Search

peerReviewed

Artikkelissa tarkastelemme Yleisten kielitutkintojen suomen kielen arvioijien (N = 44) käsityksiä suomenruotsalaisten puhujien (N = 9) oletetusta ensikielestä. Tutkimuksemme aineisto perustuu Suomen Akatemian rahoittamaan Rikkinäistä Suomea: Aksenttien arviointi yhteiskunnallisena portinvartijana (2018– 2022) -hankkeeseen, jossa tutkitaan vieraan aksentin vaikutusta suullisen kielitaidon arvioinnissa. Analysoimme sisällönanalyysin avulla arvioijien kirjallisia vastauksia liittyen puhujien ensikieleen ja siihen liittyviin perusteluihin. Artikkelissa kuvaamme, miten usein ja miksi suomen kielen arvioijat pitivät suomenruotsalaisia suomen kielen puhujia virolaisina puhujina. Arvioijat tunnistivat melko huonosti (25 %) puhujat ensikieleltään suomenruotsalaisiksi, mutta varsin usein heidät tulkittiin viroa ensikielenään puhuviksi. Ei-tunnistetuista (75 %) puhujista vironkieliseksi mainittiin jopa 32 %. Perusteluina suomenruotsalaisten vironkielisyydelle mainittiin tavallisesti ääntämiseen liittyvät prosodiset piirteet, kuten intonaatio ja puherytmi. Myös puhujien tapa ääntää tiettyjä konsonantteja ja vokaaleja muistuttivat arvioijista vironkielisten tapaa ääntää suomen konsonantteja ja vokaaleja. Lisäksi vironkielisyyttä perusteltiin rakenteellisilla puutteilla. Koska kahden puhujaryhmän kielitaitoprofiilit muistuttavat toisiaan, suomenruotsalaisia pidettiin vironkielisinä myös siksi, että puhe oli sujuvaa ja heidän suomen kielen taitonsa oli hyvä This research studies the perceptions the National Certificates Finnish raters (N = 44) have on L1 Finland-Swedish speakers’ (N = 9) Finnish oral proficiency. The article also examines how the correct or incorrect recognition of the speakers’ L1 affects the raters’ assessments and perceptions of oral language skills. The data comes from the project ‘Broken Finnish’: Accent perceptions in societal gatekeeping in which Finland-Swedish speakers form one of the researched groups. The article examines L1 recognition and the use of the analytical criteria for assessment, by means of quantitative and qualitative data analysis. The qualitative data consist of the raters’ written comments on the speakers’ assumed L1 and of the reasons they give for their assumptions. These are analysed with data driven content analysis. peerReviewed

The present investigation addresses the gravity of mispronunciation for the intelligibility of English spoken by L1 Finland-Swedish teenagers. Previous research on the topic has been scarce, and even though there is some knowledge about the typical pronunciation challenges faced by this learner group, there is hardly any empirical research on the extent to which the typical mispronunciations actually cause misunderstandings. To investigate this, speech samples were elicited from teenaged L1 Finland-Swedish learners of English, demonstrating typical mispronunciations. Then, an intelligibility test was arranged with L1 English listeners (n = 48) matching the speakers’ age. Results suggest that not all mispronunciations are equally crucial for intelligibility. Of the pronunciation features investigated in the present study, rising question intonation, deviate pronunciation of /θ, ð, v/ and pronouncing the letter as an affricate /ʤ/ resulted in frequent misunderstandings. Hence, these features can be recommended for pronunciation teaching. However, the /i–ɪ/ opposition and word-final /z/ can be possibly left to less attention in teaching, because they as such are less likely to compromise intelligibility. peerReviewed

