Search

Artikkelissa tarkastelemme kahta kahdeksasluokkalaisten nuorten Muutoslaboratorio-interventioissa toteuttamaa projektia ekspansiivisen oppimisen näkökulmasta. Projektit liittyvät kouluympäristöön sijoittuviin Muutoslaboratorioihin, joissa nuoret työstivät projekteja itselleen merkityksellisistä aiheista. Tietojemme mukaan Muutoslaboratorioita ei ole aikaisemmin toteutettu siten, että nuoret olisivat niiden keskeisin osallistujaryhmä. Tarkastelu nostaa esille nuoret merkityksellisiksi kokemiensa ilmiöiden aktiivisina analysoijina sekä uusien ratkaisujen kehittäjinä havaitsemiinsa epäkohtiin. Tutkimusaineisto koostui pääasiassa Muutoslaboratorio-työpajojen tallenteista, ja analysoimme siitä ekspansiivisen oppimisen sykliin kuuluvia oppimistekoja. Toisen projektin aineistosta löytyi kaikkia tunnettuja ekspansiivisia oppimistekoja, toisen projektin aineistosta miltei kaikkia. Oppimistekojen järjestys seurasi ekspansiivisen oppimisen sykliä, joskin samaakin oppimistekoa saattoi tapahtua työskentelyn eri vaiheissa. Tulokset kertovat siitä, että ekspansiivista oppimista voidaan havaita myös nuorten Muutoslaboratorioissa.

Helena Ristaniemen essee käsittelee historian merkityksiä saamelaistyttöjen elämässä. Essee pohjautuu hänen tuoreeseen väitöskirjaansa (2023) ”Täällä on merkitystä mihin sukuun synnyt, se vaikuttaa kaikkeen.” Historiatietoisuuden muotoutuminen ja merkitykset Suomen saamelaisalueen tyttöjen elämässä.

This study explored the lived experience of transition from adolescence to adulthood for young people with cerebral palsy to inform occupational therapy practitioners as to what might promote positive life opportunities. A phenomenological methodology was used with six participants, aged 18 to 25 years with cerebral palsy. The findings are presented in the form of hermeneutic stories and three themes: The storm of uncertainty; time, space and the body, Capsizing in a world of others and, Securing anchorage; being heard and understood. Recommendations include service integration across health, social care and education based on partnership and provision of coordinators. peerReviewed

Koulukasvatuksen proaktiivista merkitystä ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin sekä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän elämäntavan edistämiselle on viime vuosikymmeninä korostettu sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Kestävä tulevaisuus toteutuu, mikäli sen arvot ja tavoitteet näyttäytyvät nuorille merkityksellisinä. Nuorten ajatuksia ei kuitenkaan usein kuulla koulukasvatuksen kehittämispyrkimyksissä. Analysoimme tässä tutkimuksessa toisen asteen opiskelijoitten (N=45) vuonna 2020 toteutetuissa haastatteluissa esittämiä näkemyksiä siitä, mikä koulukasvatuksessa on tavoiteltavaa. Lisäksi tarkastelemme, miten nuorten näkemykset suhteutuvat kasvatuksellisiin pyrkimyksiin rakentaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää tulevaisuutta. Aineistossa oli hyvin vähän näkemyksiä luonnon hyvinvoinnin edistämisestä mutta sitäkin enemmän sosiaaliseen kestävyyteen liittyviä kehittämisehdotuksia. Tutkimus osoitti koulukasvatuksen jännitteisen tehtävän yhtäältä sopeuttaa nuoria nykyiseen yhteiskuntamalliin ja toisaalta tukea heitä toimimaan aktiivisina muutoksentekijöinä kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi. Globaalien ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan muutoksia koulukasvatusta ohjaaviin ihanteisiin ja toimintatapoihin niin oppilaitosten sisällä kuin laajemmin yhteiskunnassa.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa kannetaan huolta nuorista, jotka jäävät syrjään koulutuksesta ja työelämästä. Kelassa on kehitetty erityispalvelua, jossa nuori saa pitkäjänteistä neuvontaa ja tukea elämäntilanteeseensa ja asioidensa hoitamiseen.Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten nuoret kokivat Kelan erityispalvelun ja mitä se heille merkitsi. Lisäksi selvitettiin, miten erityispalvelulla oli konkreettisesti edistetty nuorten toimintavalmiuksia. Tutkimusaineistona käytettiin yhdeksän erityispalvelua saaneen nuoren haastatteluja. Tutkimukseen osallistuneet nuoret kokivat Kelan erityispalvelun pääsääntöisesti myönteisesti. He kertoivat erityispalvelun eduiksi erityisesti sen kokonaisvaltaisuuden ja henkilökohtaisuuden. Nuoret kertoivat saaneensa tärkeää ohjausta monimutkaisiksi kokemiinsa sosiaaliturva-asioihin. Erityispalvelun myötä useat nuoret kokivat toimintavalmiuksiensa parantuneen ja elämäntilanteensa helpottuneen tai selkeytyneen.

Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten aikuisten tiedetään olevan moninainen ryhmä. Pitkittyneenä tilanne lisää riskiä syrjäytymiselle sekä ongelmien monimutkaistumiselle. Tämän katsauksen tavoitteena on kuvata työn ja koulutuksen ulkopuolella olleiden nuorten aikuisten taustatietoja, hyvinvointia ja palveluiden käyttöä sekä toimintakyvyn vahvistamista ja tulevaisuutta koskevia toiveita, joita kartoitettiin matalan kynnyksen ohjausjaksolle hakeutumisen yhteydessä tehdyssä alkuhaastattelussa. Katsauksen näytteenä olleen 46 nuoren aikuisen tilanteissa ilmeni erilaisia hyvinvointia, toimintakykyä ja ammatillisten suunnitelmien tekoa vaikeuttavia tekijöitä, kuten mielenterveysongelmia sekä aiempien opintojen keskeytymistä ja niissä ilmenneitä haasteita. Kuluneelta vuodelta kuvattiin erilaisten palveluiden käyttöä. Mielenterveyspalveluiden ja talous- ja velkaneuvonnan osalta ilmeni kokemuksia palvelun riittämättömyydestä tai vaikeasta saatavuudesta. Toimintakykyyn ja tulevaisuuteen liittyvät toiveet koskivat aineistossa yleisten haasteiden helpottumista, kuten työ- ja opintotilanteen parantumista sekä oman hyvinvoinnin, pärjäämisen tai arjen tilanteen kohentumista. Tulosten perusteella työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien tukemisessa kattava tuen- ja palvelutarpeiden kartoitus on keskeistä. Tärkeää on myös varmistaa palveluiden piirissä olevien kokemuksia tuen riittävyydestä.

Yksityisen sektorin merkitys nuorten koulutuksen järjestämisessä on vahvistunut Suomessa viime vuosikymmenien aikana merkittävästi. Valmennuskursseja, koulutusteknologiaa ja erilaisia hyvinvointi- ja opiskelijapalveluita tarjoavien yritysten verkosto vahvistaa jatkuvasti asemaansa koulutusta määrittelevissä ja rakentavissa keskusteluissa. Analysoimme tässä artikkelissa nuorten koulutusta tarjoavien yksityisten yritysten markkinointitekstejä ja tavoitelausumia koulutuksen markkinoitumisen näkökulmasta. Kysymme, minkälaisia ratkaistavia ongelmia yksityiset yritykset tuottavat materiaaleissaan ja minkälaisia oletuksia näiden ongelmien taustalla on. Yksityinen sektori rakentaa käsitystä koulutuksesta yksilöllisenä ja dekontekstualisoituna tietojen, taitojen, kykyjen sekä kompetenssien oppimisena ja perustelee omaa olemassaoloaan perinteisen koulutusjärjestelmän tehottomuudella, joustamattomuudella ja vanhanaikaisuudella.

