Search

Environmental impacts from intensive draining and land use in tropical peatlands urge the need for ecosystem protection and peatland restoration. However, our understanding of tropical peatlands is too poor to support the implementation of such mitigation initiatives. We carried out environmental monitoring on Padang Island, Indonesia, which suffers from peatland degradation and forest disturbances that is representative of peatlands across Southeast Asia. The main environmental parameters of hydrology (water-table depth (WTD), rainfall), micrometeorology (radiation, air temperature, and relative humidity), and tree physiologies (sap-flux velocity, radial growth) of several native and one non-native species were recorded by ground sensors, while forest disturbances were monitored using remote sensing. We found out that the spatial and temporal variability in WTD was high, which was mainly controlled by rainfall and the presence of drainage. The response of vegetations to the temporal change in WTD varied based on response parameters and species groups, native versus non-native species. Vapor pressure deficit and photosynthetic active radiation had a profound effect toward temporal variation in sap-flux velocity, while the effect of wind speed was only found in some species. Non-linear relationships between sap-flux velocity and WTD were observed, regardless of the species groups. Sap-flux velocity was slightly higher during transitional WTD, -1.0 to -1.4 m below the ground. The radial growth of non-native species tended to drop with a deeper WTD, while growth of native species did not show a similar trend. We also observed a weak-to-moderate inverse linear relationship between daily radial growth and daily sap-flux velocity. Peatland draining and land use were strongly intertwined with forest disturbances. Up to one third of the island had been deforested for non-native monoculture plantation which was associated with intensive drainages, and another one third were cultivated for small-scale farming with less intensive drainage. The spatial and temporal variability of forest degradation was also high. Prior to 2011, forest disturbances were mainly driven by industrial logging, but then shifted to low-intensive logging and deforestation for plantation and farm thereafter. Tiivistelmä Trooppisten turvemaiden ojitusten ympäristövaikutukset lisäävät tarvetta ekosysteemien suojelun ja soiden ennallistamisen lisäämistä. Ymmärrys trooppisten turvemaiden prosesseista on kuitenkin vielä liian vähäistä tätä toimintaa tukemaan. Tutkimuksessa suoritettiin ympäristön tilan seurantaa Indonesiassa Padang Islandin tutkimuskohteella, joka kärsii turpeen ja metsän häiriintymisestä, mikä on tyypillistä Kaakkois-Aasian turvemaille. Tutkimuksessa kerättiin maasensoreilla aineistoa keskeisimmistä ympäristön tilasta kertovista parametreista hydrologiassa (vesisyvyys (WTD), sadanta), mikrometeorologiassa (säteily, ilman lämpötila, suhteellinen kosteus) ja puuston fysiologiassa (mahlan virtausnopeus, säteen kasvu), kun taas metsän häiriintyneisyyttä seurattiin kaukokartoituksen avulla. Tutkimuksessa havaittiin korkeaa spatiaalista ja ajallista vaihtelua WTD:ssä riippuen pääasiassa sadannasta ja kuivatustilanteesta. Kasvillisuuden vaste WTD:n ajalliseen muutokseen vaihteli riippuen vasteparametristä ja lajiryhmästä (paikallinen/ei-paikallinen puulaji). Höyrynpaineen alijäämällä ja fotosynteettisesti aktiivisella säteilyllä oli merkittävä vaikutus mahlan virtausnopeuden ajalliseen vaihteluun, kun taas tuulennopeus vaikutti vain joihinkin lajeihin. Mahlan virtausnopeuden ja WTD:n välillä havaittiin epälineaarisia vuorovaikutuksia riippumatta puulajista. Mahlan virtausnopeus oli hiukan suurempi keskitason WTD:llä -1.0–1.4 m. Ei-paikallisten lajien säteen kasvu yleensä väheni suurilla WTD:llä, kun taas paikallisille lajeille ei löydetty samanlaista trendiä. Lisäksi ei-paikallisen puulajin päiväkohtaisen säteen kasvun ja mahlan virtausnopeuden välille löydettiin heikko–kohtalainen negatiivinen lineaarinen riippuvuus. Soiden ojitus ja maankäyttö kietoutuivat voimakkaasti yhteen metsän häiriintyneisyyden kanssa. Jopa kolmasosa saaren metsistä oli hävinnyt ei-paikallisten puulajien monokulttuurisen kasvatuksen myötä, mikä yhdistettiin voimakkaan kuivatukseen. Lisäksi toinen kolmasosa oli otettu viljelyskäyttöön vähemmän intensiivisellä kuivatuksella. Metsän tilan heikkenemisen spatiaalinen ja ajallinen vaihtelu oli merkittävää. Ennen vuotta 2011 metsiä heikensivät lähinnä metsäteollisuuden hakkuut, mutta sen jälkeen aiheuttajia olivat matalan intensiteetin hakkuut ja hakkuut plantaasi- ja maanviljelyä varten.

