Search

Viime vuosina mediassa, politiikassa, kansalaisjärjestöissä ja tutkimuksessa on enenevästi esitetty feministisiä näkökulmia talouteen ja talouspolitiikkaan. Tämä artikkeli täydentää keskustelua feminismin ja talouden jännitteistä lähestyen feminististä taloustoimijuutta yhteiskunnallisena liikehdintänä, joka tarjoaa vaihtoehtoisia näkökulmia talouteen. Asiantuntijahaastatteluja analysoimalla kysymme, miten feministinen taloustoimijuus rikkoo talouden sukupuolta koskevaa strategista hiljaisuutta ja millaista kumouksellista potentiaalia sen esittämiin vaihtoehtoihin sisältyy. Tarkastelemme etenkin feminististen taloustoimijoiden näkökulmia taloutta koskevaan tietoon, talouspolitiikkaan ja talouskeskusteluun. Empiirisen analyysin pohjalta osoitamme, että toimijoiden strategioita leimaa tasapainoilu: feministisiä tavoitteita pyritään edistämään pukemalla niitä vallitsevien talousjärkeilyjen kielelle, samalla kuitenkin ajaen talouden paradigman muutosta. Esitämme, että tätä tasapainoilua voi luonnehtia pragmaattiseksi kumouksellisuudeksi, jossa käytännönläheisyys ja kumouksellisuus eivät ole vastakkaisia toiminnan tapoja, vaan pragmaattisuus näyttäytyy yhtenä reittinä kumouksellisuuteen.

Tiedosta ja tietämisestä puhutaan nykyään paljon. On kilpailevia tietoja, valetietoja, misinformaatiota ja disinformaatiota. Vaikka näiden ilmiöiden näkyvyys korostuu nykyisessä mediakentässä, moninaisia tietoja on levinnyt pitkin historiaa. Tämä näkyi jo esimerkiksi 1830-luvulla, kun Britanniassa keskusteltiin Uuden-Seelannin kolonisoimisesta, mistä saa perspektiiviä myös nykypäivään.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Tampereen evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän absorptio- eli omaksumiskyvykkyyttä. Absorptiokyvykkyydellä tarkoitetaan organisaation kykyä omaksua uutta tietoa. Absorptiokyvykkyys on muotoutunut viimeisten vuosikymmenten aikana laajaksi organisaation oppimisen ja innovaatioiden tutkimuksen teoreettiseksi jäsennykseksi. Absorptiokyvykkyyden tutkimus tähtää organisaatioiden kehittämisen ja innovaatioiden synnyn ymmärtämiseen. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaista omaksumiskyvykkyys on Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymässä käynnissä olevan tiedolla johtamisen hankkeen aikana. Tutkimus on empiirinen haastattelututkimus. Tutkimuksen empiirisenä kontekstina on seurakuntayhtymässä käynnissä ollut tiedolla johtamisen hanke. Hanke itsessään ilmentää uutta tietoa, mutta tutkimuksessa selvitetään laajemmin muunkin uuden tiedon omaksumiskyvykkyyttä. Haastateltavat ovat Tampereen seurakunnan viranhaltijoista rakentuvan johtoryhmän jäseniä. Tutkimuksessa käytetyn absorptiokyvykkyyden jäsennyksen mukaan omaksumiskyvykkyys rakentuu sekä potentiaalisesta että realisoituneesta absorptiokyvykkyydestä. Potentiaalinen omaksumiskyvykkyys muodostuu uuden tiedon hankkimisesta ja omaksumisesta. Realisoituneella omaksumiskyvykkyydellä tarkoitetaan tiedon muuntamista ja hyödyntämistä. Absorptiokyvykkyyttä voidaan organisaation toimintojen näkökulmasta jäsentää yhdistelemiskyvykkyyksien kautta. Yhdistelemiskyvykkyys merkitsee uuden tiedon nivomista jo aiemmin olemassa olevaan tietoon. Yhdistelemiskyvykkyyttä on aikaisemman tutkimuksen perusteella kolmitasoista: systeemistä, koordinaatio- ja sosialisaatiokyvykkyyttä. Systeeminen kyvykkyys kytkeytyy johtamiseen, prosesseihin ja päätöksentekoon. Koordinaatiokyvykkyys liittyy muun muassa poikittaistoiminnallisiin rajapintoihin, työkiertoon ja koulutukseen. Sosialisaatiokyvykkyys on organisaation tuottamaa jaettua ajattelua ja identiteettiä. Tutkimukseni keskeisin havainto on omaksumiskyvykkyyksien relationaalisuus. Uuden tiedon omaksumiselle merkittävintä näyttää olevan sosialisaatiokyvykkyys, jonka varaan systeeminen kyvykkyys rakentuu. Tutkimuksen perusteella jaettuun ajatteluun liittyy teologiseen ajatteluun pohjautuva epäluuloisuus muuta kuin teologista tietoa kohtaan. Systeemisen kyvykkyyden osalta johtamisen rooli tunnistetaan tärkeäksi uuden tiedon omaksumisessa, mutta niin johtamisen, päätöksenteon kuin prosessienkin osalta omaksumiskyvykkyys vaikuttavat tutkimuksen perusteella heikoilta. Koordinatiivisen kyvykkyyden rooli uuden tiedon omaksumisessa korostuu vasta, kun sosialisaatiokyvykkyys ja sen varaan rakentuva systeeminen kyvykkyys ovat toimivia.