Objective The aim of the present study was to investigate the extent to which initial levels and changes in ninth-grade adolescents' (n = 243) psychological well-being were associated with their school engagement after the transition to upper secondary education. In addition, we investigated whether a brief guided online acceptance and commitment therapy (ACT) intervention program delivered during ninth grade was associated with adolescents’ subsequent school engagement through changes in their psychological well-being. Method Latent growth modeling (LGM) was used to examine the levels of and changes in well-being during ninth grade. Next, school engagement (measured by school satisfaction and dropout intentions) at the first year of upper secondary education was added to the model as a distal outcome variable. Finally, we examined the indirect effects of an online ACT intervention on subsequent school engagement through changes in psychological well-being. Effects of gender and academic achievement were controlled for in all analyses. Results A higher level of life satisfaction at the beginning of ninth grade predicted higher engagement in upper secondary education, whereas increased depressive symptoms during ninth grade predicted lower engagement in upper secondary education. Also, participation in the brief guided online ACT intervention during ninth grade promoted school satisfaction through decreased depressive symptoms. Conclusions The results suggested that psychological well-being and changes in psychological well-being during the final year of basic education are associated with school engagement after the transition to upper secondary education. The results also suggested that a brief guided online ACT intervention may increase psychological well-being, which can, in turn, support later school engagement. peerReviewed

This study investigates the associations of adolescents’ financial socialization factors—financial education in school and families—with financial confidence (i.e., confidence in using financial and digital financial services). In addition, we examine how financial socialization factors indirectly relate to financial literacy skills through financial confidence and the role of demographic factors (adolescent gender, grade level, parental education, family wealth) on financial socialization, financial confidence, and financial literacy scores. We used data on the 4,328 Finnish 15-year-olds participating in the 2018 Programme for International Student Assessment (PISA). We measured financial literacy by cognitive test items and assessed financial socialization and financial confidence by adolescent questionnaires. First, the results showed that financial education in school positively predicted adolescents’ confidence in using financial and digital financial services. Second, financial education at schools and in families indirectly predicted students’ financial literacy through confidence in using digital financial services. Third, older adolescents were more exposed to financial education at school and in families, whereas adolescents from wealthier families and girls (vs. boys) were exposed to a more frequent discussion of financial matters with parents at home. Furthermore, the boys were more confident in using financial services than the girls, although the financial literacy score did not differ by gender; older adolescents were more confident in using financial services and achieved better financial literacy than younger ones. Finally, higher parental education in the family related to higher financial literacy but not to higher financial confidence, whereas family wealth was related to higher financial confidence but not financial literacy. peerReviewed

Artikkeli perustuu tutkimukseen, jossa tarkastellaan seitsemän syrjäisellä maaseutualueella kasvaneen nuoren aikuistumista varjostaneita elämänongelmia: mielen ja minän pahoinvointiin liittyviä, ajan kuluessa vaikeutuvia konflikteja ja ahdistuksia, äkillisempiä uupumisen ja henkisen romahtamisen hetkiä sekä erilaisiin kontrolloimattomiin riskinottamisiin keskittyvää elämäntapaa. Tutkimuksen haastatteluaineisto on koottu laadullisessa pitkittäistutkimuksessa. Nyt 22-vuotiaiden nuorten aikuisten elämää seurattiin lähes seitsemän vuoden ajan. Aineisto on rikasta, luottamuksen sävyttämää kerrontaa, josta nuorten elämänongelmiin avautuu heidän omista kokemuksistaan käsin ongelmakenttä. Aineistoa analysoitiin temaattisina selontekoina eletystä elämästä. Analyysi osoittaa, että nuorten elämää hankaloittaneet ilmiöt kiinnittyvät ensisijaisesti heille läheisiin asioihin. Näihin kuuluu kamppailu perhe- ja rakkaussuhteita ja aikuistumista koskevia normatiivisia odotuksia vastaan. Joillakin nuorilla ongelmakenttä on monikerroksinen ja levittäytyy hallitsemaan elämää laajemmin kuin joillakin toisilla. Nuorten pyrkimykset selvitä ongelmista huolimatta eriävät.

