Search

Walt Disneyn kokopitkät piirrosanimaatioelokuvat 101 Dalmatialaista (1961), Miekka kivessä (1963), Viidakkokirja (1967) ja Aristokatit (1970) ovat teknisesti, sisällöllisesti ja temaattisesti poikkeuksellisia yhtiön historiassa, kun tarkastellaan niiden ilmentämää miehisyyttä. Artikkelissa analysoin näiden elokuvien maskuliinisuus- ja isyyskuvaa kontekstualisoiden ne toisen aallon feminismin edesauttamiin sosiokulttuurisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin sekä niiden myötävaikutuksella syntyneisiin diskursiivisiin sovitteluihin yhdysvaltalaisessa populaarielokuvassa. Elokuvatutkimuksen metodologisia lähtökohtia soveltavassa tutkimuksessani osoitan, kuinka sukupuoliroolien ja seksuaalisuuden vapautumisen tematiikka välittyy tarkastelemieni animaatioelokuvien performatiivisessa kehollisuudessa sekä uudenlaisessa liikekielessä ja sen rytmityksessä, jossa liike on jatkuvassa vuoropuhelussa tyylin ja muotokielen kanssa. Tanssin, katseen, kosketuksen, musiikin ja eläimellisyyden risteymäkohdat mahdollistavat valkoiseen maskuliinisuuteen yhdistyvien sukupuoli- ja seksuaalisuuskäsitysten sekä perheasetelmien uudenlaiset, liukuvat neuvottelut.

Käytäntökuvaus havainnollistaa kahta erilaista ryhmälähtöistä tanssiprojektia, jotka molemmat tutkivat yksilön suhdetta ekologisiin kriiseihin sekä ilmastonmuutoksen herättämiin tunteisiin. Käytäntökuvaus avaa ymmärrystä siitä, miten monimuotoisen ryhmän kanssa toteutettu esitysprojekti voi toimia alustana ilmastonmuutoksen käsittelyssä. Ensimmäinen projekti oli nimeltään #LUFT (suom. ilma). Se toteutettiin Saksassa Herneessä 9–17-vuotiaiden lasten ja nuorten kanssa. Ryhmä oli hyvin monimuotoinen erilaisten kulttuuritaustojen ja osallistujien ikäerojen vuoksi. #LUFT esitystä harjoiteltiin syksyn 2019 aikana, ja projekti sai ensi-iltansa Flottmannhallen-kulttuuritalossa marraskuussa 2019. Toinen projekti, ILMA-tanssiteos, toteutettiin Zodiakissa, joka on Helsingissä sijaitseva uuden tanssin keskus, yhdessä monimuotoisen ja ylisukupolvisen ryhmän kanssa. Ryhmän osallistujat olivat 14–84-vuotiaita. ILMA tutki tanssin keinoin ilmastonmuutoksen herättämiä tunteita sekä luontosuhdetta tässä ajassa. ILMA sai ensi-iltansa Zodiak Uuden tanssin keskuksessa maaliskuussa 2020. #LUFT- ja ILMA-projektit rakennettiin samankaltaisia työkaluja käyttäen, ja esitysmateriaalin tuottivat esiintyjät itse autobiografisten harjoitteiden, tanssi-improvisaation ja keskustelun keinoin. Käytäntökuvaus perustuu kokemukseeni teosten ohjaajana sekä ryhmiltä keräämääni suulliseen ja kirjalliseen palautteeseen., This practice description refers to two group-based dance performances exploring subjective relations to climate change and climate emotions. The description offers examples of how performance projects can function as a platform for broader dialogue in the context of climate education. #LUFT explored climate change together with 9–17-year old participants from Herne, Germany. The project was rehearsed during the autumn of 2019 and premiered in November 2019 at Flottmannhallen, Herne. ILMA was a dance performance project with participants aged between 14–84 years from various backgrounds. ILMA premiered at the Zodiak New Dance Centre in Helsinki, March 2020. The participants of both performances were found via open call. The creations of #LUFT and ILMA were based on similar methods to use the participants' own memories and ideas through autobiographical performance tools, dance improvisation, and dialogue. This description draws from personal experiences as a director and reflections collected from the participants of both groups.

Body movement is a primary nonverbal communication channel in humans. Coordinated social behaviors, such as dancing together, encourage multifarious rhythmic and interpersonally coupled movements from which observers can extract socially and contextually relevant information. The investigation of relations between visual social perception and kinematic motor coupling is important for social cognition. Perceived coupling of dyads spontaneously dancing to pop music has been shown to be highly driven by the degree of frontal orientation between dancers. The perceptual salience of other aspects, including postural congruence, movement frequencies, time-delayed relations, and horizontal mirroring remains, however, uncertain. In a motion capture study, 90 participant dyads moved freely to 16 musical excerpts from eight musical genres, while their movements were recorded using optical motion capture. A total from 128 recordings from 8 dyads maximally facing each other were selected to generate silent 8-s animations. Three kinematic features describing simultaneous and sequential full body coupling were extracted from the dyads. In an online experiment, the animations were presented to 432 observers, who were asked to rate perceived similarity and interaction between dancers. We found dyadic kinematic coupling estimates to be higher than those obtained from surrogate estimates, providing evidence for a social dimension of entrainment in dance. Further, we observed links between perceived similarity and coupling of both slower simultaneous horizontal gestures and posture bounding volumes. Perceived interaction, on the other hand, was more related to coupling of faster simultaneous gestures and to sequential coupling. Also, dyads who were perceived as more coupled tended to mirror their pair's movements. peerReviewed

Previous research has shown that humans tend to embody musical meter at multiple beat levels during spontaneous dance. This work that been based on identifying typical periodic movement patterns, or eigenmovements, and has relied on time-domain analyses. The current study: 1) presents a novel method of using time-frequency analysis in conjunction with group-level tensor decomposition; 2) compares its results to time-domain analysis, and 3) investigates how the amplitude of eigenmovements depends on musical content and genre. Data comprised three-dimensional motion capture of 72 participants’ spontaneous dance movements to 16 stimuli including eight different genres. Each trial was subjected to a discrete wavelet transform, concatenated into a trial-space-frequency tensor and decomposed using tensor decomposition. Twelve movement primitives, or eigenmovements, were identified, eleven of which were frequency locked with one of four metrical levels. The results suggest that time-frequency decomposition can more efficiently group movement directions together. Furthermore, the employed group-level decomposition allows for a straightforward analysis of interstimulus and interparticipant differences in music-induced movement. Amplitude of eigenmovements was found to depend on the amount of fluctuation in the music in particularly at one- and two-beat levels. peerReviewed

Previous literature has shown that music preferences (and thus preferred musical features) differ depending on the listening context and reasons for listening (RL). Yet, to our knowledge no research has investigated how features of music that people dance or move to relate to particular RL. Consequently, in two online surveys, participants (N = 173) were asked to name songs they move to (“dance music”). Additionally, participants (N = 105) from Survey 1 provided RL for their selected songs. To investigate relationships between the two, we first extracted audio features from dance music using the Spotify API and compared those features with a baseline dataset that is considered to represent music in general. Analyses revealed that, compared to the baseline, the dance music dataset had significantly higher levels of energy, danceability, valence, and loudness, and lower speechiness, instrumentalness and acousticness. Second, to identify potential subgroups of dance music, a cluster analysis was performed on its Spotify audio features. Results of this cluster analysis suggested five subgroups of dance music with varying combinations of Spotify audio features: “fast-lyrical”, “sad-instrumental”, “soft-acoustic”, “sad-energy”, and “happy-energy”. Third, a factor analysis revealed three main RL categories: “achieving self-awareness”, “regulation of arousal and mood”, and “expression of social relatedness”. Finally, we identified variations in people’s RL ratings for each subgroup of dance music. This suggests that certain characteristics of dance music are more suitable for listeners’ particular RL, which shape their music preferences. Importantly, the highest-rated RL items for dance music belonged to the “regulation of mood and arousal” category. This might be interpreted as the main function of dance music. We hope that future research will elaborate on connections between musical qualities of dance music and particular music listening functions.