Tämän työn ja tutkimuksen lähtökohtana on ollut yrityksen halu kehittää automaatioon, sähköistykseen sekä instrumentointiin (AEI) liittyvän tiedon siirtymistä projektin rajapinnoissa, erityisesti kun kokonaistoimitusprojekti, tässä tapauksessa soodakattilaprojekti, siirtyy takuuajalle ja sieltä lopulta mahdolliseksi huoltoprojektiksi. Tutkimuksessa on käytetty kvalitatiivisia menetelmiä. Lähtötilanteen sekä tavoitetilanteen kartoittamiseksi työssä on haastateltu yhdeksää yrityksen työntekijää, ja teorioiden sekä toimenpide-ehdotusten tukemiseksi on tehty kirjallisuuskatsaus. Tulokseksi työssä on saatu viisi toimenpide-ehdotusta, jotka viemällä käytäntöön yrityksen on mahdollista tehostaa ja selkeyttää tiedon hallintaa ja sen siirtymistä projektirajapinnoissa. Toimenpide-ehdotukset ovat: Tiedonsiirtoprosessin selkeyttäminen, ihmiskeskeisen toimintatavan korostaminen tiedonsiirrossa, single source of truth -käytäntö, tiedon siirtämisen ja vastaanottamisen vastuut sekä projektin siirron yleiset hyvät käytännöt.

Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia, millaista tiedontuotantoa suomalaiset elokuvafanit harrastavat. Tutkimuskysymyksien kautta tarkoitus oli saada selville elokuvafanien yleisimmät tiedontuotannon tyypit, käytetyt julkaisualustat ja formaatit. Näiden lisäksi tutkittiin elokuvafanien tiedontuotannon ja -jakamisen motiiveja sekä tuottamista ja jakamista estäviä tekijöitä. Tutkimusmenetelminä toimivat verkkokysely ja puolistrukturoidut haastattelut, joiden tarkoitus oli tukea ja syventää kyselyssä saatuja tuloksia. Tutkielman kohderyhmäksi valikoitui Facebook-ryhmä Hikiset Leffanörtit. Verkkokyselyyn toteuttamiseen pyydettiin lupa, ja kysely julkaistiin ryhmään joulukuussa 2021. Kysely oli auki kaksi viikkoa, jonka aikana huomattiin, että vastausten vähäisen lukumäärän takia olisi paras toteuttaa jatkohaastatteluja. Haastattelut järjestettiin viidelle kyselyyn vastanneelle tammikuussa 2022. Haastattelut toteutettiin etänä Zoom- ja Microsoft Teams - palveluiden kautta ja tallennettiin videomuotoon, minkä jälkeen aineisto litteroitiin sanasta sanaan. Tutkimuksen aineiston analyysi on yhdistelmä kvantitatiivista ja kvalitatiivista lähestymistapaa: kyselyn tuloksia analysoitiin pintapuolisesti tilastollisin huomioin, ja haastatteluissa päästiin kvalitatiivisesti syventämään kyselyssä esiin nousseita tuloksia ja ajatuksia. Aineistoa käsiteltiin kyselyn rakennetta seuraten ja tutkimuskysymyksiä mukaillen. Tutkimuksessa selvisi, että lähes kaikki kyselyyn vastanneista hikisistä leffanörteistä tuottivat tiedontuotannon lajityypeistä ’omia elokuvakokemuksia’ sekä keskusteluita, joiden lisäksi arvosteluita tuotti noin puolet. Lähes kaikki tuottivat tietoa kirjallisesti ja hieman alle puolet tuotti videomuodossa. Julkaisualustoista Facebook oli suosituin vastaajien keskuudessa ja seuraavaksi suosituimpia YouTube ja Instagram. Hikisillä leffanörteillä oli monia syitä tuottaa ja jakaa tietoa yhteisöönsä. Halu näyttää omia tunteita sekä halu jakaa kokemuksia ja tarinoita koettiin kaikkein tärkeimpinä motivaatiotekijöinä. Muita tärkeitä syitä olivat muun muassa henkilökohtaisen elokuvatiedon lisääminen sekä niiden elokuvien tai näkökulmien esilletuonti, jotka eivät heidän mielestään ole saaneet tarpeeksi huomiota. Motiiveista vähiten kannatusta keräsivät rahan ansaitseminen ja hyväksynnän etsiminen omille mielipiteille. Tiedontuotantoa ja -jakamista estäviksi tekijöiksi nousivat muun muassa ajallisten resurssien puute, muut elämän prioriteetit sekä ryhmän ilmapiiri.