Neuropsykiatriset häiriöt vaikuttavat monin tavoin nuoren arjen toimintaan ja osallistumiseen. Uudenmuotoisessa moniammatillisessa Oma väylä -kuntoutuksessa autetaan nuorta hänen yksilöllisissä arjen haasteissaan, jotka liittyvät opiskelu-, työ-, koti- ja vapaa-ajan elämään. Kuntoutus sisältää ryhmä- ja yksilötapaamisia lähi- ja etäkontaktein sekä nuoren verkoston kanssa työskentelyä. Artikkeli perustuu meneillään olevaan Oma väylä -kuntoutuksen implementaatiotutkimukseen, joka on osa Kelan rekisteröitymismenettelyn kokeilua ja sen tutkimusta. Artikkelissa tarkastellaan Oma väylä -kuntoutuksen implementaatiota hyödyntäen Wierengan ja kumppaneiden (2013) viitekehystä siitä näkökulmasta, millaisia odotuksia nuorilla on kuntoutuksen toteutumisesta kuntoutuksen alkuvaiheessa ja miten uudenlaisen, moniammatillisen kuntoutusmuodon toteuttaminen on käynnistynyt palveluntuottajien näkökulmasta. Artikkelin käsitteellinen kehystys muodostuu implementaatiotutkimuksen viitekehyksestä, jonka valittuja determinantteja tarkastellaan (kuntoutukseen hakeutumista sekä kuntoutuksen toteuttamista hyvien, asiakaslähtöisen toiminnan edellytysten mukaisesti sekä kuntoutuksessa tärkeiksi koettuja sisältöjä). Vertailemme asiakkaiden ja palveluntuottajien näkemyksiä toisiinsa sekä asiakkaiden, joilla on eri diagnoosit (autismikirjon häiriö, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö tai kumpikin näistä diagnooseista), näkemyksiä toisiinsa. Aineisto koostuu kuntoutuksen palveluntuottajille ja asiakkaille suunnatuista kyselyistä. Määrällinen kyselyaineisto analysoidaan kuvailevin tilastollisin menetelmin ja laadullinen aineisto (kyselyjen avoimet vastaukset) luokitellaan sisällönanalyysillä. Suurin osa nuorista oli tarvinnut apua kuntoutukseen hakeutumiseen ja hakemuslomakkeen täyttämiseen. Nuoret, joilla oli sekä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö että autismikirjon häiriö, kokivat kuntoutukseen hakeutumisen useammin haastavaksi kuin nuoret, joilla oli ainoastaan toinen näistä diagnooseista. Sekä palveluntuottajat että nuoret itse, riippumatta diagnoosista, arvioivat tärkeiksi erilaiset asiakaslähtöistä ja asiakasta osallistavaa kuntoutusta kuvaavat elementit kuten nuoren osallistumisen itseään koskeviin päätöksiin ja tavoitteiden asettamiseen. Nuorten arvioissa tärkeistä kuntoutuksen sisällöistä oli enemmän variaatiota kuin palveluntuottajien arvioissa. Abstract The implementation of Oma Väylä rehabilitation assessed by young clients and service providers Neuropsychiatric disorders affect everyday life and participation in multiple ways. The new Oma Väylä rehabilitation offers support for young people in their individual challenges related to studies, work, and leisure activities. The Oma Väylä rehabilitation includes individual and group sessions as well as working with the client’s network. This article is based on the ongoing research on the implementation of Oma Väylä rehabilitation, which is a part of the Social Insurance Institution Kela’s registration trial for service providers and research thereof. In this article, we examine the implementation of the Oma Väylä rehabilitation from two different perspectives: First, the expectations young people have regarding their rehabilitation and, second, the views of service providers on the implementation of the new Oma Väylä rehabilitation. The implementation research framework forms the theoretical framework and defines the determinants examined in this article (applying for the rehabilitation, implementing rehabilitation according to client-centered principles, and the experienced meaningful contents of the rehabilitation). We compare the perspectives of both the clients and the service providers, in addition to which we look at the experiences of clients with different diagnoses (attention deficit hyperactivity disorder ADHD, autism spectrum disorder ASD, or a combination of both). The data consists of survey data from questionnaires targeted to the service providers and clients. Quantitative data are analyzed by descriptive statistical analysis and qualitative data by content analysis. A majority of the young people needed help with applying to rehabilitation and filling out the application form. Young people diagnosed with both ADHD and ASD found applying to rehabilitation more challenging than those who only had one of the two diagnoses. Both the service providers and the young people found the client-centered and participatory elements, such as shared decision-making and goal setting, important. Regarding the meaningful contents of the rehabilitation, more variation was found in the young people’s responses than in those from the service providers. Keywords: rehabilitation, neuropsychiatric disorders, youth, implementation research