Music and dance appear to have a social bonding effect, which some have theorized is part of their ultimate evolutionary function. Prior research has also found a social bonding effect of synchronized movement, and it is possible that interpersonal synchrony could be considered the “active ingredient” in the social bonding consequences of music or dance activity. The present study aimed to separate the effects of synchrony from other factors associated with joint experience of dancing by using a “silent disco” manipulation, in which the timing of a musical stimulus was varied within a dyad in a freestyle dance setting. Three conditions were included: synchrony, tempo-shifted (in which the tempo was stretched by 5% for one participant), and phase-shifted (in which the beat was offset by 90 degrees for one participant). It was found that, when participants were listening to music in time with each other, they gave higher subjective ratings of their experience interacting with their partner. Participants also were observed looking towards each other more in the synchrony condition, compared with the non-synchrony conditions. From this, it appears that sharing time may contribute to the social effects of joint dancing, independent of any other effects associated with sharing space on the dancefloor. Avenues for further research, and possibilities using this “silent disco” paradigm, are discussed.

We investigated the relationships between perceptions of similarity and interaction in spontaneously dancing dyads, and movement features extracted using novel computational methods. We hypothesized that dancers’ movements would be perceived as more similar when they exhibited spatially and temporally comparable movement patterns, and as more interactive when they spatially oriented more towards each other. Pairs of dancers were asked to move freely to two musical excerpts while their movements were recorded using optical motion capture. Subsequently, in two separate perceptual experiments we presented stick figure animations of the dyads to observers, who rated degree of interaction and similarity between dancers. Mean perceptual ratings were compared with three different approaches for quantifying coordination: torso orientation, temporal coupling, and spatial coupling. Correlations and partial correlations across dyads were computed between each estimate and the perceptual measures. A systematic exploration showed that torso orientation (dancers facing more towards each other) is a strong predictor of perceived interaction even after controlling for other features, whereas temporal and spatial coupling (dancers moving similarly in space and in time) are better predictors for perceived similarity. Further, our results suggest that similarity is a necessary but not sufficient condition for interaction. peerReviewed

We explored the hypothesis that musical emotions are embodied differentially by people according to their personality. Nine hundred and fifty two individuals completed the Big Five personality inventory. A subset of 60 participants were asked to spontaneously move to 30 short musical stimuli while being recorded with a motion-capture system. The musical stimuli were separately rated for perceived emotions. Embodied musical emotions were evaluated as the correlation between features derived from the motion-capture data and the mean ratings of perceived emotions. Correlations between embodied musical emotions and personality traits provided tentative support for our hypothesis. A series of linear regression analyses revealed that scores on Openness and Agreeableness were most strongly, and Neuroticism and Conscientiousness most weakly, predicted by embodied musical emotions. Overall, our results offer tentative support for the existence of differential relationships between embodied musical emotions and personality, and describe statistical models that might be empirically tested in future studies.

Movement is a universal response to music, with dance often taking place in social settings. Although previous work has suggested that socially relevant information, such as personality and gender, are encoded in dance movement, the generalizability of previous work is limited. The current study aims to decode dancers’ gender, personality traits, and music preference from music-induced movements. We propose a method that predicts such individual difference from free dance movements, and demonstrate the robustness of the proposed method by using two data sets collected using different musical stimuli. In addition, we introduce a novel measure to explore the relative importance of different joints in predicting individual differences. Results demonstrated near perfect classification of gender, and notably high prediction of personality and music preferences. Furthermore, learned models demonstrated generalizability across datasets highlighting the importance of certain joints in intrinsic movement patterns specific to individual differences. Results further support theories of embodied music cognition and the role of bodily movement in musical experiences by demonstrating the influence of gender, personality, and music preferences on embodied responses to heard music.

Humans are able to synchronize with musical events whilst coordinating their movements with others. Interpersonal entrainment phenomena, such as dance, involve multiple body parts and movement directions. Along with being multidimensional, dance movement interaction is plurifrequential, since it can occur at different frequencies simultaneously. Moreover, it is prone to nonstationarity, due to, for instance, displacements around the dance floor. Various methodological approaches have been adopted for the study of human entrainment, but only spectrogram-based techniques allow for an integral analysis thereof. This article proposes an alternative approach based upon the cross-wavelet transform, a state-of-the-art technique for nonstationary and plurifrequential analysis of univariate interaction. The presented approach generalizes the cross-wavelet transform to multidimensional signals. It allows to identify, for different frequencies of movement, estimates of interaction and leader-follower dynamics across body parts and movement directions. Further, the generalized cross-wavelet transform can be used to quantify the frequency-wise contribution of individual body parts and movement directions to overall movement synchrony. Since both in- and anti-phase relationships are dominant modes of coordination, the proposed implementation ignores whether movements are identical or opposite in phase. The article provides a thorough mathematical description of the method and includes proofs of its invariance under translation, rotation, and reflection. Finally, its properties and performance are illustrated via four examples using simulated data and behavioral data collected through a mirror game task and a free dance movement task. peerReviewed

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

peerReviewed

This multicenter research investigates the effects of dance movement therapy (DMT) on participants diagnosed with depression. In total, 109 persons participated in the study in various locations in Finland. The participants were 39 years old, on average (range = 18–64 years), and most were female (96%). All participants received treatment as usual (TAU). They were randomized into DMT + TAU (n = 52) or TAU only (n = 57). The participants in the DMT + TAU group were offered 20 DMT sessions twice a week for 10 weeks in addition to standard care. The measurement points included pretreatment measurement at the baseline, posttreatment measurement at the end of the intervention, and a follow-up measurement 3 months afterward. The observed effects of the intervention among participants in the DMT+TAU group were a greater reduction in depression and in indicators of physical and psychological distress in comparison to the participants who received TAU-only. At the 3-month follow-up, the corrected between-group effect sizes (ESs) were medium and in favor of the DMT + TAU group (d = 0.60–0.72). These results are in line with the increasing number of research studies showing the benefits of DMT intervention among participants with depression, and these results indicate that DMT may improve the effectiveness of standard care. Clinical Trial Registration: www.ClinicalTrials.gov, identifier NCT04421651.

The current study explores how individuals' tendency to empathize with others (trait empathy) modulates interaction and social entrainment in dyadic dance in a free movement context using perceptual and computationally derived measures. Stimuli consisting of 24 point-light animations were created using motion capture data selected from a sample of 99 dyads, based on self-reported trait empathy. Individuals whose Empathy Quotient (EQ) scores were in the top or bottom quartile of all scores were considered to have high or low empathy, respectively, and twelve dyads comprised of four high-high, four low-low, and four high-low empathy combinations were identified. Animations of these dyads were presented to 33 participants, who rated the degree of interaction and movement similarity for each stimulus. Results showed a significant effect of empathy combination on perceived interactivity and perceived similarity. High-low stimuli were rated as significantly more interactive than either high-high or low-low stimuli, while high-high stimuli were rated as significantly less similar than high-low and low-low. Dyads’ period-locking, bodily orientation and amount of hand movement were all significantly correlated with rated amount of interaction, while rated similarity only related significantly to period-locking. Results suggest that period-locking is important for social entrainment to be perceived, but that other signals such as bodily orientation and hand movement also signal social entrainment during free dance movement.

Perusopetuksen uudistetun opetussuunnitelman (POPS, 2014) yksi laaja-alaiseen osaamiseen liittyvä tavoite on monilukutaidon kehittäminen, jolla tähdätään siihen, että oppilaat kykenevät tuottamaan ja tulkitsemaan erilaisia tekstejä eri tavoilla. Lukutaitotutkimuksessa asiaan viitataan puhumalla erilaisista modaliteeteista, tavoista ja keinoista kommunikoida ja representoida sisältöjä esimerkiksi visuaalisesti, kinestiteettisesti, auditiivisesti, numeraalisesti sekä modaliteettien yhdistelmiä käyttämällä (monimodaalisuus, multimodaalisuus). Tässä artikkelissa tarkastelemme perusopetuksen yhdeksännellä luokalla toteutettua musiikin ja tanssin opetuskokonaisuutta monilukutaidon kehittymisen tukemisen näkökulmasta. Tavoitteenamme on ymmärtää, miten monilukutaito ilmenee ja miten sitä voidaan tukea oppiaineissa, joiden perusta on moniaistisuudessa, itseilmaisussa ja kehollisuudessa. Selvitämme tapaustutkimuksen keinoin, millaisia monilukutaidon – erityisesti monimodaalisen lukutaidon – ilmentymisen ja kehittymisen tukemisen kannalta relevantteja merkityksiä yläkoulun oppilaat tuottavat tanssikoreografian luomisprosessissa tekijänä ja katsojana, sekä miten he reflektiivisesti analysoivat havaitsemiaan merkityksiä.