nonPeerReviewed

Suomessakin on alkanut keskustelu akateemisen maailman ja tieteellisen tiedon dekolonisaatiosta, jonka yhtenä keskeisenä lähtökohtana on tietämisen tapojen moninaisuus maailmassa ja tavoitteena akateemisen tiedekäsityksen laajentaminen niin, että se ei perustuisi vain eurosentriselle käsitykselle tiedosta. Hahmottelen aihetta käsittelevän tutkimuskirjallisuuden pohjalta, mitä dekolonisaatio voisi tarkoittaa nimenomaan musiikintutkimuksen kannalta ja millaisia muutoksia tiedon dekolonisaatio mahdollisesti vaatisi suomalaisen musiikintutkimuksen kentällä. Väitän, että etnomusikologian tutkimusperinne voisi toimia lähtökohtana musiikintutkimuksen dekolonisaatiolle, sillä se on jo lähtökohdiltaan globaali, kaikkien maailman musiikkien tutkimisen tarpeellisuutta korostava tutkimusala. Vaikka etnomusikologian juuret juontavat kolonistista hallintoakin palvelleeseen antropologiseen tutkimukseen, alaa on jo vuosikymmenien ajan leimannut vahva eettinen ja itsekriittinen asenne tutkimuksen tekemisessä, samoin kuin etnografiselle kenttätyölle ominainen tapa tuottaa tietoa tiiviissä yhteistyössä niiden ihmisten kanssa, joiden musiikista on kyse. Juuri siksi etnomusikologit ovat jo vuosikymmenien ajan pohtineet monia niistä kysymyksistä, joista nyt puhutaan dekolonisaation otsikon alla. Artikkelin kansikuva: Elina Seye.

Tietämättömyys voi syntyä kuin vahingossa, mutta sitä synnytetään myös tarkoituksella. Esimerkiksi tupakka- ja fossiiliteollisuus ovat olleet mestareita sen hyödyntämisessä.

Numeron 22:1 esipuhe

Artikkeli pohtii, miten on mahdollista, että samanaikaisesti kun tekniikka, talous ja hallinta perustuvat entistä enemmän tietoon ja erilaisiin mitattaviin asioihin, epäilys ja epäluuloisuus tietoa kohtaan on lisääntynyt ja huijaamisesta tai ilmiselvien valheiden levittämisestä on tullut entistä keskeisempi osa politiikkaa. Kirjoittajan mukaan kasvanut tiedekriittisyys ja autoritaaristen johtamistapojen yleistyminen ei ole vastaisku läntisen kulttuuripiirin liberalismia kohtaan, vaan tulosta ylirajaiseksi muuttuneen kulttuurimme sisäisestä jännitteestä. Taustalla on 1980-luvulta alkanut siirtymä valtio- ja byrokratiakeskeisemmästä uusliberalistiseen hallinnan malliin.

• Itlastoon (www.itlasto.fi) kootaan kansallista, pitkittäistä seurantatietoa lasten ja nuorten ­hyvinvoinnista. Tieto esitetään visuaalisesti, käyttäjäystävällisessä muodossa. • Itlastosta löytyy vastauksia kysymyksiin, miten lapsemme voivat ja miten hyvinvoinnin tilan ­indikaattoreiden tasot ovat kehittyneet ajassa. • Indikaattoreiden tulkinta esimerkiksi päätöksenteossa vaatii taustalla olevien ilmiöiden tuntemista. • Seurantatieto tarjoaa mahdollisuuden ilmiöiden pohdinnalle: mitkä mekanismit tai toimet ovat ­voineet vaikuttaa indikaattorin tason kehitykseen? • Kansallisen tiedon rinnalla halutaan tulevaisuudessa esittää alueellista tietoa lasten ja nuorten ­hyvinvoinnista.

Tieto fysikaalisesta todellisuudesta, kuten kosmologian, astrofysiikan tai hiukkasfysiikan tutkimusobjekteista, kasvaa huimaa vauhtia. Kaikki tieto on lopulta silti ajattelun tulosta. Pysähdytäänkö pohtimaan, mitä se merkitsee? Tiedosto päivitetty 26.4.2022: Sivun 32 kuvatekstiä on täsmennetty. Alkuperäisestä kuvatekstistä saattoi saada virheellisen käsityksen, että kuva olisi EHT-kollaboraation tuottama. Kuvan on ottanut NASAn Chandra-röntgenteleskooppi.