Millaista on tehdä tutkimusta päiväntasaajalla vaikeissa sademetsäolosuhteissa? Entä kun sademetsä on tuhottu? Kerron kokemuksistani Indonesian Keski-Kalimantanin trooppisissa suosademetsissä, joissa työskentelin ensin maisteriopiskelijana sekä myöhemmin projektikoordinaattorina ja väitöskirjantekijänä. Tutkimus vähän tunnettujen trooppisten suosademetsien parissa yhdistyy laajasti tämän hetken globaaliin talouteen, ilmastonmuutokseen ja ympäristöongelmiin.

Tapaus Lysenkosta kirjoittanut professori Kristian Donner kysyy (Tieteessä tapahtuu 6/2006), onko Suomessa myös lysenkolaisuutta. Ilmiön tuntomerkit voitaneen kiteyttää seuraavasti: innokas tiedemies alkaa tutkia yhteiskunnan kannalta keskeistä ongelmaa ja esittää sen ratkaisemiseksi mullistavan teorian. Tutkijayhteisö on kriittinen mutta päättäjät innostuneita ja he tukevat tutkijan työtä ja myöntävät paljon resursseja teorian sovellutuksiin. Tulokset jäävät kuten kriitikot olettivat laihoiksi (maataloudessa virheet paljastuivat melko pian) mutta tutkija nauttii pitkään vallanpitäjien suosiota ja kilpailevat teoreetikot vaiennetaan.

The influence of different fertilization treatments and ditch spacings on the height growth of young Scots pine ( L.) seedling stands growing under various climatic regimes were determined. Comparisons were made between naturally regenerated and planted seedling stands. The effective temperature sum had a stronger effect on the height growth of planted seedlings, and in Northern Finland the planted seedlings seemed to be influenced to a greater degree by the adverse climatic conditions. The heavier the dose of fertilizer that had been applied, the greater the difference in growth caused by macroclimate. A considerably larger proportion of natural seedlings were located on hummocks compared with that of planted seedlings, irrespective of the region. On plots with wider ditch spacings, seedlings growing on hummocks were superior in height growth to those on flat surfaces.Pinus sylvestris

Biomass, biomass increment and nutrient cycling were studied in (1) a Scots pine (Pinus sylvestris) stand, (2) a Norway spruce (Picea abies) stand and (3) a mixed birch (Betula pubescens)/pine stand on a drained mire at Ilomantsi, eastern Finland in 1979-85. In addition, the effect of NPK and micronutrient fertilizer treatment was studied. Above-ground and root measurements were taken. These data formed the basis of stand biomass and nutrient cycle simulations of fertilized and unfertilized stands. The increases in biomass were greater in (1) and (2) in the fertilized simulation than in the unfertilized one. For (3), the effect of fertilization on biomass increment was small. In six years only part of the applied fertilizer had been fixed in the biomass of the model stands and proportionally less micronutrients than macronutrients. The potassium stores were small compared to the nutrient amounts fixed by the stands. This supports the notion that there is a shortage of potassium on deep-peat soils.

