Search

Osallisuuteen ja julkiseen harkintaan perustuva liberaali demokratia edellyttää kansalaisilta kriittistä ajattelua, mutta kriittisyys voidaan myös ymmärtää väärin ja valjastaa palvelemaan tieteen ja demokratian vastaisia pyrkimyksiä, kuten hiljattainen rokotevastainen liike osoittaa. Oikein ymmärrettynä kriittinen ajattelu edellyttää myös harkintaan perustuvaa luottamusta asiantuntijoiden tuottamaan ja välittämään tietoon. Artikkeli tarkastelee kysymystä, mitä harkitsevaisuuteen kuuluva uskomuksen oikeuttaminen edellyttää viestinnän osapuolilta yhtäältä koulussa ja toisaalta mediassa. Nämä kaksi ympäristöä eroavat toisistaan keskeisesti siinä, että koulu on tiedollisessa mielessä huomattavasti turvallisempi kuin media. Erosta huolimatta artikkelissa esitetään, että toisten väitteeseen perustuvan uskomuksen oikeutus edellyttää kummassakin tapauksessa kolmen ehdon täyttymistä: kuulijan on (i) ymmärrettävä väite perusteineen, (ii) omattava perusteet olettaa puhujan olevan vilpitön ja asiantunteva sekä (iii) oltava herkkä uskomuksen oikeutuksen mahdollisesti kumoaville tekijöille. Artikkelissa osoitetaan, että ehdot voivat täyttyä yksittäisten uskomusten tapauksessa, vaikka henkilö ei olisikaan harkitsevainen, mutta harkitsevaisen henkilön uskomukset ovat kaikissa tapauksissa tällä tavalla oikeutettuja. Hyveteoreettisesta näkökulmasta harkitsevaisuus hahmottuu kansalaishyveeksi, joka on taitoa ja halua pohtia avaramielisesti ja ennakkoluulottomasti väitteiden tai toiminnan perusteita ja päätyä johtopäätökseen. Artikkelissa tulkitaan, miten yleissivistävän koulutuksen opetussuunnitelman perusteet sisältävät harkitsevaisuuden ja miten kouluopetus voi valmistaa lapsia ja nuoria olemaan harkitsevaisia suhteessa julkiseen sanaan., Liberal democracy that is based on civic participation and public deliberation requires that citizens are committed to critical thinking. Even if critical thinking can be misunderstood and be harnessed to serve anti-scientific and anti-democratic purposes, as the recent anti-vaccine movement shows, it is, correctly understood, compatible with showing trust on knowledge that is produced and transmitted by specialists in various fields of study. The article explores what the conditions are for a justified belief that is based on the testimony of a teacher in school, on the one hand, and on the testimony of a reporter in public media, on the other hand. Even if the two cases are very different, the first being epistemically much more secure than the second one, it will be argued that in both cases, for the belief to be justified, the hearer must satisfy three conditions: (i) she must understand what the speaker asserts, and on what grounds she does so, (ii) she must have reason to assume that the speaker is sincere and competent in matters related to her assertion, and (iii) she must be sensitive to factors that might defeat the justification of her belief in contexts that are relevant to her belief. It will be argued that a hearer who satisfies these conditions in some cases does not necessarily show the virtue of deliberation (which is an ideal), but a deliberate person (if there are such persons) forms beliefs that are justified in the suggested way in all cases. Based on this argument, the article outlines the virtue of deliberation as a civic virtue and shows how the national core curricula for basic education and for general upper secondary education in Finland comprise this virtue.

Yritän paneutua tässä kirjoituksessa tietyn todellisen – ja siten kiistatta mahdollisen – inhimillisen ilmiön tai toiminnan, tässä tapauksessa uskontoa koskevan kriittisen, rationaalisen keskustelun, mahdollisuuden välttämättömiin ehtoihin.

