Search

Taideperustainen tutkimus herättää myös eettisiä pohdintoja esimerkiksi toiminnan vapaaehtoisuudesta ja valtasuhteista, anonymiteetin ja tunnistettavuuden jännitteistä sekä siitä, miten taideperustaisessa tutkimuksessa pidetään huolta osallistujien hyvinvoinnista tutkimuksen aikana ja sen jälkeen.

Tässä artikkelissa tarkastellaan pakolaistaustaisten opiskelijoiden osallistumista akateemisiin tekstikäytänteisiin toisella kielellä. Näillä opiskelijoilla oli myös aiempaa korkeakoulutusta. Ryhmä on jäänyt aiemmissa tutkimuksissa vähälle huomiolle. Tutkimuksen konteksti on uudenlainen korkeakoulutaustaisille maahanmuuttajille tarkoitettu koulutus, jossa yhdistyvät kieli- ja sisältöopinnot. Tutkin, miten kaksi avainosallistujaa ymmärtää ja ottaa haltuun suomenkielisen laskentatoimen kurssin tekstikäytänteitä osana koulutusta. Teoreettisesti ja metodologisesti tutkimus nojaa dialogiseen lähestymistapaan ja neksusanalyysin viitekehykseen. Ensisijainen aineisto koostui haastatteluista ja videoiduista tapaamisista opiskelijoiden ja heidän opettajiensa ja tutoriensa välillä, ja analyysissä hyödynnettiin narratiivista analyysiä ja dialogista vuorovaikutusanalyysiä. Tulokset osoittavat, että opiskelijat yrittivät aktiivisesti ymmärtää ja ottaa haltuun kurssin tekstikäytänteitä. Tämä tuli esiin tekniikan käytöstä, tekijyyteen ja plagiointiin liittyvistä normeista sekä opiskelun itsenäisestä otteesta neuvotteluna. Kurssi oli opiskelijoille haastava, mahdollisesti koska heidän aiemmat kokemuksensa ja resurssinsa eivät kohdanneet sen kanssa, mitä heiltä odotettiin eksplisiittisesti tehtävissä ja implisiittisemmin institutionaalisissa diskursseissa. Artikkeli osoittaa, että korkeakoulun rakenteet ja käytännöt voivat olla eksklusiivisia, jos niihin ei kiinnitetä erityistä huomiota, ja se esittää tapoja inklusiivisuuden kehittämiseksi. This study explored the academic literacies of multilingual refugee-background students who had completed some higher education studies before migrating to Finland. Previous studies have paid little attention to students like them. The research context is a pilot training programme integrating language and content studies. Applying dialogical and nexus analytical perspectives, the study investigated the sense-making processes of two key participants in a Finnish-medium accountancy course that formed part of the programme. The primary data, comprising interviews and video-recorded meetings between the students and their teachers and tutors, were analysed by applying dialogical interaction analysis and narrative analysis in a nexus analytical framework. The results show that the students actively tried to make sense of the target literacy practices. This was observed in negotiations related to the use of technology, norms on authorship and plagiarism, and autonomy in studying. The course was challenging for the students, possibly because their previous experiences and resources had not prepared them for what was expected of them either explicitly in instructions or more implicitly in institutional discourses. This article concludes that structures and practices can be exclusionary if no attention is paid to them and discusses ways of improving inclusiveness in higher education. peerReviewed

Tarkastelen artikkelissa, miksi Yhdistyneet kansakunnat (YK) ei sisällytä ilmastonmuutosta pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen. Vuonna 1951 Genevessä solmittu pakolaissopimus on ainoa valtioita sitova kansainvälinen sopimus, joka takaa pakolaisten oikeudellisen aseman. Sopimus ei kuitenkaan takaa suojelua ilmastonmuutoksen takia kodeistaan paenneille henkilöille, sillä ilmastopakolaisuutta ei tunnusteta kansainvälisissä sopimuksissa pakolaisuudeksi. Pakolaissopimuksen ainutlaatuisuuden vuoksi on kuitenkin ehdotettu, että ilmastonmuutos sisällytettäisiin siihen. Siksi artikkelissa kysytään, miksi YK ei ole pyrkinyt edistämään pakolaissopimuksen laajentamista. Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutoksen sisällyttäminen pakolaissopimukseen ei valtioiden mielestä palvelisi ilmastopakolaisten etua. Sen sijaan valtiot kannattavat ilmastonmuutoksen ennaltaehkäisyä, alueellisten sopimusten hyödyntämistä ja ilmastopakolaisille räätälöityjen suojeluvälineiden kehittämistä.

This study examines a model project initiated by a German Federal Ministry in the middle of the vast increase in forced migration to Germany after 2015. The project aimed at facilitating the integration of female refugees into German society by way of ‘empowering’ them to become self-employed. A business counseling agency with a feminist orientation was commissioned to design and run the project. Interpellating refugee women as subjects of entrepreneurial self-actualization to enact gender equality, the project embodies a tangible example of postfeminist governmentality. Combining recent research on postfeminism with analytics of governmentality, the study directs its analytical gaze to the work of governing. This opens up a twofold perspective: it enables us to investigate the operation of governmental power in relation to its envisioned subjects, and how this power acts upon the subjects tasked with the work of governing in the contemporary organizational context. Drawing on qualitative interviews and documentary materials within an “ethnographic imaginary”, we examine, first, the assemblage of elements that made up the fabric of postfeminist governmentality in the governmental intervention at hand and what happened when the governmental attempts “hit the ground” met—and failed to meet—the diverse bodies of the envisioned participants. This perspective illustrates how the logic of postfeminist governmentality radically failed when it came to differences deriving from the structural positioning of the women, but also indicates moments of agency and resistance and the perspectives for those who were able and willing to access the offered subject position. Second, the analysis shows how this failure affected the women involved less than the female project manager who was to bear the consequences. In this respect, the analysis sheds light on the amount of practical and emotional work that the task of rendering the project nevertheless ‘a success’ required, the “hidden injuries” this work involved, and how this work ultimately led to a reaffirmation of the logic of postfeminist governmentality. The study contributes to understandings of the gendered operation of governmental power in and through contemporary organizations and in the organization of labor. peerReviewed

