Search

Videovälitteisyys on tullut jäädäkseen työnohjaukseen ja tarve ymmärtää etäohjauksen piirteitä on herättänyt tutkijat. Tässä artikkelissa esitellään etätyönohjauksen tutkimushanketta ja sen tuloksia sekä pohditaan vuorovaikutuksen edistämisen mahdollisuuksia. nonPeerReviewed

Beta rhythm modulation has been used as a biomarker to reflect the functional state of the sensorimotor cortex in both healthy subjects and patients. Here, the effect of reduced alertness and active attention to the stimulus on beta rhythm modulation was investigated. Beta rhythm modulation to tactile stimulation of the index finger was recorded simultaneously with MEG and EEG in 23 healthy subjects (mean 23, range 19–35 years). The temporal spectral evolution method was used to obtain the peak amplitudes of beta suppression and rebound in three different conditions (neutral, snooze, and attention). Neither snooze nor attention to the stimulus affected significantly the strength of beta suppression nor rebound, although a decrease in suppression and rebound strength was observed in some subjects with a more pronounced decrease of alertness. The reduction of alertness correlated with the decrease of suppression strength both in MEG (left hemisphere r = 0.49; right hemisphere r = 0.49, *p, ​

The influence of motivation on selective visual attention in states of high vs. low vigilance is poorly understood. To explore the possible differences in the influence of motivation on behavioral performance and neural activity in high and low vigilance levels, we conducted a prolonged 2 h 20 min flanker task and provided monetary rewards during the 20- to 40- and 100- to 120-min intervals of task performance. Both the behavioral and electrophysiological measures were modulated by prolonged task engagement. Moreover, the effect of reward was different in high vs. low vigilance states. The monetary reward increased accuracy and decreased the reaction time (RT) and number of omitted responses in the low but not in the high vigilance state. The fatigue-related decrease in P300 amplitude recovered to its level in the high vigilance state by manipulating motivation, whereas the fatigue-related increase in P300 latency was not modulated by reward. Additionally, the fatigue-related increase in event-related spectral power at 1–4 Hz was sensitive to vigilance decrement and reward. However, the spectral power at 4–8 Hz was only affected by the decrease in vigilance. These electrophysiological measures were not influenced by motivation in the state of high vigilance. Our results suggest that neural processing capacity, but not the timing of processing, is sensitive to motivation. These findings also imply that the fatigue-related impairments in behavioral performance and neural activity underlying selective visual attention only partly recover after manipulating motivation. Furthermore, our results provide evidence for the dissociable neural mechanisms underlying the fatigue-related decrease vs. reward-related increase in attentional resources. peerReviewed

This study aimed to improve our understanding of what constitutes a healthy organizational change process among university employees. Positive attitudes and proactive participation toward organizational change were presumed to affect and be affected by personality resources measured via core self-evaluations and work-related motivational well-being (vigor). The study used 3-wave longitudinal data collected in 2 large Finnish universities during their recent process of organizational change (N = 926). Structural equation modeling was used to establish the direction of the relationships between the variables. The results showed that high levels of both core self-evaluations and vigor were associated with more favorable perceptions of organizational change: employees high in core self-evaluations and vigor were more satisfied with the changes and the information provided about the changes, and were also more likely to be actively involved in the change process. It was further found that positive attitudes to change mediated the relation between vigor and core self-evaluations: vigorous employees perceived the organizational changes more positively, which in turn strengthened their internal self-evaluations. Overall, these longitudinal results show that, among university employees, core self-evaluations and vigor are both important resource factors influencing perceptions and reactions to organizational changes. (APA PsycInfo Database Record (c) 2019 APA, all rights reserved) peerReviewed

