Search

Loot boxes are popular random reward mechanisms in digital games, attracting players to invest real money to enhance their gaming experiences. Loot boxes share striking similarities to gambling and might contribute to one’s economic strain, but more research is needed on the underlying vulnerabilities and motivational traits in loot box purchasing. This paper examines associations with self-reported increase in loot box purchasing and debt problems during the first year of the COVID-19 pandemic. International survey data were collected in 2021, consisting of Finnish, Swedish, and British respondents (N = 2,991) aged 18 to 75. Partial least squares modeling was used as an analytical technique. The findings bring valuable insight into the underlying psychosocial and motivational factors in loot box purchasing and its association with indebtedness. peerReviewed

Artikkelissa tarkastellaan laadullisen kyselyaineiston (N=180) avulla suomenkielisten, 15–25-vuotiaiden nuorten kokemuksia pelikäytöksestä digitaalisten pelien parissa. Teema-analyysin avulla rakennetut teemat valottavat epäasiallisen pelikäytöksen syitä ja seurauksia, kilpailullisten pelien suunsoittokulttuuria, pelikulttuureissa esiintyvää rakenteellista syrjintää, sekä myönteistä pelikäytöstä. Pelikäytös näyttäytyy artikkelissa monipuolisena ja monimutkaisena kokonaisuutena, johon vaikuttavat niin yksilöiden ominaisuudet ja mieltymykset kuin pelikulttuurien ja yhteiskunnan rakenteet. Artikkelin lopussa esitetään ehdotuksia keinoista vähentää asiatonta pelikäytöstä. This article explores the experiences of online gaming conduct of Finnish-speaking, 15–25-year-old digital gameplayers through qualitative questionnaire data (N=180). Themes constructed through thematic analysis shed light on the reasons and outcomes of hostile online behaviour, trash talk culture prevalent in competitive online games, structural discrimination in gaming cultures, and prosocial online gaming behaviour. Online gaming conduct is shown to be a complex whole impacted by both individual features and preferences and structures in society and game cultures. At the end of the article, suggestions are made for ways of reducing hostile and discriminating online conduct in gaming. peerReviewed

Excessive online behaviors refer to harmful or disproportionate use of digital network applications. Such behaviors are likely to be associated with escapist motives. Our aim was to analyze whether escapism predicts excessive gambling, excessive gaming, and excessive internet use over time. A longitudinal sample of Finnish residents aged 18–75 years (n = 1022, 51.27% male) was surveyed at three time points during the COVID-19 pandemic in 6-month intervals: April 2021 (Time 1), October–November 2021 (Time 2), and April–May 2022 (Time 3). Of the original Time 1 respondents, 66.80% took part in the surveys at both Time 2 and Time 3. All surveys included measures for excessive gambling (Problem Gambling Severity Index), excessive gaming (Internet Gaming Disorder Test), and excessive internet use (Compulsive Internet Use Scale). Three escapism-specific questions were used to construct a dedicated escapism variable. Socio-demographic variables, alcohol consumption, and psychological distress were used as controls. The study was conducted with multilevel regression analyses using hybrid models. Our research showed that escapism had strong within-person effects on excessive gambling, B = 0.18, p = 0.003; excessive gaming, B = 0.50, p < 0.001; and excessive internet use, B = 0.77, p < 0.001 over time. The between-person effect of escapism was demonstrated on excessive gaming B = 0.91, p < 0.001, and excessive internet use B = 0.61, p = 0.036. Adverse societal events and uncertain times can manifest in excessive online behaviors motivated by escapism, highlighting a need to focus prevention efforts on healthy coping methods. publishedVersion

Early adolescents are accustomed to using information technology (IT) for different purposes as a part of their everyday life. While IT use can provide many benefits, it can also include negative experiences, such as feelings of stress (i.e. technostress). Considering that young IT users’ technostress perspectives have remained limited in the literature, this paper attempts to contrast their experiences with aspects from earlier research. A qualitative content analysis of semi-structured interviews with 31 primary and secondary school students reveals that early adolescents have encountered stressful IT use experiences that vary based on the degree of stress. The experiences relate to different dimensions of IT use, namely 1) online social (media) behaviour, 2) notification-driven behaviour, 3) social distancing and online education behaviour, and 4) gameplay and other aspects of IT use behaviour. Common denominators for these experiences include the attention or time required by IT use and coming across unwanted content or communications. In addition to reporting negative feelings and emotions, the participants mentioned physical strains, including headache and exhaustion. Although early adolescents can face experiences that can be contrasted with similar stressors and strains as adults, the distinct characteristics of their IT use should be considered in future research. publishedVersion

This chapter examines toxic meritocracy in relation to gender in competitive Overwatch, asking how gender affects a player’s opportunities for engagement in that scene. It analyzes online news stories and community discussions concerning “Ellie” – a fabricated competitive woman gamer created as a “social experiment” by a man player. The confluences between gender and toxic meritocracy become visible in the assumption there must be an experienced man gamer behind the battletag, the gender-based harassment targeted at Ellie, and the reflections on the importance of setting an example as the first team taking a woman player for Contenders. The analysis shows that despite a strong belief in meritocracy upheld within the community, there are many barriers limiting the participation of those entering competitive Overwatch as women.

This study investigated the associations of accelerometer-measured physical activity, sedentary time and screen time with the incidence of neck and shoulder pain in school-aged children over a two-year follow-up. Children (aged 10–15) were measured at baseline 2013 (T0) (n = 970) and at follow-ups 2014 (T1) and 2015 (T2). Neck and shoulder pain frequency and screen time were determined with a web-based questionnaire. Daytime moderate to vigorous physical activity and sedentary time were measured with an accelerometer. Logistic regression was applied, and the results were adjusted for age, gender, body mass index and bedtime. Accelerometer-measured physical activity or sedentary time at baseline were not associated with the incidence of neck and shoulder pain at the two-year follow-up. Associations of neck and shoulder pain incidence with overall screen time (p = 0.020), and especially with passive gaming time (p = 0.036) and social media time (p = 0.023) were found at the first but not the second follow-up. The neck and shoulder pain incidence associated with overall screen time, passive gaming time and social media time at the first follow-up. The importance of limiting screen time, should be explored in order to find new approaches in preventing neck and shoulder pain in school-aged children. peerReviewed

We pursue Overwatch player profiles via a statistical cluster analysis of survey data from the UK (N = 1089) and the USA (N = 417). The profiles are based on the players’ activity, challenge, and experiential preferences as well as motivations. Our analytical process produces six esports player clusters, two of which with Overwatch. The first (OW1) plays mainly Overwatch and Fortnite on a console, and they enjoy diverse types of non-competitive play elements more than other esports players. The second cluster (OW2) plays mainly Overwatch and League of Legends on a PC, and despite appearing more “competitive”, they did not report more competitive preferences. We suggest that the alleged “casual” and “competitive” types might not be the best way to identify esports and Overwatch players.

