Search

The simultaneous worldwide disruptions in the 2020s, such as the COVID-19 pandemics, Brexit, trade disruptions, and the war in Ukraine, have shown how vulnerable the traditionally preferred global supply chains can actually be. The disruptions have negatively affected companies that have been dependent on global suppliers in particular. Simultaneously, there has been a trend towards greener models and policies to fight climate change. One recognised example is the circular economy (CE), which has been seen as an alternative to the currently dominant linear ‘take-make-dispose’ economy. The CE is a multidimensional umbrella concept that covers different methods aimed at environmental, economic and social sustainability. For example, a CE aims at local material utilisation through different value-recovery means, namely, reusing, refurbishing, remanufacturing and recycling. There are studies that show how a CE has improved local material availability but the CE concept is not yet mature enough and features various challenges, mostly related to economic and environmental viability. Therefore, it is important to identify the current limits of the CE and the types of products that are suitable for a CE. In this dissertation, the CE’s ability to improve local material availability and thus supply chain resilience was studied, including current challenges. The dissertation was qualitative in nature, using a case study research method. The main methods for empirical data collection were semi-structured interviews and surveys but supportive materials, such as company-related documentation, were also used. The most important finding of this dissertation is that local material availability and supply chain resilience can be improved by means of a CE. The study indicates that, for the examined products, the CE is an applicable concept for expensive and highly specialised products that have high residual value. CE methods, such as local remanufacturing and reusing, can also improve the availability of high-quality products. Tiivistelmä Samanaikaiset maailmanlaajuiset häiriöt 2020-luvulla, kuten koronaviruspandemia, Brexit, kauppasodat ja Ukrainan sota ovat osoittaneet, kuinka haavoittuvaisia perinteisesti suositut maailmanlaajuiset toimitusketjut voivat todellisuudessa olla. Häiriöt ovat vaikuttaneet negatiivisesti erityisesti niihin yrityksiin, jotka ovat olleet riippuvaisia globaaleista toimittajista. Samanaikaisesti on vallinnut vihreän siirtymän trendi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Eräs kattavasti tutkittu ja tunnistettu keino vihreään siirtymään on kiertotalous, joka on nähty vaihtoehtona nykyisin vallitsevalle lineaariselle ”ota-valmista-hävitä” -toimintaperiaatteelle. Kiertotalous on moniulotteinen käsite, joka kattaa erilaisia keinoja, jotka tähtäävät ympäristölliseen, taloudelliseen, sekä sosiaaliseen kestävyyteen. Kiertotaloudella tähdätään esimerkiksi materiaalien paikalliseen hyödyntämiseen uudelleenkäytön, kunnostamisen, uudelleenvalmistuksen, sekä kierrättämisen kautta. Useat tutkimukset osoittavat, että kiertotalouden avulla voidaan parantaa paikallista materiaalien saatavuutta, mutta kiertotalous ei ole vielä täysin kypsä käsite, ja se sisältää lukuisia, erityisesti taloudellisia ja ympäristöllisiä haasteita. Tämän vuoksi on tärkeää ymmärtää, mitkä ovat kiertotalouden tämänhetkiset rajoitukset ja millaisiin tuotteisiin kiertotalous soveltuu. Tässä väitöskirjassa tutkitaan kiertotalouden mahdollisuuksia kehittää paikallisia materiaalivirtoja ja siten toimitusketjujen resilienssiä ottaen huomioon nykyiset haasteet. Tämä tutkimus on luonteeltaan laadullinen, ja tutkimusmenetelmänä on käytetty tapaustutkimusta. Pääasialliset keinot empiirisen datan keräämiseen olivat puolistrukturoidut haastattelut ja kyselyt, jonka lisäksi käytettiin tukevaa materiaalia, kuten yritysten sisäistä dokumentaatiota. Tärkein löydös tässä väitöskirjassa on, että kiertotalouden avulla voidaan parantaa paikallista materiaalisaatavuutta ja toimitusketjujen resilienssiä. Tutkimus osoittaa, että tutkittujen tuotteiden osalta kiertotalous on tällä hetkellä soveltuva toimintamalli kalliille ja vahvasti erikoistuneille tuotteille, joilla on korkea jäännösarvo. Kiertotalouden keinot, kuten paikallinen uudelleenvalmistus ja uudelleenkäyttö voivat myös parantaa korkealaatuisten tuotteiden saatavuutta.