This is the latest report in a series of publications from an on-going investigation which is concerned with the influence of different fertilization treatments and ditch spacings on the growth of Scots pine ( L.) seedlings and transplants growing on nutrient drained poor bogs in different parts of Finland. This paper concentrates on duration of the growth response to NPK-fertilization on the experimental plots. The experiment was established and the treatments performed in 1965â66.Pinus sylvestris

Data are presented from 1312 km of inventory transect, 6030 relascope sample plots and 21 700 ditches. Of the Finnish peatlands studied, more than 60% were pine mires, almost 20% were spruce mires and less than 10% each were treeless mires and paludified upland forest sites. The survey included the condition of the drainage networks, and the post-drainage development of the tree stands, their structure and silvicultural condition.

Metsänhoitajien jatkokurssit : 1952. 7.

Suoluonto on hyvin vaihtelevaa, koska suolla vaihtelevat märkyys ja ravinteisuus ja niiden seurauksena myös puustoisuus. Suoluonnon tärkein säätelijä on märkyys – lähellä maanpintaa oleva vedenpinta. Vaikka kaikki suot ovat märkiä, suon märkyys myös vaihtelee paljon. Kuivimmillaan suo muistuttaa kivennäismaan metsää, ja usein suo vaihettuukin saumattomasti ympäröiväksi metsäksi. Märimmillään suo muistuttaa jo matalaa vesistöä ja vaihettuu rantakosteikoihin ja vesistöihin. Suo voi olla ravinteisuudeltaan rehevä tai karu. Rehevässä ääripäässä suolle valuu ravinteikasta vettä ympäristöstä tai kasvillisuus saa ohuen turvekerroksen läpi ravinteita ravinteikkaasta kivennäismaasta. Karussa ääripäässä turvetta on kertynyt niin paksu kerros, että kasvien juuret eivät yllä ottamaan ravinteita alla olevasta kivennäismaasta. Myöskään ympäristöstä ei valu ravinteikasta vettä suon reunaa korkeammaksi kohonneelle suon keskiosalle, ja kasvillisuus on sadeveden mukana tulevien ravinteiden varassa. Lisäksi turpeen kertyminen ja suon läpi virtaavan veden väheneminen happamoittavat turvetta, mikä vaikeuttaa kasvien ravinteiden ottoa. Ravinteisuuden ja märkyyden lisäksi aluskasvillisuuden kasvuoloihin vaikuttaa valon määrä, jota säätelee puuston varjostus. Runsaspuustoisimmat suot ovat varjoisia ja reheviä kuusi- ja lehtipuuvaltaisia korpia tai karumpia mäntyvaltaisia rämeitä. Mitä märempi ja karumpi suo on, sitä vähäisempää puusto on. Märimmät suot ovat ravinteisuudesta riippumatta puuttomia lettoja ja nevoja. Karuimmilla puustoisilla soilla kasvaa niin kitukasvuinen ja harva männikkö, ettei se käytännössä varjosta aluskasvillisuutta. Ojitus vähentää suoluonnon vaihtelua. Kun suo ojitetaan metsätaloutta varten, märkyyden vaihtelu vähenee ja jäljelle jää ravinteisuuden vaihtelu. Tällöin suo alkaa kehittyä aluskasvillisuudeltaan kivennäismaan metsää muistuttavaksi turvekankaaksi. Myös metsänhoito ja hakkuut muuttavat kasvillisuutta. Jos suo raivataan maataloutta varten, kuivatuksen lisäksi suo muokataan viljelyyn sopivaksi kalkituksin ja lannoituksin ja suokasvillisuus raivataan viljelykasvien tieltä. Turpeennostoa varten suo raivataan kasvittomaksi turvekentäksi.