Background: The uncertain and stressful global situation caused by the COVID-19 pandemic has the potential to cause anxiety and impact people's mental health. Simultaneously, social distancing policies have isolated people from their normal social interactions. These societal changes have inevitably influenced gambling and gaming practices, and many people may have turned to betting or gaming as a means of social exchange. This study examined the influence of COVID-19 anxiety on increased mental health problems and their relationship to gambling and gaming problems. The mediating role of social motives for gambling and gaming was also investigated. Material and methods: Finnish adults (N = 1530; Mage = 46.67; 50.33% male) were recruited from a volunteer participant panel to participate in a survey study. COVID-19 anxiety was assessed using a scale adapted from the Spielberger State–Trait Anxiety Inventory. Mental health problems were evaluated with the five-item Mental Health Inventory. Gambling problems were measured using the Problem Gambling Severity Index, and gaming problems were measured with the Internet Gaming Disorder Test. Social motives for gaming were evaluated using a single-item measure. Analyses used generalised structural equation modelling. Results: COVID-19 anxiety predicted increased mental health problems, which were associated with heightened gambling and gaming problems. Social motives for gambling and gaming were a significant mediator, suggesting that gambling and gaming problems are emphasized markedly among those who are socially motivated by and involved in such games. Conclusions: Mental health problems experienced during the pandemic and the social properties of games might accentuate gambling and gaming problems. publishedVersion

Tämä artikkeli käsittelee e-urheilua osana aktiivisesti pelaavien turkulaisten poikien elämää. Laadullisen haastatteluaineiston (N=14) kautta artikkeli avaa nuorten näkemyksiä e-urheilun asemasta sekä henkilökohtaisena että yhteiskunnallisena toimintana. Tutkimus viittaa siihen, että e-urheilun rooli aktiivisesti yhdessä pelaavien poikien arjessa toimii perinteisten urheilulajien tavoin tavoitteellisena kilpailuna kuin myös vähemmän tavoitteellisena sosiaalisena ajanvietteenä. Kyseiselle joukolle e-urheilu on harrastus, jota myös perhe, ystävät ja yhteiskunta yhä useammin tukevat. Ohjattu e-urheilutoiminta sekä siihen liittyvät sosiaaliset infrastruktuurit todennäköisesti edesauttavat terveen videopeliharrastuneisuuden kehitystä. This article investigates esports as a part of the lives of Finnish boys who are active gamers. Through qualitative interviews (n= 14), we discuss the boys' views on esports as a persona! and societal activity. The research indicates that esports can be compared to traditiona! sports both as a goal-oriented competitive activity and as a social pastime for boys who play together with others. For them, esports is a hobby that is increasingly supported by family, friends, and society alike. Supervised esports and the related social infrastructures likely encourage the development of healthy gaming habits. peerReviewed

A decade ago, it was still somewhat conventional to start a study by writing how “esports is a novel phenomenon.” As we write this introduction in 2021, that is no longer true. Today, more than a thousand studies have been published on esports, including several books and special issues. Moreover, the work is no longer conducted purely in the “game studies” related fields, but across numerous domains from medical and health sciences to economics and sports. Esports is no longer a novel phenomenon, not even for researchers. As both the industry and academia of esports progress—with hundreds of digital (and some analog) game titles being played as “esports”—it is more and more difficult to address “esports” in general. As the need for more specific case studies keeps increasing, this book on Overwatch responds to that need. nonPeerReviewed

This essay explores the question whether characters can exist without being signified in any way. If characters can exist trans-medially, independently of a particular form of signification or sign-vehicle, why not exist without any signification at all? What kind of existence would such a character have? And, paradoxically, what would examples look like? While the question at face value might appear logically invalid, I argue that at (or just beyond) the minimalist end of the character-representational spectrum, we find what might be called implied characters, that is, characters that are not in any way given, represented, named, or performed, but can only exist in the minds of their players during play, as a formal slot without physical, structural, communicational, or mental properties. peerReviewed

Change is a constant element of online games, and Overwatch as well as its playable characters have been through multiple changes since the launch of the game in 2016. In this chapter, we examine the relationships players have with the playable characters of Overwatch and specifically the role that character mechanics have in these relationships. Changes to game characters are a topic of avid discussion in Overwatch communities and evoke articulations of the meaning of game characters for the players.

nonPeerReviewed

This article discusses the ‘computer game’ as a pragmatic concept. A dual nature of the computer game as both a pragmatic idea and a pragmatic meaning is introduced. Practical meanings of the computer game correspond with the concrete effects that engaging with computer games produces in an individual. Practical ideas of the computer game correspond with the subjectively constituted conceptual families concerning the computer game’s assumed practical meaning. Individual computer games can be considered flat or round depending on the range of their practical meanings. Thus, the article contributes to the study of cultural objects by offering a framework for examining the evolution and existence of such objects as cross-cultural practical entities – less in terms of communication, media, and materiality, and more in terms of concrete actions and events that individuals across societies commence and conceptualize.

Digital platforms connecting users and service providers have a central role in determining the value creation structure of ecosystems. Platform developers try to achieve a dominant position for the platform with a strong ecosystem around it. The size and attractiveness of the services can attract new users, and growing user volume can bring new co-operative service providers to the service partner network. An interesting question is how the presence of power and potential power asymmetry affect the value creation capability and the structure of a network around a platform? This chapter describes an example of value creation and the influence of power asymmetry in a digital ecosystem built around a cloud gaming platform. publishedVersion

This study was conducted to investigate the psychometric properties of the Finnish version of the Internet Gaming Disorder Test (IGDT-10), identify the proportion displaying problematic gaming behavior (PGB) among Finnish vocational school students, and characterize the relationships between sociodemographic factors and gaming characteristics predicting PGB in this population. This cross-sectional study involving 773 students (mean age 17.5 years). Socio-demographic and gaming behavior characteristics were established using a web-based survey. A confirmatory factor analysis (CFA) showed that the IGDT-10 test has appropriate psychometric properties. The proportion of students exhibiting PGB based on the DSM-5 cut-off threshold was 1.3%. Regression analysis showed that male gender, preference for gaming on a personal computer, gaming time, poor self-perceived health status, and a preference for the solo and multiplayer online battle arenas (MOBA) game genres related positively to PGB scores. These findings demonstrate the appropriateness of the IGDT-10 test for the assessment of problematic gaming among adults, and support further research on PGB in Finland.