In Finland, integration is discussed in terms of labour market success. Finding work tends to occur in the ‘secondary’ labour market as migrants have difficulty accessing the more secure jobs of the ‘primary’ labour market. This chapter draws on 11 qualitative biographical narratives of migrants and refugees, looking for turning points and epiphanies about their job-seeking experiences. We classify these as agentic acts of resilience, reworking, and resistance, borrowing from Cindi Katz’s framework. Interviewees exhibited resilience in revising downward their expectations of what sort of job they would accept and how their career would develop. ‘Reworking’ was also often attempted, usually at a later stage and with limited success, through reskilling, or repackaging of existing skills to appear more desirable to employers. Resistance was rare and limited to exit from the Finnish labour market, rather than voice within it. We found that despite significant investment in their own human capital, macro structures such as segmented labour markets and unequal power relations limited the scope for their individual acts of resilience and reworking. Thus, while agency is useful for understanding migrant actions, overemphasising it obscures the role of labour market structures and employer recruitment practices – important bottlenecks to migrants moving from the secondary to primary labour market.

Ukrainan sota alkoi 24.2.2022. Nyt yli puoli vuotta on kulunut, ja tilanne on jäätynyt asemasodaksi. Lähes 10 miljoonaa ukrainalaista on jättänyt kotinsa. EU on vastaanottanut noin neljä miljoonaa pakolaista tilapäistä suojelua tarjoavan direktiivin puitteissa. Käytäntö on uusi, vaikka direktiivi on vuodelta 2001. Miten Ukrainasta saapuneet suhteutuvat muihin maahamme saapuneisiin pakolaisiin?

Ulkomaalaisen maastapoistamista - käännytystä ja karkotusta - koskevaa keskustelua hallitsevat viranomaisten näkökulmat ja käsitteet. Miltä lait ja hallinnolliset prosessit näyttävät ulkomaalaisen näkökulmasta? ”Suomesta poistetut” avaa lakien ja hallinnollisten prosessien historiaa, toimeen­panoa, niistä käytyjä kamppailuja ja niiden kohteena olevien ihmisten kokemuksia. Kirja haastaa vallalla olevaa kapeakatseista julkista keskustelua, jossa karkotukset typistetään historiattomaksi ja vain tiettyjä ihmisryhmiä koskevaksi ilmiöksi. Tosiasiassa karkotukset koskettavat laajasti koko yhteiskuntaa. Teoksessa kritisoidaan karkotusten ja käännytysten yksioikoista normalisointia. Usein byrokraattinen karkotustoiminta tuottaa myös monia tarkoittamattomia seurauksia. Suomesta poistetut avaa monitieteisesti - historiatieteiden, yhteiskuntatieteiden ja oikeustieteiden näkökulmista - maastapoistamisiin liittyviä ilmiöitä. peerReviewed

This paper seeks to advance research on the nexus of language, work-related training and affective capitalism by focusing on an entrepreneurship workshop organized for newly arrived refugees in Germany. Despite the occupational orientation, the primary objective of the workshop was not establishing a business but “empowering” the participants by guiding them to adopt “an entrepreneurial mindset”. To delve deeper into this ‘will to empower’, the study brings together the perspectives of governmentality studies, ethnography, discourse studies and affect studies. To investigate in more detail the evocation of the ‘entrepreneurial mindset’, the study draws on ethnographic data collected in the context of the workshop and focuses on a particular discursive resource, the genre ‘elevator pitch’. The analysis examines how this genre operated as a technology of government by allowing an attempt at modulating the affective states and attachments of the participants so as to evoke an affective configuration characterized by hardness, resilience and diligence, but above all by aspiration, optimism and confidence: faith in oneself, and a horizon of hope that the possibility of self-employment created. The concluding section discusses this subjectification regime as a manifestation of contemporary affective capitalism, in the context of forced migration and beyond, in the light of recent social and sociolinguistic research.

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan tämän vuoden helmikuun 24. päivä. Tällöin ensimmäisistä maan sisäisesti kodeistaan paenneista ja maan rajojen ulkopuolelle pakoon lähteneistä ihmisistä muodostunut pakkomuuttoliike on kasvanut kaikkineen nyt yli kuuteen miljoonaan Ukrainan rajan ylittäneeseen pakolaiseen (UNHCR, tilanne 23.5.2022). Tämän teemanumeron taustalla on halumme ymmärtää paremmin Ukrainan sodan aiheuttamaa pakolaisuutta sekä toisaalta tarkastella sitä aikaisemman aiheeseen liittyvän tutkimustiedon pohjalta. Tavoitteenamme oli koota yhteen maahanmuuton ja pakolaisuuden tematiikkaan erikoistuneilta tutkijoilta erilaisia näkökulmia liittyen Ukrainan sotaan ja sen synnyttämään pakolaisuuteen. Pohjustaaksemme seitsemää eri näkökulmatekstiä, pohdimme ensin lyhyesti Ukrainan sodan synnyttämiä reaktioita sekä rajojen politiikkaa. Russia invaded Ukraine on February 24th. As a result of this conflict, the number of refugees crossing the borders of Ukraine has now grown to more than six million (situation on 23.5.2022, UNHCR). Our editorial team began putting together this thematic issue on the war in Ukraine and forced migration shortly after the invasion. With this issue, we seek on the one hand to better understand the forced migration movements caused by the war in Ukraine and, on the other hand, to look at these movements in light of previous research on the theme. Our goal is to bring together varied perspectives from different scholars specialising in migration and forced migration. Before publishing seven texts, three in English and four in Finnish, in this introduction we will briefly consider the reactions to the war in Ukraine and the politics of borders. nonPeerReviewed