Education is a frequently recommended remedy for driver sleepiness in occupational settings, although not many studies have examined its usefulness. To date, there are no previous on-road randomized controlled trials investigating the benefits of training on sleepiness among employees working in road transport. To examine the effects of an educational intervention on long-haul truck drivers' sleepiness at the wheel, amount of sleep between work shifts, and use of efficient sleepiness countermeasures (SCM) in association with night and non-night shift, a total of 53 truck drivers operating from southern Finland were allocated into an intervention and a control group using a stratified randomization method (allocation ratio for intervention and control groups 32:21, respectively). The intervention group received a 3.5-hour alertness management training followed by a two-month consultation period and motivational self-evaluation tasks two and 4-5 months after the training, while the control group had an opportunity to utilize their usual statutory occupational health care services. The outcomes were measured under drivers' natural working and shift conditions over a period of two weeks before and after the intervention using unobtrusive data-collection methods including the Karolinska Sleepiness Scale measuring on-duty sleepiness, a combination of actigraphy and a sleep-log measuring sleep between duty hours, and self-report questionnaire items measuring the use of SCMs while on duty. The data analysis followed a per-protocol analysis. Results of the multilevel regression models showed no significant intervention-related improvements in driver sleepiness, prior sleep, or use of SCMs while working on night and early morning shifts compared to day and/or evening shifts. The current study failed to provide support for a feasible non-recurrent alertness-management training being effective remedy for driver sleepiness in occupational settings. These results cannot, however, be interpreted as evidence against alertness management training in general but propose that driver education is not a sufficient measure as such to alleviate driver sleepiness.

Kyky liikkua itsenäisesti minne haluaa, milloin haluaa ja miten haluaa, on tärkeää niin varhaisessa lapsuudessa kuin myöhemmin vanhuudessa. Varhaisempi kävelemään oppiminen on yhteydessä parempaan kognitiiviseen suorituskykyyn vanhuudessa. Vireät aivot vanhuudessa pitävät puolestaan yllä laajempaa elinpiiriä. nonPeerReviewed

Tiivistelmä Myllymäki, Ella. 2017. Aineistoperustainen vireytymisteoria - Grounded Theory -tutkielma ammattiopiskelijoiden opintoihin sitoutumisesta. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteen laitos. Ammatillisen koulutuksen keskeyttämisprosentti oli lukuvuonna 2014–2015 Suomessa 7,6% (Tilastokeskus 2017). Ammatillinen koulutus on merkittävässä murroksessa hallituksen toimeenpaneman reformin astuessa voimaan vuonna 2018 (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017). Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee opiskelijoiden opintoihin sitoutumista. Aihe on erityisen ajankohtainen nyt, kun ammatillinen koulutus on kokemassa merkittäviä rakenteellisia muutoksia. Tutkielma on toteutettu laadullisesti Grounded theory –metodologian glaserilaisen perinteen mukaisesti kehkeyttäen aineistosta aineistoperustainen teoria (Glaser 1978). Tutkimusaineisto sisältää kahdeksan ammattiopiskelijan haastattelua. Opiskelijat ovat osallistuneet opintojensa aikana joko oppimisen ohjaukseen tai pienryhmätoimintaan. Puolistrukturoiduissa teemahaastatteluissa (Patton 2002) opiskelijat kertovat näkemyksiään ja kokemuksiaan oppimisen tuesta. Tutkielman tuloksena aineistosta on kehkeytynyt teoria, jonka mukaan ammattiopiskelijoiden sitoutuminen opintoihin tapahtuu vireytymisenä. Vireytymisessä vaikuttavat hyvän olon, kriittisen arvioinnin ja itsensä velvoittamisen osaprosessit. Opiskelija sitoutuu tukeen kokiessaan tuessa turvallisuutta ja merkityksellisyyttä. Opintoihin opiskelija sitoutuu turvallisuuden sisäistyessä hyväksi oloksi ja rohkeudeksi arvioida itseään ja ympäristöään kriittisesti. Samalla merkityksellisyyden kokemus vahvistuu opiskelijassa itsensä velvoittamisen myötä. Vireytyminen johtaa autonomiseen sitoutumiseen. Asiasanat: ammatillinen koulutus, vireytyminen, Grounded theory, turvallisuuden kokeminen, merkityksellisyyden kokeminen, koulupudokkuus

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia Relationaalinen mieli monitoimijaisten terapiadialogien muutoshetkissä -projektin pariterapioiden tuloksellisuutta sekä pariterapian tuloksellisuuteen vaikuttavia tekijöitä hyvän ja huonon hoitotuloksen pariterapiatapauksissa. Tuloksellisuustutkimuksen perusteella valitsimme yhden hyvän ja yhden huonon hoitotuloksen pariterapiatapaukset. Tutkimuksen aineistona olivat projektiin osallistuneiden pariterapia-asiakkaiden täyttämät Outcome Ratings Scale (ORS)- lomakkeet, Jyväskylän yliopiston tutkimus- ja opetusklinikalla videoidut neljä pariterapiaistuntoa ja terapiaistuntojen ajalta asiakkaiden ihon sähkönjohtavuuden mittaukset. Projektiin osallistuneiden pariskuntien terapian tuloksellisuutta arvioitiin laskemalla ORS-lomakkeiden ensimmäisen ja viimeisen istunnon arvojen erotus, ja arvioimalla muutosta Reliable Change Index (RCI) avulla. Yhden hyvän ja yhden huonon hoitotuloksen pariterapioista tarkasteltiin neljää terapiaistuntoa, joista valittiin kahdeksan hetkeä joissa asiakkaiden autonominen hermosto oli poikkeuksellisen korkeasti virittäytynyt. Jokaisesta terapiaistunnosta määriteltiin yksi korkean vireystason hetki asiakasta kohden. Korkean vireystason hetkiä tarkasteltiin Dialogical Investigations of Happenings of Change- menetelmän, terapiaistuntojen videotallenteiden sekä niistä tehtyjen litterointien laadullisen havainnoinnin menetelmin. Tuloksellisuustutkimuksen mukaan 16,7%:lla asiakkaista tapahtui tilastollisesti merkitsevää myönteistä kehitystä ja kliinisesti merkitsevää muutosta tapahtui 8,1%:lla asiakkaista. 58%:lla asiakkaista ei tapahtunut mitattavissa olevaa muutosta ja tilastollisesti merkitsevää kielteistä kehitystä tapahtui 16,7%:lla asiakkaista. Hyvän ja huonon hoitotuloksen pariterapiaprosessien korkean vireystason hetkissä oli havaittavissa sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Korkeiden vireystasojen hetkissä molempien pariskuntien pariterapiadialogeissa käsiteltiin vaikeita aiheita kuten luottamusta, luottamuksen menettämistä, pettämistä sekä yhteiseen arkeen liittyviä erimielisyyksiä. Korkean vireystilan hetkissä hyvän hoitotuloksen pariskunnalla dialogi muodostui asiakkaiden välille ja huonon hoitotuloksen pariterapiassa se muodostui enimmäkseen yhden asiakkaan ja yhden terapeutin välille. Huonon hoitotuloksen pariterapiaistunnoissa toinen asiakas vetäytyi dialogista korkean vireystilan hetkissä, mutta terapiaprosessissa ilmeni myös muita tekijöitä jotka saattoivat vaikuttaa huonoon hoitotulokseen. Tämän tutkimuksen perusteella autonomisen hermoston mittausten avulla voidaan mahdollisesti paikantaa hetkiä, jolloin terapiaistunnossa käsitellään asiakkaalle merkityksellisiä tai vaikeita aiheita. Tulevaisuudessa autonomisen hermoston aktiivisuutta voitaisiinkin tutkia useammissa terapiaprosesseissa ja useampien menetelmien kuten sydämensykevälivaihtelun avulla. Moments of high arousal in two couples therapy cases representing good and poor therapy outcomes. The purpose of the study was to investigate the therapeutic outcome of couples' therapies conducted in the Relational Mind project, which looks at events of change in multi-actor therapeutic dialogues. Our aim was to examine psycho-physiological and dialogical factors affecting the therapy