nonPeerReviewed

In 2013, the authors prepared a report on educational excellence and equity in Finland based on PISA 2009 data and asked the question “Could Finland achieve both excellence and equality goals in the coming decade? Five years later, this report re-examines the challenge faced by Finland in light of recent PISA results. The Finnish school system, both the Finnish and Swedish speaking components, have consistently ranked at the top of the list of OECD countries. However, Finland’s performance has been dropping compared to previous years, while it failed to keep pace with performance improvements in other countries. Simply working harder along the same path will no longer work. Therefore, this report examines of evidence from PISA 2015 in context, to provide some insights for successful action by those involved in education in order to slow and eventually reverse the decline in student performance. The context in which Finland’s comprehensive schooling operates has changed: the numbers of students of school age are declining; there are more foreign language speakers than Swedish speakers in the population; and there have been Swedish school closures and amalgamations. There have been positive changes, too, such as the pioneering new curriculum. Suggestions are made for strategic action arising from analyses of PISA 2000 to 2015. A series of analyses on student performance over PISA cycles since 2000 in science, reading and mathematics show that there has been a decreasing gap between the average performance of students in Finnish speaking schools and students in Swedish speaking schools. The way this reduction was achieved is not sustainable because students in Finnish speaking schools declined in their performance and students in Swedish speaking schools who had a lower average to start with did not improve much. Thus, increased equality was gained at the expense of excellence. In general, science was the domain with the best performance and Swedish speaking students performed better in mathematics while Finnish speaking students had a higher average in reading in PISA 2015. It is time for Finland to compare performance with top performers wherever they may be and not just among OECD countries. In its heyday, Finland had scores that were similar to those of the top performer Singapore in 2015 and it should be able to achieve those scores again. Analyses of high and low performers, boys and girls and their social background also showed areas where steps can be taken to reduce risk of low scores, to respond early to low performance through monitoring and to provide both opportunities for academic and personal development. Suggestions were made for Finland to work at improving average scores all three domains to achieve higher average scores with less difference between students and schools, particularly through individualized teaching and planning for effective use of additional resources when needed. There were positive signs that both Finnish and Swedish speaking students continue to learn into young adulthood after their comprehensive schooling. The importance of coordinated approaches involving the Ministry of education, municipalities, schools, teachers and parents were highlighted for optimum results. Both excellence and equity should be the goals of education in the coming decade without sacrificing one for the other.

Suomessa väestöryhmien väliset hyvinvointierot ovat suuria. Tutkimuksissa on raportoitu esimerkiksi alueellisia, sosioekonomisten ryhmien välisiä ja suomen- ja ruotsinkielisen kieliryhmän välisiä hyvinvointieroja. Nämä erot näkyvät myös lasten ja nuorten terveydessä ja hyvinvoinnissa. Tässä tutkimuksessa analysoitiin, vaihteleeko Uudenmaan ja Pohjanmaan lukiolaisten masentuneisuuden yleisyys lukion opetuskielen, sukupuolen, maakunnan ja vanhempien työllisyystilanteen suhteen. Aineistona olivat vuosina 2010 ja 2011 Kouluterveyskyselyihin (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) vastanneet Uudenmaan ja Pohjanmaan alueilla sijaitsevien lukioiden oppilaat (n=3974). Masentuneisuutta mitattiin Kouluterveyskyselyyn sisältyvällä Beckin lyhyen mielialakyselyn suomalaisella versiolla, joka mittaa vastaajan itse arvioimaa masennusoireilua. Uudenmaan ja Pohjanmaan lukiolaisista 11 %:lla oli keskivaikeaa tai vaikeaa masentuneisuutta. Kieliryhmien välinen ero masentuneisuuden esiintyvyydessä ilmeni ainoastaan Uudellamaalla, jossa keskivaikea tai vaikea masentuneisuus oli suomenkielisten lukioiden opiskelijoilla yleisempää kuin ruotsinkielisten lukioiden opiskelijoilla. Keskeisin tulos oli se, että suomenkielisten lukioiden opiskelijoilla vanhempien työttömyys tai pakkoloma lisäsivät selvästi keskivaikean tai vaikean masentuneisuuden riskiä. Jos toinen vanhemmista oli työttömänä tai pakkolomalla, masentuneisuuden todennäköisyys oli kaksin kertainen (Ristitulosuhde OR = 2,04; 95 % luottamusväli 1,52–2,74) ja jos molemmat vanhemmista olivat työttömänä tai pakkolomalla, masentuneisuuden todennäköisyys oli yli viisin kertainen (Ristitulosuhde OR = 5,10; 95 % luottamusväli 2,88–9,03) verrattuna lukiolaisiin, joiden vanhemmilla ei ollut työttömyyttä tai pakkolomia. Ruotsinkielisten lukioiden opiskelijoilla vanhempien työttömyys tai pakkoloma ei ollut yhteydessä keskivaikean tai vaikean masentuneisuuden riskiin. Voidaan pohtia, miksi suomenkielisen ja ruotsinkielisen kieliryhmän välillä on eroja tarkasteltaessa lukiolaisten masentuneisuutta vanhempien työttömyyden tai pakkolomien suhteen. Voidaanko tätä eroa selittää esimerkiksi muuttoliikkeen vaikutuksen tai perheiden taloudellisen toimeentulon kautta. peerReviewed