The paper examines how a small rural town Kauhava, Finland, is reconfigured in the wake of a reception centre being established. Drawing on the conceptual toolbox of the sociology of associations, we find that regardless of attitudes towards asylum seekers, people springing into action and enroling others leads to the problematisation and intensification of place. This involves turning public and private spaces into contested places. Competing definitions of community and identity emerge. While new identities are configured, new associations and ways of linking actors and places together also take form. The paper examines how the micropolitics of place and belonging are carried out in practice, and what types of mechanisms bring about or prevent new conjunctions and transformations in places. The data consist of interviews in Kauhava with town officials, reception centre volunteers, opponents of the centre and refugees who have stayed in the town. peerReviewed

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kohdattujen traumakokemusten ja sosiaalisen tuen yhteyksiä pakolaisten traumanjälkeiseen kasvuun. Sosiaalista tukea lähestyttiin tutkimuksessa kognitiivisen ja emotionaalisen tuen kautta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, muuntavatko kognitiivinen ja emotionaalinen tuki traumakokemusten ja traumanjälkeisen kasvun välistä yhteyttä. Tietoa traumakokemusten ja sosiaalisen tuen merkityksestä pakolaisten traumanjälkeisen kasvun kannalta on vielä suhteellisen vähän, ja lisäksi aiempien pakolaisilla tehtyjen tutkimusten tulokset ovat olleet keskenään ristiriitaisia. On tärkeää selvittää, miten traumakokemukset ja sosiaalinen tuki ovat yhteydessä traumanjälkeiseen kasvuun nimenomaan pakolaisilla, sillä muilla ihmisryhmillä tehtyjen tutkimusten tuloksia ei välttämättä voida hyödyntää suoraan pakolaisten kohdalla. Tutkimuksessa käytettiin vuosina 2016, 2017 ja 2019 kerättyä poikkileikkausaineistoa, joka koostui Turkkiin paenneista syyrialais- ja irakilaispakolaisista. Aineisto on kerätty osana laajempaa Uppsalan yliopiston rauhan ja konfliktin tutkimuksen laitoksen toteuttamaa tutkimusprojektia, jossa kartoitetaan pakolaisten elinolosuhteita ja sosiaalisia suhteita. Tämän tutkimuksen lopullinen aineisto koostui yhteensä 2832 osallistujasta. Osallistujilta kerättiin taustatietojen lisäksi tietoa kohdatuista traumakokemuksista, saadun kognitiivisen ja emotionaalisen tuen määrästä sekä koetusta traumanjälkeisestä kasvusta. Kaikkien tutkimuskysymysten kohdalla käytettiin regressioanalyysia. Tulokset osoittivat, että kohdattujen traumakokemusten ja traumanjälkeisen kasvun välillä esiintyi hypoteesin mukaisesti käyräviivainen, käännetyn U:n muotoinen yhteys. Kun molemmat sosiaalisen tuen muodot huomioitiin samanaikaisesti ja myös taustatekijät olivat mukana mallissa, kognitiivinen tuki oli hypoteesin mukaisesti positiivisesti yhteydessä traumanjälkeiseen kasvuun, mutta emotionaalinen tuki oli sen sijaan hypoteesin vastaisesti negatiivisesti yhteydessä kasvuun. Kognitiivisen ja emotionaalisen tuen havaittiin muuntavan traumakokemusten ja traumanjälkeisen kasvun välisen yhteyden muotoa niin, että keskimääräistä suuremmalla tuen määrällä yhteys oli käännetyn U:n muotoinen, ja keskimääräistä vähäisemmällä tuella U:n muotoinen. Asetettu hypoteesi siitä, että traumakokemusten määrä olisi vahvemmin positiivisessa yhteydessä traumanjälkeiseen kasvuun osallistujilla, joilla on enemmän tukea, toteutui vain osittain, sillä yhteydet olivat tämän oletuksen mukaisia vain tiettyyn pisteeseen asti. Tämä tutkimus toi osaltaan selvyyttä aiemmissa pakolaisilla tehdyissä tutkimuksissa esiin nousseisiin ristiriitaisiin tuloksiin. Tutkimus tarjosi myös uutta tärkeää tietoa sosiaalisen tuen merkityksestä pakolaisten traumanjälkeisessä kasvussa. Koska tutkimus traumakokemusten ja sosiaalisen tuen merkityksestä pakolaisten traumanjälkeisessä kasvussa on yhä puutteellista, on tutkimusta tarpeen tehdä yhä lisää. Jatkossa voitaisiin selvittää tarkemmin esimerkiksi sitä, voiko traumakokemusten ja traumanjälkeisen kasvun välinen käyräviivainen yhteys olla käännetyn U:n lisäksi myös U:n muotoinen, ja onko sosiaalisen tuen eri muodoilla todella toisistaan poikkeavia yhteyksiä traumanjälkeiseen kasvuun. Tietoa pakolaisten traumanjälkeisestä kasvusta ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä tarvittaisiin yhä lisää, jotta tätä ilmiötä ymmärrettäisiin paremmin myös pakolaisten kohdalla, ja pystyttäisiin paremmin tukemaan traumanjälkeisen kasvun kehittymistä esimerkiksi pakolaisten parissa tehtävässä asiakastyössä.