outcomes in two couples therapy processes with good and poor outcomes. The data consisted of Outcome Rating Scale (ORS) questionnaires filled by clients (n=24), video recordings of four couples therapy sessions that were recorded in the Psychotherapy Training and Research Centre, and measurements of two couples’ electrodermal activity during the therapy sessions. The outcome of the couples’ therapies was counted by subtracting the initial ORS-ratings from the clients’ final ratings and assessed with Reliable Change Index (RCI). Eight moments of high level arousal were selected from two couples therapy processes. Moments of high level arousal were defined so that each client had one significant moment of high arousal per session. The high levels of arousal were examined by the Dialogical Investigations of Happenings of Change procedure, and by making observations of the video recordings and transcriptions written from the therapy sessions. According to our results 16.7% of clients were found to gain significant benefit and 8.1% improved clinically from the couples’ therapy. 58% of the clients showed no changes, and negative change was found in 16.7% of the clients. Similarities and differences were found in the moments of high level arousal. Both couples had discussions of controversial issues, such as trust, losing trust, adultery and conflict concerning everyday life. Dialogue was found to take place between clients at moments of high level arousal in the case of good therapy outcome. In the case of the poor therapy outcome dialogue was found to take place between client and therapist only, while the other client retreated from the conversation in moments of high level arousal. Furthermore, other factors were found in the therapy process that might have contributed to the poor outcome. According to this research, measurements of the autonomic nervous system could offer insight into locating moments and topics that are meaningful for the client. Hence, we suggest that the activity of the autonomic nervous system should be researched further in psychotherapy settings. Furthermore, other psycho-physiological measurements, such as heart rate variability, could bring insight into the effects of the autonomic nervous system in psychotherapy settings.

Jetsu Annamari (2017). Oppilaat ylös penkeistä. Oppilaiden ja opettajan kokemuksia toiminnallisista opetusmenetelmistä 9-luokan biologian oppitunneilla. Jyväskylän yliopisto. Liikuntatieteellinen tiedekunta. Liikuntapedagogiikan pro gradu-tutkielma. 105 sivua. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten oppilaat kokevat toiminnalliset opetusmenetelmät biologian oppitunneilla, ja kokivatko he niiden vaikuttavan oppimiseen, keskittymiseen, motivaatioon tai vireystilaan. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, miten opettaja koki toiminnallisten opetusmenetelmien käytön, ja kokiko hän niiden olevan hyödyllisiä oman oppiaineensa tunneilla. Tutkimus toteutettiin eräällä Keski-Suomen yläkoululla ja tutkimukseen osallistui yhteensä 50 yhdeksännen luokan oppilasta, ja yksi biologian ja maantiedon lehtori. Tutkimusjakso alkoi loppusyksyllä 2014 ja kesti yhteensä 31 viikkoa, jolloin oppilailla oli käynnissä ihmisen biologiaan keskittyvä opintojakso. Suunnittelin erilaisia toiminnallisia tehtäviä, joista opettaja valitsi, mitä voisi käyttää oppitunneillaan. Tutkimuksen aikana tehtiin kaksi kyselyä oppilaille, joista toinen puolessa välissä tutkimusjaksoa ja toinen tutkimusjakson lopussa. Aineisto koodattiin SPSS-ohjelmaan ja siitä tehtiin kuvailevia analyyseja. Opettajan kanssa käytiin sähköpostikirjeenvaihtoa ja useita keskusteluja, joista viimeinen nauhoitettiin ja litteroitiin tekstiksi sekä analysointiin sisällönanalyysin avulla. Tulosten mukaan oppilaista 90,7 % koki toiminnallisen opetuksen motivoivana, mutta toisaalta lähes 40 % kaipasi perinteisiä kirjallisia tehtäviä kohtalaisesti tai melko paljon. Kaikista oppilaista 93 % koki oppineensa vähintään kohtalaisen hyvin uusia asioita biologian oppitunneilla toiminnallisuuden ansiosta. Oppilaista 60 % oli sieltä