When watching performing arts, a wide and complex network of brain processes emerge. These processes can be shaped by professional expertise. When compared to laymen, dancers have enhanced processes in observation of short dance movement and listening to music. But how do the cortical processes differ in musicians and dancers when watching an audio-visual dance performance? In our study, we presented the participants long excerpts from the contemporary dance choreography of Carmen. During multimodal movement of a dancer, theta phase synchrony over the fronto-central electrodes was stronger in dancers when compared to musicians and laymen. In addition, alpha synchrony was decreased in all groups during large rapid movement when compared to nearly motionless parts of the choreography. Our results suggest an enhanced cortical communication in dancers when watching dance and, further, that this enhancement is rather related to multimodal, cognitive and emotional processes than to simple observation of dance movement. peerReviewed

Miltä sinusta tuntuisi oppia vierasta kieltä liikkumalla, toiminnallisesti? Entä voisivatko suomalaiset liikuntakasvattajat tukea maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten integroitumista yhteiskuntaamme opettamalla heille suomen- tai ruotsin kieltä liikunnan avulla? Kehollinen kielen oppiminen on näkemyksemme mukaan monipuolinen mahdollisuus kehittää toiminnallista pedagogiikkaa. Sitä tullaan tarvitsemaan yhä monikulttuurisemmissa kouluyhteisöissä, joissa oppilaat puhuvat useita eri kieliä. nonPeerReviewed

Tässä tutkielmassa käsitellään liikkeenkaappausteknologian hyödyntämistä tanssikoreografian suunnittelussa ja tarkastelussa. Tutkimusta varten toteutettiin prototyyppi sovelluksesta, jolla pystyy suunnittelemaan ja tarkastelemaan kilpatanssiin kuuluvan hitaan valssin koreografiaa. Prototyypin työnimeksi annettiin Choreo. Tutkimuksessa käydään lävitse Choreon kehitystyötä, sen evaluoimista, evaluoinnin tuloksia ja liikkeenkaappausteknologian soveltuvuutta vastaaviin sovelluksiin.

Tässä kirjallisessa työssä esitellään kirjoittajan väitöskirjatutkimuksen tulokset ja tutkimusprosessin kulku, ja se toimii samalla tohtorintutkinnon tutkintovaatimusten viimeisenä, kirjallisena osana – kommentaarina. Tutkimus on tehty Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa, ja se pureutuu kehollisen ja käsitteellisen reflektion välillä yleisesti tehtyyn jaotteluun – käytäntöön, joka muodostuu merkittäväksi haasteeksi esiintyjäkoulutusta käsittelevässä tutkimuksessa. Väitöskirjatutkimus perustuu pitkälti Body Weather esityskoulutukseen, ja siinä tarkastellaan manipulaatioiksi kutsuttujen, kosketukseen perustuvien kehollisten käytäntöjen episteemistä potentiaalia. Näistä käytännöistä kootaan taiteellisen tutkimuksen väline—tutkimus-score—josta muodostuu sekä tärkein tutkimuksessa käytetty menetelmä että sen merkittävin tutkimustulos. Tutkimus-score esitellään kommentaarissa tapana, joka edistää keskeneräisiä ajatusprosesseja ja tekee turhaksi jaottelun fyysisen toiminnan ja käsitteellisen reflektion välillä. Score mahdollistaa myös representaationaalisten tietomallien korvaamisen posthumanistisilla, performatiivisilla malleilla. Keskeneräistä ajattelua ei pidetä työssä yksittäisen, intentionaalisen ja agentiivisen subjektin ominaisuutena, vaan se nousee esiin kehonvälisten suhteiden laajennetusta verkostosta: siinä ilmaistaan ajatuksia tavalla, jossa kieltä ei eroteta sen affektiivisista sävyistä, ja näin ollen sitä on vaikea tarkoin määritellä. Kommentaarissa käsitellään kattavasti kehollisuutta, materiaalisuutta, (kehollista) tietoa, tekniikkaa ja reflektiota eri teoreettisista näkökulmista, ja tällä tavoin se muodostuu osaksi taiteentutkimuksen epistemologista ja metodologista keskustelua. Tieteellisen kirjoittamisen analyyttiset ja kuvailevat muodot yhdistyvät kommentaarissa kokeellisen kirjoittamisen esittäviin tapoihin. Työ monipuolistaa täten akateemisen väitöskirjan toteuttamistapoja ja tarjoaa uutta tietoa tanssin (tanssintutkimuksen), esityksen (esityksen tutkimuksen), esiintyjäkoulutuksen ja taiteentutkimuksen aloilta. This research exposition presents the process and results of the author’s doctoral research at the Performing Arts Research Centre of the Theatre Academy at the University of the Arts Helsinki, and is the final written part—the commentary—to fulfil the degree requirements. The research tackled the division between embodied and conceptual modes of reflection – a problem that is considered a key challenge for research into performer training. Crafted around Body Weather performance training, the research explored the epistemic potential of a touch-based body practice called the Manipulations, and engendered the transformation of this practice into a medium of artistic research—the research score—which is both the main method and outcome of the research. In the commentary, the research score is considered to be a way of facilitating unfinished thinking that dissolves the division between physical practice and conceptual reflection, and which enables a shift from a representational towards a post-humanist performative model of knowing. Unfinished thinking is not the property of an individual, intentional, agential subject, but emerges from within an expanded network of inter-corporeal relations; it expresses thought without uncoupling language from its affective tonality, and it defies definite statements. The commentary covers a broad range of theoretical considerations on embodiment, materiality, (bodily) knowledge, technique, and reflection, and thus contributes to the debate on the epistemology and methodology of artistic research. Combining analytical and descriptive forms of scholarly writing with performative modes of experimental writing, the commentary expands the format of academic dissertation writing and offers new knowledge to the fields of dance (research), performance (research), performer training, and artistic research.

Tanssi on kulttuuria ja taidetta. Samalla se on kokonaisvaltaista, fyysistä toimintaa. Tanssi voi tukea jokaisen peruskoulun oppilaan oppimista, fyysistä aktiivisuutta, kulttuurista osallisuutta ja valmiutta ilmaista itseään monipuolisesti. nonPeerReviewed

Hulluus ja kulttuurinen mielenterveystutkimus pureutuu siihen, miten käsityksiä hulluudesta, mielenterveydestä ja poikkeavuudesta on eri aikoina ja eri paikoissa tuotettu kielessä, taiteessa ja kulttuurisissa käytänteissä. Artikkelikokoelmassa hulluuden rajojen määrittely nähdään historiallisena ja kulttuurisidonnaisena. Sitä lähestytään ilmiönä, joka kattaa laajan kirjon outoudesta patologiaan. Teos on syntynyt osana Jyväskylän yliopiston humanistisessa tiedekunnassa 2013 perustetun Kulttuurisen mielenterveystutkimuksen tutkijaverkoston toimintaa. Verkoston jäseniä on yhdistänyt tieteenalarajat ylittävä kiinnostus hulluuteen ja mielenterveyteen. Artikkeleissa hulluutta tarkastellaan elettynä, esitettynä, koettuna ja kerrottuna erilaisissa hoitokulttuureissa ja kulttuurituotteissa. Tutkimusaihe, tutkimustraditio, tutkimusala, valittu teoriatausta ja menetelmät muodostavat artikkeleihin omanlaisiaan viitekehyksiä ja siten myös käsityksiä siitä, minkälaisesta hulluudesta juuri tuossa yhteydessä on kysymys: sairaudesta, poikkeavuudesta, kokemuksesta, kerronnan tavasta tai yrityksestä nimetä, kohdata tai parantaa itselle vieras ja outo. Kiitämme lämpimästi kaikkia kirjoittajia, Kulttuurisen mielenterveystutkimuksen verkoston muita jäseniä sekä Nykykulttuurin julkaisusarjan toimituskuntaa ja kahta nimetöntä refereetä kommenteista, jotka edistivät työtä. Oma kiitoksensa kuuluu Jyväskylän yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteelliselle tiedekunnalle, jonka Kulttuurisen mielenterveystutkimuksen verkostolle myöntämä avustus takasi sen, että kirjoittajat saivat soppaa yhteisissä tapaamisissa. Hulluuden historiassaan Michel Foucault esitti, että psykiatrian esiinnousu katkaisi vuoropuhelun hulluuden kanssa. Toivomme tämän teoksen tukevan ajattelua, jonka mukaan hulluutta voi tarkastella myös keskenään ristiriitaisista näkökulmista saman sopan äärellä.