Valtion vieraanvaraisuus, viranomaisten päävastuu pakolaisten asuttamisesta ja tuki kansalaisyhteiskunnan pakolaisten avustustoiminnalle on tärkeää, jotta vältytään vastakkainasettelulta, epäluottamukselta ja solidaarisuuden hiipumiselta. nonPeerReviewed

In August 1969 Hurricane Camille hit the Mississippi coast. We argue that the disaster caused by the Hurricane was an outcome of the entanglement between human and non-human agents. As a non-human agent, Hurricane Camille thrust the prevailing socio-economic situation in the segregationist South into the spotlight, with all its political and cultural ramifications – much to the annoyance of the local political elite that had long sought to isolate southern politics from civil rights and the desegregation agenda. Consequently, it (re)invigorated and furnished the civil rights movement and the politics defining that era with new arguments and approaches that would have been impossible to develop from the perspective of human agency alone. By examining both local and national press discourses relating to the crisis caused by Hurricane Camille in the state of Mississippi in August 1969, we argue that historical agency should not be seen in purely anthropocentric terms but as an entanglement between human and non-human events.

peerReviewed

peerReviewed

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden päätelmiä maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden mielenterveysongelmista ja sosiaalisista ongelmista. Tutkielman tavoitteena on tuoda esiin, miten sosiaalityöntekijät tekevät päätelmiä maahanmuuttaja- ja erityisesti pakolaistaustaisten asiakkaiden mielenterveysongelmista ja sosiaalisista ongelmista sekä sitä, millaisia diskursseja näistä päätelmistä muodostuu. Tutkielman keskeiset käsitteet perustuvat maahanmuuton prosessien ja maahanmuuttajien mielenterveyden sekä palveluverkoston kartoittamiseen, mielenterveydellisten ja sosiaalisten ongelmien tulkintatyöhön sekä kulttuurisensitiiviseen sosiaalityöhön. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla yhdeksää sosiaalityöntekijää, jotka työskentelevät sekä julkisissa että kolmannen sektorin organisaatioissa, joissa tarjotaan sosiaali- tai terveyspalveluja joko pelkästään maahanmuuttajataustaisille asiakkaille tai koko väestölle. Tutkimus on toteutettu laadullisesti ja aineiston analyysissä on käytetty apuna sosiaalista konstruktionismia ja diskurssianalyysiä. Tutkielman tulososiossa maahanmuuttajien mielenterveysongelmien ja sosiaalisten ongelmien paikantamisen diskursseja on kolme: toimintakyvyn diskurssi, fyysisten ja kognitiivisten tulkintojen diskurssi sekä tunnepuheen diskurssi. Toimintakyvyn diskurssissa sosiaalityöntekijät paikantavat asiakkaan toimintakyvyn muutoksia työhön tai opiskeluihin kiinnittymisen, läheisissä ihmissuhteissa toimimisen, kodinhoidosta, ruokailusta sekä hygieniasta huolehtimisen ja taloudenhallinnan kautta. Näiden toimintojen ongelmallisuutta paikannetaan mielenterveysongelmien ja sosiaalisten ongelmien tulkintakehyksestä käsin. Fyysisten ja kognitiivisten tulkintojen diskurssissa asiakkaan mielenterveysongelmia ja sosiaalisia ongelmia paikannetaan unirytmin, keskittymiskyvyn ja muistin muutosten, sekä väsymyksen, voimattomuuden ja erilaisten fyysisten kipujen kautta psykosomaattisesta ja kulttuurisesta viitekehyksestä käsin. Tunnepuheen diskurssissa asiakkaan tunnereaktioiden ja -kokemusten kuten häpeän, ärtyneisyyden ja ahdistuksen perusteella tehdään päätelmiä mielenterveysongelmista ja sosiaalisista ongelmista. Diskursseissa ongelmien paikantamisen taustalla toimivat yhteisesti jaetut kulttuuriset ja yhteiskunnalliset oletukset normatiivisesta, normaaliksi oletetusta ja toivotusta käyttäytymisestä, mistä käsin asiakkaan toimintojen ongelmallisuutta paikannetaan. This master’s thesis examines how social workers make interpretations and conclusions about their immigrant clients’ social and mental problems. The aim of this dissertation is to present how social workers who work with clients coming from an immigrant background interpret the mental health problems and social problems of their clients, and how these problems are construed and produced. Of all immigrants especially refugees and asylum seekers can be in a particularly vulnerable position in society. Immigration, and in particular humanitarian migration and living in exile can carry risks of developing mental distress. Therefore social workers must have the knowledge and skills to work with multicultural clients from different backgrounds and understand the effects that mental and social problems can have in a clients’ life. The material for this dissertation has been collected by interviewing nine social workers who work in both public and private organizations that provide social and health services either to clients with an immigrant background alone or to the general population in different cities of Finland. The analysis was carried out by using the methods of social constructionism and discourse analysis. The results of the dissertation consist of three discourses from which social workers interpret their clients’ mental and social problems: the discourse of functional capacity, the discourse of physical and cognitive interpretations, and the discourse of emotional speech. In the discourse of functional capacity, social workers interpret changes in the client's functional capacity and involvement in societal activities through attachment to work or study, quantity and quality of close relationships, housekeeping, eating and hygiene routines, and financial management. In the discourse of physical and cognitive interpretations, the client’s mental and social problems are interpreted through sleep, concentration, fatigue, weakness, memory issues, and various physical pains from psychosomatic and cultural perspectives. In the discourse of emotional speech, conclusions about mental and social problems are drawn based on the client’s emotional reactions and experiences such as shame, anxiety, irritability, and anxiety. In the discourses, the definitions of problems are based on shared cultural and social assumptions about normative, presumed normal and desirable behavior, from which the problematic nature of the clients’ activities are located.