mieltä, että toiminnallinen opetus oli innostanut heitä opiskelemaan biologian oppitunneilla enemmän kuin perinteinen opetustyyli. Kuitenkin 40 % oppilaista oli sitä mieltä, ettei toiminnallinen opetus ollut innostanut heitä opiskelemaan biologiaa lainkaan tai vain kohtalaisesti. Oppilaiden avoimissa vastauksissa positiivisina asioina mainittiin useimmin jumppapallojen käyttö istuimina ja ”hyvä opettaja”. Vaikka toiminnalliseen opetukseen joutui näkemään perinteistä opetusta enemmän vaivaa, opettaja koki sen olevan oppilaiden oppimisen kannalta hyödyllistä. Kun oppilaat saatiin mukaan toimintaan, he alkoivat jopa kaivata erilaista opetusta luokassa. Toisaalta opettaja korosti toiminnallisen opetuksen haasteina ajan vähyyttä opetuksessa sekä arvioinnin ongelmallisuutta. Suunnittelu ja opetuksen järjestäminen 45 minuutin aikana on iso haaste kouluarjessa. Lisäksi arviointia tulisi opettajan mukaan kehittää, niin että se kohtaisi toiminnallisen opetuksen tavoitteet. Opettaja nosti myös haasteeksi lukioon lähtevien kirjoittamisen taidon. Jos esseevastauksia ei harjoitella yläkoulussa, voi lukiossa olla vaikea tottua lukemiseen ja kirjoittamiseen perustuvaan oppimistyyliin. Toiminnallisten opetusmenetelmien avulla on mahdollista lisätä oppilaiden fyysistä aktiivisuutta päivän aikana. Lisäksi toiminnallisten opetusmenetelmien avulla voi parantaa oppilaiden motivaatiota opiskella, sekä parhaimmillaan toiminnallisuuden avulla voidaan tukea myös oppilaiden oppimista. Jetsu Annamari (2017). Students up on the benches. Students and teacher´s experience of learning by doing methods on ninth grade biology lesson University of Jyväskylä. Faculty of Sport and Health Sciences. Master´s Thesis of Sport Pedagogy. 105 pages. The purpose of this study was to find out how students experience functional teaching methods during biology lessons and did those methods impact students´ learning, concentration, motivation or vitality. In addition, the aim was to find out how the teacher experienced functional teaching methods and were there any benefits from those methods in her own class. The study was executed at secondary school in central-Finland study participants were 50 ninth grade students and their biology teacher. The study period began in late autumn 2014 and lasted a total of 31 weeks, during which students were studying human biology. I planned many different learning by doing methods and the teacher could choose any of those and try it in her own class. During the study students participated in two different questionnaires. The first one was held in the middle of the study and the other one at the end of the study. Results were analyzed by SPPS program and those results were produced by descriptive data. I sent many e-mails and held several conversations with the teacher and the latest one was recorded and translated to readable form, which was analyzed by using content analysis. According to the results 90,7 % of the students experienced that the learning by doing teaching methods motivated them, but almost 40 % of students missed traditional literal school assignments moderately or quite often. On the other hand 93 % of the students experienced that they were learned new things in the biology class with the help of functional teaching methods. Learning by doing methods inspired 60% of the students learning biology more than the normal teaching methods. However 40 % of the students weren´t inspired them for learning biology at all, or only moderately. In students answers in the open questions were mentioned the positive things like gym balls as seats and “a good teacher”. Although learning by doing methods need more work than traditional teaching methods, where students have passive role, the teacher saw them help students to learn biology. When students are studying with learning by doing methods, they start to miss different teaching methods. On the other hand teacher emphasizes a shortage of time as well as the evaluation´s problem. Planning and organization learning by doing form of education during the 45 minutes is a big challenge in everyday school life. In addition evaluation should be modified so it would match learning by doing education’s aims. The teacher was also worried how those students who go to high school would manage all those essays they need to write. If you don´t practice your writing skills in secondary school, it would be hard to get used to the new learning style in high school. With the help of learning by doing methods we can increase student’s physical activity time during the school day. In addition, we can increase student´s motivation and help them learn more easily by using learning by doing methods.