Search

Artikkelissa tarkastellaan poronhoidon sopeutumista ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin poronhoitoon kiinteästi kytkeytyvän yhteisöllisyyden näkökulmasta. Tarkastelussa keskeistä on yhteisöllisyys muutoksen voimavarana ja siten poronhoidon resilienssin ydintekijänä. Artikkelin aineisto kerättiin haastattelemalla poronhoitoa harjoittavia perheitä sekä yksittäisiä poronhoitajia kahdeksasta eri paliskunnasta. Haastateltavia oli yhteensä 43, joista naisia oli 20 ja miehiä 23. Haastattelut olivat kehykseltään väljiä, ja haastateltavat saivat vapaasti kertoa näkemyksiään ja kokemuksiaan poronhoidon parissa toimimisestaan. Keskeisinä keskustelunaiheina olivat poroelinkeinon nykyinen tilanne sekä poronhoidon yhteisöllinen luonne. Haastattelujen mukaan poronhoito ja poronhoidon työkäytännöt kiinnittävät poronhoitotyön tekijät ja heidän perheensä usein ylisukupolvisesti vahvan yhteisöllisen toiminnan, elämäntavan ja kulttuurin varaan. Nämä kiinnittymät rakentavat vahvan perustan myös poronhoidon resilienssille ja kyvylle sopeutua ympäristön muutosvaatimuksiin sekä selviytyä muutosten aiheuttamista haasteista.

nonPeerReviewed

Drivers of change in the reindeer management system are rather well-known. But when developing the gover-nance to support the traditional livelihoods, it is crucial to understand also practitioner perceptions. Systematic research on these is lacking. We analyzed the land-use and climate related drivers within the reindeer man-agement area (RMA) in Finland, and, using a perception geography approach, studied the herder perceptions towards these. We conducted an on-site questionnaire survey with herders from 51 herding districts. Factors directly affecting the welfare of reindeer were perceived as crucial by herders, for example basal icing affecting the forage availability, and land-use related factors limiting the seasonal pasture access. Perceptions of herders on biophysical factors were rather homogeneous. The regional heterogeneities in perceptions towards land-use related factors could be explained by spatial differences in land-use and varying herding traditions. Cumulative land-use impacts raised particular concerns. Our approach can be utilized in the co-planning of the northern land-use and more widely in the co-management of natural resources.

This dissertation argues for an understanding of land use negotiations in terms of overlapping projects of striving for the good life in northern Fennoscandia. The dynamics of coexistence between reindeer herding, the extractive industries and nature-based tourism are examined in the Torne River Valley area, of the Swedish-Finnish border region. Here, the collision of competing livelihoods offers a passageway to examine the differing understandings of how to be well and live well in the North. The study is based on ethnographic research methods, mainly semi-structured interviewing and participant observation, and has a long-term perspective on issues around land use. The dissertation first discusses the various ways in which the impacts of mining and reindeer herding on the well-being of local communities can be understood. Then, the study examines the interplay between trying to live well as part of one’s community while struggling to secure the continuity of one’s livelihood in the decision making of a specific livelihood group during local land use negotiations. Finally, the influence of various cultural conceptions, future visions and longstanding cultural dreams concerning mining and the North on current land use disputes over mining in northern Fennoscandia is scrutinised. An approach that takes into consideration the good life and its pursuit is a step towards a holistic understanding of the behaviour and motivations of residents in local communities during land use negotiations and alleviating the current polarisation of the discussions around mining. Tiivistelmä Väitöskirjassa ymmärretään pohjoisen Fennoskandian maankäyttöneuvottelut päällekkäisinä hyvän elämän tavoittelun projekteina. Tutkimuksen kohteena on poronhoidon, kaivosteollisuuden ja luontomatkailun yhteiselo Tornionjokilaaksossa, Suomen ja Ruotsin raja-alueella. Täällä kilpailevien maankäyttömuotojen yhteentörmäys tarjoaa mahdollisuuden tarkastella erilaisia tapoja tavoitella hyvinvointia ja hyvää elämää pohjoisessa. Tutkimus pohjautuu etnografisiin tutkimusmenetelmiin, pääasiassa puolistrukturoituun haastatteluun ja osallistuvaan havainnointiin, ja maankäyttöön liittyviä kysymyksiä tarkastellaan pitkän aikavälin näkökulmasta. Ensiksi väitöskirjassa käsitellään erilaisia tapoja ymmärtää kaivostoiminnan ja poronhoidon vaikutukset paikallisyhteisöjen hyvinvointiin. Seuraavaksi tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka yksittäisen elinkeinoryhmän toiminta paikallisten maankäyttöneuvotteluiden aikana muotoutuu elinkeinon edustajien pyrkiessä samaan aikaan elämään hyvin osana laajempaa yhteisöään sekä turvaamaan oman elinkeinonsa jatkuvuuden. Lopuksi tarkastellaan kuinka erilaiset kulttuuriset käsitykset, tulevaisuuden visiot ja pitkäaikaiset kulttuuriset unelmat liittyen kaivostoimintaan ja pohjoisuuteen vaikuttavat nykyisten pohjoisen Fennoskandian kaivoskiistojen takana. Hyvään elämään ja sen tavoitteluun liittyvien kysymysten huomioiminen maankäyttöneuvotteluiden tutkimuksessa on askel kohti paikallisyhteisöjen jäsenten toiminnan ja motiivien kokonaisvaltaista ymmärtämistä ja kaivosten ympärillä käytyjen keskustelujen kärjistymisen lieventämistä.