Tämän pro gradu tutkielman tarkoituksena oli tutkia miksi tanssi-ilmaisua tulisi hyödyntää pe-ruskoulun liikunnanopetuksessa. Toinen tavoite oli selvittää millainen tanssi-ilmaisu tuntirakenne ja millaiset harjoitukset tukisivat peruskoulun liikunnanopetuksen tavoitteita? Kyseessä oli toimintatutkimus, jonka avulla luotiin Tanssi-ilo: tanssi-ilmaisun opetusmateriaali liikuntakasvattajille. Tavoite oli luoda verkkosivupohjainen materiaali, joka peruskoulun opetussuunnitelman tavoitteita tukien, on sovellettavissa liikuntakasvatuksessa. Lisäksi mate-riaalin tavoite oli tarjota liikuntakasvatuksen parissa työskenteleville työkaluja lasten – ja nuorten liikuttamiseen tanssi-ilmaisun avulla. Opetusmateriaalin tuotantoprosessi oli toimintatutkimus ja perustui liikunta- ja tanssipedagogiseen taustakirjallisuuteen sekä opetuskokeiluihin. Opetuskokeiluista kerättiin tutkijan pedagogisia kokemuksellisia tulkintoja sekä palautetta avoimen haastattelun muodossa. Harkinnanvaraisessa kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin kehotietoisuuteen, kehollisuuteen, kokemukselliseen oppimiseen, tanssi-ilmaisuun ja -kasvatukseen sekä tanssin hyötyihin osana liikuntakasvatusta. Tutkimuksessa ilmeni, että tanssi-ilmaisu kehittää luovuttaa ja luovuuden on todettu edistävän yksilön asiantuntijuuden kehittymistä sekä erilaisten oppijien oppimista, tukien peruskoulun opetussuunnitelman tavoitteita. Opetusmateriaali koettiin opetuskokeiluihin osallistuneiden kesken hyödylliseksi sekä käytännön läheiseksi. The purpose of this pro gradu thesis was to explore why creative dance should be utilize in comprehensive school physical education. Second purpose was to find out what kind of creative dance class structure and what kind of exercises supports the aspiration of comprehensive school syllabus. ”Dance joy”- teaching material was created on the base of action research. The purpose of “Dance joy”-material was to create website based teaching material wich in aspiration of comprehensive school syllabus can be adapt in physical education. Second purpose of this study was to give tools to persons who work in the field on physical education, how to move children and adolescent with using dance impression. The process of the teaching material production was based on literature overview of dance & PE pedagogy and teaching experiments. Researchers experimental rendition was gathered from the experiments and also feedback from the participators in the form of open interview. The discretionary literature overview was orientated on embodied knowledge, embodiedment, learning by doing-method, dance impressionism & education and on the inquest of what are the benefits of dance in physical education. On the base of research, dance impression improves creativity wich has proven to develope individuals experty and supports different learners ability to learn in the aspiration of comprehensive school syllabus. On the base of open interview,“Dance Joy” – teaching material was experienced useful and practical.

In this workshop, we share the main results of the “Maths in Motion” (MiM) Erasmus+ educational project (2017-2019), concerning how dance and body movement can be used as tools to teach mathematics. The MiM-approach is based on embodied cognition and opens up new horizons for students, teachers, and even parents by offering simultaneous experiences with the structural, spatial, rhythmic and symbolic dimensions of mathematics through body movement. We will introduce two teaching modules developed during the project. These modules follow in the footsteps of the writing, workshops, and performances of Schaffer and Stern in the field of mathematics and dance over the past few decades. The modules guide and encourage the participants to create performance art pieces that articulate mathematical concepts. peerReviewed

Laura Tuorilan kirjassa Paikan baletti - kokemuksellinen liike rakennetussa ympäristössä tarkastellaan kehon liikkeen ja tilan välistä suhdetta. Liikettä tarkastellaan ensin havaitsemisen tasolla ja sitten laajemmin henkilökohtaista ja sosiaalista tilaa rakentavana toimintana. Mielenkiinnon kohteena on julkinen kaupunkiympäristö ja ihmisen arjen toiminnoissa tapahtuva liike. Rakennetussa ympäristössä liikkumista on usein tarkasteltu liikenteenä. Toinen toistuva tapa lähestyä asiaa on ollut romantisoitu matka. Kirjassa asetutaan näiden tarkastelutasojen välille ja tutkitaan arjen liikkeeseen liittyviä henkilökohtaisia tekijöitä. Esitellystä teoriasta johdetaan periaatteet kehon liikettä monipuolisesti huomioivalle julkisen kaupunkiympäristön suunnittelulle. Kirjoittaja Laura Tuorila on tilasuunnittelija ja tanssija. Kirjassa eritelty ja artikuloitu kehollinen tieto perustuu Tuorilan tanssijakokemukseen koreografi Willi Dornerin teoksessa Bodies in Urban Spaces.

Martin Heidegger kirjoitti vuosina 1944–1945 tekstin Silleen jättämisen pohdiskelusta: Peltotiekeskustelu ajattelusta, ja tästä koreografi Veli Lehtovaaran tanssiteos Peltotiekeskustelu on saanut inspiraationsa. Lehtovaaran tarkoituksena on esittää erilaisia ajattelun muotoja ja luoda tanssin keinoin Heideggerin alkuperäistekstin mukainen kolmen henkilön välinen keskustelu. nonPeerReviewed

Tiina Jalkasen taiteellis-pedagogisen väitöstutkimuksen aiheena on tyttöyden rakentuminen ja ilmeneminen kehollisuudessa ja siitä syntyvä pedagoginen tieto. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, miten tyttöyttä voidaan ymmärtää nykytanssin näkökulmasta ja sen suuntaamana. Jalkanen analysoi aineistoaan kehollisuudesta käsin kirjoittamalla ja tulkitsemalla kinesteettisen empatian herättämiä aistimuksia ja ajatuksia kirjoitusprosessin aikana. Opetus ja esitykset, samoin kuin tyttöjen haastatteluissa esiin nousseet teemat, kytkeytyvät tutkimuksessa moninaisiin teorioihin. Tarkempaan lähilukuun Jalkanen käyttää havainnointimenetelmää, matkan varrella kehittämäänsä "viisikehokkaan" analyysimenetelmää, jonka avulla hän havainnoi tyttöjen liikkumista ja tanssia. Tutkimuksen aineiston perustan muodostaa kolme nuorten tyttöoppilaiden kanssa toteutettua tanssiteosta, jotka muodostavat tyttötrilogiaksi nimetyn teossarjan. Tyttötrilogian osat Pink kapina (2001), InExit (2003) ja Voimapiste (2005) saivat ensi-iltansa vantaalaisissa esitystiloissa. Tutkimusaineisto muodostuu kokonaisuudessaan tyttötrilogian 19 videotaltioinnin koosteesta ja yhdeksän tytön haastatteluaineistosta. Tiina Jalkanen on tanssin "moniottelija". Tanssin kentällä hän on toiminut tanssijana, koreografina, opettajana ja tutkijana.