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää yläkoululaisten kokemuksia välituntiliikunnan vaikutuksesta heidän psyykkiseen jaksamiseensa. Toteutin tutkimuksen laadullisena käyttäen tutkimusmenetelmänä fenomenologis-hermeneuttista tutkimusotetta. Keräsin tutkimusaineiston yhdestä pohjoissavolaisesta koulusta käyttäen aineistonkeruumenetelmänä seitsemän 7.-9.-luokkalaisen (kuusi tyttöä ja yksi poika) oppilaan äidinkielen tunnilla kirjoittamia ainekirjoituksia aiheesta ”Kokemuksiani välitunnilla liikkumisen merkityksestä henkiselle jaksamiselle”. Koska kaksi oppilasta kirjoitti ainekirjoituksen yhdessä, tutkimusaineisto koostui lopulta kuudesta ainekirjoituksesta, joiden sanamäärät vaihtelivat 84–226 sanan välillä. Yhteensä kuuden aineen aineisto oli laajuudeltaan 1142 sanaa. Opettajan näkökulman mukaan saamiseksi käytin aineistona lisäksi kyseisen koulun välituntiliikunnasta vastaavan miesopettajan Sportta-liikuntavälituntiin liittyviin avoimiin kysymyksiin kirjallisesti sähköpostin välityksellä antamia vastauksia. Analysoin aineiston laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä menetelmänä käyttäen. Tutkimukseen osallistuneiden oppilaiden ainekirjoituksista nousi esille kerran päivässä järjestettävän 25-minuuttisen Sportta-liikuntavälitunnin merkitys välituntiliikunnan ja siten myös välituntiliikunnan vaikutusten psyykkiseen jaksamiseen mahdollistajana. Välituntiliikunnan koetuista vaikutuksista psyykkiseen jaksamiseen muodostui aineistolähtöisen sisällönanalyysin tuloksena 17 alaluokkaa, jotka yhdistyivät seitsemäksi yläluokaksi. Nämä seitsemän yläluokkaa puolestaan yhdistyivät edelleen neljäksi pääluokaksi: yläkoululaiset kokivat välituntiliikunnan vaikuttavan psyykkiseen jaksamiseensa tukemalla mielen hyvinvointia (29 mainintaa), tukemalla koulunkäyntiä (9 mainintaa), tarjoamalla mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen (5 mainintaa) sekä mahdollistamalla autonomiaa ja sitä tukevia olosuhteita (4 mainintaa). Vaikka oppilaiden kokemuksista löytyi paljon yhtäläisyyksiä, kuten mielen hyvinvointiin liittyvien asioiden pohtiminen kaikissa ainekirjoituksissa, kukin ainekirjoituksen kirjoittaneista yläkoululaisista painotti kokemuksistaan kertoessaan hieman eri asioita ja piti tiettyjä asioita tärkeinä. Erilaisia painotettuja näkökulmia olivat virkeä mieli, opiskelussa jaksaminen, mielihyvä, lepo ja vapautuminen, sosiaalinen vuorovaikutus, vireyden säätely, läpi koulupäivän jaksaminen sekä mielekäs tekeminen. Osa oppilaista nosti myös esille uusia näkökulmia, joita ei pohdittu lainkaan kenenkään muun oppilaan ainekirjoituksessa: välituntiliikunnan tarjoamat päätöksentekomahdollisuudet, valinnanvapaus, mahdollisuus omatoimiselle liikkumiselle ja aika prosessoida oppitunnin asioita sekä liikunnan väsymystä ehkäisevä ja keskittymistä parantava vaikutus. Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan päätellä, että välituntiliikunta saattaa edistää yläkoululaisten psyykkistä jaksamista erityisesti tukemalla mielen hyvinvointia. Lisäksi riippuu kunkin oppilaan henkilökohtaisista kokemuksista, mitä välituntiliikunnan vaikutuksia hän pitää tärkeimpinä oman psyykkisen jaksamisensa kannalta. Upper comprehensive school pupils’ experiences of the impact of physical activity during recess on psychological hardiness. The purpose of this study was to find out upper comprehensive school pupils’ experiences of the impact of physical activity (PA) during recess on their psychological hardiness. The research