The discussion around children’s digital game culture has resulted in two contradictory images of children: the passive, antisocial children uncritically and mechanically consuming digital game content and the active, social children creatively using and interacting with digital game content. Our aim is to examine how these seemingly contradictory ideas of “active” and “passive” children could be considered. By means of empirical examples of children playing digital dress-up and makeover games, we will point out that for the successful use of these concepts, they need to be thoroughly contextualized. By discussing the context and referent of activity and passivity, it is possible to overcome the unnecessary polarization of the discourses on children’s digital game culture. If the purpose is to advance the multidisciplinary discussion on digital games and childhood, the naive or careless use of the concepts of activity and passivity should be avoided.

peerReviewed

This paper examines player-to-player interaction in Hearthstone: Heroes of Warcraft (Blizzard Entertainment, 2004). The game designers have attempted to limit what they see as negative interaction by forcibly limiting player-to-player social interaction. Based on an analysis of forum discussions, this empirical study illustrates how players utilize Hearthstone's restricted communication affordances for negative and insulting purposes, and how players negotiate their shared symbolic reality concerning this type of interaction, labeled "Bad Manner(s)" or "BM". The continuous debate over an issue which ultimately cannot be solved shows that players care deeply about the game and the surrounding culture. This study contributes to our understanding of player-to-player communication, and offers insight into game design from a social interaction point-of-view. By doing so, it connects with the larger questions of emergent negotiations of meaning related to human communication behavior in technology-mediated settings with designed limitations on communicative affordances. peerReviewed

Peliyhteisöt ovat merkittävässä roolissa verkkopeleissä ja myös niiden ulkopuolella. Valtavat verkkopelit, kuten World of Warcraft, keräävät pelaajia pelaamaan yhdessä ja muodostamaan peliyhteisöjä. Pelit tarjoavat erilaisia aktiviteetteja peliyhteisöille, joten pelaajat haluavat olla osana niitä. World of Warcraftilla on pitkä historia ja teknologia on kehittynyt paljon sen aikana. Tutkielma keskittyy siis pääasiassa tutkimaan World of Warcaftia ja sen peliyhteisöjä sekä niiden käyttämiä teknologisia työkaluja. Tutkielmassa käsitellään peliyhteisöjä ja niihin vaikuttavia teknologioita. Mitkä asiat ovat ratkaisevassa roolissa peliyhteisöjen selviämisessä ja mitkä asiat aiheuttavat muutoksia niissä. Näiden lisäksi, miten teknologia on vaikuttanut peliyhteisöjen kehittymiseen ja niissä tapahtuviin muutoksiin. Tutkimuksessa tutkitaan myös minkälaisia ilmiöitä ovat pelistriimaaminen ja esports sekä niiden ympärille muodostuneet peliyhteisöt. Tutkielma toteutettiin narratiivisella tutkimusstrategialla ja sen perustana toimi tutkielman yhteydessä toteutettu ryhmäkeskustelu. Ryhmäkeskustelun perusteella tutkielmassa toteutettiin case-esimerkki World of Warcraft -peliyhteisön historiasta ja sen muutoksista. Case-esimerkin avulla löytyi selkeitä vastauksia tutkimukselle asetettuihin kysymyksiin. Suurimpina tekijöinä peliyhteisön selviytymisessä ovat niiden jäsenten muodostamat pienemmät ryhmät sekä jäsenten välille muodostuneet ystävyyssuhteet. Näiden lisäksi peliyhteisö vaatii vahvan ydinryhmän, joka johtaa sitä reilusti ja läpinäkyvästi. Teknologian kehittyminen on antanut peliyhteisöille työkaluja, joiden avulla ne pystyvät parantamaan suoritustasoaan ja samalla helpottavat sekä parantavat niiden perustoimintoja, kuten rekrytointia. Pelistriimaaminen ja esports ovat kehittäneet ympärilleen erilaisia peliyhteisöjä. Ne ovat suuressa roolissa molempien ilmiöiden kasvamisessa.

peerReviewed

Highlights • A dataset from Finland in 2015 (systematic random sampling N = 4511) suggests an (unweighted) prevalence rate of certain “addicted gaming” (videogame play) to be 0.6% among local gamers and 0.03% among the whole population. • The implied prevalence of certain “problematic gaming” (videogame play) climbs to 1.4% among local gamers and 0.6% among the whole population. • Of those “addicted” individuals to whom videogame play was a problem “almost always,” eight reported their hours of play during a week (72, 30, 10, 7, 4, 1, 1, 1), which indicate that “addicted gaming,” if understood as excessive play, might not be optimal for describing such problems., We bring attention to a notable unreported “gaming addiction” or “problem gaming” prevalence data set that adds significantly to both the DSM-5′s call for further Internet Gaming Disorder research as well as many other scientific encouragements for more wide-ranging reports on the topic.

peerReviewed

Kirjoittaja tutki väitöstutkimuksessaan peliympäristöjä yhteisöllisen oppimisen rikastajina. Hänen mukaansa peliympäristössä syntyy vahva yhteinen tila, joka vahvistaa keskinäistä vuorovaikutusta ja yhteisöllistä oppimista. Hänen käyttämiään peliympäristöjä olivat eScape ja Gate for Collaboration. Tutkijan mukaan peliympäristö motivoi ja helpottaa hajautetuissa ryhmissä vaikeidenkin asioiden käsittelyä. – Johanna Blueminkin väitöskirja Virtually face to face : enriching collaborative learning through multiplayer games (Oulun yliopisto 2011). Artikkeli on toteutettu Ella ja Georg Ehrnroothin säätiön apurahan turvin.

