Search

Vuonna 2019 ilmaantuneen SARS-CoV-2-viruksen aiheuttaman COVID-19-pandemian seuraukset ovat olleet maailmanlaajuiset ja ne vaikuttavat olennaisesti myös työympäristöihin ja niissä käyttäytymiseen. Pandemia kiihdyttää aikaisemmin alkanutta työn murrosta, jonka seurauksena työnteon tavat pyrkivät muuttumaan aikaisempaa joustavammiksi ja ihmisläheisemmiksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena onkin selvittää, millaisia vaikutuksia työnteon tapoihin ja tiloihin syntyy COVID-19-pandemian aikana ja sen jälkeen. Tutkimus on rajattu koskemaan tietotyötä ja tutkimuksessa käsiteltävät työympäristöt ovat toimistoja. Jotta pystyttäisiin arvioimaan COVID-19-pandemian vaikutuksia työnteon toimintaympäristöihin, täytyy ymmärtää, miten SARS-CoV-2-virus leviää ja miten tartuntoja sisätiloissa voidaan estää. Leviämistapoja viruksella on 4, joista pääasiallinen tapa on pisaratartunta sairastavan yksilön aivastaessa tai yskiessä. Virus voi levitä myös ilmassa olevien virusta sisältävien aerosolien kautta sekä välillisesti joko yksilöjen välisen kosketuksen tai pinnan kautta. Virustartunnoilta pystytään suojautumaan ohjeistuksen ja käytäntöjen, puhtaanapidon, teknisten ratkaisujen, materiaalivalintojen ja henkilösuojainten avulla. Tätä diplomityötä varten luotiin kyselytutkimus, jonka avulla pyrittiin selvittämään mitä virustartuntoja torjuvia keinoja työympäristöissä on otettu käyttöön ja minkä niistä arvellaan pysyvän käytössä myös pandemian jälkeen. Kyselytutkimuksessa myös pyydettiin kohderyhmää, eli kiinteistö- ja toimitila-alan asiantuntijoita, arvioimaan todennäköisyyksiä erilaisille työympäristöjä koskeville väitteille. Kyselyn vastaajien mukaan yleisimmät käyttöön otetut keinot liittyivät käsi- ja pintahygieniaan, etätyösuosituksiin sekä henkilömäärän rajaamiseen. Kyselyn tulosten mukaan jatkossa pandemian jälkeen todennäköisesti käytössä olevia keinoja ovat käsi- ja pintahygieniaan liittyvät ohjeistukset ja käytännöt sekä sisäilman laadun seuraaminen ja pyrkimys sen parantamiseen. Vastaajat arvioivat, että pandemian seurauksena toimistoympäristöjen tilankäyttö väljenee, toimistotilojen määrä vähenee sekä osa työnteosta siirtyy erilaisiin lähikeskittymiin yhden isomman toimiston sijaan. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan tehdä johtopäätös siitä, että COVID-19-pandemia muuttaa jollain tasolla tietotyönteon tiloja ja niissä toimimista niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Tutkimuksen perusteella voidaan arvella, että pandemian jälkeen hygieenisten tilankäytön sekä puhtaan sisäilman merkitys korostuu toimistotyöympäristöissä. Sen lisäksi tutkimus antoi vahvoja viitteitä yhdessä kirjallisuuden ja aikaisempien tutkimuksien kanssa siitä, että tietotyönteko on siirtymässä joustavampaan ja monipaikkaisempaan suuntaan, jossa yksilöllä on aikaisempaa paremmat mahdollisuudet valita työnteon sijainti.

Although pesticides are a major selective force in driving the evolution of insect pests, the evolutionary processes that give rise to insecticide resistance remain poorly understood. Insecticide resistance has been widely observed to increase with frequent and intense insecticide exposure, but can be lost following the relaxation of insecticide use. One possible but rarely explored explanation is that insecticide resistance may be associated with epigenetic modifications, which influence the patterning of gene expression without changing underlying DNA sequence. Epigenetic modifications such as DNA methylation, histone modifications, and small RNAs have been observed to be heritable in arthropods, but their role in the context of rapid evolution of insecticide resistance remain poorly understood. Here, we discuss evidence supporting how: firstly, insecticide-induced effects can be transgenerationally inherited; secondly, epigenetic modifications are heritable; and thirdly, epigenetic modifications are responsive to pesticide and xenobiotic stress. Therefore, pesticides may drive the evolution of resistance via epigenetic processes. Moreover, insect pests primed by pesticides may be more tolerant of other stress, further enhancing their success in adapting to agroecosystems. Resolving the role of epigenetic modifications in the rapid evolution of insect pests has the potential to lead to new approaches for integrated pest management as well as improve our understanding of how anthropogenic stress may drive the evolution of insect pests. peerReviewed

