Search

From literary fiction to planning and policy visions, narratives frame, question, and shape the future and our possibilities to act upon it. This paper approaches the question of narrated agency in...

In visions of future New York City, the waterfront appears as a highly symbolic space, a site of possibility and transformation, imbued with complex cultural meanings. Crucial for the understanding...

The dominant understanding of trauma as an epistemological crisis that can be mimetically passed on to readers has in the twenty-first century been criticized for its apolitical and ahistorical ori...

Tarkastelen artikkelissani suomalaisessa sisällissotakirjallisuudessa kuvattuja kohtauksia, joissa sisällissotaan lähteneet palaavat vankileiriltä kotiin. Aineistoni koostuu Runar Schildtin novellista "Kotiinpaluu" (1919), Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa (1932), Hella Wuolijoen Työmiehen perhe (1949/1970), Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla II (1960), Juhani Syrjän Juho 18 (1998) ja Heidi Köngäksen Sandra (2017). Lisäksi mukana on muutamia muita aihetta käsitteleviä romaaneja, joihin viittaan. Tarkastelen romaanien kuvauksia kotiinpaluista seuraavien, kuvauksia yhdistävien teemojen avulla: kuollut palaa kotiin, tappava ruoka, palaajana työtätekevä kansa sekä lapsi palaa kotiin. Analyysin teoreettisena käsitteenä käytän venäläisen kirjallisuudentutkijan Mihail Bahtinin kronotoopin käsitettä, erityisesti kohtaamisen, tien ja kynnyksen kronotooppeja. Hyödynnän myös uskonnontutkija Thomas A. Tweedin muotoilemia kehon, kodin ja kotimaan kronotooppeja.