Väitöskirja käsittelee J.R.R. Tolkienin legendariumia episteemisenä järjestelmänä ja pyrkii selvittämään, millaisia yliluonnollisen tiedonmuodostuksen tapoja fantasiamaailman lainalaisuudet mahdollistavat. Tutkielma yhdistelee kirjallisuudentutkimuksen ja filosofian, erityisesti epistemologian, teoriaa ja käsitteistöä ja esittää tulkintoja siitä, miten fantasiamaailma rakentuu samaan aikaan paitsi metafyysisenä myös tiedollisena kokonaisuutena. Luennan lähtökohtana on hypoteesi siitä, että fiktiivisen maailman lainalaisuudet laajentavat tiedon käsitteen oikeutettua käyttöalaa ja sovellettavuutta. Tutkielma tarkastelee Tolkienin Arda-fantasiamaailmaa ja siitä kertovia teoksia, sekä postuumisti editoituja että kirjailijan elinaikana julkaistuja. Ensisijaisen tutkimuskohteen muodostavat teokset The Silmarillion, The Lord of the Rings ja Morgoth’s Ring. Työ lähestyy Ardassa rakentuvaa tiedollista maailmaa kolmesta päänäkökulmasta, joista ensimmäinen keskittyy fantasiamaailman metafyysisen rakenteen ja episteemisen saavutettavuuden suhteeseen, toinen tiedon yliluonnollisten elementtien rooliin ja toimintaan tiedonmuodostusprosessissa ja kolmas havaintoperäisen tiedon yliluonnollisiin anomalioihin ja luotettavuuden kysymyksiin. Tutkielmassa esitettävät luennat liittyvät aiempaan Tolkien-tutkimuksen traditioon, jossa Tolkienin myytinrakennusta on tarkasteltu rinnan Platonin kaunokirjallisen, allegoriaa ja myyttejä hyödyntävän filosofisen teorian kanssa. Vaikka Platonin filosofia muodostaa työn laajimman ja painavimman teoreettisen pohjan, se tarjoaa myös kaunokirjallisen vastinparin tutkielman kohdeteoksille: analyysi asettaa Platonin filosofiset kirjoitukset ja Tolkienin fantasiateokset samalle tasolle ja tarkastelee niissä muodostuvia episteemisiä periaatteita kirjaimellisen ja figuratiivisen esittämisen suhteen kautta. Platonin filosofian lisäksi tutkielma tukeutuu spekulatiivisen fiktion tutkimuksessa paljon hyödynnettyyn mahdollisten maailmojen teoriaan sekä aiempaan Tolkien-tutkimukseen, erityisesti valomotiivista esitettyihin tulkintoihin. Tiedonmuodostuksen tapojen yliluonnollisia aineksia lähestytään keskiaikaisen uniteorian, modaalifilosofian sekä tiedonmuodostuksen kausaliteettia käsittelevän teoreettisen keskustelun avulla. Tiedon käsitteen oikeutettua käyttöalaa fantasian maailmassa pohditaan mielikuvituksen ja järjen, aistihavainnon ja jumalallisen elementin yhteistoiminnan kautta. Tutkimus osoittaa, että spekulatiivisen fiktion analyyseissa keskeiset maailmanrakennuksen ja Tolkien-tutkimuksen kontekstissa etenkin alemman tason luo-misen (sub-creation) kysymykset ulottuvat paitsi itsensä maailmakonstruktion myös sen episteemisten lainalaisuuksien muodostumiseen. Tolkienin fantasiamaailmassa metafyysinen ja episteeminen järjestelmä ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa, ja tiedonmuodostuksen yliluonnolliset elementit nousevat esiin erityisesti tapauksissa, joissa maailman metafyysisen hierarkian rajoja ylitetään. Tolkienin kompleksinen fantasiauniversumi osallistuu tiedon kysymyksiä koskevaan filosofiseen keskusteluun suorasti ja epäsuorasti hyödyntäen sekä kirjaimellisia että figuratiivisia keinoja. The dissertation studies J.R.R. Tolkien’s legendarium as an epistemic system and seeks to determine what kind of supernatural forms of knowing the laws of the fantasy universe allow. The study brings together literary theory and philosophy, particularly epistemology, and presents interpretations about the ways in which Tolkien’s fantasy universe is composed simultaneously as a metaphysical and as an epistemic whole. The preliminary hypothesis behind the readings is that the laws of the fictional world broaden the justified use and extension of the concept of knowledge. The dissertation examines Arda, Tolkien’s fantasy world, and studies not only books that were released during the author’s lifetime but also posthumously edited and published works. The primary textual corpus includes The Silmarillion, The Lord of the Rings and Morgoth’s Ring. The study approaches the epistemic world of Arda from three main viewpoints. The first aspect focuses on the metaphysical structure of the fictional universe and its epistemic accessibility; the second viewpoint examines the role and workings of supernatural elements in knowledge formation processes, whereas the last one studies the supernatural anomalies of sensory perception and problems of reliability. The readings presented in the study join the tradition of preceding Tolkien-studies in which Tolkien’s mythbuilding has been examined side by side with Plato’s philosophical theory that is rich with mythological and literary tools and material. While Plato’s philosophy forms the vastest and the most fundamental part of the theoretical basis of this study, it simultaneously provides a literary counterpart for the works of fiction that are of interest: the analysis positions Plato’s philosophical writings on the same level with Tolkien’s fantasy books and examines their epistemic principles adopting an approach that focuses on the relationship between the literal and the figurative. In addition to Plato’s philosophy, the dissertation relies on possible world theories that have been much discussed in speculative fiction scholarship, and on earlier Tolkien-studies, particularly interpretations about the complex light-motif. The supernatural elements of knowledge formation processes are approached with the help of medieval dream theory, modal philosophy, and theories about the causal chains of perceptual knowledge. The extension of the concept of knowledge and the limits of its justified use within the fictional world are pondered with respect to the cooperation of imagination and reason, sensory perception and divinity. The study shows that the questions of worldbuilding and, in the context of Tolkien’s work, subcreation, so very central in the analyses of speculative fiction are not restricted to the formation of the fictional world construction alone but extend to the formation of its epistemic laws and systems. In Tolkien’s fantasy universe, the metaphysical and the epistemic systems are in constant interaction, and the supernatural elements of knowledge formation come to the fore especially in situations in which the metaphysical hierarchy of the world is broken and borders between different levels are crossed. Tolkien’s complex fantasy universe partakes in philosophical conversation about the questions of knowledge both directly and indirectly, using literal means as well as figurative.