Background Games and elements of gamification can be utilized in mental healthcare to provide customized interventions for the service users. However, very little evidence exists as to what kind of experiences service users and professionals have towards games and gaming, and what their perceptions of the phenomenon are. This sort of information is needed to help professionals put game-based interventions actively into practice in mental health services. Research objectives The objective is to describe the experiences and perceptions of digital games and gaming from the perspectives of mental health service users and mental health professionals. Methods In this qualitative study, data consisted of interviews of 23 mental health service users and professionals working in the mental health field. We conducted altogether 39 interviews. Sixteen of the participants were interviewed twice. Main categories and subcategories were identified using qualitative content analysis. Results The analysis revealed four distinct orientations towards games and gaming: (a) compulsive gaming; (b) closet gaming; (c) gaming as a hobby; and (d) late bloomers. Each group was characterized by different personal histories, experiences, conceptions and attitudes regarding gaming and digital games. Conclusion When attempting to implement a game-based intervention in mental health services, it is essential to recognize the different attitudes that both service users and staff exhibit concerning games and gaming. The attitudes of service users and professionals described in this study can be utilized in the implementation of game-based methods as part of care and rehabilitation in mental health services.

Tutkielmassa perehdytään verkkopelien toteutustekniikoihin ja usealla kielellä toteutettuihin ohjelmistoihin. Konstruktiivisessa osassa näiden avulla rakennetaan yksinkertainen ohjelmistokehys nopeaan verkkopelikehitykseen. Kehyksen toimivuutta arvioidaan eri menetelmillä. This thesis studies the implementation of online games and multi-language software development. A simple rapid application development framework for online games is developed based on these studies. The framework's performance is analyzed using various methods.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää verkkopeliteollisuuden nykyhetkeä sekä tulevaisuuden näkymiä. Tässä tutkimuksessa verkkopeliteollisuus käsitteenä tarkoittaa sitä videopeliteollisuuden osaa, joka tuottaa verkkopelejä tai standardipelejä verkko-ominaisuuksin. Tutkielmassa tutkitaan verkkopeliteollisuuden kehitystä niin teknologian kuin pelien innovatiivisuuden kannalta videopeliteollisuuden kautta, sillä niiden kehitys kulkee suurimmilta osin käsi kädessä ja heijastuu toisesta toiseen. Tutkielma käsittelee videopeliteollisuutta niin maailmanlaajuisena kuin suomalaisenakin ilmiönä. Tutkielman lähtökohtana on vuonna 2008 valmistunut Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyöni samasta aiheesta. Opinnäytetyön ja pro gradun välissä kuluneet 7 vuotta ovat mahdollistaneet usean vuoden seurannan verkkopelialan tulevaisuuden tutkimisessa. Tutkielma toteutettiin pääosin kvalitatiivisena. Tutkielmaan haastateltiin vuoden 2015 kesän ja syksyn aikana kasvotusten kahta pelialan asiantuntijaa sekä kahta pelialalla vuosia työskennellyttä ammattilaista. Lisäksi yhtä ammattilaista sekä asiantuntijaa haastateltiin sähköisesti logistisista syistä. Haastatteluihin osallistui myös yhteensä kaksitoista kokenutta verkko- ja standardipelaajaa tuoden esiin videopeliteollisuuden päävoimavaran, eli pelaajien, mietteitä pelaamisen nykytilanteesta sekä tulevasta. Haastattelukysymykset mukautettiin kaikkiin haastattelutapoihin ja haastattelukohteille sopiviksi. Laadullisen tutkimuksen otoksen pienestä koosta johtuen ei tutkimustuloksia voida yleistää. Suurimmat kontrastit asiantuntijaryhmän sekä pelaajien välillä tulivat mikromaksuihin liittyvissä aiheissa, mutta muuten ryhmän vastaukset olivat usein hyvin samoilla linjoilla toisensa kanssa, joten tuloksia voi otoksen pienehköstä koosta huolimatta pitää suuntaa-antavina. Yksi alkuperäisessä vuoden 2008 tutkielmassa selville tullut tärkeä asia oli markkinoinnin merkitys nykyvideopeliteollisuudessa. Haastatteluista kävi ilmi, että vielä vuosituhannen vaihteessa menestyivät parhaiten pelit, jotka saivat arvioinneissa parhaat arvosanat. Nykyään pelillisen hyvyyden taakse tarvitaan markkinointivoimaa ja mitä massiivisempi markkinointikalusto pelin julkaisijalta löytyy, sitä paremmin pelit myyvät. Tätä kaavaa on osittain onnistunut horjuttamaan digitaalisen jakelun hurja yleistyminen, mutta se on myös samalla aiheuttanut pelimarkkinoilla runsaudenpulaa, jolloin viraalisesta markkinoinnista on tullut entistä tärkeämpää. Kehittyvässä ympäristössä toimiminen vaatii jatkuvaa uutta oppimista ja innovaatio on alalla kullan arvoista.