WHO:s skolelevsstudie (Health Behavior in School-aged Children (HBSC) Study) är internationellt en av de mest omfattande, långvariga och betydelsefulla undersökningarna om levnadsvanor bland skolungdomar. Undersökningen startade för drygt 30 år sedan och i detta nu deltar över 40 länder i Europa och Nordamerika. Nästa internationella datainsamling, som är den tionde i ordningen, genomförs år 2018. Nytt forskningsmaterial insamlas vart fjärde år. Forskare vid Jyväskylä universitets Forskningscenter för hälsofrämjande (Terveyden edistämisen tutkimuskeskus) ansvarar för WHO:s skolelevsstudie i Finland. För ungefär 20 år sedan började det givande samarbetet mellan Jyväskylä universitet och Samfundet Folkhälsan. Åren 1994, 1998, 2006 och 2014 har skilda datainsamlingar gjorts bland elever i svenskspråkiga skolor. WHO:s skolelevsstudie är till sitt forskningsgrepp en trendundersökning. Ju längre tidsperspektiv resultaten representerar, desto viktigare och intressantare blir en trendundersökning. Föreliggande rapport är den första i sitt slag att beskriva trender i upplevd hälsa, hälsobeteenden och skolupplevelser under de senaste 20 åren bland 11-, 13- och 15-åriga elever i svenskspråkiga skolor i Finland. Trendjämförelser med motsvarande resultat bland elever i finskspråkiga skolor har heller inte gjorts tidigare. Tidsperspektivet är imponerande, och resultaten är ytterst intressanta och viktiga då man överväger strategier och metoder att förbättra hälsa och välbefinnande bland ungdomar i skolåldern. Rapporten är speciellt viktig för det hälsofrämjandet arbetet i Svenskfinland – det är första gången man så här omfattande har kartlagt hälsa bland finlandssvenska ungdomar och gjort både en jämförelse mellan finlandssvenskar i olika regioner och samtidigt en jämförelse till finskspråkiga barn och ungdomar. Att färdigställa föreliggande rapport var möjligt genom att datainsamlingen i svenskspråkiga skolor kunde genomföras med hjälp av beviljade medel ur Anslaget för hälsofrämjande (Institutet för hälsa och välfärd, THL) och medel ur Utbildningsstyrelsens anslag, samt genom att Svenska kulturfonden beviljade understöd för bearbetning och analys av datamaterialet och skrivande av rapporten. Vårt varma tack för finansieringen. Analyser och rapportering har planerats och förverkligats av forskargrupper vid Folkhälsans forskningscentrum och Jyväskylä universitet. Vi vill tacka båda forskargrupperna, liksom Carola Ray och Åse Fagerlund som läst och kommenterat texten. Undersökningen kunde inte ha genomförts utan skolornas insatser, och vi vill rikta ett stort tack till alla deltagande skolor, rektorer och lärare. Ett särskilt varmt tack går till alla elever som så omsorgsfullt har besvarat frågeformulären.

Artikkelissa tarkastellaan ruotsin- ja kaksikielisistä työväen- ja kansalaisopistoista muodostuvan otoksen perusteella opistojen toimintaedellytyksissä ja toiminnassa 1990-luvulla tapahtuneita muutoksia. Tavoitteena on pyrkiä vastaamaan kahteen kysymykseen, ensinnäkin ovatko opistot erilaistuneet ja eriytyneet, ja toiseksi onko opistokentällä ja osallistujien parissa tapahtunut polarisoitumista? Saadut tulokset viittaavat siihen, että opistokenttä on kokonaisuudessaan vahvistanut hieman asemiaan, mutta niin, että suurten opistojen asema on vahvistunut ja pienten heikentynyt. Opistokentän sisällä on lisäksi tapahtunut selvää erilaistumista ja profiloitumista. Opistojen toimintaan osallistuvat aikuiset ovat 1990-luvulla aktivoituneet entisestään ja osallistuvat yhä useammalle kurssille. Tämä viittaa potentiaalisten opiskelijoiden parissa tapahtuneeseen polarisoitumiseen. Saadut tulokset kyseenalaistavat ainakin jossain määrin vapaan sivistystyön lähtökohtien, eli sivistyksellisten perusoikeuksien ja tasa-arvon toteuttamista työväen- ja kansalaisopistojen toiminnassa.