Viime aikoina kulttuuripolitiikan keskusteluissa ja perusteluissa ovat korostuneet taiteen ja kulttuurin välineelliset vaikutukset. Taiteen ja kulttuurin katsotaan edistävän hyvinvointia ja niillä nähdään olevan positiivisia taloudellisia vaikutuksia. Myös Helsinkiin rakennettavan Tanssin talon merkitystä perustellaan sen taloudellisilla ja turismia kasvattavilla vaikutuksilla. Pitkään käyty keskustelu Tanssin talon tarpeellisuudesta ja rahoituksesta päättyi joulukuussa 2015, kun valtio ja Helsingin kaupunki ilmoittivat myönteisistä päätöksistä lähteä mukaan tanssin talon rakennushankkeeseen. Suomi saa viimeisenä Pohjoismaana tanssille oman talon. Tässä tutkielmassa tarkastelen tanssin asemaa suomalaisessa kulttuuripolitiikassa sekä kulttuuripolitiikassa yhteen nivoutuvia, tanssia merkityksellistäviä puhetapoja. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Minkälaisia merkityksiä tanssille tuotetaan, mikä on tanssin asema kulttuuripolitiikassa ja miten kulttuuripolitiikan tendenssit näkyvät tanssin kentällä. Tutkimusaineistonani ovat tanssin asiantuntijoille suunnatut teemahaastattelut ja kolme kulttuuripoliittista strategiaa. Aineiston pohjalta rakennan ilmiökuvausta suomalaisesta tanssikentästä ja sen suhteista muuhun yhteiskuntaan. Diskurssianalyysin avulla erottelen tutkimusaineistossani yhteen artikuloituvia ja tanssia merkityksellistäviä puhetapoja. Teoreettisen lähestymistapani muodostavat artikulaation ja konjunktuurin käsitteet. Artikulaatioteorian mukaisesti tarkastelen sitä, mitkä asiat niveltyvät kussakin konteksissa yhteen. Konjunktuuri tarkoittaa tiivistettynä yhteenliittymää. Konjunktuurianalyysi lähestyykin ilmiöitä erilaisten voimien ja jännitteiden tiivistymänä, jossa erilaiset tekijät määrittävät aina toisiaan. Tutkimustulokseni osoittavat, että kulttuuripolitiikan tendenssit ovat nähtävissä tanssin kentällä ja vaikuttavat tanssitekemiseen. Tanssin itseisarvo on saanut rinnalleen uudenlaisia merkityksiä. Ollakseen vaikuttavaa, tanssin täytyy olla näkyvää, mutta myös osoittaa välineellisiä hyötyjään. Merkityskamppailua tanssista käydään muun muassa rahoittajien ja taiteentekijöiden välillä. Kamppailu ei näyttäydy tietoisena politiikkana, mutta tanssin hyvinvointivaikutusten korostaminen tuo tanssille näkyvyyttä sekä myy tanssitekemistä ja näin mahdollistaa itse tanssitekemisen. Tanssin talo sai tukensa, koska hanketyö on noudatellut aikamme vaatimuksia taloudellisen kannattavuuden osoittamisesta.

This vastly illustrated web-based material is an introduction to Asian theatre and dance traditions. It can be used as a virtual textbook for university students as well as a handbook for general readers. With its search-by-word facility it also serves as an encyclopaedia of names and terms related to the Asian performing arts. Twelve countries are included in the present, second edition of this on-line material (India, Sri Lanka, Myanmar, Thailand, Laos, Cambodia, Vietnam, Malaysia, Indonesia, China, Korea, and Japan). The focus is on the traditional forms of theatre and dance. The chapters that discuss the developments that have taken place in the 20th century in each country, however, include short descriptions of how the influx of Western theatrical aesthetics and conventions has influenced the traditional forms of theatrical arts of the country in question. The introductory chapter discusses those specific aspects of Asian traditions that differ from the Western ones, while the origins of theatrical traditions are also examined. Geographically, the material proceeds from west to east. Each chapter starts with a country profile and provides a map and essential information on population, ethnicities, languages, and religions. This profile is followed by a general introduction to the theatre and dance traditions of the particular country. Special attention is paid on the kind of information that early visual evidence, such as sculptures, gives about the early forms of Asian theatrical arts. The core chapters, dedicated to specific theatre and dance styles or traditions, describe what is known about their early developments as well as their present state. Altogether some 120 theatrical genres are introduced, each in its own chapter. Special attention is paid to the literary contents and acting techniques. Pop-up texts give further information about specific features, such as masks, costumes, and make-up conventions. Furthermore, synopses of important epics and dramas are provided in order to give the reader an overall view of the ideas the performances generate as well as the background to their cultural contexts. Additional articles give further in-depth information. The final article, "From East to West, from West to East" by Dr Anna Thuring focuses on the controversies in cultural exchanges between Asia and the Western world. Dozens of video clips and some 1200 photographs have been provided in order to visualise these colourful traditions with their intricate acting techniques and masks or make-up practices. Research and the compilation of information stretch back over three decades. I published my first book on Asian theatre in 1984 (Jumalia, sankareita, demoneja, Teak). Its section on Southeast Asia was further elaborated in my book published in 1992 (Classical Dance and Theatre in South-east Asia, Oxford University Press). The "forerunner" of this present material was the web-based material I compiled together with Mr. Veli Rosenberg in 1996 (Aasialaisen teatterin ja tanssin historia, Theatre Academy, Helsinki). My continual festival work in Finland and research abroad have also enabled me to study and document living Asian dance traditions further. My deepest thanks go to those numerous artists, colleagues, and photographers who have, through their various contributions, helped in creating this vast collection of material.