Conservation planning addresses the development and expansion of protected areas and requires data on for instance species, habitats, and biodiversity. Data on threats is often minimal, although necessary in conservation planning. In principle, threats should guide which conservation actions to take and where, and how to allocate resources. The lack of threat information may also limit the validity of areas to be conserved, if the condition of areas is degraded by threats unknown. The protocol described here outlines the methodology for a systematic review to explore how threats are theoretically and methodologically understood and used in conservation plans across freshwater, marine and terrestrial environments. Our primary research question is: how have threats informed conservation planning? Studies will be categorized according to the types of threats and conservation features used, theoretical and methodological approaches applied, geographical context, and biome. The results are expected to increase our understanding about how threats can and should be addressed in conservation planning.

This study deals with the sceptical arguments by one of the most important figures in the philosophical Sufi tradition (the Akbarian school) and the foremost disciple of Ibn ʿArabī, Ṣadr al‐Dīn al‐Qūnawī. Though not a sceptic in the strict sense, Qūnawī employs sceptical arguments from relativity of rational knowledge and disagreement among philosophers to prove inefficacy of reason and rational procedures of knowledge in terms of achieving certain knowledge of metaphysical matters, namely of God and the ultimate principles of things. The paper questions Qūnawī's implicit assumption that, if there is disagreement on a proposition p, then p is relative and thus cannot provide certain knowledge. It aims to philosophically analyse and assess his scepticism as well as to shed light on the largely unknown terrain of scepticism in the mediaeval Islamic world. peerReviewed