Kasvinsuojeluaineita käytetään elintarviketuotannossa kasvitautien ehkäisemiseen sekä kasvintuhoojien vaikutusten ajoittamiseen ja kasvun säätelyyn. Käytettyjen tehoaineiden riskinarviointi yksi kerrallaan on tuottanut tärkeää perustietoa, mutta se ei ole antanut selkeää kokonaiskuvaa kuluttajien altistumisesta. Tämän vuoksi asetelmaa tarkasteltiin kokonaisvaltaisesti, ottaen kaikki elintarvikkeista havaitut tehoainejäämät mukaan arvioon kumulatiivisesti. Aikuisten lisäksi mukana on ensi kertaa myös lapsiryhmiä. Ensimmäistä kertaa Suomessa tarkastellaan sekä pitkäaikaista että akuuttia altistusta. Esitetty kumulatiivinen riskinarviointi perustuu vuosina 2002- 2008 kasvinsuojeluainejäämien valvonnassa yhteensä 10 565 elintarvikenäytteestä saatuihin tutkimustuloksiin. Lisäksi riskinarvioinnissa on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja DIPP-konsortion tuottamia aikuisten ja lasten ruoankulutustietoja (Finravinto 2007 ja DIPP-ravintotutkimukset). Ravinnon välittämälle tehoainejäämien altistukselle on tunnusomaista matala perustaso, jossa esiintyy lyhytaikaisia altistushuippuja. Kun ravinnon välittämä pitkäaikainen altistus kasvinsuojeluaineille on hyväksyttävällä tasolla, ei lyhytaikaisen altistuksen tilanne kaikilta osin ole yhtä hyvä. Kolmivuotiailla lapsilla todennäköisyys aRfD:n ylittymiselle on organofosfaattien ja karbamaattien osalta ollut suurempi kuin 0,1 % eli enemmän kuin yksi tuhannesta, mikä ei vielä vastaa tavoitteita. Ylitykset aiheutuvat tuontituotteista,koska niiden taustalla olevia karbamaatteja ja organofosfaatteja ei enää käytetä Suomessa. Myönteistä kehitystä on tapahtunut, mutta tilannetta on aiheellista edelleen seurata. Växtskyddsmedel används i livsmedelsproduktionen för att förhindra växtsjukdomar och för att begränsa effekterna av skadegörare samt för reglering av tillväxten. Att man värderat risker av ett använt effektämne åt gången har producerat viktig grundinformation, men det har inte gett en klar helhetsbild av exponering av konsumenter. Därför granskades ärendet helhetsbetonat, så att alla i livsmedel framkomna rester av effektämnen kumulativt togs med i värderingen. För första gången var med också barngrupper utöver de vuxna. Likaså för första gången granskades i Finland både långvarig och akut exponering. Den framförda kumulativa riskvärderingen grundar sig på de forskningsresultat av 10 565 livsmedelsprov som erhållits vid övervakningen av västskyddsmedelsrester under åren 2002–2008. Dessutom har man i riskvärderingen använt de uppgifter om vuxnas och barns matkonsumtion som producerats av Institutet för hälsa och välfärd och DIPP-konsortiet (Finravinto 2007 och DIPP-näringsundersökningarna). Exponering för rester av effektämnen i kosten kännetecknas av en låg grundnivå med kortvariga exponeringstoppar. Även om långvarig exponering för växtskyddsmedel via kosten ligger på godkänd nivå, är läget för alla delar inte lika bra med kortvarig exponering. Sannolikheten för överskridande av aRfD har hos 3-åriga barn varit större än 0,1 %, dvs. fler än 1 av 1 000 när det gäller organofosfater och karbamater, vilket ännu inte motsvarar de mål som ställts. En positiv utveckling har skett, men det är skäl att vidare följa läget. Plant production products are used to prevent plant diseases, to restrict harmful organisms, and to regulate growth. The consumer risks of active substances are evaluated considering one substance at a time, which gives crucial information, but as such cannot give an overall picture of dietary exposure. The probability of dietary exposure was estimated by cumulative simulation methods. For the first time in Finland exposure estimation in acute setting and also among sensitive groups, such as young children, has been carried out. The cumulative risk assessment presented herein is based on research results gained in control of pesticides residues from a total of 10 565 foodstuff samples. Moreover, risk assessment has utilised data on food consumption of adults and children, produced by the National Institute for Health and Welfare and the DIPP Consortium (the National FINDIET 2007 Survey and DIPP Nutrition Studies). Dietary exposure to residues of plant protection products is characterized by a low chronic exposure level, on which higher acute exposure occasionally takes place. While chronic exposure to pesticide residues did not raise any concerns, the situation in acute exposure setting cannot be considered equally good. Carbamates and organophosphates resulted in aRfD exceedances among children and adults with a probability higher than 0,01%. While the probability of an aRfD exceedance in adult group in the past few years has decreased to acceptable levels, among three-year old children it has not. Although the most important underlying carbamates and organophosphates are not used in Finland any more, current situation does not in all respects fulfil the goals set for the level of protection. Therefore monitoring of sensitive subpopulations should be continued.