was carried out qualitatively using a hermeneutic phenomenological research mehtod. The data was gathered using seven 7th-9th graders’ (six girls and one boy) essays of topic ”My experiences of the meaning of physical activity during recess for mental hardiness” written during a Finnish lesson. Because two of the pupils wrote the essay together the data finally consisted of six essays the word count of which varied between 84 and 226 words. Altogether the word count of the six essays was 1142 words. To include a teacher’s point of view, also a male teacher responsible for recess sports of the school answered to some open ended questions about the sports recess called Sportta via e-mail. The data was analysed using qualitative content analysis. According to the pupils’ essays, the 25-minute sports recess Sportta was important enabling PA during recess and this way the impacts of PA on psychological hardiness. The pupils’ experiences of the impact of PA during recess on psychological hardiness formed 17 subcategories and these subcategories formed seven upper categories. These seven upper categories eventually formed four main categories: the pupils felt that PA during recess affected their psychological hardiness by promoting mental wellbeing (29 mentions), supporting studying (9 mentions), offering possibilities for social interaction (5 mentions) and making autonomy and circumstances supporting autonomy possible (4 mentions). Although there were many similarities in the pupils’ experiences, like writing about things related to mental well-being in every essay, every pupil emphasized slightly different things and considered certain things important. Different emphasized points of view were alert mind, hardiness in studying, pleasure, rest and process of being more relaxed, social interaction, vitality regulation, hardiness through the school day and meaningful activities. Some of the pupils also had some new point of views that the other pupils did not write about: PA during recess promoting decision making, option, possibilities for self-acting PA and having time to process the things learned during lessons, preventing tiredness and improving concentration. Based on this study it can be argued that PA during recess might promote upper comprehensive school pupils’ psychological hardiness escpecially by promoting their mental wellbeing. Further-more, it depends on every pupil’s personal experiences which impacts of PA during recess he / she considers the most important for his / her psychological hardiness. Key words: psychological hardiness, physical activity during recess, upper comprehensive school, essay

Ihmisten välillä on suurta vaihtelua oppimissuorituksessa klassisen ehdollistumisen tehtävissä laboratoriokokeissa. Erot kognitiivisissa kyvyissä voivat selittää osan vaihtelusta, mutta luultavampaa kuitenkin on että vaihtelu ihmisen sisäisessä vireystilassa aiheuttaa hajontaa oppimiskyvyssä. Tutkimuksessamme opetimme ihmisiä silmäniskuehdollistamisessa ja mittasimme ihmisten spontaania jatkuvaa aivosähkökäyrää silmät auki/kiinni –tilanteissa opettamisjaksojen välissä. Tarkkailimme erityisesti theta- (3 – 8 Hz) ja alfa- (9 – 13 Hz) taajuuksia nähdäksemme, selittääkö toinen näistä ihmisten välisiä suorituseroja. Theta-aktiivisuus liitetään usein oppimis- ja tiedonkäsittelyprosesseihin sinänsä, kun taas alfa-taajuuden väistyminen silmät avattaessa (alpha blocking) liittyy vireystilaan vaihteluun. Kokeessamme hyvien ja heikkojen oppijoiden välillä oli suuri ero suorituksessa. Hyvillä oppijoilla alfa-taajuuden väistyminen pysyy tasaisena koko kokeen ajan, kun taas heikoilla oppijoilla alfan määrä silmät auki –tilanteessa oli lähes yhtä suuri kuin silmät kiinni –tilanteessa kokeen loppupuolella. Tämä tarkoittaa siis sitä, että hyvillä oppijoilla vireystila pysyy korkeampana kuin heikoilla oppijoilla. Theta-aktiivisuudessa hyvillä ja heikoilla oppijoilla ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Näyttäisi siis siltä, että ihmisen sisäisen vireystilan muutokset vaikuttavat oppimiseen tämän kaltaisissa tehtävissä.