Tutkielmassani tarkastelen hyvän äitiyden kategorioita pienten lasten vanhemmille suunnatuissa lehdissä. Aineistoni koostui "Meidän perhe", "Kaksplus" ja "Vauva" lehtien marraskuun 2013 numeroista. Aineistoani tutkin kategoria-analyysin avulla. Hyvää äitiyttä lähestyn vasta-kategorioiden kautta. Kaiken taustalla ovat vastakategoriat "hyvä äiti" ja "huono äiti". Tarkastelen hyvää äitiyttä sukupuolijärjestelmän, normien sekä uskomuksen kautta. Sukupuolijärjestelmä määrittää naisille ja miehille erilaiset roolit maailmassa. Naisten ja miesten oletetaan käyttäytyvän sukupuolelleen hyväksytyllä tavalla. Tähän kuuluu myös sukupuolten välinen työnjako. Normit ovat sääntöjä, joita ihmiset asettavat toisilleen ja niitä tuetaan pakottein. Myös uskomukset määrittävät ihmisen käyttäytymistä. Uskomukset ohjaavat ihmisen toimintaa ja antavat hänelle tietoa maailmasta. Löysin tutkimuksessani kaksi vastakkaista hyvän äitiyden kategoriaa, perinteisen äidin ja modernin äidin. Perinteinen äiti on lähellä äitimyyttiä, joka näkee äidin hellänä ja rakastavana kodin hengettärenä. Perinteinen äiti pitää yllä kotonaan sukupuolittunutta työnjakoa siten, että hänen vastuulleen jäävät sekä kodin että lastenhoito. Moderni äiti toteuttaa kodissaan tasa-arvoista vanhemmuutta. Sekä äiti että isä ovat tasavertaisesti vastuussa lasten- ja kodin hoidosta. Moderni äiti myös käy työssä ja kokee että työssäkäynti ja äitiys on mahdollista yhdistää. Perinteisellä ja modernilla äidillä on myös yhteisiä piirteitä. Äiti on lastaan rakastava ja itseensä luottava. Äiti on sosiaalinen ja hakee toisista äideistä vertaistukea. Lastaan äiti rakastaa yli kaiken ja on valmis puolustamaan tätä aina. Löysin myös Erilaisen äidin kategorian. Erilaisen äidin kategoriaan kuuluivat väsymys ja ärtyminen. Ne kulkevat melko lailla käsi kädessä. Erilaisen äidin kategoriaan liitin myös fyysisesti erilaisen, vammaisen ja sairaan äidin kategorian. Sosiaalityössä kohdataan monenlaisia äitejä. Sosiaalityöntekijän onkin huomioitava stereotyyppiset käsityksensä äitiydestä ja naiseudesta. Omien arvojen ja uskomusten pohtiminen ja näkyväksi tuominen auttavat sosiaalityöntekijää kehittymään ammatillisesti ja huomaamaan, että on monia tapoja olla hyvä äiti.

peerReviewed

Tutkimustulokset ns. luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden terveellisyydestä ovat ristiriidassa kuluttajien ostomotiivien ja uskomusten kanssa; luomutuotteiden ei ole voitu osoittaa olevan tavanomaisia elintarvikkeita terveellisempiä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka kuluttajien luomutiedon taso vaikuttaa luomutuotteiden ostoon, valintaan ja uskomuksiin luomusta. Poikkeavatko paIjon ja vähän luomutuotannon peliaatteista tietävien luomuterveellisyysuskomukset toisistaan; mistä asioista luomun terveellisyys erilaisilla kuluttajilla muodostuu. Lisäksi tarkasteltiin, miten luomusta suhteellisesti vähän, keskimäärin ja paIjon tietävät poikkeavat toisistaan demograafisten taustatekijöiden ja asennetaipumustensa (yleinen terveellisyyskiinnostus, luonnollisuuskiinnostus ja arkiajattelutaipumus) suhteen. Tutkimus suoritettiin kyselylomaketutkimuksena (n=1154). Vastaajien ostokäyttäytymistä selvitettiin kysymällä 15 erilaisen luomutuotteen käyttöuseutta. Luomutuotteiden valintaa selvitettiin lomakkeella kokeellisessa valintatilanteessa, jossa vastaaja valitsi seitsemän erilaisen tavanomaisen tai luomuelintarvikkeen välillä. Lisäaineiden vaikutusta valintaan selvitimme kahdella osittain erilaisella lomakkeella: puolet lomakkeista sisälsi lisäaineettomia luomutuotteita, ja puolet lomakkeista luomutuotteita, joissa osassa oli lisäaineita. Luomutiedon määrä oli yhteydessä vastaajien uskomuksiin luomun terveellisyydestä sekä raportoituun luomutuotteiden ostoon ja valintaan. Eniten tietävät ostivat perusluomutuotteita merkitsevästi useammin kuin kahteen alempaan tietoluokkaan kuuluvat. Jalostettujen luomutuotteiden oston useudella ja tietotasolla ei sen sijaan ollut merkitsevää yhteyttä. Ruoan luonnollisuutta eniten arvostava kuluttajaryhmä osti muita useammin peruselintarvikkeita luomuna, mutta jalostettujen elintarvikkeiden kohdalla eroja ryhmien välillä ei ollut. Vastaajilla, joiden tietotaso oli alhaisin, käsitykseen luomun terveellisyydestä sekoittui myos ravitsemuksellisia terveelliyysuskomuksia. Vähiten tietävät uskoivat mm. muita useammin, etta luomutuotteet sisältävät enemmän vitamiineja ja hivenaineita sekä vähemmän rasvaa ja suolaa kuin tavanomaiset elintarvikkeet.