Tämä tutkimus käsittelee massiivisesti monipelattavan netti rooli-peli World of Warcratin pelaamisen ajallisia ja paikallisia rajoja fenomenologisella ja autoetnografisella lähestymistavalla. Tutkimus selvittää tapahtuuko pelaaminen taikapiirin sisällä ja voidaanko taikapiirin rajojen katsoa olevan samat kuin itse digitaalisen pelin. Taikapiiri on Johan Huizingan (1938) määrittämä konsepti ja sen mukaan pelin ja leikin kokemus on ajallisesti ja tilallisesti muusta ympäristöstä rajattua aktiviteettia. Tutkimuksessa tutkijan oma pelaamisen kokemus on otettu autoetnografisen analyysin lähtöpisteeksi ja pelaamisen kokemuksen kautta arvioidaan onko pelaaminen suljettua pelin sisään vai ylittääkö se pelin rajat. Tutkimus ehdottaa että pelaaminen ylittää pelin rajat ja taikapiiri ei ole sama asia kuin peli ja sen rajat. Tässä se seuraa Stenrosin (2014) ehdotelmaa jonka mukaan pelin raameja on useampi kuin yksi. Tutkimus ehdottaa että pelaamisen taikapiirin on laajempi kuin pelin digitaalinen alue. Taikapiiri itsessään on myös periksi antava ja sen reunat ovat sumeat ja muuttuvat eri pelaamisen kokemuksien myötä. Tutkimus ehdottaa konseptia pelitila kuvaamaan tätä muokkautuvaa ja liikkuvaa pelaamisen kokemuksen tilaa. Siitä huolimatta että pelitila on yksilöity tila joka muokkautuu suhteessa pelaajaan, joitakin yleisiä tendenssejä voidaan määrittää analysoimalla peliä itsessään: Pelin ajalliset ja paikallalliset kehykset voivat ehdottaa kuinka paljon pelin ulkopuolelta voidaan tuoda pelitilaan. Pelin ajalliset ja paikalliset kehykset ovat analysoitu hyödyntämällä Zagasia ja Mateasta (2007), Ricoeuria (1992, 2004) sekä de Mullia (2005). Tutkimuksessa ehdotetaan että koska World of Warcraft on ”avoin maailma” peli, joka vahvasti rohkaisee sosialisaatioita ja yhteistyötä pelaajien välillä, se itsessään mahdollistaa ja ehdottaa pelitilan laajentamista itse pelin ulkopuolelle. This study addresses the temporal and spatial boundaries of the play of massively multiplayer online role-playing game World of Warcraft with phenomenological and autoethnographical approach. The study assesses if the play happens inside a magic circle and can this magic circle be equated with the digital game. Magic circle is concept defined by Johan Huizinga (1938) and it maintains that play activity is spatially and temporally separated activity. In this study the play experience of the author has been taken as the starting point of the autoetnographic evaluation and through the play-experience it is assessed if the play is disclosed to the game or if it surpasses the limits of the game. The study suggests that play escapes beyond the boundaries of the game and that magic circle cannot be equated with the game platform. In this it follows Stenros (2014): Instead of one frame of the play or one magic circle we have multiple. This study suggests that the magic circle of play is larger than the digital area of the game. The magic circle itself becomes permeable too. Its edges are hazy and differ from one play experience to another. The study suggests the use of term playspace for this hazy and shifting area of play. Despite the fact that playspace is individualized space which varies in relation to the players, some general tendencies can be found by analysing the game itself: the game temporality and spatiality can suggest how much can be brought from outside of the game to the playspace. The analysis of the game temporality is done by following Zagas and Mateas (2007), Ricoeur (1992, 2004) and de Mul (2005). It is suggested that as World of Warcraft is open world game which heavily encourages co-operation and socialization between the players, the game itself facilitates and encourages expanding the playspace beyond the area of the game.

Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia ja analysoida verkkopelin pelaamista ja siihen liittyvää vuorovaikutusta. Tavoitteena oli selvittää, miten ja miksi lapset pelaavat verkkopeliä ja millaista vuorovaikutusta pelaamiseen liittyy. Lisäksi haluttiin selvittää, miten lapsille suunnattua verkkopeliä voitaisiin kehittää. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Aineisto kerättiin haastattelemalla ja havainnoimalla verkkopelin pelaajia yksilö-, pari- ja ryhmätilanteissa. Tutkimukseen osallistui yhdeksän 7–12-vuotiasta lasta. Tutkimustilanteissa lapset pelasivat verkkopeliä ja samalla heitä haastateltiin pelaamisesta. Tutkimustilanteissa pelattiin Ylen tuottamaa Boforia, joka on lapsille suunnattu monen pelaajan verkkopeli. Aineisto analysointiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulokset osoittavat, että lapsilla on erilaisia tapoja pelata verkkopeliä. Lapset voivat pelata kokemuslähtöisesti tai suorituskeskeisesti. Kokemuslähtöinen pelaaminen keskittyy pelin maailmaan, hahmoihin ja tarinaan sekä videoihin. Suorituskeskeinen pelaaminen taas korostaa pelissä edistymistä, suorituksia ja kilpailua. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että verkkopelin pelaamiseen liittyvä vuorovaikutus voi olla monimuotoista. Pelaajien vuorovaikutus voi tapahtua välittömästi pelissä tai pelaamistilanteessa tai se voi ilmetä pelaamisen synnyttämänä vuorovaikutuksena. Tulosten mukaan pelissä lapset kilpailevat muiden pelaajien kanssa ja kokevat myös olevansa osa omaa joukkuetta. Verkkopeliä voidaan myös pelata yhdessä kaverien tai sisarusten kanssa joko yhteistyössä tai kilpaillen. Lisäksi lapset voivat neuvoa toisiaan pelin pelaamisessa ja tehtävien suorittamisessa. Tutkielma lisää tietoa lasten pelaamisesta, pelaamisen motiiveista ja pelaajien vuorovaikutuksesta. Tulokset auttavat ymmärtämään lasten median käyttöä, ja niitä voidaan hyödyntää lapsille suunnattujen pelien tai sovellusten suunnittelussa ja kehittämisessä.