Plague in the high fjelds? : Dating of the Sámi reindeer herding sites at Enontekiö Yliperä This paper presents new radiocarbon dates from the high fell region of Enontekiö Yliperä in the transnational Sápmi, the homeland of Europe’s only indigenous people Sámi. 50 new dating samples were collected from archaeological sites related to the development of reindeer domestication and herding. Based on the radiocarbon ages, it appears that small-scale reindeer herding in a hunterherder society commenced in this area by the turn of the 10th–11th century AD, and developed into mobile nomadic pastoralism by the 15th–16th century AD. There is a notable gap in the local radiocarbon chronology in the 14th century, analogous that of the neighboring inner Troms in Norway. This hiatus mirrors ostensibly the tipping point between a hunter-herder society and a mobile pastoralist adaptation and is simultaneous with widescale socioeconomic and environmental fluctuations. These include for example the cooling of environment during the Little Ice Age, and the Black Death pandemic in the mid-1300s. Čoahkkáigeassu Rohttu badjosiin? Sámi boazodoalločuozáhagaid áiggálaš saji gávdnan Eanodaga Giehtaruohttasis Dán artihkkalis ovdanbuktojuvvojit ođđa radiočitnaáigemeroštallamat Eanodaga Giehtaruohttasa guovllus rájirasttildeaddji Sámis, mii lea Eurohpa áidna álgoálbmot sápmelaččaid ruovttueanan. Arkelogalaš čuozáhagain čoggojuvvoje 50 ođđa áigemeroštallančájánasa, mat laktásit bohcco seatnadeapmái ja boazodoalu gárggiideapmái. adičitnaáigemeroštallama vuođul orru leame nu, ahte bivdi-čoaggiservošis johttáhuvvon smávvahápmásaš boazodoallu álggii guovllus maŋemusat 900- 1000-logu molsašumis máá ja gárggiidii ealloboazodoallun 1400–1500-loguid máá. Báikkálaš radiočitnakronologiijas lea mearkkašahtti boatka 1300-logus, dego maid Norgga sis-Romsa guovllus. Dát boatka speadjalastá jáhkehahttivuođa mielde bivdi-čoaggiadaptašuvnna ja johtti ealloboazodoalu jorggáldaga, mii gávdná saji ovttaáigásažžan viiddes sosioekonomalaš ja biraslaš iežáhuvvamiiguin. Dát leat ovdamearkka dihte dálkkádaga čoaskun Smávvajiekŋabaji áigge ja 1300-logu beallemutto Čáhppes sorbmi -pandemiija.