Background The COVID-19 pandemic has had implications for adolescents’ interpersonal relationships, communication patterns, education, recreational activities and well-being. An understanding of the impact of the pandemic on their mental health is crucial in measures to promote the post-pandemic recovery. Using a person-centered approach, the current study aimed to identify mental health profiles in two cross-sectional samples of Finnish adolescents before and after the peak of the pandemic, and to examine how socio-demographic and psychosocial factors, academic expectations, health literacy, and self-rated health are associated with the emerging profiles. Methods and findings Survey data from the Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) study conducted in Finland in 2018 (N = 3498, age M = 13.44) and 2022 (N = 3838, age M = 13.21) were analyzed. A four-profile model using cluster analysis was selected for both samples. In Sample 1, the identified profiles were (1) “Good mental health”, (2) “Mixed psychosocial health”, (3) “Somatically challenged”, and (4) “Poor mental health”. In Sample 2, the identified profiles were (1) “Good mental health”, (2) “Mixed psychosomatic health”, (3) “Poor mental health and low loneliness”, and (4) “Poor mental health and high loneliness”. The results of the mixed effect multinomial logistic regression analysis showed that in both samples, being a girl and reporting lower maternal monitoring; lower family, peer, and teacher support; higher intensity of online communication; a less positive home atmosphere and school climate; and poor self-rated health were most strongly linked to belonging to a poorer mental health profile. In addition, in Sample 2, low subjective health literacy was a key factor associated with poorer mental health profiles, and teacher support was more important than before COVID. Conclusions The current study stresses the importance of identifying those vulnerable to developing poor mental health. To maximize post-pandemic recovery, the role of schools, especially teacher support and health literacy, along with the factors that remained important over time should be taken into account in public health and health promotion interventions.

Taiteellinen toimintatutkimus voi rikkoa yhteiskunnallisesti juurtuneita käsityksiä ja olla vaikuttavaa tiedeviestintää. Millaisia yhteiskunnallisia tai yhteisöllisiä merkityksiä havaitsimme nuorten kanssa vuosina 2019–2020 toteutetusta taiteellisesta toimintatutkimuksesta?