Tämän tutkielman tavoite on selvittää pakolaistaustaisten henkilöiden kokemuksia perheenyhdistämisprosessin haasteista Suomessa. Perheenyhdistämiseksi kutsutaan prosessia, jonka aikana oleskeluluvan saaneen henkilön perheenjäsenet pyrkivät saamaan perhesiteen perusteella oleskeluluvan itselleen. Prosessi on monivaiheinen ja siihen liittyy sekä perheiden että haasteiden ylirajaisuutta. Tässä tutkielmassa keskitytään prosessin läpikäyneiden sekä prosessin lopputulosta vielä odottavien henkilöiden omiin kokemuksiin. Tämän lisäksi tarkoitus on selvittää, miten haasteet on tunnistettu ja tunnustettu prosessin aikana. Tunnustamisella viitataan Axel Honnethin (1995) tunnustusteoriaan ja teorian tunnustussuhteisiin rakkauteen (huolenpito), kunnioitukseen ja arvostukseen. Tutkielman aineisto koostuu kahdentoista pakolaistaustaisen henkilön haastatteluista. Aineisto on kerätty projektissa ”Perheen erossaolo, maahanmuuttostatus ja arjen turvallisuus: haavoittuvien maahanmuuttajien kokemuksia ja strategioita” (2018–2021), jota Suomen Akatemia on rahoittanut. Tutkielmassa käytetty aineisto on kerätty vuosina 2018–2019 puolistrukturoiduissa yksilö- ja ryhmähaastatteluissa. Projektissa kerättiin yhteensä 45 haastattelua, joista tässä tutkielmassa käytetään 12 haastattelua. Haastateltavat ovat kotoisin Irakista, Afganistanista tai Somaliasta. Haastattelut on toteutettu arabian, darin tai suomen kielellä. Arabian- ja darinkieliset haastattelut on tulkattu englanniksi. Tutkielman tutkimusote on laadullinen ja aineistoa tarkasteltiin fenomenologisesta näkökulmasta. Tutkielman analyysi toteutettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Ohjaavana teoriana toimi Axel Honnethin (1995) tunnustusteoria. Pakolaisten kokemat haasteet jakautuivat kolmeen kategoriaan: ylirajaiseksi huolenpidoksi, oikeudeksi kokonaisvaltaiseen tukeen ja yksilöllisen elämäntilanteen arvostamiseksi. Aineistossa painottuivat taloudelliset ongelmat, kuten velkaantuminen prosessin edellytysten tai siihen liittyvien seikkojen vuoksi, sekä riippuvuus oman sosiaalisen verkoston avusta. Ystävien roolin saattoi tulkita korostuneen jopa siinä määrin, että he näyttivät toimivan palvelujärjestelmän sijaisina tai prosessin mahdollistajina. Haastattelujen perusteella myös tunnistaminen ja tunnustaminen, eli huolenpito, arvostus ja kunnioitus toteutuivat kattavimmin ystävyyssuhteissa. Palvelujärjestelmä pystyi tunnistamaan ja tunnustamaan prosessiin liittyviä haasteita vain osittain. Erityisesti tämä korostui pakolaisten ylirajaisten perheenjäsenten elämäntilanteisiin liittyvissä haasteissa, joita pakolaiset ratkoivat itsenäisesti tai ystävien apuun tukeutuen. Aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että pakolaisten perheenyhdistämisprosessiin liittyviä haasteita tulisi palvelujärjestelmässä opetella tunnistamaan entistä kokonaisvaltaisemmin, ennen kuin huolenpidon, kunnioituksen ja arvostuksen voitaisiin tunnustussuhteiden näkökulmasta katsoa toteutuneen. This thesis examines refugees’ experiences of the family reunification process in Finland. Family reunification means a process in which family members can apply for a residence permit in Finland based on family ties. During the multiphased and long reunification process refugees often experience different kinds of challenges. Using the methodology of phenomenology this qualitative thesis aims at describing and highlighting what these challenges are, emphasizing the transnational nature of challenges and families. There were two research questions: 1) What kind of challenges refugees face during the family reunification process? 2) How these challenges are being identified and recognized during the process? In this thesis the concept of recognition refers to Axel Honneth’s (1995) theory of recognition and to the different forms of recognition (love/care, respect, and esteem), which Honneth has used in his theory. The empiric data in this thesis consists of 12 interviews. The interviewees have refugee background, and they are in different stages of the reunification process. The data, altogether 45 interviews, has been collected in Migration Institute of Finland’s project “Family Separation, Migration Status and Everyday Security” (2018–2021), which is funded by the Academy of Finland. The interviewees come originally from Iraq, Afghanistan and Somalia and they were interviewed either with Arabic, Dari of Finnish language. The interviews carried out in Arabic or Dari have been translated in English. In this thesis the data is analyzed using content analysis with the help of Honneth’s theory of recognition as the guiding theory of the analysis. The results were placed under three categories. These were named as transnational care, right for comprehensive support and esteeming the individual life situation. The interviewees emphasized two things: 1) Financial challenges like falling in debt in order to qualify for reunification and 2) dependence on friends’ support in the reunification process. The interviewees experience support from their social network and sometimes this help substituted or replaced the whole service system. In some cases, the friend’s role was to enable the whole process, for example by offering financial help or guidance. Based on the interviews, identifying, and recognizing the challenges were realized most comprehensively in the relationships with friends and only partially by the service system. This was emphasized especially in the challenges that the refugees experienced in the situations with their transnational family members. The results of this thesis show that there is a need to learn to identify the family reunification processes’ challenges better, before care, respect and esteem can really take place.

Pakolaisuus on traumatisoiva kokemus, joka rikkoo läheisiä ihmissuhteita. 2020-luvulla on maailmanlaajuisesti pakolaisia enemmän kuin koskaan, aseellisten konfliktien pakottaessa ihmisiä etsimään turvaa kotimaidensa rajojen ulkopuolelta. Suomi pohjoisena hyvinvointivaltiona on nyt ja tulevaisuudessa maa, johon pakolaisia saapuu etsimään parempaa tulevaisuutta. Sosiaalisen tuen hyvinvointia edistävät vaikutukset tekevät sen tutkimisesta pakolaistaustaisten ihmisten kokemuksissa tärkeää. Tutkin tässä tutkielmassa teorialähtöisen temaattisen analyysin keinoin sitä, minkälaisia kokemuksia havaitusta ja vastaanotetusta sosiaalisesta tuesta pakolaistaustaisilla nuorilla on, mitä ovat ne primääri- sekundääri- ja tertiääritason tahot, joista sosiaalista tukea on saatu ja minkälaista sosiaalista tukea näiltä tahoilta saadaan, sekä minkälaisia jännitteitä sosiaalisen tuen antamiseen ja vastaanottamiseen liittyy. Aineistonani käytän yhdeksää pakolaistaustaisen nuoren aikuisen teemahaastattelua. Pakolaistaustaiset nuoret kokivat yleensä sosiaalista tukea olevan saatavilla sitä tarvittaessa. He olivat vastaanottaneet sosiaalista tukea monenlaisilta primääri- sekundääri- ja tertiääritason tahoilta, joiden lisäksi neljänneksi tärkeäksi tuen lähteeksi osoittautuivat satunnaiset kohtaamiset. Kaikki tahot tarjosivat emotionaalista, tiedollista ja instrumentaalista tukea. Sosiaaliseen tukeen liittyi myös jännitteitä, kuten ei-toivottua sosiaalista kontrollia ja tuen puutteellisuutta. Aina saatavilla olevaa tukea ei haluttu ottaa vastaan. Mielenterveyspalvelujen käyttö oli harvinaista. Tulokset osoittavat pakolaistaustaisten nuorten aikuisten lähipiirin, ammattilaisten ja satunnaisten kohtaamisten tärkeyden sosiaalisen tuen lähteinä. Erityisesti mielenterveyspalvelujen saatavuudesta tulisi huolehtia tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia, miten satunnaiset kohtaamiset ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen taidot vaikuttavat pakolaisten hyvinvointiin.