Tämä tutkimus käsittelee kontakti-improvisaation arvoja somaesteettisen esityksen kehyksessä. Tutkimukseni tavoite on taiteellisten töiden, kokeilujen sekä kirjallisen kommentaarin avulla löytää tietoa kontakti-improvisaation arvoista esityksen kehyksessä. Jäsensin arvoja tanssitaiteilijoiden haastatteluiden avulla, toin ne harjoittamaani praktiikkaan sekä tutkin niitä tanssijoiden kokemusten ja taiteellisten töiden avulla. Tutkimus on ollut sukeltamista syvälle kehon kokemukseen ja palaamista sieltä takaisin uuden ymmärryksen kanssa. Kysymyksessä on taiteellinen tutkimus, joka on monialaista taiteilija- ja taidelähtöistä tai taidepedagogista tutkimusta, jolla on esimerkiksi Teatterikorkeakoulussa noin 20 vuoden traditio. Tutkimustani on ohjannut halu löytää viitekehystä kontakti-improvisaatiosta kumpuavalle ajattelulle. Minulla on ollut tarve ymmärtää tanssista ja erityisesti kontakti-improvisaatiosta nousevia kokemuksia. Tutkimus työstää esiin kontakti-improvisaatioon liittyviä arvoja erilaisilla menetelmillä, joista keskeisiä ovat tanssitaiteilijoiden haastattelut, sekä taiteelliset työt, joissa tarkastelun kohteena ovat erityisesti tanssijoiden katsottuna olemisen kokemukset esityksen kehyksessä. Arvojen esiin saamiseksi ja ymmärtämiseksi tutkimus sijoittaa kontakti-improvisaation laajempiin kehyksiin, joista tärkeimpinä ovat lajin historiallinen tausta, sen harjoittamisen käytännöt sekä keholliseen kokemukseen, taitoon ja taiteeseen liittyvät teoreettiset pohdinnat, erityisesti Richard Shustermanin somaestetiikka ja John Deweyn pragmatistinen filosofia sekä Timo Klemolan taidon filosofia. Perehtyessäni somaestetiikkaan havaitsin siinä samankaltaisia keskeisiä arvoja kuin kontakti-improvisaatiossa. Somaestetiikka on Richard Shustermanin luoma termi, ja se tarkoittaa Shustermanille sekä sisäistä kehotietoisuutta että kehon käyttämistä itseilmaisuun (Shusterman 2008, 2–3). Shustermanille filosofia ei ole vain käsitteellistä ajattelua ja puhetta, vaan filosofia sisältää myös kysymyksen siitä, millainen suhde meillä on kehoomme. Harjoittaessamme tietoisuuttamme kyky vastaanottaa kehon aistimuksia paranee. Aistimaailma ja kehotietoisuus toimivat yhdessä, tietoisina toisistaan reflektoiden toinen toistaan. Shustermanin mukaan somaestetiikan tehtävä on tutkia itsen luovaan muovaamiseen liittyvää kehollista tietoa sekä sen diskursseja, käytäntöjä ja menetelmiä. (Shusterman 1997a, 34.) Kontakti-improvisaatio on Steve Paxtonin alkujaan kehittämä tanssin muoto, jossa on kyse kahden tai useamman liikkuvan kehon fyysisestä kohtaamisesta. Tässä tutkimuksessa fokusoin kontakti-improvisaation arvoihin. Arvoilla tarkoitan kokemusten kautta nousevia sisäisiä hyveitä (MacIntyre 2004), joita haastateltavat tanssitaiteilijat pitivät tärkeinä harjoittaessaan kontakti-improvisaatiota. Olen yhtenä tutkimusmetodina käyttänyt haastattelua. Haastattelin vuonna 2010–2011 yhdeksää keskeistä kontakti-improvisaation edustajaa: Alito Alessi (USA), Ray Chung (USA), Frey Faust (USA/Saksa), Joerg Hassmann (Saksa), Keith Hennessy (USA), Steve Paxton (USA), Nancy Stark Smith (USA), Carol Swann (USA). Myöhemmin lukuvuonna 2013 haastattelin myös Stephen Battsia (Pohjois-Irlanti). Haastatteluissa kysyin kontakti-improvisoijien tunnistamia arvoja tekniikan, esityksen ja omakohtaisen kokemuksen näkökulmasta. Toisena tutkimusmetodina käsittelin haastatteluista jäsentämiäni arvoja taiteellisissa töissä Round Robin Project, Inner Landscape ja Spherical Space. Arvojen lisäksi käsittelin taiteellisissa töissäni katsottuna olemisen kysymystä sekä tanssijan suhdetta tilaan. Julkinen, intiimi ja kehällinen tila määrittivät taiteellisten töiden estetiikkaa ja katsottuna olemisen kokemusta. Teosten yhteydessä esiintyvät tanssijat kirjoittivat lähes kaikkien harjoitusten ja esitysten jälkeen kokemuksistaan kontakti-improvisaatiosta ja katsottuna olemisesta. Näin ollen jokaisessa taiteellisessa työssä tanssijoiden somaattinen läsnäolo, kehollinen havainto ja kokemuksessa ajattelu olivat keskiössä. Tutkimuksen perusteella totean, että erityisesti ”small dance”, ei-tietäminen, aistiminen, kuunteleminen, kosketus ja luottamus olivat arvoja, jotka herkistivät tanssijan somaattista läsnäoloa esitystilanteessa. Aistimisella oli yhteys tanssijan refleksien tarkkuuteen ja sitä kautta tulevaan reagointinopeuteen, toimintaan, ajatuksiin, tuntemuksiin ja myös tunteisiin. Esimerkiksi kaatumisen tunteen aistiminen ja liikkeellisen valinnan tekemisen prosessi helpottui, kun aistit olivat hereillä ja herkistyneinä. Aistien välityksellä tanssijat loivat yhteyden tunnetta toiseen ihmiseen ja ympäröivään maailmaan. Aistiminen ja kosketus vahvistivat läsnä olemisen kokemusta ja helpottivat katsottuna olemista. Toisen tanssijan katse usein auttoi energian ylläpitämistä tanssin aikana, kun taas esiintymistilanne välillä haastoi tanssijan somaattista läsnäoloa ajaen tanssijaa tekemään tuttuja valintoja. Ympäristöllä ja tilanteella on merkitystä somaattisen kokemuksen ja läsnäolon muodostumisessa. Kun jäsentämäni arvot olivat läsnä kontakti-improvisaation esityksessä, esityksen voi nähdä olevan myös somaesteettinen esitys. Tämä oli tämän tutkimuksen yksi keskeinen löydös. This artistic research is focusing on values in contact improvisation and how it is presented in a somaesthetic performance context. The motivation for this artistic research is to find new information and experiences within dance. The artistic research involves diving deeply into embodied experiences and from there investigate new information. This artistic research is based on art and artists or artpedagogs, and has a long tradition in the University of the Arts, Helsinki.Contact Improvisation was originally founded by Steve Paxton and is defined as the meeting of two (or more) moving bodies. The main focus of this artistic research will be the values found within contact improvisation. Values are defined as important insights that were obtained through interviews with contact improvisation dancers. From a somaesthetics point of view, I research specifically bodily perception and thinking through the movement. The goal is to find out what kind of values there are in contact improvisation and what experiences dancers have from being seen by other dancers or a member of an audience. I research how dancers sensory and somatic experiences are transformed in a somaesthetic performance process. Somaesthetics is founded by Richard Shusterman, and is defined as an inner bodily awareness and outer bodily expression (Shusterman 2008, 2–3). Philosophy is not only about talking, but it is a question about what kind of relationship we have to our body. Shusterman includes to somaesthetics and bodily awareness a form, representation and lived life. (Shusterman 1992, 268.) Bodily awareness through Shusterman’s point of view is the kind of awareness that a vital, sensorial and sensational body guides towards and at the same time senses itself. (Shusterman 2012, 197.) When we are practicing our awareness, the ability to perceive bodily sensations becomes sharper. The sensorial world and bodily awareness are working together to remain aware of each other and simultaneously reflect each other. This research has been guided by my curiosity to find a context to investigate the way of thinking through contact improvisation and the values that are in this dance form. I have had a need to research and find greater understanding of the awareness that I find through this dance form. The subject of values is considered from three different perspectives: interviewing, three artistic performance investigations and through dancers personal viewpoints. Through the artistic investigations I am researching what kind of somatic or somaesthetic experience a dancer has from being looked at. In order to find these values and understand them, this research is placing contact improvisation in a wider perspective through historical background, the rehearsal process of contact improvisation and theoretical writings about bodily experience, skill and art. I am using somaesthetics by Richard Shusterman, pragmatistic philosophy by John Dewey and philosophy about skill by Timo Klemola as a theoretical background. One of the methods for collecting material has been through interviews. I was interviewing nine experienced contact improvisation practitioners during year 2010–2011: Steve Paxton, Nancy Stark Smith, Alito Alessi, Frey Faust, Ray Chung, Carol Swann, Joerg Hassmann and Keith Hennessy. During 2013 I interviewed Stpehen Batts (North Ireland). In these interviews I was asking what are the important values or skills in contact improvisation. Specifically I was researching the important values found in Contact Improvisation as a technique form, in performance, and also as a phenomena. The three artistic performances of this research are “Round Robin Project”, “Inner Landscape” and “Spherical Space”. The material and values that were found during the interview process were central in all artistic performances. These performances were also for exploring the dancers connection to the space; public space, intimate space and spherical space. Dancers were responding through writing after each rehearsal and performance in response to their experiences of being seen. Central in each artistic performance is the dancers somatic presence, bodily perception and thinking through movement. Values that made dancers somatically present and sensitive in a moment of a performance include “small dance”, not knowing, sensing, listening, touch and trust. Sensing has a connection to dancers reflexes as speed of reaction, action, thinking, sensation and feelings. Sensation of falling and process of choice making become easier when these senses are awake and alert. Dancers create connections to other people and to the space through their senses. Understanding our senses and touch make the experience of being seen and our empathetic abilities stronger as well as the experience of being seen by other dancers or audience members, and that made experience of being seen by other dancer or an audience easier. Being seen by other dancers was helping to keep the energy up while dancing, but being seen by the audience was challenging the somatic presence and the dancers started to make choices based on habits. Environment has an influence while creating somatic experience and presence.