Adolescence is a vulnerable age for emerging mental health problems. As schools are everyday environments for children and adolescents, mental health promotion interventions may be especially effective when delivered within them. The aim of this study was to generate knowledge on mental health promotion interventions in comprehensive schools in northern Finland. First, a mental health promotion model for comprehensive schools was developed by psychiatric nurses in collaboration with school professionals in workshops in Oulu, Finland. A review of the literature, which revealed that mental health promotion in schools includes indicated, selective and universal interventions, was used as a basis for the study, together with written reports from the workshops. Secondly, school professionals from comprehensive schools with or without interventions developed in the mental health promotion model in Oulu were included in the study, and their perceptions of student well-being and mental health promotion in school were queried. The study samples consisted of school professionals from 9 intervention schools and from 49 non-intervention schools. School professionals considered that student well-being has declined and that students show a general disregard for their own well-being. Mental health promotion was regarded as a ‘core business’ of schools. Thirdly, a universal psychoeducation intervention, including lectures and group work on mental health issues, was delivered to 14-years old students in eighth grade. Students from two comprehensive schools were included, 85 pupils in 8th grade forming an intervention group and 77 a non-intervention group. The psychoeducation intervention delivered in classroom settings increased boys’ recognition of conduct disorders and altered girls’ attitudes to regard mental health disorders more as real medical conditions than as personal traits. Students reported feeling more comfortable seeking help from family members and friends than from professionals. The least likely persons from whom to seek help were school personnel, especially teachers. The most common barriers to help-seeking were concerns that the person would respond negatively, seeking help would be too embarrassing or that the offered help would not be useful. Students regarded the psychoeducation intervention as a positive experience and reported gaining useful knowledge on mental health. School professionals regard mental health interventions to be an integral part of school activity, and they appreciate the need for support and help to deal with the increasing mental health needs of students. Short school-based psychoeducation interventions can be useful to change attitudes towards mental health disorders, and informal sources of help are highly regarded by students, but the barriers to accepting professional help are still high and we need ways to lower these barriers. Tiivistelmä Erilaiset mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat lapsilla ja nuorilla yleisiä ja suuri osa aikuisiän mielenterveyden häiriöistä alkaa lapsuudessa tai nuoruudessa. Koulut ovat lapsille ja nuorille yhteinen ja luonnollinen ympäristö edistää lasten ja nuorten mielenterveyttä, jonka vuoksi mielenterveyden edistämisen interventiot kouluympäristöissä voivat olla erityisen vaikuttavia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa mielenterveyden edistämisestä peruskouluissa. Mielenterveyden edistämisen malli peruskouluihin kehitettiin Oulussa työpajoissa yhdessä psykiatristen sairaanhoitajien sekä eri yhteistyötahojen, koulun toimijoiden sekä vanhempien ja oppilaiden kanssa. Tutkimuksen pohjana toimi kirjallisuuskatsaus, jonka mukaan mielenterveyttä edistetään kouluissa yksilö-, ryhmä- ja yleistasolla sekä työpajojen raportit. Tutkimuksessa tarkasteltiin koulujen henkilökunnan kokemuksia oppilaiden hyvinvoinnista sekä mielenterveyden edistämisen toiminnasta kouluympäristössä. Tutkimukseen osallistui henkilökuntaa 9 koulusta, joissa toteutettiin työpajoissa kehitettyjä interventioita sekä 49 koulusta, joissa ei toteutettu työpajoissa kehitettyjä interventioita. Koulun henkilökunta koki, että oppilaiden hyvinvointi on heikentynyt ja oppilaat osoittavat välinpitämättömyyttä omaa hyvinvointia kohtaan. Koulujen henkilökunnan mielestä mielenterveyden edistäminen on osa koulun perustoimintaa. Yleistason psykoedukatiivinen interventio, johon kuului opetusta sekä ryhmätöitä mielenterveyden teemoista toteutettiin 8-luokan noin 14-vuotiaille oppilaille. Tutkimukseen osallistui oppilaita kahdesta peruskoulusta, 85 oppilasta interventiokoulusta sekä 77 ei-interventiokoulusta. Luokkaympäristössä toteutettu interventio lisäsi poikien osalta käytöshäiriöiden tunnistamista ja tyttöjen asenne muuttui mieltämään mielenterveyden häiriöitä enemmän lääketieteellisenä häiriönä eikä henkilökohtaisena ominaisuutena. Oppilaat raportoivat hakevansa mieluummin apua perheen jäseniltä ja kavereilta kuin ammattilaisilta. Epätodennäköisin avun hakemisen kohde olivat koulun henkilökunta, erityisesti opettajat. Yleisimmät avun hakemisen esteet olivat pelko negatiivisesta suhtautumisesta, pelko nolostumisesta tai että avun hakemisesta ei olisi hyötyä. Oppilaat kokivat psykoedukatiivisen intervention positiivisena kokemuksena, ja he saivat sen avulla hyödyllistä tietoa mielenterveydestä. Koulun henkilökunta kokee mielenterveyden edistämisen tärkeänä osana koulun tehtävää. He kokevat, että tarvitsevat apua ja tukea vastatakseen oppilaiden kasvaviin mielenterveyden haasteisiin. Lyhyet koulussa toteutettavat psykoedukatiiviset interventiot voivat muuttaa oppilaiden asenteita mielenterveyden häiriöitä kohtaan. Nuoret arvostavat enemmän epävirallisia avun lähteitä ja kokevat avun hakemisen ammattilaisilta vaikeaksi ja minkä vuoksi onkin tärkeä löytää keinoja madaltaa kynnystä avun hakemiseen.