Though there has been improvement in recent years, knowledge of the Sámi in the Finnish society in general and in the educational system is low. Among the Sámi this has been recognised as an issue decades ago, but only recently have the European Commission against Racism and Intolerance and government reports also made similar conclusions. General knowledge of the Sámi, of their histories and especially their rights are simply not known. When their perspectives go misreported and misunderstood, stereotypes have fertile ground and the Sámi face hate speech, discrimination and racism. Abuse of power is also possible and Sámi rights continue to be infringed upon. Various Sámi actors have however done much to improve the situation. One of these is the Dihtosis project, which holds workshops in school and produces materials to educate the majority about the Sámi. This thesis is a collaborative study with the Dihtosis project, which employs indigenous research and collaborative ethnography to better ensure ethical production of knowledge. By interviewing teachers and having discussions with the project, I examined the societal meaning of Dihtosis. More specifically, this thesis examined the teachers’ experiences of Dihtosis and the educational system regarding teaching about the Sámi. According to teachers the system provides little support for teachers despite some improvement, and leaves them responsible in bringing up the topic. Moreover, the responsibility structure is unclear and teachers are already over-whelmed by the flood of topics and shortage of time, which hinders teachers looking into the topic themselves to know more about it and also to figure out how to talk about such a topic as a member of the majority. Simultaneously, Sámi perspectives have not been taken into consideration in the making of the curriculum. Some teachers were also concerned whether they can do so considering the attitude climate. In other words, the situation is epistemically violent to-wards the Sámi but also to some degree towards those who are sympathetic—also the proactive agency of teachers is hindered. The teachers themselves explained the lack of knowledge through the cycle of structural unawareness and power and politics. The majority Finnish regimes of truth are held onto as on the societal level the Sámi are left out of master narratives and memories and are institutionally forgotten. In this way the current power structures, colonialism, different forms of violence and racism in its many forms are maintained. Through Sámi proactive agency, for instance in the form of Dihtosis, the hierarchy of knowledge can be broken and the teachers can be provided with aids to act proactively. Dihtosis highlights self-determination of knowledge by providing the knowledge that the Sámi want to be presented and in the form they would like it presented. Moreover, they draw from Sámi education, having a strong foundation on involvement, indirect learning and Sámi values, while it also employs principles of peace education and anti-prejudice methods. Most importantly Dihtosis has answered a need and it was found practical in the school context. However, it is still limited by scope, state structures and resources, also in which wider action is called for while considering self-determination and the context of teachers. In essence, through these notions and bringing out dangerous memories, Dihtosis can be seen as efforts of everyday peace building and decolonisation. Suomenkielinen tiivistelmä: https://nuor.fi/wp-content/uploads/2022/06/finaldihtosistiivistelma.pdf Inarinsaamenkielinen tiedote: https://nuor.fi/is/news-article/system-lii-piattam-meiddei-valduaalmug-dihtosis-haaha-sammilijd-lohtaseijee-tietimettumvuoda-raccon/?fbclid=IwAR2BB4aSWI_ryHyfZDgYKBxUtAp00LGvwuR_2YeUndpQWLdJ9kbZFC4NKmc Koltansaamenkielinen tiedote: https://nuor.fi/ks/news-article/systee%ca%b9m-lij-maannam-se-va%ca%b9lddnarood-dihtosis-ha%ca%b9n%c7%a9%c7%a9os-sa%ca%b9mmlaid-koll%ca%bcjeei-teadate%ca%b9mesvuod-pu%ca%b9r%c7%a7%c7%a7ee%ca%b9jen/?fbclid=IwAR3CT2zda6-MXvj0fbbZpKMEin7zftXF2Z_WrwIV3AYqGj9mpm4xf3pUxF0 Pohjoissaamenkielinen tiedote: https://nuor.fi/ps/news-article/systema-lea-beahttan-valdoalbmogage-dihtosis-proseakta-sapmelaccaide-laktaseaddji-diehtemeahttunvuoda-burgin/?fbclid=IwAR1DmnZJxVZYZSOSfYp2pSk9SyD7AokVWIr1cUbJC2vDRVZNL1HWXsELrvs

We examined the application of knowledge in land-use planning as epistemic governance and explored how actors wield institutional power while legitimising the use of knowledge. By applying a neo-institutionalist analytical framework of epistemic governance to discourse analysis, we investigated how actors invoke institutions of science and law while constructing a legitimate rationality. Specifically, we asked how new knowledge of underwater marine areas was invited into a marine spatial planning pilot in Finland. We determined that, while legitimising the use of new marine-life knowledge, the actors invoked law and science by granting the new knowledge various and intermingled meanings that disambiguated and depoliticised nature values into tangible measures. Moreover, uncertainties about the new knowledge spurred doubts which facilitated a stronger political approach that applied precautions. We suggest that in the regulative context of planning there is an institutional demand for techno-legal rationality in which the institutional appropriateness of knowledge is crucial. The lack of legitimate ontological authority allows for a political yet institutionally fit-for-purpose interpretation of reality. Thus, our study contributes to the literature on planning as governance and provides insights of the politics of knowledge use in planning as something not necessarily strategic and conscious, but also routine and institutional. publishedVersion

Tässä diplomityössä on tutkittu tiedonhallintaa ja tiedon jakamista ketterissä organisaatioissa. Ketterillä organisaatioilla tarkoitetaan tässä kontekstissa organisaatioita, jotka hyödyntävät ketteriä menetelmiä työtavoissaan. Diplomityön tutkimusosio on suoritettu laadullisin menetelmin, hyödyntäen teemahaastatteluita ja artikkeli- ja tutkimuskatsausta tiedonkeruumenetelminä. Diplomityö jakaantuu kolmeen osaan. Kaksi ensimmäistä osaa käsittelee kirjallisuustutkimusta ja kolmas osa laadullisin menetelmin suoritettua tutkimusta ja saatuja tuloksia. Kirjallisuusosuuden ensimmäinen osa käsittelee ketteriä menetelmiä, eli toimintaympäristöä, jossa tiedonhallintaa tutkitaan. Toisessa osassa paneudutaan käsitteisiin ja malleihin, joita hyödynnetään organisaation tiedonhallinnassa ja tiedonjaossa. Suoritettu tutkimus osoittaa yksilöiden välisen vuorovaikutuksen tärkeyden tiedonjaossa. Aktiivinen vuorovaikutus pohjautuu luottamukseen, jota ketterässä työskentelyssä luodaan vahvalla tiimityöskentelyllä. Avoin organisaatiokulttuuri ja yhteiset tavoitteet luovat pohjan organisaatiolle, jossa tietoa jaetaan pienellä kynnyksellä, yksilöiden välillä. Ketterien organisaatioiden tiedonjako ja -hallinta pohjautuu iteratiiviseen tapaan, jossa tieto jaetaan välittömästi, kun se projektissa valmistuu. Tutkimuksesta käy myös ilmi, miten yksilöllisesti tieto koetaan ja joissain organisaatioissa toimivia malleja ei voi suoraan kopioida toiseen ympäristöön.