Tutkimustulokset ns. luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden terveellisyydestä ovat ristiriidassa kuluttajien ostomotiivien ja uskomusten kanssa; luomutuotteiden ei ole voitu osoittaa olevan tavanomaisia elintarvikkeita terveellisempiä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka kuluttajien luomutiedon taso vaikuttaa luomutuotteiden ostoon, valintaan ja uskomuksiin luomusta. Poikkeavatko paIjon ja vähän luomutuotannon peliaatteista tietävien luomuterveellisyysuskomukset toisistaan; mistä asioista luomun terveellisyys erilaisilla kuluttajilla muodostuu. Lisäksi tarkasteltiin, miten luomusta suhteellisesti vähän, keskimäärin ja paIjon tietävät poikkeavat toisistaan demograafisten taustatekijöiden ja asennetaipumustensa (yleinen terveellisyyskiinnostus, luonnollisuuskiinnostus ja arkiajattelutaipumus) suhteen. Tutkimus suoritettiin kyselylomaketutkimuksena (n=1154). Vastaajien ostokäyttäytymistä selvitettiin kysymällä 15 erilaisen luomutuotteen käyttöuseutta. Luomutuotteiden valintaa selvitettiin lomakkeella kokeellisessa valintatilanteessa, jossa vastaaja valitsi seitsemän erilaisen tavanomaisen tai luomuelintarvikkeen välillä. Lisäaineiden vaikutusta valintaan selvitimme kahdella osittain erilaisella lomakkeella: puolet lomakkeista sisälsi lisäaineettomia luomutuotteita, ja puolet lomakkeista luomutuotteita, joissa osassa oli lisäaineita. Luomutiedon määrä oli yhteydessä vastaajien uskomuksiin luomun terveellisyydestä sekä raportoituun luomutuotteiden ostoon ja valintaan. Eniten tietävät ostivat perusluomutuotteita merkitsevästi useammin kuin kahteen alempaan tietoluokkaan kuuluvat. Jalostettujen luomutuotteiden oston useudella ja tietotasolla ei sen sijaan ollut merkitsevää yhteyttä. Ruoan luonnollisuutta eniten arvostava kuluttajaryhmä osti muita useammin peruselintarvikkeita luomuna, mutta jalostettujen elintarvikkeiden kohdalla eroja ryhmien välillä ei ollut. Vastaajilla, joiden tietotaso oli alhaisin, käsitykseen luomun terveellisyydestä sekoittui myos ravitsemuksellisia terveelliyysuskomuksia. Vähiten tietävät uskoivat mm. muita useammin, etta luomutuotteet sisältävät enemmän vitamiineja ja hivenaineita sekä vähemmän rasvaa ja suolaa kuin tavanomaiset elintarvikkeet.