Kandidaatintutkielmani on kirjallisuuskatsaus tanssin ja musiikkiliikunnan hyödyntämisestä alakoulun musiikinopetuksessa. Musiikin lähestyminen liikkuen ja leikkien on lapsille luontevaa. Siksi halusinkin tutkielmassani perehtyä näiden työtapojen tutkimiseen ja siihen, minkälaisia tavoitteita musiikkiliikunnan ja tanssin hyödyntämisestä opetuksessa voidaan saavuttaa. Tutkimukseni myötä huomasin, kuinka monipuolisia tanssikasvatuksen ja musiikkiliikunnan tavoitteet oppimiselle ovat. Oppiminen ei kosketa vain oppilaan musiikillisia taitoja, vaan lapsen kokonaisvaltaista kehitystä, kuten tunneperäisten, sosiaalisten sekä älyllisten valmiusten kasvamista. Myös fyysinen ja motorinen puoli kehittyvät musiikkiliikunnan ja tanssikasvatuksen toimintatavoilla. Musiikinopetus ja liikkuminen kulkevat käsi kädessä ja näin ollen tekevät oppimisesta kehollista, kokonaisvaltaista toimintaa. Tutkimukseni kautta opettajat ja opettajaksi opiskelevat saavat tietoa erityisesti tanssikasvatukseen ja musiikkiliikuntaan liittyvistä tavoitteista, mikä voi innostaa lisäämään näiden toimintatapojen käyttöä opetuksessa. Musiikkiliikunnan ja tanssin hyödyntämisellä monipuolistetaan musiikin oppimista ja siihen liittyviä työtapoja, mikä voi auttaa ja helpottaa lasten oppimista niin musiikissa kuin muillakin oppimisen osa-alueilla.

Dance is a fundamentally social activity. Studies have begun to examine the role of movement in music for conveying emotional states, potentially revealing a useful mechanism for the communication of emotions, while other studies have found that joint synchrony increases interpersonal affiliation. However, music and movement studies have focused on individuals and comparatively few studies have involved multiple simultaneous participants. The aim of the proposed research is to examine the importance of synchrony in a dance setting for building interpersonal affiliation. This was tested using a Silent Disco scenario, in which participants heard the music in slightly different timing to each other. Participants were drawn from the population of a Finnish university, and were able to self-select partners. In a within-subjects design, it was found that pairs experienced a greater sense of interpersonal affiliation while in the synchronous condition than in the asynchronous conditions. Self-reported results were supported by behavioural measurements of interpersonal affiliation. Further analysis found a positive relationship between Trait Agreeableness and self-reported affiliation in the synchronous condition. These findings are discussed in the context of current research around synchrony and social bonding, and provide new insights into the role of synchrony in social dancing or therapeutic settings. It may be concluded that shared experiences are more effective at bringing us together when they are shared in time.

Expertise in music has been investigated for decades and the results have been applied not only in composition, performance and music education, but also in understanding brain plasticity in a larger context. Several studies have revealed a strong connection between auditory and motor processes and listening to and performing music, and music imagination. Recently, as a logical next step in music and movement, the cognitive and affective neuro-sciences have been directed towards expertise in dance. To understand the versatile and overlapping processes during artistic stimuli, such as music and dance, it is necessary to study them with continuous naturalistic stimuli. Thus, we used long excerpts from the contemporary dance piece Carmen presented with and without music to professional dancers, musicians, and laymen in an EEG laboratory. We were interested in the cortical phase synchrony within each participant group over several frequency bands during uni- and multimodal processing. Dancers had strengthened theta and gamma synchrony during music relative to silence and silent dance, whereas the presence of music decreased systematically the alpha and beta synchrony in musicians. Laymen were the only group of participants with significant results related to dance. Future studies are required to understand whether these results are related to some other factor (such as familiarity to the stimuli), or if our results reveal a new point of view to dance observation and expertise.

Tässä autoetnografisessa tutkimuksessa selvitettiin tanssikritiikin kehitystä verkkojulkaisussa Liikekieli.com. Tutkimuksessa analysoitiin verkkolehden ensimmäisen kokonaisen vuosikerran (2005) ja kymmenennen juhlavuoden (2014) tanssiarviot lähilukuanalyysilla. Lisäksi tilastoitiin kaikkien vuosikertojen juttumäärät ja tanssiarvioiden osuus aikavälillä 2005–2014. Tutkimuskysymyksenä oli selvittää, miten tanssikritiikin sisältö ja muoto kehittyivät ja mahdollisesti muuttuivat verkkolehdessä Liikekieli.com ja onnistuiko verkkolehti tavoitteessaan, jota varten se perustettiin: moniäänistämään ja monipuolistamaan tanssikritiikkiä ja purkamaan kriitikon autoritääristä asemaa. Lähilukuanalyysi aineistoon toi esiin vaihtoehtoisia tanssikritiikin kirjoittamisen tapoja. Näistä nousi esiin mm. tanssiarvio omana taideteoksenaan, kirjoittajan persoonan korostaminen arviossa, taideteoksen linkittämismahdollisuudet ympäröivään taidekenttään, eri juttutyyppejä yhdistelevät arviot ja eri ammattiaseman kautta kirjoitetut arviot (esim. valosuunnittelijan kirjoittama tanssikritiikki). Vuonna 2005 Liikekieli.comissa ilmestyi 145 tanssiaiheista juttua, joista tanssiarvioita oli 46,2%. Vuonna 2014 kokonaisjuttumäärä oli laskenut 79 juttuun, joista tanssiarvioita oli 43%. Tanssiarvio oli kaikkien vuosikertojen selvästi yleisin juttutyyppi. Merkittävin muutos vuodesta 2005 vuoteen 2014 oli rinnakkaisarvioiden poisjäänti. Vuonna 2005 samaa teosta arvioi kaksi tai kolme kriitikkoa, vuonna 2014 vain yksittäinen kirjoittaja. Verkkolehden kirjoittaja-alusta oli kymmenen vuoden aikana kaventunut, mieskirjoittajat olivat jääneet pois ja vuosikerran kokonaisjuttumäärä oli laskenut lähes puoleen, arvioiden määrä alle puoleen. Liikekieli.comin verkkoympäristö mahdollistaa tanssiarviolle vapauden merkkimäärän, muodon, tyylilajin, julkaisuajankohdan, kirjoittajan aseman ja kritiikin moniäänisyyden suhteen. Toisaalta tanssiarviot eivät herättäneet verkkolehdessä jatkokeskustelua ja monia verkon mahdollisuuksia kritiikin rikastuttamiseen käytettiin vain satunnaisesti tai ei laisinkaan. Tanssiarvio näyttäisi olleen kokeellisempaa ja moniäänisempää verkkolehden alkutaipaleella. Yksittäisillä kirjoittajilla on kuitenkin edelleenkin mahdollisuus tuottaa Liikekieli.comin julkaisualustalla kokeilevaa ja uudistavaa tanssikritiikkiä.