nonPeerReviewed

Tutkielmassa tarkastellaan seksuaalista väkivaltaa kokeneita pakolaisnaisia kansainvälisessä kontekstissa ja sosiaalityön asiakkaina.

This article analyzes experiences of racialization in stories of adult learners with refugee experience who attend a basic education program at a Finnish community college. Throughout a two-year ethnographic study, several students shared stories and thoughts on racialization and racism with the white researcher on site (the author). This article tells and theorizes their stories to gain a deeper understanding of the workings of everyday racialization and racism in a Finnish educational context. Theoretically, the article draws on a Critical Race Theory (CRT) framework, which recognizes the inherence of racialization and racism in society and underlines the importance and legitimacy of BIPOC's ”experiential knowledge” (Solrzano, 1997, p. 7). Specifically, I use Yosso's (2005) framework of community cultural wealth to understand three interactions that address racialization and everyday racism. As I examine the data excerpts, I am guided by the questions, How do students experience racism and racialization? and Which capitals/knowledges do they display in their dealing with racism and racialization? Findings illustrate how racialization is understood and resisted in interaction, offer new research avenues for expanding Yosso's framework, and have implications for serving students from minoritized groups, particularly students of color. peerReviewed

Olemme eläneet outoja aikoja jo yli vuoden. Yli vuosi sitten maat ympäri maailmaa alkoivat asettaa erilaisia rajoituksia COVID-19-pandemian hillitsemiseksi. Ihmisten liikkuvuuden rajoittaminen on ollut yksi merkittävin tapa pyrkiä hallitsemaan viruksen leviämistä. Rajoitusten seurauksena monien ihmisten arkielämä muuttui täysin. Samalla monet ovat joutuneet todistamaan viruksen aiheuttamien sairauksien ja kuolemien suurta määrää – jotkut kauempaa, jotkut lähempää. Me Liikkeessä yli rajojen-blogin toimittajat olemme työssämme maahanmuuttoon liittyvien aiheiden tiimoilta havainneet, miten pandemia on vaikuttanut erityisesti ihmisten liikkuvuuteen ja siihen liittyviin ilmiöihin, kuten ylirajaisiin yhteyksiin, etnisiin suhteisiin, maahanmuuttajien oikeuksiin sekä vähemmistöjen ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten elämään. Tämän blogisarjan eri teksteissä tarkastellaan pandemian vaikutuksia liikkuvuuteen ja siihen liittyvään eriarvoisuuteen sekä siirtolaisten elämään Euroopassa pandemian keskellä. The past year has been peculiar in many respects. Over more than a year ago, many countries in the world put in place COVID-19 related restrictions in response to a rapidly growing pandemic. The everyday lives and routines of millions of people were drastically changed, at the same time as we witnessed the immeasurable loss of lives to the virus. We, at the editorial board of LYR, have observed how the pandemic affected particularly the migration-related phenomena that our blog deals with. We have witnessed how mobilities and migration, transnational connections and ties, ethnic relations, migrants’ rights and everyday lives have been shaped and affected by the on-going pandemic. The texts in this special issue point to a number of aspects related to migration that have been particularly touched by the on-going pandemic. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Learning the German language is one of the most critical challenges for refugee children in Germany. It is a prerequisite to allow communication and integration into the educational system. To solve the underlying problem, we conceptualized a set of principles for the design of language learning systems to support collaboration between teachers and refugee children, using a Design Science Research approach. The proposed design principles offer functional and non-functional requirements of systems, including the integration of open educational resources, different media types to develop visual and audio narratives that can be linked to the cultural and social background. This study also illustrates the use of the proposed design principles by providing a working prototype of a learning system. In this, refugee children can learn the language collaboratively and with freely accessible learning resources. Furthermore, we discuss the proposed design principles with various sociotechnical aspects of the well-being determinants to promote a positive system design for different cultural and generational settings. Overall, despite some limitations, the implemented design principles can optimize the potential of open educational resources for the research context and derive further recommendations for further research. peerReviewed

This article develops and extends the idea of cosmopolitan solidarity to temporality through a case study of archival activism and participatory film-making. It examines mediated witnessing within the Italian online audiovisual archive Archivio delle memorie migranti, which documents and archives the experiences of contemporary migrants in Italy. The moral basis of Archivio delle memorie migranti is cosmopolitan solidarity, which is usually understood as a practice that crosses spatial and communal boundaries. However, the ethics of solidarity also bridges past, present and future generations. Through the case of Archivio delle memorie migranti, this article demonstrates the significance of temporality in the theorization of cosmopolitan solidarity.