Tiedon jakaminen on viestinnällinen prosessi, jossa jaetaan ja vastaanotetaan tietoa. Tähän liittyvät toimintaa ja motivaatiota kuvaavat termit altruismi, prososiaalisuus ja auttaminen. Altruismi viittaa yleisesti toisen hyvää lisäämään pyrkivään epäitsekkääseen käyttäytymiseen tai motivaatioon. Prososiaalisuus viittaa toisen hyvää lisäävään käyttäytymiseen, joka on yleisesti yhteiskunnassa tai jonkin sosiaalisen ryhmän toimesta hyväksyttyä. Työn viitekehyksessä tarkastellaan taulukoiden muun muassa näiden käsitteiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkielmassa tarkastellaan kartoittaen tiedon jakamisen altruistia, prososiaalisia ja auttavia tekijöitä systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ja laadullisen analyysin menetelmällä. Aineistoksi seulottiin 43 tutkimusartikkelia, joiden sisältöä tarkastellaan jakamalla niitä kokonaisuuksiin ja taulukoimalla muuttujia ja tuloksia. Aineistoa tarkastellaan jakamalla se (1) suoran vaikutuksen hypoteeseihin (35 artikkelia), (2) moderoiviin muuttujiin ja polkumalleihin (5 artikkelia) sekä (3) verkkopalveluiden motivaatioiden tarkasteluun (6 artikkelia). Suoran vaikutuksen hypoteeseista altruismin yhteyttä eri tavoilla määriteltyyn tiedon jakamiseen oli tutkittu eniten (24 artikkelia, 68,6 %), minkä lisäksi oli muun muassa tutkittu auttamisen iloa (7 artikkelia, 20 %) ja prososiaalisia käsitteitä (2 artikkelia, 5,7 %). Altruismi-hypoteeseista 79 % sai tukea. Moderoivia muuttujia tarkasteltiin neljässä artikkelissa (yhteisöluottamus, työryhmän negatiivinen tai positiivinen tunneilmapiiri, sukupuoli ja kollegoihin tai esimieheen luottaminen) ja yhdessä artikkelissa oli polkumalli. Motivaatioita verkkopalveluissa (sosiaaliset verkko- tai verkostopalvelut) tutkittiin kuudessa tutkimuksessa, joissa altruismi tai prososiaalinen käyttäytyminen sijoittui motivaationa eri sijoille ensimmäisestä keskivaiheille tai loppupäähän riippuen verkkopalvelusta. Yhteenvedossa ja pohdinnassa käsitellään tulosten merkitystä ja aihepiirin löydösten suhdetta tutkielman lähtökohtiin. Tiedon jakamisen motivaatioiden kokonaiskuvaan tässä tutkielmassa tarkastellut tekijät tuovat toisen huomioimisen (toisen hyvän) korostamista. Tutkimusta on julkaistu merkittäviä määriä viime vuosina. Tulokset vahvistavat ja laajentavat käsitystä aihepiirin kokonaisuudesta ja julkaistusta tutkimuksesta. Lopuksi käsitellään tutkielman rajoituksia (esim. täydennyshakujen puute) jatkotutkimusehdotusten ohella.

