Search

Tutkielman tavoitteena on hahmottaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön, case law:n, vaikutusta yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tosiasialliseen nykytilaan, kehitykseen sekä tulevaisuuden näkymiin. Tutkielmassa keskitytään erityisesti turvapaikanhakijoiden oikeusaseman sekä oikeusturvan arviointiin Euroopan unionin alueella, pakolaisaseman saaneen turvapaikanhakijan tai muuta kansainvälistä suojelua nauttivan henkilön oikeusasemaa ei tässä tutkimuksessa tarkastella. Tutkielmassa keskiössä ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaaman turvapaikanhakijoiden oikeusaseman arviointi, ihmisoikeussopimuksen kansallisen tason soveltaminen unionin alueella sekä erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntö ihmisoikeussopimuksen sovellettavuudesta turvapaikkaoikeudellisissa tapauksissa. Ensisijaisena lähteenä tutkielmassa näin ollen ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen turvapaikanhakijoita ja yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän soveltamista sivuavat oikeustapaukset, mutta myös unionin turvapaikkaoikeudellisen sekundaarilainsäädännön arviointi erityisesti ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntöön sovellettuna on keskeisessä roolissa. Tutkielmassa käsitellään yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän keskeisten periaatteiden esittelyn jälkeen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen roolia turvapaikanhakijoiden oikeusturvan toteutumisen valvojana sekä yhteisen turvapaikkajärjestelmän epäkohtien osoittajana ja turvapaikkajärjestelmän ja -lainsäädännön kehittämisen ohjaajana. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tulkintakäytännössään todennut turvapaikanhakijoiden olevan erityisen haavoittuvassa asemassa, mikä aiheuttaa valtioille erityisiä turvapaikanhakijoiden oikeuksien toteumista edistäviä velvollisuuksia. Lisäksi ihmisoikeustuomioistuin on todennut, ettei yhtäläisen suojan tason periaate toteudu ja ettei turvapaikanhakijoiden oikeusturva täytä ihmisoikeussopimuksen takaaman suojan tasoa yhteisessä eurooppalaisessa turvapaikkajärjestelmässä. Yhteisessä eurooppalaisessa turvapaikkajärjestelmässä on lukuisia ongelmallisia piirteitä, joita pyritään korjaamaan uudistamalla eurooppalaista turvapaikkalainsäädäntöä vastaamaan paremmin ylikansallisia ihmisoikeusvelvoitteita.

Tutkielmani aiheena on Suomen ja Ruotsin korkeimpien oikeuksien antamien neljän tuomioistuinpäätöksen oikeudellisten käsitteiden tutkiminen. Suomen korkeimman oikeuden päätökset on annettu ruotsin kielellä. Päätöksistä kaksi käsittelee törkeää pahoinpitelyä ja kaksi lahjontarikosta. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, mihin aihepiireihin tuomioistuinpäätöksissä käytettävät juridiset käsitteet kuuluvat tematiikan kannalta, mistä käsitteet ovat juridis-hierarkkista näkökulmaa ajatellen peräisin, miten tuomioistuinpäätösten rakenne Suomen ja Ruotsin korkeimpien oikeuksien välillä eroaa ja mikä on tuomioistuinpäätösten keskimääräinen virkepituus suhteessa aiempiin tutkimuksiin ja muihin tieteenaloihin. Näihin kysymyksiin etsin vastausta käsiteanalyysin ja tekstianalyysin avulla. Tämä tutkielma osoittaa, että rikosoikeudellisissa tuomioistuinratkaisuissa on eniten käsitteitä, jotka viittaavat rikollisuuteen, rikostyyppeihin ja rikoksen vahingollisuuden arviointiin. Vähiten esiintyy käsitteitä, jotka viittaavat prosessin taustalla toimivaan oikeuslaitokseen. Useimmat käsitteet ilmenevät lakitasolla ja vain osa käsitteistä ilmenee hierarkkisesti ylimmällä, perustuslain tasolla. Tuomioistuinratkaisujen jäsennys eroaa Suomen ja Ruotsin korkeimpien oikeuksien välillä erityisesti tuomiolauselman esittämispaikan osalta. Virkepituudessa maiden korkeimpien oikeuksien välillä ei ole suurta eroa. Tutkielma osoittaa kuitenkin, että tuomioistuinratkaisujen virkkeet ovat oikeudelliselle kielelle tyypilliseen tapaan pitkiä. Lisätutkimusta tarvitaan, jotta tutkimustuloksia voitaisiin yleistää.