This thesis studies the design principles of educational virtual worlds for pre-school children. It examines the culture and contextualization of the virtual worlds for children used for the purpose of informal education through learning games in the case study of JumpStart World Kindergarten. The theoretical background provides an overview of the historical development of educational virtual worlds based on the progression of MUDs, MOOs and MMORPG. In addition, the issues in implementation and adaptation of information and communication technologies (ICT) as part of educational methodologies are examined, thus a perspective is given of possible problems and solutions for optimization of use of virtual worlds as an alternative way for acquiring knowledge with a constructionist approach. In the second part of the study, the design principles of virtual worlds are elaborated by framing the technical aspects, content, virtual world typology and user types thus mapping educational virtual worlds between other genres of virtual worlds. The design principles, as well as the cultural and social aspect of educational virtual worlds provide a base for the analysis of the pedagogical approach of JumpStart World Kindergarten. In this section a qualitative and quantitative study of this virtual world’s game-play, characteristics and learning games was made. The results indicated the pedagogical problems in the implementation of the learning by doing theory, thus proving that this model is not well adapted to the interactive method of learning where a player learns most efficiently by meaningful interaction and personal constructivist experience.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli analysoida ryhmien vuorovaikutusta ja päätöksentekoa verkkopelissä. Tutkimuksessa selvitettiin, millaista ryhmien vuorovaikutus ja päätöksenteko oli sekä millaisia eroja ryhmien vuorovaikutuksessa ja päätöksenteossa ilmeni. Tutkimuksen tavoitteena oli myös analysoida, millä tavalla päätöksenteon funktionaalinen teoria soveltuu ryhmien päätöksenteon tarkasteluun verkkopelissä. Tutkimusaineistona olivat kahden neljän hengen ryhmän video- ja keskusteluaineistot hajautettujen työelämän ryhmien vuorovaikutuskoulutukseen kehitetyssä verkkopelissä. Tutkimukseen osallistuneet ryhmät koostuivat aidoista työelämän ryhmistä. Analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi, joka kohdistui ryhmien päätöksenteon ja vuorovaikutuksen piirteiden ja muotojen hahmottamiseen. Aineistolähtöisen analyysin ohella tutkimuskohteen kuvaamisessa hyödynnettiin määrällistä analyysia. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että ryhmien vuorovaikutus oli hyvin tehtävä- ja toimintakeskeistä. Suhdekeskeistä ja muuta vuorovaikutusta oli vähän. Ryhmät hyödynsivät päätöksenteossaan kaikkia päätöksenteon funktionaalisen teorian edellyttämiä funktioita. Päätöksenteon funktiot esiintyivät päätöksentekoprosessien eri vaiheissa eri laajuisina ja päätöksentekoa kuvasi useiden asioiden päällekkäinen käsittely sekä jatkuva päätöksenteon edestakainen liike, jossa ei ollut selkeää alkua tai loppua. Verkkopeli oli oleellisesti yhteydessä ryhmien päätöksentekoprosessiin, sillä ryhmät liikkuivat peliympäristössä ja tutustuivat peliympäristöön samanaikaisesti tehdessään päätöksiä. Vaikka ryhmien vuorovaikutus oli hyvin samankaltaista, ryhmien päätöksentekoprosessit etenivät kuitenkin hyvin eri tavoin. Erot ilmenivät sekä päätöksenteossa että peliympäristössä toimimisessa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että verkkopeli tarjoaa hedelmällisen ympäristön työelämän ryhmien vuorovaikutuskoulutukseen. Verkkopeli ei kuitenkaan välttämättä tee ryhmien vuorovaikutusta näkyväksi eikä tue ryhmien päätöksentekoprosessia tai opeta ryhmien jäsenille viestintätaitoja. Haasteena on verkkopelin toimintakeskeisyys, joka vie huomion päätöksenteolta. Verkkopelin hyödyntäminen edellyttääkin ryhmien koulutusta viestintään sekä verkkopelin kehittämistä pelaajien vuorovaikutusta ja päätöksentekoa tukevaksi. Päätöksenteon funktionaalinen teoria sopii ryhmien päätöksenteon etenemisen analysointiin verkkopelissä. Teoria ei kuitenkaan sovellu parhaalla mahdollisella tavalla päätöksenteon etenemisen selittämiseen, sillä se ei tuo kokonaisuudessaan näkyville ryhmien vuorovaikutusprosesseja ja toimintaa verkkopelissä. Verkkopelit tarjoavat mielenkiintoisen ja uuden kontekstin ryhmien päätöksenteon tutkimiselle.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Suomessa on käyty viimeaikoina vilkasta poliittista keskustelu Internet-pokerin julkiseen sääntelyyn liittyen. Poliittisessa keskustelussa on ehdotettu muun muassa Internet-pokerin kieltämistä sekä kansallisen Internet-pokerinpalvelun perustamista. Tämä tutkielma tarkastelee policy-analyysin avulla tähän keskusteluun liittyviä eri sääntelyvaihtoehtoja. Tutkielma kuvaa mahdollisia hyöty- ja haittapuolia eri sääntelyvaihtoehdoissa. Tutkielma on ensimmäinen laatuaan, joka käsittelee pelkästään Internet-pokerin julkisen sääntelyn mahdollisuuksia Suomessa. Sääntelyä lähestytään Giandomenico Majonen teosten sekä muiden maiden Internet-pokerin sääntelyratkaisujen kautta. Tämä tutkielma käyttää empiirisenä aineistona avoimella lomakekyselyllä kerättyä aineistoa, aikaisempia tutkimuksia sekä aiheeseen liittyvää uutisointia ja lakitekstejä. Avoimen lomakekyselyn vastaajiksi on valittu seitsemän aihealueen asiantuntijaa. Asiantuntijat sisältävät virkamieslähteitä sekä pelialanammattilaisia. Tutkielma sisältää kuusi eri sääntelyvaihtoehtoa, jotka ovat: nykyinen tilanne, kansallinen Internet-pokeripalvelu, Internet-pokerin lisensointi, Internet-pokerin kieltäminen, EU-tason sääntely Internet-pokerissa sekä itsesääntely. Eri sääntelyvaihtoehdot tuottavat erilaisia tuloksia. Kaikissa malleissa, missä pelaaminen lisääntyy, oli havaittavissa yhdistävä tekijänä ongelmapelaajamäärien todennäköinen kasvu. Hyötyjen ja haittojen suhteen malleilla ei ollut havaittavissa muita yhdistäviä tekijöitä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielma käsittelee pitkäkestoisen ja eheän virtuaalisen identiteetin rakentamisen merkitystä erilaisille käyttäjäryhmille virtuaalimaailmoissa. Esimerkkitapauksena tutkitaan Habbo Hotellia. Tutkielma tarkastelee, miten Habbo Hotellissa vierailevat nuoret ja siellä vierailun lopettaneet nuoret rakentavat erityyppisiä virtuaalisia identiteettejä. Lisäksi tutkitaan, millainen suhde ystävien etsinnällä sekä muulla sosiaalisella toiminnalla on eheän virtuaalisen identiteetin julkituomiseen. Virtuaalisella identiteetillä tarkoitetaan tutkielmassa monimuotoista kokonaisuutta, joka syntyy vierailijan halusta esiintyä muille vierailijoille tietyssä valossa, hänen kanssakäymisestään muiden vierailijoiden kanssa sekä virtuaalimaailman teknisistä rajoituksista. Habbo Hotellia käsitellään tutkielmassa virtuaalimaailmana. Se on kattokäsite erilaisille interaktiivisille verkkoympäristöille, jotka voivat sisältää tai olla sisältämättä pelillisiä elementtejä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu virtuaalimaailmojen historiaa käsittelevästä tutkimuksesta, identiteettiteorioista ja näiden välisestä vuoropuhelusta. Tutkielman identiteettikäsitys ponnistaa Erving Goffmanin (1971/1959) esittämästä tavasta hahmottaa sosiaalisen vuorovaikutuksen, yhteisön ja minän suhdetta. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään immersion eli uppoutumisen käsitettä sekä Richard Bartlen (2001) kehittämää avatar–hahmo–persoona-jaottelua. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu 11 teemahaastattelusta, jotka on tehty 13–17-vuotiaille suomalaisille ja yhdysvaltalaisille nuorille. Nuoret vierailevat tai ovat vierailleet Habbo Hotellissa. Teemahaastatteluihin päädyttiin, koska tutkielmassa haluttiin antaa ääni nuorille, jotka on usein marginalisoitu akateemisen tutkimuksen valtavirrassa. Lisäksi oltiin kiinnostuneita nuorten kokemuksista ja heidän sisäisten järkeilyprosessiensa nähtäväksi saattamisesta. Haastatteluaineistoa analysointiin teemoittelun ja tyypittelyn avulla. Aineistoa peilattiin myös Habbo Hotelin vierailijoista aiemmin tehdyn globaalin segmentointitutkimuksen tuloksiin. Haastatteluaineistoa analysoitaessa havaittiin, että haastateltavat reflektoivat ja eksplikoivat immersiivisiä kokemuksiaan pääsääntöisesti kahdella tavalla. Lopulta haastatteluaineistosta nousi esiin kaksi mahdollisimman yleistä tyyppiä: toiminnallisesti ja mentaalisesti uppoutuneet vierailijat. Analyysin tuloksina todettiin, että mentaalisesti uppoutuneet vierailijat arvostavat eheää virtuaalista identiteettiä toiminnallisia enemmän. Toiminnallisesti uppoutuneille avatar (eli digitaalisesti tuotettu visuaalinen representaatio) on enemmän hyötymisen väline kuin samastumisen kohde. Mentaalisesti uppoutuneiden kaipuusta eheään virtuaaliseen identiteettiin kertoi muun muassa se, että he tekivät muutoksia ensisijaiseen avatariinsa ja kokeilivat hyväksytäänkö nämä muutokset osaksi heitä. Mentaalisesti uppoutuneille oli myös tärkeämpää ylläpitää ja luoda uusia suhteita virtuaalimaailmassa. Habbo Hotellissa aktiivisesti vierailevat nuoret raportoivat vierailun lopettaneita vahvemmasta mentaalisesta immersiosta ja eheän virtuaalisen identiteetin rakentamisesta. Kulutushyödykkeillä oli rooli molempien ryhmien oleskelussa Habbo Hotellissa, mutta niitä käytettiin erilaisiin tarkoituksiin. Toiminnallisesti uppoutuneet käyttivät tavaroita ja varallisuutta mittarina, kun taas mentaalisesti uppoutuneet pyrkivät tekemään persoonallisuuttaan näkyväksi tavaroilla. Sisustamisen voi ajatella olevan mentaalisesti uppoutuneille vierailijoille yritys rakentaa kontekstia, josta muut vierailijat voivat saada vihjeitä virtuaalisen identiteetin pysyvyydestä.