Tämän tutkielman tehtävänä on tarkastella moniammatillisen yhteistyön edellytyksiä, etuja ja haasteita tiedolla johtamisen näkökulmasta lastensuojelun kontekstissa. Aihetta lähestytään tiedon, tiedolla johtamisen ja moniammatillisen yhteistyön käsitteiden avulla, jotka muodostavat tutkielman teoreettisen taustan. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella ja strategiana toimi tapaustutkimus. Tapausesimerkiksi valikoitui noin 20 000 asukkaan kaupunki Suomessa. Tutkimuksen aineisto koostuu tammikuussa 2022 toteutetuista kuudesta teemahaastattelusta, joihin osallistui informantteja sekä lastensuojelun sisältä että heidän yhteistyökumppaneinansa toimivista organisaatioista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tuloksena syntyi moniammatillisen yhteistyön malli, jossa yhteistyö ymmärretään tiedon jakamisen alustana. Moniammatilliseen yhteistyöhön osallistuvien organisaatioiden toimijat nähdään tietotyöläisinä, jotka työssään keräävät, jalostavat, hyödyntävät ja jakavat tietoa. Tieto liikkuu ammattilaisten sekä asiakkaan välillä moniammatilliseen yhteistyöhön liittyvien vuorovaikutustapojen kautta. Toimijat ovat oman työnsä ja moniammatillisen yhteistyön tiedolla johtajia. Yhteistyötä leimaa kuitenkin sen määrän vaihtelevuus, työntekijäkohtaisuus ja pysyvien rakenteiden puutteellisuus. Yhteistoiminta fokusoituu näin vahvasti asiakkaan asian hoitamisen ympärille ja ammattilaisten välisten yhteistyörakenteiden kehittäminen organisaatioiden välillä sekä yhteisen tiedon luonnin muodostaminen jää paitsioon. Tutkimuksen perusteella moniammatillisen yhteistyön tietoperusta kaipaa vahvistamista. Tällä hetkellä tiedolla johtaminen moniammatillisessa yhteistyössä näyttäytyy toimijoiden professioiden luonteen kautta, mutta tavoitteellista tiedolla johtamista toimijoiden välisen yhteistyön kehittämisen kannalta on vähemmän. Eri organisaatioiden välisten yhteistyökäytänteiden aktiivisemmalla rakentamisella voitaisiin etsiä ratkaisuja tiedonkulkuun liittyviin haasteisiin. Moniammatillisen yhteistoiminnan kehittämiseksi olisi sosiaali- ja terveydenhuollon alalla tärkeää panostaa järjestelmän koulutusvaiheeseen. Koulutuspoliittisilla päätöksillä ja tutkintojen sisältöjä muovaamalla voitaisiin vaikuttaa eri alojen opiskelijoiden valmiuksiin ja heidän omaaviin käsityksiin moniammatillisesta yhteistyöstä. Palvelujärjestelmän näkökulmasta yhteistoiminnan mallien kehittäminen sekä tiedolla johtaminen tulisi lähteä liikkeelle alhaalta ylöspäin, kuunnellen suorittavan tason työntekijöiden ääntä ja hyödyntäen heidän osaamistaan.

Non

Vuoden ensimmäisessä Politiikka-lehden numerossa tarkastelu suunnataan luottamukseen, epäluottamukseen, osallistumiseen ja tietoon.

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 27. artiklan mukaan jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen mukanaan tuomista eduista. Elämme murrosten aikaa ja monet samanaikaiset muutokset haastavat niin yksilöt, yhteisöt ja kuin kansakunnatkin pohtimaan ja muokkaamaan toimintaansa. Tutkittu tieto tuo etuja, koska se auttaa meitä usein monimutkaistenkin muutosten keskellä paremmin ymmärtämään toisiamme ja ympäristöämme ja löytämään ratkaisuja arkisiin ja koko ihmiskuntaa koskettaviin haasteisiin. Siksi tutkitulle tiedolle on nyt kysyntää ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin.

In everyday interaction, subtle manifestations of sexism often pass unacknowledged and become internalised and thus perceived as “natural” conduct. The introduction of new vocabularies for referring to previously unnamed sexist conduct would presumably enable individuals to start problematising hitherto unchallengeable sexism. In this paper, we investigate whether and how these vocabularies empower people to speak out against sexism. We focus on the use of the term “mansplaining” which, although coined over 10 years ago, remains controversial and contested. Using Conversation Analysis and Membership Categorisation Analysis, this paper excavates the interactional methods individuals use to formulate, in vivo, some prior spate of talk as mansplaining. In doing so, speakers necessarily reformulate a co-participant’s social action to highlight its sexist nature. Accusations of mansplaining are accomplished by invoking gender (and other) categories and their associated rights to knowledge. In reconstructing another’s conduct as mansplaining, speakers display their understanding of what mansplaining is (and could be) for the purpose at hand. Thus, the paper contributes to the well-established body of interactional research on manifestations of sexism by documenting how the normativity of epistemic rights is mobilised as a resource for bringing off accusations of mansplaining. publishedVersion

Clearing the Soul for Paradise (Taslīk al-nafs ilā ḥaẓīrat al-quds) is a concise but comprehensive summa of theology, which al-ʿAllāma al-Ḥillī composed for his son at a midpoint of his career. It addresses all fields of knowledge one needs for informed and grounded belief, from the instrument of logic, through general metaphysics and natural philosophy, to theology, religious ethics, and eschatology. Ḥillī approaches each topic as a focus of debate, marching forth the diverging positions of the full range of earlier theologians (mutakallimūn) and the Peripatetic philosophers. The book is thus designed to engage the inquisitive reader and provides an excellent tool for teaching the foundations of theology. peerReviewed