Tässä puheenvuorossa pohdimme, mitä Eurooppaa kohdannut niin kutsuttu pakolaiskriisi on Suomessa merkinnyt vastaanottokeskusten ammatillisuudelle erityisesti koskien keskusten sosiaalihuoltoa ja sosiaalityötä. Pyrimme luomaan kuvaa niistä haasteista, joita järjestelmä on kohdannut sekä paikantamaan millaista sosiaalityön asiantuntijuutta se tarvitsee. Kirjoitus pohjautuu vastaanottokeskusten sosiaalityöntekijöinä asiakastyössä tekemiimme havaintoihin. nonPeerReviewed

Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka kuusi aikuista turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakasta kuvaavat kokemiaan hyödyllisiä muutoksia luonnollisissa terapeuttisissa keskusteluissa. Asiakkaiden keskustelukäynnit kriisikeskuksen työntekijöiden luona videotallennettiin. Tutkimuksen kohteena olivat asiakkaiden esittämät ja tulkkien suomeksi välittämät ilmaukset. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysia. Analyysissä syntyi neljä hyödyllisen muutoksen kategoriaa. Hyödyllisen muutoksen kategorioita ovat helpottuneempi olotila, uusien ongelmiin ja elämään liittyvien hallintakeinojen omaksuminen, itseymmärryksen ja voimaantumisen tunteen lisääntyminen ja rakentavammat tavat suhtautua ongelmiin. Asiakkaiden kokemat hyödylliset muutokset ovat samansuuntaisia kuin mitä on havaittu myös aiemmissa turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakkaiden ja muunlaisten asiakasryhmien parissa tehdyissä laadullisissa tutkimuksissa. Tämän tutkimuksen perusteella turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakkaita voidaan auttaa terapeuttisella keskusteluavulla.

PurposeNation states’ neoliberal policies do not regard asylum seekers and undocumented migrants as deserving of a good life. Social work in welfare states is highly connected to the policies of nation states. There is a need to address theories in social work that have a transnational focus at the local level. Axel Honneth’s recognition theory enables an approach to forced migration from the direction of personal relations and personhood itself. The core idea is that if people cannot gain recognition, this causes harm to their self-realisation. The purpose of this paper is discuss how the recognition theory overcomes a national focus in social work.Design/methodology/approachThis paper is theoretical. The relations of recognition are discussed in the context of transnational social work in welfare states with forced migrants.FindingsThe theory of recognition in social work practice with people who do not have a residence permit is best articulated by an understanding of rights concerning all the attributes of the person, i.e. as a needy being, autonomous and particular in a community.Originality/valueForced migrants’ backgrounds provide a specific backdrop for misrecognition, which may harm self-relations. The relations of recognition contribute to social work by providing the sensitivity required to evaluate the complexity of views and attitudes that affect the way we encounter service users. The relations of recognition (care, respect and esteem) give normative criteria for communication in order to take another person as a person, which, in turn, contributes to healthy self-relations of forced migrants.

Shifts in the visual coverage of refugees arriving in Europe and prominent compassion fatigue emphasize the need to examine visual strategies utilized to report on the crisis. This study focuses on representations of refugee children using a case of the World Press Photo (WPP) 2016. The material was interpreted with a model for visual rhetorical interpretation of journalistic photographs. Findings indicate the main visual elements involved in representing refugee children: visual trope of the migrant father, relation between children and barriers, visual oxymoron (juxtaposition of contradictory elements) and atmosphere in photographs. Findings suggest that photographs address polemics specific to the European refugee crisis. Specifically, we found that showing children in photographs can elicit compassion for children as well as accompanying (male) adults, legitimize the act of crossing borders, and define the ‘crisis’ as the situation and not as the refugees themselves.

In 2012, two Afghan asylum seekers camped outside the Parliament building in Helsinki during a hunger strike that lasted for 72 days. Although the protest was very visible in the city space, the mainstream media and most politicians ignored it. This paper analyzes the protest and its mediation through the concepts of borderscape and visibility. Using methods of visual and discourse analysis, we examine the ways in which the hunger strike protest – and its mediation – negotiate the (in)visibility of borders. We show how the city can be a site for both policing and for politicizing asylum issues. In particular, we focus on the ways in which protesting asylum seekers embody borders and border control, making dis-located borders visible in spaces where citizens do not see them. The concept of “borderscape” is an example of the view on borders that sees bordering as a practice that disperses borders in physical and socio-political space. Moreover, we examine the mediated reactions of various agents, such as the Lutheran church, activists, politicians, and journalists, as well as the protesters themselves, focusing on visibility as social recognition. Our analysis of the hunger strike reveals the situated gaze of social actors. It shows how border struggles are situated within landscapes of politics of protection and politics of listening. peerReviewed

Ahonen attempts to provide some historical contextualization for the refugee crisis that has dominated much of European public and political debate since 2015. He draws comparisons between the crisis-ridden present and the decade of the previous century that was particularly laden with anticipation of disaster and doom: the 1930s. More specifically, his article explores parallels in public discussions of refugees by European political leaders and media commentators in 1938, on the one hand, and 2015–16, on the other. The coverage of 1938 focuses on the Evian Conference, organized to discuss the problem of Jewish refugees from Nazi Germany, while the analysis of 2015–16 concerns the period from the rapid acceleration of the refugee influx into Europe in the late summer of 2015 to the Brexit referendum of June 2016. Ahonen contends that, despite obvious and significant structural and contextual differences between the late 1930s and the mid-2010s, recent public discussions of the refugee crisis in Europe have closely resembled those conducted around the time of the Evian Conference. Fear and a sense of threat have been the dominant sentiments in the mid-2010s, as they were in the late 1930s, with many similarities in the language and analytical categories in which those sentiments have been publicly expressed. He also provides observations about the potential benefits and pitfalls of diachronic historical comparison, suggesting that an analysis of the failings of refugee policy during the 1930s can provide lessons for better practice today. Aggressive, racialist language about refugees of the kind that was common in the 1930s should have no place in today’s public discourses in Europe. Awareness of the continuities that exist in this area can provide important historical perspective, highlighting the persistence of prejudice and the urgency of the need to reject and resist it. peerReviewed