Lukiolaisten masentuneisuus, koettu avuntarve, tyytyväisyys opiskeluterveydenhuoltoon ja sen käyttö - Uudenmaan ja Pohjanmaan maakuntien, suomen- ja ruotsinkielisten kieliryhmien ja sukupuolten vertailua Elina Kangas Terveyskasvatuksen pro gradu –tutkielma Jyväskylän yliopisto, Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta, Terveystieteiden laitos Kevät 2011 134 sivua, 2 liitettä Ohjaaja: LitT Jorma Tynjälä Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kieliryhmittäin Uudenmaan ja Pohjanmaan alueilla lukiolaisten masennusoireilun esiintyvyyttä, koettua avuntarvetta, opiskeluterveydenhuollon palvelujen käyttöä ja tyytyväisyyttä näihin palveluihin. Tutkimusaineistona käytettiin kouluterveyskyselyjä vuosilta 2007 ja 2008. Vastanneita oli yhteensä 4 251, joista 2 428 oli suomenkielisten ja 1 823 ruotsinkielisten lukioiden ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijoita. Aineiston tilastollisessa analysoinnissa käytettiin ristiintaulukointia sekä logistista ja multinomiaalista logistista regressioanalyysia. Uudenmaan ja Pohjanmaan lukiolaisista yli 10 % koki keskivaikeaa tai vaikeaa masentuneisuutta. Masentuneisuus oli suomenkielisillä yleisempää kuin ruotsinkielisillä. Uudellamaalla masentuneisuus oli suomenkielisillä tytöillä kaksi kertaa ruotsinkielisiä tyttöjä yleisempää. Suomenkielisillä lukiolaisilla opiskeluterveydenhuollon terveydenhoitajan vastaanottokäynnit olivat ruotsinkielisiä yleisempiä. Sen sijaan ruotsinkielisillä lääkärin vastaanottokäynnit olivat suomenkielisiä yleisempiä. Masentuneisuuden vaikeusasteella oli yhteys vastaanottokäynteihin. Keskivaikeaa tai vaikeaa masentuneisuutta kokevilla suomenkielisillä lukiolaisilla terveydenhoitajan vastaanottokäynnit ja ruotsinkielisillä lääkärin vastaanottokäynnit olivat yleisempiä kuin korkeintaan lievää masentuneisuutta kokevilla. Keskivaikeaa tai vaikeaa masentuneisuutta ilmoittaneet lukiolaiset kokivat tarvitsevansa apua masentuneen tai ahdistuneen mielialan takia yleisemmin kuin korkeintaan lievää masentuneisuutta ilmoittaneet. Lukiolaiset, jotka kokivat tarvitsevansa apua, kävivät muita lukiolaisia yleisemmin sekä terveydenhoitajan että lääkärin vastaanotolla. Keskivaikeaa tai vaikeaa masentuneisuutta kokevat lukiolaiset olivat tyytymättömämpiä opiskeluterveydenhuoltoon heidän halutessaan keskustella henkilökohtaisista asioistaan kuin korkeintaan lievän masentuneisuuden pistemäärän saaneet. Masentuneisuus on yleinen ongelma Uudenmaan ja Pohjanmaan lukiolaisilla. Erityisen yleistä masentuneisuus on Uudenmaan suomenkielisillä tytöillä. Masentuneisuus muodostaa haasteen opiskeluterveydenhuollolle. Tällä hetkellä opiskeluterveydenhuolto ei pysty täysin vastaamaan masentuneiden lukiolaisten tarpeisiin.