Verkkopelit synnyttävät pysyviä vuorovaikutussuhteita Monen pelaajan verkkopelit tyypillisesti joko rohkaisevat pelaajien välistä vuorovaikutusta tai suorastaan vaativat sitä. Pelissä etenemisen vaatimuksena saattaa olla yhteistyö muiden pelaajien kanssa, tai peli voi perustua pelaajien väliselle kilpailulle.- Tyypillisiä verkkopelejä voi pelata melko itsenäisesti, hakematta syvempää kontaktia pelikumppaneihin. Sosiaalisuus on kuitenkin voimakas motiivi paitsi pelata verkkopelejä, myös muodostaa pysyvämpiä vuorovaikutussuhteita niiden piirissä, Siitonen kertoo.Verkkopelit perustuvat tietoverkkojen tarjoamiin tiedonsiirron mahdollisuuksiin. Tämä näkyy myös pelien tarjoamissa viestintämahdollisuuksissa. Pelin sisällä saattaa esimerkiksi olla tuki niin tekstipohjaiselle, kuvalliselle kuin ääneen perustuvalle viestinnälle. Lisäksi peli voi tarjota välineitä niin kahdenväliseen yhteydenpitoon kuin ryhmien tai yhteisöjen laajuiseen viestintäänkin.- Pelien sisältämien viestintämahdollisuuksien lisäksi jäsenet voivat pitää yhteyttä kasvokkain, puhelimitse, sähköpostin välityksellä tai vaikka IRCissä, Siitonen toteaa.Pitkäjänteinen vuorovaikutus luo pohjan yhteisöllisyydelleVerkkopeliyhteisöjen vuorovaikutus muistuttaa kasvokkain ylläpidettyjen ryhmien vuorovaikutusta. Yhteisöä koossa pitävänä voimana ovat jaetut arvot ja tavoitteet. Ne ovat myös neuvottelun kohteena läpi yhteisön elinkaaren. Arvot ja tavoitteet heijastuvat esimerkiksi siinä, kuinka yhteisö hyväksyy uusia jäseniä, ja siinä, kuinka yhteisön toiminnalle merkittävät roolit jaetaan. Niihin liittyvät ristiriidat voivat johtaa konflikteihin yhteisön sisällä, ja konfliktien ratkaisu tarjoaa puolestaan mahdollisuuden vahvistaa tai muuttaa yhteisöllisyyden perusteita.- Perinteiset identiteetin rakennuspalikat, kuten ulkonäkö tai ikä, eivät välttämättä merkitse mitään verkkopeliyhteisöissä. Saman yhteisön jäseninä ovat kenties 13-vuotias koululainen Ranskasta, 27-vuotias kotiäiti Ruotsista ja 44-vuotias diplomi-insinööri Yhdysvalloista. Kun yhteisön jäsenet eivät koskaan kohtaa kasvokkain, he muodostavat käsityksiä toisistaan esimerkiksi sen perusteella kuinka aktiivisia tai luotettavia he kokevat toisten olevan, Siitonen kuvailee.Teknologiavälitteisessä yhteydenpidossa ihmiset voivat muodostaa kuvan toisistaan nopeasti. Toisaalta pitkäjänteiseen vuorovaikutukseen perustuva tuntemus korostuu esimerkiksi silloin, kun päätetään kuka pääsee yhteisön johtotehtäviin. Vuorovaikutuksen myötä muodostuvalla maineella on näin todellista merkitystä verkkopeliyhteisöissä. Teknologiavälitteisessä yhteydenpidossa yhteisön jäsenten motivoituneisuus ja aktiivisuus korostuvat. On tyypillistä, että verkkopeliyhteisön johtohahmo tai pieni, vaikutusvaltaisten jäsenten sisäryhmä piirtää yhteisön toiminnan rajat ja antaa sille kasvot. Sosiaalisille verkostoille ominainen jatkuva muutos tulee hyvin esiin verkkopeliyhteisöissä. Uusia yhteisöjä syntyy ja vanhoja kuolee jatkuvasti, ja jäsenistön liike pelien ja yhteisöjen välillä on voimakasta. Toisaalta yhteisöjen pohjalla olevat sosiaaliset verkostot ja kahdenväliset suhteet voivat säilyä pitkäänkin, toimintaympäristöstä toiseen. Verkkopeliyhteisön kuolema ei merkitse välttämättä tällaisen verkoston romahtamista. On tavallista, että verkkopeliyhteisöistä eroaa pieniä versoja, jotka kasvavat uusiksi yhteisöiksi, tai että verkkopeliyhteisön kuoleman jälkeen osa sen muodostaneesta verkostosta alkaa rakentaa uutta yhteisöä.Siitonen käytti tutkimuksessaan haastatteluiden ja osallistuvan havainnoinnin avulla kerättyä aineistoa. Aineisto kerättiin kahdesta eri verkkopeliyhteisöstä massiivisessa linjaroolipelissä The main purpose of this study is to describe and understand the dynamics of social interaction in online multiplayer computer gaming communities. Online multiplayer gaming has been growing in popularity alongside the general growth of computer networks. Today, millions of people all around the world are playing online multiplayer games, many of which promote cooperation and competition between gamers as an integral part of the game. A substantial amount of gamers are therefore involved in the various social networks that exist within the context.This study was conducted qualitatively, and subscribes to the starting points of naturalistic or interpretative research. The data were collected by a year-long participant observation in two different online multiplayer communities in the game Anarchy Online, and by interviewing members (n=15) of multiplayer communities with varying backgrounds and gaming experience. The data were analyzed following an inductive approach with similarities to a grounded theory approach.The study considers the concept of community in the context of computer-mediated communication in general and of multiplayer games in particular. The various dynamics of social interaction within multiplayer communities are analyzed. These include the motivations behind membership in multiplayer communities, the processes of establishing roles and rules within a multiplayer community, the emergence of social identity, and conflicts and the disbandment of multiplayer communities. The study paints a picture of multiplayer communities as complex and varied social networks where constant negotiation of the values, norms and rules of the community contributes to the emergence of a shared understanding of the symbolic reality of the community and a shared social identity. The methodological questions concerning the study of social interaction in multiplayer communities are discussed in detail. Towards the end of the discussion attention is drawn to several aspects of social interaction in multiplayer communities that warrant further study.