Pro gradu -tutkielmani aiheena on työväestön tanssiminen ja sen herättämät keskustelut tamperelaisissa sanomalehdissä. Sijoitan tutkielmani tanssi- ja kulttuurihistoriaan sekä osaksi huvi- ja tanssintutkimusta. Tutkimuskysymyksenäni on, miten missä ja milloin tanssittiin ja miksi tanssia haluttiin kontrolloida 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Tutkin erityisesti nuorison tanssimista ja tanssia työväenkulttuurin ilmenemismuotona: miten tanssi on vaikuttanut yhteiskunnassa ja miten siihen on yritetty vaikuttaa. Lähdeaineistoni koostuu pääasiassa sanoma- ja aikakauslehdistä, jotka ovat ilmestyneet Tampereella vuosien 1899-1910 välillä. Tutkin tanssiin suhtautumista erityisesti työväestön äänenkannattajasta Kansan Lehdestä, raittiusväen äänenkannattajasta Väinämöisestä ja kristillisestä työväenlehdestä Työkansasta. Näiden lehtien rinnalla käytössäni olivat Aamulehti, Tampereen Sanomat ja Tammerfors Nyheter. Lehdistä analysoin pääasiassa tanssiin liittyviä mielipidetekstejä ja uutisia sekä tanssinopettaja Karl Henrik Karlssonin tanssikouluilmoituksia. Tärkeimpinä analyysikeinoinani ovat olleet sisällönanalyysi ja asenneanalyysi, joiden avulla pystyin hahmottamaan kuvan asenteista tanssia kohtaan. Käsitteelliseen viitekehykseeni kuuluvat tanssin lisäksi työväestö ja vapaa-aika, raittius ja moraali sekä kontrolli ja valta. Rajaan tutkielmani Tampereen seudulle, jossa oli vuosisadan vaihteessa paljon työväkeä ja aktiivista järjestötoimintaa työväenyhdistyksellä ja sen ammattiosastoilla sekä raittiusseuroilla. Merkittävintä tähän aikaan oli tanssin siirtyminen valvomattomista oloista valvottuihin tilaisuuksiin ja tanssin rajoittaminen ja kitkeminen kaikin mahdollisin keinoin nuorison elämästä siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. 1800-luvun lopulla huomattavin osa tanssimisesta tapahtui nuorison omissa nurkkatansseissa. 1900-luvulle tultaessa tanssiminen siirtyi yhä enemmän yhdistysten ja seurojen järjestämien tilaisuuksien viimeiseksi ohjelmanumeroksi. Tärkeimpänä tutkimustuloksenani on se, että tanssi vaikutti hyvin merkittävänä osana yhteiskunnassa. Tanssimista pidettiin tärkeänä vapaa-ajanviettotapana, mistä ei haluttu luopua. Sen avulla houkuteltiin väkeä iltamiin kahdestakin syystä: he kuulivat aatteista ja sivistyivät ja toiseksi iltamat olivat taloudellisesti kannattavia, mitä enemmän yleisöä oli paikalla. Iltamissa tanssimista haluttiin usein vähentää tai poistaa se kokonaan, mutta suurin osa kansasta oli niin tanssihaluista, että he olisivat luopuneet yhdistysten ja seurojen jäsenyyksistä, jos he eivät olisi päässeet tanssimaan. Tutkielmani koostuu kolmesta osasta: TANSSIN PAIKKA, TANSSIN TAITO ja TANSSIN AIKA -luvuista. Tanssin paikka -lukuni kertoo yhdistyksistä ja seuroista ja tanssimisen siirtymisestä valvottuihin oloihin iltamatilaisuuksiin. Tanssin taito -luvussa käsittelen tanssinoppimista ja tanssinopetusta: mitä merkitystä tanssitaidolla oli tanssimiseen. Vaikka tanssi miellettiin koko kansan huviksi, mitä alempi kansanosa tanssi, sen syntisemmäksi ja siveettömämmäksi tanssi koettiin. Tähän auttoi tanssikoulussa käyminen, minkä tamperelaiselle työväelle mahdollisti Suomen ensimmäinen suomalainen balettimestari ja tanssinopettaja Karl Henrik Karlssonin tanssinopetus. Viimeisessä käsittelyluvussani Tanssin aika analysoin tanssimisen aiheuttamia mielipiteitä: millä tavoin tanssiminen koettiin vaaralliseksi, mihin aikaan tanssiminen oli hyväksyttävämpää ja kenellä oli lupa tanssia ja missä. Erityisesti pareittain tanssiminen herätti ristiriitaisia tunteita sekä tanssijoissa että tanssin katselijoissa. Lehtien palstat täyttyivät mielipiteistä tanssin puolesta ja vastaan. Siten vuosisadan vaihteen tanssikysymys vie matkalle läpi tanssin pyörinnän.

TIIVISTELMÄ Miska Knuuttila (2016). Tunnin miellyttävyyden, koetun fyysisen kuormittavuuden, liikunnan arvosanan ja tunnin opetusvaiheiden yhteys 8-luokkalaisten sykkeisiin liikuntatunneilla. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto. Liikuntapedagogiikan pro gradu–tutkielma, 56 s., 1 liite. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tunnin miellyttävyyden, koetun fyysisen kuormittavuuden, liikunnan arvosanan, opetusvaiheiden ja eri lajien yhteyttä 8-luokkalaisten oppilaiden sykkeisiin. Oppilaiden hengitys- ja verenkiertoelimistön kuormittavuutta mitattiin sykemittareilla, minkä lisäksi tunnin miellyttävyyttä ja koettua fyysistä kuormittavuutta tutkittiin kyselylomakkeen avulla. Tutkimuksen mittaukset suoritettiin keväällä 2014 yhdessä Jyväskylän seudun yläkoulussa. Mittauksiin osallistui yhteensä 78 8-luokkalaista (39 poikaa ja 39 tyttöä) ja aineistoa kerättiin 12:sta liikunnan kaksoistunnilta. Tuntien rakenne kirjattiin ylös sykkeiden analysointia varten, mutta opettajat saivat päättää vapaasti tunnin sisällön. Sykkeet mitattiin kaikilta tunnilla olleilta oppilaita sykemittareilla ja he vastasivat tunnin jälkeen yksinkertaiseen kyselylomakkeeseen. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että oppilaiden keski- ja maksimisykkeet olivat korkeampia palloilua sisältäneillä tunneilla kuin tanssitunneilla. Poikien ja tyttöjen välillä ei löydetty merkitseviä eroja keskisykkeiden osalta, mutta tytöt liikkuivat pokia enemmän korkeilla sykealueilla (140–160 ja yli 160) tanssitunneilla. Liikunnan arvosanan ja keskisykkeen väliltä löytyi negatiivinen korrelaatio (-0.370*), mikä saattaa johtua eroista oppilaiden fyysisessä kunnossa. Koetun fyysisen kuormittavuuden mittarina käytetty Borgin RPE-asteikko korreloi kohtalaisesti (0.504**) oppilaiden keskisykkeen kanssa. Oppilaat kokivat liikuntatunnin miellyttävinä, mutta sillä ei ollut merkitsevää (0.055) yhteyttä sykkeisiin. Lisäksi mittauksista selvisi, että oppilaiden sykkeet ovat keskimäärin yli 20 iskua minuutissa korkeammat tuntien peliosuuksissa ohjeiden antoon, järjestelyihin, harjoitteluun ja muuhun toimintaan verrattaessa. Avainsanat: Koululiikunta, fyysinen aktiivisuus, sykemittari, viihtyminen, tanssi, palloilu ABSTRACT Knuuttila, Miska. 2016. The influence of enjoyment, experienced physical load, physical education grade and different phases of physical education lessons on eight graders’ heart rates. Department of Physical Education, University of Jyväskylä, Master´s thesis, 56 pp.. 1 appendices. The aim of this Master´s Thesis was to study the influence of enjoyment, experienced physical load, physical education grade, different phases of lessons and different sports on eight graders’ heart rates in physical education. The students’ respiratory and vascular functions were measured with heart rate monitors. The enjoyment and experienced physical load of the students were studied with a questionnaire. The study was initiated in the spring of 2014 in a school near Jyväskylä. A total of 78 students (39 boys and 39 girls) took part in the measurements that were carried out in 12 physical education lessons. The structure of the classes was documented for further research, but the contents of the physical education classes were decided by the teachers. Heart rates were monitored from all attending students by heart rate monitors and they also filled in a simple questionnaire after the class. The results showed that students’ average and maximum heart rates were higher in classes that included ball games than in those that included dancing. There were no remarkable differences between average heart rates of boys and girls, but girls exercised more in higher heart rate zones (140-160 bpm and over 160 bpm) in dance classes. There was a negative correlation (-0.370*) between physical education grade and average heart rate, which may have been caused by differences in students’ physical condition. Borg´s RPE-scale that was used to measure experienced physical load correlated significantly (0.504**) with students’ average heart rates. Students enjoyed physical education classes, but there was no correlation (0.055) between enjoyment and heart rate. The study showed that students had remarkably higher average heart rates when playing, as compared to the giving orders, organization, practicing and other phases of the physical education lessons. Keywords: physical education, physical activity, heart rate monitor, enjoyment, dance, ball games