År 2009 deltog åländska skolor för andra gången med ett större sampel i PISA (Programme for International Student Assessment), OECD:s internationella studie som undersöker elevers förmågor i och attityder till läsning, matematik och naturvetenskap. År 2009 deltog redan över 60 länder och områden i undersökningen. I den här rapporten presenteras resultatnivån på Åland. Resultatnivån för de 151 åländska ungdomarnas prestationer i läsförmåga, matematik och naturvetenskaper jämförs med de nationella resultaten och resultaten i andra nordiska länder samt andra deltagande länders resultat. Ett stort intresse riktas även mot könsskillnaderna som traditionellt sett har varit stora i Finland.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin ruotsinkielisten ja suomenkielisten nuorten elämäntavan piirteissä esiintyviä eroja. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, näkyykö aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu ruotsinkielisen väestön myönteinen poikkeavuus valtaväestöön verrattuna helsinkiläisten nuorten kohdalla, millaista tämä myönteinen poikkeavuus on ja mistä se voisi johtua. Tutkimuksessa keskitytään nuorten hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta keskeisiin elämänalueisiin ja elämäntavan piirteisiin. Tutkimuksessa kuvaillaan kieliryhmien välisiä eroja ja hahmotetaan ruotsinkielisten nuorten myönteisen poikkeavuuden keskeisiä ulottuvuuksia. Myönteistä poikkeavuttuutta selitetään ja tulkitaan yhdistäen teoreettisia näkökulmia, aikaisempaa tutkimusta ja tämän tutkimuksen tilastollisen analyysin tuloksia. Tutkimuksen kohteena ovat helsinkiläiset suomenkieliset ja ruotsinkieliset 14–19 –vuotiaat nuoret (N=1259, joista ruotsinkielisiä on 11,1 %). Tutkimuksen aineisto on helsinkiläsissä kouluissa keväällä 2000 kerätty kyselylomakeaineisto, joka kerättiin Helsingin kaupungin tietokeskuksen, nuorisoasiainkeskuksen ja opetusviraston yhteishanketta varten. Kuvailevat tilastolliset analyysit perustuvat prosenttitaulukoihin. Selittävässä tilastollisessa analyysissä, jossa on tehtävä vakiointeja, käytetään logistista regressioanalyysiä. Ruotsinkielisten nuorten havaittiin poikkeavan suomenkielisistä nuorista myönteisesti useilla elämänalueilla. Tärkeimmiksi myönteisen poikkeavuuden ulottuvuuksiksi hahmotettiin ruotsinkielisten nuorten koulumyönteisyys, päihdekielteisyys ja perhekeskeisyys. Kieliryhmien väliset erot nk. rakenteellisten tekijöiden suhteen (sukupuoli, ikä, vanhempien sosiaalinen asema ja perherakenne) selittivät myönteistä poikkeavuutta hyvin vähän. Sen sijaan suomenruotsalaisuuden vaikutus näytti jossakin määrin välittyvän perheen ja koulun sosiaalista aspektia kuvaavien muuttujien kautta. Tulosten pohdinnassa keskeisiksi tulevatkin ne prosessit, joiden välityksellä suomenruotsalaisuus tuottaa ja uusintaa myönteistä poikkeavuutta. Voidaan ajatella, että suomenruotsalaisuus vaikuttaa joihinkin perheen ja koulujärjestelmän piirteisiin, jotka ovat ruotsinkieliselle väestölle erityisiä ja eroavat valtaväestön vastaavista piirteistä. Perhe ja koulu uusintavat suomenruotsalaisuudelle ominaista pääomaa, kulttuurista ja sosiaalista, ja ovat siten keskeisiä vaikuttajia ja myönteisen poikkeavuuden tuottajia. Tutkimuksen tulosten, aikaisemman tutkimuksen ja teoreettisten tulkintojen perusteella voidaan todeta, että ruotsinkielisten nuorten myönteistä poikkeavuutta selittää osaltaan nuorille keskeisten elämänalueiden, koulun ja perheen, toimiminen osana yhteisöllisyyttä ja toisaalta yhteisöllisyyttä ja suomenruotsalaisuutta uusintavana. Yhteisöllisyyden ja sosiaalisen kiinteyden voidaan ajatella vaikuttavan myönteisen poikkeavuuden olemassaoloon, eniten perheelle ja koululle ominaisten prosessien välityksellä, mutta myös suoraan suomenruotsalaisen kulttuurin, kielen, historian ja myönteisen vähemmistöaseman aikaansaamana tunteena ja käytäntönä, jolloin sosiaalisella identiteetillä on keskeinen rooli. Tutkimuksen tärkeimpinä kirjallisina lähteinä ovat toimineet Pierre Boudieun teokset ”Distinction. A Social Critique of the Judgement of Taste” (1984) ja Järjen käytännöllisyys Toiminnan teorian lähtökohtia (1998) sekä tutkimukset suomenruotsalaisuudesta, sen piirteistä ja asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa (esim. Allardt & Starck 1981). Keskeisiä ovat olleet myös aikaisemmat kieliryhmien välisiä eroja käsittelevät empiiriset tutkimukset sekä nuoruutta ja nuorten elämäntapaa käsittelevä kirjallisuus.