Tämä artikkeli pohjautuu kandidaatintutkielmaani, jossa tutkin Chilen vallankaappausta ja sen jälkeisiä Suomen valtiollisia toimia. Tärkeimpinä tutkimuskysymyksinä olivat: mistä syistä Suomi otti vastaan pakolaisia Chilestä ja miten pakolaisten ensihuolto järjestettiin. Tässä artikkelissa keskityn näistä kysymyksistä ensimmäiseen. Alkuperäisessä tutkielmassani käytin primäärilähteenä Chilen pakolaisia koskevia asiakirjoja vuosilta 1973–1977, joka sijaitsevat ulkoasiainministeriön arkistossa. Johtopäätökseni mukaan Suomen päätös ottaa vastaan pakolaisia Chilestä johtui useasta eri tekijästä: Suomen Santiagon-lähetystön toiminnasta, vallankaappausta edeltäneistä Suomen ja Chilen välisistä tiivistyneistä ulkosuhteista, vallankaappauksen herättämästä Chile-solidaarisuusliikkeestä sekä laajemmasta poliittisen kulttuurin muutoksesta Suomessa.

In this paper, we compare two seemingly very similar instances in which individuals and organizations within the borders of the global North have memorialized the deaths of irregular migrants at sea: the SIEV X memorial in Australia’s national capital Canberra, and the Giardino della memoria (Garden of Remembrance) on the Italian island of Lampedusa. Unlike ephemeral manifestations of grief, potentially these memorials have effects that reach well beyond their creation. We relate the differences between the memorials to the contexts within which they were created: an immediate local response involving people directly affected by the disaster’s aftermath, on the one hand, and a delayed nation-wide response involving people removed from the deaths at sea, on the other. We also discuss the difference between a memorial that names and thereby individualizes victims, and one that does not, and between one that celebrates an alternative, hospitable society, and one that does not. peerReviewed

PurposeThe purpose of this paper is threefold: to introduce a theoretical frame regarding the meaning of legitimacy as an intangible asset of the public sector; to test a way of operationalizing legitimacy typologies that allows exploring and comparing how citizens from two countries evaluate the legitimacy of public policies; and to suggest implications for governments’ legitimacy-building strategies in shared international crisis, such as the refugees coming from the Syrian region.Design/methodology/approachBuilding on Suchman’s typology, it was defined and categorized different types of legitimacy into concrete measurable, communication related statements concerning consequential, procedural, structural and personal. For the illustrative example, four focus groups were conducted in two different European societies as a mean to have two poles of comparison.FindingsThe paper reports current understanding of legitimacy by citizens, discusses how different legitimacy types might demand different communication and public diplomacy approaches. The basis for hypothesis for further research on how governments should build legitimacy during emerging societal issues such as immigration policies is set.Practical implicationsIt proposes a typology and its operationalization, discusses how communication might shape legitimacy and profiles the challenge governments have in building it. Within a public diplomacy context, it brings clues for new strategies to the challenge of explaining policies on international crisis combining the tension of domestic with foreign publics.Originality/valueThere is little research so far in search for clues for communication strategies for the legitimacy of policies on the 2015 European refugee’s crisis. This contributes to the emerging area of intangible assets in the public sector and tests a focus-group research strategy with both hermeneutical and pragmatic aims. Combine public diplomacy theory with public sector intangible assets theory to respond to the tension of internal and external public demands.

Käsittelemme artikkelissa suomalaisten nykytaiteilijoiden reaktioita vuoden 2015 ”pakolaiskriisiin” taiteellisen aktivismin näkökulmasta. Analysoimme kolmea teosta, Lauri Ahtisen Elias-sarjakuvaromaania (2018), Minna Rainion ja Mark Robertsin lyhytelokuvaa They Came in Crowded Boats and Trains (2017) ja Riiko Sakkisen näyttelyä Rajat kiinni (2017). Tulkitsemme teoksia poeettisena aktivismina, jolla taiteilijat pyrkivät vaikuttamaan yleisöön taiteen omien esteettisin keinoin. Tarkastelemme teoksia sen keskustelun viitekehyksessä, jota on käyty taiteen ja median ristiriitaisesta roolista ”pakolaiskriisin” käsittelyssä, sekä osana keskustelua taiteellisesta aktivismista. Erittelemme taiteilijoiden käyttämän poeettisen aktivismin ominaispiirteitä ja osoitamme, että taiteella on erityinen rooli pakolaistilanteen kommentoinnissa. Teoksissa kommentoidaan konkreettisia ja symbolisia rajoja monin tavoin. Keskeisenä tulkinnallisena käsitteenä käytämme rajatyötä. Teoksille yhteisinä taiteellisen vaikuttamisen keinoina esittelemme törmäyttämisen ja provokaation sekä tyylikeinoista keskeisimmät eli ilmaisun vaihtelevat sävyt ja erilaisten näkökulmien ottamisen. Taideteosten lisäksi käytämme analyysimme tukena taiteilijoiden puolistrukturoituja haastatteluja.

peerReviewed

In the difficult circumstances of institutional discrimination and political pressure, the Tibetan minority in Nepal negotiate their identity with utmost communicative resourcefulness, tying their values to universal ethics. They resort to their spiritual heritage in their daily intercultural encounters, seeing it mostly as an essential mindset. Developing intercultural personhood through universalization does not challenge identity salience, if one’s culture is adhered to consciously. The respondents are optimistic about preserving their culture, provided the positive factors, such as community living and cultural education, persist. The obstacles are seen in materialistic influences, globalization and lack of interest among the young generation. peerReviewed

This article examines how two media art installations in which celebrity actors enact refugee storytelling create awareness of the complexities of representation and solidarity with refugees. The celebrity actor produces familiarity, or “audibility,” for contents of the stories. Yet at the same time, the familiarity of the actor alerts the visitor to the politics of listening. The artworks therefore produce the potential for ethical listening, which requires interrogation into the privileges of the listener. The artworks produce a kind of sociality different from that of typical celebrity advocacy. Instead of being at the center of attention, the actors’ presence draws critical attention to the politics of listening. peerReviewed