Tiivistelmä Hankkeen tavoitteena oli tutkia ilmastonmuutoksen vaikutuksia saamelaiskulttuuriin ajanjaksolla 1960‐2018, etsiä keinoja siihen, miten porosaamelaiset sopeutuvat ilmastonmuutokseen ja millaisia toimenpiteitä se edellyttää. Hankkeen pääasiallisena aineistona ovat olleet antropologiset kenttätyöt ja kirjalliset lähteet. Hankkeessa tunnistettiin 10 erilaista saamelaista porontyömallia. Erilaiset mallit antavat erilaiset lähtökohdat ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Mallien moninaisuus voi lisääntyä tulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksen ensimmäiset havainnot ovat 1960-luvulta. Muutokset ovat kiihtyneet 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Tutkimuksessa on luokiteltu saamelaisten tekemät ilmastonmuutoksen suorat, epäsuorat ja välilliset havainnot ja verrattu niitä arktisten alkuperäiskansojen havaintoihin. Analyysi osoittaa, että ilmastonmuutos on vaikuttanut syvästi Suomen porosaamelaisten ja myös arktisten alkuperäiskansojen ympäristöön, elinkeinoihin ja kulttuuriin. Hankkeessa selvitettiin saamelaisten vaikutusmahdollisia ilmastopolitiikkaan. Ilmastopoliittisessa ohjelmatyössä saamelaisia koskevia tavoitteita on hyvin vähän. Hanke ehdottaa 14 toimenpide-ehdotusta koskien ilmastopolitiikkaa, tutkimusta ja seurantaa, saamelaisten edustuksellisia elimiä, koulutusta ja ilmastokestävyyttä. Hanke on tuottanut arvokasta ja uutta tietoa, jota voidaan hyödyntää viranomaistoiminnassa ja saamelaisyhteisössä. Hankkeella on Saamelaiskäräjien ja Kolttien kyläkokouksen vapaa, tietoon perustuva ennakkosuostumus.

nonPeerReviewed

In northern Finland, reindeer-herd management has experienced two major transitions: extensification of intensive herding, and development of supplementary/corral feeding in winter. The transistions were studied in six herding associations in different parts of the Finnish reindeer management area. It was suggested that intensive herding turns into more extensive forms as the reasons for intensive herding (predation, reindeer disappearing to foreign areas, protection of agricultural fields) gradually ceased to exist. The results of the study, based on interviews of elderly reindeer herders, were variable. In the three southern areas intensive herding changed to the free ranging system at the latest during WWII, whilst in the northern areas intensive herding was replaced by extensive herding with the aid of snowmobiles in the 1960s. In the southern herding associations, especially, supplementary/corral feeding in winter was considered necessary, from the 1970s onwards, to compensate for the loss of arboreal lichens associated with forest regeneration. peerReviewed

Tarkastelemme toisen maailmansodan (1939– 1945) vaikutuksia Suomen poronhoitoon ja arvioimme poronhoidon merkitystä maallemme sekä kriisien että jälleenrakennuksen aikana. Tutkimuksemme perustuu vuosina 1931–1967 ilmestyneiden Poromies-lehtien artikkeleihin ja poronhoitoyhdistysten toimintakertomuksiin. Sodissa menetettiin tärkeitä poronhoitoalueita Neuvostoliitolle Kuusamon ja Sallan itäosista sekä Petsamo kokonaisuudessaan. Poroja teurastettiin ruuaksi, hävitettiin ja niitä katosi paimennuksen puuttuessa. Poronhoitovuosina 1939–1945 teurastettiin kansalaisten ravinnoksi noin 220 000 poroa, jolloin säästettiin pakkoteurastukselta yli 88 000 lehmää. Porot toimivat sota-aikana muonareservinä ja kulkuneuvona, ja niistä saatiin vaatteita, jalkineita ja taljoja sotilaille. Sodan päätyttyä porokarjat vähitellen elpyivät, ja niitä hyödynnettiin hävitetyn Pohjois-Suomen jälleenrakennuksessa. peerReviewed