smartphone availability in developed countries needs to be investigated in important health promoting behaviors such as PA. ObjectiveThe objective of this study was to investigate the ownership and usage of PA trackers (apps and HRM/SW) among adolescents in a national representative sample and to examine the association between use of devices and PA levels. MethodsThe Finnish school-aged physical activity (SPA) study consisted of 4575 adolescents, aged 11-, 13-, and 15-years, who took part in a web-based questionnaire during school time about PA behaviors between April and May 2016. Binary logistic regression analyses were used to test the associations between moderate to vigorous physical activity (MVPA) and devices, after controlling for gender, age, disability, and family affluence. ResultsPA tracking devices have been categorized into two types, which are accessible to adolescents: (1) apps and (2) HRM/SW. Half the adolescents (2351/4467; 52.63%) own apps for monitoring PA, yet 16.12% (720/4467) report using apps. Fewer adolescents (782/4413; 17.72%) own HRM/SW and 9.25% (408/4413) use HRM/SW. In this study, users of HRM/SW were 2.09 times (95% CI 1.64-2.67), whereas users of apps were 1.4 times (95% CI 1.15-1.74) more likely to meet PA recommendations of daily MVPA for at least 60 min compared with adolescents without HRM/SW or without apps. ConclusionsTo our knowledge, this is the first study that describes the situation in Finland with adolescents using PA trackers and its association with PA levels. Implications of the use of apps and HRM/SW by adolescents are discussed.

Verohallinnon yksikkönä vuodesta 2008 toimineen Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön tehtävänä on veronsaajien verotuksellisten oikeuksien valvonta. Oikeudenvalvontayksikkö antaa vastineita verovelvollisten hakiessa muutosta verotukseensa. Omassa muutoksenhaussaan yksikkö keskittyy tulkinnanvaraisiin tapauksiin ja pyrkii toiminnallaan edistämään verotuksen yhtenäisyyttä, ennustettavuutta ja oikeusvarmuutta. Tutkimuksessa selvitettiin Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön oikeudellisen vaikuttavuutta eli miten yksikkö voi toiminnallaan vaikuttaa oikeudelliseen ratkaisutoimintaan verotuksessa. Tavoitteena oli analysoida käytettyjä oikeudellisen vaikuttavuuden mittareita ja tutkia, miten mittaamista voitaisiin kehittää. Tavoitteena oli myös tarkastella muutoksenhaun kohdevalinnan kehittämismahdollisuuksia. Tutkimus jakautui teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Tutkimuksen alussa selvitettiin oikeudellisen vaikuttavuuden taustatekijöitä eli verotuksen ohjausjärjestelmää oikeusdogmaattisella menetelmällä. Empiirisen aineiston muodostivat yksikön vuonna 2010 korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemät valitukset ja osa vastineista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällön analyysiä, jonka avulla selvitettiin milloin oikeudenvalvontayksikkö haki muutosta, miten muutoksenhakua ja vastineita perusteltiin ja miten asiat oli ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Yksikön oikeudellista vaikuttavuutta on mitattu sen valituksiin liittyvien ratkaisujen julkaisuprosentilla hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden osalta. Lisäksi mittarina on käytetty korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehtyjen valitusten valituslupaprosenttia. Käytettyjen mittareiden perusteella oikeudenvalvontayksikön toiminta on ollut vaikuttavaa. Kyseiset tulostavoitteet saavutettiin pääosin. Käytetyillä mittareilla on kuitenkin katettu vain pieni osa oikeudenvalvontayksikön toiminasta. Uusiksi mittareiksi tutkimuksessa ehdotettiin korkeimman hallinto-oikeuden julkaisuprosenttia niiden vastineiden osalta, joissa yksikkö on puoltanut valituslupaa. Yksikön tekemien ja hyväksyttyjen oikaisuvaatimusten pysyvyyttä voitaisiin myös mitata. Vuonna 2014 voimaan tulleen ennakkopäätösvalituksen osalta voitaisiin mitata valituslupien hyväksymisprosenttia. Lisäksi toiminnan oikeudellista vaikuttavuutta ja laatua voitaisiin parantaa kehittämällä kohdevalinnan ohjetta.

nonPeerReviewed