Yhä useammalle ammatillisen koulutuksen oppijalle erilaiset virtuaaliset toiminta- ja peliympäristöt ovat keskeinen osa arkipäivää. Työelämässä puolestaan on asioita, joiden etukäteisharjoittelu on vaikeaa, kallista ja jopa vaarallista. Virtuaaliset peliympäristöt voivat tarjota ratkaisun tähän ongelmaan. Tutkimukset osoittavat, että parhaimmillaan pelit voivat parantaa oppimisen laatua ja tehostaa toimintaa, luoda kiinnostavia oppimistilanteita, auttaa sitoutumaan tehtävien suorittamiseen, ohjata käyttäytymistä ja ongelmanratkaisua sekä edistää yhdessä toimimisen taitoja. Lisäksi virtuaalimaailmassa pelaamisen avulla voidaan havainnollistaa vaarallisia tai pitkäkestoisia tilanteita sekä auttaa hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia. PedaGames-hankkeessa toteutettiin kolme erilaista 3D-oppimispeliä käytettäväksi ammatillisessa koulutuksessa. Tässä julkaisussa kuvataan toteutettuja pelejä ja niistä saatuja tutkimustuloksia. Lisäksi julkaisussa tarkastellaan myös laajemmin uusien teknologioiden käyttöä apuna ammatillisessa koulutuksessa. Julkaisu kannustaa ja rohkaisee opettajia käyttämään oppimispelejä opetuksen tukena. Jokaisen pelin yhteydessä on kuvattu niiden sisältöjen yhteys ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmiin sekä näyttökokonaisuuksiin. Tämä helpottaa tuotettujen pelien kohdentamista osaksi omaa opetusta. Pelit tarjoavat uuden välineen opettajien "työkalupakkiin".

nonPeerReviewed

We conceptualize the mobile game Pokémon Go as a service provider aiming to offer customers value propositions over an augmented reality (AR) platform, where players engage in co-creating value, such as fun, social unity and health. However, playing Pokémon Go can also ensue to value co-destruction through critical service interactions involving e.g. increased mobile costs, trespassing, accidents or assaults. Such could ensue to negative value outcomes, such as frustration, humiliation or unsafety. In order to prevent critical service interactions, it is significant to gain an understanding of value codestruction, which currently remains an unclear concept with a call for empirical studies. We address this gap by adopting a qualitative research approach and examining 55 critical Pokémon Go user incidents, and ca. 30 laddering interviews. The data is coded into process components categorized in three interrelated dimensions and three temporal points. As a result, a value co-destruction process framework for AR mobile games will be proposed. We contribute to the literature by empirically extending the extant value co-destruction conceptualization, and pioneering a study of value co-destructive user behaviour in the AR mobile games domain. Our findings will help researchers and managers understand value co-destructive user behaviour and rectify critical interaction components peerReviewed

In this paper, we explore women’s participation in esports and competitive gaming. We will analyze two different types of research material: online questionnaire responses by women explaining their reluctance to participate in esports, and online forum discussions regarding women’s participation in competitive Overwatch. We will examine the ways in which women’s participation – its conditions, limits and possibilities – are constructed in the discussions concerning women gamers, how women are negotiating their participation in their own words, and in what ways gender may affect these processes. Our findings support those made in previous studies concerning esports and competitive gaming as fields dominated by toxic meritocracy and hegemonic (geek) masculinity, and based on our analysis, women’s room for participation in competitive gaming is still extremely limited, both in terms of presence and ways of participation peerReviewed